Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tieteeseen ei voi "uskoa". Mikä typerä ilmaus "En usko tieteeseen" !
21.04.2021 |
Tieteeseen ei voi "uskoa". Tiede on metodi tiedonhankintaan. Metodia noudattaen vanha tieto voidaan korvata uudella ja paremmalla, jos näin pystytään todistamaan. Tiede ja tieteen metodit ovat kaikkien ulottuvissa.
Uskonto on joukko oppeja, joita ei korvata uudella ja paremmalla vaan hakataan päätä samojen kanssa seinään niin pitkään että se menee tohjoksi. Siksi sitä kutsutaan uskonnoksi. Pitää vaan uskoa.vUskonnon opit eivät ole avoimia ja kaikkien uudistettavissa niin että koko yhteisö nytkähtää heti eteenpäin, dynaamisesti ja liittää uuden tiedon kaikkeen vanhaan.
Älkää vertailko omenoita ja appelsiineja.
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en usko tieteeseen, en usko sen metodiin, joten missä ongelma?
Miksi et usko havaintoihin ja datan käsittelyyn ja laskentaan? Epäiletkö, että 1000 ei ehkä olekaan suurempi kuin 100.
Tuohan on ihan määrittelykysymys. Jos määritellään joku lukujärjestelmä jossa 100 on suurempi kuin 1000 niin sitten sekin pätee. t. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnontieteisiin tuo pätee nätisti, ap.
Muttei ns. pehmeisiin tieteisiin, kuten eittämättä hyvin tiedätkin.
Eihän tuossakaan voida puhua tieteeseen uskomisesta. Silloin sanotaan, että ei usko tieteenalan x paradigmaan.
Juuri näin. Luonnontieteissä on tiettyjä lakeja, joilla selkeästi todistetaan, jos x, niin y ja silloin kyse ei ole konsensuksesta, koska tieteen laki ei ole mielipide, tai poliittisen enemmistön päätös, mihin pitää uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en usko tieteeseen, en usko sen metodiin, joten missä ongelma?
Miksi et usko havaintoihin ja datan käsittelyyn ja laskentaan? Epäiletkö, että 1000 ei ehkä olekaan suurempi kuin 100.
Jos pitäydytään tuossa naivistisessa esimerkissäsi, niin tieteen metodin ongelmat tyypillisesti liittyvät noihin mainitsemiisi havaintoihin. Lähinnä siihen, miten ne (tai niiden osajoukko) valitaan. Sen jälkeen juurikin "dataa käsittelemällä" päästään aukottomasti haluttuun lopputulokseen.
Tiede on mennyt melko monotonisesti ja ennustettavasti eteenpäin liki koko ihmiskunnan historian, suunnilleen toiseen maailmansotaan asti. Tämän jälkeen kehitys on ollut todella huolestuttavaa. Poliittiset, eettiset ja taloudelliset tarkoitusperät sanelevat yhä enemmän miten tiedettä tehdään.
Aloitus on jo siinä mielessä outuo, että ap tuntuu kuvittelevan, että uskoa verbiä voi käyttää vai uskonnoista. Jos joku sanoaa "en usko tieteeseeen" hän ei sano "uskonto x selittää kaiken".
Tietenkin tiede on käsitteenä niin monitulkintainen, että jos joku sanoo, ettei usko tieteeseen, pitäis luonnollisesti tarkentaa, mihin ei usko. Jonkin tiettyyn metodiin, yksittäiseen teoriaan vai tiedeyhteisön korruptoitumattomuuteen. Nämä kun tuntuu joksus menevän tieteilijöiltäkin sekaisin. Mm. ihmis- luonnontiede diskurssissa humansitit haluaa korostaa, sitä, että tieteessä pitää viitata aina ihmiseen, joka tulkitsee faktoja. No, näinköhän rakennusinsinööri lujuuslaskelmia tehdessään muistaa aina tsetaka, kuka kaavat oli kehittänyt. Tuskin. Eli sekaisin menee tiedeyhteistö ja jo vakiintuneet, testatut tosiasiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tieteestä tulee itseisarvo eli ajatellaan, että kaikki tiede ja tieto on hyvää ja tietämisen arvoista, silloin siitä tulee jossain määrin uskontoa vastaava ajatussuuntaus. Eli jos tieteen nimissä hyväksytään eettisesti arveluttavia asioita tai annetaan tieteen johdattaa ihmiskuntaa, niin kyllä silloin sokeasti annamme itsemme jonkin "korkeamman käsiin".
Onko mitään sellaista tieto, jota tiede ei olisi pyrkinyt selvittämään? Onko kaikki edistys tieteen nimissä hyväksi? Tiedettä ja sen menetelmiä pitää voida kritisoida. Tästähän käydään dabattia jatkuvasti, että onko esimerkiksi sotateollisuudelle tehty tekoäly oikein. HS:ssa oli tänään, että apinan alkioon oli yhdistetty ihmisen soluja tavoitteena elinteollisuuden käynnistäminen.
Tiede ei ole irrallinen ihmisen uskosta oikeaan ja väärään. Tiede, tieteen kehitys ja sen suuntaaminen jonnekin ovat aina arvoihin perustuvia ja jopa ideologisia valintoja. Mitä haluamme selittää, mitä haluamme tutkia? Tieteen nimissä on tehty paljon pahaa. Toisaalta uskomme tieteen kykyyn ratkaista ihmiskunnan ongelmat, että ehkä siitä on tullut meille jopa uskonto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun tieteestä tulee itseisarvo eli ajatellaan, että kaikki tiede ja tieto on hyvää ja tietämisen arvoista, silloin siitä tulee jossain määrin uskontoa vastaava ajatussuuntaus. Eli jos tieteen nimissä hyväksytään eettisesti arveluttavia asioita tai annetaan tieteen johdattaa ihmiskuntaa, niin kyllä silloin sokeasti annamme itsemme jonkin "korkeamman käsiin".
Onko mitään sellaista tieto, jota tiede ei olisi pyrkinyt selvittämään? Onko kaikki edistys tieteen nimissä hyväksi? Tiedettä ja sen menetelmiä pitää voida kritisoida. Tästähän käydään dabattia jatkuvasti, että onko esimerkiksi sotateollisuudelle tehty tekoäly oikein. HS:ssa oli tänään, että apinan alkioon oli yhdistetty ihmisen soluja tavoitteena elinteollisuuden käynnistäminen.
Tiede ei ole irrallinen ihmisen uskosta oikeaan ja väärään. Tiede, tieteen kehitys ja sen suuntaaminen jonnekin ovat aina arvoihin perustuvia ja jopa ideologisia valintoja. Mitä haluamme selittää, mitä haluamme tutkia? Tieteen nimissä on tehty paljon pahaa. Toisaalta uskomme tieteen kykyyn ratkaista ihmiskunnan ongelmat, että ehkä siitä on tullut meille jopa uskonto.
Tässä taas sotketaan käsitteitä. Ei tiede voi ohjata maailmaa, sillä viime kädessä arvot, moraali jne. eivät ole tieteellisiä faktoja ja tuskin kukaan näin väittää (toki tuskin on väitettä, mitä joku ei olisi esittänyt).
Näin ollen sotateollisuuden kehittäminen ei ole tiede- vaan arvokysymys. Tieteen eettisyyttä on toki syytä pohtia. Kannattaako tuottaa tietoa, joka on haitallista? Voidaanko tieteen nimissä ottaa riskejä (tästähän puhtaan esim. kokeellisessa taudinaiheuttajien manipulaatiossa).
Mutta on eri asia olla uskomatta tieteelliseen metodiin kuin huomioida, että tiedettä tulee tarkastella eettisin normein. Mutta lopulta, ei tiede ihmisiä johda, mutta se voi antaa työkaluja johtamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kun tieteestä tulee itseisarvo eli ajatellaan, että kaikki tiede ja tieto on hyvää ja tietämisen arvoista, silloin siitä tulee jossain määrin uskontoa vastaava ajatussuuntaus. Eli jos tieteen nimissä hyväksytään eettisesti arveluttavia asioita tai annetaan tieteen johdattaa ihmiskuntaa, niin kyllä silloin sokeasti annamme itsemme jonkin "korkeamman käsiin".
Onko mitään sellaista tieto, jota tiede ei olisi pyrkinyt selvittämään? Onko kaikki edistys tieteen nimissä hyväksi? Tiedettä ja sen menetelmiä pitää voida kritisoida. Tästähän käydään dabattia jatkuvasti, että onko esimerkiksi sotateollisuudelle tehty tekoäly oikein. HS:ssa oli tänään, että apinan alkioon oli yhdistetty ihmisen soluja tavoitteena elinteollisuuden käynnistäminen.
Tiede ei ole irrallinen ihmisen uskosta oikeaan ja väärään. Tiede, tieteen kehitys ja sen suuntaaminen jonnekin ovat aina arvoihin perustuvia ja jopa ideologisia valintoja. Mitä haluamme selittää, mitä haluamme tutkia? Tieteen nimissä on tehty paljon pahaa. Toisaalta uskomme tieteen kykyyn ratkaista ihmiskunnan ongelmat, että ehkä siitä on tullut meille jopa uskonto.
Historiasta tuttu asia, kirkko = tieto ja totuus ja sen epäilijät ovat kerettiläisiä, jotka pitää tuomita (Galileo).
Uskonnon nimissä on tehty todella paljon pahaa. Uskonto on antanut vaihtoehdon; usko tai kuole ja siltikään kaikki eivät valinneet uskoa. Tiede on avannut tietä pois uskonnosta, mutta tiedekin antaa kaksi vaihtoehtoa; usko tai ole hyljeksitty denialisti. Tässä asiassa konsensustiede ei eroa millään tavalla uskonnosta. Mutta sen on pakko tehdä näin, koska sillä ei ole esittää todisteita, kuten ei ollut uskonnoillakaan. Nytkin on pakko uskoa, vaikka skeptisesti ajateltuna todistamatonta asiaa ei ole. Tieteen politisoituminen on johtanut tähän tilanteeseen, missä konsensus on totuus ja tiede on muuttunut kirkoksi, mikä yksin tietää totuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tieteestä tulee itseisarvo eli ajatellaan, että kaikki tiede ja tieto on hyvää ja tietämisen arvoista, silloin siitä tulee jossain määrin uskontoa vastaava ajatussuuntaus. Eli jos tieteen nimissä hyväksytään eettisesti arveluttavia asioita tai annetaan tieteen johdattaa ihmiskuntaa, niin kyllä silloin sokeasti annamme itsemme jonkin "korkeamman käsiin".
Onko mitään sellaista tieto, jota tiede ei olisi pyrkinyt selvittämään? Onko kaikki edistys tieteen nimissä hyväksi? Tiedettä ja sen menetelmiä pitää voida kritisoida. Tästähän käydään dabattia jatkuvasti, että onko esimerkiksi sotateollisuudelle tehty tekoäly oikein. HS:ssa oli tänään, että apinan alkioon oli yhdistetty ihmisen soluja tavoitteena elinteollisuuden käynnistäminen.
Tiede ei ole irrallinen ihmisen uskosta oikeaan ja väärään. Tiede, tieteen kehitys ja sen suuntaaminen jonnekin ovat aina arvoihin perustuvia ja jopa ideologisia valintoja. Mitä haluamme selittää, mitä haluamme tutkia? Tieteen nimissä on tehty paljon pahaa. Toisaalta uskomme tieteen kykyyn ratkaista ihmiskunnan ongelmat, että ehkä siitä on tullut meille jopa uskonto.
Tässä taas sotketaan käsitteitä. Ei tiede voi ohjata maailmaa, sillä viime kädessä arvot, moraali jne. eivät ole tieteellisiä faktoja ja tuskin kukaan näin väittää (toki tuskin on väitettä, mitä joku ei olisi esittänyt).
Näin ollen sotateollisuuden kehittäminen ei ole tiede- vaan arvokysymys. Tieteen eettisyyttä on toki syytä pohtia. Kannattaako tuottaa tietoa, joka on haitallista? Voidaanko tieteen nimissä ottaa riskejä (tästähän puhtaan esim. kokeellisessa taudinaiheuttajien manipulaatiossa).
Mutta on eri asia olla uskomatta tieteelliseen metodiin kuin huomioida, että tiedettä tulee tarkastella eettisin normein. Mutta lopulta, ei tiede ihmisiä johda, mutta se voi antaa työkaluja johtamiseen.
Tarkoitatko että tiede ratkaisee itse aiheuttamiaan ongelmia?
Toisaalta tieteeseen voi uskoa liikaakin. Kaikilla ei ole älyä ymmärtää esim. sitä, että on erilaista tiedettä, eka karkea jako kovat ja pehmeät tieteet. Sitten luullaan, että ihan kaikki sanan "tiede" alla on 100% totta. Eikä edes tajuta, että tieteen tarkoitus on tutkia asioita koko ajan, ja se mikä oli eilisen totuus voi olla tänään täysin vääräksi todettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näinpä. En tunne ketään joka vaikkapa sanoo että "ei usko evoluutioteoriaan" ja osaisi kertoa mitkä asiat vaikka geologiassa, fysiikassa ja paleoekologiassa on linjassa evoluutioteorian kanssa. Kun ei edes tiedä mistä puhuu on helppo olla tyhmä. Ihan kuin arkijärjellä voisi havainnoida asioita, jos näin olisi niin edelleen luultaisiin että aurinko kiertää maata.
Yksi nimi, Matti Leisola, Teknillisen korkeakoulun bioprosessitekniikan emeritusprofessori.
Hän voi selittää sinulle nämä, jos vain uskallat kuunnella :)
Moni uskoo evoluutioteoriaan ymmärtämättä, että se on keskeneräistä teoriaa, oikeastaan sisältää monta erilaista, kiistanalaista teoriaa, joista vain on valittu suosituin. Mutta ihminen jonka ajattelu ei ole kehittynyt kovin korkealle ajattelee, että "Näin minulle koulussa kerrottiin, näin se siis on". Me joilla on tutkimustaustaa korkeakoulussa ymmärrämme kysyä: "Onko se todellakin näin? Paljon ei vielä tiedetä, on vain monia hypoteeseja joihin ollaan osin saatu toistaiseksi tarpeeksi hyväksyttäviä selityksiä. Mutta asia/tutkimus on vielä täysin kesken, emmekä tiedä vielä tarpeeksi."
Vierailija kirjoitti:
Tieteeseen ei voi uskoa, mutta "tieteeseen" voi. Tällöin "tiede" sattuu olemaan kaikesta samaa mieltä kuin itse ja sellaiset tieteenalat, joista ei itse tykkää ovat "ideologiaa eivät tiedettä".
Jep. Tunnen pari "tiedeuskovaista", eivät ole kovin ...no, älykkäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se tavalliselle tallaajalle kuitenkin on uskon asia siinä mielessä, ettei lähes kenelläkään ole resursseja tosi asiassa ymmärtää itselleen vieraan tieteenalan viimeisintä tutkimusta. Uskon asioiksi siis menee.
Toki fiksu ihminen vertailee tieteen popularisointien tietoja ja muodostaa näin oman valistuneen mielipiteensä asiadta kuin asiasta tavallaan tieteeseen perustuen.
Mulla ei ole resursseja ymmärtää siltojen tai korkeiden talojen rakentamista. Siinä ne silti on eikä erityisemmin romahtele tai kaadu.
Homman nimi on se että koululaitos antaa eväät ymmärtää miten tiede metodina toimii. Silloin ei tarvitse ymmärtää itse vaan luottaa niihin jotka on asian ammattilaisia. Samalla tavalla kun luotamme sillanrakentajiin.
Kunhan muistetaan, että ammattilaisetkin ovat erehtyviä ihmisiä. On tiedeihmisiä, joilla oma kunnianhimo ja ego ajaa subjektiivisen ammattilaisuuden ohi. Tiedetulosten peukalointi ei ole täysin vierasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tieteestä tulee itseisarvo eli ajatellaan, että kaikki tiede ja tieto on hyvää ja tietämisen arvoista, silloin siitä tulee jossain määrin uskontoa vastaava ajatussuuntaus. Eli jos tieteen nimissä hyväksytään eettisesti arveluttavia asioita tai annetaan tieteen johdattaa ihmiskuntaa, niin kyllä silloin sokeasti annamme itsemme jonkin "korkeamman käsiin".
Onko mitään sellaista tieto, jota tiede ei olisi pyrkinyt selvittämään? Onko kaikki edistys tieteen nimissä hyväksi? Tiedettä ja sen menetelmiä pitää voida kritisoida. Tästähän käydään dabattia jatkuvasti, että onko esimerkiksi sotateollisuudelle tehty tekoäly oikein. HS:ssa oli tänään, että apinan alkioon oli yhdistetty ihmisen soluja tavoitteena elinteollisuuden käynnistäminen.
Tiede ei ole irrallinen ihmisen uskosta oikeaan ja väärään. Tiede, tieteen kehitys ja sen suuntaaminen jonnekin ovat aina arvoihin perustuvia ja jopa ideologisia valintoja. Mitä haluamme selittää, mitä haluamme tutkia? Tieteen nimissä on tehty paljon pahaa. Toisaalta uskomme tieteen kykyyn ratkaista ihmiskunnan ongelmat, että ehkä siitä on tullut meille jopa uskonto.
Historiasta tuttu asia, kirkko = tieto ja totuus ja sen epäilijät ovat kerettiläisiä, jotka pitää tuomita (Galileo).
Uskonnon nimissä on tehty todella paljon pahaa. Uskonto on antanut vaihtoehdon; usko tai kuole ja siltikään kaikki eivät valinneet uskoa. Tiede on avannut tietä pois uskonnosta, mutta tiedekin antaa kaksi vaihtoehtoa; usko tai ole hyljeksitty denialisti. Tässä asiassa konsensustiede ei eroa millään tavalla uskonnosta. Mutta sen on pakko tehdä näin, koska sillä ei ole esittää todisteita, kuten ei ollut uskonnoillakaan. Nytkin on pakko uskoa, vaikka skeptisesti ajateltuna todistamatonta asiaa ei ole. Tieteen politisoituminen on johtanut tähän tilanteeseen, missä konsensus on totuus ja tiede on muuttunut kirkoksi, mikä yksin tietää totuuden.
Denialistia ei hyljeksitä, kunhan esittää tieteellisiä argumentteja... (here we go again...)
Ymmärrän, että tuollainen laumakonsensuksen vaara on olemassa, mutta siten nyt vain tiedeyhteisö toimii. Avoimella tutkimustulosten osoittamisella ja siitä seuraavalla keskustelulla.
Todistettuihin teorioihin ja luonnon lakeihin ei tarvitse erikseen uskoa, ne on jo osoitettu. Hypoteesien ja todistamattomien teorioiden kanssa on vähän eri asia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tieteestä tulee itseisarvo eli ajatellaan, että kaikki tiede ja tieto on hyvää ja tietämisen arvoista, silloin siitä tulee jossain määrin uskontoa vastaava ajatussuuntaus. Eli jos tieteen nimissä hyväksytään eettisesti arveluttavia asioita tai annetaan tieteen johdattaa ihmiskuntaa, niin kyllä silloin sokeasti annamme itsemme jonkin "korkeamman käsiin".
Onko mitään sellaista tieto, jota tiede ei olisi pyrkinyt selvittämään? Onko kaikki edistys tieteen nimissä hyväksi? Tiedettä ja sen menetelmiä pitää voida kritisoida. Tästähän käydään dabattia jatkuvasti, että onko esimerkiksi sotateollisuudelle tehty tekoäly oikein. HS:ssa oli tänään, että apinan alkioon oli yhdistetty ihmisen soluja tavoitteena elinteollisuuden käynnistäminen.
Tiede ei ole irrallinen ihmisen uskosta oikeaan ja väärään. Tiede, tieteen kehitys ja sen suuntaaminen jonnekin ovat aina arvoihin perustuvia ja jopa ideologisia valintoja. Mitä haluamme selittää, mitä haluamme tutkia? Tieteen nimissä on tehty paljon pahaa. Toisaalta uskomme tieteen kykyyn ratkaista ihmiskunnan ongelmat, että ehkä siitä on tullut meille jopa uskonto.
Historiasta tuttu asia, kirkko = tieto ja totuus ja sen epäilijät ovat kerettiläisiä, jotka pitää tuomita (Galileo).
Uskonnon nimissä on tehty todella paljon pahaa. Uskonto on antanut vaihtoehdon; usko tai kuole ja siltikään kaikki eivät valinneet uskoa. Tiede on avannut tietä pois uskonnosta, mutta tiedekin antaa kaksi vaihtoehtoa; usko tai ole hyljeksitty denialisti. Tässä asiassa konsensustiede ei eroa millään tavalla uskonnosta. Mutta sen on pakko tehdä näin, koska sillä ei ole esittää todisteita, kuten ei ollut uskonnoillakaan. Nytkin on pakko uskoa, vaikka skeptisesti ajateltuna todistamatonta asiaa ei ole. Tieteen politisoituminen on johtanut tähän tilanteeseen, missä konsensus on totuus ja tiede on muuttunut kirkoksi, mikä yksin tietää totuuden.
Denialistia ei hyljeksitä, kunhan esittää tieteellisiä argumentteja... (here we go again...)
Ymmärrän, että tuollainen laumakonsensuksen vaara on olemassa, mutta siten nyt vain tiedeyhteisö toimii. Avoimella tutkimustulosten osoittamisella ja siitä seuraavalla keskustelulla.
Todistettuihin teorioihin ja luonnon lakeihin ei tarvitse erikseen uskoa, ne on jo osoitettu. Hypoteesien ja todistamattomien teorioiden kanssa on vähän eri asia
Evoluutioteoriaa esimerkiksi ei ole vielä täysin "todistettu", puuttuva rengas on edelleen puuttuva rengas. Mutta moni luulee, että asia on täysin klaari, ja se riittää heille = uskovat evoluutioteoriaan.
Tosi asiassa "en usko tieteeseen" = "uskon tieteeseen valikoivasti"
Jokainen uskoo tieteeseen ja tieteessä sellaisiin asioihin, joita ei ymmärrä, mutta jos ne eriävät omasta maailmankuvasta, alkaa epäily.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en usko tieteeseen, en usko sen metodiin, joten missä ongelma?
Miksi et usko havaintoihin ja datan käsittelyyn ja laskentaan? Epäiletkö, että 1000 ei ehkä olekaan suurempi kuin 100.
Jos pitäydytään tuossa naivistisessa esimerkissäsi, niin tieteen metodin ongelmat tyypillisesti liittyvät noihin mainitsemiisi havaintoihin. Lähinnä siihen, miten ne (tai niiden osajoukko) valitaan. Sen jälkeen juurikin "dataa käsittelemällä" päästään aukottomasti haluttuun lopputulokseen.
Tiede on mennyt melko monotonisesti ja ennustettavasti eteenpäin liki koko ihmiskunnan historian, suunnilleen toiseen maailmansotaan asti. Tämän jälkeen kehitys on ollut todella huolestuttavaa. Poliittiset, eettiset ja taloudelliset tarkoitusperät sanelevat yhä enemmän miten tiedettä tehdään.
Kyllä, mutta silloinhan et arvioikaan tiedettä vaan tieteentekijöitä. Naurettavaa väittää kaikkea tiedettä valheelliseksi sillä perusteella, että sitä on mahdollista vääristellä. Luotettavuuden arviointiinkin on kyllä olemassa omat menetelmänsä ja se sisältyy tieteisiin oletusarvona.
Vierailija kirjoitti:
Liittyykö matematiikka jotenkin tieteeseen?
Luonnontiede.
Alue: Aihe vapaa
Joopajoo. Kyllä tiede on uskontoa käytännössä.
60-luvulla lääkärit ja asiantuntijat suosittelivat savukkeiden polttamista kun se oli muka niin terveellistä. Hyvin moni mukamas niin rationaalinen ateisti skeptiikko uskoi tuohon. Miten tossa nyt sitten meni?
Eipä jokaisella mattimeikäläisellä ole resursseja tehdä tieteellisiä kokeita itse. Joten asiantuntijoihin on luottaminen ja ne voivat syöttää ihan mitä tahansa tuubaa.
Jokainen joka on oikeasti jonkun tieteellisen alan asiantuntija tietää että moni hesari luokan lehden esittämät tieteelliset faktat ovat päin mäntyä.