Lue keskustelun säännöt.
Ystävien lapset saavat "kaiken"
21.04.2021 |
Meillä on ystäväperhe, jonka kanssa ollaan tultu hyvin juttuun vuosikausia. Tykätään monista samoista asioista, lapset on samaa ikäluokkaa keskenään, jne.
Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että oma asenteeni on alkanut muuttua heitä kohtaan. Ehkä se on sitten kateutta, mutta tuntuu, että heillä elämässä on niin paljon sitä mitä itsekin kaipaisin ja mitä haluaisimme omankin puolison kanssa lapsillemme tarjota.
Nämä kaverit ei mitenkään leuhki omilla asioillaan, vaan ne tulee esille ihan normaaleissa keskusteluissa. En ole koskaan kokenut, että meitä ylenkatsottaisiin, vaikka tietävät ettei meillä vastaaviin ole mahdollisuuksia. Eli siis ainoa asia, mikä mättää, on oma asenne.
Noiden tapaamisten jälkeen mulla nousee pintaan kateus, vähän kaikesta. Etenkin niistä asioista, joita he lapsilleen voivat tarjota.
Perheen tuntevana tiedän, että nuo asiat ei lapsille tipahda kuin Manulle illallinen. Tiedän, että nämä vanhemmat vaatii lapsiltaan ahkeraa koulutyötä, osallistumista kotitöihin, ja vastuunottoa erilaisissa ikätason sallimissa rajoissa. Ehkä mua ärsyttää sekin, kun tuntuu että meillä nää porkkanat ei edes toimisi vastaavissa asioissa.
Kateutta (mikä suorastaan hävettää) minussa herättää moni asia. Heillä lapset harrastavat pianonsoittoa, ratsastusta ja balettia. Meillä olisi ehkä mahdollisuus kustantaa soittotunnit, mutta ei soitinta. Nuo muut on hintansa puolesta aivan pois suljettuja. Lapset ovat hyviä koulussa ja jos lapsella on ongelmaa koulunkäynnissä, he järjestävät tälle yksityisopetusta. Näin oli esimerkiksi yhden vieraan kielen kohdalla. Meillä lapsi on sellainen kasin oppilas ja nuo yksityistunnit oli aivan sairaan hintaisia, joten jos koulusta ei saisi tukiopetusta ja itse en osaisi, niin jäisi opettamatta.
Heille ollaan laittamassa ulkoporeallasta. Me tuskaillaan, löytyisikö jostain sopivanhintainen wc:n kaapisto. Heillä on oma hevonen, jolla on tallipaikka. Ratsastusta harrastava lapsi käy vanhempien kanssa hoitamassa sitä ja tekemässä tallitöitä säännöllisesti. Me ollaan mietitty omalle lapselle pupua, mutta noinkohan tuo ottaisi siitäkään vastuuta... Heillä kodin remontit maksetaan rahalla, ei lainalla. Me joudutaan miettimään tarkoin, jos jotain muutoksia halutaan tehdä.
Lapsilla on heille mieluisia, tyylikkäitä vaatteita, osa mun mielestä aika kalliitakin. Oman lapsen vaatteet on ihan ok, mutta tulee aina olo, että on jotenkin vähän homssuinen, kun tuolla ollaan.
Kun he lomailevat, he järjestävät lapsille kivoja kohteita mutta käyvät myös tarjoamassa luontoon tai historiaan liittyviä elämyksiä lapsille. Meillä lapsi vain marisee, että pitää päästä Särkänniemeen. Synttäreillä saattaa olla taidolla tehty kepparirata, suklaaputous, uima-allas, tai vaikka pomppulinna. Yksi lapsi sai yksityistunnin kolmen kaverinsa kanssa paikallisella ratsastuskoululla synttäreiden kunniaksi. Tänä kesänä sama lapsi pääsee ratsastusleirille, jonka hinta oli tähtitieteellinen (tarkistin). Meillä ei todellakaan ole tällaisiin mahdollisuutta, ja vaikka oma lapsi ei vastaavia pyydäkään, niin silti häiritsee ettei itse pysty toteuttamaan samoja juttuja.
Toisaalta heillä ei esim. ajella uudella autolla, käydä aurinkomatkoilla ja monessa asiassa ollaan rahasta tarkkoja ja suunnitellaan menoja.
Miten tästä tunteesta eroon?
Kommentit (346)
Eli kyse ei ole niinkään tuloeroista perheiden välillä vaan rahan priorisoinnista eri kohteisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien pitäisi olla viisaita, lahjakkaita ja menestyneitä.
Minä olen nainen, joka ei koskaan ollut missään hyvä. Ei sen puoleen, ei minun lapsuudessani lapset maalla 60-luvulla harrastaneet muuta kuin yhdessä leikkimistä. Ei sieltä ketään kuskattu mihinkään harrastukseen.
Mutta olen todennut elämäni varrella, että en ole missään huippu. En edes erityisen viisas. Minulla ei ole mitään taiteellisia lahjoja. Olen silti elänyt hyvän duunarielämän. Kaikkea olen oppinut sen verran, että pärjään.
Samoin omat lapseni. Eivät olleet erityisen lahjakkaita missään ja koulussa keskitasoa. Rakastettu heitä on ja hekin elävät tyytyväistä elämää duunarintyötä tehden ja itse laskunsa maksaen.
Eivät kaikki voi olla lahjakkaita ja viisaita ja kympin oppilaita
Tässä on minusta ketjun fiksuimpia viestejä. Elämän onnellisuus ei todellakaan ole kiinni älykkyysosamäärästä ja tietynlaisista lahjakkuuksista. Elämän taito on tärkein ja kyky nauttia elämästä lepää hyvin pitkälle ympäristötekijöiden ja persoonallisuudenpiirteiden varassa. Ei älykkyyden tai erityislahjakkuuksien varassa.
Ap.
Sun lapsi oli kiinnostunut pyöräilystä ja askartelusta.
Miten olisi hänen vahvuuksiensa hyödyntäminen?
Kuvataidekouluja, arkkitehtikouluja ja askartelukerhoja löytyy ympäri Suomea. Taiteellinen lapsi saattaisi nauttia taidenäyttelystä jotain sotamuseoa enemmän. Kaikki lapset eivät ole luonnostaan pitkäjännitteisiä: käykää katsomassa muutama (ennalta valittu) teos ja keskustelkaa niistä. Se riittää, koko museota ei tarvi kahlata läpi.
Jos haluaa uppoutua pyöräilyyn enemmän, miten joku BMX racing? Tai lähdette koko perheellä pyöräretkellä/maastopyöräilemään?
Lapset voi saada kiinnostumaan omista innostuksen kohteista. Ja toisaalta itse voi innostua uusista lajeista lasten innostuksen kautta.
Keksikää jotain, mikä sopii teille. Toisilta kopioidut harrastukset eivät jaksa innostaa teitä, ja se vahvistaa entisestään pettymystä omaan ja lapsen suoriutumiseen.
Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen joskus tuntenut alemmuutta vanhempana. Mieheni lähes kaikki lähimmät ystävät ovat ns. parempaa keskiluokkaa, vai miten se nyt sanotaan. Vaikka kaikki he ovat mukavia, niin aina on itsestä tuntunut vähän "huonommalta" (olin nuori yh, kun tapasin mieheni, opiskelin jne) Vaikka nyt ollaan itsekin tätä "keskiluokkaa", ok-talo, autot, vakkarityöt, kesälomareissut jne. niin edelleenkään ei olla mikään tiptop-perhe. Ja edelleen nämä samat ihmiset onnistuvat jotenkin saamaan mut tuntemaan itseni välillä vähän homssuiseksi ja kotikutoiseksi :D
Enää en vaan välitä siitä, me ollaan tällaisia kuin olemme ja he ovat sellaisia kuin ovat. Huomattu on myös, että ne ketkä yrittävät eniten, myös pitävät näyttävimpiä kulisseja. Kun miehet lähtevät mökille keskenään ottamaan kaljaa, niin kuulee totuuksia, joita ei siellä suklaaputousten ja itsetehtyjen kuppikakkujen äärellä kahvipöydässä kuulla. En toki tarkoita että kaikki "täydelliset perheet" olisivat kulissia, mutta kaikki ei silti aina ole sitä miltä näyttää.
Jos lapsia ei kiinnosta lomakohteen historia, munkkiluostarit, linnanrauniot jne (eikä vanhempiakaan) niin mikä pakko niitä on mennä katsomaan? Meistä ei ketään kiinnosta samoilla metsissä luontoretkillä, joten miksi me tehtäsiiin niin vaikka muut niin tekee? Mielummin tehdään sitä mistä lapset tykkää, vaikka sitten mennään sinne Särkäniemeen. (joka on kyllä niin kallis paikka että halvemmaksi tulisi grillailla laavulla makkaraa)
Sinua varmasti auttaisi parempi itsetunto.
Vierailija kirjoitti:
Eli kyse ei ole niinkään tuloeroista perheiden välillä vaan rahan priorisoinnista eri kohteisiin?
Ihmiset ovat usein kateellisia juuri niille saman tuloluokan ihmisille. Silloin kyse on nimenomaan erilaisista valinnoista. Tätä on vain vaikea tunnustaa. Ei Teemu Selännettä tai Kimi Räikköstä kukaan kadehdi, koska ero tavalliseen kadun tallaajaan on niin valtava. Kateellisia ollaan juuri sille perus-Pertille, jolla on hieno omakotitalo ja lainarahalla ostettu perheauto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnistan tuon saman ap itsessäni oikein hyvin. Minulla on muutama todella rikas kaveri, mutta en ole heille kateellinen, minkäs sille voin, että heillä on rikkaat suvut ja ovat perineet rahaa. Turha tuota on kadehtia. Mutta tuttavapiirissä on useita perheitä, joille olen kateellinen, enkä sille mitään voi. Ja se kateus tulee lähinnä siitä, että heillä tuntuu olevan joka asiassa vain ja ainoastaan hyvää tuuria. Itselläni on fiksuja lapsia, jotka ovat aina käyneet kaikenlaista taistelua päästäkseen johonkin oppilaitokseen, työpaikkaan, saadakseen asunnon jne. Muilla lapset suurinpiirtein samoilla todistuksilla kävelevät oppilaitosten ovista sisään, vastavalmistuneena käy aina tuuri tai löytyy joku sukulainen tai tuttava, ja kas, ei tarvitse edes työhakemusta laittaa, kun tarjotaankin jo hyväpalkkaista työtä että tulisitko tänne töihin. Oma lapsi jonottaa kaupungin vuokrayksiötä sitä saamatta ja on mietintää, mihin hän taas muuttaa kun vuokrakoti lähtee alta, niin samaan aikaan näissä perheissä kerrotaan, että lapsella kävi hyvä tuuri kun täti muutti kokonaan Kiinaan ja nuori saakin asua siinä hänen asunnossaan pelkkää muutaman kympin yhtiövastiketta vastaan niin kauan kuin haluaa, tai että opiskelija ostikin oman asunnon, kun sai käyttöönsä isovanhempien osakesalkkuihin sijoittamat rahat. Eli se, että omassa perheessä taistellaan aina kaikesta ja pettymyksiä sataa yksi toisensa jälkeen, toiset vaan mennä porskuttavat eteenpäin ja elävät helppoa elämää.
Aika paha. Opetitko lapsillesikin että tuurilla ne laivatkin seilaa?
En opettanut, vaan että elämässä selviää sitkeällä työnteolla ja määrätietoisella sinnikkyydellä. Ja sitä ovat toden totta harrastaneetkin. Ja sille joka kommentoi, että oppilaitoksiin mennään todistuksella ja pääsykokeilla, niin kyllä se tiedän. Tarkoitinkin lähinnä sitä, että oma lapseni haki oppilaitokseen, johon ei päässyt. Tuttavaperheen nuori haki sinne seuraavana vuonna ja pääsi. Todistukset heillä olivat samaa luokkaa, mutta kyseinen nuori kävi kalliin valmennuskurssin ennen hakemista ja sattui niin, että pääsykoe oli sinä vuonna ihan uutisoinninkin mukaan huomattavasti helpompi kuin edellisenä vuonna oli ollut.
Onpa ikävää että tuttavapiiriisi kuuluu mielestäsi vain hannu hanhia, jotka tuurilla saavat kaiken. Epäuskottavaa se kumminkin on ja samalla väheksyy noita nuoria, jotka tekivät paljon töitä päästäkseen haluamaansa oppilaitokseen ja onnistuivat. Muita kadehtimalla saa vahingon itselleen ja menettää ystäviä. Pitäisin törkeänä, jos joku väittäisi lapseni päässeen yliopistoon tuurilla.
Ei pidä yrittää lukea rivien välistä ja vetää mutkia suoriksi ihan vain sen vuoksi, että voisi jotenkin yrittää näpäyttää toista sormille. En missään kirjoittanut, että tuttavapiiriini kuuluu vain hannu hanhia, enkä myöskään väittänyt, että tuttavapiirin nuori meni yliopistoon tuurilla. Mutta vaikka en tuurista kirjoittanutkaan, niin tuuriahan tässä oli. Molemmilla samantasoinen todistus ja samankaltainen menestyminen pääsykokeissa. Toinen vain pääsi sisälle, koska sinä vuonna sattui pääsemään niillä pisteillä. Kurssin suhteen en tiedä, oliko sillä merkitystä, tai ilman sitä olisi tietysti voinut pärjätä huonommin.
Oliko tuo eka viestisi sinun kirjoittama, missä kirjoitit näin:
"Ja se kateus tulee lähinnä siitä, että heillä tuntuu olevan joka asiassa vain ja ainoastaan hyvää tuuria."
"Muilla lapset suurinpiirtein samoilla todistuksilla kävelevät oppilaitosten ovista sisään,"
"vastavalmistuneena käy aina tuuri tai löytyy joku sukulainen tai tuttava, ja kas, ei tarvitse edes työhakemusta laittaa, kun tarjotaankin jo hyväpalkkaista työtä"
"toiset vaan mennä porskuttavat eteenpäin ja elävät helppoa elämää."
Minusta tuo lainattu on aika lapsellista tekstiä, jos ihan tosissasi olet.
No itselläni on ainakin yksi ystävä, joka elää juuri tuollaista elämää, enkä tiedä, mitä lapsellista siinä on. Hän on itsekin todennut, että hänellä ei ole elämässä ollut mitään suurempia vastoinkäymisiä, ja kaikki on aina mennyt hienosti. Hänellä on peritty omakotitalo ja kesämökki, kaksi autoa käytössä, lapset saaneet harrastaa mitä halunneet, matkustaa maailman ympäri ja heillä kaikki mahdollinen, mitä toivoa. Kukaan ei ole sairastanut mitään, ja jos sattuisi sairastumaan, niin yksityislääkärille voisi mennä samana päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien pitäisi olla viisaita, lahjakkaita ja menestyneitä.
Minä olen nainen, joka ei koskaan ollut missään hyvä. Ei sen puoleen, ei minun lapsuudessani lapset maalla 60-luvulla harrastaneet muuta kuin yhdessä leikkimistä. Ei sieltä ketään kuskattu mihinkään harrastukseen.
Mutta olen todennut elämäni varrella, että en ole missään huippu. En edes erityisen viisas. Minulla ei ole mitään taiteellisia lahjoja. Olen silti elänyt hyvän duunarielämän. Kaikkea olen oppinut sen verran, että pärjään.
Samoin omat lapseni. Eivät olleet erityisen lahjakkaita missään ja koulussa keskitasoa. Rakastettu heitä on ja hekin elävät tyytyväistä elämää duunarintyötä tehden ja itse laskunsa maksaen.
Eivät kaikki voi olla lahjakkaita ja viisaita ja kympin oppilaita
Tässä on minusta ketjun fiksuimpia viestejä. Elämän onnellisuus ei todellakaan ole kiinni älykkyysosamäärästä ja tietynlaisista lahjakkuuksista. Elämän taito on tärkein ja kyky nauttia elämästä lepää hyvin pitkälle ympäristötekijöiden ja persoonallisuudenpiirteiden varassa. Ei älykkyyden tai erityislahjakkuuksien varassa.
Moikka
Minä olen se kaunis ja fiksu tyttö joka selvisi.
Asun arvokiinteistössä rahaa tilillä nyt 500000
Kotona laiminlyöntiä ja pahoinpitelyä..ja nälkää..
jos olisin kaltaisesi..missä olisin nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien pitäisi olla viisaita, lahjakkaita ja menestyneitä.
Minä olen nainen, joka ei koskaan ollut missään hyvä. Ei sen puoleen, ei minun lapsuudessani lapset maalla 60-luvulla harrastaneet muuta kuin yhdessä leikkimistä. Ei sieltä ketään kuskattu mihinkään harrastukseen.
Mutta olen todennut elämäni varrella, että en ole missään huippu. En edes erityisen viisas. Minulla ei ole mitään taiteellisia lahjoja. Olen silti elänyt hyvän duunarielämän. Kaikkea olen oppinut sen verran, että pärjään.
Samoin omat lapseni. Eivät olleet erityisen lahjakkaita missään ja koulussa keskitasoa. Rakastettu heitä on ja hekin elävät tyytyväistä elämää duunarintyötä tehden ja itse laskunsa maksaen.
Eivät kaikki voi olla lahjakkaita ja viisaita ja kympin oppilaita
Tässä on minusta ketjun fiksuimpia viestejä. Elämän onnellisuus ei todellakaan ole kiinni älykkyysosamäärästä ja tietynlaisista lahjakkuuksista. Elämän taito on tärkein ja kyky nauttia elämästä lepää hyvin pitkälle ympäristötekijöiden ja persoonallisuudenpiirteiden varassa. Ei älykkyyden tai erityislahjakkuuksien varassa.
Moikka
Minä olen se kaunis ja fiksu tyttö joka selvisi.
Asun arvokiinteistössä rahaa tilillä nyt 500000
Kotona laiminlyöntiä ja pahoinpitelyä..ja nälkää..
jos olisin kaltaisesi..missä olisin nyt?
älä saivartele...mulla oli tavis koti
Vierailija kirjoitti:
Ap.
Sun lapsi oli kiinnostunut pyöräilystä ja askartelusta.
Miten olisi hänen vahvuuksiensa hyödyntäminen?Kuvataidekouluja, arkkitehtikouluja ja askartelukerhoja löytyy ympäri Suomea. Taiteellinen lapsi saattaisi nauttia taidenäyttelystä jotain sotamuseoa enemmän. Kaikki lapset eivät ole luonnostaan pitkäjännitteisiä: käykää katsomassa muutama (ennalta valittu) teos ja keskustelkaa niistä. Se riittää, koko museota ei tarvi kahlata läpi.
Jos haluaa uppoutua pyöräilyyn enemmän, miten joku BMX racing? Tai lähdette koko perheellä pyöräretkellä/maastopyöräilemään?
Lapset voi saada kiinnostumaan omista innostuksen kohteista. Ja toisaalta itse voi innostua uusista lajeista lasten innostuksen kautta.
Keksikää jotain, mikä sopii teille. Toisilta kopioidut harrastukset eivät jaksa innostaa teitä, ja se vahvistaa entisestään pettymystä omaan ja lapsen suoriutumiseen.
Tsemppiä.
ehhehee..ap luuli että piano on hankittava uutena...
ap:n lapsen tulevaisuus määräytyy älyn (8 englannissa)
ja ympäristön mukaan (ei virikkeitä)
lopputulema: ....kotiäiti ja myöjemmin ehkä kampaaja/yyhoo..ehhehee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ap kerro mistä juttelet tälle tulevalle ratsastaja/balleriina/pianistille?
Toisin kuin luulit pianoa ei tarvitse ostaa uutena.
Oletko ITSE koskaan käynyt baletissa tai klassisen musiikin konsertissa?
niinpä
Osta penskalle basso tai kitara
Vie penska modernin tanssin kursille ,johon voit myös osallistua.
Menkää yhdessä ilmaiseen kesä rock tapahtumaan
Pentus ei oo ruotsin prinsessa!!!!!
Mielestäni vertaat nyt liikaa lapsiasi ystäväperheen lapsiin. Lisäksi vertailusi on todella mustavalkoista. Mainitsit aiemmin esimerkiksi harmituksen siitä, että lapsi ei saa englannista kasia (?) parempaa numeroa. Mielestäni aivan typerää panostaa englantiin, kieleen, jonka osaaminen on täysi oletusarvo. Sillä, osaako sitä kasin vai kympin arvoisesti ei ole mitään väliä. Enemmän olisi hyötyä siitä, että osaisi vaikka venäjää, ranskaa ja saksaa edes seiskan arvoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
LEIKITÄÄN HETKI AP PANOSTAA LAPSEENSA LEIKKIÄ
Ap:n mies luopuu henkilökohtaisista harrastuksistaan samoin ap
AP:n kotia ei rempata seuraavaan 6 vuoteen
AP: luopuu kampaamosta meikeistä ja uusista vaatteista
AP:n lapsi sen sijaan
Aina uudet puhtaat merkkivaatteet kauden mukaan
Ratsatustunnit 2 kertaa viikossa ratsastuksen open johdolla vuokra varusteilla
Kuitenkin saappaat ja kypärä aina uutena
Kotiin otetaan vähän käytetty flyygeli 500 eurolla
Lapsi ottaa piano tunteja 2 viikossa ja harjoittelee tunnin joka ainoa päivä.
Lapsi ilmoitetaan harrastustason ryhmään baletissa , 2 kertaa viikossa
Uudet tossut ja vähintään 3 uudet treeni trikoot.
Ap ottaa brittiläisen aupairin ja kotona saa puhua vain enklantia
Lisäksi ap ja mies kuskaavat lasta vuoropäivinä harrastuksiin
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävä, joka ottaa monesti esille sen, että miten on kurjaa kun hänen lapsensa eivät voi harrastaa niin kallista harrastusta kuin minun lapseni. Minulla tytär harrastaa ratsastusta useita kertoja viikossa, mutta meillä ei ole omaa hevosta. Olen yrittänyt sanoa kaverilleni, että se on kiinni valinnoista. Meillä on vain yksi lapsi kaverilla useampi. Yhdelle lapselle voimme tarjota enemmän kuin voisimme useammalle lapselle. Lisäksi mietimme tarkkaan mihin rahamme pistämme. Kaveri ostelee lapsilleen kalliita merkkivaatteita ja he ovat yhtenään jollain viikonloppureissulla Levillä, Kuusamossa tms. Meillä ei näin tehdä, vaan rahat menevät lapsen harrastukseen. Viimeksikin kun oltiin yhdessä kaupungilla kaveri osteli kallitta vaatteita lapsille ja narisi siitä kun olisi niin kiva jos lapset voisivat ratsastaa, mutta ei ole varaa. Kun sitten äkkiä laskin montako ratsastustuntia kaverin lastensa vaatteisiin käyttämillä rahoilla olisi saanut, tulos oli melkoinen. Kaveri ei kuitenkaan ymmärtänyt pointtiani, vaan oli sitä mieltä, että vaatteet on pakollinen ostos ja hänen lapsensa eivät suostu muun merkkisiä käyttämään, joten pakko on ostaa noita. No hyvin on minun tyttärelleni kelvannut päälle halvemmatkin kamppeet.
Ja tämä sama kaava toistuu kaikessa. Kaverin lapsilla on huomattavasti kallimmat puhelimet kuin omallani, kun ilman näitä kalliita puhelimia kuulemma kiusataan koulussa jne. No ei se sitten ihme, jos rahaa ei jää harrastuksiin.
No jep, tässähän se tulikin. Jos molemmat vanhemmat töissä, niin kyllä useimmat ihmiset pysyvät jonkun harrastuksen lapselleen/lapsilleen kustantamaan. Meillä kaikki lapset halusivat soittaa jotain soitinta, joten vanhemmat maksoivat meille soittotunnit. Mihinkään muuhun sitä rahaa ei sitten juuri riittänytkään, mutta edelleen aikuisiällä soitetaan välillä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siksi me rikkaat emme vietä aikaa köyhien kanssa, koska köyhät työnvälttelijät ja yh:t ovat kaikesta kateellisia
terve vanhempi tunnistaa juuri näin vaikeimpiakin tunteitaan ja uskaltaa todeta ne. Auttaisiko se että tuo vertailuprosessi on loputon lopulta eli tällekin kuvailemallesi perheelle on vertailuryhmä jossa he taas vaikuttavat rupuisilta.
Lapsi on onnellinen omista vanhemmistaan ei tavaroista . Lapset eivät vaihtaisi sinua mistään hinnasta toiseen. Jutelkaa perheenä asiasta, ja vahvistutte :D. Se toinen perhe ei niin vaivaa edes sitten.
Aina on ollut kahden kerroksen väkeä ja aina tulee olemaan.
Toisaalta kokemuksesta puhun, että se kasvattaa lapsen luonnetta, kaikkea ei vaan voi saada ja hyvä niin.
Ei ihme jos lapsi ei mistään kiinnostu kun sun asenne on vähättelevä "ei se kuitenkaan sitä hoida, ei sillä oo pitkäjänteisyyttä, ei se oo tarpeeks ahkera, ei se ymmärrä kulttuuria".
Se lapsi on sun kasvatuksen ja geeniesi tulos. Ei se voi kiinnostua asioista, jos et ole antanut esimerkkiä! Itsekseenkö sen yhtäkkiä pitäisi kiinnostua vaikka klassisesta musiikista jos teillä ei kukaan muu ole siitä kiinnostunut. Hölmöä vaatia lapselta asioita joita et itse ole tai joita et itse tee.
Ja vaikka kiinnostusta olisikin niin eihän se uskalla mitään aloittaa tai mistään innostua, koska pelkää epäonnistumista ja äidiltä tulevaa lyttäystä. Mua oikeasti hävetti lapsena jos innostuin jostain, koska vanhemmat oli lyttääviä ja olin "tyhmä ja laiska".
Vieläkin ajattelen lyttäyksen seurauksena, että en ole yhtä hyvä kuin muut. Vaikka on hyvä työpaikka, yliopistotutkinto jne.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni vertaat nyt liikaa lapsiasi ystäväperheen lapsiin. Lisäksi vertailusi on todella mustavalkoista. Mainitsit aiemmin esimerkiksi harmituksen siitä, että lapsi ei saa englannista kasia (?) parempaa numeroa. Mielestäni aivan typerää panostaa englantiin, kieleen, jonka osaaminen on täysi oletusarvo. Sillä, osaako sitä kasin vai kympin arvoisesti ei ole mitään väliä. Enemmän olisi hyötyä siitä, että osaisi vaikka venäjää, ranskaa ja saksaa edes seiskan arvoisesti.
Nuo muutkin kielet ovat tärkeitä, ja olen kaikkia niistä jonkin verran opiskellut, ja yhtä niistä puhun ja kirjoitan hyvin, mutta tuo vähättelemäsi "oletusarvo-englanti" nimenomaan kannattaa ottaa tosissaan, vaikkei muuten edes kielet kiinnostaisi. Kasi toki on aivan hyvä numero, ei siinä mitään, mutta jos lapsella/nuorella itsellään on inspiraatiota, niin englantia on hyvä harrastaa enemmänkin, jotta taso vankistuisi entisestäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Aina on ollut kahden kerroksen väkeä ja aina tulee olemaan.
Toisaalta kokemuksesta puhun, että se kasvattaa lapsen luonnetta, kaikkea ei vaan voi saada ja hyvä niin.
Itse kasvattaisin lapsen niin, että mikä tahansa on mahdollista ja maailma avoin, jos sen eteen tekee töitä. Palstalla on puhuttu synnynnäisen älykkyyden tärkeydestä, mutta sen mahdollisia puutteita voi kompensoida paljon ahkeruudella ja kunnianhimolla.
Jos on tyytyväinen elämäänsä, kaikki on hyvin. Ap ei ole joten asialle kannattaa mahdollisuuksien puitteissa tehdä jotain. Heti.