Kuinkahan pahalta ihmiset ovat ennen vanhaan haisseet? Esim. 1700- ja 1800-luvulla?
Ja miten ihmiset ovat sen sietäneet? Luulisi hajujen olleen niin voimakkaita, ettei niihin niin vain totu?
Kommentit (309)
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa nää kuvitelmat, että oltaisiin joka päivä peseydytty. Ei peseydytty edes kesällä, vaikka järvi olisi ollut vieressä. Kerran viikossa käytiin saunassa. Uimista ei harrastettu ja lapset yritettiin pelotella pois veden ääreltä hukkumasta.
Riippuu varmaan paikasta ja suvusta. Jos sulla on ollut hygieniasta välinpitämätön ja vettä pelkäävä suku, niin okei.
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa nää kuvitelmat, että oltaisiin joka päivä peseydytty. Ei peseydytty edes kesällä, vaikka järvi olisi ollut vieressä. Kerran viikossa käytiin saunassa. Uimista ei harrastettu ja lapset yritettiin pelotella pois veden ääreltä hukkumasta.
Jännä kun nuo 1800-luvun taidemaalarit ovat kuvanneet ihmisiä uimassa.
Esim. ruotsalainen Anders Zorn
"Anders Zorn bathing" -sanoilla löytyy maalauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ruumiillista työtä tekevät pesulla kävivät aina työpäivän jälkeen, jos oli joki tai järvi lähellä. Ei ne sen puolesta sen enempää millekään haisseet. Saattoipa olla, että monet haisivat vähemmän, kun eivät tunkeneet teollista paskaa kurkusta alas, joka sitten hiessä haisee ja juopottelukin oli vähäisempää (ennen kieltolakia).
Kyllä esimerkiksi 1800-luvulla viinapannu löytyi lähes joka talosta. Ja viinaa sai keittaa tietyn määrän kotitarpeisiin. Usein nämä viinapannut olivat naisten jäämistöissä, mitä perunkirjoista olen huomannut, mutta veikkaampa että talon isäntäkin sitä saattoi sillointällöin käytellä.
Ei viinapannun omistaminen tarkoita, että joka viikonloppu on juotu. Vanhaan aikaan enemmän juhlaan ja nykyään enemmän arkeen ja juhlaan. Alueellisia vaihteluita on mahdollisesti ollut ja onhan "juopposukuja" ollut aina.
Euroopan munkkiluostareissa, joissa on valmistettu olutta ja viiniä, on menty pikku hiprakassa kaiket päivät, tosin havaittava juopumus ei ollut hyväksyttyä.
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa nää kuvitelmat, että oltaisiin joka päivä peseydytty. Ei peseydytty edes kesällä, vaikka järvi olisi ollut vieressä. Kerran viikossa käytiin saunassa. Uimista ei harrastettu ja lapset yritettiin pelotella pois veden ääreltä hukkumasta.
85- vuotias sukulaismieheni ei osaa uida.
On asunut ikänsä järven rannalla.
Pikkupoikana on peloteltu Näkillä, ettei hukuttaisi itseään, isompana ei ole sallittu käyttää aikaa niin typerään turhuuteen kuin uimiseen.
Piiskalla hakaten töihin patistettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ruumiillista työtä tekevät pesulla kävivät aina työpäivän jälkeen, jos oli joki tai järvi lähellä. Ei ne sen puolesta sen enempää millekään haisseet. Saattoipa olla, että monet haisivat vähemmän, kun eivät tunkeneet teollista paskaa kurkusta alas, joka sitten hiessä haisee ja juopottelukin oli vähäisempää (ennen kieltolakia).
Kyllä esimerkiksi 1800-luvulla viinapannu löytyi lähes joka talosta. Ja viinaa sai keittaa tietyn määrän kotitarpeisiin. Usein nämä viinapannut olivat naisten jäämistöissä, mitä perunkirjoista olen huomannut, mutta veikkaampa että talon isäntäkin sitä saattoi sillointällöin käytellä.
Ei viinapannun omistaminen tarkoita, että joka viikonloppu on juotu. Vanhaan aikaan enemmän juhlaan ja nykyään enemmän arkeen ja juhlaan. Alueellisia vaihteluita on mahdollisesti ollut ja onhan "juopposukuja" ollut aina.
Keskiajalla ihmiset joivat mieluummin viiniä ja olutta, suomessa sahtia, koska vesi saattoi ola saastunutta.
Totta, erityisesti jossain Etelä-Euroopassa ja muuten suuremmissa kaupungeissa. Ohis: Keskiaika kuitenkin päättyi jo ennen tämän ketjun vuosilukuja.
Kyllä käy ilmi vanhoista romaaneista joissa kerrotaan, että vain porvaristo kylpi usein ja köyhät harvoin jos silloinkaan kunnolla. Mutta entisaikaan miehet kiihoittuivat naisen tuoksuista vissiin aika usein, nyt täytyy tuoksua puhtaan raikkalle tai tuoksuja käyttää, aika outoa on.
Vierailija kirjoitti:
Nykyihminen pesee ihonsa pilalle. Googlatkaa 1800- luku miehet tai naiset, katsokaa valokuvia. Oli muuten komeita miehiä ja kauniita naisia.
Mitähän kuvia olet katsonut? Miehet ja naiset oli kolmekymppinä jo kuivettuneita, hampaiden puuttuminen veti posket lommolle, kova työ ja heikko ravinto vanhensi. Iho ahavoitui ulkotöissä.
Mikä ihmeen kuukautisten haju?
En ole ikinä havainnut itsessäni tai muissa naisissa mitään kuukautisten hajua.
Aidosti hämmästynyt, että heti ensimmäisellä sivulla on mietitty, miten pahalle kuukautiset on silloin haisseet?
Itselle kun ei tulisi tuollainen edes mieleen, koska en ole tiennyt niiden haisevan erityisesti millekään (ainakaan haaroväliä kauemmas, ja kukaan tuskin toisten haaroja haistelee?).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa nää kuvitelmat, että oltaisiin joka päivä peseydytty. Ei peseydytty edes kesällä, vaikka järvi olisi ollut vieressä. Kerran viikossa käytiin saunassa. Uimista ei harrastettu ja lapset yritettiin pelotella pois veden ääreltä hukkumasta.
Jännä kun nuo 1800-luvun taidemaalarit ovat kuvanneet ihmisiä uimassa.
Esim. ruotsalainen Anders Zorn
"Anders Zorn bathing" -sanoilla löytyy maalauksia.
Yksi meikäläisten kuuluisimmista maalauksista esittää sitä kun Väinämöinen ahdistelee järvessä peseytyvää Ainoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ruumiillista työtä tekevät pesulla kävivät aina työpäivän jälkeen, jos oli joki tai järvi lähellä. Ei ne sen puolesta sen enempää millekään haisseet. Saattoipa olla, että monet haisivat vähemmän, kun eivät tunkeneet teollista paskaa kurkusta alas, joka sitten hiessä haisee ja juopottelukin oli vähäisempää (ennen kieltolakia).
Kyllä esimerkiksi 1800-luvulla viinapannu löytyi lähes joka talosta. Ja viinaa sai keittaa tietyn määrän kotitarpeisiin. Usein nämä viinapannut olivat naisten jäämistöissä, mitä perunkirjoista olen huomannut, mutta veikkaampa että talon isäntäkin sitä saattoi sillointällöin käytellä.
Ei viinapannun omistaminen tarkoita, että joka viikonloppu on juotu. Vanhaan aikaan enemmän juhlaan ja nykyään enemmän arkeen ja juhlaan. Alueellisia vaihteluita on mahdollisesti ollut ja onhan "juopposukuja" ollut aina.
Keskiajalla ihmiset joivat mieluummin viiniä ja olutta, suomessa sahtia, koska vesi saattoi ola saastunutta.
Totta, erityisesti jossain Etelä-Euroopassa ja muuten suuremmissa kaupungeissa. Ohis: Keskiaika kuitenkin päättyi jo ennen tämän ketjun vuosilukuja.
Kyllä suomen meno aika keskiaikaista miehityksineen ja piiputtomine savupirtteineen on olut lähes 1900 luvulle saakka muualla kuin kaupungeissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ruumiillista työtä tekevät pesulla kävivät aina työpäivän jälkeen, jos oli joki tai järvi lähellä. Ei ne sen puolesta sen enempää millekään haisseet. Saattoipa olla, että monet haisivat vähemmän, kun eivät tunkeneet teollista paskaa kurkusta alas, joka sitten hiessä haisee ja juopottelukin oli vähäisempää (ennen kieltolakia).
Kyllä esimerkiksi 1800-luvulla viinapannu löytyi lähes joka talosta. Ja viinaa sai keittaa tietyn määrän kotitarpeisiin. Usein nämä viinapannut olivat naisten jäämistöissä, mitä perunkirjoista olen huomannut, mutta veikkaampa että talon isäntäkin sitä saattoi sillointällöin käytellä.
Ei viinapannun omistaminen tarkoita, että joka viikonloppu on juotu. Vanhaan aikaan enemmän juhlaan ja nykyään enemmän arkeen ja juhlaan. Alueellisia vaihteluita on mahdollisesti ollut ja onhan "juopposukuja" ollut aina.
Keskiajalla ihmiset joivat mieluummin viiniä ja olutta, suomessa sahtia, koska vesi saattoi ola saastunutta.
Suomessa on oltu veden suhteen hiukan onnellisemmassa asemassa kuin monessa muussa paikassa.
Tosin ei puhdasvetistä kaivoa ole kaikilla ollut vielä 1900- luvullakaan.
Oispa päässyt nuuhkimaan 100-500+ vuotta sitten eläneen nätin naisen kainaloita ja alapäätä... nuuh!
- M25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa nää kuvitelmat, että oltaisiin joka päivä peseydytty. Ei peseydytty edes kesällä, vaikka järvi olisi ollut vieressä. Kerran viikossa käytiin saunassa. Uimista ei harrastettu ja lapset yritettiin pelotella pois veden ääreltä hukkumasta.
Jännä kun nuo 1800-luvun taidemaalarit ovat kuvanneet ihmisiä uimassa.
Esim. ruotsalainen Anders Zorn
"Anders Zorn bathing" -sanoilla löytyy maalauksia.
Yksi meikäläisten kuuluisimmista maalauksista esittää sitä kun Väinämöinen ahdistelee järvessä peseytyvää Ainoa.
Miltäs vuodelta? Onko ihan Väinämöisen aikalaiskuvaus? Vai joltain sellaiselta kun suomettuminen ja kylpylät olivat muotia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ruumiillista työtä tekevät pesulla kävivät aina työpäivän jälkeen, jos oli joki tai järvi lähellä. Ei ne sen puolesta sen enempää millekään haisseet. Saattoipa olla, että monet haisivat vähemmän, kun eivät tunkeneet teollista paskaa kurkusta alas, joka sitten hiessä haisee ja juopottelukin oli vähäisempää (ennen kieltolakia).
Kyllä esimerkiksi 1800-luvulla viinapannu löytyi lähes joka talosta. Ja viinaa sai keittaa tietyn määrän kotitarpeisiin. Usein nämä viinapannut olivat naisten jäämistöissä, mitä perunkirjoista olen huomannut, mutta veikkaampa että talon isäntäkin sitä saattoi sillointällöin käytellä.
Ei viinapannun omistaminen tarkoita, että joka viikonloppu on juotu. Vanhaan aikaan enemmän juhlaan ja nykyään enemmän arkeen ja juhlaan. Alueellisia vaihteluita on mahdollisesti ollut ja onhan "juopposukuja" ollut aina.
Euroopan munkkiluostareissa, joissa on valmistettu olutta ja viiniä, on menty pikku hiprakassa kaiket päivät, tosin havaittava juopumus ei ollut hyväksyttyä.
Munkit on aina osanneet nauttia "Jumalan siunauksista". Ei se päivä pelkillä rukouksilla kulu ja joku kirjan kopiointi on aika tympeää hommaa.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa nää kuvitelmat, että oltaisiin joka päivä peseydytty. Ei peseydytty edes kesällä, vaikka järvi olisi ollut vieressä. Kerran viikossa käytiin saunassa. Uimista ei harrastettu ja lapset yritettiin pelotella pois veden ääreltä hukkumasta.
85- vuotias sukulaismieheni ei osaa uida.
On asunut ikänsä järven rannalla.
Pikkupoikana on peloteltu Näkillä, ettei hukuttaisi itseään, isompana ei ole sallittu käyttää aikaa niin typerään turhuuteen kuin uimiseen.
Piiskalla hakaten töihin patistettu.
Ihan sama juttu omien sukulaisten kertomana. Järven rannalla ei uitu. Kenelläkään ei ollut aikaa vahtia lapsia rannalla, kaikilla oli aina töitä tehtävänä joten lapset yritettiin pitää pois vedestä kielloilla ja pelottelulla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä käy ilmi vanhoista romaaneista joissa kerrotaan, että vain porvaristo kylpi usein ja köyhät harvoin jos silloinkaan kunnolla. Mutta entisaikaan miehet kiihoittuivat naisen tuoksuista vissiin aika usein, nyt täytyy tuoksua puhtaan raikkalle tai tuoksuja käyttää, aika outoa on.
Päätalon kirjoissa kyllä naisen tuoksuksi(30-40- lukujen Koillismaa)mainitaan "kessäyny särki".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ongelma on liika peseminen.
Ihon ensisijaisena tehtävänä on suojata kehoa ulkoa tulevilta uhkatekijöiltä, joita ovat mm. haitallinen säteily, mikrobit ja kemikaalit. Iho toimii myös vesieristeenä, joka estää liiallisen nesteenmenetyksen sekä veden osmoottisen imeytymisen kehoon, kun olemme veden kanssa kosketuksissa. Talirauhasten erittämä tali voitelee ihon notkeaksi ja vettä hylkiväksi.[1]
https://fi.wikipedia.org/wiki/Iho
Ihosta kun pestään jatkuvasti luonnollinen happokelmu pois niin siihen voi alkaa kaikki sairaudet iskeä. On siinäkin yksilöllisiä eroja että jollain kestää pestä enemmän ja jollain ei, ja ikä vaikuttaa kun ikääntyessä alkaa ihon luontainen talin eritys voi alkaa loppumaan lähestulkoon kokonaan.
Hydrolipidikalvo eli happokelmu Ihon pintaa suojaa vedestä, rasvahapoista sekä lipideistä koostuva hydrolipidikalvo, eli tuttavallisemmin happokelmu. Sen Ph-arvo on noin 5, eli lievästi hapan, mikä auttaa suojaamaan ihoa bakteerien hyökkäyksiltä sekä esimerkiksi saippuan emäksiseltä vaikutukselta. Ohentunut tai jopa rikkoutunut hydrolipidikalvo on kuiva, hilseilevä. Vesi ei sitoudu ihoon vaan haihtuu puutteellisen hydrolipidikalvon läpi.
http://kaurapuurokiharat.blogspot.com/p/blog-page_24.html
Mitä enemmän iho on kuivunut niin sitä enemmän bakteerit alkavat siellä jylläämään ja siitä tulee se paha haju.
"Kehon tuoksu ei ole peräisin pelkästään kainaloista: hajuja tuottavia rauhasia on eri puolilla kehoa. Hiki itsessään ei haise, vaan hajusta vastaavat iholla elelevät bakteerit."
2 kertaa viikossa on suihku alkanut iän myötä riittää.
Minulle riittää kerran viikossa koko pesu yli viiskymppisenä ja siltikin pitäisi lisäksi rasvata kuivimpia paikkoja. Olen saattanut olla kahden tai kolmen viikon väleinkin ilman kokosuihkua sairaana, kun ei ole ollut mitään likaista työtäkään tehnyt ja hyvä mittari on puoliso joka valittaisi heti jos haisisin pahalle. Kuiteskin aina kotoa lähtiessä käyn suihkussa jos lähden ihmisten ilmoille. On herkkä hajuaisti että jos haisisin niin haistaisin sen itsekkin. Oksettaa kamala hienhaju ja vähäinenkin, en voi sietää tai joillain voi haista pesemätön alapääkin ihan kaamealle eikä ole alusvaatteita vaihdettu. Puolisoni sanoi että minulla on kuin koiran hajuaisti. Puhtaat vaatteet vaihdan joka päivä siis ne jotka ovat ihoa vasten alinna. Käytän pestäviä päällysvaatteitakin niin etten siedä yhtään likaisia haisevia vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa nää kuvitelmat, että oltaisiin joka päivä peseydytty. Ei peseydytty edes kesällä, vaikka järvi olisi ollut vieressä. Kerran viikossa käytiin saunassa. Uimista ei harrastettu ja lapset yritettiin pelotella pois veden ääreltä hukkumasta.
Kansikuva vuodelta 1886. Poikia uimassa Porvoossa.
https://www.visitporvoo.fi/library/files/571dd9e1ed6b9713e4000e1c/a_ede…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa nää kuvitelmat, että oltaisiin joka päivä peseydytty. Ei peseydytty edes kesällä, vaikka järvi olisi ollut vieressä. Kerran viikossa käytiin saunassa. Uimista ei harrastettu ja lapset yritettiin pelotella pois veden ääreltä hukkumasta.
Jännä kun nuo 1800-luvun taidemaalarit ovat kuvanneet ihmisiä uimassa.
Esim. ruotsalainen Anders Zorn
"Anders Zorn bathing" -sanoilla löytyy maalauksia.
Yksi meikäläisten kuuluisimmista maalauksista esittää sitä kun Väinämöinen ahdistelee järvessä peseytyvää Ainoa.
Miltäs vuodelta? Onko ihan Väinämöisen aikalaiskuvaus? Vai joltain sellaiselta kun suomettuminen ja kylpylät olivat muotia?
Jos tarkoitat Aino-triptyykkiä, niin se on vuodelta 1889.
Keskiajalla ihmiset joivat mieluummin viiniä ja olutta, suomessa sahtia, koska vesi saattoi ola saastunutta.