Kuinkahan pahalta ihmiset ovat ennen vanhaan haisseet? Esim. 1700- ja 1800-luvulla?
Ja miten ihmiset ovat sen sietäneet? Luulisi hajujen olleen niin voimakkaita, ettei niihin niin vain totu?
Kommentit (309)
1700- luvulla tietääkseni peseytymistä pidettiin epäterveellisenä ja epäsuotavana. Sen hajun voi kuvitella jos ajattelee että hikoiltiin töissä, hampaat olivat likaiset ja mahdollisesti karieksen syömät, hussissa käynnin jälkeen ei paljon pyyhitty... en kyllä usko että se ketään häiritsi, kun kaikki haisivat yhtä kauhealle niin se oli normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se hiki haisi jo 50-luvulla bussissa ja junissa.
Varmasti. Moni teki raskasta työtä, jossa hikosi joka päivä. Silti peseytyi vain kerran viikossa.
Pienessä pesuvadissa kastettiin liina ja sillä pestiin kainalot ja niska ennen nukkumaanmenoa.
Kaunis kohtaus tästä on Todistaja-elokuvassa, joka kertoo vanhanaikaisesti elävistä amis-yhteisön jäsenistä.
Suomalaiset ovat kyllä uineet järvissä ja lammissa aina kun ovat voineet. Metsätöiden päätteeksikin on saatettu pulahtaa lampeen uimaan.
Kyllä moni tänäkin päivänä haisee hielle ja muulle vaikka kaikilla on juokseva vesi . Se minusta on merkillistä.
Allergioita oli vähemmän, kun asuttiin elukoiden kanssa eikä oltu ylihygieenisiä.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se hiki haisi jo 50-luvulla bussissa ja junissa.
Varmasti. Moni teki raskasta työtä, jossa hikosi joka päivä. Silti peseytyi vain kerran viikossa.
Pienessä pesuvadissa kastettiin liina ja sillä pestiin kainalot ja niska ennen nukkumaanmenoa.
Olen joskus tuota konstia käyttänyt.
Ei kyllä hien hajua poista.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat kyllä uineet järvissä ja lammissa aina kun ovat voineet. Metsätöiden päätteeksikin on saatettu pulahtaa lampeen uimaan.
Pohjanmaalla niitä vaan on aika harvassa. Nykypäivänäkin siellä uidaan heikommin kuin muualla suomessa.
Nykyään ongelma on liika peseminen.
Ihon ensisijaisena tehtävänä on suojata kehoa ulkoa tulevilta uhkatekijöiltä, joita ovat mm. haitallinen säteily, mikrobit ja kemikaalit. Iho toimii myös vesieristeenä, joka estää liiallisen nesteenmenetyksen sekä veden osmoottisen imeytymisen kehoon, kun olemme veden kanssa kosketuksissa. Talirauhasten erittämä tali voitelee ihon notkeaksi ja vettä hylkiväksi.[1]
https://fi.wikipedia.org/wiki/Iho
Ihosta kun pestään jatkuvasti luonnollinen happokelmu pois niin siihen voi alkaa kaikki sairaudet iskeä. On siinäkin yksilöllisiä eroja että jollain kestää pestä enemmän ja jollain ei, ja ikä vaikuttaa kun ikääntyessä alkaa ihon luontainen talin eritys voi alkaa loppumaan lähestulkoon kokonaan.
Hydrolipidikalvo eli happokelmu Ihon pintaa suojaa vedestä, rasvahapoista sekä lipideistä koostuva hydrolipidikalvo, eli tuttavallisemmin happokelmu. Sen Ph-arvo on noin 5, eli lievästi hapan, mikä auttaa suojaamaan ihoa bakteerien hyökkäyksiltä sekä esimerkiksi saippuan emäksiseltä vaikutukselta. Ohentunut tai jopa rikkoutunut hydrolipidikalvo on kuiva, hilseilevä. Vesi ei sitoudu ihoon vaan haihtuu puutteellisen hydrolipidikalvon läpi.
http://kaurapuurokiharat.blogspot.com/p/blog-page_24.html
Mitä enemmän iho on kuivunut niin sitä enemmän bakteerit alkavat siellä jylläämään ja siitä tulee se paha haju.
"Kehon tuoksu ei ole peräisin pelkästään kainaloista: hajuja tuottavia rauhasia on eri puolilla kehoa. Hiki itsessään ei haise, vaan hajusta vastaavat iholla elelevät bakteerit."
Vierailija kirjoitti:
1700- luvulla tietääkseni peseytymistä pidettiin epäterveellisenä ja epäsuotavana. Sen hajun voi kuvitella jos ajattelee että hikoiltiin töissä, hampaat olivat likaiset ja mahdollisesti karieksen syömät, hussissa käynnin jälkeen ei paljon pyyhitty... en kyllä usko että se ketään häiritsi, kun kaikki haisivat yhtä kauhealle niin se oli normaalia.
Pyyhkimiseen käytettiin puutikkua.
Ei paljon varsinkaan karvainen ahteri sillä puhdistunut.
Hyi helvetti.
Nyt on menty toiseen ääripäähän. Jos ei tee hikirääkkitreeniä tai raskasta fyysistä työtä, useimmat eivät tarvitsisi päivittäistä suihkua. Pikkupesut riittävät. Hikoilun määrä ja haju tietysti vaihtelevat yksilöittäin. On hullua että ihoa kuivatetaan pitkillä suihkuilla ja sitten sitä pitää rasvata synteettisillä voiteilla. Epäystävällistä ympäristölle ja ihon hyvinvoinnille.
Myös vaatteita pestään liian usein. Monesti tuuletus riittää.
Viikingit viikon tai pari veneessä matkalla joka ryöstöretkellä. Kylki kyljessä likaisissa vaatteissa. Suolainen merivesi ei pese vaan tekee tahmeaksi ja aiheuttaa sen että kangas ei kuivu koskaan kunnolla, vaate on kokoajan nahkea.
Orjalaivat joitten ruumassa orjat kahlehdittuna makuulle vieriviereen viikoiksi, tarpeet tehtiin niillä paikoilla laskemalla alle, vaatteet päällä, jos oli vaatteet. Joskus siellä maattiin alasti. Joskus miehistö huuhteli ämpäreillä heittelemällä alas luukusta eli kaikki liemet sekoittui ja valui kaikkien päälle. Miettikääpä sitä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1700- luvulla tietääkseni peseytymistä pidettiin epäterveellisenä ja epäsuotavana. Sen hajun voi kuvitella jos ajattelee että hikoiltiin töissä, hampaat olivat likaiset ja mahdollisesti karieksen syömät, hussissa käynnin jälkeen ei paljon pyyhitty... en kyllä usko että se ketään häiritsi, kun kaikki haisivat yhtä kauhealle niin se oli normaalia.
Pyyhkimiseen käytettiin puutikkua.
Ei paljon varsinkaan karvainen ahteri sillä puhdistunut.
Hyi helvetti.
Tikkuakin on voitu käyttää, mutta yleisempi oli sammal.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ongelma on liika peseminen.
Ihon ensisijaisena tehtävänä on suojata kehoa ulkoa tulevilta uhkatekijöiltä, joita ovat mm. haitallinen säteily, mikrobit ja kemikaalit. Iho toimii myös vesieristeenä, joka estää liiallisen nesteenmenetyksen sekä veden osmoottisen imeytymisen kehoon, kun olemme veden kanssa kosketuksissa. Talirauhasten erittämä tali voitelee ihon notkeaksi ja vettä hylkiväksi.[1]
https://fi.wikipedia.org/wiki/Iho
Ihosta kun pestään jatkuvasti luonnollinen happokelmu pois niin siihen voi alkaa kaikki sairaudet iskeä. On siinäkin yksilöllisiä eroja että jollain kestää pestä enemmän ja jollain ei, ja ikä vaikuttaa kun ikääntyessä alkaa ihon luontainen talin eritys voi alkaa loppumaan lähestulkoon kokonaan.
Hydrolipidikalvo eli happokelmu Ihon pintaa suojaa vedestä, rasvahapoista sekä lipideistä koostuva hydrolipidikalvo, eli tuttavallisemmin happokelmu. Sen Ph-arvo on noin 5, eli lievästi hapan, mikä auttaa suojaamaan ihoa bakteerien hyökkäyksiltä sekä esimerkiksi saippuan emäksiseltä vaikutukselta. Ohentunut tai jopa rikkoutunut hydrolipidikalvo on kuiva, hilseilevä. Vesi ei sitoudu ihoon vaan haihtuu puutteellisen hydrolipidikalvon läpi.
http://kaurapuurokiharat.blogspot.com/p/blog-page_24.html
Mitä enemmän iho on kuivunut niin sitä enemmän bakteerit alkavat siellä jylläämään ja siitä tulee se paha haju.
"Kehon tuoksu ei ole peräisin pelkästään kainaloista: hajuja tuottavia rauhasia on eri puolilla kehoa. Hiki itsessään ei haise, vaan hajusta vastaavat iholla elelevät bakteerit."
2 kertaa viikossa on suihku alkanut iän myötä riittää.
Vielä ainakin 1950 luvulla oii yleisenä tapana käydä kerran viikossa saunassa ja vaihtaa silloin alusvaateet. Dödöjä, hajuvesiä ja muita kemiallisia tuoksuja käytettiin hyvin vähän. Siihen aikaan ei ollut paljoakaan astmaa eikä muita hajuallergioita. Nykyään haiseva kosmetologia aiheuttaa paljon näitä hajuista johtuvia tauteja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ongelma on liika peseminen.
Ihon ensisijaisena tehtävänä on suojata kehoa ulkoa tulevilta uhkatekijöiltä, joita ovat mm. haitallinen säteily, mikrobit ja kemikaalit. Iho toimii myös vesieristeenä, joka estää liiallisen nesteenmenetyksen sekä veden osmoottisen imeytymisen kehoon, kun olemme veden kanssa kosketuksissa. Talirauhasten erittämä tali voitelee ihon notkeaksi ja vettä hylkiväksi.[1]
https://fi.wikipedia.org/wiki/Iho
Ihosta kun pestään jatkuvasti luonnollinen happokelmu pois niin siihen voi alkaa kaikki sairaudet iskeä. On siinäkin yksilöllisiä eroja että jollain kestää pestä enemmän ja jollain ei, ja ikä vaikuttaa kun ikääntyessä alkaa ihon luontainen talin eritys voi alkaa loppumaan lähestulkoon kokonaan.
Hydrolipidikalvo eli happokelmu Ihon pintaa suojaa vedestä, rasvahapoista sekä lipideistä koostuva hydrolipidikalvo, eli tuttavallisemmin happokelmu. Sen Ph-arvo on noin 5, eli lievästi hapan, mikä auttaa suojaamaan ihoa bakteerien hyökkäyksiltä sekä esimerkiksi saippuan emäksiseltä vaikutukselta. Ohentunut tai jopa rikkoutunut hydrolipidikalvo on kuiva, hilseilevä. Vesi ei sitoudu ihoon vaan haihtuu puutteellisen hydrolipidikalvon läpi.
http://kaurapuurokiharat.blogspot.com/p/blog-page_24.html
Mitä enemmän iho on kuivunut niin sitä enemmän bakteerit alkavat siellä jylläämään ja siitä tulee se paha haju.
"Kehon tuoksu ei ole peräisin pelkästään kainaloista: hajuja tuottavia rauhasia on eri puolilla kehoa. Hiki itsessään ei haise, vaan hajusta vastaavat iholla elelevät bakteerit."
2 kertaa viikossa on suihku alkanut iän myötä riittää.
Hyi yök, tiedän tällaisia ihmisiä ja he haisevat todella oksettavalle.
Vaatteet olivat luonnonkuituja: pellavaa, villaa. Eivät hiostaneet, kuten nykyajan polyesterit ja akryylit.
Kyllähän ruumiillista työtä tekevät pesulla kävivät aina työpäivän jälkeen, jos oli joki tai järvi lähellä. Ei ne sen puolesta sen enempää millekään haisseet. Saattoipa olla, että monet haisivat vähemmän, kun eivät tunkeneet teollista paskaa kurkusta alas, joka sitten hiessä haisee ja juopottelukin oli vähäisempää (ennen kieltolakia).
Olen huomannut että maidoton ja sipuliton ruokavalio vähentää hajuja. Yleensäkin vähämausteinen ruokavalio.
Lihansyönti ja luiden kaluaminen putsaa hampaita, sen huomaa koirillakin. Ennen luita jyrsittiin enemmän, samoin syötiin sitkeämpää lihaa, joten hammasvaivat eivät välttämättä ole olleet niin pahoja mitä kuvittelisi.
Pienessä pesuvadissa kastettiin liina ja sillä pestiin kainalot ja niska ennen nukkumaanmenoa.