Sosiologian asiantuntija kertoo miten tunnistat oman yhteiskuntaluokkasi

Suomessa on harmillisen yleistä tutustua uuteen ihmiseen kysymällä ensin ammatti. Se sitten tapaa määritellä kysyjälle sen, onko tutustuminen edes kannattavaa vai tyrehtyykö koko keskustelu jo alkuunsa. Työttömät ja työkyvyttömät taitavat nähdä kääntyvän selän ensimmäisenä. Ihmiseen ei malteta tutustua ja ihmisarvo annetaan monesti pelkästään ammatin perusteella. Toki, enemmänhän tämä kertoo siitä kysyjästä itsestään ja onni ettei sellaiset takerrukaan seuraan. Elämä heittelee, eikä mikään ole varmempaa kuin epävarmuus. Hyvä itsetunto ei tarvitse rakennettuja kulisseja ympärilleen.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskuntaluokissa on kyse siitä millaisessa seurassa ja elämäntavassa kukin viihtyy. Ja toisaalta distinktiossa, miten halutaan erottautua toisenlaisista ihmisistä. Jos tykkää itse iskelmästä ja käy vaikka iskelmäfestareilla, voi kokea, että se toinen, joka käy klSsisen musiikin konserteissa teeskentelee. Ei se teeskentele, se vaan kuuluu eri yhteiskuntaluokkaan.

Musiikki kehno esimerkki yhteiskuntaluokkiin kuulumisesta, huomattava osa ns keskiluokkaisista pitää muusta kuin ns klassisesta musiikista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa tällainen luokkajaottelu ylipäänsä. Eikö tää pitänyt unohtaa maailmassa jossa kaikki ovat samanarvoisia vai ymmärsinkö jotain väärin? Tällaiseenko ihmiset pitkälti elämäänsä tuhlaa? Esitykseen?

Sama arvo ja samanlaisuus ovat tyystin eri asiat. Ei kaikki elä kuten sinä, mutta ovat toki samanarvoisia. Miksi haluat väittää, että kaikilla olisi samat tavat arvot ja tekemiset kuin sinulla? Etkö hyväksy erilaisuutta?

Siinä on mielestäni räikeä ristiriita kun arvoja ja yhteiskuntaluokkaa lähdetään näin jaottelemaan. Päädytään kummallisiin tilanteisiin joissa yksilöllä voi olla kehittäviä harrastuksia, sivistystä ja osaamista, mutta olematon omaisuus ja yhtenä harrastuksena ruokajonossa käynti. Köyhyys.

Tuossa tekemiset osoittavat muuten keskiluokkaan tai sivistyneistöön kuulumista, mutta henkilö on kuitenkin köyhä ja monessa mielessä alaluokkaa. Ongelma kun juuri on rahan ja sivistyksen yhdistäminen tässä.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskuntaluokissa on kyse siitä millaisessa seurassa ja elämäntavassa kukin viihtyy. Ja toisaalta distinktiossa, miten halutaan erottautua toisenlaisista ihmisistä. Jos tykkää itse iskelmästä ja käy vaikka iskelmäfestareilla, voi kokea, että se toinen, joka käy klSsisen musiikin konserteissa teeskentelee. Ei se teeskentele, se vaan kuuluu eri yhteiskuntaluokkaan.

Että oikein tilinauha määrittelee sen millainen musiikkimaku ihmisillä on? 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutun luettuani olen vakuuttunut siitä, että tuolla professorilla on "keskiluokan" määritelmät paljon paremmin hallussa kuin av-ketjussa. Kuinka moni taatusti kaikkien kriteerien mukaan keskiluokkaan kuuluva suomalainen ei ole koskaan kuullutkaan wolttaamisesta, saati sitten sitä tehnyt?

Useimmat tämän palstan ketjussa mainitut asiat liittäisin pikemminkin nousukkuuteen tai juppiuteen ( jota nuoremmat mammat eivät varmaan tiedä). Sehän on selvää, että matemaattisesti keskiluokkaa on se kansanosa, joka ei millään perusteella kuulu ala- eikä yläluokkaan.

Kulttuurinen pääoma ja hyvä maku - no joo, ensimmäistä ei kovin paljon keskiluokkaiselta vaadita. Riittääkö kulttuuriseksi pääomaksi ja sivistykseksi se, että tervehtii työpaikkansa siivoojaa? Oikeasti eräässä isossa työpaikassa sen luonteen vuoksi jatkuvasti vaihtuvista päälliköistä myös siivoojaa tervehti vain  vanhan kulttuurisuvun jälkeläinen. Hyvä maku taas on sekä kulttuurisidonnainen että tulkinnanvarainen. 

Hyvä maku on myös yhteiskuntaluokkasidonnainen.

Yhteiskuntaluokka siis määrittää, mitä hyvä maku pitää sisällään? Eli vaikka sulla on korkeakoulututkinto, kuulut ylimpään tulodesiiliin, olet varakkaasta perheestä ja suvusta, kiinnostunut taiteista, kirjallisuudesta jne, mutta jos satutkin pitämään jostain ihan muusta kuin skandinaavisesta designista sisustuksessa tai muista vastaavista "hyvän maun" asioista, et voi kuulua keskiluokkaan, koska makusi on keskiluokan mielestä huono? 

Eri luokilla on erilainen maku. Kuvailemaasi ihmistä tuskin löytäisi jääkiekon mm-kisoista katsomosta muovinen oluttuoppi kädessään, ilman paitaa, Suomen lippu kaljamahaan maalattuna, laulamassa Ihanaa Leijonat ihanaa naama punaisena päässään hassu sinivalkoinen viikinkihattu.

Työväenluokkaisen ihmisen mielestä tuollainen vapaa-ajanvietto voisi olla sairaan siistiä. Työväenluokkaisen ihmisen olisi myös vaikea tunnistaa, miksi joku ei pitäisi tuollaista sairaan siistinä, vaan haluaisi sen sijaan teeskennellä fiiniä pikkurilli pystyssä Savonlinnan oopperajuhlilla.

Eli vedät taas ne muutamaan prosenttiin jos siihenkään kuuluvat ääripäät esimerkiksi? Hämeen-Anttilat tuskin heiluvat viikinkipäähineissä ja Tony Halme tuskin kävi oopperassa mutta entä ne muut?

Veljeni on taviksen näköinen hyväpalkkainen tohtori ja hän käy kyllä jääkiekkopeleissä mm. isoherraystäviensä kanssa. Kyllä kultajuhlissa on riekkunut monenlaista urheilufania kaikista luokista.

Kärjistän, koska hienovaraisempia eroja on hankalampi tunnistaa, varsinkin jos ei halua myöntää niiden olemassaoloa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hienovaraisempia eroja oli. Eroja tunnistaa helpommin, mikäli on itse tehnyt luokkaretken.

Olen itse alemman keskiluokan perheessä kasvanut, mutta noussut ylempään keskiluokkaan. Makuni on sekoitus alemman ja ylemmän keskiluokan mieltymyksiä. Kaveripiirini on leimallisesti alempaa keskiluokkaa, työkaverit ylempää keskiluokkaa. En tunne olevani täysin kotonani kummassakaan ympäristössä, mutta osaan käyttäytyä kummassakin ympäristössä ikään kuin olisin ollut siellä aina.

Esimerkiksi yliopistossa ylemmän keskiluokan perheissä kasvaneet kaverit tapasivat kerran vuodessa lähteä porukalla skimbailemaan Alpeille viikoksi tai pitkäksi viikonlopuksi. Minä en ole koskaan lasketellut. Isäni piti sitä liian kalliina. Murtsikkaa kävimme hiihtämässä kotilähiömme laduilla. Perheeni taloudelliset resurssit siis rajoittivat tällaisen kulttuurisen pääoman hankkimista. Nykyisin minulla olisi varaa lasketella, mutta en enää pidä sitä mielekkäänä puuhana itselleni.

Myöhemmin työelämässä olen joutunut osallistumaan rapujuhliin, mutta tunnen itseni niissä hieman ulkopuoliseksi. En osaa ruotsinkielisiä snapsilauluja ja koko ympäristö tuntuu absurdilla tavalla vieraalta. On paljon kotoisempaa kavereiden kanssa saunaillassa oluttölkki kädessä.

Vastaavasti saunaillassa osa kavereiden jutuista ei jaksaisi kiinnostaa. En välittäisi jutella autoista, mutta niistä aika usein keskustellaan. Vastaavasti työkavereiden kanssa voin jutella itseni kiehtovista teemoista, joita lapsuuden kaverit pitävät tylsinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskuntaluokissa on kyse siitä millaisessa seurassa ja elämäntavassa kukin viihtyy. Ja toisaalta distinktiossa, miten halutaan erottautua toisenlaisista ihmisistä. Jos tykkää itse iskelmästä ja käy vaikka iskelmäfestareilla, voi kokea, että se toinen, joka käy klSsisen musiikin konserteissa teeskentelee. Ei se teeskentele, se vaan kuuluu eri yhteiskuntaluokkaan.

Musiikki kehno esimerkki yhteiskuntaluokkiin kuulumisesta, huomattava osa ns keskiluokkaisista pitää muusta kuin ns klassisesta musiikista.

Se alempi keskiluokka. Kyllä ylempi klassista kuuntelee ja sen tuntee. Moni soittaa itsekin jotain, vaikka sitä viulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutun luettuani olen vakuuttunut siitä, että tuolla professorilla on "keskiluokan" määritelmät paljon paremmin hallussa kuin av-ketjussa. Kuinka moni taatusti kaikkien kriteerien mukaan keskiluokkaan kuuluva suomalainen ei ole koskaan kuullutkaan wolttaamisesta, saati sitten sitä tehnyt?

Useimmat tämän palstan ketjussa mainitut asiat liittäisin pikemminkin nousukkuuteen tai juppiuteen ( jota nuoremmat mammat eivät varmaan tiedä). Sehän on selvää, että matemaattisesti keskiluokkaa on se kansanosa, joka ei millään perusteella kuulu ala- eikä yläluokkaan.

Kulttuurinen pääoma ja hyvä maku - no joo, ensimmäistä ei kovin paljon keskiluokkaiselta vaadita. Riittääkö kulttuuriseksi pääomaksi ja sivistykseksi se, että tervehtii työpaikkansa siivoojaa? Oikeasti eräässä isossa työpaikassa sen luonteen vuoksi jatkuvasti vaihtuvista päälliköistä myös siivoojaa tervehti vain  vanhan kulttuurisuvun jälkeläinen. Hyvä maku taas on sekä kulttuurisidonnainen että tulkinnanvarainen. 

Hyvä maku on myös yhteiskuntaluokkasidonnainen.

Yhteiskuntaluokka siis määrittää, mitä hyvä maku pitää sisällään? Eli vaikka sulla on korkeakoulututkinto, kuulut ylimpään tulodesiiliin, olet varakkaasta perheestä ja suvusta, kiinnostunut taiteista, kirjallisuudesta jne, mutta jos satutkin pitämään jostain ihan muusta kuin skandinaavisesta designista sisustuksessa tai muista vastaavista "hyvän maun" asioista, et voi kuulua keskiluokkaan, koska makusi on keskiluokan mielestä huono? 

Eri luokilla on erilainen maku. Kuvailemaasi ihmistä tuskin löytäisi jääkiekon mm-kisoista katsomosta muovinen oluttuoppi kädessään, ilman paitaa, Suomen lippu kaljamahaan maalattuna, laulamassa Ihanaa Leijonat ihanaa naama punaisena päässään hassu sinivalkoinen viikinkihattu.

Työväenluokkaisen ihmisen mielestä tuollainen vapaa-ajanvietto voisi olla sairaan siistiä. Työväenluokkaisen ihmisen olisi myös vaikea tunnistaa, miksi joku ei pitäisi tuollaista sairaan siistinä, vaan haluaisi sen sijaan teeskennellä fiiniä pikkurilli pystyssä Savonlinnan oopperajuhlilla.

Mielenkiintoista. Nimittäin mä olen ollut kaksi kertaa Kauppatorilla laulamassa kurkku suoranaa "Ihanaa Leijonat ihanaa", kun Suomi on voittanut jääkiekon MM-kilpailut. Naisena en tietystikään ollut ilman paitaa :D 

Oma käsitykseni on, että Suomessa yhteiskuntaluokkiin kuulumisen määrittely on sikäli vaikeaa, että yksilö voi kuulua moneen eri yhteiskuntaluokkaan sen perusteella, mitä kouluja on käynyt, mitä harrastaa, miten sisustaa kotinsa, miten pukeutuu, millaisten ihmisten kanssa on tekemisissä jne. Mulle itselleni ei tuota mitään ongelmaa sisustaa kotini hyvin epätyypillisesti ja huonolla maulla. Pidän kierrätyskamojen tuunaamisesta ja rakastan värejä. 50 vuoden ajan asuin aina skandinaavisen tyylikkäissä asunnoissa, mutta sitten iski jokin viidenkympin villitys ja nythän kotini on sisustukseltaan ja myös seinä- ja kattopinnoiltaan niin omalaatuinen, että asuntoni olisi jokaisen kiinteistövälittäjän pahin painajainen. Lisäksi pukeudun just niinkuin itse haluan. Kohta lähden pieruverkkareissa noutamaan pakettiautomaatilta pari pakettia ja jalkaani vedän kävelykengät, joissa vasemmasta jalasta pikkuvarvas pursuu ulos. Omistan toki hyviäkin vaatteita, mutta en koe tarpeelliseksi näyttää hyvältä. Rikkinäiset kävelykengät, jotka kuitenkin ovat mukavat jalassa, on mulle ihan ok mennä ihmistenilmoille. Ennen pandemiaa kävin aika usein paikallisessa lähiöravintolassa hakemassa itselleni lounasseteleillä ruokaa ja odotellessani join lasin punaviiniä tai tuopin olutta. Mulle on ihan sama, saanko juomani lasisessa vai muovisessa astiassa. Lisäksi juttelen oikein mielelläni lähiökuppilan kanta-asiakkaiden kanssa. Siis niiden elämän kaltoin kohdelleiden, jotka usein jo heti aamusta aloittavat pämppäämisen. 

Lapsuudessani 1960-luvulla ja teinivuosinani 1970_luvulla erityisestä äidilleni oli hyvin tärkeää, että kaveerasin vain "hyvien perheiden" lasten ja nuorten kanssa. Noh, olin vähän kapinallinen jo silloin ja valitsin itse oman seurani. 1980-luvulla tein jopa niin radikaalin ratkaisun, että hankin lapsen tietoisesti yksin. Siis sinkkuna, ilman edes seurustelusuhdetta lapseni isän kanssa. Siihen aikaan tuollainen oli ihan poikkeuksellista, pidettiin vahinkona, jos näin kävi. Pöh, tein sen ihan tietoisesti. 

Itse ajattelen yhteiskuntaluokat niin, että ihmisiä halutaan tyypittää tietyllä tavalla. Lokeroida. Ja sitten mun kaltaiset, jotka ottavat elämäänsä piirteitä useista eri yhteiskuntaluokista, ovat jotenkin kummajaisia, koska heitä on vaikea lokeroida. Kuitenkin aika suuri osa suomalaisista tekee omasta elämästään omannäköistään välittämättä siitä, sopiiko johonkin lokeroon vai ei. Duunari voi käydä oopperassa ja akateeminen lätkämatsissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiologian asiantuntijalle voisi joku kertoa, että Suomessa ei ole niin yksiselitteisiä yhteiskuntaluokkia kuin eräissä muissa maissa. Täällä yhteiskuntaluokat ovat jokseenkin horoskooppimerkkeihin verrattavia. Sosioekonominen asema on helpommin määriteltävissä, mutta ei helppo sekään.

Olen täysin valmis haastamaan tuon asiantuntijan, pitkäaikaisella elämän  ja av-palstan kokemuksella sekä sosiologian 15 ov:n perusopinnoilla ja sosiaalityön 5 op:n johdantokurssilla.

Suomalaiselle yhteiskunnalle on tyypillistä yhteiskuntaluokkien jyrkkä kiistäminen.

Ne kertovat epätasa-arvosta ja epätasa-arvoa pidetään pahana. Suomalaisen yhteiskunnan kuvitellaan olevan tasa-arvoisen.

Ei ehkä näinkään, mutta hieman harmittaa tuo yksisilmäinen luokittelu. Ei sattumaa, että tällaisen jutun tekee Me Naiset - siinä lukijakunta edustaa sitä tässä hahmoteltua keskiluokkaa: keskituloisia, suht hyvin koulutettuja, n. 25-45 vuotiaita kaupunkilaisia naisia, jotka haluavat lukea kevyitä juttuja muodista, sisustuksesta, ruuasta ja ihmissuhteista.  Jos katsellaan tulotason mukaan, niin keskiluokkaan kuuluu huomattava osuus muitakin - esimerkiksi miehiä, joista aika harvat jaksavat innostua sisustuksen nykyisistä hyvän maun tuotteista tai lastenvaatteiden brändeistä. Tai kaltaisiani, korkeasti koulutettuja, maaseutuyliopistossa työskenteleviä joiden hyvä maku eroaa ihan arkielämän takia varsin paljon pääkaupunkilaisen pankkineidin mausta (metsästäessä, vaeltaessa tai marjastaessa ei korkokenkien logot tai jakkupuvun merkit ole ensimmäisenä mielessä). Hyvä maku on kupla jota ei määritä vain luokka, oli se ansiotuloilla tai koulutuksella. Siihen vaikuttaa hyvin paljon myös arvot - tsekatkaapa yliopistoissa henkilökunnan pukeutumista, saman palkkaluokan ihmisillä vaatetus vaihtelee hyvin paljon eri tiedekunnissa ja tiedekuntien sisälläkin ihmisten omien arvojen ja kulttuuritaustan (paljon ulkomaalaisia) perusteella: on pikkutakkeja tai rähjäisiä t-paitoja, jakkupukuja ja virttuneitä villatakkeja suloisesti sekaisin. Mutta tuollainen pikkukiva juttu Me Naisissa, sillähän vain vahvistetaan lukijakunnan yhteenkuuluvuuden tunnetta: meillä hyvä maku, ymmärrämme ostaa oikeita asioita oikeista syistä. 

Naistelehtien nimeäminen pikkukivaksi on juuri sitä ylemmän keskiluokan makua,jolla erottaudutaan alemmasta keskiluokasta.

...lehteä lukee varmasti nuoret naiset, joiden vanhemmat akateemisia ja joiden oma koulutus esim. juristi - eli teidän luokkajakonne mukaan niitä ylempiä keskiluokkalaisia? Näissä luokitteluissa on helpompi löytää poikkeuksia luokitteluille kuin luokkia yhdistäviä asioita. Ne selkeät luokat jotka (valitettavasti) näyttävät pysyvän on "yläluokka" jossa paljon perittyä omaisuutta sukupolvesta toiseen, sekä huono-osaiset joissa eletään paljolti tukien varassa. Muu osa väestä velloo tulotasosta ja koulutustasosta toiseen niin oman elinikänsä aikana kuin sukupolvesta toiseen, ja oikein hyvä niin. Ja jos kokee tarvetta määrittää tarkkoja luokkia ja omaa identiteettiään noita luokkia vasten niin OK, tuota vain ei minusta kannattaisi totuutena muille selittää.

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa tällainen luokkajaottelu ylipäänsä. Eikö tää pitänyt unohtaa maailmassa jossa kaikki ovat samanarvoisia vai ymmärsinkö jotain väärin? Tällaiseenko ihmiset pitkälti elämäänsä tuhlaa? Esitykseen?

Mutta me emme ole tasa-arvoisia. Toisilla on perhetaustan takia huomattavasti paremmat mahdollisuudet toteuttaa itseään ja rakentaa elämäänsä. Miksi se pitäisi unohtaa?

Asian unohtaminen olisi mielestäni vaarallista: jos ajattelee että kaikilla on samat lähtökohdat ja mahdollisuudet, loogisesti päätyy ajatusketjussaan lopputulokseen, että huono-osaisuus on ihmisen omaa syytä ja johtuu laiskuudesta tms. Näinhän ei oikeasti ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa tällainen luokkajaottelu ylipäänsä. Eikö tää pitänyt unohtaa maailmassa jossa kaikki ovat samanarvoisia vai ymmärsinkö jotain väärin? Tällaiseenko ihmiset pitkälti elämäänsä tuhlaa? Esitykseen?

Mutta me emme ole tasa-arvoisia. Toisilla on perhetaustan takia huomattavasti paremmat mahdollisuudet toteuttaa itseään ja rakentaa elämäänsä. Miksi se pitäisi unohtaa?

Asian unohtaminen olisi mielestäni vaarallista: jos ajattelee että kaikilla on samat lähtökohdat ja mahdollisuudet, loogisesti päätyy ajatusketjussaan lopputulokseen, että huono-osaisuus on ihmisen omaa syytä ja johtuu laiskuudesta tms. Näinhän ei oikeasti ole.

Tyttäreni ei pääse elämässään pitkälle koska minä inhoan Lokkivalaisimia? Just joo. Tuskin kukaan kieltää selkeitä eroja joita yhteiskunnassa kehnosti toimeentulevien ja toisaalta "kultalusikka suussa syntyneiden" välillä. Mutta kun halutaan ruveta määrittämään kansan suurta enemmistöä luokkiin, tuo minusta hölmöä. Ihmettelen syytä tuohon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei ole kuin tasan 2 luokkaa:

* Ne jotka tekevät töitä saadakseen rahaa

* Ne jotka saavat rahaa tekemättä töitä

Jälkimmäisessä kategoriassasi on kaksi hyvin erilaista ryhmää...

-ne jotka elävät sosiaalituilla (alaluokka)

-ne jotka elävät oman omaisuutensa tuotolla (yläluokka)

Mutta kaikki me eletään keskiluokan selkänahasta. 

Keskiluokka(kin) elää omasta selkänahastaan eikä edes tajua sitä. Tyytyy vaan pikku tulonsiirtoihin eli kiva että jotain äitiysrahaa korotettiin pikkasen muttei tajua itse maksavansa sen korkeampina veroina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa tällainen luokkajaottelu ylipäänsä. Eikö tää pitänyt unohtaa maailmassa jossa kaikki ovat samanarvoisia vai ymmärsinkö jotain väärin? Tällaiseenko ihmiset pitkälti elämäänsä tuhlaa? Esitykseen?

Ei me eletä samanarvoisessa maailmassa. Noita eroja on tutkittu paljon. Mutta siinä kohtaa tietysti menee jännäksi, kun sosiologista tutkimusta popularisoidaan ja aletaan tietoisesti puhumaan mausta ja käyttämään sitä erottautumisen välineenä.

Maku yhteiskuntaluokan yhtenä tärkeänä määrittelijnä ei ole "tieteen popularisoimista" 😀

Jo alan tutkimuksen uranuurtaja Pierre Bourdieu loi ne erottautumisteoriat sosiologiassa.

Kummallinen tuo yksi ketjun vastaanjankkaaja.

Yllätyin keskiluokan tulorajoista. 1900 eur/kk on kovin vähän eikä sillä mielestäni vielä päästä lähellekään keskiluokkaa. Toisaalta yläpään 6500 on aika vähän koska ainakin pk-seudulla monissa ylemmän keskiluokan ammateissa tienaa yli tuon. Itsekin juristina menen tuon rajan yli selvästi ja silti koen olevani (ylempää) keskiluokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa tällainen luokkajaottelu ylipäänsä. Eikö tää pitänyt unohtaa maailmassa jossa kaikki ovat samanarvoisia vai ymmärsinkö jotain väärin? Tällaiseenko ihmiset pitkälti elämäänsä tuhlaa? Esitykseen?

Ei me eletä samanarvoisessa maailmassa. Noita eroja on tutkittu paljon. Mutta siinä kohtaa tietysti menee jännäksi, kun sosiologista tutkimusta popularisoidaan ja aletaan tietoisesti puhumaan mausta ja käyttämään sitä erottautumisen välineenä.

Maku yhteiskuntaluokan yhtenä tärkeänä määrittelijnä ei ole "tieteen popularisoimista" 😀

Jo alan tutkimuksen uranuurtaja Pierre Bourdieu loi ne erottautumisteoriat sosiologiassa.

Kummallinen tuo yksi ketjun vastaanjankkaaja.

Ihmisiä on hepompi hallita, jos heidät voidaan lokeroida. Jos yksilöstä ei tiedä, onko se nk lintu vai kala, hallitseminen on paljon vaikeampaa. Suomalaisena arvostan sitä, että tässä maassa voin vapaasti olla yhdessä asiassa lintu ja toisessa kala. Ja voin - halutessani - olla huomenna just päinvastoin kuin tänään. Tämä on vapaus, jota arvostan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa tällainen luokkajaottelu ylipäänsä. Eikö tää pitänyt unohtaa maailmassa jossa kaikki ovat samanarvoisia vai ymmärsinkö jotain väärin? Tällaiseenko ihmiset pitkälti elämäänsä tuhlaa? Esitykseen?

Ei me eletä samanarvoisessa maailmassa. Noita eroja on tutkittu paljon. Mutta siinä kohtaa tietysti menee jännäksi, kun sosiologista tutkimusta popularisoidaan ja aletaan tietoisesti puhumaan mausta ja käyttämään sitä erottautumisen välineenä.

Maku yhteiskuntaluokan yhtenä tärkeänä määrittelijnä ei ole "tieteen popularisoimista" 😀

Jo alan tutkimuksen uranuurtaja Pierre Bourdieu loi ne erottautumisteoriat sosiologiassa.

Kummallinen tuo yksi ketjun vastaanjankkaaja.

Jep. Bourdieu loi ne. Ja nyt kun se on popularisoitu, ihmiset erottautuvat tietoisina siitä, että erottautuvat. Hupaisa ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa tällainen luokkajaottelu ylipäänsä. Eikö tää pitänyt unohtaa maailmassa jossa kaikki ovat samanarvoisia vai ymmärsinkö jotain väärin? Tällaiseenko ihmiset pitkälti elämäänsä tuhlaa? Esitykseen?

Mutta me emme ole tasa-arvoisia. Toisilla on perhetaustan takia huomattavasti paremmat mahdollisuudet toteuttaa itseään ja rakentaa elämäänsä. Miksi se pitäisi unohtaa?

Asian unohtaminen olisi mielestäni vaarallista: jos ajattelee että kaikilla on samat lähtökohdat ja mahdollisuudet, loogisesti päätyy ajatusketjussaan lopputulokseen, että huono-osaisuus on ihmisen omaa syytä ja johtuu laiskuudesta tms. Näinhän ei oikeasti ole.[/quote

Totta tämäkin mutta siitä huolimatta jokaisella lapsella on oikeus samanarvoiseen koulutukseen ja oikeus edetä elämässään kuinka korkealle tahansa. Samaa peruskoulua ne rikkaiden lapsetkin käy. Se, lannistuuko jo lapsena, on pitkälti kiinni kodista ja kasvatuksesta, siellä se itsetunto rakentuu.

Monelle keskustelijalle tuntuu olevan hankala ymmärtää kuvailevaa määrittelyä ja tyypittelyä. Niitä kritisoidaan ikään kuin ne olisivat joku biologinen taksonomia, millaiseksi niitä ei ole tarkoitettua. Eivät tietenkään ole, sosiologia ei ole yhtä eksaktia. ”Nisäkkäät eivät muni” ja ”Ylempi keskiluokka vierastaa tatuointeja” ovat ehdottomuudeltaan eriasteisia väitteitä.

Kuitenkin myös sosiologiassa kyetään erottelemaan erilaisia ryhmiä esimerkiksi klusterianalyysilla siten, että ryhmien sisällä on joitakin sen jäseniä yhdistäviä faktoreita, jotka erottavat ryhmää muista ryhmistä. Tulotaso on ilmeisin ja helpoin ymmärtää, mutta kuten artikkelissakin todettiin, se on yksin riittämätön. Tämän vuoksi on otettu mukaan myös muita tekijöitä, joiden avulla kyetään luomaan mielekkäämpi ja paremmin todellisuutta kuvaava jaottelu.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskuntaluokissa on kyse siitä millaisessa seurassa ja elämäntavassa kukin viihtyy. Ja toisaalta distinktiossa, miten halutaan erottautua toisenlaisista ihmisistä. Jos tykkää itse iskelmästä ja käy vaikka iskelmäfestareilla, voi kokea, että se toinen, joka käy klSsisen musiikin konserteissa teeskentelee. Ei se teeskentele, se vaan kuuluu eri yhteiskuntaluokkaan.

Miten eri musiikkigenreistä pitäminen laittaa automaattisesti tiettyyn yhteiskuntaluokkaan? Eikö se ole laajempi käsite? Tämän mukaan meillä on 12 3745 yhteiskuntaluokkaa.

t. akateeminen nainen, joka kuuntelee lähes kaikkea mutta ennen kaikkea rankkaa rockia eri genreissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaisuuden tunnistaa vain, jos ei ole keskiluokkainen itse. Niin se pitkälti menee.

Jos et ole ulkopuolinen jostain, niin et näe sitä minkä osa olet.

Keskiluokkaisuudelle on viralliset tulorajat määritelty, mutta mielestäni kyseessä on lähinnä ajattelutapa. Keskiluokkainen ei pidä työväenluokkaisuudesta eikä työväenluokkaisista ihmisistä lapsi täytyy saada parempaan kouluun kun siellä on köyhien lapsia, jne. Se on keskiluokkaisuutta.

Keskiluokkaisina itseään pitävät ovat snobeja, omahyväisiä, elitistisiä ja narsistisia apinoita sillä mitään yhteiskuntaluokkia ei tämän päivän Suomessa enää ole. Kaikki yhteiskuntaluokat lakkautettiin lailla Suomen itsenäistymisen aikoihin.

Nyt on jäänyt opinnot vakavasti ymmärtämättä. On olemassa sääty-yhteiskunta, joka on historiallinen käsite. Sääty-yhteiskunnassa oli viralliset säädyt, joilla oli erilaisia oikeuksia mm. aatelistolla verovapaus. Valtiollinen päätöksenteko hoitui siten, että säädyt sisällään tekivät päätöksiä ja näitä sitten säätyjen kesken päätettiin. Ei ollut vaaleja tai demokratiaa. Tällä ei ole mitään tekemistä yhteiskuntaluokkien kanssa, jotka kuvaavat enemmänkin ajattelutapojen, elämäntapojen eroavaisuuksia. Lääkäriperheessä eletään erilaista elämää kuin putkimiesperheessä ja molemmat ovat yhtä arvokkaita, mutta erilaisia. Taivas, että ihmisten sivistystaso on romahtanut tässä maassa.

Suomen hintatason ja elinkustannusten perusteella ne siellä putkimiesperheessä elävät kyllä ihan samanlaista elämää kuin kuin meillä jossa kaksi aikuista ovat molemmat erikoislääkäreitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskuntaluokissa on kyse siitä millaisessa seurassa ja elämäntavassa kukin viihtyy. Ja toisaalta distinktiossa, miten halutaan erottautua toisenlaisista ihmisistä. Jos tykkää itse iskelmästä ja käy vaikka iskelmäfestareilla, voi kokea, että se toinen, joka käy klSsisen musiikin konserteissa teeskentelee. Ei se teeskentele, se vaan kuuluu eri yhteiskuntaluokkaan.

Musiikki kehno esimerkki yhteiskuntaluokkiin kuulumisesta, huomattava osa ns keskiluokkaisista pitää muusta kuin ns klassisesta musiikista.

Niinpä. Musiikkimausta ei pahemmin pysty yhteiskuntaluokkaa arvaamaan. Itse olen duunari ja kuuntelen klassista musiikkia. Joskus liikutun kyyneliin asti upeista sinfonioista. Tiedän erään omistavaan luokkaan kuuluvan miljonäärin joka kuuntelee suomirockia. Popeda on kova. :) Ja meidän kansallismusiikkia, heviä, fanittaa ihmiset luokasta viis.

Ja sehän aivan naurettavaa olisikin, jos ihminen kieltäisi itseltään musiikkinautinnon vain siksi, että mieltää tietynlaisen genren tiettyyn koulutus- ja/tai tulotasoon.