Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkät/sensitiiviset, kuinka kestätte elämää?
Itselläni ei onnistu oikein mikään ja tälläkin hetkellä tilanne se, että en itketyn ja valvotun yön jälkeen (syyt itkuun liittyy juurikin siihen, etten ole normaali enkä siksi ole ikinä kuulunut joukkoon vaikka haluaisin olla vain yksi muista ja samanlainen kuin muutkin) kestä oikein mitään ääniä, saan sätkyjä jos en saa olla rauhassa jne.
Olen aika nuori vielä ja varmaan monet konstit käyttämättä, mutta löytyykö täältä muita sensitiivisiä jotka olisivat oppineet toimimaan yhteiskunnassa näistä aika rasittavista piirteistä huolimatta?
Ja helpottaako tällaiset piirteet iän myötä, vai paheneeko? Tai pysyy samana?
Olisi niin ihanaa olla kuten muut, ns. normaali.
On hyvin raskasta ja yksinäistä olla tällainen.
Kommentit (899)
Tee Aspergertesti?
"Mikä on vallassamme tehdä, se on vallassamme jättää tekemättä." — Aristoteles
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Scheherazade kirjoitti:
Tee Aspergertesti?
Vain pieni osa HSP-ihmisistä on myös autistisia, heitä kun on noin 15% väestöstä. Suurimmalla osalla HSP:istä ei ole esim. aleksitymiaa, joka on muistaakseni puolella autismin kirjon ihmisistä. Suurella osalla HSP:istä on myös paljon tunneälyä, joka on päinvastoin yleensä autistien heikkous.
siihen tottuu. en oikein osaa muuta sanoa. sama tekniikka millä "paranee" ahdistuksesta tai paniikkihäiriöstä että sen hyväksyy ja antaa vaan hyökyä päälle . jossain vaiheessa se ei enää pelota tai lamaa.
Pää pois sieltä pensaasta ja pelkoa kohti. Sillä siitä selviää. On niin helppo piiloutua diagnoosien ja herkkyyden taakse. En mä voi kun mä on niin herkkä. Laiskuutta sanon minä. Terapiaan kohtaamaan haamut ja kohti normaalia psyykeä. Elämässä tapahtuu aina odottamattomia asioita ja psyyken perusta pitää hoitaa kuntoon. Laiskuutta, ellei sitä tee.
Suvussa on henkilö joka sai erityisherkkä diagnoosin. Sen jälkeen alkoikin sitten vetäytymään kaikista velvollisuuksista tuon diagnoosin varjolla ja jätti kaikki ikävien asioiden hoitamisen muille. Samaan aikaan muu elämä hänellä ei ollut erityisherkkyyttä nähnytkään.
En arvosta. Erityisherkkyys on vain keino päästä vähemmällä ja saada oikeutus laiskuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin pärjään - koska viisas pääsee vähemmällä🤣 Diagnoosit oli suhteellisen helppo hankkia, nyt voin nauttia elämästä - tuet juoksee, oon ikuisella vapaalla - ja muut tekee kaikki mun puolesta, ettei mulle tule paha mieli.
Meidän herkkien pitäisi elää jossain yhdessä paikassa ja toteuttaa omia sosiaalisia normejamme, jotka käyvät meidän järkeemme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin pärjään - koska viisas pääsee vähemmällä🤣 Diagnoosit oli suhteellisen helppo hankkia, nyt voin nauttia elämästä - tuet juoksee, oon ikuisella vapaalla - ja muut tekee kaikki mun puolesta, ettei mulle tule paha mieli.
Tyhmä olet, jos kuvittelet tuollaisen olevan mahdollista.
Jo pelkästään se, että muut tekisivät asioita puolestasi ettei tule paha mieli on täyttä harhaa. Kukaan ei sellaiseen suostu eikä hyvällä katso.
Painu trolli vaikka Venäjälle.
Vierailija kirjoitti:
Suvussa on henkilö joka sai erityisherkkä diagnoosin. Sen jälkeen alkoikin sitten vetäytymään kaikista velvollisuuksista tuon diagnoosin varjolla ja jätti kaikki ikävien asioiden hoitamisen muille. Samaan aikaan muu elämä hänellä ei ollut erityisherkkyyttä nähnytkään.
En arvosta. Erityisherkkyys on vain keino päästä vähemmällä ja saada oikeutus laiskuudelle.
1. Eritysherkkyys ei ole diagnoosi, koska se ei ole sairaus.
2. Keksi parempi tarina, jos haluat mustamaalata erityisherkkiä.
3. Katso peiliin, niin saatat huomata projisoivasi omia negatiivisia piirteitäsi erityisherkkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suvussa on henkilö joka sai erityisherkkä diagnoosin. Sen jälkeen alkoikin sitten vetäytymään kaikista velvollisuuksista tuon diagnoosin varjolla ja jätti kaikki ikävien asioiden hoitamisen muille. Samaan aikaan muu elämä hänellä ei ollut erityisherkkyyttä nähnytkään.
En arvosta. Erityisherkkyys on vain keino päästä vähemmällä ja saada oikeutus laiskuudelle.
Miksi valehtelet internetissä?
Vierailija kirjoitti:
Pää pois sieltä pensaasta ja pelkoa kohti. Sillä siitä selviää. On niin helppo piiloutua diagnoosien ja herkkyyden taakse. En mä voi kun mä on niin herkkä. Laiskuutta sanon minä. Terapiaan kohtaamaan haamut ja kohti normaalia psyykeä. Elämässä tapahtuu aina odottamattomia asioita ja psyyken perusta pitää hoitaa kuntoon. Laiskuutta, ellei sitä tee.
Joku päivä sullakin elämä saattaa vielä yllättää ja vetäistä maton jalkojen alta. Tuollaiset puheet ennakoivat sitä vahvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika raskastahan se on. En ole varma olenko erityisherkkä, mutta moni väittämä mikä siihen liitetään sopii minuun.
Olen aina ollut suuritunteinen ihminen ja herkästi aistin muiden tunnetiloja ja osaan helposti "lukea" ihmisiä. Empatiakyky on suuri ja jo elokuviin yms. eläydyn voimakkaasti vaikka ei edes ole totta ja saisin itseni helposti itkemään ihan pelkästään kuvittelemalla ikäviä asioita.
Näin aikuisiällä hallitsen sitä tosi hyvin. Pystyn työntämään nämä asiat taka-alalle ja jopa käyttämään "supervoimana" tarkkaavaisuuttani tietäen kehen kannattaa luottaa ja kehen ei ja miten käsitellä muita ihmisiä. Se ei ikävä kyllä poista niiden erilaisten nega tunteiden raskautta mitä tuntosarvet kerää ympäriltä jatkuvasti.
Tunteilla on kääntöpuolikin joten ilon ja rakkauden tunteetkin tunnen vahvasti.
Ikävää, että niitä negoja on liian paljon elämässäni verrattuna posiin.
Tässä elämässä pääni sisällä pyörii jatkuva huoli, syyllisyys, epävarmuus ja huonommuus.
Vaatii paljon itsensä tsemppaamista näiden tunteiden yli pääsemiseen ja kironnut sitä miksi olen tällänen yltiöempaattinen edes.
En usko, että kukaan huomaa minun olevan sellainen. En mainosta asiaa ollenkaan. Itkunikin osaan vielä pitää aisoissa.
Eli kyllä kestän vielä elämää tämän kanssa vaikka olenkin kironnut tämän ominaisuuteni useesti.
Neuvoni on, että mitä et voi muuttaa niin käännä se "supervoimaksesi" ja opettele hallitsemaan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Käytän hyviä korvatulppia sekä kaupungilla, että nukkuessani. Makuuhuoneessa on pimennysverhot. Asun hiljaisen kadun varrella ylimmässä kerroksessa. Käytän vain pehmeitä ja keveitä hieman suuria vaatteita ja kenkiä. Tapaan ihmisiä vain sen verran, kuin jaksan. Kuljen julkisilla ruuhka-ajan ulkopuolella. Kävelen tai ajan pyörällä työmatkat, koska ratikassa ja bussissa on usein likaisia pahanhajuisia ihmisiä. Nautin etätöistä. Korvatulpat on mahtavin keksintö ikinä. Voin käydä kaupassa ilman, että väsyn henkihieveriin kauppakeskusten melusta. Harjoittelen mindfullnessia. En voi käydä elokuvissa, koska ihmiset maiskuttavat, rapisevat ja röyhyäilevät siellä. Katson elokuvat kotona. Voi olla, että tämä häiritsee ajatustasolla ei-erityisherkkiä. Muistutan kuitenkin, etten ikinä ole tullut kitisemään teille aiheuttamastanne mökästä/hajusta, joten odotan samaa hienotunteisuutta teiltäkin. Ei pitäis häiritä, jos joku elää teitä vaivaamatta.
Sanon tämän kaikella rakkaudella:
Joskus kannattaa sanoa näille häirkiköille (jos uskaltaa, en minäkään läheskään aina uskalla mutta harjoittelen), että anteeksi toimintanne on häiritsevää, voisitteko vähän hiljentää puhettanne, syömisääniäne jne. Tämä on omalle mielenterveydelle todella tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisin nyt tänne valoisaa mieltä, toisten keskimäistä tsemppausta, ja toimivia arkisia vinkkejä! Hyviä ratkaisuja!
Pliis! Siinä voitamme kaikki!
Mulle oli helpotus kun tajusin olevani HSP eli Highly Sensitive People.
Se vaan tarkoittaa sitä että oon aisteiltani neurologisesti herkempi, ja tunteiltani myös mikä tosin johtuu enemmän lapsuudesta.
Hyväksyminen on se eka tärkeä askel, siitä lähtee työstäminen. On tärkeää että otat elämäsi haltuun! Mieti mitkä aistit on herkimpiä ja vähennät kuormitusta. Itse luovuin lastentarhanopettajan työstä kun siellä on liikaa ärsykkeitä, pahimpana meteli.
Hommasin vastamelukuulokkeet. Ostin hyvät aurinkolasit. Kerroin ystäville ja uusi poikaystävä on tietoinen siitä että tarvin omaa aikaa palautumiseen jos on ollut esim bileissä tms. Skannaan omaa oloani päivittäin ja käyn paljon luonnossa jos on ylikuormitusta.
En märehdi asiaa liikaa, enkä odota että saan tällä ominaisuudella mitään anteeksi. Tää ei ole diagnoosi. Moni jää kiinni siihen epänormaaliuden murehtimiseen, mutta ei sellaista ole kuin normaali. Hommasin duunin jota voin itse säädellä, olen hyvä lukemaan muita ihmisiä kun omat tuntosarvet on herkät eli psykologia on vahvuutena. Etsi ne omat vahvuudet ja käytä hyödyksi, maailma tarvitsee myös herkkiksiä!
Herkkyyttä tulisi käyttää hyödyksi ja voimaksi.
Mä ainakin oon vaipunut apatian rajamaille pitkään jatkuneen masennuksen, ahdistuksen, harhaisuuden ja muun mieliala-ja psykoosioireilun takia kun vihaan omaa miehisyyttäni ja pelkään ovatko muut minulle armollisia. 🙍🏻♂️😭
Miksi mä sain alapeukun? Eikö täällä saakaan puhua herkkyydestä? En ole kova mies, vaikka en tunteitani muille näytä. Se on minun kaltaisen miehen defenssi: kätkeytyneminen.
Voimia sinne! Itse olen sairaseläkkeellä nuoresta iästä huolimatta. Sen vuoksi jaksan toimia melko normaalisti.
Kuulostaa siltä, että olet ehkä myös INFP, koska sillä tyypillä on kaikkein eniten taipumusta jumittua pakonomaisesti miettimään loputtomasti jotain negatiivisia tunteita aiheuttavaa mennyttä tapahtumaa.
Vaikka se johtuu synnynnäisistä ominaisuuksista, niin kyllä tuosta loputtomasta valvomisesta voi päästä osittain eroon, tai niitä tunteita voi oppia hallitsemaan tai olemaan antamatta niille liikaa huomiota. Niitä negatiivisia tunteita ei tarvitse ottaa niin vakavasti, vaan voi opetella sanomaan itselleen: ”Nämä on vaan tunteita ja ajatuksia, antaa niiden tulla ja mennä”.
Onko sinulla sellainen ajatus, että aina, kun sinulla on noita negatiivisia tunteita, niin sinulla on velvollisuus huomioida ne ja ottaa ne itseesi? Niin ei oikeasti ole, ei tunteisiin tarvitse tarttua, ne tulevat ja menevät. Eikä tunne ole yhtä kuin todellisuus, se on vain mielen ja kehon tulkinta todellisuudesta tai reaktio siihen.
Itsekin vatvoin ennen samalla tavalla, mutta nykyään osaan suhtautua ottaa noihin omiin voimakkaisiin tunteisiin etäisyyttä. Niitä voi fiilistellä hetken, mutta niihin ei tarvitse hirttäytyä.