Lue keskustelun säännöt.
Ystävien lapset saavat "kaiken"
21.04.2021 |
Meillä on ystäväperhe, jonka kanssa ollaan tultu hyvin juttuun vuosikausia. Tykätään monista samoista asioista, lapset on samaa ikäluokkaa keskenään, jne.
Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että oma asenteeni on alkanut muuttua heitä kohtaan. Ehkä se on sitten kateutta, mutta tuntuu, että heillä elämässä on niin paljon sitä mitä itsekin kaipaisin ja mitä haluaisimme omankin puolison kanssa lapsillemme tarjota.
Nämä kaverit ei mitenkään leuhki omilla asioillaan, vaan ne tulee esille ihan normaaleissa keskusteluissa. En ole koskaan kokenut, että meitä ylenkatsottaisiin, vaikka tietävät ettei meillä vastaaviin ole mahdollisuuksia. Eli siis ainoa asia, mikä mättää, on oma asenne.
Noiden tapaamisten jälkeen mulla nousee pintaan kateus, vähän kaikesta. Etenkin niistä asioista, joita he lapsilleen voivat tarjota.
Perheen tuntevana tiedän, että nuo asiat ei lapsille tipahda kuin Manulle illallinen. Tiedän, että nämä vanhemmat vaatii lapsiltaan ahkeraa koulutyötä, osallistumista kotitöihin, ja vastuunottoa erilaisissa ikätason sallimissa rajoissa. Ehkä mua ärsyttää sekin, kun tuntuu että meillä nää porkkanat ei edes toimisi vastaavissa asioissa.
Kateutta (mikä suorastaan hävettää) minussa herättää moni asia. Heillä lapset harrastavat pianonsoittoa, ratsastusta ja balettia. Meillä olisi ehkä mahdollisuus kustantaa soittotunnit, mutta ei soitinta. Nuo muut on hintansa puolesta aivan pois suljettuja. Lapset ovat hyviä koulussa ja jos lapsella on ongelmaa koulunkäynnissä, he järjestävät tälle yksityisopetusta. Näin oli esimerkiksi yhden vieraan kielen kohdalla. Meillä lapsi on sellainen kasin oppilas ja nuo yksityistunnit oli aivan sairaan hintaisia, joten jos koulusta ei saisi tukiopetusta ja itse en osaisi, niin jäisi opettamatta.
Heille ollaan laittamassa ulkoporeallasta. Me tuskaillaan, löytyisikö jostain sopivanhintainen wc:n kaapisto. Heillä on oma hevonen, jolla on tallipaikka. Ratsastusta harrastava lapsi käy vanhempien kanssa hoitamassa sitä ja tekemässä tallitöitä säännöllisesti. Me ollaan mietitty omalle lapselle pupua, mutta noinkohan tuo ottaisi siitäkään vastuuta... Heillä kodin remontit maksetaan rahalla, ei lainalla. Me joudutaan miettimään tarkoin, jos jotain muutoksia halutaan tehdä.
Lapsilla on heille mieluisia, tyylikkäitä vaatteita, osa mun mielestä aika kalliitakin. Oman lapsen vaatteet on ihan ok, mutta tulee aina olo, että on jotenkin vähän homssuinen, kun tuolla ollaan.
Kun he lomailevat, he järjestävät lapsille kivoja kohteita mutta käyvät myös tarjoamassa luontoon tai historiaan liittyviä elämyksiä lapsille. Meillä lapsi vain marisee, että pitää päästä Särkänniemeen. Synttäreillä saattaa olla taidolla tehty kepparirata, suklaaputous, uima-allas, tai vaikka pomppulinna. Yksi lapsi sai yksityistunnin kolmen kaverinsa kanssa paikallisella ratsastuskoululla synttäreiden kunniaksi. Tänä kesänä sama lapsi pääsee ratsastusleirille, jonka hinta oli tähtitieteellinen (tarkistin). Meillä ei todellakaan ole tällaisiin mahdollisuutta, ja vaikka oma lapsi ei vastaavia pyydäkään, niin silti häiritsee ettei itse pysty toteuttamaan samoja juttuja.
Toisaalta heillä ei esim. ajella uudella autolla, käydä aurinkomatkoilla ja monessa asiassa ollaan rahasta tarkkoja ja suunnitellaan menoja.
Miten tästä tunteesta eroon?
Kommentit (346)
Surullinen ketju. Ap:lla on meidän perheeseemme verrattuna kaikkea (auto, matkat, laskettelulomat, palkkatulot, terveet lapset ym.) ja silti kokee jäävänsä paitsi. Meillä ei ole mitään noista, vaikka opiskeltu on (amk ja maisteri). En ole kateellinen vaan hirveän surullinen ap:n valitsemasta näkökulmasta. Ehkä hän tuntee itse jäävänsä jatkuvasti paitsi. Mikä siihen on johtanut ja mikä sitä ylläpitää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt sit kuitenkaan mene ojasta allikkoon ja laita lasta kokeilemaan näitä, koska joku tuttu harrastaa. Mieti sen lapsen kanssa, että mikä sitä kiinnostaa ja kysele mitä muiden lapset harrastaa yms. Ja mieti sitä kautta.
Ei lapsen tarvitse saada "kaikkea" ollakseen onnellinen. Paras mitä lapsellesi voi tulevaisuutta varten antaa on rakkaus, tuki ja hyväksyntä. Valitettavasti olin lukevinani rivien välistä että pidät omaa lastasi jotenkin huonompana kun hän ei ole kiinnostunut "oikeista" asioista. Teet lapsellesi suurimman palveluksen kun opettelet hyväksymään hänet sellaisena kun hän on. Minun lapsuuden perheeni oli keskivertoa varakkaampi ja meillä oli enemmän kaikkea kuin kavereilla. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt millainen helvetti meillä oli seinien sisäpuolella. Oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa emmekä koskaan saaneet tukea ja hyväksyntää. Mekään emme koskaan olleet kiinnostuneita "oikeista" asioista ja muutenkin olimme kelvottomia vaikka pärjäsimme koulussakin ihan hyvin.
Nyt kun minulla on omia lapsia, en todellakaan anna heille kaikkea vaikka siihen olisi mahdollisuus. Sen sijaan yritän opettaa heille ettei tavara ja kaikki hienoudet tee onnelliseksi eikä ne ole tavoittelemisen arvoisia. Aina löytyy joku jolla on enemmän, hienompaa tai kalliimpaa. "Kaiken" sijaan annan lapsilleni rakkautta, huomiota, tukea ja hyväksyntää. Säännöllisesti kerron heille että he ovat hyviä juuri sellaisina kun he ovat ja he aina kelpaavat ja riittävät.
Itsekin olen joskus tuntenut alemmuutta vanhempana. Mieheni lähes kaikki lähimmät ystävät ovat ns. parempaa keskiluokkaa, vai miten se nyt sanotaan. Vaikka kaikki he ovat mukavia, niin aina on itsestä tuntunut vähän "huonommalta" (olin nuori yh, kun tapasin mieheni, opiskelin jne) Vaikka nyt ollaan itsekin tätä "keskiluokkaa", ok-talo, autot, vakkarityöt, kesälomareissut jne. niin edelleenkään ei olla mikään tiptop-perhe. Ja edelleen nämä samat ihmiset onnistuvat jotenkin saamaan mut tuntemaan itseni välillä vähän homssuiseksi ja kotikutoiseksi :D
Enää en vaan välitä siitä, me ollaan tällaisia kuin olemme ja he ovat sellaisia kuin ovat. Huomattu on myös, että ne ketkä yrittävät eniten, myös pitävät näyttävimpiä kulisseja. Kun miehet lähtevät mökille keskenään ottamaan kaljaa, niin kuulee totuuksia, joita ei siellä suklaaputousten ja itsetehtyjen kuppikakkujen äärellä kahvipöydässä kuulla. En toki tarkoita että kaikki "täydelliset perheet" olisivat kulissia, mutta kaikki ei silti aina ole sitä miltä näyttää.
Jos lapsia ei kiinnosta lomakohteen historia, munkkiluostarit, linnanrauniot jne (eikä vanhempiakaan) niin mikä pakko niitä on mennä katsomaan? Meistä ei ketään kiinnosta samoilla metsissä luontoretkillä, joten miksi me tehtäsiiin niin vaikka muut niin tekee? Mielummin tehdään sitä mistä lapset tykkää, vaikka sitten mennään sinne Särkäniemeen. (joka on kyllä niin kallis paikka että halvemmaksi tulisi grillailla laavulla makkaraa)
Vierailija kirjoitti:
juuri mietin, ostanko vähistä rahoista lapselle vappupallon päiväkodin kautta, kun saman pallon saisi tasan puolet halvemmalla ihan kaupasta ostettuna. mutta tilasin koska en halua että lapsi jää ilman palloa jos muut saavat. sinne meni muutaman euro täysin "hukkaan".
terveisin köyhä.
joten siinä sulle perspektiiviä.
Auts, ne vappupallot päiväkodilta! Emme ikinä voineet ostaa niitä. Juuri ja juuri Prismasta saimme vappupallot lapsille.
Meidän lapsi rakastaa piirtää ja maalata. Ironista kyllä, mutta kuvataiteilijavanhemmilla ei ole varaa panna lasta kuvataidekouluun. Luojan lykkynä kotoa löytyy tarvikkeita ja kannustusta.
Mielestäni Särkänniemeen menemisessä ei ole mitään noloa. Sekin on niin kallis paikka, ettei meidän perhe mene sinne koskaan. Ap Särkänniemessähän pääsisitte samalla Sara Hildénin taidemuseossa käymään ja kateus tai huonommuudentunne olisi selätetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole kiitollinen että olette terveitä!
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsia ei kiinnosta lomakohteen historia, munkkiluostarit, linnanrauniot jne (eikä vanhempiakaan) niin mikä pakko niitä on mennä katsomaan? Meistä ei ketään kiinnosta samoilla metsissä luontoretkillä, joten miksi me tehtäsiiin niin vaikka muut niin tekee? Mielummin tehdään sitä mistä lapset tykkää, vaikka sitten mennään sinne Särkäniemeen. (joka on kyllä niin kallis paikka että halvemmaksi tulisi grillailla laavulla makkaraa)
Ei ole pakko, mutta ei kannata antaa yhden retken, paikan tai ikään kuuluvan niskuroinnin lannistaa. Nuo retket ovat osa sitä kulttuurista pääomaa. Vaikka lapsena ei kiinnostaisi, aikuisena on pieni kynnys kokeilla uudelleen. Mikään ns. hieno kulttuuritapahtuma ei ”pelota”.
Särkänniemeen tietenkin myös. Ne eivät sulje toisiaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen joskus tuntenut alemmuutta vanhempana. Mieheni lähes kaikki lähimmät ystävät ovat ns. parempaa keskiluokkaa, vai miten se nyt sanotaan. Vaikka kaikki he ovat mukavia, niin aina on itsestä tuntunut vähän "huonommalta" (olin nuori yh, kun tapasin mieheni, opiskelin jne) Vaikka nyt ollaan itsekin tätä "keskiluokkaa", ok-talo, autot, vakkarityöt, kesälomareissut jne. niin edelleenkään ei olla mikään tiptop-perhe. Ja edelleen nämä samat ihmiset onnistuvat jotenkin saamaan mut tuntemaan itseni välillä vähän homssuiseksi ja kotikutoiseksi :D
Enää en vaan välitä siitä, me ollaan tällaisia kuin olemme ja he ovat sellaisia kuin ovat. Huomattu on myös, että ne ketkä yrittävät eniten, myös pitävät näyttävimpiä kulisseja. Kun miehet lähtevät mökille keskenään ottamaan kaljaa, niin kuulee totuuksia, joita ei siellä suklaaputousten ja itsetehtyjen kuppikakkujen äärellä kahvipöydässä kuulla. En toki tarkoita että kaikki "täydelliset perheet" olisivat kulissia, mutta kaikki ei silti aina ole sitä miltä näyttää.
Jos lapsia ei kiinnosta lomakohteen historia, munkkiluostarit, linnanrauniot jne (eikä vanhempiakaan) niin mikä pakko niitä on mennä katsomaan? Meistä ei ketään kiinnosta samoilla metsissä luontoretkillä, joten miksi me tehtäsiiin niin vaikka muut niin tekee? Mielummin tehdään sitä mistä lapset tykkää, vaikka sitten mennään sinne Särkäniemeen. (joka on kyllä niin kallis paikka että halvemmaksi tulisi grillailla laavulla makkaraa)
Totta kai Särkänniemi on kallis ja laavu halpa. Siksi ne eivät ole oikein verrannollisia toisiinsa. Ei varmastikaan kukaan täytä kasvavan lapsensa liikunnan tarvetta Särkänniemellä.
Minun mielestäni asiat ovat hyvin silloin kun lapsi osaa innostua sekä Särkänniemestä että metsästä (tai puistosta tai uimarannasta tai kasvimaasta). Koska arkeahan elämä enimmäkseen on.
Jos lapsella on paljon leluja, pelejä, padeja, konsoleita jne., niin miksi ajatellaan että lapsi saa kaiken? Oma mieheni on audio/hifi-harrastaja ja hän osti play stationin kun lapsemme oli pari kuukautta. Sitä tosin käytettiin lähinnä elokuvien katseluun aluksi (ja vieläkin). Hän seuraa alaa, myy ja ostaa käytettynä ja uutena tavaraa. Kumpikaan lapsistamme ei ole ikinä edes pyytänyt mitään elektroniikkaa, vaan tavarat on ostettu käyttötavaroiksi. Lahjaksi lapset saattavat pyytää leluja, mutta myös esim. askartelutarvikkeita, vaatteita ja esim. kerran poika pyysi joululahjaksi Prismassa näkemään sä sisustustyynyä, jossa oli kuplavolkkarin kuva. Lapsemme eivät todellakaan saa kaikkea mitä pyytävät, vaan meillä on todella tiukat säännöt, kotitöitä pitää tehdä ja hyvä käytös on perusedellytys.
Silti meilläkin naapureilla on ap:n kaltainen asenne. Ei ehkä ymmärretä sitä, että ihmisillä on erilaisia mielenkiinnon kohteita. Toki myös palkkataso on erilainen ja jokainen voi omat rahansa käyttää miten haluaa. Aina löytyy joku jolla menee paremmin. Vaikka meillä on ihan mukava elintaso, niin voisin kai olla kateellinen lapsuudenystävälleni, jonka vanhemmat ovat lääkäreitä ja sivuilla on vanhaa omaisuutta. Ei varakkuus tai hyvä rahatilanne tarkoita sitä että elämä olisi ruusuilla tanssimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jollekin vanhempien älykkyysosamäärää alleviivanneelle...
Käsittääkseni nykytiedon valossa 40% älystä periytyy suoraan. Loput 60% tulee ympäristöstä. Kavereilta, koulusta, harrastuksista ja tietenkin kasvatuksesta. Henkinen köyhyys on kaikkein pahinta lasten tulevaisuudelle.
Itse olen myös lukenut tutkimuksista, etteivät esimerkiksi yritysjohtajat ole keskimäärin muita älykkäämpiä. Paitsi *sosiaalisesti*. Ja tietenkin löytyy pitkäjännitteisyyttä ja intohimoa.
Kiitettävät peruskoulusta tai edes lukiosta eivät vaadi mitään luontaista lahjakkuutta. Ihan vaan normaalia älyä ja istumalihaksia. Ulkoaopettelulla pärjää. Se vaatii vain aikaa ja harjoittelua. Ja sitä, että opetellaan hyvin ne asiat joita opettajat ovat korostaneet ja alleviivauttaneet.
Ehkä poikkeuksena pitkä matikka, en tiedä. Luin itse kieliä. Olin ihan kasin/ämmän oppilas kaikissa, mutta opiskelin silti maisteriksi Englannissa.
Aikuisena perhetaustan/sosiaaliluokan merkitykseksi koulutusasteen ja tulotason suhteen on laskettu 30% ja ÄO selittää loput. Alakoulussa vanhempien merkitys koulumenestykselle on yli 50 prosenttia. Tutkijat tulos yllätti täysin ja se oli täysin yksiselitteinen.
Tulos selittää hyvin sitä miksi samasta perheestä (sama perhetausta) tulee yksi muita huomattavasti paremmin menestynyt lapsi eli hänen äo:nsa on muita korkeampi. Samoin jonkun hyvästä taustasta tulevan menestys voi olla heikkoa, koska hänellä käy huono tuuri geenilotossa. Tutkimustulos selittää myös sen miksi absoluuttisesta köyhyydestä ja kurjuudesta voi nousta joskus merkittäville paikoille esimerkiksi kehitysmaissa eli korkea äo selittää sitä. Myös adoptiolapsia tutkittaessa on saatu samanlainen tulos. Lapsen äo vaikuttaa perhetaustaa enemmän tulevaan sijoittumiseen aikuisena, mutta lapsena saatu tuki näkyy alakoulussa.
Tutkimuksen aineisto on yksi suurimmista ja pisimmistä mitä sosiologian piiristä on olemassa, kesto yli 50 vuotta ja käsittää kymmeniätuhansia ihmisiä Britanniasta, joita on seurattu vauvasta eläkeikäisiksi, ja samasta aineistosta on tehty useita erilaisia tutkimuksia. Aineiston alkuperäinen keräysaihe oli syrjäytymisen tutkiminen.
En löytänyt viestiä mihin viittaat nopealla selaamisella, joten pahoittelen, jos tuli toistoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekin vanhempien älykkyysosamäärää alleviivanneelle...
Käsittääkseni nykytiedon valossa 40% älystä periytyy suoraan. Loput 60% tulee ympäristöstä. Kavereilta, koulusta, harrastuksista ja tietenkin kasvatuksesta. Henkinen köyhyys on kaikkein pahinta lasten tulevaisuudelle.
Itse olen myös lukenut tutkimuksista, etteivät esimerkiksi yritysjohtajat ole keskimäärin muita älykkäämpiä. Paitsi *sosiaalisesti*. Ja tietenkin löytyy pitkäjännitteisyyttä ja intohimoa.
Kiitettävät peruskoulusta tai edes lukiosta eivät vaadi mitään luontaista lahjakkuutta. Ihan vaan normaalia älyä ja istumalihaksia. Ulkoaopettelulla pärjää. Se vaatii vain aikaa ja harjoittelua. Ja sitä, että opetellaan hyvin ne asiat joita opettajat ovat korostaneet ja alleviivauttaneet.
Ehkä poikkeuksena pitkä matikka, en tiedä. Luin itse kieliä. Olin ihan kasin/ämmän oppilas kaikissa, mutta opiskelin silti maisteriksi Englannissa.
Aikuisena perhetaustan/sosiaaliluokan merkitykseksi koulutusasteen ja tulotason suhteen on laskettu 30% ja ÄO selittää loput. Alakoulussa vanhempien merkitys koulumenestykselle on yli 50 prosenttia. Tutkijat tulos yllätti täysin ja se oli täysin yksiselitteinen.
Tulos selittää hyvin sitä miksi samasta perheestä (sama perhetausta) tulee yksi muita huomattavasti paremmin menestynyt lapsi eli hänen äo:nsa on muita korkeampi. Samoin jonkun hyvästä taustasta tulevan menestys voi olla heikkoa, koska hänellä käy huono tuuri geenilotossa. Tutkimustulos selittää myös sen miksi absoluuttisesta köyhyydestä ja kurjuudesta voi nousta joskus merkittäville paikoille esimerkiksi kehitysmaissa eli korkea äo selittää sitä. Myös adoptiolapsia tutkittaessa on saatu samanlainen tulos. Lapsen äo vaikuttaa perhetaustaa enemmän tulevaan sijoittumiseen aikuisena, mutta lapsena saatu tuki näkyy alakoulussa.
Tutkimuksen aineisto on yksi suurimmista ja pisimmistä mitä sosiologian piiristä on olemassa, kesto yli 50 vuotta ja käsittää kymmeniätuhansia ihmisiä Britanniasta, joita on seurattu vauvasta eläkeikäisiksi, ja samasta aineistosta on tehty useita erilaisia tutkimuksia. Aineiston alkuperäinen keräysaihe oli syrjäytymisen tutkiminen.
En löytänyt viestiä mihin viittaat nopealla selaamisella, joten pahoittelen, jos tuli toistoa.
PS. Tärkein korjaus mustattuun unohtui. Vanhempien äo:ta ei tutkittu vaan eläkeläisiksi kasvaneiden vauvojen äo, jotka osallistuivat tutkimukseen. Kyse oli siis siitä, että ihmisen oma äo vaikuttaa hänen menestymiseensä elämässä ja ratkaisee sen sen, kun tarkastellaan suuria ihmisjoukkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväperheesi kuulostaa ihanalta. Sä oot onnekas, että sulla on noin mukava ja tasapainoinen ystävä, joka ei ylenkatso sinua, vaan olette tasa-arvoisia keskenään. Sulla on myös upea lapsi, joka sanomasi mukaan pärjää hienosti koulussakin. Jos lapsenne ovat keskenään kavereita, niin sun lapsella on myös kavereita, joilla ei ole negatiivinen vaikutus lapseesi. He eivät houkuttele pilkkanaura tai houkuttele näpistelemään.
Vaali ystävyyttänne, omasi lapsesi vahvuuksia ja sinun ja miehesi hyviä piirteitä. Teillä varmasti on jotain mitä ystävältäsi puuttuu. Se voi olla läsnäolevat isovanhemmat, hyvä huumorintaju, lapsilla onnellinen vapaa lapsuus, terve parisuhde yms. Vaikka nyt pahalta tuntuu, niin koita olla onnellinen siitä, että ystäväsi on onnellinen. Miltä tuntuisi, jos kuulisit että tämä sulle rakas ystävä on sairastunut? Heidän lapsi on sairastunut? Heille tulee avioero? Olisit silloin varmaan huolesta soikeana ja pahoillaan, että ystäväsi kärsii.
Oot aloittaja varmasti upea ihminen. Kateus on hyväkin piirre. Se voi saada tekemään enemmän töitä omien unelmiesi eteen. Toivon, että saat mustasukkaisuuden käännettyä toivoksi. Toivoksi siitä, että teillekin käy hyvin ja lapsillasi on mahdollisuudet minkälaiseen tulevaisuuteen hyvänsä. Ja jos ystävä rakastaa järjestää hienoja lastenjuhlia, niin nautit vaan, että saattepa tässä heillä kyläillessään lapset käydä uima-altaassa ja pomppulinnassa eikä edes maksanut mitään :D
Vierailija kirjoitti:
Suoraan kärkitossuille-ryhmään ei oteta, kyllä se aloitus tehdään pehmeillä tossuilla, tai tulee jalkavaurioita. Mutta vain kysymällä suoraan oman alueen balettikoulusta saa selville, onko heillä sopivaa ryhmää. Baletissa mennään harrastusvuosien mukaan, ei iän, ja kärkitossut tulevat vasta usean harrastusvuoden jälkeen. Kuitenkin ne ovat vain yhdenlaiset tossut, kaikissa ikäryhmissä valtaosa harjoituksista mennään niillä pehmeillä tossuilla. Lapselle voi kyllä olla kova paikka joutua samaan ryhmään nelivuotiaiden kanssa, jos itse on jo 10 v, toivottavasti löytyy alkeisryhmä jossa on vähän vaihtelevamman ikäisiä.
Se on kyllä vähän sääli mitä ystäväni kertoi, että jos lapsi aloittaa vaikka jääkiekon 6 vuotiaana, on hän toivottomasti myöhässä eikä pärjää omassa ikäryhmässään, jossa muut ovat aloittaneet 3-vuotiaana. Ei pitäisi olla noin, pitäisi olla mahdollista aloittaa vasta vanhempanakin eikä 6 v ole mikään vanha, valtaosa lapsista kaipaa kivaa harrastusta, eikä ammattia siitä harrastuksesta.
Aiheeseen, Suomessa lasten harrastukset ei ole rahasta kiinni, vaan enemmän siitä henkisestä pääomasta. Tajuaako ja viitsiikö vanhempi selvittää mistä saa apua harrastamisen kustannuksiin. Välinpitämätön vanhempi ei edes ehdota lapselle mitään, eikä voi olettaa että lapsi itse kiinnostuu lajista, josta ei mitään tiedä.
Siihen päälle sitten tuo asenne, että muut muka saavat kaiken helpommalla, niin on siirretty kauna ja katkeruus seuraavaan sukupolveen. Tuo jonkun pääsykoeväite oli hyvä esimerkki siitä, miten aikuinen on ihan pihalla siitä miten opiskelupaikat saadaan, kuvitellaan että helpolla kokeella otettaisiin enemmän opiskelijoita ja olisi helpompi sisäänpääsy. Ei ole, kilpailu on yhtä kovaa kokeen vaikeudesta riippumatta, koska ihmiset laitetaan paremmuusjärjestykseen ja ennalta on päätetty monta valitaan, ei ole mitään absoluuttista rajaa jonka ylittämällä pääsisi sisään. Tämän tietää jokainen ylioppilas, vaikea koe tarkoittaa että huonoilla pistellä saa hyvän arvosanan, ei muuta.
Olin minäkin aikoinaan kateellinen ja katkera, kun jouduin lukion jälkeen menemään kurjaan työhön ja maksamaan itse valmennuskurssini, kun kaverit siinä vieressä asuivat rauhassa kotona ja vanhemmat maksoi kaiken, kun minä jo asuin omillani ja maksoin kaiken itse. Turhaa se oli, eikä lopulta muuta kun hidastanut opiskelemaan pääsyä. Aina tulee olemaan ihmisiä joilla on paremmin, mutta aina tulee olemaan myös ihmisiä joilla on paljon huonommin, eikä esim. pääse opiskelemaan vaikka vanhemmat maksaisi monta kurssia. Parempi on keskittyä käyttämään niitä mahdollisuuksia, joita itsellä on, eikä ruokkia kateutta ja kaunaa.
Samoja ajatuksia tuli mieleen lukiessa ketjua. Ap pyrkii sentään käsittelemään tunnettaan, mutta sitten on näitä kateellisia, jotka keskittyvät muiden suoritusten ja elämän vähättelyyn ja mollaamiseen. Se juuri on sitä pahanlaatuista kateutta mitä on kuolemansynniksikin sanottu.
Ja pahimmillaan tosiaan istuttavat saman sairaan ajatusmaailman lapsiinkin miten jokaisen kolhun takana onkin jokin ihmeellinen salaliitto huonoa tuuria ja muiden parempaa tuuria onnistumisen takana. Todella passivoivaa ja lisäksi juuti tällainen tyyppihän on itse äärimmäisen epäreilu ajattelussaan, vaikka väittää muiden tai maailman kohtelevan itseään epäreilusti.
Vaikka maailma ei reilu olekaan, niin kyllä suurin osa asioista menee niin, että sitä saa mitä tilaa. Ja se joskus epäreilulta tuntunut asiakin voi jälkeenpäin kääntyä onneksi. Kateus kääntyy valitettavan usein katkeruudeksi, missä maailman epäreiluutta syytetään ongelmista, joissa itsellä on ollut aika iso rooli, mutta omista valinnoista ei kyetä kantamaan vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekin vanhempien älykkyysosamäärää alleviivanneelle...
Käsittääkseni nykytiedon valossa 40% älystä periytyy suoraan. Loput 60% tulee ympäristöstä. Kavereilta, koulusta, harrastuksista ja tietenkin kasvatuksesta. Henkinen köyhyys on kaikkein pahinta lasten tulevaisuudelle.
Itse olen myös lukenut tutkimuksista, etteivät esimerkiksi yritysjohtajat ole keskimäärin muita älykkäämpiä. Paitsi *sosiaalisesti*. Ja tietenkin löytyy pitkäjännitteisyyttä ja intohimoa.
Kiitettävät peruskoulusta tai edes lukiosta eivät vaadi mitään luontaista lahjakkuutta. Ihan vaan normaalia älyä ja istumalihaksia. Ulkoaopettelulla pärjää. Se vaatii vain aikaa ja harjoittelua. Ja sitä, että opetellaan hyvin ne asiat joita opettajat ovat korostaneet ja alleviivauttaneet.
Ehkä poikkeuksena pitkä matikka, en tiedä. Luin itse kieliä. Olin ihan kasin/ämmän oppilas kaikissa, mutta opiskelin silti maisteriksi Englannissa.
Aikuisena perhetaustan/sosiaaliluokan merkitykseksi koulutusasteen ja tulotason suhteen on laskettu 30% ja ÄO selittää loput. Alakoulussa vanhempien merkitys koulumenestykselle on yli 50 prosenttia. Tutkijat tulos yllätti täysin ja se oli täysin yksiselitteinen.
Tulos selittää hyvin sitä miksi samasta perheestä (sama perhetausta) tulee yksi muita huomattavasti paremmin menestynyt lapsi eli hänen äo:nsa on muita korkeampi. Samoin jonkun hyvästä taustasta tulevan menestys voi olla heikkoa, koska hänellä käy huono tuuri geenilotossa. Tutkimustulos selittää myös sen miksi absoluuttisesta köyhyydestä ja kurjuudesta voi nousta joskus merkittäville paikoille esimerkiksi kehitysmaissa eli korkea äo selittää sitä. Myös adoptiolapsia tutkittaessa on saatu samanlainen tulos. Lapsen äo vaikuttaa perhetaustaa enemmän tulevaan sijoittumiseen aikuisena, mutta lapsena saatu tuki näkyy alakoulussa.
Tutkimuksen aineisto on yksi suurimmista ja pisimmistä mitä sosiologian piiristä on olemassa, kesto yli 50 vuotta ja käsittää kymmeniätuhansia ihmisiä Britanniasta, joita on seurattu vauvasta eläkeikäisiksi, ja samasta aineistosta on tehty useita erilaisia tutkimuksia. Aineiston alkuperäinen keräysaihe oli syrjäytymisen tutkiminen.
En löytänyt viestiä mihin viittaat nopealla selaamisella, joten pahoittelen, jos tuli toistoa.
Mielenkiintoiselta kuulostava tutkimus. Sopivatko Brittitutkimuksen tulokset suoraan Suomeen? Siellä luokkajako on edelleen jäykempää mikä on vuosisatojen aikana vaikuttanut myös älykkyyteen tietyissä ryhmissä. Ihan vieläkin ulkonäöstä (kasvoista, ei pukeutumisesta) voi usein kertoa vastaantulijan luokan. Alakerta ja yläkerta ovat pysyneet erillään. Suomessa on aina ollut enemmän ristiinnaimista ja tietenkin kaikille paremmat mahdollisuudet opiskella ja edetä mihin tahansa.
Tulokset kuulostavat lannistavilta. Olen itse se muita pidemmälle perheessä edennyt, mutta mielelläni selittäisin sitä kasvatuksen ja ympäristön eroilla sillä olen myös muita huomattavasti nuorempi.
Et tuu pääsemään tosta tunteesta. Ei auta kuin etääntyä, ihan oikeesti. Itsellä oli sama että tuttavaperhe karkasti taloudellisesti niin eri ansaintaluokkaan ettei ole enää mitään järkeä olla ystävinä. Kyllä se vaan vaikuttaa jos ero on tarpeeksi iso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekin vanhempien älykkyysosamäärää alleviivanneelle...
Käsittääkseni nykytiedon valossa 40% älystä periytyy suoraan. Loput 60% tulee ympäristöstä. Kavereilta, koulusta, harrastuksista ja tietenkin kasvatuksesta. Henkinen köyhyys on kaikkein pahinta lasten tulevaisuudelle.
Itse olen myös lukenut tutkimuksista, etteivät esimerkiksi yritysjohtajat ole keskimäärin muita älykkäämpiä. Paitsi *sosiaalisesti*. Ja tietenkin löytyy pitkäjännitteisyyttä ja intohimoa.
Kiitettävät peruskoulusta tai edes lukiosta eivät vaadi mitään luontaista lahjakkuutta. Ihan vaan normaalia älyä ja istumalihaksia. Ulkoaopettelulla pärjää. Se vaatii vain aikaa ja harjoittelua. Ja sitä, että opetellaan hyvin ne asiat joita opettajat ovat korostaneet ja alleviivauttaneet.
Ehkä poikkeuksena pitkä matikka, en tiedä. Luin itse kieliä. Olin ihan kasin/ämmän oppilas kaikissa, mutta opiskelin silti maisteriksi Englannissa.
Aikuisena perhetaustan/sosiaaliluokan merkitykseksi koulutusasteen ja tulotason suhteen on laskettu 30% ja ÄO selittää loput. Alakoulussa vanhempien merkitys koulumenestykselle on yli 50 prosenttia. Tutkijat tulos yllätti täysin ja se oli täysin yksiselitteinen.
Tulos selittää hyvin sitä miksi samasta perheestä (sama perhetausta) tulee yksi muita huomattavasti paremmin menestynyt lapsi eli hänen äo:nsa on muita korkeampi. Samoin jonkun hyvästä taustasta tulevan menestys voi olla heikkoa, koska hänellä käy huono tuuri geenilotossa. Tutkimustulos selittää myös sen miksi absoluuttisesta köyhyydestä ja kurjuudesta voi nousta joskus merkittäville paikoille esimerkiksi kehitysmaissa eli korkea äo selittää sitä. Myös adoptiolapsia tutkittaessa on saatu samanlainen tulos. Lapsen äo vaikuttaa perhetaustaa enemmän tulevaan sijoittumiseen aikuisena, mutta lapsena saatu tuki näkyy alakoulussa.
Tutkimuksen aineisto on yksi suurimmista ja pisimmistä mitä sosiologian piiristä on olemassa, kesto yli 50 vuotta ja käsittää kymmeniätuhansia ihmisiä Britanniasta, joita on seurattu vauvasta eläkeikäisiksi, ja samasta aineistosta on tehty useita erilaisia tutkimuksia. Aineiston alkuperäinen keräysaihe oli syrjäytymisen tutkiminen.
En löytänyt viestiä mihin viittaat nopealla selaamisella, joten pahoittelen, jos tuli toistoa.
Mielenkiintoiselta kuulostava tutkimus. Sopivatko Brittitutkimuksen tulokset suoraan Suomeen? Siellä luokkajako on edelleen jäykempää mikä on vuosisatojen aikana vaikuttanut myös älykkyyteen tietyissä ryhmissä. Ihan vieläkin ulkonäöstä (kasvoista, ei pukeutumisesta) voi usein kertoa vastaantulijan luokan. Alakerta ja yläkerta ovat pysyneet erillään. Suomessa on aina ollut enemmän ristiinnaimista ja tietenkin kaikille paremmat mahdollisuudet opiskella ja edetä mihin tahansa.
Tulokset kuulostavat lannistavilta. Olen itse se muita pidemmälle perheessä edennyt, mutta mielelläni selittäisin sitä kasvatuksen ja ympäristön eroilla sillä olen myös muita huomattavasti nuorempi.
Älykkyysosamäärä perustuu geeneihin ja lapsuusiän ravitsemukseen, mistä jälkimmäisen katsotaan olevan syy siihen, että kehitysmaissa mitataan keskimäärin alhaisempia älykkyysosamääriä. Ko. tutkimuksessa tuo hypoteesi ei tullut lainkaan esille (jos oletetaan, että yläluokka syö ravitsemuksellisesti paremmin) eli hätkähdyttävä johtopäätös voidaan vetää: yhteiskuntaluokan erot perustuvat pitkälti älykkyysosamäärän eroihin jo alun perin. Ilmiötä vahvistaa se, että pariudutaan suurin piirtein samaa älykkyysosamäärää edustavan ihmisen kanssa.
Nythän on havaittu, että länsimaissa äo laskee, vaikka se on mittaushistorian aikana jatkuvasti noussut niin, että pisteytystä on jouduttu useasti muuttamaan, mutta ei tiedetä mistä se johtuu. Itse veikkaan syyksi ravitsemusta. Sama syy lienee taustalla erilaisissa neurologisissa erityisyyksissä ja miesten siittiöiden laadun heikkenemisen syyhän on löydetty jo 20 vuotta sitten eli ravinnosta saadut torjunta-ainejäämät. Niiden osuutta on erittäin vaikea tutkia, koska muita muuttujia on niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekin vanhempien älykkyysosamäärää alleviivanneelle...
Käsittääkseni nykytiedon valossa 40% älystä periytyy suoraan. Loput 60% tulee ympäristöstä. Kavereilta, koulusta, harrastuksista ja tietenkin kasvatuksesta. Henkinen köyhyys on kaikkein pahinta lasten tulevaisuudelle.
Itse olen myös lukenut tutkimuksista, etteivät esimerkiksi yritysjohtajat ole keskimäärin muita älykkäämpiä. Paitsi *sosiaalisesti*. Ja tietenkin löytyy pitkäjännitteisyyttä ja intohimoa.
Kiitettävät peruskoulusta tai edes lukiosta eivät vaadi mitään luontaista lahjakkuutta. Ihan vaan normaalia älyä ja istumalihaksia. Ulkoaopettelulla pärjää. Se vaatii vain aikaa ja harjoittelua. Ja sitä, että opetellaan hyvin ne asiat joita opettajat ovat korostaneet ja alleviivauttaneet.
Ehkä poikkeuksena pitkä matikka, en tiedä. Luin itse kieliä. Olin ihan kasin/ämmän oppilas kaikissa, mutta opiskelin silti maisteriksi Englannissa.
Aikuisena perhetaustan/sosiaaliluokan merkitykseksi koulutusasteen ja tulotason suhteen on laskettu 30% ja ÄO selittää loput. Alakoulussa vanhempien merkitys koulumenestykselle on yli 50 prosenttia. Tutkijat tulos yllätti täysin ja se oli täysin yksiselitteinen.
Tulos selittää hyvin sitä miksi samasta perheestä (sama perhetausta) tulee yksi muita huomattavasti paremmin menestynyt lapsi eli hänen äo:nsa on muita korkeampi. Samoin jonkun hyvästä taustasta tulevan menestys voi olla heikkoa, koska hänellä käy huono tuuri geenilotossa. Tutkimustulos selittää myös sen miksi absoluuttisesta köyhyydestä ja kurjuudesta voi nousta joskus merkittäville paikoille esimerkiksi kehitysmaissa eli korkea äo selittää sitä. Myös adoptiolapsia tutkittaessa on saatu samanlainen tulos. Lapsen äo vaikuttaa perhetaustaa enemmän tulevaan sijoittumiseen aikuisena, mutta lapsena saatu tuki näkyy alakoulussa.
Tutkimuksen aineisto on yksi suurimmista ja pisimmistä mitä sosiologian piiristä on olemassa, kesto yli 50 vuotta ja käsittää kymmeniätuhansia ihmisiä Britanniasta, joita on seurattu vauvasta eläkeikäisiksi, ja samasta aineistosta on tehty useita erilaisia tutkimuksia. Aineiston alkuperäinen keräysaihe oli syrjäytymisen tutkiminen.
En löytänyt viestiä mihin viittaat nopealla selaamisella, joten pahoittelen, jos tuli toistoa.
Mielenkiintoiselta kuulostava tutkimus. Sopivatko Brittitutkimuksen tulokset suoraan Suomeen? Siellä luokkajako on edelleen jäykempää mikä on vuosisatojen aikana vaikuttanut myös älykkyyteen tietyissä ryhmissä. Ihan vieläkin ulkonäöstä (kasvoista, ei pukeutumisesta) voi usein kertoa vastaantulijan luokan. Alakerta ja yläkerta ovat pysyneet erillään. Suomessa on aina ollut enemmän ristiinnaimista ja tietenkin kaikille paremmat mahdollisuudet opiskella ja edetä mihin tahansa.
Tulokset kuulostavat lannistavilta. Olen itse se muita pidemmälle perheessä edennyt, mutta mielelläni selittäisin sitä kasvatuksen ja ympäristön eroilla sillä olen myös muita huomattavasti nuorempi.
Tutkimuksen tulos siis antoi tukea päinvastaiselle väitteelle, että älykkyysosamäärä vaikuttaa yhteiskunnalliseen asemaan. Omasta sosiaalisesta luokastaanhan voi myös pudota tai voi nousta (yleensä yhtä) sosiaaliluokkaa korkeammalle. Selittävänä tekijänä on äo.
Äo on ollut eräänlainen tabu, mitä nykyään ihmetellään, sillä se on tutkimuksen kannalta erittäin käyttökelponen työkalu. Yksinkertainen testi riittää.
Miksi kaikkien pitäisi olla viisaita, lahjakkaita ja menestyneitä.
Minä olen nainen, joka ei koskaan ollut missään hyvä. Ei sen puoleen, ei minun lapsuudessani lapset maalla 60-luvulla harrastaneet muuta kuin yhdessä leikkimistä. Ei sieltä ketään kuskattu mihinkään harrastukseen.
Mutta olen todennut elämäni varrella, että en ole missään huippu. En edes erityisen viisas. Minulla ei ole mitään taiteellisia lahjoja. Olen silti elänyt hyvän duunarielämän. Kaikkea olen oppinut sen verran, että pärjään.
Samoin omat lapseni. Eivät olleet erityisen lahjakkaita missään ja koulussa keskitasoa. Rakastettu heitä on ja hekin elävät tyytyväistä elämää duunarintyötä tehden ja itse laskunsa maksaen.
Eivät kaikki voi olla lahjakkaita ja viisaita ja kympin oppilaita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekin vanhempien älykkyysosamäärää alleviivanneelle...
Käsittääkseni nykytiedon valossa 40% älystä periytyy suoraan. Loput 60% tulee ympäristöstä. Kavereilta, koulusta, harrastuksista ja tietenkin kasvatuksesta. Henkinen köyhyys on kaikkein pahinta lasten tulevaisuudelle.
Itse olen myös lukenut tutkimuksista, etteivät esimerkiksi yritysjohtajat ole keskimäärin muita älykkäämpiä. Paitsi *sosiaalisesti*. Ja tietenkin löytyy pitkäjännitteisyyttä ja intohimoa.
Kiitettävät peruskoulusta tai edes lukiosta eivät vaadi mitään luontaista lahjakkuutta. Ihan vaan normaalia älyä ja istumalihaksia. Ulkoaopettelulla pärjää. Se vaatii vain aikaa ja harjoittelua. Ja sitä, että opetellaan hyvin ne asiat joita opettajat ovat korostaneet ja alleviivauttaneet.
Ehkä poikkeuksena pitkä matikka, en tiedä. Luin itse kieliä. Olin ihan kasin/ämmän oppilas kaikissa, mutta opiskelin silti maisteriksi Englannissa.
Aikuisena perhetaustan/sosiaaliluokan merkitykseksi koulutusasteen ja tulotason suhteen on laskettu 30% ja ÄO selittää loput. Alakoulussa vanhempien merkitys koulumenestykselle on yli 50 prosenttia. Tutkijat tulos yllätti täysin ja se oli täysin yksiselitteinen.
Tulos selittää hyvin sitä miksi samasta perheestä (sama perhetausta) tulee yksi muita huomattavasti paremmin menestynyt lapsi eli hänen äo:nsa on muita korkeampi. Samoin jonkun hyvästä taustasta tulevan menestys voi olla heikkoa, koska hänellä käy huono tuuri geenilotossa. Tutkimustulos selittää myös sen miksi absoluuttisesta köyhyydestä ja kurjuudesta voi nousta joskus merkittäville paikoille esimerkiksi kehitysmaissa eli korkea äo selittää sitä. Myös adoptiolapsia tutkittaessa on saatu samanlainen tulos. Lapsen äo vaikuttaa perhetaustaa enemmän tulevaan sijoittumiseen aikuisena, mutta lapsena saatu tuki näkyy alakoulussa.
Tutkimuksen aineisto on yksi suurimmista ja pisimmistä mitä sosiologian piiristä on olemassa, kesto yli 50 vuotta ja käsittää kymmeniätuhansia ihmisiä Britanniasta, joita on seurattu vauvasta eläkeikäisiksi, ja samasta aineistosta on tehty useita erilaisia tutkimuksia. Aineiston alkuperäinen keräysaihe oli syrjäytymisen tutkiminen.
En löytänyt viestiä mihin viittaat nopealla selaamisella, joten pahoittelen, jos tuli toistoa.
Mielenkiintoiselta kuulostava tutkimus. Sopivatko Brittitutkimuksen tulokset suoraan Suomeen? Siellä luokkajako on edelleen jäykempää mikä on vuosisatojen aikana vaikuttanut myös älykkyyteen tietyissä ryhmissä. Ihan vieläkin ulkonäöstä (kasvoista, ei pukeutumisesta) voi usein kertoa vastaantulijan luokan. Alakerta ja yläkerta ovat pysyneet erillään. Suomessa on aina ollut enemmän ristiinnaimista ja tietenkin kaikille paremmat mahdollisuudet opiskella ja edetä mihin tahansa.
Tulokset kuulostavat lannistavilta. Olen itse se muita pidemmälle perheessä edennyt, mutta mielelläni selittäisin sitä kasvatuksen ja ympäristön eroilla sillä olen myös muita huomattavasti nuorempi.
Älykkyysosamäärä perustuu geeneihin ja lapsuusiän ravitsemukseen, mistä jälkimmäisen katsotaan olevan syy siihen, että kehitysmaissa mitataan keskimäärin alhaisempia älykkyysosamääriä. Ko. tutkimuksessa tuo hypoteesi ei tullut lainkaan esille (jos oletetaan, että yläluokka syö ravitsemuksellisesti paremmin) eli hätkähdyttävä johtopäätös voidaan vetää: yhteiskuntaluokan erot perustuvat pitkälti älykkyysosamäärän eroihin jo alun perin. Ilmiötä vahvistaa se, että pariudutaan suurin piirtein samaa älykkyysosamäärää edustavan ihmisen kanssa.
Nythän on havaittu, että länsimaissa äo laskee, vaikka se on mittaushistorian aikana jatkuvasti noussut niin, että pisteytystä on jouduttu useasti muuttamaan, mutta ei tiedetä mistä se johtuu. Itse veikkaan syyksi ravitsemusta. Sama syy lienee taustalla erilaisissa neurologisissa erityisyyksissä ja miesten siittiöiden laadun heikkenemisen syyhän on löydetty jo 20 vuotta sitten eli ravinnosta saadut torjunta-ainejäämät. Niiden osuutta on erittäin vaikea tutkia, koska muita muuttujia on niin paljon.
Lapsuusiän yksipuolinen ravinto ja erityisesti proteiinin puute vaikuttaa aivojen kehitykseen ja voi aiheuttaa jopa lievää kehitysvammaisuutta. Länsimaissa on havaittu, että vegaanilasten älykkyysosamäärät poikkeavat verrokeista jonkin verran, mikä hätkäytti itseäni, koska olen itse kasvissyöjä (en vegaani) ja olin raskausaikana ja lapsellani meni pitkän aikaa ennen kuin hän oppi syömään lihaa (hän siis ole ollut kasvissyöjä). Todennäköisesti ruokavalion vaikutus alkaa jo sikiöaikana (tätä ei tutkittu tuossa vegaanitutkimuksessa), joten mietin söinkö varmasti tarpeeksi proteiinia ja muita tarpeellisia ruoka-aineita.
On hyvä opettaa lapset säästeliääksi ja miettimään asioiden arvoa. Mutta pullojenkeräämisaika kannattaa enemmin käyttää kotitehtävien tekoon. Jos siis sitä rahaa perheessä on.
Jos rahaa ei ole, sitten tietenkin kannattaa olla kekseliäs.