Lue keskustelun säännöt.
Ystävien lapset saavat "kaiken"
21.04.2021 |
Meillä on ystäväperhe, jonka kanssa ollaan tultu hyvin juttuun vuosikausia. Tykätään monista samoista asioista, lapset on samaa ikäluokkaa keskenään, jne.
Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että oma asenteeni on alkanut muuttua heitä kohtaan. Ehkä se on sitten kateutta, mutta tuntuu, että heillä elämässä on niin paljon sitä mitä itsekin kaipaisin ja mitä haluaisimme omankin puolison kanssa lapsillemme tarjota.
Nämä kaverit ei mitenkään leuhki omilla asioillaan, vaan ne tulee esille ihan normaaleissa keskusteluissa. En ole koskaan kokenut, että meitä ylenkatsottaisiin, vaikka tietävät ettei meillä vastaaviin ole mahdollisuuksia. Eli siis ainoa asia, mikä mättää, on oma asenne.
Noiden tapaamisten jälkeen mulla nousee pintaan kateus, vähän kaikesta. Etenkin niistä asioista, joita he lapsilleen voivat tarjota.
Perheen tuntevana tiedän, että nuo asiat ei lapsille tipahda kuin Manulle illallinen. Tiedän, että nämä vanhemmat vaatii lapsiltaan ahkeraa koulutyötä, osallistumista kotitöihin, ja vastuunottoa erilaisissa ikätason sallimissa rajoissa. Ehkä mua ärsyttää sekin, kun tuntuu että meillä nää porkkanat ei edes toimisi vastaavissa asioissa.
Kateutta (mikä suorastaan hävettää) minussa herättää moni asia. Heillä lapset harrastavat pianonsoittoa, ratsastusta ja balettia. Meillä olisi ehkä mahdollisuus kustantaa soittotunnit, mutta ei soitinta. Nuo muut on hintansa puolesta aivan pois suljettuja. Lapset ovat hyviä koulussa ja jos lapsella on ongelmaa koulunkäynnissä, he järjestävät tälle yksityisopetusta. Näin oli esimerkiksi yhden vieraan kielen kohdalla. Meillä lapsi on sellainen kasin oppilas ja nuo yksityistunnit oli aivan sairaan hintaisia, joten jos koulusta ei saisi tukiopetusta ja itse en osaisi, niin jäisi opettamatta.
Heille ollaan laittamassa ulkoporeallasta. Me tuskaillaan, löytyisikö jostain sopivanhintainen wc:n kaapisto. Heillä on oma hevonen, jolla on tallipaikka. Ratsastusta harrastava lapsi käy vanhempien kanssa hoitamassa sitä ja tekemässä tallitöitä säännöllisesti. Me ollaan mietitty omalle lapselle pupua, mutta noinkohan tuo ottaisi siitäkään vastuuta... Heillä kodin remontit maksetaan rahalla, ei lainalla. Me joudutaan miettimään tarkoin, jos jotain muutoksia halutaan tehdä.
Lapsilla on heille mieluisia, tyylikkäitä vaatteita, osa mun mielestä aika kalliitakin. Oman lapsen vaatteet on ihan ok, mutta tulee aina olo, että on jotenkin vähän homssuinen, kun tuolla ollaan.
Kun he lomailevat, he järjestävät lapsille kivoja kohteita mutta käyvät myös tarjoamassa luontoon tai historiaan liittyviä elämyksiä lapsille. Meillä lapsi vain marisee, että pitää päästä Särkänniemeen. Synttäreillä saattaa olla taidolla tehty kepparirata, suklaaputous, uima-allas, tai vaikka pomppulinna. Yksi lapsi sai yksityistunnin kolmen kaverinsa kanssa paikallisella ratsastuskoululla synttäreiden kunniaksi. Tänä kesänä sama lapsi pääsee ratsastusleirille, jonka hinta oli tähtitieteellinen (tarkistin). Meillä ei todellakaan ole tällaisiin mahdollisuutta, ja vaikka oma lapsi ei vastaavia pyydäkään, niin silti häiritsee ettei itse pysty toteuttamaan samoja juttuja.
Toisaalta heillä ei esim. ajella uudella autolla, käydä aurinkomatkoilla ja monessa asiassa ollaan rahasta tarkkoja ja suunnitellaan menoja.
Miten tästä tunteesta eroon?
Kommentit (346)
Hyviä pianoja saa viidelläkympillä tai jopa ilmaiseksi, kokemusta on. Se ei ainakaan estä soittoharrastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pianoja saa kyllä halvalla. On myös muitakin soittimia kuin piano. Enemmän vaikuttaa ongelma olevan, että ette näe mahdollisuuksia, näette esteitä.
Sitä voisit miettiä tarkemmin, että mitä tuo tyytymättömyys omaan lapseesi pitää sisällään. Se kuulostaa huolestuttavalta. Ja sitten parisuhteenne ja kasvatuksenne, mitä vertailet tuttavien perheeseen - siihenhän voitte vaikuttaa ja vaikutatte joka päivä. Miksi ette muuttaisi omia tapojanne, suurin osa asioistahan on ilmaisia kuten museokäynnit yms. Ja lapsenne harrastukset pitäisi lähteä hänestä itsestään, ei toisen perheen lasten mukaisesti. Mistä oma lapsenne on kiinnostunut?
Keskity omaan elämään. Ole kiitollinen pienistä asioista.
T. tahattomasti lapseton
Kuulostaa trollilta. Vai vertaileeko joku oikeasti omaa elämäänsä toisiin noin paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävi ikävästi silmään tuo, että oma lapsesi on kasin oppilas jossain kielessä ja sinua harmittaa, ettette pysty tarjoamaan yksityisopetusta. Miksi ihmeessä sinulle ei kelpaa 8 kieliopinnoissa? Miksi silloin edes tarvittaisiin tukiopetusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä asiaa eivät voi saada; Suomea ilman vihervasemmistoa.
Tuollaiset lapset jotka "saavat kaiken" ovat usein jollain tasolla ylimielisiä myöhemmällä iällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin on yksi tuttavaperhe jonka lapset saavat kaiken. Ei niinkään kamaa mutta jatkuvaa humputtelua. Aluksi se ärsytti, leimasin heidät salaa mielessäni hemmotelluiksi. Mutta sitten järkeilin että tuskin huvit ja harrastukset heitä pilaa. Niin kuin ei pilaa meidänkään lapsia se jos he pääsevät näihin harvemmin.
Kyseinen perhe ei tee kalliita ulkomaanmatkoja ja mahduttavat lomiin historiaa ja luontoa. Mikä estää teidän perhettä tekemästä niin? Museoita on kotimaassa joka kylässä ja monessa on maksuton sisäänpääsy.
Suomenlinna, Porvoon vanha kaupunki, Turun saaristo, kansallispuistot, kyllähän tässä maassa riittää monia luontokohteita ja historiaakin, jos sellaisia elämyksiä haluaa lapsille esitellä huvipuiston lisäksi. Lapset tottuvat käymään paikoissa joihin vanhemmat heidät vie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo perhehän kuulostaa kivalta ja fiksulta! Älä vaan jäädytä ystävyyttänne kateuden takia. Aina jollakin on enemmän rahaa, siitä ei pääse mihinkään. Varmasti teidän perheessä ja elämässä on myös paljon hyvää, jos vaan etsit sitä.
Minun äiti oli onnellinen kun ylä-asteen päättötodistuksessa oli 6 matikan kohdalla. Tein hirveästi töitä sen eteen ettei se olisi 5.
Muissa aineissa olin perus 7 tai 8.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pianoja annetaan paljon ilmaiseksi. Meillekin on tarjottu jo kahta ilmaista pianoa. Mutta eihän sitä pianoa kannata alkaa soittaa, jos sen soitto ei lasta itseään kiinnosta.
Ei toisten elämää kannata kadehtia. Juuri itse kirjoitit, että he ovat tarkkoja rahasta. Eivät aja uudella autolla tai matkustele ulkomailla. Valintoja, valintoja. Joku ostaa lapselle mieluummin uudet vaatteet kuin lähtee ulkomaille. Joku ajaa vanhalla autolla ja mahdollistaa sillä lapsilleen kivat harrastukset. Miksi pitäisi kadehtia, kun monesti kyse on vain valinnoista.
Kateuden hölmöin piirre on matkiminen eli halutaan sama kuin toisella, vaikka se on mahdotonta. Samalla jää oman lapsen ja perheen vahvuudet huomiotta ja kehittämättä. Toisen elämää ei voi kopioida, vaikka olisi täsmälleen samat jutut kuin heillä. Kateus kohdistuu johonkin syvempään kuin niihin tavaroihin ja rahaan.
Hyvä että tiedostat kadehtivasi, mutta pitkän päälle se voi vaikuttaa ystävyyteen kielteisesti, jos et ymmärrä, että toisen omaa et voi saada. Jokaisen pitää kehittää omaa itseään ja omia asioitaan.
Minäkin tunsin kateutta erästä ystäväperheen kohtaan. Kerran he tekivät hankinnan josta mekin olimme haaveilleet pidemmän aikaa. He tekivät sen käteisellä ja meidän olisi pitänyt tehdä järjestelyjä että olisimme moisen voineet meille hankkia. Ystäväni kertoi minulle tästä hankinnasta ja tunsin kateutta. Päätin kuitenkin että onnittelen heitä hienosta asiasta ja toivotan heille onnellisia hetkiä tästä johtuen.
Muutaman päivän päästä kävin heillä ja näin tämän jutun. Näytin iloista naamaa ja esitin olevani iloinen heidän puolesta. Ihan tosi kummallista mutta sitten OIKEASTI tunsin iloa heidän puolesta ja kateus jäi todella taka-alalle. Olin itsekin hämmentynyt näistä tunteista. Jotenkin tunsin että ei se ole minulta pois ja kuitenkin meidänkin elämässä on suurin osa asioista on vallan hyvin.
Luulen tunnistavani mistä puhut, ap. Meillä on hieman sama juttu paitsi sillä erolla, ettei lapsilla ole edes ydinperhettä tai omia huoneita. Harrastukset ovat halpoja ja harrastuskertoja kerran viikossa, koska minulla ei ole aikaa, rahaa, eikä mahdollisuutta kuskata monta kertaa viikossa. Samaan aikaan ydinperheellisillä kavereilla menee lasten harrastuksiin 500 e/kk ja harrastuksia on joka päivälle.
Raha riittää perusasioihin, mutta ei juuri muuhun. Kaikkeen pieneenkin extraan pitää tarkkaan harkita. Kuitenkin on pidettävä reilua puskuria siltä varalta, että tulee jotain vastoinkäymisiä. Koko ajan saa pelätä, että jotain yllättävää tulee ja puskuri tyhjenee. Juuri kuunntelin erään tuttavan suunnitelmia piharemontista, mihin menee lähes 10 000 euroa. Toinen tuttava otti jokin aika sitten lähes 400 000 euron asuntolainan. Kateellisena kuuntelen, koska minulla ei ole varaa yhtään isompaan asuntoon eikä pankki myönnä sellaista lainaa, että voisin edes perheasuntoa ostaa.
Toki lapsille on tärkeintä läsnäoleva äiti, mutta en voi tälläkään asialla paukutella henkseleitä, koska olen töiden jälkeen väsynyt arjen pyörittämiseen. Olen kuitenkin yrittänyt pitää kiinni yhteisistä hetkistä, vaikka kehnoa sekin on. En voi vähentää töitä, koska muuten elintaso laskisi entisestään. No, aikansa kutakin. Ei tämä loputtomiin kestä, mutta viimeeksi tänään itkin itsekseni sitä, kun lapsi oli puhunut miten kaverilla on "kaikkea".
Älä koskaan vertaa omaa perhettäsi toisiin perheisiin. Näin saavutat mielenrauhan, itse olen totaali yksinhuoltaja, eikä raha kasva puussa, mutta en ole koskaan vertaillut omaa pientä perhettäni muihin. Lapseni ovat fiksuja ja käyvät koulussa ahkerasti ja moitteettomasti. Meillä ei ryvetä rahassa, mutta meillä onkin keskitytty henkisiin arvoihin materian sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyviä pianoja saa viidelläkympillä tai jopa ilmaiseksi, kokemusta on. Se ei ainakaan estä soittoharrastusta.
Kierrätyskeskus estää, lehti-ilmoitukdista sun muista roskalavaryhmistä saa pianoita lähestulkoon sillä että järkkää kuljetuksen ja vie pois. MusiikkiopistoT lainaavat puhallinsoittimia ja opiskelu on halpaa. Halvin ukulele maksaa 30 e ja varsin hyvä 100 e. Pianon kohdalla ongelma on lähinnä mutta nnr sen tunkee kotona ja onko tarpeeksi tilaa Soinille ja kosteutta ilmassa.
Kiitollisuusharjoituksia.
Vertailuhan tunnetusti on se pahin tyytymättömyyden aiheuttaja, ja siihen lääkkeeksi tepsii omien hyvien juttujen aktiivinen arvostaminen. Jos et muka keksi mitään, yritä enemmän.