Lue keskustelun säännöt.
Ystävien lapset saavat "kaiken"
21.04.2021 |
Meillä on ystäväperhe, jonka kanssa ollaan tultu hyvin juttuun vuosikausia. Tykätään monista samoista asioista, lapset on samaa ikäluokkaa keskenään, jne.
Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että oma asenteeni on alkanut muuttua heitä kohtaan. Ehkä se on sitten kateutta, mutta tuntuu, että heillä elämässä on niin paljon sitä mitä itsekin kaipaisin ja mitä haluaisimme omankin puolison kanssa lapsillemme tarjota.
Nämä kaverit ei mitenkään leuhki omilla asioillaan, vaan ne tulee esille ihan normaaleissa keskusteluissa. En ole koskaan kokenut, että meitä ylenkatsottaisiin, vaikka tietävät ettei meillä vastaaviin ole mahdollisuuksia. Eli siis ainoa asia, mikä mättää, on oma asenne.
Noiden tapaamisten jälkeen mulla nousee pintaan kateus, vähän kaikesta. Etenkin niistä asioista, joita he lapsilleen voivat tarjota.
Perheen tuntevana tiedän, että nuo asiat ei lapsille tipahda kuin Manulle illallinen. Tiedän, että nämä vanhemmat vaatii lapsiltaan ahkeraa koulutyötä, osallistumista kotitöihin, ja vastuunottoa erilaisissa ikätason sallimissa rajoissa. Ehkä mua ärsyttää sekin, kun tuntuu että meillä nää porkkanat ei edes toimisi vastaavissa asioissa.
Kateutta (mikä suorastaan hävettää) minussa herättää moni asia. Heillä lapset harrastavat pianonsoittoa, ratsastusta ja balettia. Meillä olisi ehkä mahdollisuus kustantaa soittotunnit, mutta ei soitinta. Nuo muut on hintansa puolesta aivan pois suljettuja. Lapset ovat hyviä koulussa ja jos lapsella on ongelmaa koulunkäynnissä, he järjestävät tälle yksityisopetusta. Näin oli esimerkiksi yhden vieraan kielen kohdalla. Meillä lapsi on sellainen kasin oppilas ja nuo yksityistunnit oli aivan sairaan hintaisia, joten jos koulusta ei saisi tukiopetusta ja itse en osaisi, niin jäisi opettamatta.
Heille ollaan laittamassa ulkoporeallasta. Me tuskaillaan, löytyisikö jostain sopivanhintainen wc:n kaapisto. Heillä on oma hevonen, jolla on tallipaikka. Ratsastusta harrastava lapsi käy vanhempien kanssa hoitamassa sitä ja tekemässä tallitöitä säännöllisesti. Me ollaan mietitty omalle lapselle pupua, mutta noinkohan tuo ottaisi siitäkään vastuuta... Heillä kodin remontit maksetaan rahalla, ei lainalla. Me joudutaan miettimään tarkoin, jos jotain muutoksia halutaan tehdä.
Lapsilla on heille mieluisia, tyylikkäitä vaatteita, osa mun mielestä aika kalliitakin. Oman lapsen vaatteet on ihan ok, mutta tulee aina olo, että on jotenkin vähän homssuinen, kun tuolla ollaan.
Kun he lomailevat, he järjestävät lapsille kivoja kohteita mutta käyvät myös tarjoamassa luontoon tai historiaan liittyviä elämyksiä lapsille. Meillä lapsi vain marisee, että pitää päästä Särkänniemeen. Synttäreillä saattaa olla taidolla tehty kepparirata, suklaaputous, uima-allas, tai vaikka pomppulinna. Yksi lapsi sai yksityistunnin kolmen kaverinsa kanssa paikallisella ratsastuskoululla synttäreiden kunniaksi. Tänä kesänä sama lapsi pääsee ratsastusleirille, jonka hinta oli tähtitieteellinen (tarkistin). Meillä ei todellakaan ole tällaisiin mahdollisuutta, ja vaikka oma lapsi ei vastaavia pyydäkään, niin silti häiritsee ettei itse pysty toteuttamaan samoja juttuja.
Toisaalta heillä ei esim. ajella uudella autolla, käydä aurinkomatkoilla ja monessa asiassa ollaan rahasta tarkkoja ja suunnitellaan menoja.
Miten tästä tunteesta eroon?
Kommentit (346)
Miten lapsilta voi vaatia osallistumista kotitöihin? Hehän ovat lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin teidän rahat menee, jos ei mihinkään harrastuksiinkaan riitä? Onko teillä velkoja tai työttömyyttä tms?
Sitä minäkin mietin. Miksi olette köyhiä? Alhaisesti koulutettuja tai alisuorittajia? Alkoholismia tai muuten puutteellista elämänhallintaa jos ei jotain balettituntia saa maksettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien pitäisi olla viisaita, lahjakkaita ja menestyneitä.
Minä olen nainen, joka ei koskaan ollut missään hyvä. Ei sen puoleen, ei minun lapsuudessani lapset maalla 60-luvulla harrastaneet muuta kuin yhdessä leikkimistä. Ei sieltä ketään kuskattu mihinkään harrastukseen.
Mutta olen todennut elämäni varrella, että en ole missään huippu. En edes erityisen viisas. Minulla ei ole mitään taiteellisia lahjoja. Olen silti elänyt hyvän duunarielämän. Kaikkea olen oppinut sen verran, että pärjään.
Samoin omat lapseni. Eivät olleet erityisen lahjakkaita missään ja koulussa keskitasoa. Rakastettu heitä on ja hekin elävät tyytyväistä elämää duunarintyötä tehden ja itse laskunsa maksaen.
Eivät kaikki voi olla lahjakkaita ja viisaita ja kympin oppilaita
Tässä on minusta ketjun fiksuimpia viestejä. Elämän onnellisuus ei todellakaan ole kiinni älykkyysosamäärästä ja tietynlaisista lahjakkuuksista. Elämän taito on tärkein ja kyky nauttia elämästä lepää hyvin pitkälle ympäristötekijöiden ja persoonallisuudenpiirteiden varassa. Ei älykkyyden tai erityislahjakkuuksien varassa.
Hevonpaskaa. Tuolla logiikalla mikä tahansa heikkolahjainen tai laiska henkilö voi vain istua tyytyväisenä nauttien elämästä. Töitä on tehtävä.
Itse soitan nykyisin ihan mahtavalla sähköpianolla, joka ei siis ole mikään "syntikka" vaan pienon korvikkeeksi tehty piano jonka saa max parilla sadalla käytettynä. Siihen saa kytkettyä kuulokkeet ja kuljetus onnistuu vaikka minikokoisessa henkilöautossa, paino 17kg.... Sillä pärjää aivan hyvin alkuun, ja sitten jos soittaa pidempään voi ostaa/vuokrata/saada lainaksi oikean pienon.
Hei, Siis todellakin voi aloittaa baletin 10v. Maailmalla on paljon todella hyviä ballerinoja jotka ovat aloittaneet "myöhään". Baletti on soveltuvasta vartalosta, rytmitajusta ja motivaatiosta kiinni, ja jos näistä on edes kaksi, kuroo lapsesi tarvittaessa aikaisemmin aloittaneet kiinni. Baletissa auttaa myös muu peruskunto ja lihaksisto, eli mistä vaan urheilusta on apua. Baletti on myös aika edullista. Jossain vaiheessa jos tanssii paljon kärjillä tulee tossuja ostaa paljon, mutta siinä vaiheessa baletti viekin sitten niin paljon aikaa, että jää ainoaksi harrastukseksi. Nykyisin on olemassa myös kestävämpiä kärkitossuja, jotka ostettaessa ovat pikkuisen kalliimpia, mutta tulevat pidemmässä käyttöiässä edullisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ONko teillä sitten uudet autot ja monet aurinkomatkat vuodessa? Millaiset työt ovat tai muu tukiverkko.
Meillä on uudehko auto, ja lyhennykset on aika kovat. Olemme myös käyneet kerta vuoteen parin viikon rantalomalla, tosin ei nyt korona-aikana tietenkään. Kesään mahtuu myös käyntejä huvipuistoissa täällä kotimaassa. Hiihtoloman aikoihin olemme käyneet Levillä, Ylläksellä tms. laskettelulomalla.
Meillä on ihan toimivat tukiverkot. Miehellä on ylempi amk-tutkinto, minulla alempi. En kerro tarkemmin töitämme nyt kuitenkaan.
Täällä pohdinnat etenee.
Mä olen nyt tänä iltana miehen kanssa sumplinut asioita ja yhdessä ollaan todettu että esim. tuota matkailuasiaa voisi miettiä toisesta näkökulmasta jatkossa. Samoin mies totesi, että jos lapsi kerran oikeasti haluaa harrastaa jompaakumpaa tai kokeilumielessä vaikka kumpaakin lajia, voi kyllä tinkiä omasta harrastuksestaan jotta tähän jää rahaa käyttöön. Selvitellään nyt kevään aikana, miten näiden lajien harrastaminen olisi käytännössä mahdollista, mihin hintaan jne. ja jos syksyllä pääsisi aloittamaan.
Osaako joku sanoa tuosta baletista - voiko sen aloittaa 10-vuotiaana, lähdetäänkö tällöin ihan alusta liikkeelle mahdollisesti nuorempien kanssa vai sovelletaanko opetusta jotenkin? Ystävä mainitsikin jo, että varpailla työskentely alkaa tuossa vaiheessa, ja että kylmiltään se ei onnistu. Harjoituksia on ilmeisesti 2-3 kertaa viikossa tuon ikäisillä, mutta nuorempien ryhmässä vähemmän.
Ketjussa on tullut esille paljon sellaisia asioita joita mä en ole huomannut ajatella tai olen ajatellut ne jotenkin vaikeampina, mitä oikeasti ovatkaan. Esimerkiksi mä olen kuvitellut, että piano on pakko ostaa uutena, muuten sillä ei tee mitään. No, me ei olla ostamassa pianoa, ainakaan nyt, koska meistä ei kukaan soita mutta tiedänpähän tämän jatkossa jos koululainen tai vaikka pienempi haluaa joskus kokeilla. Musiikkiopistoihin vaikuttaisi olevan pääsykokeet, mutta kaipa noissa musiikkihommissakin on joku harrastepaikka, missä on rennompaa.
Olen kyllä oikeasti tyytyväinen siitä, että uskalsin kirjoittaa ajatuksistani tänne. Olen saanut valtavasti vinkkejä ja näkökulmaa asioihin, ja jotenkin oma olokin tuntuu paremmalta.
Tältä illalta poistun täältä, mutta tulen huomenna katsomaan, josko keskustelu jatkuu ja josko saan tätä kautta vielä lisääkin välineitä asian työstämiseen/oman ajattelutavan muuttamiseen.
Ap
Hei, Siis todellakin voi aloittaa baletin 10v. Maailmalla on paljon todella hyviä ballerinoja jotka ovat aloittaneet "myöhään". Baletti on soveltuvasta vartalosta, rytmitajusta ja motivaatiosta kiinni, ja jos näistä on edes kaksi, kuroo lapsesi tarvittaessa aikaisemmin aloittaneet kiinni. Baletissa auttaa myös muu peruskunto ja lihaksisto, eli mistä vaan urheilusta on apua. Baletti on myös aika edullista. Jossain vaiheessa jos tanssii paljon kärjillä tulee tossuja ostaa paljon, mutta siinä vaiheessa baletti viekin sitten niin paljon aikaa, että jää ainoaksi harrastukseksi. Nykyisin on olemassa myös kestävämpiä kärkitossuja, jotka ostettaessa ovat pikkuisen kalliimpia, mutta tulevat pidemmässä käyttöiässä edullisemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni vertaat nyt liikaa lapsiasi ystäväperheen lapsiin. Lisäksi vertailusi on todella mustavalkoista. Mainitsit aiemmin esimerkiksi harmituksen siitä, että lapsi ei saa englannista kasia (?) parempaa numeroa. Mielestäni aivan typerää panostaa englantiin, kieleen, jonka osaaminen on täysi oletusarvo. Sillä, osaako sitä kasin vai kympin arvoisesti ei ole mitään väliä. Enemmän olisi hyötyä siitä, että osaisi vaikka venäjää, ranskaa ja saksaa edes seiskan arvoisesti.
Nuo muutkin kielet ovat tärkeitä, ja olen kaikkia niistä jonkin verran opiskellut, ja yhtä niistä puhun ja kirjoitan hyvin, mutta tuo vähättelemäsi "oletusarvo-englanti" nimenomaan kannattaa ottaa tosissaan, vaikkei muuten edes kielet kiinnostaisi. Kasi toki on aivan hyvä numero, ei siinä mitään, mutta jos lapsella/nuorella itsellään on inspiraatiota, niin englantia on hyvä harrastaa enemmänkin, jotta taso vankistuisi entisestäänkin.
No kun sitä englannin kielen taitoa ei kukaan tule sulle ikinä kehumaan. Kaikki osaa englantia. Kukaan ei kysy sun englannin kielen numeroa työpaikkaa hakiessa, oletetaan vaan, että tietysti osaat sitä. Kääntäjiäkin löytyy kyseiselle kielelle jo aivan liikaa. Sen sijaan muiden kielten osaajille on aidosti kysyntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ONko teillä sitten uudet autot ja monet aurinkomatkat vuodessa? Millaiset työt ovat tai muu tukiverkko.
Meillä on uudehko auto, ja lyhennykset on aika kovat. Olemme myös käyneet kerta vuoteen parin viikon rantalomalla, tosin ei nyt korona-aikana tietenkään. Kesään mahtuu myös käyntejä huvipuistoissa täällä kotimaassa. Hiihtoloman aikoihin olemme käyneet Levillä, Ylläksellä tms. laskettelulomalla.
Meillä on ihan toimivat tukiverkot. Miehellä on ylempi amk-tutkinto, minulla alempi. En kerro tarkemmin töitämme nyt kuitenkaan.
Täällä pohdinnat etenee.
Mä olen nyt tänä iltana miehen kanssa sumplinut asioita ja yhdessä ollaan todettu että esim. tuota matkailuasiaa voisi miettiä toisesta näkökulmasta jatkossa. Samoin mies totesi, että jos lapsi kerran oikeasti haluaa harrastaa jompaakumpaa tai kokeilumielessä vaikka kumpaakin lajia, voi kyllä tinkiä omasta harrastuksestaan jotta tähän jää rahaa käyttöön. Selvitellään nyt kevään aikana, miten näiden lajien harrastaminen olisi käytännössä mahdollista, mihin hintaan jne. ja jos syksyllä pääsisi aloittamaan.
Osaako joku sanoa tuosta baletista - voiko sen aloittaa 10-vuotiaana, lähdetäänkö tällöin ihan alusta liikkeelle mahdollisesti nuorempien kanssa vai sovelletaanko opetusta jotenkin? Ystävä mainitsikin jo, että varpailla työskentely alkaa tuossa vaiheessa, ja että kylmiltään se ei onnistu. Harjoituksia on ilmeisesti 2-3 kertaa viikossa tuon ikäisillä, mutta nuorempien ryhmässä vähemmän.
Ketjussa on tullut esille paljon sellaisia asioita joita mä en ole huomannut ajatella tai olen ajatellut ne jotenkin vaikeampina, mitä oikeasti ovatkaan. Esimerkiksi mä olen kuvitellut, että piano on pakko ostaa uutena, muuten sillä ei tee mitään. No, me ei olla ostamassa pianoa, ainakaan nyt, koska meistä ei kukaan soita mutta tiedänpähän tämän jatkossa jos koululainen tai vaikka pienempi haluaa joskus kokeilla. Musiikkiopistoihin vaikuttaisi olevan pääsykokeet, mutta kaipa noissa musiikkihommissakin on joku harrastepaikka, missä on rennompaa.
Olen kyllä oikeasti tyytyväinen siitä, että uskalsin kirjoittaa ajatuksistani tänne. Olen saanut valtavasti vinkkejä ja näkökulmaa asioihin, ja jotenkin oma olokin tuntuu paremmalta.
Tältä illalta poistun täältä, mutta tulen huomenna katsomaan, josko keskustelu jatkuu ja josko saan tätä kautta vielä lisääkin välineitä asian työstämiseen/oman ajattelutavan muuttamiseen.
Ap
Hei, Siis todellakin voi aloittaa baletin 10v. Maailmalla on paljon todella hyviä ballerinoja jotka ovat aloittaneet "myöhään". Baletti on soveltuvasta vartalosta, rytmitajusta ja motivaatiosta kiinni, ja jos näistä on edes kaksi, kuroo lapsesi tarvittaessa aikaisemmin aloittaneet kiinni. Baletissa auttaa myös muu peruskunto ja lihaksisto, eli mistä vaan urheilusta on apua. Baletti on myös aika edullista. Jossain vaiheessa jos tanssii paljon kärjillä tulee tossuja ostaa paljon, mutta siinä vaiheessa baletti viekin sitten niin paljon aikaa, että jää ainoaksi harrastukseksi. Nykyisin on olemassa myös kestävämpiä kärkitossuja, jotka ostettaessa ovat pikkuisen kalliimpia, mutta tulevat pidemmässä käyttöiässä edullisemmaksi.
ja vielä jatkan... Itse soitan nykyisin ihan mahtavalla sähköpianolla, joka ei siis ole mikään "syntikka" vaan pianon korvikkeeksi tehty piano jonka saa max parilla sadalla käytettynä. Siihen saa kytkettyä kuulokkeet ja kuljetus onnistuu vaikka minikokoisessa henkilöautossa, paino 17kg.... Sillä pärjää aivan hyvin alkuun, ja sitten jos soittaa pidempään voi ostaa/vuokrata/saada lainaksi oikean pianon.
Musiikkiopiston kokeisiin voi treenata ihan normaalin musiikinopettajan kanssa. Soita opistoon ja kysy neuvoa. Tässäkin on tärkeää lapsen oma kiinnostus ja sitoutuneisuus. Sävelkorvalla ja lahjakkuudellakin on merkitystä.
Klassista musiikkia ja tanssia harrastavaa lasta olisi hyvä tukea niin, että käytte välillä vaikka oopperassa tai baletissa, tai käytte katsomassa edullisempia jazz tai nykytaide-esityksiä. Nämä eivät todellakaan ole niin kalliita kun aluksi voisi luulla, ja viime hetken lippuja, opiskelijalippuja yms. saa edullisesti. Konservatorioissa soittavat saavat usein myös alennusta monista musiikkitapahtumista.
Näin, kannattiko tehdä lapset kun ei antaa heille sellaista lapsuutta mistä saisi hyvän pohjan tulevaisuuteen? Onko nyt kivaa elää kateudesta ja miettiä miten ankeeta arkea te elätte kun pitää kaikki laskea tarkkaan ja lapsi ei voi harrastaa edes mitään järkevää?
Muo hävettäisi tulla tuollaisista taustoista. Sä et pysty tarjoamaan edes omille lapsille ?!
Taidat olla lähiö yh ja lapset vielä sellaista pleikkaripullamössö (kirpputorivaatteet + huonosti leikatut hiukset) tuskin edes on rahaa käydä säännöllisesti hammaslääkärissä? Hienoa elämää?! Kannattiko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ONko teillä sitten uudet autot ja monet aurinkomatkat vuodessa? Millaiset työt ovat tai muu tukiverkko.
Meillä on uudehko auto, ja lyhennykset on aika kovat. Olemme myös käyneet kerta vuoteen parin viikon rantalomalla, tosin ei nyt korona-aikana tietenkään. Kesään mahtuu myös käyntejä huvipuistoissa täällä kotimaassa. Hiihtoloman aikoihin olemme käyneet Levillä, Ylläksellä tms. laskettelulomalla.
Meillä on ihan toimivat tukiverkot. Miehellä on ylempi amk-tutkinto, minulla alempi. En kerro tarkemmin töitämme nyt kuitenkaan.
Täällä pohdinnat etenee.
Mä olen nyt tänä iltana miehen kanssa sumplinut asioita ja yhdessä ollaan todettu että esim. tuota matkailuasiaa voisi miettiä toisesta näkökulmasta jatkossa. Samoin mies totesi, että jos lapsi kerran oikeasti haluaa harrastaa jompaakumpaa tai kokeilumielessä vaikka kumpaakin lajia, voi kyllä tinkiä omasta harrastuksestaan jotta tähän jää rahaa käyttöön. Selvitellään nyt kevään aikana, miten näiden lajien harrastaminen olisi käytännössä mahdollista, mihin hintaan jne. ja jos syksyllä pääsisi aloittamaan.
Osaako joku sanoa tuosta baletista - voiko sen aloittaa 10-vuotiaana, lähdetäänkö tällöin ihan alusta liikkeelle mahdollisesti nuorempien kanssa vai sovelletaanko opetusta jotenkin? Ystävä mainitsikin jo, että varpailla työskentely alkaa tuossa vaiheessa, ja että kylmiltään se ei onnistu. Harjoituksia on ilmeisesti 2-3 kertaa viikossa tuon ikäisillä, mutta nuorempien ryhmässä vähemmän.
Ketjussa on tullut esille paljon sellaisia asioita joita mä en ole huomannut ajatella tai olen ajatellut ne jotenkin vaikeampina, mitä oikeasti ovatkaan. Esimerkiksi mä olen kuvitellut, että piano on pakko ostaa uutena, muuten sillä ei tee mitään. No, me ei olla ostamassa pianoa, ainakaan nyt, koska meistä ei kukaan soita mutta tiedänpähän tämän jatkossa jos koululainen tai vaikka pienempi haluaa joskus kokeilla. Musiikkiopistoihin vaikuttaisi olevan pääsykokeet, mutta kaipa noissa musiikkihommissakin on joku harrastepaikka, missä on rennompaa.
Olen kyllä oikeasti tyytyväinen siitä, että uskalsin kirjoittaa ajatuksistani tänne. Olen saanut valtavasti vinkkejä ja näkökulmaa asioihin, ja jotenkin oma olokin tuntuu paremmalta.
Tältä illalta poistun täältä, mutta tulen huomenna katsomaan, josko keskustelu jatkuu ja josko saan tätä kautta vielä lisääkin välineitä asian työstämiseen/oman ajattelutavan muuttamiseen.
Ap
Hei, Siis todellakin voi aloittaa baletin 10v. Maailmalla on paljon todella hyviä ballerinoja jotka ovat aloittaneet "myöhään". Baletti on soveltuvasta vartalosta, rytmitajusta ja motivaatiosta kiinni, ja jos näistä on edes kaksi, kuroo lapsesi tarvittaessa aikaisemmin aloittaneet kiinni. Baletissa auttaa myös muu peruskunto ja lihaksisto, eli mistä vaan urheilusta on apua. Baletti on myös aika edullista. Jossain vaiheessa jos tanssii paljon kärjillä tulee tossuja ostaa paljon, mutta siinä vaiheessa baletti viekin sitten niin paljon aikaa, että jää ainoaksi harrastukseksi. Nykyisin on olemassa myös kestävämpiä kärkitossuja, jotka ostettaessa ovat pikkuisen kalliimpia, mutta tulevat pidemmässä käyttöiässä edullisemmaksi.
ja vielä jatkan... Itse soitan nykyisin ihan mahtavalla sähköpianolla, joka ei siis ole mikään "syntikka" vaan pianon korvikkeeksi tehty piano jonka saa max parilla sadalla käytettynä. Siihen saa kytkettyä kuulokkeet ja kuljetus onnistuu vaikka minikokoisessa henkilöautossa, paino 17kg.... Sillä pärjää aivan hyvin alkuun, ja sitten jos soittaa pidempään voi ostaa/vuokrata/saada lainaksi oikean pianon.
Musiikkiopiston kokeisiin voi treenata ihan normaalin musiikinopettajan kanssa. Soita opistoon ja kysy neuvoa. Tässäkin on tärkeää lapsen oma kiinnostus ja sitoutuneisuus. Sävelkorvalla ja lahjakkuudellakin on merkitystä.
Klassista musiikkia ja tanssia harrastavaa lasta olisi hyvä tukea niin, että käytte välillä vaikka oopperassa tai baletissa, tai käytte katsomassa edullisempia jazz tai nykytaide-esityksiä. Nämä eivät todellakaan ole niin kalliita kun aluksi voisi luulla, ja viime hetken lippuja, opiskelijalippuja yms. saa edullisesti. Konservatorioissa soittavat saavat usein myös alennusta monista musiikkitapahtumista.
ja vielä yksi lisäys. Youtubissa on muutama erinomainen ballerina-tubettaja. Ja puhuvat englantia että tulee lapselle harjoitusta jos alkaa seuraamaan. Heiltä oppii paljon baletin kulttuurista ja eri asentoja jo etukäteen ja voi kertailla tunneilla opittuja asioita jos haluaa onnistua tosi hyvin seuraavalla tunnilla. https://www.youtube.com/c/Tutugirlkem/search?query=beginner
Melkein oksensin kun luin tuon. Tiedän etten itse yllä lasten kasvatukessa edes "tavalliselle" tasolle ja tuntuu että kaikki on nyt jo täysin tuhoon tuomittua vaikka lapseni on vasta 2 v.
Tähän vanhemmuuten tarvisi käydä jo joku kurssi, että pärjättäisiin. Oikeesti. Tarviiko lapsi noin paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni vertaat nyt liikaa lapsiasi ystäväperheen lapsiin. Lisäksi vertailusi on todella mustavalkoista. Mainitsit aiemmin esimerkiksi harmituksen siitä, että lapsi ei saa englannista kasia (?) parempaa numeroa. Mielestäni aivan typerää panostaa englantiin, kieleen, jonka osaaminen on täysi oletusarvo. Sillä, osaako sitä kasin vai kympin arvoisesti ei ole mitään väliä. Enemmän olisi hyötyä siitä, että osaisi vaikka venäjää, ranskaa ja saksaa edes seiskan arvoisesti.
Olen tässä 100% samaa mieltä. Esimerkiksi ranskan osaajista on Suomessa todella suuri pula. Lisäksi kieli on melodisempi kuin englanti ja kehittää enemmän sävelkorvaa. Lisäksi ranska on kielenä mukavan snobi: osaa lausua viinit, balettisanaston, taidenäyttelyiden sanastot, michelin-tähti ravintoloiden menut, latinalaisena kielenä ymmärtää myös italian ja espanjan perussanat lukiessa. Koska englannin sanastosta suuri osa tulee ranskasta, aivan järjettömän suuri englannin ns. hienommista ja "koulutetun väestön" sanastosta tulee suoraan ranskasta. Omalla kohdalla ranskan opinnot ovat tukeneet todella paljon erottumaan eduksi englannin kielen tasossa. Ranskan opintoihin kuuluu myös kulttuurin tuntemusta kuten juustot, viinialueet ja pöytä-etiketti. Kaiken lisäksi, ja mitä moni suomalainen lukiolainen ei ole tajunnut: Rankan yksityisiin huippuyliopistoihin otettaisiin todella mielellään pohjoismaalaisia, ja työpaikkatarjonta + palkkataso valmistumisen jälkeen aivan eri kuin Suomessa. Pelkällä englannilla menijöillä ei ole näihin paikkoihin (tai työpaikkoihin) mitään saumaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni vertaat nyt liikaa lapsiasi ystäväperheen lapsiin. Lisäksi vertailusi on todella mustavalkoista. Mainitsit aiemmin esimerkiksi harmituksen siitä, että lapsi ei saa englannista kasia (?) parempaa numeroa. Mielestäni aivan typerää panostaa englantiin, kieleen, jonka osaaminen on täysi oletusarvo. Sillä, osaako sitä kasin vai kympin arvoisesti ei ole mitään väliä. Enemmän olisi hyötyä siitä, että osaisi vaikka venäjää, ranskaa ja saksaa edes seiskan arvoisesti.
Olen tässä 100% samaa mieltä. Esimerkiksi ranskan osaajista on Suomessa todella suuri pula. Lisäksi kieli on melodisempi kuin englanti ja kehittää enemmän sävelkorvaa. Lisäksi ranska on kielenä mukavan snobi: osaa lausua viinit, balettisanaston, taidenäyttelyiden sanastot, michelin-tähti ravintoloiden menut, latinalaisena kielenä ymmärtää myös italian ja espanjan perussanat lukiessa. Koska englannin sanastosta suuri osa tulee ranskasta, aivan järjettömän suuri englannin ns. hienommista ja "koulutetun väestön" sanastosta tulee suoraan ranskasta. Omalla kohdalla ranskan opinnot ovat tukeneet todella paljon erottumaan eduksi englannin kielen tasossa. Ranskan opintoihin kuuluu myös kulttuurin tuntemusta kuten juustot, viinialueet ja pöytä-etiketti. Kaiken lisäksi, ja mitä moni suomalainen lukiolainen ei ole tajunnut: Rankan yksityisiin huippuyliopistoihin otettaisiin todella mielellään pohjoismaalaisia, ja työpaikkatarjonta + palkkataso valmistumisen jälkeen aivan eri kuin Suomessa. Pelkällä englannilla menijöillä ei ole näihin paikkoihin (tai työpaikkoihin) mitään saumaa...
Olen samaa mieltä. Tosin tulevaisuuden kieliä ovat mandariini, arabia ja Suomessa aina myös venäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tukari tarvii aina apua, kerran tukari, aina tukari
Olemme mieheni kanssa molemmat taidemusiikin ammattilaisia. Meidän lapsemme eivät ole kulttuurista erityisen kiinnostununeita, ovat ihan tavallisia lapsia. Minua on lapsena painostettu tavoitteelliseen harrastamiseen, joten siksi minulle on tärkeintä, että lapsistani tulee onnellisia ja tasapainoisia ihmisiä.
Jos ratsastus kiinnostaa niin siihen kannattaa kysyä paikalliselta tallilta apua. Siellä saattaa Talli töitä tekemällä saada ratsastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni vertaat nyt liikaa lapsiasi ystäväperheen lapsiin. Lisäksi vertailusi on todella mustavalkoista. Mainitsit aiemmin esimerkiksi harmituksen siitä, että lapsi ei saa englannista kasia (?) parempaa numeroa. Mielestäni aivan typerää panostaa englantiin, kieleen, jonka osaaminen on täysi oletusarvo. Sillä, osaako sitä kasin vai kympin arvoisesti ei ole mitään väliä. Enemmän olisi hyötyä siitä, että osaisi vaikka venäjää, ranskaa ja saksaa edes seiskan arvoisesti.
Nuo muutkin kielet ovat tärkeitä, ja olen kaikkia niistä jonkin verran opiskellut, ja yhtä niistä puhun ja kirjoitan hyvin, mutta tuo vähättelemäsi "oletusarvo-englanti" nimenomaan kannattaa ottaa tosissaan, vaikkei muuten edes kielet kiinnostaisi. Kasi toki on aivan hyvä numero, ei siinä mitään, mutta jos lapsella/nuorella itsellään on inspiraatiota, niin englantia on hyvä harrastaa enemmänkin, jotta taso vankistuisi entisestäänkin.
No kun sitä englannin kielen taitoa ei kukaan tule sulle ikinä kehumaan. Kaikki osaa englantia. Kukaan ei kysy sun englannin kielen numeroa työpaikkaa hakiessa, oletetaan vaan, että tietysti osaat sitä. Kääntäjiäkin löytyy kyseiselle kielelle jo aivan liikaa. Sen sijaan muiden kielten osaajille on aidosti kysyntää.
No kyllä on kehuja tullut englannin avulla, ja aika paljon eurojakin. Englannin numeroita ei tosi ole muistaakseni kyselty, kun oma taitoni on sen verran korkeammalla, etteivät minulle siitä maksavat varmaan edes mieti mitään koulun arvosana-asteikkoja. Hekin kyllä osaavat englantia, mutta maksavat minulle, koska osaan sitä valtavan paljon paremmin, muiden vaadittavien ominaisuuksien lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Melkein oksensin kun luin tuon. Tiedän etten itse yllä lasten kasvatukessa edes "tavalliselle" tasolle ja tuntuu että kaikki on nyt jo täysin tuhoon tuomittua vaikka lapseni on vasta 2 v.
Tähän vanhemmuuten tarvisi käydä jo joku kurssi, että pärjättäisiin. Oikeesti. Tarviiko lapsi noin paljon?
No ei tarvitse. Nykyisin vanhemmat itse keksii kaikkea mitä lapset muka tarvitsee. Läsnäolo, syli ja yhdessä puuhailu on tärkeintä. Ymmärrän silti, että on eri asia pystyä maksamaan asioita ja silti olla valitsematta esim. jotain kallista harrastusta kuin se, ettei taloudellisista syistä ole koko vaihtoehtoa.
Mielenterveyteen käsitteenä voidaan liittää tyytyväisyys ja kokemus henkilökohtaisesta hyvinvoinnista. Hyvinvoinnin aste-erot väestössä heijastavat myös elämän olosuhteita, mutta hyvinvointi on aina lopulta ihmisen oma sisäinen kokemus.
Samoin mies totesi, että jos lapsi kerran oikeasti haluaa harrastaa jompaakumpaa tai kokeilumielessä vaikka kumpaakin lajia, voi kyllä tinkiä omasta harrastuksestaan jotta tähän jää rahaa käyttöön. Selvitellään nyt kevään aikana, miten näiden lajien harrastaminen olisi käytännössä mahdollista, mihin hintaan jne. ja jos syksyllä pääsisi aloittamaan.
Osaako joku sanoa tuosta baletista - voiko sen aloittaa 10-vuotiaana, lähdetäänkö tällöin ihan alusta liikkeelle mahdollisesti nuorempien kanssa vai sovelletaanko opetusta jotenkin? Ystävä mainitsikin jo, että varpailla työskentely alkaa tuossa vaiheessa, ja että kylmiltään se ei onnistu. Harjoituksia on ilmeisesti 2-3 kertaa viikossa tuon ikäisillä, mutta nuorempien ryhmässä vähemmän.
Ketjussa on tullut esille paljon sellaisia asioita joita mä en ole huomannut ajatella tai olen ajatellut ne jotenkin vaikeampina, mitä oikeasti ovatkaan. Esimerkiksi mä olen kuvitellut, että piano on pakko ostaa uutena, muuten sillä ei tee mitään. No, me ei olla ostamassa pianoa, ainakaan nyt, koska meistä ei kukaan soita mutta tiedänpähän tämän jatkossa jos koululainen tai vaikka pienempi haluaa joskus kokeilla. Musiikkiopistoihin vaikuttaisi olevan pääsykokeet, mutta kaipa noissa musiikkihommissakin on joku harrastepaikka, missä on rennompaa.
=====
Baletti: 10v on oikein hyvä ikä aloittaa.
Alle kouluikäisten tunnit ovat lastentanssia, leikin varjolla opetetaan asioita, pikkuhiljaa se sitten muuttuu balettitreeniksi. 10-vuotias osaa treenata tavoitteellisemmin kuin pieni lapsi.
Musiikkiopistot: useisiin musiikkiopistoihin otetaan nykyään oppilaat ilmoittatumisjärjestyksessä ilman pääsykoetta. Erityisen hyvät mahdollisuudet päästä, jos haluaa soittaa jotain vähän harvinaisempaa soitinta, ei sitä pianoa.
Esim klarinetti, käyrätorvi tai kontrabasso ovat hienoja soittimia.