Sosiologian asiantuntija kertoo miten tunnistat oman yhteiskuntaluokkasi

Tunnen itseni aina hyväksikäytetyksi, kun suurta AV viisauttamme lainataan kaikenmaailman roska -ja humpuukilehdissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutun luettuani olen vakuuttunut siitä, että tuolla professorilla on "keskiluokan" määritelmät paljon paremmin hallussa kuin av-ketjussa. Kuinka moni taatusti kaikkien kriteerien mukaan keskiluokkaan kuuluva suomalainen ei ole koskaan kuullutkaan wolttaamisesta, saati sitten sitä tehnyt?

Useimmat tämän palstan ketjussa mainitut asiat liittäisin pikemminkin nousukkuuteen tai juppiuteen ( jota nuoremmat mammat eivät varmaan tiedä). Sehän on selvää, että matemaattisesti keskiluokkaa on se kansanosa, joka ei millään perusteella kuulu ala- eikä yläluokkaan.

Kulttuurinen pääoma ja hyvä maku - no joo, ensimmäistä ei kovin paljon keskiluokkaiselta vaadita. Riittääkö kulttuuriseksi pääomaksi ja sivistykseksi se, että tervehtii työpaikkansa siivoojaa? Oikeasti eräässä isossa työpaikassa sen luonteen vuoksi jatkuvasti vaihtuvista päälliköistä myös siivoojaa tervehti vain  vanhan kulttuurisuvun jälkeläinen. Hyvä maku taas on sekä kulttuurisidonnainen että tulkinnanvarainen. 

Hyvä maku on myös yhteiskuntaluokkasidonnainen.

Yhteiskuntaluokka siis määrittää, mitä hyvä maku pitää sisällään? Eli vaikka sulla on korkeakoulututkinto, kuulut ylimpään tulodesiiliin, olet varakkaasta perheestä ja suvusta, kiinnostunut taiteista, kirjallisuudesta jne, mutta jos satutkin pitämään jostain ihan muusta kuin skandinaavisesta designista sisustuksessa tai muista vastaavista "hyvän maun" asioista, et voi kuulua keskiluokkaan, koska makusi on keskiluokan mielestä huono? 

Eri luokilla on erilainen maku. Kuvailemaasi ihmistä tuskin löytäisi jääkiekon mm-kisoista katsomosta muovinen oluttuoppi kädessään, ilman paitaa, Suomen lippu kaljamahaan maalattuna, laulamassa Ihanaa Leijonat ihanaa naama punaisena päässään hassu sinivalkoinen viikinkihattu.

Työväenluokkaisen ihmisen mielestä tuollainen vapaa-ajanvietto voisi olla sairaan siistiä. Työväenluokkaisen ihmisen olisi myös vaikea tunnistaa, miksi joku ei pitäisi tuollaista sairaan siistinä, vaan haluaisi sen sijaan teeskennellä fiiniä pikkurilli pystyssä Savonlinnan oopperajuhlilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin tuon palkkamääritelmä keskiluokasta sisältää noin 90% kokopäiväisistä palkansaajista ja ulkopuolella on lähinnä pienipalkkaiset sekä kourallinen suurituloisia.

Toiseksi sosiologilla on aikamoiset ennakkoluulot kun tuo luokittelee (hyväksytyksi) kulttuuriksi vain oman näkemyksensä kulttuurista eikä esim. autoharrastusta tai liian nopeaa veneilyä. Seuraavaksi tuo vähemmän loogisesti selittää että harrastuksiin ja harrastusvälineisiin sijoittaminen on keskiluokkaista. Mutta tää ei ilmeisesti sitten koske autoja tai liian nopeita veneitä?

Lähinnä tuo näyttää luokittelevan keskiluokkaisiksi ne jotka koittaa elää hänen positiivisiksi katsomallaan tavalla varojensa mukaan mutta ei arvosta niitä rahankäyttötapoja joita tuo ei itse katso positiivisiksi.

Eli siis jos kaksi henkilöä tienaa tasan saman verran, toinen ostaa marimekkoa ja harrastaa jotain hyväksyttävää ja ekologista kuten joogaa ja pyöräilyä ja syö kasviksia, toinen pukeutuu farkkuihin, syö välillä pikaruokaa ja muutenkin liharuokia ja harrastaa vanhoja autoja niin vain eka on keskiluokkainen noilla kriteereillä ja toka duunarijuntti. 

Messukeskuksessa on vuosittain automessut. Olen vuosia tässä asunut vieressä ja katsellut millaista väkeä sinne menee. He ovat hyvin kaukana keskiluokan hillitystä charmista. Vaikka et asiasta selvästikään pidä, autot ja pikaruoka vetävät elämäntapasi ja makusi selvään työväenluokkaan.

Suurin osa tuon sosiologin määreisiin istuvista ihmisistä ei omaa minkäänlaista hillittyä charmia. Terveisiä sinne 60-luvulle: ei kukaan pidä tavallista kohtuupalkkaista kaupunkilasihmistä joka, kuten suurin osa ihmisistä harrastaa tiettyjä asioita koska nauttii niistä tai joskus koska tytötkin työpaikalla, yhtään sen ihmeellisempänä. Suurin osa ihmisistä on samaa pikkuporvarillista mössöä syntyperästä riippumatta ja tiettyyn tulotasoon asti.

Tyylipuhtaita joko-tai-ihmisiä on tosiaankin naurettavan vähän. Farkut työväenluokkaa? Olet nöyryyttänyt itsesi.

Entäs jos nyt professori ostaa kerran viikossa purilaisen ja hänellä on vanha amerikanrauta ja tykkää pikku rakennushommista hän onkin työväenluokkaa mutta koska kotona on Lokki-lamppu ja sisko miehineen tulee joskus kylään ja tarjolla on myös salaattia ja viiniä hän on samalla keskiluokkaa?

Eli jos luokittelukriteerit kertoo enemmän luokittelijan omasta arvomaailmasta kuin siitä mitä pitäisi luokitella niin sitten luokitusjärjestelmä on jokseenkin hyödytön. Jos siis tarkoitus ei ollut hakea luokittelijan kanssa samanlaisia. Tieteessä tuskin oli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei ole kuin tasan 2 luokkaa:

* Ne jotka tekevät töitä saadakseen rahaa

* Ne jotka saavat rahaa tekemättä töitä

Jälkimmäisessä kategoriassasi on kaksi hyvin erilaista ryhmää...

-ne jotka elävät sosiaalituilla (alaluokka)

-ne jotka elävät oman omaisuutensa tuotolla (yläluokka)

Mutta kaikki me eletään keskiluokan selkänahasta. 

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin tuon palkkamääritelmä keskiluokasta sisältää noin 90% kokopäiväisistä palkansaajista ja ulkopuolella on lähinnä pienipalkkaiset sekä kourallinen suurituloisia.

Toiseksi sosiologilla on aikamoiset ennakkoluulot kun tuo luokittelee (hyväksytyksi) kulttuuriksi vain oman näkemyksensä kulttuurista eikä esim. autoharrastusta tai liian nopeaa veneilyä. Seuraavaksi tuo vähemmän loogisesti selittää että harrastuksiin ja harrastusvälineisiin sijoittaminen on keskiluokkaista. Mutta tää ei ilmeisesti sitten koske autoja tai liian nopeita veneitä?

Lähinnä tuo näyttää luokittelevan keskiluokkaisiksi ne jotka koittaa elää hänen positiivisiksi katsomallaan tavalla varojensa mukaan mutta ei arvosta niitä rahankäyttötapoja joita tuo ei itse katso positiivisiksi.

Eli siis jos kaksi henkilöä tienaa tasan saman verran, toinen ostaa marimekkoa ja harrastaa jotain hyväksyttävää ja ekologista kuten joogaa ja pyöräilyä ja syö kasviksia, toinen pukeutuu farkkuihin, syö välillä pikaruokaa ja muutenkin liharuokia ja harrastaa vanhoja autoja niin vain eka on keskiluokkainen noilla kriteereillä ja toka duunarijuntti. 

Kiinnitin samaan huomiota. Toisaalta jutun mukaan ylempään keskiluokkaan lasketaan akateemisesti koulutetut, mutta merkittävämpää on tuo kulutuskäyttäytyminen. 

Entä, jos akateeminen harrastaa jotakin tuossa 'mauttomaksi' tuomittua, ostaa laukkuja rahan vuoksi tai on kiinnostunut muskeliveneistä? Ilmeisesti sitten ei olekaan keskiluokkainen. 

Mielestäni tällaiset (mielivaltaiset) kategorisoinnit ovat vähän arveluttavia ylipäätään: luokittelu voi aiheuttaa vastakkainasettelua eri ryhmiin itsensä mieltävien välillä, esim. halveksuntaa 'alempiluokkaisia' kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutun luettuani olen vakuuttunut siitä, että tuolla professorilla on "keskiluokan" määritelmät paljon paremmin hallussa kuin av-ketjussa. Kuinka moni taatusti kaikkien kriteerien mukaan keskiluokkaan kuuluva suomalainen ei ole koskaan kuullutkaan wolttaamisesta, saati sitten sitä tehnyt?

Useimmat tämän palstan ketjussa mainitut asiat liittäisin pikemminkin nousukkuuteen tai juppiuteen ( jota nuoremmat mammat eivät varmaan tiedä). Sehän on selvää, että matemaattisesti keskiluokkaa on se kansanosa, joka ei millään perusteella kuulu ala- eikä yläluokkaan.

Kulttuurinen pääoma ja hyvä maku - no joo, ensimmäistä ei kovin paljon keskiluokkaiselta vaadita. Riittääkö kulttuuriseksi pääomaksi ja sivistykseksi se, että tervehtii työpaikkansa siivoojaa? Oikeasti eräässä isossa työpaikassa sen luonteen vuoksi jatkuvasti vaihtuvista päälliköistä myös siivoojaa tervehti vain  vanhan kulttuurisuvun jälkeläinen. Hyvä maku taas on sekä kulttuurisidonnainen että tulkinnanvarainen. 

Hyvä maku on myös yhteiskuntaluokkasidonnainen.

Yhteiskuntaluokka siis määrittää, mitä hyvä maku pitää sisällään? Eli vaikka sulla on korkeakoulututkinto, kuulut ylimpään tulodesiiliin, olet varakkaasta perheestä ja suvusta, kiinnostunut taiteista, kirjallisuudesta jne, mutta jos satutkin pitämään jostain ihan muusta kuin skandinaavisesta designista sisustuksessa tai muista vastaavista "hyvän maun" asioista, et voi kuulua keskiluokkaan, koska makusi on keskiluokan mielestä huono? 

Eri luokilla on erilainen maku. Kuvailemaasi ihmistä tuskin löytäisi jääkiekon mm-kisoista katsomosta muovinen oluttuoppi kädessään, ilman paitaa, Suomen lippu kaljamahaan maalattuna, laulamassa Ihanaa Leijonat ihanaa naama punaisena päässään hassu sinivalkoinen viikinkihattu.

Työväenluokkaisen ihmisen mielestä tuollainen vapaa-ajanvietto voisi olla sairaan siistiä. Työväenluokkaisen ihmisen olisi myös vaikea tunnistaa, miksi joku ei pitäisi tuollaista sairaan siistinä, vaan haluaisi sen sijaan teeskennellä fiiniä pikkurilli pystyssä Savonlinnan oopperajuhlilla.

Eli vedät taas ne muutamaan prosenttiin jos siihenkään kuuluvat ääripäät esimerkiksi? Hämeen-Anttilat tuskin heiluvat viikinkipäähineissä ja Tony Halme tuskin kävi oopperassa mutta entä ne muut?

Veljeni on taviksen näköinen hyväpalkkainen tohtori ja hän käy kyllä jääkiekkopeleissä mm. isoherraystäviensä kanssa. Kyllä kultajuhlissa on riekkunut monenlaista urheilufania kaikista luokista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin tuon palkkamääritelmä keskiluokasta sisältää noin 90% kokopäiväisistä palkansaajista ja ulkopuolella on lähinnä pienipalkkaiset sekä kourallinen suurituloisia.

Toiseksi sosiologilla on aikamoiset ennakkoluulot kun tuo luokittelee (hyväksytyksi) kulttuuriksi vain oman näkemyksensä kulttuurista eikä esim. autoharrastusta tai liian nopeaa veneilyä. Seuraavaksi tuo vähemmän loogisesti selittää että harrastuksiin ja harrastusvälineisiin sijoittaminen on keskiluokkaista. Mutta tää ei ilmeisesti sitten koske autoja tai liian nopeita veneitä?

Lähinnä tuo näyttää luokittelevan keskiluokkaisiksi ne jotka koittaa elää hänen positiivisiksi katsomallaan tavalla varojensa mukaan mutta ei arvosta niitä rahankäyttötapoja joita tuo ei itse katso positiivisiksi.

Eli siis jos kaksi henkilöä tienaa tasan saman verran, toinen ostaa marimekkoa ja harrastaa jotain hyväksyttävää ja ekologista kuten joogaa ja pyöräilyä ja syö kasviksia, toinen pukeutuu farkkuihin, syö välillä pikaruokaa ja muutenkin liharuokia ja harrastaa vanhoja autoja niin vain eka on keskiluokkainen noilla kriteereillä ja toka duunarijuntti. 

Messukeskuksessa on vuosittain automessut. Olen vuosia tässä asunut vieressä ja katsellut millaista väkeä sinne menee. He ovat hyvin kaukana keskiluokan hillitystä charmista. Vaikka et asiasta selvästikään pidä, autot ja pikaruoka vetävät elämäntapasi ja makusi selvään työväenluokkaan.

Suurin osa tuon sosiologin määreisiin istuvista ihmisistä ei omaa minkäänlaista hillittyä charmia. Terveisiä sinne 60-luvulle: ei kukaan pidä tavallista kohtuupalkkaista kaupunkilasihmistä joka, kuten suurin osa ihmisistä harrastaa tiettyjä asioita koska nauttii niistä tai joskus koska tytötkin työpaikalla, yhtään sen ihmeellisempänä. Suurin osa ihmisistä on samaa pikkuporvarillista mössöä syntyperästä riippumatta ja tiettyyn tulotasoon asti.

Tyylipuhtaita joko-tai-ihmisiä on tosiaankin naurettavan vähän. Farkut työväenluokkaa? Olet nöyryyttänyt itsesi.

Entäs jos nyt professori ostaa kerran viikossa purilaisen ja hänellä on vanha amerikanrauta ja tykkää pikku rakennushommista hän onkin työväenluokkaa mutta koska kotona on Lokki-lamppu ja sisko miehineen tulee joskus kylään ja tarjolla on myös salaattia ja viiniä hän on samalla keskiluokkaa?

Apua, ei tuossa noin sanottu. Maku ei liitä ihmistä luokkaan. Suurimmalla osalla ihmisiä on luokkansa mukainen maku, vaikka he itse pitävät sitä yksilöllisenä. Tietysti on niitäkin, joilla ei ole. Vaikuttaako se poikkeavuus esimerkiksi ihmisen urakehitytykseen, riippuu sitten aika monesta muusta seikasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin tuon palkkamääritelmä keskiluokasta sisältää noin 90% kokopäiväisistä palkansaajista ja ulkopuolella on lähinnä pienipalkkaiset sekä kourallinen suurituloisia.

Toiseksi sosiologilla on aikamoiset ennakkoluulot kun tuo luokittelee (hyväksytyksi) kulttuuriksi vain oman näkemyksensä kulttuurista eikä esim. autoharrastusta tai liian nopeaa veneilyä. Seuraavaksi tuo vähemmän loogisesti selittää että harrastuksiin ja harrastusvälineisiin sijoittaminen on keskiluokkaista. Mutta tää ei ilmeisesti sitten koske autoja tai liian nopeita veneitä?

Lähinnä tuo näyttää luokittelevan keskiluokkaisiksi ne jotka koittaa elää hänen positiivisiksi katsomallaan tavalla varojensa mukaan mutta ei arvosta niitä rahankäyttötapoja joita tuo ei itse katso positiivisiksi.

Eli siis jos kaksi henkilöä tienaa tasan saman verran, toinen ostaa marimekkoa ja harrastaa jotain hyväksyttävää ja ekologista kuten joogaa ja pyöräilyä ja syö kasviksia, toinen pukeutuu farkkuihin, syö välillä pikaruokaa ja muutenkin liharuokia ja harrastaa vanhoja autoja niin vain eka on keskiluokkainen noilla kriteereillä ja toka duunarijuntti. 

Messukeskuksessa on vuosittain automessut. Olen vuosia tässä asunut vieressä ja katsellut millaista väkeä sinne menee. He ovat hyvin kaukana keskiluokan hillitystä charmista. Vaikka et asiasta selvästikään pidä, autot ja pikaruoka vetävät elämäntapasi ja makusi selvään työväenluokkaan.

Suurin osa tuon sosiologin määreisiin istuvista ihmisistä ei omaa minkäänlaista hillittyä charmia. Terveisiä sinne 60-luvulle: ei kukaan pidä tavallista kohtuupalkkaista kaupunkilasihmistä joka, kuten suurin osa ihmisistä harrastaa tiettyjä asioita koska nauttii niistä tai joskus koska tytötkin työpaikalla, yhtään sen ihmeellisempänä. Suurin osa ihmisistä on samaa pikkuporvarillista mössöä syntyperästä riippumatta ja tiettyyn tulotasoon asti.

Tyylipuhtaita joko-tai-ihmisiä on tosiaankin naurettavan vähän. Farkut työväenluokkaa? Olet nöyryyttänyt itsesi.

Entäs jos nyt professori ostaa kerran viikossa purilaisen ja hänellä on vanha amerikanrauta ja tykkää pikku rakennushommista hän onkin työväenluokkaa mutta koska kotona on Lokki-lamppu ja sisko miehineen tulee joskus kylään ja tarjolla on myös salaattia ja viiniä hän on samalla keskiluokkaa?

Apua, ei tuossa noin sanottu. Maku ei liitä ihmistä luokkaan. Suurimmalla osalla ihmisiä on luokkansa mukainen maku, vaikka he itse pitävät sitä yksilöllisenä. Tietysti on niitäkin, joilla ei ole. Vaikuttaako se poikkeavuus esimerkiksi ihmisen urakehitytykseen, riippuu sitten aika monesta muusta seikasta

Sanottinpa. Mikä ihmeen luokkansa mukainen maku, kun suurin osa ihmisistä kuuluu määrittelemättömään keskiluokkamössöön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutun luettuani olen vakuuttunut siitä, että tuolla professorilla on "keskiluokan" määritelmät paljon paremmin hallussa kuin av-ketjussa. Kuinka moni taatusti kaikkien kriteerien mukaan keskiluokkaan kuuluva suomalainen ei ole koskaan kuullutkaan wolttaamisesta, saati sitten sitä tehnyt?

Useimmat tämän palstan ketjussa mainitut asiat liittäisin pikemminkin nousukkuuteen tai juppiuteen ( jota nuoremmat mammat eivät varmaan tiedä). Sehän on selvää, että matemaattisesti keskiluokkaa on se kansanosa, joka ei millään perusteella kuulu ala- eikä yläluokkaan.

Kulttuurinen pääoma ja hyvä maku - no joo, ensimmäistä ei kovin paljon keskiluokkaiselta vaadita. Riittääkö kulttuuriseksi pääomaksi ja sivistykseksi se, että tervehtii työpaikkansa siivoojaa? Oikeasti eräässä isossa työpaikassa sen luonteen vuoksi jatkuvasti vaihtuvista päälliköistä myös siivoojaa tervehti vain  vanhan kulttuurisuvun jälkeläinen. Hyvä maku taas on sekä kulttuurisidonnainen että tulkinnanvarainen. 

Hyvä maku on myös yhteiskuntaluokkasidonnainen.

Yhteiskuntaluokka siis määrittää, mitä hyvä maku pitää sisällään? Eli vaikka sulla on korkeakoulututkinto, kuulut ylimpään tulodesiiliin, olet varakkaasta perheestä ja suvusta, kiinnostunut taiteista, kirjallisuudesta jne, mutta jos satutkin pitämään jostain ihan muusta kuin skandinaavisesta designista sisustuksessa tai muista vastaavista "hyvän maun" asioista, et voi kuulua keskiluokkaan, koska makusi on keskiluokan mielestä huono? 

Eri luokilla on erilainen maku. Kuvailemaasi ihmistä tuskin löytäisi jääkiekon mm-kisoista katsomosta muovinen oluttuoppi kädessään, ilman paitaa, Suomen lippu kaljamahaan maalattuna, laulamassa Ihanaa Leijonat ihanaa naama punaisena päässään hassu sinivalkoinen viikinkihattu.

Työväenluokkaisen ihmisen mielestä tuollainen vapaa-ajanvietto voisi olla sairaan siistiä. Työväenluokkaisen ihmisen olisi myös vaikea tunnistaa, miksi joku ei pitäisi tuollaista sairaan siistinä, vaan haluaisi sen sijaan teeskennellä fiiniä pikkurilli pystyssä Savonlinnan oopperajuhlilla.

Oot tosi kapeakatseinen ihminen ja hienosti lokeroit ihmiset. Mutta, jokainen meistä harrastaa eri asioita, riippumatta siitä, missä tuloluokissa olemme. Tiedän monta äveriäämpää, jotka hyvin viihtyvät jääkiekon parissa olutta lipitellen ja samoin useamman vähätuloisen eläkeläisen, jotka säästävät päästäkseen kulttuuririentoihin. Onko sulle vaikea käsittää se, ettei ihmiset elä sen lokeroinnin mukaan jota sinä, ja moni muukin harrastaa? Ainakin nämä ihmiset elävät ja nauttivat elämästään ja ovat löytäneet itsensä ja intohimonsa, toisin kuin ne, joilla on varaa heidän tekemisiään arvostella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin tuon palkkamääritelmä keskiluokasta sisältää noin 90% kokopäiväisistä palkansaajista ja ulkopuolella on lähinnä pienipalkkaiset sekä kourallinen suurituloisia.

Toiseksi sosiologilla on aikamoiset ennakkoluulot kun tuo luokittelee (hyväksytyksi) kulttuuriksi vain oman näkemyksensä kulttuurista eikä esim. autoharrastusta tai liian nopeaa veneilyä. Seuraavaksi tuo vähemmän loogisesti selittää että harrastuksiin ja harrastusvälineisiin sijoittaminen on keskiluokkaista. Mutta tää ei ilmeisesti sitten koske autoja tai liian nopeita veneitä?

Lähinnä tuo näyttää luokittelevan keskiluokkaisiksi ne jotka koittaa elää hänen positiivisiksi katsomallaan tavalla varojensa mukaan mutta ei arvosta niitä rahankäyttötapoja joita tuo ei itse katso positiivisiksi.

Eli siis jos kaksi henkilöä tienaa tasan saman verran, toinen ostaa marimekkoa ja harrastaa jotain hyväksyttävää ja ekologista kuten joogaa ja pyöräilyä ja syö kasviksia, toinen pukeutuu farkkuihin, syö välillä pikaruokaa ja muutenkin liharuokia ja harrastaa vanhoja autoja niin vain eka on keskiluokkainen noilla kriteereillä ja toka duunarijuntti. 

Messukeskuksessa on vuosittain automessut. Olen vuosia tässä asunut vieressä ja katsellut millaista väkeä sinne menee. He ovat hyvin kaukana keskiluokan hillitystä charmista. Vaikka et asiasta selvästikään pidä, autot ja pikaruoka vetävät elämäntapasi ja makusi selvään työväenluokkaan.

Suurin osa tuon sosiologin määreisiin istuvista ihmisistä ei omaa minkäänlaista hillittyä charmia. Terveisiä sinne 60-luvulle: ei kukaan pidä tavallista kohtuupalkkaista kaupunkilasihmistä joka, kuten suurin osa ihmisistä harrastaa tiettyjä asioita koska nauttii niistä tai joskus koska tytötkin työpaikalla, yhtään sen ihmeellisempänä. Suurin osa ihmisistä on samaa pikkuporvarillista mössöä syntyperästä riippumatta ja tiettyyn tulotasoon asti.

Tyylipuhtaita joko-tai-ihmisiä on tosiaankin naurettavan vähän. Farkut työväenluokkaa? Olet nöyryyttänyt itsesi.

Entäs jos nyt professori ostaa kerran viikossa purilaisen ja hänellä on vanha amerikanrauta ja tykkää pikku rakennushommista hän onkin työväenluokkaa mutta koska kotona on Lokki-lamppu ja sisko miehineen tulee joskus kylään ja tarjolla on myös salaattia ja viiniä hän on samalla keskiluokkaa?

Apua, ei tuossa noin sanottu. Maku ei liitä ihmistä luokkaan. Suurimmalla osalla ihmisiä on luokkansa mukainen maku, vaikka he itse pitävät sitä yksilöllisenä. Tietysti on niitäkin, joilla ei ole. Vaikuttaako se poikkeavuus esimerkiksi ihmisen urakehitytykseen, riippuu sitten aika monesta muusta seikasta

Justhan tuo haastateltu sosiologi piipitti että maku on selvä merkki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutun luettuani olen vakuuttunut siitä, että tuolla professorilla on "keskiluokan" määritelmät paljon paremmin hallussa kuin av-ketjussa. Kuinka moni taatusti kaikkien kriteerien mukaan keskiluokkaan kuuluva suomalainen ei ole koskaan kuullutkaan wolttaamisesta, saati sitten sitä tehnyt?

Useimmat tämän palstan ketjussa mainitut asiat liittäisin pikemminkin nousukkuuteen tai juppiuteen ( jota nuoremmat mammat eivät varmaan tiedä). Sehän on selvää, että matemaattisesti keskiluokkaa on se kansanosa, joka ei millään perusteella kuulu ala- eikä yläluokkaan.

Kulttuurinen pääoma ja hyvä maku - no joo, ensimmäistä ei kovin paljon keskiluokkaiselta vaadita. Riittääkö kulttuuriseksi pääomaksi ja sivistykseksi se, että tervehtii työpaikkansa siivoojaa? Oikeasti eräässä isossa työpaikassa sen luonteen vuoksi jatkuvasti vaihtuvista päälliköistä myös siivoojaa tervehti vain  vanhan kulttuurisuvun jälkeläinen. Hyvä maku taas on sekä kulttuurisidonnainen että tulkinnanvarainen. 

Hyvä maku on myös yhteiskuntaluokkasidonnainen.

Yhteiskuntaluokka siis määrittää, mitä hyvä maku pitää sisällään? Eli vaikka sulla on korkeakoulututkinto, kuulut ylimpään tulodesiiliin, olet varakkaasta perheestä ja suvusta, kiinnostunut taiteista, kirjallisuudesta jne, mutta jos satutkin pitämään jostain ihan muusta kuin skandinaavisesta designista sisustuksessa tai muista vastaavista "hyvän maun" asioista, et voi kuulua keskiluokkaan, koska makusi on keskiluokan mielestä huono? 

Eri luokilla on erilainen maku. Kuvailemaasi ihmistä tuskin löytäisi jääkiekon mm-kisoista katsomosta muovinen oluttuoppi kädessään, ilman paitaa, Suomen lippu kaljamahaan maalattuna, laulamassa Ihanaa Leijonat ihanaa naama punaisena päässään hassu sinivalkoinen viikinkihattu.

Työväenluokkaisen ihmisen mielestä tuollainen vapaa-ajanvietto voisi olla sairaan siistiä. Työväenluokkaisen ihmisen olisi myös vaikea tunnistaa, miksi joku ei pitäisi tuollaista sairaan siistinä, vaan haluaisi sen sijaan teeskennellä fiiniä pikkurilli pystyssä Savonlinnan oopperajuhlilla.

Sulla on kovin suppea näkemys ihmisistä. Etenkin duunareista. Moni heistäkin harrastaa korkeakulttuuria. Ja akateemisissa piireissä osataan kyllä myös sikailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin tuon palkkamääritelmä keskiluokasta sisältää noin 90% kokopäiväisistä palkansaajista ja ulkopuolella on lähinnä pienipalkkaiset sekä kourallinen suurituloisia.

Toiseksi sosiologilla on aikamoiset ennakkoluulot kun tuo luokittelee (hyväksytyksi) kulttuuriksi vain oman näkemyksensä kulttuurista eikä esim. autoharrastusta tai liian nopeaa veneilyä. Seuraavaksi tuo vähemmän loogisesti selittää että harrastuksiin ja harrastusvälineisiin sijoittaminen on keskiluokkaista. Mutta tää ei ilmeisesti sitten koske autoja tai liian nopeita veneitä?

Lähinnä tuo näyttää luokittelevan keskiluokkaisiksi ne jotka koittaa elää hänen positiivisiksi katsomallaan tavalla varojensa mukaan mutta ei arvosta niitä rahankäyttötapoja joita tuo ei itse katso positiivisiksi.

Eli siis jos kaksi henkilöä tienaa tasan saman verran, toinen ostaa marimekkoa ja harrastaa jotain hyväksyttävää ja ekologista kuten joogaa ja pyöräilyä ja syö kasviksia, toinen pukeutuu farkkuihin, syö välillä pikaruokaa ja muutenkin liharuokia ja harrastaa vanhoja autoja niin vain eka on keskiluokkainen noilla kriteereillä ja toka duunarijuntti. 

Messukeskuksessa on vuosittain automessut. Olen vuosia tässä asunut vieressä ja katsellut millaista väkeä sinne menee. He ovat hyvin kaukana keskiluokan hillitystä charmista. Vaikka et asiasta selvästikään pidä, autot ja pikaruoka vetävät elämäntapasi ja makusi selvään työväenluokkaan.

Suurin osa tuon sosiologin määreisiin istuvista ihmisistä ei omaa minkäänlaista hillittyä charmia. Terveisiä sinne 60-luvulle: ei kukaan pidä tavallista kohtuupalkkaista kaupunkilasihmistä joka, kuten suurin osa ihmisistä harrastaa tiettyjä asioita koska nauttii niistä tai joskus koska tytötkin työpaikalla, yhtään sen ihmeellisempänä. Suurin osa ihmisistä on samaa pikkuporvarillista mössöä syntyperästä riippumatta ja tiettyyn tulotasoon asti.

Tyylipuhtaita joko-tai-ihmisiä on tosiaankin naurettavan vähän. Farkut työväenluokkaa? Olet nöyryyttänyt itsesi.

Entäs jos nyt professori ostaa kerran viikossa purilaisen ja hänellä on vanha amerikanrauta ja tykkää pikku rakennushommista hän onkin työväenluokkaa mutta koska kotona on Lokki-lamppu ja sisko miehineen tulee joskus kylään ja tarjolla on myös salaattia ja viiniä hän on samalla keskiluokkaa?

Apua, ei tuossa noin sanottu. Maku ei liitä ihmistä luokkaan. Suurimmalla osalla ihmisiä on luokkansa mukainen maku, vaikka he itse pitävät sitä yksilöllisenä. Tietysti on niitäkin, joilla ei ole. Vaikuttaako se poikkeavuus esimerkiksi ihmisen urakehitytykseen, riippuu sitten aika monesta muusta seikasta

Sanottinpa. Mikä ihmeen luokkansa mukainen maku, kun suurin osa ihmisistä kuuluu määrittelemättömään keskiluokkamössöön?

Et ymmärtänyt lukemaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiologian asiantuntijalle voisi joku kertoa, että Suomessa ei ole niin yksiselitteisiä yhteiskuntaluokkia kuin eräissä muissa maissa. Täällä yhteiskuntaluokat ovat jokseenkin horoskooppimerkkeihin verrattavia. Sosioekonominen asema on helpommin määriteltävissä, mutta ei helppo sekään.

Olen täysin valmis haastamaan tuon asiantuntijan, pitkäaikaisella elämän  ja av-palstan kokemuksella sekä sosiologian 15 ov:n perusopinnoilla ja sosiaalityön 5 op:n johdantokurssilla.

Suomalaiselle yhteiskunnalle on tyypillistä yhteiskuntaluokkien jyrkkä kiistäminen.

Ne kertovat epätasa-arvosta ja epätasa-arvoa pidetään pahana. Suomalaisen yhteiskunnan kuvitellaan olevan tasa-arvoisen.

Ei ehkä näinkään, mutta hieman harmittaa tuo yksisilmäinen luokittelu. Ei sattumaa, että tällaisen jutun tekee Me Naiset - siinä lukijakunta edustaa sitä tässä hahmoteltua keskiluokkaa: keskituloisia, suht hyvin koulutettuja, n. 25-45 vuotiaita kaupunkilaisia naisia, jotka haluavat lukea kevyitä juttuja muodista, sisustuksesta, ruuasta ja ihmissuhteista.  Jos katsellaan tulotason mukaan, niin keskiluokkaan kuuluu huomattava osuus muitakin - esimerkiksi miehiä, joista aika harvat jaksavat innostua sisustuksen nykyisistä hyvän maun tuotteista tai lastenvaatteiden brändeistä. Tai kaltaisiani, korkeasti koulutettuja, maaseutuyliopistossa työskenteleviä joiden hyvä maku eroaa ihan arkielämän takia varsin paljon pääkaupunkilaisen pankkineidin mausta (metsästäessä, vaeltaessa tai marjastaessa ei korkokenkien logot tai jakkupuvun merkit ole ensimmäisenä mielessä). Hyvä maku on kupla jota ei määritä vain luokka, oli se ansiotuloilla tai koulutuksella. Siihen vaikuttaa hyvin paljon myös arvot - tsekatkaapa yliopistoissa henkilökunnan pukeutumista, saman palkkaluokan ihmisillä vaatetus vaihtelee hyvin paljon eri tiedekunnissa ja tiedekuntien sisälläkin ihmisten omien arvojen ja kulttuuritaustan (paljon ulkomaalaisia) perusteella: on pikkutakkeja tai rähjäisiä t-paitoja, jakkupukuja ja virttuneitä villatakkeja suloisesti sekaisin. Mutta tuollainen pikkukiva juttu Me Naisissa, sillähän vain vahvistetaan lukijakunnan yhteenkuuluvuuden tunnetta: meillä hyvä maku, ymmärrämme ostaa oikeita asioita oikeista syistä. 

Mua ahdistaa tällainen luokkajaottelu ylipäänsä. Eikö tää pitänyt unohtaa maailmassa jossa kaikki ovat samanarvoisia vai ymmärsinkö jotain väärin? Tällaiseenko ihmiset pitkälti elämäänsä tuhlaa? Esitykseen?

Yhteiskuntaluokissa on kyse siitä millaisessa seurassa ja elämäntavassa kukin viihtyy. Ja toisaalta distinktiossa, miten halutaan erottautua toisenlaisista ihmisistä. Jos tykkää itse iskelmästä ja käy vaikka iskelmäfestareilla, voi kokea, että se toinen, joka käy klSsisen musiikin konserteissa teeskentelee. Ei se teeskentele, se vaan kuuluu eri yhteiskuntaluokkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa tällainen luokkajaottelu ylipäänsä. Eikö tää pitänyt unohtaa maailmassa jossa kaikki ovat samanarvoisia vai ymmärsinkö jotain väärin? Tällaiseenko ihmiset pitkälti elämäänsä tuhlaa? Esitykseen?

Sama arvo ja samanlaisuus ovat tyystin eri asiat. Ei kaikki elä kuten sinä, mutta ovat toki samanarvoisia. Miksi haluat väittää, että kaikilla olisi samat tavat arvot ja tekemiset kuin sinulla? Etkö hyväksy erilaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiologian asiantuntijalle voisi joku kertoa, että Suomessa ei ole niin yksiselitteisiä yhteiskuntaluokkia kuin eräissä muissa maissa. Täällä yhteiskuntaluokat ovat jokseenkin horoskooppimerkkeihin verrattavia. Sosioekonominen asema on helpommin määriteltävissä, mutta ei helppo sekään.

Olen täysin valmis haastamaan tuon asiantuntijan, pitkäaikaisella elämän  ja av-palstan kokemuksella sekä sosiologian 15 ov:n perusopinnoilla ja sosiaalityön 5 op:n johdantokurssilla.

Suomalaiselle yhteiskunnalle on tyypillistä yhteiskuntaluokkien jyrkkä kiistäminen.

Ne kertovat epätasa-arvosta ja epätasa-arvoa pidetään pahana. Suomalaisen yhteiskunnan kuvitellaan olevan tasa-arvoisen.

Ei ehkä näinkään, mutta hieman harmittaa tuo yksisilmäinen luokittelu. Ei sattumaa, että tällaisen jutun tekee Me Naiset - siinä lukijakunta edustaa sitä tässä hahmoteltua keskiluokkaa: keskituloisia, suht hyvin koulutettuja, n. 25-45 vuotiaita kaupunkilaisia naisia, jotka haluavat lukea kevyitä juttuja muodista, sisustuksesta, ruuasta ja ihmissuhteista.  Jos katsellaan tulotason mukaan, niin keskiluokkaan kuuluu huomattava osuus muitakin - esimerkiksi miehiä, joista aika harvat jaksavat innostua sisustuksen nykyisistä hyvän maun tuotteista tai lastenvaatteiden brändeistä. Tai kaltaisiani, korkeasti koulutettuja, maaseutuyliopistossa työskenteleviä joiden hyvä maku eroaa ihan arkielämän takia varsin paljon pääkaupunkilaisen pankkineidin mausta (metsästäessä, vaeltaessa tai marjastaessa ei korkokenkien logot tai jakkupuvun merkit ole ensimmäisenä mielessä). Hyvä maku on kupla jota ei määritä vain luokka, oli se ansiotuloilla tai koulutuksella. Siihen vaikuttaa hyvin paljon myös arvot - tsekatkaapa yliopistoissa henkilökunnan pukeutumista, saman palkkaluokan ihmisillä vaatetus vaihtelee hyvin paljon eri tiedekunnissa ja tiedekuntien sisälläkin ihmisten omien arvojen ja kulttuuritaustan (paljon ulkomaalaisia) perusteella: on pikkutakkeja tai rähjäisiä t-paitoja, jakkupukuja ja virttuneitä villatakkeja suloisesti sekaisin. Mutta tuollainen pikkukiva juttu Me Naisissa, sillähän vain vahvistetaan lukijakunnan yhteenkuuluvuuden tunnetta: meillä hyvä maku, ymmärrämme ostaa oikeita asioita oikeista syistä. 

Et ymmärtänyt lukemaasi.

Keskiluokan maku ei tarkoita sitä, että käyttäisi korkokenkiä ja merkkikäsilaukkuja. Maku on paljon abstraktimpi käsite.

Keskiluokkainen ihminen todennäköisesti on esimerkiksi sitä mieltä, että luonnossa vaelteluun ja marjaretkelle kuuluu pukeutua sen vaatimiin asiallisiin ulkoiluvaatteisiin ja nyrpistäisi nenää tosi-tv-tyylille, jossa naisella olisi metsäretkellä silikonitissit push upilla näytillä, stringit jalassa, hiuslisäkkein jatkettu tukka auki, koruja ja överimeikki irtoripsineen ja tekokynnet, jalassa korkokengät ja olalla merkkikäsilaukku. Sellaista tyyliä ulkoilumaastossa keskiluokkainen ihminen nimenomaan kavahtaisi huonona makuna.

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa tällainen luokkajaottelu ylipäänsä. Eikö tää pitänyt unohtaa maailmassa jossa kaikki ovat samanarvoisia vai ymmärsinkö jotain väärin? Tällaiseenko ihmiset pitkälti elämäänsä tuhlaa? Esitykseen?

Ei me eletä samanarvoisessa maailmassa. Noita eroja on tutkittu paljon. Mutta siinä kohtaa tietysti menee jännäksi, kun sosiologista tutkimusta popularisoidaan ja aletaan tietoisesti puhumaan mausta ja käyttämään sitä erottautumisen välineenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutun luettuani olen vakuuttunut siitä, että tuolla professorilla on "keskiluokan" määritelmät paljon paremmin hallussa kuin av-ketjussa. Kuinka moni taatusti kaikkien kriteerien mukaan keskiluokkaan kuuluva suomalainen ei ole koskaan kuullutkaan wolttaamisesta, saati sitten sitä tehnyt?

Useimmat tämän palstan ketjussa mainitut asiat liittäisin pikemminkin nousukkuuteen tai juppiuteen ( jota nuoremmat mammat eivät varmaan tiedä). Sehän on selvää, että matemaattisesti keskiluokkaa on se kansanosa, joka ei millään perusteella kuulu ala- eikä yläluokkaan.

Kulttuurinen pääoma ja hyvä maku - no joo, ensimmäistä ei kovin paljon keskiluokkaiselta vaadita. Riittääkö kulttuuriseksi pääomaksi ja sivistykseksi se, että tervehtii työpaikkansa siivoojaa? Oikeasti eräässä isossa työpaikassa sen luonteen vuoksi jatkuvasti vaihtuvista päälliköistä myös siivoojaa tervehti vain  vanhan kulttuurisuvun jälkeläinen. Hyvä maku taas on sekä kulttuurisidonnainen että tulkinnanvarainen. 

Hyvä maku on myös yhteiskuntaluokkasidonnainen.

Yhteiskuntaluokka siis määrittää, mitä hyvä maku pitää sisällään? Eli vaikka sulla on korkeakoulututkinto, kuulut ylimpään tulodesiiliin, olet varakkaasta perheestä ja suvusta, kiinnostunut taiteista, kirjallisuudesta jne, mutta jos satutkin pitämään jostain ihan muusta kuin skandinaavisesta designista sisustuksessa tai muista vastaavista "hyvän maun" asioista, et voi kuulua keskiluokkaan, koska makusi on keskiluokan mielestä huono? 

Olen eri, mutta hyvä pointti. Tässä on ylipäänsä se ongelma, että mitä pidempiä listoja aletaan keskiluokkaisuuden kriteereistä tekemään, sitä harvemmassa on ihmiset jotka täyttävät jokaisen kohdan. Esimerkiksi meillä on yhteensä 12 000 kk tulot, omakotitalo keskiluokkaisella omakotitaloalueella ja kaksi uudehkoa autoa. Olen kolmannen polven akateeminen. Lasten tavarat on pitkälti kalliihkoa uutena ostettua merkkikamaa, on Stokken sänkyä ja tuoleja ja Bugaboon rattaita. Harrastukset on kalliita ja reissataan ulkomailla.

Mutta sitten monet muut huonekalut on Ikeaa, ruoka on tavallista kotiruokaa tai jopa eineksiä. Saunan jälkeen juodaan tavalliset kotimaisen lagerit eikä mitään hienoja erikoisoluita. Leffamaku on hollywoodin mainstreamia ja musamaku itselläni NRJ-poppia ja miehellä raskasta rokkia. Yksi suosikkiviineistäni löytyy Alkossa alimmalta hyllyltä. Useimmat tuttavanikin ovat samankaltainen sekoitus keskiluokkaista elämäntapaa ja "junttimaisia" piirteitä.

Toki tähän voi vaikuttaa sekin, että asutaan pk-seudulla, missä ei välttämättä edes kahden hyväpalkkaisen tulot riitä sellaiseen elämään jossa kaikki on vimpan päälle vaan jostain pitää tehdä se kompromissi. Ei ole varaa kivaan taloon, uusiin autoihin, hintaviin harrastuksiin, ulkomaanreissuihin, ravintolaillallisiin, merkkikalusteisiin, merkkivaatteisiin JA teatterilippuihin... Johonkin panostetaan ja jollain elämänalueella tyydytään sitten siihen karvalakkimalliin ja Prisma/Ikea-tasoon. Mutta ei tämä ole pelkästään rahakysymys. Jonkun pukeutumistyyli nyt vaan on isoäidinaikaista tätityyliä ja toinen tykkää Lidlin ruuista. Eikä se meilläkään ole rahasta kiinni, ettei esim. taide-elokuvat kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiologian asiantuntijalle voisi joku kertoa, että Suomessa ei ole niin yksiselitteisiä yhteiskuntaluokkia kuin eräissä muissa maissa. Täällä yhteiskuntaluokat ovat jokseenkin horoskooppimerkkeihin verrattavia. Sosioekonominen asema on helpommin määriteltävissä, mutta ei helppo sekään.

Olen täysin valmis haastamaan tuon asiantuntijan, pitkäaikaisella elämän  ja av-palstan kokemuksella sekä sosiologian 15 ov:n perusopinnoilla ja sosiaalityön 5 op:n johdantokurssilla.

Suomalaiselle yhteiskunnalle on tyypillistä yhteiskuntaluokkien jyrkkä kiistäminen.

Ne kertovat epätasa-arvosta ja epätasa-arvoa pidetään pahana. Suomalaisen yhteiskunnan kuvitellaan olevan tasa-arvoisen.

Ei ehkä näinkään, mutta hieman harmittaa tuo yksisilmäinen luokittelu. Ei sattumaa, että tällaisen jutun tekee Me Naiset - siinä lukijakunta edustaa sitä tässä hahmoteltua keskiluokkaa: keskituloisia, suht hyvin koulutettuja, n. 25-45 vuotiaita kaupunkilaisia naisia, jotka haluavat lukea kevyitä juttuja muodista, sisustuksesta, ruuasta ja ihmissuhteista.  Jos katsellaan tulotason mukaan, niin keskiluokkaan kuuluu huomattava osuus muitakin - esimerkiksi miehiä, joista aika harvat jaksavat innostua sisustuksen nykyisistä hyvän maun tuotteista tai lastenvaatteiden brändeistä. Tai kaltaisiani, korkeasti koulutettuja, maaseutuyliopistossa työskenteleviä joiden hyvä maku eroaa ihan arkielämän takia varsin paljon pääkaupunkilaisen pankkineidin mausta (metsästäessä, vaeltaessa tai marjastaessa ei korkokenkien logot tai jakkupuvun merkit ole ensimmäisenä mielessä). Hyvä maku on kupla jota ei määritä vain luokka, oli se ansiotuloilla tai koulutuksella. Siihen vaikuttaa hyvin paljon myös arvot - tsekatkaapa yliopistoissa henkilökunnan pukeutumista, saman palkkaluokan ihmisillä vaatetus vaihtelee hyvin paljon eri tiedekunnissa ja tiedekuntien sisälläkin ihmisten omien arvojen ja kulttuuritaustan (paljon ulkomaalaisia) perusteella: on pikkutakkeja tai rähjäisiä t-paitoja, jakkupukuja ja virttuneitä villatakkeja suloisesti sekaisin. Mutta tuollainen pikkukiva juttu Me Naisissa, sillähän vain vahvistetaan lukijakunnan yhteenkuuluvuuden tunnetta: meillä hyvä maku, ymmärrämme ostaa oikeita asioita oikeista syistä. 

Naistelehtien nimeäminen pikkukivaksi on juuri sitä ylemmän keskiluokan makua,jolla erottaudutaan alemmasta keskiluokasta.