Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkät/sensitiiviset, kuinka kestätte elämää?
Itselläni ei onnistu oikein mikään ja tälläkin hetkellä tilanne se, että en itketyn ja valvotun yön jälkeen (syyt itkuun liittyy juurikin siihen, etten ole normaali enkä siksi ole ikinä kuulunut joukkoon vaikka haluaisin olla vain yksi muista ja samanlainen kuin muutkin) kestä oikein mitään ääniä, saan sätkyjä jos en saa olla rauhassa jne.
Olen aika nuori vielä ja varmaan monet konstit käyttämättä, mutta löytyykö täältä muita sensitiivisiä jotka olisivat oppineet toimimaan yhteiskunnassa näistä aika rasittavista piirteistä huolimatta?
Ja helpottaako tällaiset piirteet iän myötä, vai paheneeko? Tai pysyy samana?
Olisi niin ihanaa olla kuten muut, ns. normaali.
On hyvin raskasta ja yksinäistä olla tällainen.
Kommentit (899)
Vierailija kirjoitti:
En kestäkään. Olen kotona piiossa. Olen yrittänyt olla työelämässä ja koulussa, mutta se on henkisesti niin vaikea, että paine purkautuu fyysisinä oireina. Yksikin epäystävällinen katse tai sana saa kärsimään jopa pariksi viikoksi. Syy - vuosia kestänyt rankka koulukiusaaminen. En pysty olemaan ryhmässä, koska minussa on se pelko - ryhmä vs minä.
Sinulle elämä on aiheuttanut tunnelukkoja, joita voi hoitaa esim. tunnelukkoterapian tai jonkun muun terapian avulla. Myös homeopatia/kukkaterapia voi lievittää oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eritysherkkyys ei ole muuta kuin nykyajan syy olla hankala ja huonokäytöksinen.
Joka asialle kun pitää keksiä diagnoosi
Vierailija kirjoitti:
Eritysherkkyys ei ole muuta kuin nykyajan syy olla hankala ja huonokäytöksinen.
Joka asialle kun pitää keksiä diagnoosi
Jestas sentään, miten tyhmä olet!!!
Vierailija kirjoitti:
Eritysherkkyys ei ole muuta kuin nykyajan syy olla hankala ja huonokäytöksinen.
Joka asialle kun pitää keksiä diagnoosi
Ei ole. Syitä saattaa olla useita, ei voi laittaa pelkästään erityisherkkyyden piikkiin.
Ja jokainen ottaa vastuun käytöksestään ym.
Vaikeaa on kun kroppa oireilee suuresta ja pienestäkin stressistä.
Pahentunut vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten kestän? Huonosti. Olen koko ajan henkisesti vereslihalla.
Veit sanat suustani. Olen jo aikuinen. Vältän ikäviä ihmisiä. Saan voimaa luonnossa liikkumisesta, luovista harrastuksista, lemmikeiltä. Joudun tsemppaamaan päivittäin. Samanhenkisiä vois löytyä jonkin harrastuksen kautta.
Nykyinen kasvavaan tuottavuuteen ja instasosiaalisuuteensekä pinnallisiin panosuhteisiin kannustava some ja yhteiskunta eivät ole ideaaleja systeemejä kaikille ihmisille. Kannattaa ottaa huomioon sekin, että täällä asuu populaa, jotka poikkeavat geneettisesti täysin toisistaan, enemmän kuin britit ja saksalaiset toisistaan.
Jos repii ja ahdistaa, kannattaa kuunnella itseään. 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yx anteeks-nieminen ja nieminen-joustaa tyyppi. Koko elämän tuntunut että mulle ei kuulu samat ihmisoikeudet kuin muille. Tää ketju on lohduttanut mua älyttömästi, minunkaltaisiani on muitakin, en ole se ainut erilainen, joka lapsena vallankin tunsi että ei kuulu muiden joukkoon. Yksinäinen olen tavallaan ollut koko elämäni. Ikinä ei ole syntynyt hyviä ja kestäviä ihmissuhteita. Olen viisikymppinen, ja yksinäisyys ei ole enää pelkotila, vaan olen huomannut että yksinkin voi elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme burnouttia takana. Tässä sitä mietin kuinka opetella olemaan vähemmän vaativa itselleen, kuinka välttää neljäs ja viides loppuunpalaminen.
Noh, kortit on jaettu näillä pelataan.
Mä luulin olevani jotenkin erityisherkkä, mutta olinkin vain traumatisoitunut lapsuudessa. Kannattaa miettiä, että kummasta on oikeasti kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Julisella paikalla kuului jatkuva, sietämättömän kova ääni. Eräs paikallaolija kommentoi kuulevansa äänen ”sata kertaa kovempana” kuin muut, koska on ”erityisherkkä”. Melkein nauroin ääneen🤣 Jos tämä olisi ollut totta, hän olisi jo pyörtynyt kivusta, koska ääni oli ihan varmasti jokaisen paikallaolijan mielestä inhottava, mutta pitihän yhden ”erityisherkän” päästä pätemään taas ”erityisyydellään”. Ei hän mitenkään edes pyrkinyt pois äänen lähettyviltä, joten enpä oikein uskonut häntä.
Vierailija kirjoitti:
En kestäkään. Olen kotona piiossa. Olen yrittänyt olla työelämässä ja koulussa, mutta se on henkisesti niin vaikea, että paine purkautuu fyysisinä oireina. Yksikin epäystävällinen katse tai sana saa kärsimään jopa pariksi viikoksi. Syy - vuosia kestänyt rankka koulukiusaaminen. En pysty olemaan ryhmässä, koska minussa on se pelko - ryhmä vs minä.
Traumaterapia. Lue erilaista tietoa trauman vaikutuksesta ihmiskehoon. Sinua on satutettu, mutta tulet voimaan vielä paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä terapeutti 🙏🏻
Kävin kolme vuotta psykoterapiassa ja kyllä kannatti. Ainoa, mitä harmittelin, on, etten mennyt jo nuorempana!
Ei sitä oikein kestäkkään. Pitää vain väkisin yrittää pysyä normaalien mukana ellei halua syrjäytyä ja elää köyhyydessä. Tänään tulee töistä potkut kun en yllä tulostavoitteisiin koska en pysty työskentelemään yhtä tehokkaasti kuin normaalit.
Monimutkaisempien asioiden opiskelusta ei tule jännitysniskan & siitä johtuvien päänsärkyjen takia oikein mitään. Kipu lamauttaa työmuistin ja yksityiskohdat eivät jää mieleen. Yliopistopaikat on saanut toistaiseksi unohtaa. Vaikka pänttäisi tuntikausia pääsykokeisiin ei kivulta jä jännitykseltä jää paljoakaan mieleen.
Fyysistäkin työtä on kokeiltu huonolla menestyksellä. Migreeniä ja kipujahan siitä on seurannut. Keho ei ehdi palautua säännöllisen fyysisesti raskaan työn rasituksesta.
Silti pitäisi kilpailla tällä surkealla kropalla normaalien kanssa. Stressinsietokyky on varsin heikko vaikka valehtelen työnantajille muuta.
Elämä yliherkkyyden kanssa on lähellä elämistä PTSD:n tai aivovamman kanssa.
Hermostoltaan normaalit menevät heittämällä ohi. Edes kohtalaisen elintason saavuttaminen tuntuu vaikealta. Koskaan ei ole ollut yli 3000 euroa pankkitilillä
Viisaat pääsee vähemmällä. Dg paperi kädessä ei tarvitse edes yrittää suoriutua vastuun kantamisesta, nokkelaa! Paljonko nostat tukia?
Eräs psykologi sanoi minulle kauan sitten että ns. normaaliuden raja on hyvin häilyvä - eikä kukaan itse asiassa oikeastaan sovi joka asiassa normaaleina pidettyihin rajoihin.
Itse olen myös aina ollut se "outo ja erilainen", koko peruskoulun ajan koulukiusattu myös kömpelyyden takia.
Itsetuntoni murskattiin olemattomiin myös kotona - vanhempani kritisoivat minua jatkuvasti. Kiitosta sain kuulla aniharvoin. Samoin siitä kuinka naisen pitäisi olla alistuvainen, hiljainen, ja nöyrä - ja jättää omat halut ja tarpeet taka-alalle. Koska sellaisena kuin minä olin en saisi koskaan aviomiestä!
Työelämässäkin olen kokenut kiusaamista ihan sen pahimmassa merkityksessä
Sain ADHD - ja ahdistuneisuushäiriödiagnoosit vasta 47 - vuotiaana - vängättyäni asiasta TE - toimistossa ja terveydenhuollossa vuosikausia ennen kuin pääsin tutkimuksiin. Sitä ennen minut ehdittiin leimata em.tahoilta niin masentuneeksi, kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaksi, kuin lapsieni kaltoinkohtelijaksi / ylisuojelevaksi "leijona"emoksikin.
Mikään noista väittämistä ei ollut totta!
Mutta huonosta itsetunnosta ja alemmuudentunteista olen kärsinyt koko ikäni, lapsuudesta saakka. En myöskään luota perheeni ulkopuolisiin ihmisiin oikeastaan ollenkaan, eikä minulla ole aviomieheni lisäksi yhtään läheistä ystävää - kaverisuhteita kyllä.
Olen vuosikymmenten kuluessa menettänyt rippeetkin miellyttämishalusta ja toisten apinoimisesta saadakseni hyväksyntää. Viihdyn Onneksi erinomaisen hyvin kotonani.
Kaikki kritisoijat, ilkeilijät, manipuloijat, ja kateelliset ihmiset olen vuosien mittaan heivannut pois lähipiiristäni. Se oli yksi elämäni parhaita päätöksiä - kuin olisin vapautunut kauheasta taakasta!
Olin liian kauan liian kiltti, ja annoin kohdella itseäni kaltoin luullessani että vika on aina minussa!
Älä sinä tee samaa virhettä, opettele arvostamaan ainutlaatuisuuttasi ja olemaan oma arvokas itsesi.
Kaikkea hyvää elämääsi. 🤗❤️
Vierailija kirjoitti:
Julisella paikalla kuului jatkuva, sietämättömän kova ääni. Eräs paikallaolija kommentoi kuulevansa äänen ”sata kertaa kovempana” kuin muut, koska on ”erityisherkkä”. Melkein nauroin ääneen🤣 Jos tämä olisi ollut totta, hän olisi jo pyörtynyt kivusta, koska ääni oli ihan varmasti jokaisen paikallaolijan mielestä inhottava, mutta pitihän yhden ”erityisherkän” päästä pätemään taas ”erityisyydellään”. Ei hän mitenkään edes pyrkinyt pois äänen lähettyviltä, joten enpä oikein uskonut häntä.
On olemassa erityisherkkiä ja "erityisherkkiä". Tuo tapaus oli ehkä niitä jälkimmäisiä. Yleensä erityisherkät eivät tee itsestään numeroa. Minä en ole ääneen sanonut kuin ehkä parille ihmiselle. Sitten on niitä " erityisherkkiä", jotka haluavat huomiota ja erityiskohtelua. En tiedä, ovatko he ymmärtäneet asian väärin vai mistä tuo johtuu. Ehkä eivät halua olla tavallisia vaan erityisiä.
Vierailija kirjoitti:
Viisaat pääsee vähemmällä. Dg paperi kädessä ei tarvitse edes yrittää suoriutua vastuun kantamisesta, nokkelaa! Paljonko nostat tukia?
Erityisherkkyys ei ole diagnoosi. Siitä ei saa siis tukia.
Suosittelen itsetutkiskelua ja sijoittamaan hyvään psykologi palveluun.
On myös toinen tie jota ei voi suoraan suositella mutta joka toimii 100% varmasti herkkyyteen/suruun ja se on opiaatit. Valitse mahdollisimman pitkäkestoinen aine ja käyttötapa äläkä yritä paeta todellisuutta vaan havainnoida sitä eri perspektiivistä.