Mikä näistä helpoin kieli oppia: italia, espanja vai ranska?

Vierailija kirjoitti:

Ei niissä ole juuri eroa. Kaikki ovat samaa kIeliryhmää ja kielioppi on samanlainen. Olen opiskellut kaikkia.

Kielet ovat kuin sisarukset. Kun oppii noista yhtä niin oppii väistämättä kahta muutakin ja huomattavasti helpommin kuin ensimmäistä kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa noista yhtäkään, mutta sanoisin italia. Lausunnan ja kirjoituksen välillä sentään jotain tolkkua.

Ei se ranskan oikeinkirjoitus ole puoliksikaan niin outo kuin miltä vaikuttaa. Ne säännöt oppii päivässä, ei se sen monimutkaisempi vyyhti ole.

Hö, ranskan ääntämyshän on täysin käsittämätöntä tyyliin Jaques = Zak

Hercule = Öökul

Muistan kun uutisissa ranskalaiset olivat näreissään kun ranskan sanojen kirjoitusta helpotettiin tyyliin oignon -> ognon. Samasta sanasta on englannin onion ja se äännetään kuin oignon tai ognon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa noista yhtäkään, mutta sanoisin italia. Lausunnan ja kirjoituksen välillä sentään jotain tolkkua.

Ei se ranskan oikeinkirjoitus ole puoliksikaan niin outo kuin miltä vaikuttaa. Ne säännöt oppii päivässä, ei se sen monimutkaisempi vyyhti ole.

Juuri näin. Kirjoittaminen ja lausuminen poikkeavat toisistaan paljon, mutta se logiikka on aika helppo. Minun on paljon vaikeampi tietää miten joku tuntematon sana lausutaan englannissa kuin ranskassa, vaikka englanti on "se helppo kieli, kaikkihan sitä osaa".

Kaikille espanjaa osaaville ja ns. latinokielistä kiinnostuneille. Tässä erään professorin, esp. kielitieteilijän mielenkiintoisia tutkimustuloksia 'No venimos del Latin'.

Ranskaa sanotaan yhdeksi helpoimmaksi oppia. Lähtisin liikkeelle sillä. Ranska on myös noista kolmesta hyödyllisin ja ns eurooppalainen kieli jota osataan italiaa ja espanjaa myöten.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille espanjaa osaaville ja ns. latinokielistä kiinnostuneille. Tässä erään professorin, esp. kielitieteilijän mielenkiintoisia tutkimustuloksia 'No venimos del Latin'.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tästä vielä sen verran, että erityisen mielenkiintoiseksi homman tekee se, että kuten tuo proffa sanoo, kirkko syrjäytti aiemman kirjoitetun kielen eli iberian. Iberot olivat puolestaan alunperin samoja kuin Suomen kansantarinoissa tunnetut pirut. Ja iberot, tartessiolaiset mukaan lukien kirjoittivat muinaissuomea. Tätä proffa ei kylläkään tuo esille tuolla videolla, mutta näin on.

Espanjan kielessä ja paikannimistössä yllättävän paljon suomen - juurista sanoja, esim. domar. Permissä, komissa etc. dom on sitoa, suitset jne. Cantabria on ollut Kantapiru, Alava alavaa maata jne. Tämä oli siis ajalla, jolloin suomalaiset olivat arjalaisia eikä nykyisiä siperian- ym. 'suomalaisia'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niissä ole juuri eroa. Kaikki ovat samaa kIeliryhmää ja kielioppi on samanlainen. Olen opiskellut kaikkia.

Kielet ovat kuin sisarukset. Kun oppii noista yhtä niin oppii väistämättä kahta muutakin ja huomattavasti helpommin kuin ensimmäistä kieltä.

Minä ajattelin että menisi vaan helposti sekaisin jos montaa koittaa opiskella :)

Vielä yksi KYSYMYS: Onko siinä sitten eroa, että opiskeleeko noita kieliä näin itsekseen tai voiko joku kieli olla toista helpompi oppia siinä tilanteessa, että lähtisi tuonne maahan paikallisten pariin? Siis että siinä ei varsinaisesti pänttäisi kielioppia, vaan voiko siis olla eroa siinä, että joku kieli on hankalampi opiskella itsenäisesti, mutta toista helpompi noin arkielämässä?

Vierailija kirjoitti:

Ranskaa sanotaan yhdeksi helpoimmaksi oppia. Lähtisin liikkeelle sillä. Ranska on myös noista kolmesta hyödyllisin ja ns eurooppalainen kieli jota osataan italiaa ja espanjaa myöten.

Sepä olisikin hyvä jos joku näistä kolmesta kielestä olisi sellainen, millä pärjäisi englannin lisäksi myös noissa kahdessa muussa maassa.. Mutta et liene tosissasi..? Eikös ranska ole euroopan kieleistä yksi vaikeimmista vai muistanko väärin. Pariin otteeseen olen sitä yrittänyt opiskella ja mitään ei jäänyt päähän. Suahili oli ainakin helppoa siihen verrattuna.

Mä suosittelen italiankieltä. Suomalaiselle helppo lausua. Ja kielioppi ei ole mitään tähtitiedettä. Vaikeinta ehkä on oppia missä kohtaa sanassa nuotti painottuu. Kun se riippuu sanasta. Yleensä tokavika tavussa, mutta sitten tulee taas niitä kuuluisia poikkeuksia. :) Ja italialaisen korviin italiankieli ilman nuottia on hoopon kuuloista. Mutta tässä tulee taas tämä suomalaisen tapa opetella kieltä. Jos en osaa täydellisesti, niin on yhtä kuin en osaa kieltä ollenkaan.

Niin, ja meille tasapaksuun ja nuotittomaan kieleen tottuneille intonaation käyttö tuntuu aluksi todella hassun kuuloiselta. On vaan opittava ns. kiekaisemaan. :D

Ciao io parlo italiano qualcun altro parla italiano?

Espanja. Ranska mulle noista vaikein. Italiakin ok, mutta sitä ei vaan tarvitse Italian ulkopuolella. 

Ai niin, italia ja espsnja menee keskenään todella ikävästi sekaisin, älä ainakaan molempia. 

Vierailija kirjoitti:

Ciao io parlo italiano qualcun altro parla italiano?

Si. 

Espanjaa noista puhutaan eniten ja monissa maissa. Sillä pärjäisi ranskaa tai italiaa paremmin maailmalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niissä ole juuri eroa. Kaikki ovat samaa kIeliryhmää ja kielioppi on samanlainen. Olen opiskellut kaikkia.

 

Kielet ovat kuin sisarukset. Kun oppii noista yhtä niin oppii väistämättä kahta muutakin ja huomattavasti helpommin kuin ensimmäistä kieltä.

 

Minä ajattelin että menisi vaan helposti sekaisin jos montaa koittaa opiskella :)

Vielä yksi KYSYMYS: Onko siinä sitten eroa, että opiskeleeko noita kieliä näin itsekseen tai voiko joku kieli olla toista helpompi oppia siinä tilanteessa, että lähtisi tuonne maahan paikallisten pariin? Siis että siinä ei varsinaisesti pänttäisi kielioppia, vaan voiko siis olla eroa siinä, että joku kieli on hankalampi opiskella itsenäisesti, mutta toista helpompi noin arkielämässä?

Vanha ketju, mutta kiva aihe. Thän vastaan, että yksilöllistä. Taustamotivaatio helpottaa ja sehän vaihtelee.

Minulle ranska solahti, oli korkea motivaatio.

Vierailija kirjoitti:

Mä suosittelen italiankieltä. Suomalaiselle helppo lausua. Ja kielioppi ei ole mitään tähtitiedettä. Vaikeinta ehkä on oppia missä kohtaa sanassa nuotti painottuu. Kun se riippuu sanasta. Yleensä tokavika tavussa, mutta sitten tulee taas niitä kuuluisia poikkeuksia. :) Ja italialaisen korviin italiankieli ilman nuottia on hoopon kuuloista. Mutta tässä tulee taas tämä suomalaisen tapa opetella kieltä. Jos en osaa täydellisesti, niin on yhtä kuin en osaa kieltä ollenkaan.

Niin, ja meille tasapaksuun ja nuotittomaan kieleen tottuneille intonaation käyttö tuntuu aluksi todella hassun kuuloiselta. On vaan opittava ns. kiekaisemaan. :D

Espanjan intonaatio on italiaakin helpompi suomalaiselle.

Italia on varmaan helpoin. Sitten ehkä Ranska. Tyttären mukaan Espanja oli yllättävän vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Italia on varmaan helpoin. Sitten ehkä Ranska. Tyttären mukaan Espanja oli yllättävän vaikeaa.

 

Kielet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella virkkeen sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Italiaa on helppo oppia puhumaan, kielioppia on siinäkin.

Espanjan kielioppi hirveä, ranska ihan ok.

Lähinnä espanjan verbit ovat vaikeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa noista yhtäkään, mutta sanoisin italia. Lausunnan ja kirjoituksen välillä sentään jotain tolkkua.

Ei se ranskan oikeinkirjoitus ole puoliksikaan niin outo kuin miltä vaikuttaa. Ne säännöt oppii päivässä, ei se sen monimutkaisempi vyyhti ole.

 

Juuri näin. Kirjoittaminen ja lausuminen poikkeavat toisistaan paljon, mutta se logiikka on aika helppo. Minun on paljon vaikeampi tietää miten joku tuntematon sana lausutaan englannissa kuin ranskassa, vaikka englanti on "se helppo kieli, kaikkihan sitä osaa".

Ranskan kirjakieli ja oikeinkirjoitus suunnittelemalla suunniteltiin 1600-luvulla johdonmukaiseksi. Kirjakieli on muuttunut 1700-luvun jälkeen merkillisen vähän. Ranskaa opiskellut suomalainen ymmärtää paremmin 1700-luvulla kirjoitettua ranskaa kuin 1700-luvulla kirjoitettua suomea. Ja se johdonmukaisuus on ennallaan. Ranskassa on vähemmän epäjohdonmukaisesti kerrostunutta tavaraa kuin useimmissa muissa kielissä.