Lue keskustelun säännöt.
Ystävien lapset saavat "kaiken"
21.04.2021 |
Meillä on ystäväperhe, jonka kanssa ollaan tultu hyvin juttuun vuosikausia. Tykätään monista samoista asioista, lapset on samaa ikäluokkaa keskenään, jne.
Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että oma asenteeni on alkanut muuttua heitä kohtaan. Ehkä se on sitten kateutta, mutta tuntuu, että heillä elämässä on niin paljon sitä mitä itsekin kaipaisin ja mitä haluaisimme omankin puolison kanssa lapsillemme tarjota.
Nämä kaverit ei mitenkään leuhki omilla asioillaan, vaan ne tulee esille ihan normaaleissa keskusteluissa. En ole koskaan kokenut, että meitä ylenkatsottaisiin, vaikka tietävät ettei meillä vastaaviin ole mahdollisuuksia. Eli siis ainoa asia, mikä mättää, on oma asenne.
Noiden tapaamisten jälkeen mulla nousee pintaan kateus, vähän kaikesta. Etenkin niistä asioista, joita he lapsilleen voivat tarjota.
Perheen tuntevana tiedän, että nuo asiat ei lapsille tipahda kuin Manulle illallinen. Tiedän, että nämä vanhemmat vaatii lapsiltaan ahkeraa koulutyötä, osallistumista kotitöihin, ja vastuunottoa erilaisissa ikätason sallimissa rajoissa. Ehkä mua ärsyttää sekin, kun tuntuu että meillä nää porkkanat ei edes toimisi vastaavissa asioissa.
Kateutta (mikä suorastaan hävettää) minussa herättää moni asia. Heillä lapset harrastavat pianonsoittoa, ratsastusta ja balettia. Meillä olisi ehkä mahdollisuus kustantaa soittotunnit, mutta ei soitinta. Nuo muut on hintansa puolesta aivan pois suljettuja. Lapset ovat hyviä koulussa ja jos lapsella on ongelmaa koulunkäynnissä, he järjestävät tälle yksityisopetusta. Näin oli esimerkiksi yhden vieraan kielen kohdalla. Meillä lapsi on sellainen kasin oppilas ja nuo yksityistunnit oli aivan sairaan hintaisia, joten jos koulusta ei saisi tukiopetusta ja itse en osaisi, niin jäisi opettamatta.
Heille ollaan laittamassa ulkoporeallasta. Me tuskaillaan, löytyisikö jostain sopivanhintainen wc:n kaapisto. Heillä on oma hevonen, jolla on tallipaikka. Ratsastusta harrastava lapsi käy vanhempien kanssa hoitamassa sitä ja tekemässä tallitöitä säännöllisesti. Me ollaan mietitty omalle lapselle pupua, mutta noinkohan tuo ottaisi siitäkään vastuuta... Heillä kodin remontit maksetaan rahalla, ei lainalla. Me joudutaan miettimään tarkoin, jos jotain muutoksia halutaan tehdä.
Lapsilla on heille mieluisia, tyylikkäitä vaatteita, osa mun mielestä aika kalliitakin. Oman lapsen vaatteet on ihan ok, mutta tulee aina olo, että on jotenkin vähän homssuinen, kun tuolla ollaan.
Kun he lomailevat, he järjestävät lapsille kivoja kohteita mutta käyvät myös tarjoamassa luontoon tai historiaan liittyviä elämyksiä lapsille. Meillä lapsi vain marisee, että pitää päästä Särkänniemeen. Synttäreillä saattaa olla taidolla tehty kepparirata, suklaaputous, uima-allas, tai vaikka pomppulinna. Yksi lapsi sai yksityistunnin kolmen kaverinsa kanssa paikallisella ratsastuskoululla synttäreiden kunniaksi. Tänä kesänä sama lapsi pääsee ratsastusleirille, jonka hinta oli tähtitieteellinen (tarkistin). Meillä ei todellakaan ole tällaisiin mahdollisuutta, ja vaikka oma lapsi ei vastaavia pyydäkään, niin silti häiritsee ettei itse pysty toteuttamaan samoja juttuja.
Toisaalta heillä ei esim. ajella uudella autolla, käydä aurinkomatkoilla ja monessa asiassa ollaan rahasta tarkkoja ja suunnitellaan menoja.
Miten tästä tunteesta eroon?
Kommentit (346)
Olen musikaalisesta perheestä ja se oli jotenkin automaatio, että minäkin opin soittamaan pianoa ja laulamaan ja myöhemmin olen soittanut myös viulua, kitaraa, bassoa, rumpuja... Ei tosiaan oltu mitään rikkaita, mutta vanhemmilleni ja heidän vanhemmilleen jne. oli musikaalisuus tärkeää ja ns. veressä. Itse soittelen silloin tällöin kitaraa, mutta muuten en... Lapseni on hyvin kiinnostunut musiikista ja soittamisesta ja on lahjakas ja hän on oppinut nämä asiat mummulassa eikä minulta.
Kyllä se vähän niin on, että tällaiset asiat kulkee suvussa... Jos teistä ei kumpikaan ole musikaalisesti lahjakas tai touhunnut ikänsä hevosten parissa, niin ei lapsi sellaista osaa edes haluta ja se on ihan turha äidin pakottaa jostain kumman syystä!? Miksi et itse ole ollut tällaisista kiinnostunut? Miksi lapsesi pitäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin uskonut tän stoorin, jos omaa lasta ei olisi niin paljon mollattu. 5/5
On kyllä raskaita kokemuksia sinulla. Ei ole samanlaisia mutta voin hyvin kuvitella mitä olet joutunut kohtaamaan ja ymmärrän että nyt alat niitä käsitellä. Toivon kanssakirjoittajilta hienotunteisuutta auttaa tätä hienoa lähimmäistä.
Mikään noista ei ole sinusta johtuvia asioita ainakaan, sen verran voin sanoa. Elämä on niin kummallista joskus että toisille tyrkätään ihan mahdottomia settejä eteen.
Koska tämä kaikki ei ole sinun syytäsi niin yritä kuitenkin ajatella että sinun elämäsi on eteenpäin menoa ja saat saada HYVIÄ asioita itsellesi ja vieläpä tuosta syystä, Yritä kohdella itseäsi hyvin. Ja älä anna kenenkään kohdella sinua huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Olen musikaalisesta perheestä ja se oli jotenkin automaatio, että minäkin opin soittamaan pianoa ja laulamaan ja myöhemmin olen soittanut myös viulua, kitaraa, bassoa, rumpuja... Ei tosiaan oltu mitään rikkaita, mutta vanhemmilleni ja heidän vanhemmilleen jne. oli musikaalisuus tärkeää ja ns. veressä. Itse soittelen silloin tällöin kitaraa, mutta muuten en... Lapseni on hyvin kiinnostunut musiikista ja soittamisesta ja on lahjakas ja hän on oppinut nämä asiat mummulassa eikä minulta.
Kyllä se vähän niin on, että tällaiset asiat kulkee suvussa... Jos teistä ei kumpikaan ole musikaalisesti lahjakas tai touhunnut ikänsä hevosten parissa, niin ei lapsi sellaista osaa edes haluta ja se on ihan turha äidin pakottaa jostain kumman syystä!? Miksi et itse ole ollut tällaisista kiinnostunut? Miksi lapsesi pitäisi?
Et osaa lukea: se lapsihan nimenomaan ITSE hinkuaa ratsastamaan ja hevosta. Ei ap. Vaan lapsi
Hieno äiti. Valittaa, että lapsella ei ole intohimoa johonkin harrastuksiin, mutta sitten toteaa kuitenkin, ettei niihin ole varaa 😂 jos lapsen intohimo olisikin ne hevoset ja ratsastus, niin ei hän sinne pääsisi, koska ei ole varaa. Vika ei ole kylläkään lapsessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen musikaalisesta perheestä ja se oli jotenkin automaatio, että minäkin opin soittamaan pianoa ja laulamaan ja myöhemmin olen soittanut myös viulua, kitaraa, bassoa, rumpuja... Ei tosiaan oltu mitään rikkaita, mutta vanhemmilleni ja heidän vanhemmilleen jne. oli musikaalisuus tärkeää ja ns. veressä. Itse soittelen silloin tällöin kitaraa, mutta muuten en... Lapseni on hyvin kiinnostunut musiikista ja soittamisesta ja on lahjakas ja hän on oppinut nämä asiat mummulassa eikä minulta.
Kyllä se vähän niin on, että tällaiset asiat kulkee suvussa... Jos teistä ei kumpikaan ole musikaalisesti lahjakas tai touhunnut ikänsä hevosten parissa, niin ei lapsi sellaista osaa edes haluta ja se on ihan turha äidin pakottaa jostain kumman syystä!? Miksi et itse ole ollut tällaisista kiinnostunut? Miksi lapsesi pitäisi?
Et osaa lukea: se lapsihan nimenomaan ITSE hinkuaa ratsastamaan ja hevosta. Ei ap. Vaan lapsi
Äitihän valittaa, että lapsella ei ole mielenkiintoa mihinkään.
Olen perheestä jossa meitä lapsia oli 5 kpl samassa huoneessa. Tästä ei todellakaan ole jäänyt minulle mitään traumoja. Meillä oli hyvä piha jossa voi leikkiä ja pelata pelejä. Lisäksi vanhempani olivat hyviä ja oikeudenmukaisia ihmisiä. Ei tupakka eikä alkoholia, ei riitelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen musikaalisesta perheestä ja se oli jotenkin automaatio, että minäkin opin soittamaan pianoa ja laulamaan ja myöhemmin olen soittanut myös viulua, kitaraa, bassoa, rumpuja... Ei tosiaan oltu mitään rikkaita, mutta vanhemmilleni ja heidän vanhemmilleen jne. oli musikaalisuus tärkeää ja ns. veressä. Itse soittelen silloin tällöin kitaraa, mutta muuten en... Lapseni on hyvin kiinnostunut musiikista ja soittamisesta ja on lahjakas ja hän on oppinut nämä asiat mummulassa eikä minulta.
Kyllä se vähän niin on, että tällaiset asiat kulkee suvussa... Jos teistä ei kumpikaan ole musikaalisesti lahjakas tai touhunnut ikänsä hevosten parissa, niin ei lapsi sellaista osaa edes haluta ja se on ihan turha äidin pakottaa jostain kumman syystä!? Miksi et itse ole ollut tällaisista kiinnostunut? Miksi lapsesi pitäisi?
Et osaa lukea: se lapsihan nimenomaan ITSE hinkuaa ratsastamaan ja hevosta. Ei ap. Vaan lapsi
Äitihän valittaa, että lapsella ei ole mielenkiintoa mihinkään.
Lapsella ei ap:n mielestä ole kiinnostusta kuin Särkänniemeen. Tosin miten sitä kiinnostusta voisi tulla, kun mitään harrastusta ei kokeilla ja muutenkin kaikki on vaikeaa.
Isällä on kuitenkin kallis harrastus, joten jonkinlaista kiinnostusta harrasteisiin perheessä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen musikaalisesta perheestä ja se oli jotenkin automaatio, että minäkin opin soittamaan pianoa ja laulamaan ja myöhemmin olen soittanut myös viulua, kitaraa, bassoa, rumpuja... Ei tosiaan oltu mitään rikkaita, mutta vanhemmilleni ja heidän vanhemmilleen jne. oli musikaalisuus tärkeää ja ns. veressä. Itse soittelen silloin tällöin kitaraa, mutta muuten en... Lapseni on hyvin kiinnostunut musiikista ja soittamisesta ja on lahjakas ja hän on oppinut nämä asiat mummulassa eikä minulta.
Kyllä se vähän niin on, että tällaiset asiat kulkee suvussa... Jos teistä ei kumpikaan ole musikaalisesti lahjakas tai touhunnut ikänsä hevosten parissa, niin ei lapsi sellaista osaa edes haluta ja se on ihan turha äidin pakottaa jostain kumman syystä!? Miksi et itse ole ollut tällaisista kiinnostunut? Miksi lapsesi pitäisi?
Et osaa lukea: se lapsihan nimenomaan ITSE hinkuaa ratsastamaan ja hevosta. Ei ap. Vaan lapsi
Äitihän valittaa, että lapsella ei ole mielenkiintoa mihinkään.
Tai on, mutta "vääriin" asioihin kuten lukemiseen, askarteluun ja pyöräilyyn🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä raskaita kokemuksia sinulla. Ei ole samanlaisia mutta voin hyvin kuvitella mitä olet joutunut kohtaamaan ja ymmärrän että nyt alat niitä käsitellä. Toivon kanssakirjoittajilta hienotunteisuutta auttaa tätä hienoa lähimmäistä.
Mikään noista ei ole sinusta johtuvia asioita ainakaan, sen verran voin sanoa. Elämä on niin kummallista joskus että toisille tyrkätään ihan mahdottomia settejä eteen.
Koska tämä kaikki ei ole sinun syytäsi niin yritä kuitenkin ajatella että sinun elämäsi on eteenpäin menoa ja saat saada HYVIÄ asioita itsellesi ja vieläpä tuosta syystä, Yritä kohdella itseäsi hyvin. Ja älä anna kenenkään kohdella sinua huonosti.
Ei tarvitse tunkea tätä loitsua joka ketjuun.
Kukaan lapsi ei muutu kulturelliksi yhteiskunnan kermaksi ilman totuttamista. Toinen kysymys onkin sitten miksi äiti haluaa muokata lapsestaan tuollaisen, jos sellaiseen elämäntyyliin ei kuitenkaan ole varaa tai oikeasti edes kiinnostusta. Eli statuksen perään kuolataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen musikaalisesta perheestä ja se oli jotenkin automaatio, että minäkin opin soittamaan pianoa ja laulamaan ja myöhemmin olen soittanut myös viulua, kitaraa, bassoa, rumpuja... Ei tosiaan oltu mitään rikkaita, mutta vanhemmilleni ja heidän vanhemmilleen jne. oli musikaalisuus tärkeää ja ns. veressä. Itse soittelen silloin tällöin kitaraa, mutta muuten en... Lapseni on hyvin kiinnostunut musiikista ja soittamisesta ja on lahjakas ja hän on oppinut nämä asiat mummulassa eikä minulta.
Kyllä se vähän niin on, että tällaiset asiat kulkee suvussa... Jos teistä ei kumpikaan ole musikaalisesti lahjakas tai touhunnut ikänsä hevosten parissa, niin ei lapsi sellaista osaa edes haluta ja se on ihan turha äidin pakottaa jostain kumman syystä!? Miksi et itse ole ollut tällaisista kiinnostunut? Miksi lapsesi pitäisi?
Et osaa lukea: se lapsihan nimenomaan ITSE hinkuaa ratsastamaan ja hevosta. Ei ap. Vaan lapsi
Äitihän valittaa, että lapsella ei ole mielenkiintoa mihinkään.
Omia myönteisiä ja kielteisiä ominaisuuksia projisoidaan usein lapsiin. Molemmat ovat lapselle haitallisia. Jos esimerkiksi lapsi nähdään musikaalisena, vaikkei tämä sitä ole, niin hän pyrkii musiikkiluokalle ja musiikkiopistoon, eikä pääse sinne, jolloin lapsi saa kokemuksen huonoudesta ja epäonnistumisesta. Jos taas omia kielteisiä puolia projisoidaan lapseen, hänet nähdään aloitekyvyttömänä, laiskana tai muuten kielteisin ominaisuuksin ladattuna, jolloin lapselle kehittyy huono itsetunto. Pahin kaikista on tietysti noiden kahden yhdistelmä, jolloin lapsi ei saa minkäänlaista vakaata peilausta omalle todelliselle persoonallisuudelleen.
Kateus perustuu Melanie Kleinin mukaan projektioihin. Projektio tarkoittaa, että omat ongelmat käsitellään muiden kautta. Lapset joutuvat vanhempien piilotajuisten impulssien kohteeksi aina jossain määrin, mutta pahimmillaan se saa aikaan vakavimmat mielenterveyden häiriöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi ikävästi silmään tuo, että oma lapsesi on kasin oppilas jossain kielessä ja sinua harmittaa, ettette pysty tarjoamaan yksityisopetusta. Miksi ihmeessä sinulle ei kelpaa 8 kieliopinnoissa? Miksi silloin edes tarvittaisiin tukiopetusta?
Onhan se kasi numerona ihan hyvä, jotenkin vaan tuntuu että meidän lapsella ei ole pitkäjänteisyyttä panostaa koulujuttuihin samalla tavalla. Englantia toivoisin hänen oppivan paremminkin ihan elämää varten, mutta kokeista tulee koko ajan 7-8. Lapsi ei mun mielestäni osaa kaikkia perusasioitakaan, vaan isoja aukkoja löytyy vaikka noita juttuja on käyty läpi. Vähän huolestuttaa, että kai se sitten riittää?
Ystävien lapsella tuli jostain kokeesta seiska, kun ei ollut oppinut, ja pyysivät heti tukiopetusta koululta. Sitä oli resurssien vuoksi vähänlaisesti tarjolla, kun ei ollut kai tarpeeksi isoja ongelmia. Vanhemmat sitten järjestivät lapselle muuta kautta yksityisen opettajan, joka sitten piti lapselle tyyliin 10 tuntia aiheesta. Se olikin auttanut, mikä on hyvä asia. Muakin asia kiinnosti, mutta hintojen vuoksi ei kyllä ole mahdollisuutta tuohon ja tuli jotenkin toivoton olo, että jos lapsella olisi isoja ongelmia niin miten me edes autettaisi, jos koululta ei saisi tukiopetusta helposti...
Me ollaan koitettu rahalla saada lapsi opiskelemaan innokkaammin, mutta se ei auta, kun ei vaan motivoidu enempään. Ennemmin yrittää päästä vaan helpommalla. Tuossa ystäväperheessä lapset ei ilmeisesti ikinä rahaa koenumeroista tai todistuksen arvosanoista saa. Jotenkin sekin harmittaa.
Ap
Miksi et auta ap ITSE lasta englannin läksyissä.
Opettelin itse englannin kieliopin vasta aikuisena.
Hyödytte molemmat..tehkää opiskelusta kiva hetki
Jutelkaa englanniksi lapselle mieluisasta aiheesta:)
Tzemppiä
Itse sain himassa vaan turpaani..joten kadehdin lastasi..tuntuuko hyvältä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihan perusperheestä. Faija oli nuorena katusoittaja, joten musiikki oli aina läsnä ja soitinkin pianoa nappulasta asti sellaisella vanhalla rämisevällä kapakkapianolla. Pääsin konservatorioon ja siitä eteenpäin Sibeliusakatemiaan ja tein lopulta itselleni uran klassisena pianistina.
Muut perheeni lapset ei innostunut samalla tavalla ja löysivät omat kiinnostuksen kohteensa.
Moni ystävä ihmettelee "statustani" ja katellisuutta on ilmennyt, jopa ivailuja siitä että vietämme mielellään tyttäreni kanssa aikaa klassisen musiikin konserteissa tai baletissa. Silti syömme kotona mielellään ihan nakkikeittoa ja lapsi rakastaa yli kaiken esim. keppihevosten askartelua, ja käymme ihan yhtä usein kirppareilla etsimässä tähän vanhoja kankaita, nappeja ja muuta tavaraa.
*Lapsen* kiinnostuksen kohteet pitäisi aina olla ensisijalla, ei äidin toive "parempiarvoisesta" elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen musikaalisesta perheestä ja se oli jotenkin automaatio, että minäkin opin soittamaan pianoa ja laulamaan ja myöhemmin olen soittanut myös viulua, kitaraa, bassoa, rumpuja... Ei tosiaan oltu mitään rikkaita, mutta vanhemmilleni ja heidän vanhemmilleen jne. oli musikaalisuus tärkeää ja ns. veressä. Itse soittelen silloin tällöin kitaraa, mutta muuten en... Lapseni on hyvin kiinnostunut musiikista ja soittamisesta ja on lahjakas ja hän on oppinut nämä asiat mummulassa eikä minulta.
Kyllä se vähän niin on, että tällaiset asiat kulkee suvussa... Jos teistä ei kumpikaan ole musikaalisesti lahjakas tai touhunnut ikänsä hevosten parissa, niin ei lapsi sellaista osaa edes haluta ja se on ihan turha äidin pakottaa jostain kumman syystä!? Miksi et itse ole ollut tällaisista kiinnostunut? Miksi lapsesi pitäisi?
Et osaa lukea: se lapsihan nimenomaan ITSE hinkuaa ratsastamaan ja hevosta. Ei ap. Vaan lapsi
Äitihän valittaa, että lapsella ei ole mielenkiintoa mihinkään.
Omia myönteisiä ja kielteisiä ominaisuuksia projisoidaan usein lapsiin. Molemmat ovat lapselle haitallisia. Jos esimerkiksi lapsi nähdään musikaalisena, vaikkei tämä sitä ole, niin hän pyrkii musiikkiluokalle ja musiikkiopistoon, eikä pääse sinne, jolloin lapsi saa kokemuksen huonoudesta ja epäonnistumisesta. Jos taas omia kielteisiä puolia projisoidaan lapseen, hänet nähdään aloitekyvyttömänä, laiskana tai muuten kielteisin ominaisuuksin ladattuna, jolloin lapselle kehittyy huono itsetunto. Pahin kaikista on tietysti noiden kahden yhdistelmä, jolloin lapsi ei saa minkäänlaista vakaata peilausta omalle todelliselle persoonallisuudelleen.
Kateus perustuu Melanie Kleinin mukaan projektioihin. Projektio tarkoittaa, että omat ongelmat käsitellään muiden kautta. Lapset joutuvat vanhempien piilotajuisten impulssien kohteeksi aina jossain määrin, mutta pahimmillaan se saa aikaan vakavimmat mielenterveyden häiriöt.
Analysoi minut pleease!!
kotona lyötiin jos en tehnyt maatilantöitä.
Menin lukioon ja kävin ammattikoulun
Tuon ajan asuin yksin koska kotia jonne mennä lomilla ei ollut.
Olen pärjännyt hyvin elämässä.
En tunne kuitenkaan massiivisia empatian tunteita esim ap:ta kohtaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen musikaalisesta perheestä ja se oli jotenkin automaatio, että minäkin opin soittamaan pianoa ja laulamaan ja myöhemmin olen soittanut myös viulua, kitaraa, bassoa, rumpuja... Ei tosiaan oltu mitään rikkaita, mutta vanhemmilleni ja heidän vanhemmilleen jne. oli musikaalisuus tärkeää ja ns. veressä. Itse soittelen silloin tällöin kitaraa, mutta muuten en... Lapseni on hyvin kiinnostunut musiikista ja soittamisesta ja on lahjakas ja hän on oppinut nämä asiat mummulassa eikä minulta.
Kyllä se vähän niin on, että tällaiset asiat kulkee suvussa... Jos teistä ei kumpikaan ole musikaalisesti lahjakas tai touhunnut ikänsä hevosten parissa, niin ei lapsi sellaista osaa edes haluta ja se on ihan turha äidin pakottaa jostain kumman syystä!? Miksi et itse ole ollut tällaisista kiinnostunut? Miksi lapsesi pitäisi?
Et osaa lukea: se lapsihan nimenomaan ITSE hinkuaa ratsastamaan ja hevosta. Ei ap. Vaan lapsi
Äitihän valittaa, että lapsella ei ole mielenkiintoa mihinkään.
Omia myönteisiä ja kielteisiä ominaisuuksia projisoidaan usein lapsiin. Molemmat ovat lapselle haitallisia. Jos esimerkiksi lapsi nähdään musikaalisena, vaikkei tämä sitä ole, niin hän pyrkii musiikkiluokalle ja musiikkiopistoon, eikä pääse sinne, jolloin lapsi saa kokemuksen huonoudesta ja epäonnistumisesta. Jos taas omia kielteisiä puolia projisoidaan lapseen, hänet nähdään aloitekyvyttömänä, laiskana tai muuten kielteisin ominaisuuksin ladattuna, jolloin lapselle kehittyy huono itsetunto. Pahin kaikista on tietysti noiden kahden yhdistelmä, jolloin lapsi ei saa minkäänlaista vakaata peilausta omalle todelliselle persoonallisuudelleen.
Kateus perustuu Melanie Kleinin mukaan projektioihin. Projektio tarkoittaa, että omat ongelmat käsitellään muiden kautta. Lapset joutuvat vanhempien piilotajuisten impulssien kohteeksi aina jossain määrin, mutta pahimmillaan se saa aikaan vakavimmat mielenterveyden häiriöt.
Analysoi minut pleease!!
kotona lyötiin jos en tehnyt maatilantöitä.
Menin lukioon ja kävin ammattikoulun
Tuon ajan asuin yksin koska kotia jonne mennä lomilla ei ollut.
Olen pärjännyt hyvin elämässä.
En tunne kuitenkaan massiivisia empatian tunteita esim ap:ta kohtaan
Häpeän tunne aiheuttaa sen että harva tietää taustoistani
Monta joulua kärsin traumasta
Vasta muuta vuosi joulumainoksiin tuli värilliset, h.omat ja yksin joulua viettävät.
Ehkä sulla taustalla joku osattomuuden kokemus? Sen tunnistaminen voisi auttaa eteenpäin?
Kiitollisuus on kateuden vastakohta. Kun olet kiitollinen siitä mitä sinulla on niin kateus poistuu elämästäsi. Kannattaa muistaa että kateudella ei ole ylärajaa, vaikka saavuttaisit kaiken sen joka ystäväperheelläsi on niin todennäköisesti kateuden tunne ei poistu. Aina löytyy joku jolla on vielä enemmän. Siksi kannattaa elää omaa elämää niillä resursseilla jotka olet pystynyt itsellesi ja perheellesi järjestämään ja lopettaa vertailu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi ikävästi silmään tuo, että oma lapsesi on kasin oppilas jossain kielessä ja sinua harmittaa, ettette pysty tarjoamaan yksityisopetusta. Miksi ihmeessä sinulle ei kelpaa 8 kieliopinnoissa? Miksi silloin edes tarvittaisiin tukiopetusta?
Onhan se kasi numerona ihan hyvä, jotenkin vaan tuntuu että meidän lapsella ei ole pitkäjänteisyyttä panostaa koulujuttuihin samalla tavalla. Englantia toivoisin hänen oppivan paremminkin ihan elämää varten, mutta kokeista tulee koko ajan 7-8. Lapsi ei mun mielestäni osaa kaikkia perusasioitakaan, vaan isoja aukkoja löytyy vaikka noita juttuja on käyty läpi. Vähän huolestuttaa, että kai se sitten riittää?
Ystävien lapsella tuli jostain kokeesta seiska, kun ei ollut oppinut, ja pyysivät heti tukiopetusta koululta. Sitä oli resurssien vuoksi vähänlaisesti tarjolla, kun ei ollut kai tarpeeksi isoja ongelmia. Vanhemmat sitten järjestivät lapselle muuta kautta yksityisen opettajan, joka sitten piti lapselle tyyliin 10 tuntia aiheesta. Se olikin auttanut, mikä on hyvä asia. Muakin asia kiinnosti, mutta hintojen vuoksi ei kyllä ole mahdollisuutta tuohon ja tuli jotenkin toivoton olo, että jos lapsella olisi isoja ongelmia niin miten me edes autettaisi, jos koululta ei saisi tukiopetusta helposti...
Me ollaan koitettu rahalla saada lapsi opiskelemaan innokkaammin, mutta se ei auta, kun ei vaan motivoidu enempään. Ennemmin yrittää päästä vaan helpommalla. Tuossa ystäväperheessä lapset ei ilmeisesti ikinä rahaa koenumeroista tai todistuksen arvosanoista saa. Jotenkin sekin harmittaa.
Ap
Miksi et auta ap ITSE lasta englannin läksyissä.
Opettelin itse englannin kieliopin vasta aikuisena.
Hyödytte molemmat..tehkää opiskelusta kiva hetki
Jutelkaa englanniksi lapselle mieluisasta aiheesta:)
Tzemppiä
Itse sain himassa vaan turpaani..joten kadehdin lastasi..tuntuuko hyvältä?
Minun englannin numeoni oli 6 ap
Voi teidän lapsiraukkaa miten hänen itsetuntoa poljetaan. Miten se on lapsesi syy jos et ole totuttanut häntä erilaisiin ruokiin? Yksikään lapsi ei ykkösellä tykkää mistä tahansa, eli selkeästi toinen perhe on nähnyt vaivaa totuttamalla lapset muuhun lun makaronilaatikkoon. Tämä ei rahaa vaadi.
Ja toiseksi, valitat siis koska lapsesi pelkää esintyymistä? Millä tavalla tuit häntä ja autoit voittamaan pelkonsa? Vai ärsyttikö vain kun hän ei ollutkaan synnynnäinen esiintyjä ja annoit lopettaa harrastuksen? Katso peiliin ja ala arvostamaan lastasi - jos olisit arvostanut häntä aiemmin, hänellä varmasti olisi hyvä itsentunto esintymisen suhteen.