Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkät/sensitiiviset, kuinka kestätte elämää?
Itselläni ei onnistu oikein mikään ja tälläkin hetkellä tilanne se, että en itketyn ja valvotun yön jälkeen (syyt itkuun liittyy juurikin siihen, etten ole normaali enkä siksi ole ikinä kuulunut joukkoon vaikka haluaisin olla vain yksi muista ja samanlainen kuin muutkin) kestä oikein mitään ääniä, saan sätkyjä jos en saa olla rauhassa jne.
Olen aika nuori vielä ja varmaan monet konstit käyttämättä, mutta löytyykö täältä muita sensitiivisiä jotka olisivat oppineet toimimaan yhteiskunnassa näistä aika rasittavista piirteistä huolimatta?
Ja helpottaako tällaiset piirteet iän myötä, vai paheneeko? Tai pysyy samana?
Olisi niin ihanaa olla kuten muut, ns. normaali.
On hyvin raskasta ja yksinäistä olla tällainen.
Kommentit (899)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin aika herkkä mutta olen elänyt sen kanssa ja oppinut tunnistamaan tilanteita ja elämään niiden mukaan.
Minulla on yksi läheinen joka on oikein korostetun yliherkkä. Pahoittaa mielensä milloin mistäkin ja häipyy kuukausiksi. Olettaa ihmisten ajatuksia ja kuvittelee niiden olevan totta kun itse ne sanoo ääneen.
Raskas ihminen ja itsekäs sanon minä. Suuttumisensa syyt on tekaistuja. Todellisuudessa hän ei kestä itseään mutta koittaa etsiä muista niitä piirteitä joita itsessään ei kestä. Rasittava, en jaksa enää kannatella tuota ihmistä kun ei omatkaan voimavarat ole täysillä .
Ei ruo kuvaamasi läheinen ole mikään yliherkkä vaan k-pää.
Normaali typeryys vain nykyään verhotaan hienojen termien taakse.
Totta puhut!
Murrosikään kuuluu luonteen vaihtelu, yliherkkyys milloin millekin ja siitä kasvaa ulos, senkin olen lähelläni olevista huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota itseäsi niskasta kiinni, opettele toimimaan yhteiskunnassa ja opi ajantaju. Niin yksinkertaista, vaikka työtä ja ponnistelua vaatii tietenkin. Olisihan se helpompaa käpertyä nurkkaan itkemään, mutta valintoja, valintoja.
Elämä ehkä opettaa sinulle, että se ei ole niin helppoa. Olisin maailman onnellisin, jos kyse olisi vain valinnoista. Kerran kun otin itseni niskasta kiinni ja pakotin itseni sosiaaliseen tilanteeseen, sain paniikkikohtauksen toisten edessä, mutta pahin oli, kun oksensin toisten ihmisten edessä. Ymmärrän, että sitä on vaikea tajuta, mutta kuvittele kerrankin, että sä et pysty hallitsemaan tilannetta kuin normaali ihminen ja se tekee todella alakuloiseksi. Kuvittele, että vaikka kuinka haluat ottaa siitä niskasta kiinni, sun oma vartalo reagoi siihen voimakkaasti ja kapinoi vastaan. Vaikea kuvitella? Niin varmasti. Mutta sellaista se on.
Pyydän anteeksi kirjoittajan puolesta.
Hänellä itsellään on selvästi ongelmia, jos reagoi aloitukssen noin.
Toivottavasti te herkät ihmiset pystytte kuitenkin elämään edes jonkinlaista elämää 👍🐈🐇🐿🦔🐕
Minulla nämä herkkyydet pahenivat iän myötä. Vai ovatko voimani niiden kestämiseen vain vähentyneet? Sitä tässä nyt terapiassa nelikymppisenä selvitellään. Toki taustalla on muutakin, nyt diagnoosina masennus/ahdistuneisuushäiriö.
Olen tehnyt 10 vuotta sosiaalista ja hälyisää työtä, aloin saamaan paniikkikohtauksia nyt viime vuosina yhä lisääntyvissä määrin, kunnes työnteosta ei tullut enää mitään. Nyt olen pitkällä sairaslomalla. En usko ikinä palaavani enää vanhaan työhön. Ymmärrän nyt kuinka kuormittavaa se on ollut.
Ei tässä ole muuta vaihtoehtoa kun koettaa löytää ratkaisuja, kuinka voisi elää ns elämisen arvoista elämää. Itsetuntemuksen lisääminen kannattaa niin osaa sumplia elämässä paremmin ajamatta itseään ahdinkoon. En osaa muuta neuvoa, matkani tämän kamelin selän katkeamisen jälkeen on vasta alussa.
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkyys on yksi tapa vältellä työelämää.
Todellakin on noin.
Neuvojani on tutustua vagushermoston toimintaan sekä Tara Brachin teos Ehdoton hyväksyminen. Kaikkea hyvää ketjuun kirjoittaneille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka? Kokoontuvat tänne poistamaan viestejä?
Jaa-a, olen vain nuoresta asti pakottanut itseni tekemään ja menemään, vaikka on ollut kauheaa. Esimerkiksi puhelimella soittaminen oli minulle melkein ylitsepääsemättömän vaikeaa ja jos se onnistui niin sanat menivät sekaisin ja unohdin mitä pitää sanoa ja häpesin suunnattomasti. Siispä keksin kirjoittaa itselleni "vuorosanat" muistilapulle jokaista puhelua varten. Siitä se muuttui sujuvammaksi. Harjoittelin myös etukäteen muita sosiaalisia tilanteita. Nämä siis noin kaksikymppisenä, kun piti alkaa elää omaa elämää. Tajusin, että vaikeistakin tilanteista selviää, kun kehittää rutiineja ja niitä saa vain toistoilla.
Toisaalta vapaa-ajan sosiaaliset tilanteet ovat edelleen vaikeita, koska kaikissa niistä ei rutiineista ole niin paljon apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kún saa olla omissa oloissa mutta heti jos pitää sosiaalisoida liika kuormittuu.
Yliherkkyys ja introvertismi on metka yhdistelmä..juu ei todellakaan. Aika hankalaa on kieltämättä välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkyys on yksi tapa vältellä työelämää.
Todellakin on noin.
Juu siis juuri näin, terv. vakituisessa työsuhteessa yli 20 vuotta ja jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen yliherkkä. Just äsken tuli paha mieli kun yks sossu puhui minulle semitylysti, siis ihan asiallisesti kuitenkin. Pitää kasvattaa vahvempaa nahkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkyys on yksi tapa vältellä työelämää.
Todellakin on noin.
Juu siis juuri näin, terv. vakituisessa työsuhteessa yli 20 vuotta ja jatkuu.
Siis oletko erityisherkkä ja vakituisessa työsuhteessa, mutta katsot, että erityisherkkyytesi on tapasi vältellä työelämää? Vai mitä tarkoitat?
Minua ärsyttää aina, kun ihmiset luulevat tietävänsä toisten asiat paremmin kuin he itse ja luulevat tietävänsä, miltä toisista tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidan olla vain estyneen ja eristäytyvän persoonan piirteinen.🏻
Olen aika järkyttynyt ja myös helpottunut, kun olen lukenut erityisherkkyydestä. Tosin vasta nyt, yli viiskymppisenä. Ei sellaisesta ole omassa nuoruudessa tai lapsuudessa edes puhuttu. Olen saanut selityksen monille tuntemilleni asioille ja miksi reagoin tietyllä tavalla. Mulle ehkä yleisimmät piirteet on ulkopuolisuuden tunne, stressaaminen ja turha murehtiminen, kuormittuminen väkijoukossa, toisten tunnetilojen vaistoaminen (tiedän asioita, jotka jätetään sanomatta), toisten tarkkailu, asioihin kiinni jääminen, vaikea tehdä päätöksiä... Tunteet ovat vahvistuneet iän myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle pelastus on osittainen etätyö. Myös opiskelemaan pystyy nykyään paljon verkossa, se ei kuormita samalla tavalla. Olen menossa myös ADHD-tutkimuksiin ja aion kokeilla olisiko lääkkeistä apua. Ikää jo 50, tähän saakka olen jotenkin selviytynyt.
Onko aloittaja työelämässä ja onko koulunkäynti sujunut normaalisti?
Kyllä se elämän myötä helpottaa ja jokaisen pitää ITSE kasvattaa ja jalostaa itseään siihen suuntaan kun haluaa. Harjoitusta harjoitusta.
Mitä jos joskus mielesi pahoittaneena puretkin takahampaat yhteen ja ajattelet että "ja paskanlatvat", minähän en tästä jää murehtimaan ja vaikka tuntui pahalta haistatat pitkät sinun mielesi pahoittajalle. Jos et voi tehdä sitä oikeasti, niin tee se mielessäsi. Sinun täytyy itse muuttaa ajattelutapaasi, ei sitä kukaan tee sinun puolestasi.
Älä vello itsesäälissä ja siinä että olet jotenkin erityisherkkis, koska se ajatus vaan vahvistuu aivoissasi ja tulee entistä voimakkaammaksi. Niin moni herkkäkin ihminen pärjää varsin hyvin maailmassa kun opettelee sietämistä, kuormittumista ja ELÄÄ, eikä nillitä turhasta ja ruoki itselle kokoajan ajatusta siitä että voi voi kun olen tällainen.
Ei me muutkaan olla täydellisiä mutta jos meinaa elää, eikä parkua koko ikäänsä, on vain elettävä, uskallettava, purtava takahampaat yhteen ja hakattava päätä joskus seinää ja taas mennään eteenpäin. Lopettakaa itsenne jatkuva analysointi ja eläkää !!!!
Hyvin on mennyt kun kävin 3 kk terapiassa ja opettelin uuden ajattelutyylin. Lopetin ajattelemisen siitä että kun olen tällainen herkkä persoona, tai vaikka sitä olisinkin niin en anna sille ajatukselle enää valtaa. Olen normaali. Moni asia satuttaa ja ylikuormittaa, mutta so what. Sellaista elämä on. Olen muokannut vuosien saatossa elämäni sellaiseksi että minulla on aikaa palautua, olla hiljaa itsekseen ja olen karistanut elämästäni aikuisiällä myös minua kuormittavat ihmiset. Muokkasin elämäni siten että jaksan. En myöskään vastuuta vointiani muille. Otan vastuun itsestäni ja omista tunteistani. Se että en jaksa tiettyjä asioita ei ole työnantajan, työkavereiden tai yhteiskunnan vika.
Lukuvinkki ap:lle. Anita Moorjani: Sensitive Is the New Strong - The Power of Empaths In an Increasingly Harsh World.
Arjessa:
Huolehdi perustarpeistasi. Moni itku väistyy syömällä ja happihyppelyllä. Iltaisin ei kannata yrittää tehdä muuta kuin levätä ja varautua seuraavaan päivään. Aamulla voi miettiä asioita, jos on pakko
Matala verensokeri on suurin syy masennukseen. Syötkö kunnolla? Huolehdi tämä kuntoon ensin
Korvatulpat ja vastamelukuulokkeet auttavat pahimpiin häiriöääniin, kuten liikenteen meluun. Itse nukunkin korvatulpilla. Asunto tien varressa, nykyään käytän välillä myös päivisin tulppia, jos on pidettävä ikkunoita auki. Siedätyskin auttaa - jotkuthan eivät taas kestä hiljaisuutta
Ihmissuhteissa:
Pysy erossa ns. Brute-ihmisistä. Itsellä ainoa kontakti on tällä hetkellä äiti. En tiedä, tuleeko koskaan muita, eikä sinänsä haittaakaan. Olen elänyt vuosi ilmankin kontaktia ja tiedän pärjääväni. Luonnon lähellä on helpompi olla, sillä eläimistö ja puusto on ihmiseen verrattuna harmitonta ja lempeää
Työelämässä:
En ole osallistunut vuosiin. En pidä sitä realistisenakaan, että naisten pitäisi. Omanlaistaan sukupuolivihaa tämä, että naisia pakotetaan osaksi miesten töitä ja sotia. Meidän biologiamme on erikoistunut vauvojen tekoon ja hoivaamiseen, ei olemaan lukittuna kilpailevien aikuisten kanssa pieniin häkkeihin
Yleisesti ottaen hyväksy itsesi ja tee olosi mukavaksi hinnalla millä hyvänsä. Anna maailman sopeutua
Ei ruo kuvaamasi läheinen ole mikään yliherkkä vaan k-pää.
Normaali typeryys vain nykyään verhotaan hienojen termien taakse.