Lue keskustelun säännöt.
Sosiologian asiantuntija kertoo miten tunnistat oman yhteiskuntaluokkasi
24.04.2021 |
Sosiologian professori Terhi-Anna Wilskalta IS:n Menaiset-artikkelissa käy läpi ne kovat todisteet joista oman keskiluokkaisuuden pystyy tunnistamaan ja kumoaa liudan Vauva-palstalla esiintyviä uskomuksia ja esitettyjä väitteitä:
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000007935557.html
Kommentit (167)
Ite ollaan kuuluttu ylinpään keskiluokkaan jo pitkään, klassillisia konsertteja yms. taidetta, lapset käyneet kouluja ulkomaillakin, talo Etelä-suomessa kaikilla herkuilla ja lomat ulkomaissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tässä illan mittaan miettinyt, miksi mulla on ollut tarve kommentoida tätä luokka-asiaa ketjuun. Alunperin olin sitä mieltä, ettei yläluokalla olisi sisäistä tarvetta erottautua, mutta se ei pidäkään paikkaansa. Kyllä se tarve on ihan samanlainen silläkin, mutta ko. yhteiskuntaluokan kirjoittamattomaan sääntöön kuuluu, ettei kuuluisi esittää hienoa julkisesti. Sitä hienouden korostamista ei voi siis mitenkään tehdä hyvällä maulla näkyvästi ja tietysti lisäksi siitä olisi haittaakin, jos se ärsyttäisi muita, kuten keskiluokkaa, joiden kanssa pitää kuitenkin tulla toimeen käytännössä.
Siksi mulla ei ole koskaan ollut oikein tilaisuuksia tuoda taustaani esille, vaan on pitänyt aina olla hirveän vaatimaton ja tavallinen. Haluaisin esimerkiksi käyttää aatelissormusta, mutten kertakaikkiaan pysty, koska se tuntuisi naurettavalta elvistelyltä ja huonolta maulta. Niinpä selvästikin puran siitä kertynyttä patoumaa täällä ketjussa kommentoimalla, että Suomessa on yläluokkakin.
Myös, kun tarkemmin mietin, yläluokan keskenkin on kuitenkin sellaista oman paremmuuden todistelua. Ensinnäkin ne ketjussa jatkuvasti mainitut mahdolliset antiikkihuonekalut - olen satavarma, että moni niistä ei ole todellisuudessa perittyjä, vaan vanhaintavaran liikkeestä ostettuja, sitä ei vaan kerrota kenellekään...
Toisekseen kaikki eivät ole suinkaan sellaisia hyväkäytöksiä, ystävällisiä, sivistyneitä ihmisiä kuin täällä on oletettu. Osa on, mutta osa taas on hirveitä k-päitä, jotka kulkevat nenä pystyssä. Olen ollut monissa ritarihuoneen ja sukuseuranikin tapaamisissa ja joukossa on ollut todella ikäviä ihmisiä, vaikkakin siis myös mukavia, niin suomalaisissa ja ulkomaisissa aatelisissa. Uskon että se "henkinen etiketti", joka kieltää pröystäilemästä avoimesti, aikaansaa sellaista hiljaista itseään korottavaa asennetta niillä, joilla se kuuluu luonteeseen.
Eli ehkä sellainen omanarvon korostaminen on ihmisille luontaista joka yhteiskuntaluokassa, jokainen vain ilmentää sitä eri tavoin. Keskiluokalla ja ehkä työväenluokalla, se on näkyvää, yläluokalla peiteltyä.
T. Se aatelinen ja pääomatuloilla elävä
Olen sitten ilmeisesti itse sitä keskiluokkaa, koska siihen kuuluu mielestäni n. 85 % kansasta ellei enemmänkin, enkä kyllä koe tekeväni mitään näkyvää oman arvon korostamista. Ei minun tarvitse, olen jo viisikymppinen enkä muutenkaan ole sitä tyyppiä joka yrittää tehdä vaikutusta kehenkään enkä edes yritä aktiivisesti tutustua uusiin ihmisiin, joille joku ehkä kokee tarvetta esittää jotain vieraskoreuden nimissä. Korostan itseäni lähinnä älyllisessä mielessä jos joudun seuraan jossa joku vaikkapa väittää horoskooppien olevan totta tai maapallon olevan litteä. Tällöin provosoidun.
Vierailija kirjoitti:
Olen tässä illan mittaan miettinyt, miksi mulla on ollut tarve kommentoida tätä luokka-asiaa ketjuun. Alunperin olin sitä mieltä, ettei yläluokalla olisi sisäistä tarvetta erottautua, mutta se ei pidäkään paikkaansa. Kyllä se tarve on ihan samanlainen silläkin, mutta ko. yhteiskuntaluokan kirjoittamattomaan sääntöön kuuluu, ettei kuuluisi esittää hienoa julkisesti. Sitä hienouden korostamista ei voi siis mitenkään tehdä hyvällä maulla näkyvästi ja tietysti lisäksi siitä olisi haittaakin, jos se ärsyttäisi muita, kuten keskiluokkaa, joiden kanssa pitää kuitenkin tulla toimeen käytännössä.
Siksi mulla ei ole koskaan ollut oikein tilaisuuksia tuoda taustaani esille, vaan on pitänyt aina olla hirveän vaatimaton ja tavallinen. Haluaisin esimerkiksi käyttää aatelissormusta, mutten kertakaikkiaan pysty, koska se tuntuisi naurettavalta elvistelyltä ja huonolta maulta. Niinpä selvästikin puran siitä kertynyttä patoumaa täällä ketjussa kommentoimalla, että Suomessa on yläluokkakin.
Myös, kun tarkemmin mietin, yläluokan keskenkin on kuitenkin sellaista oman paremmuuden todistelua. Ensinnäkin ne ketjussa jatkuvasti mainitut mahdolliset antiikkihuonekalut - olen satavarma, että moni niistä ei ole todellisuudessa perittyjä, vaan vanhaintavaran liikkeestä ostettuja, sitä ei vaan kerrota kenellekään...
Toisekseen kaikki eivät ole suinkaan sellaisia hyväkäytöksiä, ystävällisiä, sivistyneitä ihmisiä kuin täällä on oletettu. Osa on, mutta osa taas on hirveitä k-päitä, jotka kulkevat nenä pystyssä. Olen ollut monissa ritarihuoneen ja sukuseuranikin tapaamisissa ja joukossa on ollut todella ikäviä ihmisiä, vaikkakin siis myös mukavia, niin suomalaisissa ja ulkomaisissa aatelisissa. Uskon että se "henkinen etiketti", joka kieltää pröystäilemästä avoimesti, aikaansaa sellaista hiljaista itseään korottavaa asennetta niillä, joilla se kuuluu luonteeseen.
Eli ehkä sellainen omanarvon korostaminen on ihmisille luontaista joka yhteiskuntaluokassa, jokainen vain ilmentää sitä eri tavoin. Keskiluokalla ja ehkä työväenluokalla, se on näkyvää, yläluokalla peiteltyä.
T. Se aatelinen ja pääomatuloilla elävä
Voiko kyse olla siitä, että nykyisessä meritokraattisessa yhteiskunnassa sukutaustalla elvistely on useimpien mielestä naurettavaa, jopa sukujen itsensä mielestä? Ihmiset ihailevat teemuselänteitä ja nykyään eritoten jeffbezoksia, eivätkä von rettigeitä.
Keskiluokkaisuuteen kuuluu vahvasti materiaalisten kulissien ylläpito. Asioiden pitää näyttää ulospäin hyvälle ja miellyttää laajaa viiteryhmää. Pitää välttää ärsyttämästä ketään ja olla muiden kaltaistensa silmissä hyväksyttävä.
Yläluokkien kirjoittamattomana statussymbolina voidaan nykyisin pitää rajojen rikkomista. Pitää esimerkiksi välttää hienostelua, kuten liian kalliita käyttöesineitä ja keskiluokan statussymboleita. Esim luopua miljoonaomaisuudesta tai tai ajaa 1997 Toyota Corollalla...
Olen keskiluokkainen. Vierastan ja jopa halveksun kaikkea ökyilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on pelkkä hömppälehden juttu, jossa toimittaja itse on oikonut haastateltavan sanomisia, aivan miten haluaa.
Juttu on julkaistu Me naiset lehdessä ja jokainen käsittää, etteivät sen lehden haastattelut ole järin korkeatasoisia.
Olen tässä illan mittaan miettinyt, miksi mulla on ollut tarve kommentoida tätä luokka-asiaa ketjuun. Alunperin olin sitä mieltä, ettei yläluokalla olisi sisäistä tarvetta erottautua, mutta se ei pidäkään paikkaansa. Kyllä se tarve on ihan samanlainen silläkin, mutta ko. yhteiskuntaluokan kirjoittamattomaan sääntöön kuuluu, ettei kuuluisi esittää hienoa julkisesti. Sitä hienouden korostamista ei voi siis mitenkään tehdä hyvällä maulla näkyvästi ja tietysti lisäksi siitä olisi haittaakin, jos se ärsyttäisi muita, kuten keskiluokkaa, joiden kanssa pitää kuitenkin tulla toimeen käytännössä.
Siksi mulla ei ole koskaan ollut oikein tilaisuuksia tuoda taustaani esille, vaan on pitänyt aina olla hirveän vaatimaton ja tavallinen. Haluaisin esimerkiksi käyttää aatelissormusta, mutten kertakaikkiaan pysty, koska se tuntuisi naurettavalta elvistelyltä ja huonolta maulta. Niinpä selvästikin puran siitä kertynyttä patoumaa täällä ketjussa kommentoimalla, että Suomessa on yläluokkakin.
Myös, kun tarkemmin mietin, yläluokan keskenkin on kuitenkin sellaista oman paremmuuden todistelua. Ensinnäkin ne ketjussa jatkuvasti mainitut mahdolliset antiikkihuonekalut - olen satavarma, että moni niistä ei ole todellisuudessa perittyjä, vaan vanhaintavaran liikkeestä ostettuja, sitä ei vaan kerrota kenellekään...
Toisekseen kaikki eivät ole suinkaan sellaisia hyväkäytöksiä, ystävällisiä, sivistyneitä ihmisiä kuin täällä on oletettu. Osa on, mutta osa taas on hirveitä k-päitä, jotka kulkevat nenä pystyssä. Olen ollut monissa ritarihuoneen ja sukuseuranikin tapaamisissa ja joukossa on ollut todella ikäviä ihmisiä, vaikkakin siis myös mukavia, niin suomalaisissa ja ulkomaisissa aatelisissa. Uskon että se "henkinen etiketti", joka kieltää pröystäilemästä avoimesti, aikaansaa sellaista hiljaista itseään korottavaa asennetta niillä, joilla se kuuluu luonteeseen.
Eli ehkä sellainen omanarvon korostaminen on ihmisille luontaista joka yhteiskuntaluokassa, jokainen vain ilmentää sitä eri tavoin. Keskiluokalla ja ehkä työväenluokalla, se on näkyvää, yläluokalla peiteltyä.
T. Se aatelinen ja pääomatuloilla elävä