Mikä näistä helpoin kieli oppia: italia, espanja vai ranska?

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän järkyttynyt, kuinka vaikea kieli italia on englantiin ja ruotsiin verrattuna. En ole aiemmin opiskellut mitään romaanisia kieliä. Kaikki tuntuu taipuvan vaikka millä tavalla. Olin ajatellut opiskella omin päin ihan vaan kirjojen avulla ja aloitin kai liian kielioppipainotteisesti. Tavoitteena olisi aluksi oppia ymmärtämään kirjoitettua ja vähitellen puhuttua, viimeisenä oppia puhumaan. Onko hyviä vinkkejä?

Asenteen pitää olla kohdillaan eli hyväksyt sen olevan täysin eri kieliryhmää ja siten erilainen. Pitää ikään kuin oppia uusi kielellinen logiikka, jos niin voi sanoa. Mitään sen kummempia vinkkejä ei minulla ole muuten antaa.

Joskin joitakuita auttaa juuri päinvastainen järjestys kun tuo sinun eli opetellaan ensin suullisesti jonkin verran.

Jotkut ovat sanoneet, että kun oppii ranskan hyvin, italia tulee sen jälkeen melkein kuin manulle illallinen. Tiedä sitten.

Veikkaan italiaa. Ainakin ääntäminen kuulostaa tosi helpolle ja paljon auttaa se kun monet sanat äännetään kuten ne kirjoitetaankin. Eli italiaa olen aloittanut opiskelemaan.

Espanja ei kiinnosta yhtään. Se kuulostaakin tylsälle. Ranskaa olisi ihana osata mutta epäilen, että se on mulle liian vaikeaa.

Olen työn takia joutunut opiskelemaan ranskan perusteita, ja se on kyllä ärsyttävä kieli. Jo ihan se, että puhuessa mulle tulee kurkku kipeäkai. Ennen ranskassa käytettiin normaalia ärrää. Sit joku kunkku oli r-vokainen ja oli muodpkasta puhua kurkkuärrällä. Missä olivat puheterapeutit?!?! Oliko niistä pulaa jo 1700-luvulla????

Vierailija kirjoitti:

Espanja. Ranska ja italia turhia kieliä. Ja espanjaakaan ei puhuta missään sivistysmaassa.

Englanti, kiina. Muu turhaa.

Tämä kommenttisi kuulostaa sivistymättömältä...

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ovat sanoneet, että kun oppii ranskan hyvin, italia tulee sen jälkeen melkein kuin manulle illallinen. Tiedä sitten.

Ranska, espanja ja italia ovat kaikki romaanisia kieliä, eli ne polveutuvat latinan kielestä. Yhden osaaminen tukee muiden oppimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ovat sanoneet, että kun oppii ranskan hyvin, italia tulee sen jälkeen melkein kuin manulle illallinen. Tiedä sitten.

Ranska, espanja ja italia ovat kaikki romaanisia kieliä, eli ne polveutuvat latinan kielestä. Yhden osaaminen tukee muiden oppimista.

 

Tukee ja samalla sekoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Espanja

Espanja on suomalaiselle helpoin ääntää, mutta jos yhtään pitemmälle etenee, verbioppi muuttuu ihan hirveäksi.

On ranskassakin hankalat verbit, mutta ei niin hankalat.

Italiaa en ole opiskellut.

 

Tätä samaa olin tulossa sanomaan. Espanja vaikuttaa alussa helpolta, mutta kun päästään verbeihin, järki meinaa lähteä. 

Italia on helpompi. Ranskasta ei itsellä kokemusta. 

 

Moni sanoo noin - mikä siitä verbiopista tekee vaikean?  

Ranskassa on esim. eri aika- ja tyylimuotoja ja epäsäännöllisiä verbejä paljon.

Verbiopista tekee vaikean konjunktiivin (kuten ranskan subjunktiivin) olemassaolo ja opeteltavien, usein epäsäännöllisesti taipuvien verbien loputtomat luettelot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ovat sanoneet, että kun oppii ranskan hyvin, italia tulee sen jälkeen melkein kuin manulle illallinen. Tiedä sitten.

Ranska, espanja ja italia ovat kaikki romaanisia kieliä, eli ne polveutuvat latinan kielestä. Yhden osaaminen tukee muiden oppimista.

 

Tukee ja samalla sekoittaa.

Kannattaa opiskella toista vasta sitten kun osaa toista tarpeeksi hyvin. Jos molemmat aloittaa samoihin aikoihin menee kyllä helposti sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ovat sanoneet, että kun oppii ranskan hyvin, italia tulee sen jälkeen melkein kuin manulle illallinen. Tiedä sitten.

Ranska, espanja ja italia ovat kaikki romaanisia kieliä, eli ne polveutuvat latinan kielestä. Yhden osaaminen tukee muiden oppimista.

 

Tukee ja samalla sekoittaa.

Kannattaa opiskella toista vasta sitten kun osaa toista tarpeeksi hyvin. Jos molemmat aloittaa samoihin aikoihin menee kyllä helposti sekaisin.

Olen tehnyt niin. Minulla sekaisin menevät puheessa tietyt fraasit, vaatii keskittymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ovat sanoneet, että kun oppii ranskan hyvin, italia tulee sen jälkeen melkein kuin manulle illallinen. Tiedä sitten.

Ranska, espanja ja italia ovat kaikki romaanisia kieliä, eli ne polveutuvat latinan kielestä. Yhden osaaminen tukee muiden oppimista.

 

Tukee ja samalla sekoittaa.

Kannattaa opiskella toista vasta sitten kun osaa toista tarpeeksi hyvin. Jos molemmat aloittaa samoihin aikoihin menee kyllä helposti sekaisin.

Olen tehnyt niin. Minulla sekaisin menevät puheessa tietyt fraasit, vaatii keskittymistä.

Lisään: siis ns. helpot, automaattisiksi muuttuneet asiat.  Jos pitää puhua vaikka samoihin aikoihin vuoron perään espanjaa ja kohta italiaa, niin joskus tulee sekasotkua.

Ymmärrän tuon. Itselläni saksa ja ruotsi sotkeentuvat. Pakko valita toinen, johon keskittyy, sillä muuten tulee sekasotkua. 

Helpoin noista kysymistäsi saattaisi olla espanja. En vain tiedä, miksi se ärsyttää itseäni aika paljon, mutta vielä enemmän ärsyttää ranska. Vika on taatusti vain omassa päässäni, mutta en ole koskaan ollut innostunut noista yhdestäkään. Toki latinan avulla jonkin verran niihin on näkemystä ja ymmärränkin kirjoitettua helppoa tekstiä aina jonkin verran. Ne eivät ole siis täysin pimennossa. 

Itse aloittaisin ehkä arabian kielen, jos olisi aikaa ja tarmoa, mutta ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ovat sanoneet, että kun oppii ranskan hyvin, italia tulee sen jälkeen melkein kuin manulle illallinen. Tiedä sitten.

Ranska, espanja ja italia ovat kaikki romaanisia kieliä, eli ne polveutuvat latinan kielestä. Yhden osaaminen tukee muiden oppimista.

 

Tukee ja samalla sekoittaa.

Kannattaa opiskella toista vasta sitten kun osaa toista tarpeeksi hyvin. Jos molemmat aloittaa samoihin aikoihin menee kyllä helposti sekaisin.

Olen tehnyt niin. Minulla sekaisin menevät puheessa tietyt fraasit, vaatii keskittymistä.

Lisään: siis ns. helpot, automaattisiksi muuttuneet asiat. 

Noin voi olla nimenomaan hyvin samankaltaisten kielten puheen tuottamisessa. Kuulun- ja tekstinymmärtämisessä ei eikä kirjoittamisessakaan, koska siinä on enemmän aikaa.

Paljon sujuvasta puheesta tulee ns. selkärangasta, ja siinä tosiaan sekoittuvat.

Vastaus otsikkoon:   riippuu opiskelijan kyvyistä ja mitä suurimmassa määrin motivaatiosta.

Ei erityisen helppoja noista mikään.

Totta on, että pitää hyväksyä italian toisenlainen logiikka. Olen nyt päässyt sen verran eteenpäin, että alan ymmärtää yksinkertaisia lauseita ja se motivoi kovasti. Yllättävän paljon voi päätellä ihan englannin sanojen perusteella, jotka juontavat juurensa latinaan.

Mutta olenko oikeassa, kun tuntuu siltä, että sanoilla on "loputtomasti" synonyymeja italian kielessä? Ja sitten on alkanut tuntua siltä, että italia taipuu jopa yhtä paljon kuin oma kielemme? Verbien lisäksi tulevat vielä mm. pronominien taivutukset. Siis miksi sanotaan, että suomi on niin vaikea kieli ulkomaalaisten oppia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Espanja. Ranska ja italia turhia kieliä. Ja espanjaakaan ei puhuta missään sivistysmaassa.

Englanti, kiina. Muu turhaa.

Tämä kommenttisi kuulostaa sivistymättömältä...

Niinpä. Mitä nyt espanjassa on niin sivistymätöntä? Tavis länsimaa.

Eikä uruguay, chile, ja costa rica niin kaukana ole.

Vierailija kirjoitti:

Totta on, että pitää hyväksyä italian toisenlainen logiikka. Olen nyt päässyt sen verran eteenpäin, että alan ymmärtää yksinkertaisia lauseita ja se motivoi kovasti. Yllättävän paljon voi päätellä ihan englannin sanojen perusteella, jotka juontavat juurensa latinaan.

Mutta olenko oikeassa, kun tuntuu siltä, että sanoilla on "loputtomasti" synonyymeja italian kielessä? Ja sitten on alkanut tuntua siltä, että italia taipuu jopa yhtä paljon kuin oma kielemme? Verbien lisäksi tulevat vielä mm. pronominien taivutukset. Siis miksi sanotaan, että suomi on niin vaikea kieli ulkomaalaisten oppia? 

Meidän suomen kielemme vaikeus on etenkin substantiivien sijamuodoissa, mutta myös monet muut seikat, mm. täysin erilainen kielioppi ja sanasto verrattuna indoeurooppalaisiin kieliin tuottaa hankaluuksia kieltä opiskeleville.

Ilmeisesti tuo, mitä sanot italiasta, johtuu maskuliinin ja feminiinin ja monikon eri muodoista ja niiden käytöstä, ei siis sijamuodoista. Kirjoitan joskus ehtiessäni enemmän.