Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkät/sensitiiviset, kuinka kestätte elämää?
Itselläni ei onnistu oikein mikään ja tälläkin hetkellä tilanne se, että en itketyn ja valvotun yön jälkeen (syyt itkuun liittyy juurikin siihen, etten ole normaali enkä siksi ole ikinä kuulunut joukkoon vaikka haluaisin olla vain yksi muista ja samanlainen kuin muutkin) kestä oikein mitään ääniä, saan sätkyjä jos en saa olla rauhassa jne.
Olen aika nuori vielä ja varmaan monet konstit käyttämättä, mutta löytyykö täältä muita sensitiivisiä jotka olisivat oppineet toimimaan yhteiskunnassa näistä aika rasittavista piirteistä huolimatta?
Ja helpottaako tällaiset piirteet iän myötä, vai paheneeko? Tai pysyy samana?
Olisi niin ihanaa olla kuten muut, ns. normaali.
On hyvin raskasta ja yksinäistä olla tällainen.
Kommentit (899)
Vierailija kirjoitti:
Mikä persoonallisuuden tyyppi lakaisee ongelmat maton alle ja toivoo, että kaikki on painettu villaisella ja elämä jatkuu niin kuin mitään ei olisi tapahtunut? Joku sai INFPn määritelmän. Minäkin haluaisin omalle sekoilulleni jonkun vastaavan nimityksen. Eli kuka välttelee riitoja tai lopettaa riidoissa vellomisen ensitöikseen? 😌
16 MBTI-persoonallisuustyypistä varmaan INFP ja INFJ ovat yleensä kaikkein eniten konflikteja vältteleviä, ja ISFJ:lle se on myös tyypillistä. Suurin osa INFP ja INFJ tyypeistä on myös HSP:itä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi mä sain alapeukun? Eikö täällä saakaan puhua herkkyydestä? En ole kova mies, vaikka en tunteitani muille näytä. Se on minun kaltaisen miehen defenssi: kätkeytyneminen.
Onhan tuossa nyt jotain muuta ongelmaa jos itket yhtä alapeukkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä persoonallisuuden tyyppi lakaisee ongelmat maton alle ja toivoo, että kaikki on painettu villaisella ja elämä jatkuu niin kuin mitään ei olisi tapahtunut? Joku sai INFPn määritelmän. Minäkin haluaisin omalle sekoilulleni jonkun vastaavan nimityksen. Eli kuka välttelee riitoja tai lopettaa riidoissa vellomisen ensitöikseen? 😌
16 MBTI-persoonallisuustyypistä varmaan INFP ja INFJ ovat yleensä kaikkein eniten konflikteja vältteleviä, ja ISFJ:lle se on myös tyypillistä. Suurin osa INFP ja INFJ tyypeistä on myös HSP:itä.
Yllättävää, koska olen testin mukaan INFJ ja minua on kuvattu lähisuhteissa suorastaan riidanhaastajaksi. Minulla on tarve selvittää asiat ja puhua ne auki, ja se tulkitaan riidanhaastamiseksi.
No en tiedä olenko erityisherkkä, mutta olen hyvin herkkä, en silti semmoinen, joka tekee siitä vaikeaa tai että toisin esille ja hakisin mitään huomiota. Kommunikaatio ja sanat ja energiat ovat tärkeitä, en siedä ilkeilyä/kiusaamista ja pahansuopuutta ja satuttamista, aistin myös enemmän tunnelmia, viboja jne ja ne vaikuttavat omaan kenttään. Satuttaminen ei ole tietty fyysisestikään ok. Olen ihan rennosti periaatteessa, reaalimaailmassa, mutta intuitio ja aistiminen/herkkyys ovat kuin hiukset päässä, se on mukana olemisessa.
Myers-Briggs-testin mukaan olen Idealist, INFP.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä persoonallisuuden tyyppi lakaisee ongelmat maton alle ja toivoo, että kaikki on painettu villaisella ja elämä jatkuu niin kuin mitään ei olisi tapahtunut? Joku sai INFPn määritelmän. Minäkin haluaisin omalle sekoilulleni jonkun vastaavan nimityksen. Eli kuka välttelee riitoja tai lopettaa riidoissa vellomisen ensitöikseen? 😌
16 MBTI-persoonallisuustyypistä varmaan INFP ja INFJ ovat yleensä kaikkein eniten konflikteja vältteleviä, ja ISFJ:lle se on myös tyypillistä. Suurin osa INFP ja INFJ tyypeistä on myös HSP:itä.
Olen eri, olen 845/845, se joka kirjoitti viestin loppuun äsken, että olen Myers-Briggs-testin mukaan Idealist/INFP. Niin kyllä joo, yritän välttää konflikteja enkä pidä riitelemisestä enkä siitä, että haastetaan riitaa ja vänkätään tai provotaan tylysti ja reaktioita hakien ilkeästi väittelemään.
Tykkään keskustella ja heittää rennosti myös juttua, pointti siinä että erilaiset näkemykset ja mielipiteet voi ilmaista ok ilmanalassa (tunnelmaa jopa ylöspäin nostaen, kun mennään keskustelussa uusiin ulottuvuuksiin jne) eikä ja niin, ettei ole aggressiivista riitelyynhakemista ja vänkkäämistä ja myrkyllistä väittelyä, ahdistun siitä enkä jaksa energioita.
Vältän ja stressaannun konfliktityyppisestä toksisesta ja turvattomasta ilmanalasta, sellaisesta jossa on koko ajan riitelyä ja ei kunnioiteta toisia eikä pyritä ottamaan huomioon muiden tunteita ja ajatuksia perusinhimillisestikään.
Riitojen välttäminen ja puolien pitäminen, ei aloitteen tekijänä/riidanhaastajana mutta ei päälle astuttavana alustanakaan. En siis ole passiivinen kynnysmatto, siis jos asia sen vaatii, niin puolustan ja menen sitten riitaan, mutta en ole aloittaja koska en ole riidanhaastaja, vaan jos asia sen vaatii, niin sitten toisen aloituksesta vastaan että eihän se näin nyt ollut tms. Reaalimaailmassa en todellakaan jää tuppisuuksi jos täytyy pitää puoliaan (netissä tilanne on eri, koska netissä riidanhaastajat eivät lopeta se on kiusaamista tarkoitus ei ole lopettaa, tilanne ei samoin inhimillisempää/ihmistä kohtaavaa kuten todellisuudessa), mutta en lähde aloittamaan mitään, koska en tykkää riidoista ja kahakoista ollenkaan. Sitten jos suutun, niin sitten jaksan kyllä jatkaa vaikka tilanne onkin stressaavaa reaalimaailmassa. Mielellä'än en halua mennä suuttumissfääriin, koska se ei mene kevyesti ja on stressaavaa.
Asiat on hyvä selvittää puhumalla ja reaalimaailmassa ihmisen näkee ja kaikki menee luonnollisemmin.
Kun ei tarvitse riidellä eikä mennä töykeyden eikä draamaan kenttään, niin rauhallista on hyvää. Totta kai eloisaa ja tunteikasta voi olla, se on elämää, mutta se on erillään sellaisesta toksisesta negatiivisuuden ilmapiiristä jossa ei olla turvassa ja mielellään rennosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin, toi oli nyt vähän huonosti kirjoitettua/ selitettyä, luin äsken sen itse uudestaan - kirjoitin väsyneenä. Pointit on siellä, mutta huonosti kirjoitin silmät tiltissä. T: 846/846 : kirjoittaja.
Lääkityksen avulla. Pirijohdannaiset ovat ainoa keino jaksaa töissä kahdeksan tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsikää omat "sieluryhmänne" missä ketään ei arvostella ja jättäkää ilkeät ihmiset pois piiristä. Jos olet tuntenut vetoa muinaiseen Egyptiin, tanssiin ja musiikkiin, saatat löytää apua tältä jakamieni linkkien Eldora&Siman sieluryhmältä. Jos et, etsi joku muu. Mutta ensin parantakaa sisäinen lapsenne, eli ymmärtäkää mikä asia lapsuudestanne saakka on yhä vastustamassa ajatteluanne. Jos psykologille ei pääse, on pakko terapoida itsensä, netistä löytyy hyvät vinkit ja oma mielen voima, "kuvitteluvoima" on vahva meditaatioissa.
Videon sieluryhmällä livevideoita henkisestä musiikkifestarista Kroatiassa esim. 30.12.2022 klo 8 aamulla tästä linkistä:
LIVE FROM CROATIA HOUSE OF RA ~ Angelic Ceremony w/ EldoRa & Siman (vimeo.com)
Uudenvuoden aaton juhla alkaa klo 15, Egypti -teemainen dance party:
LIVE FROM CROATIA HOUSE OF RA ~ NYE EGYPT & ATLANTIS Dance Party (vimeo.com)
Katsokaa youtubesta videoita omien varjojen parantamisesta, sisäisen lapsen parantamisesta. Shadow work: What are triggers & ways to heal them forever. Eli ydinhaavoista luonteessamme kuten epävarmuus yksin pärjäämisestä joten roikutaan huonoissa ystävyyssuhteissa/työpaikoissa/harrastusryhmissä.
Olen itsekin aika herkkä mutta olen elänyt sen kanssa ja oppinut tunnistamaan tilanteita ja elämään niiden mukaan.
Minulla on yksi läheinen joka on oikein korostetun yliherkkä. Pahoittaa mielensä milloin mistäkin ja häipyy kuukausiksi. Olettaa ihmisten ajatuksia ja kuvittelee niiden olevan totta kun itse ne sanoo ääneen.
Raskas ihminen ja itsekäs sanon minä. Suuttumisensa syyt on tekaistuja. Todellisuudessa hän ei kestä itseään mutta koittaa etsiä muista niitä piirteitä joita itsessään ei kestä. Rasittava, en jaksa enää kannatella tuota ihmistä kun ei omatkaan voimavarat ole täysillä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Videon sieluryhmällä livevideoita henkisestä musiikkifestarista Kroatiassa esim. 30.12.2022 klo 8 aamulla tästä linkistä:
LIVE FROM CROATIA HOUSE OF RA ~ Angelic Ceremony w/ EldoRa & Siman (vimeo.com).
Korjaus: alkaa aamulla klo 5:15 ja loppuu klo 8.
Ketju on tarkoitettu erityisherkille. Aloittaja kutsui erityisherkkiä vastaamaan ja kertomaan. Tämä ketju ei siis ole suunnattu erityisherkkien vihaajille ja arvostelijoille.
Sen vaikeampi sensitiivisen on tulla ketjuun vastaamaan, jos ketjuun on pesiytynyt vihamielisesti erityisherkkiin suhtautuvia kommentoijia.
Annetaan erityisherkkien vastata ja tilaa heille, tämä on heidän ketju. Aloituksen mukaan. Vihamieliset löytävät varmasti muut ketjut ja omat ketjut. Kiitoksia.
Huomautus ei liity edelliseen kommentoijaan, joka postasi ketjuuun hyvää materiaalia ja saattaa itsekin olla erityisherkkä, joten pystyi vastaamaan ap:n aloituksen mukaan ja samalla pystyi vinkkaamaan kanssakokijoille asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä sen kummemmin mieti mitä muut ajattelevat, mutta olen koko lapsuuden saanut kuulla olevani hullu ja rasittava ja sitä mun erilaisuutta ja ulkopuolisuutta on alleviivattu, niin esim. uudet sosiaaliset tilanteet aktivoi usein sen ulkopuolisuuden tunteen.
Ja vaikea löytää samanhenkisiä ihmisiä, tuntuu suorastaan mahdottomalta.FB:ssa on ryhmä Erityisherkät introvertit. Itse en tästä ryhmästä niin pitänyt kun on niin negatiivinen ilmapiiri. Mut kurkista ja muodosta oma mielipide 😊
En ole introvertti. Se tässä oman hankaluuden tekeekin, kun monet erityisen sensitiiviset ihmiset on kai juurikin introverttejä.
Lapsenakin tuo muiden lasten harjoittama naureskelu ja ulkopuolelle jättäminen liittyi siihen, kun selitin heidän mielestään outoja juttuja, nauroin liikaa ja liikuin hassusti. Olin siis ns. nolo.
Heiluttelin käsiä, loikin, nauroin vedet silmissä ja sain puheripuleita. Ei mitenkään ihmeellisiä juttuja mielestäni, mutta jotenkin ne ei vaan olleet sosiaalisesti ok siinä ympäristössä jossa elin, eikä kukaan muu ollut tuollainen.
Nykyäänkin liikun hassusti (jos olen vapautunut), liikutun helposti, nauran vedet silmissä ja saan puheripuleita (ja sitten saatan olla monta tuntia hiljaa).Nämä asiat on kyllä varmaan jonkinlainen trauma, koska tämän viestin lähettäminen tuntuu hankalalta, hävettää jo valmiiksi ja tulee heti semmonen, että nyt sitten tulee alapeukkuja ja sanotaan, että eli olet rasittava tms.
Luulen, että minua ymmärretään tähän saakka, mutta tämän viestin luettuaan ihmiset onkin sillain, että aijaa, tuo onkin tuollainen rasittava ja alkavat ikäänkuin inhota.
Voi murunen! Halaus.
Vierailija kirjoitti:
Vähän toisenlainen (ei niin usein ketjussa kuvattu) ratkaisuehdotus. Koska erityisherkkyyteen usein liittyy voimakas ulkopuolisuuden olo ja se tunne ettei pääse joukkoon, ei kuulu porukkaan ja ei ole samanlainen kuin muut, niin siitä asiasta voi tehdä myös VAHVUUDEN.
Mä olen urallani aina tehnyt työni hyvin, edennyt, ja huomannut että kun kiipeää ylöspäin saa yhä enemmän tehdä asioita ilman pakollista yhteistyötä. Ei siis kukaan tietenkään yksin päätä mistään mutta tarkoitan sitä että saa ITSE suunnitella suuntaviivat, linjat, sen miten toteuttaa.
Olen nyt ylintä johtoa. Ollut jo sellaisen 6-7 v. Ja tää on parasta. Keskijohtokin oli ihan Ok, sen sijaan alemmilla tasoilla rivityöntekijänä ei.En kestä mitään yhteispäättämistä tai tiimipäätöksentekoa, siksi on kivempaa olla johtaja. Olen todella tykätty esimies koska herkkänä aistin alaisten tarpeet ja tunteet. Olen toki joutunut kovettamaan itseäni harjoittelemalla joissain asioissa, mutta toisaalta tässä työssä pystyn olemaan myös semi-introvertti itseni.
Ja ennenkuin joku kysyy miksi lorvit aaveella: olen hiihtolomalla. Ja oikeasti suosittelen tätä monelle erityisherkälle: hakeutukaa johtotehtäviin! Vain siten työelämää saa parannettua ja ottamaan erityisherkät huomioon. Ei pidä valuttaa kaikkea valtaa ekstroverteille pätijöille :)
Loistavaa, että sinun kaltaisesi ihminen on johtotehtävissä! :) Helpottaa uskoa ihmiskunnan hyvyyteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisherkkyys on yksi tapa vältellä työelämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän toisenlainen (ei niin usein ketjussa kuvattu) ratkaisuehdotus. Koska erityisherkkyyteen usein liittyy voimakas ulkopuolisuuden olo ja se tunne ettei pääse joukkoon, ei kuulu porukkaan ja ei ole ”samanlainen” kuin muut, niin siitä asiasta voi tehdä myös VAHVUUDEN.
Mä olen urallani aina tehnyt työni hyvin, edennyt, ja huomannut että kun kiipeää ylöspäin saa yhä enemmän tehdä asioita ilman pakollista yhteistyötä. Ei siis kukaan tietenkään yksin päätä mistään mutta tarkoitan sitä että saa ITSE suunnitella suuntaviivat, linjat, sen miten toteuttaa.
Olen nyt ylintä johtoa. Ollut jo sellaisen 6-7 v. Ja tää on parasta. Keskijohtokin oli ihan Ok, sen sijaan alemmilla tasoilla rivityöntekijänä ei.En kestä mitään yhteispäättämistä tai tiimipäätöksentekoa, siksi on kivempaa olla johtaja. Olen todella tykätty esimies koska herkkänä aistin alaisten tarpeet ja tunteet. Olen toki joutunut kovettamaan itseäni harjoittelemalla joissain asioissa, mutta toisaalta tässä työssä pystyn olemaan myös ”semi-introvertti” itseni.
Ja ennenkuin joku kysyy miksi lorvit aaveella: olen hiihtolomalla. Ja oikeasti suosittelen tätä monelle erityisherkälle: hakeutukaa johtotehtäviin! Vain siten työelämää saa parannettua ja ottamaan erityisherkät huomioon. Ei pidä valuttaa kaikkea valtaa ekstroverteille pätijöille :)
Ehdin jo yläpeukuttaa, mutta tuo viimeinen rivi muutti asian. En käsitä tätä sodanlietsontaa "verttien" välillä. Useimmat ihmiset sijoittuvat johonkin välimaastoon, ja kaikki vaihtoehdot on ok. Ikävä käytös ja ekstro-/introverttiys ovat kaksi toisistaan erillään ilmenevää asiaa.
Älähän nyt. Hän puhui ekstroverteistä pätijöistä eikä sinänsä ottanut kantaa vertteihin. Ja toisaalta pätijöitä löytyy kyllä kaikista verteistä, jos sille kannalle lähdetään.
Kysy lääkäriltä mitä erityisherkkä tarkoittaa.
Yksi monista kirjoitti:
Selasin hyppien tätä viestiketjua ja ihan se näytti ja "kuulosti" juuri niin kirjavalta kuin lähes kaikki he joiden parissa nämä 50 vuotta on tullut kahlattua. Olen käynyt nuo surut, loukkaantumiset, yksin jäämiset herkkiksenä rankasti läpi. Mutta elämä kovettaa. Jossain kohtaa n. 35 vuotiaana ahdistuksen keskellä vaan päätin, ettei noilla/kellään ole enää oikeutta loukata mua, ei arvottaa tai myrkyttää mun elämää, eikä hyväksikäyttää hyväntahtoisuuttani. Meille herkille se on vaan liian raskasta. Karistin epätoivoiset ystävyysyritelmät jne. pois elämästäni ja aloin tehdä niitä asioita joissa viihdyin. Kohta huomasin, etten tarvitse toisia elääkseni omannäköistä elämää. Kuulostaa itsekkäältä, mutta niinhän ne muutkin... Enkä enää edes niin paljon kaivannut toisia ihmisiä. Miksi kaivata sellaista joka aina satuttaa? Me ei voida kuitenkaan maailman kaikkia taakkoja kantaa. Siinä omienkin virheiden määrä väheni. Kukapa ei niitä tekisi. Tätä kautta ja ihanan äitini, jonka kanssa vietän edelleen paljon aikaa sain ilon elämääni. Ehkä se rauha, ilo ja seesteisyys minussa on nyt tehnyt sen (ja toisten ihmisen elämänkokemus), että työelämästä olen löytänyt pari ihmistä, joita voin melkein sanoa ystävikseni, pienellä varauksella. Liian lähelle en heitäkään elämääni päästä, jotta ei taas sattuisi. Ja kyllä he hämmästelevät tätä ihmisten ja tilanteiden lukutaitoani, vaikkakin olen huomannut, että ei kaikkea siitäkään kannata toisille jakaa tai saan bimpon maineen. Ja ymmärrän hyvin, ettevät he pysty kokemaan samoin kun kaltaiseni. Hyväksymisestä on siis kyse molemmin puolin, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Paljon on myös auttanut, kun olen itse selittänyt heille, että tiedän, olen tälläinen. Reagoin nopeesti ja vahvastikin joskus, mutta älkää sitä pelästykö, koska yhtä nopeaa on tyyntyminenkin, jos ei hiileen enempää puhalleta. Työelämä on ollut rikkonaista juurikin siitä syystä, että itse olen halunnut pois, mutta aina on uusia tullut ja monilta aloilta. Nyt toivon, ettei enää tarvitsisi vaihtaa, koska tämä ikä... Mä toivon, että löydät uskalluksen elää oman näköistäsi onnellista elämää hieman nuorempana kuin minä ja se yksi ihminenkin edes ajoittain rinnalle riittää. Laumasieluja meistä herkkiksistä vähemmän löytyy, mutta elämänviisautta sitäkin enemmän. Et todellakaan siis ole yksin ja voi kuinka hauskaa olisi jakaa kokemuksia toisen kaltaisen kanssa. Siitä muuten syntyis aikamoista komediaa :) Kannattaa muuten oppia nauraan tilanteille ja itselleen, koska me herkkikset ollaan aika hupaisia näissä tunnekuohuissamme ja jos toisilla on hauskaa meidän kustannuksella, niin se vasta hauskaa onkin. Kyllä me se kestetään! Oppivatpa/uskatavat ottamaan itensäkin keposemmin. Kaikkea hyvää sulle ystävä rakas!
Kirjoituksesi lämmitti kivasti minunkin sydäntäni. Kiitos sinulle!
Itse olen opetellut arvostamaan omaa itsetuntemustani. Olen just hyvä ja arvokas tällaisena kuin minä olen. Saan olla.
Ja maailmassa on niin paljon asioita, joihin voin vaikuttaa ja joihin en voi vaikuttaa.
Olen opetellut suojelemaan itse itseäni.
Valitsen sellaisia asioita, että saan olla. Ei minun tarvitse repiä itseäni joka suuntaan. Olen senkin kokeillut. Mitä siitä oikeastaan jäi käteen?
Hyvä, että olen kokeillut.
Iän myötä ne minulla ovat helpottaneet tai muuttuneet.
Itse olen aina ajatellut, että olen normaali, mutta minulla on vaan omat haasteeni. Kaikilla meillä on omat haastamme. Ei en ulospäin näy.
Olen ollut hyvin ahdistunut ja angstinen. Aina olen kuitenkin tehnyt tehnyt tehnyt asioita- niistä peloista ja angsteista huolimatta.
Olen varmaan siten antanut itselleni mahdollisuuden kehittyä. Sen verran utelias olen aina ollut.
Kova itsekritiikki minulla on aina olleet. Silti olen tehnyt.
Itse sitä
Itsensä lannistaa tai nostaa tai antaa olla.
Hae hyvyyttä ja ota hyvät asiat sieluusi. Valitse ne asiat mihin alat panostaa.
Elämä on nyt. Aina voit aloittaa alusta. Suo itse itsellesi hyvä. Anna itsellesi mahdollisuus olla ja kehittyä.
Ole oma ittes.
Herkkyys on voimavara.
Vierailija kirjoitti:
Ota itseäsi niskasta kiinni, opettele toimimaan yhteiskunnassa ja opi ajantaju. Niin yksinkertaista, vaikka työtä ja ponnistelua vaatii tietenkin. Olisihan se helpompaa käpertyä nurkkaan itkemään, mutta valintoja, valintoja.
Samaa mieltä. Ymmärtäminen kaikkien yliherkkyyksien yms. kanssa menee jo hieman liian pitkälle.
Mikä persoonallisuuden tyyppi lakaisee ongelmat maton alle ja toivoo, että kaikki on painettu villaisella ja elämä jatkuu niin kuin mitään ei olisi tapahtunut? Joku sai INFPn määritelmän. Minäkin haluaisin omalle sekoilulleni jonkun vastaavan nimityksen. Eli kuka välttelee riitoja tai lopettaa riidoissa vellomisen ensitöikseen? 😌