Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkät/sensitiiviset, kuinka kestätte elämää?
Itselläni ei onnistu oikein mikään ja tälläkin hetkellä tilanne se, että en itketyn ja valvotun yön jälkeen (syyt itkuun liittyy juurikin siihen, etten ole normaali enkä siksi ole ikinä kuulunut joukkoon vaikka haluaisin olla vain yksi muista ja samanlainen kuin muutkin) kestä oikein mitään ääniä, saan sätkyjä jos en saa olla rauhassa jne.
Olen aika nuori vielä ja varmaan monet konstit käyttämättä, mutta löytyykö täältä muita sensitiivisiä jotka olisivat oppineet toimimaan yhteiskunnassa näistä aika rasittavista piirteistä huolimatta?
Ja helpottaako tällaiset piirteet iän myötä, vai paheneeko? Tai pysyy samana?
Olisi niin ihanaa olla kuten muut, ns. normaali.
On hyvin raskasta ja yksinäistä olla tällainen.
Kommentit (899)
Minulla oli jatko-opintojen ryhmässä eräs, joka juttujensa perusteella vaikutti erityisherkältä. Hänen kanssaan oli vaikeaa toimia, kun otti nokkiinsa asiallisesta palautteesta, jota ryhmässä annettiin toisille. Hän vaikutti loukkaantuneelta myös mentorin palautteesta. Luulisi, että maisteristason ihminen ottaisi palautteen ilolla vastaan, ja jos on eri mieltä siitä, osaisi keskustella asiasta rakentavasti. Lopetin vertaispalautteen antamisen hänelle, kun se vaikutti olevan hänelle niin raskasta. En tiedä, miten hän myöhemmin pärjäsi opinnoissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli jatko-opintojen ryhmässä eräs, joka juttujensa perusteella vaikutti erityisherkältä. Hänen kanssaan oli vaikeaa toimia, kun otti nokkiinsa asiallisesta palautteesta, jota ryhmässä annettiin toisille. Hän vaikutti loukkaantuneelta myös mentorin palautteesta. Luulisi, että maisteristason ihminen ottaisi palautteen ilolla vastaan, ja jos on eri mieltä siitä, osaisi keskustella asiasta rakentavasti. Lopetin vertaispalautteen antamisen hänelle, kun se vaikutti olevan hänelle niin raskasta. En tiedä, miten hän myöhemmin pärjäsi opinnoissaan.
Nostin tämän esiin yhtenä esimerkkinä siitä, miten erityisherkkyys voi todellakin rajoittaa ihmistä.
En kestä ääntä ja melua. Töissä on välillä tosi raskasta kuunnella paljon pälpättävän pomoni juttuja. Välttelen muutenkin muita ihmisiä töissä ja luulen, että se vaikuttaa paljon urakehitykseeni. Taukohuoneessa ihan järkyttävän rasittavaa jos joku kailottaa puhelimessa. Kotiin tullessa mennessä menee samantien hermo, jos mies soittaa musiikkia tai alkaa heti kyselemään päivästäni yms. Pitäis varmaa muuttaa yksin johonki korpeen ja elää tuilla.
Käyn dkt terapiassa. Se on epävakaalle persoonalle hyvä (herkkä).
Täytyy kyllä olla vaikeaa elämä erityisherkällä, mutta vielä enemmän sillä joka yrittää elää sellaisen kanssa, niinkuin itse. Jatkuvia riitoja joka pikkujutusta, kun se mieli pahoittuu niin herkästi. Siinämäärin, että menee jo naurettavuuksiin asti. Siitä tulee ikäänkuin toinen luonto, että jahas mistäs tälläkertaa olen loukannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä on rankkaa välillä kaikille. Apua on saatavilla niille jotka sitä pyytävät. Joskus siitä pitää vähän taistella. Erityisherkkyys ei ole diagnoosi, se on vain kokemus. Kaikki ovat kuitenkin omalla laillaan herkkiä ja kaikkia pitäisi kohdella kauniisti, ei vain heitä jotka kokevat itsensä erityisherkiksi. Oma erityisherkkyys ei myöskään ole hyvä syy kohdella toisia huonosti tai vaatia toisilta jotain erityiskohtelua. Psykologina koen erityisherkkyystermin käytön raskaaksi ja tarpeettomaksi.
Kuule, oiskohan sulla hieman erityisherkkyyspiirteitä, jos noin raskaasti koet jonkin yksittäisen termin käytön. Sinä teet itse valinnan, miten reagoit. Koitappa hiukan ryhdistäytyä ja yritä katsoa itseäsi ja reaktioitasi ulkoa käsin: termi ei koske sinua, eikä sinun tarvitse kokea oloasi raskautetuksi, kun termiä käytetään muissa yhteyksissä. Et voi muuttaa muita, muutoksen on lähdettävä sinusta itsestäsi. Opettele pikku hiljaa kestävämmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on rankkaa välillä kaikille. Apua on saatavilla niille jotka sitä pyytävät. Joskus siitä pitää vähän taistella. Erityisherkkyys ei ole diagnoosi, se on vain kokemus. Kaikki ovat kuitenkin omalla laillaan herkkiä ja kaikkia pitäisi kohdella kauniisti, ei vain heitä jotka kokevat itsensä erityisherkiksi. Oma erityisherkkyys ei myöskään ole hyvä syy kohdella toisia huonosti tai vaatia toisilta jotain erityiskohtelua. Psykologina koen erityisherkkyystermin käytön raskaaksi ja tarpeettomaksi.
Kuule, oiskohan sulla hieman erityisherkkyyspiirteitä, jos noin raskaasti koet jonkin yksittäisen termin käytön. Sinä teet itse valinnan, miten reagoit. Koitappa hiukan ryhdistäytyä ja yritä katsoa itseäsi ja reaktioitasi ulkoa käsin: termi ei koske sinua, eikä sinun tarvitse kokea oloasi raskautetuksi, kun termiä käytetään muissa yhteyksissä. Et voi muuttaa muita, muutoksen on lähdettävä sinusta itsestäsi. Opettele pikku hiljaa kestävämmäksi.
🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä olla vaikeaa elämä erityisherkällä, mutta vielä enemmän sillä joka yrittää elää sellaisen kanssa, niinkuin itse. Jatkuvia riitoja joka pikkujutusta, kun se mieli pahoittuu niin herkästi. Siinämäärin, että menee jo naurettavuuksiin asti. Siitä tulee ikäänkuin toinen luonto, että jahas mistäs tälläkertaa olen loukannut.
Oletko varma, ettei hän ole narsistinen eikä erityisherkkä? Ei erityisherkkä yleensä hae kohin herkästi konfikteja, vaan pikemminkin välttelee niitä. Jos hän on ns. ”drama queen”, niin on todellakin todennäköisemmin narsistinen kuin erityisherkkä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli jatko-opintojen ryhmässä eräs, joka juttujensa perusteella vaikutti erityisherkältä. Hänen kanssaan oli vaikeaa toimia, kun otti nokkiinsa asiallisesta palautteesta, jota ryhmässä annettiin toisille. Hän vaikutti loukkaantuneelta myös mentorin palautteesta. Luulisi, että maisteristason ihminen ottaisi palautteen ilolla vastaan, ja jos on eri mieltä siitä, osaisi keskustella asiasta rakentavasti. Lopetin vertaispalautteen antamisen hänelle, kun se vaikutti olevan hänelle niin raskasta. En tiedä, miten hän myöhemmin pärjäsi opinnoissaan.
Itse mielestäni pystyn erityisherkkyydestäni huolimatta ottamaan vastaan palautetta, kunhan se on asiallista ja oikeansuuntaista. Myönnetään kyllä, että herkästi asiat menee ns. ihon alle, mutta siihen liittyy myös kiusattuna ja kaltoinkohdeltuna olemisen taustat. Itseänikin kyllä harmittaa, kun muilla on niin valtaisa vaikutus itseeni ollut, mikä vaikuttanut terveyteenkin, niin parhaimpaansa ei ole päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä olla vaikeaa elämä erityisherkällä, mutta vielä enemmän sillä joka yrittää elää sellaisen kanssa, niinkuin itse. Jatkuvia riitoja joka pikkujutusta, kun se mieli pahoittuu niin herkästi. Siinämäärin, että menee jo naurettavuuksiin asti. Siitä tulee ikäänkuin toinen luonto, että jahas mistäs tälläkertaa olen loukannut.
Oletko varma, ettei hän ole narsistinen eikä erityisherkkä? Ei erityisherkkä yleensä hae kohin herkästi konfikteja, vaan pikemminkin välttelee niitä. Jos hän on ns. ”drama queen”, niintodellakin todennäköisemmin narsistinen kuin erityisherkkä.
Esim. kaltoinkohdeltujen ihmisten käytöksessä saattaa olla myös toksisuutta, mikä voi selittää myös tätä ilmiötä.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä olla vaikeaa elämä erityisherkällä, mutta vielä enemmän sillä joka yrittää elää sellaisen kanssa, niinkuin itse. Jatkuvia riitoja joka pikkujutusta, kun se mieli pahoittuu niin herkästi. Siinämäärin, että menee jo naurettavuuksiin asti. Siitä tulee ikäänkuin toinen luonto, että jahas mistäs tälläkertaa olen loukannut.
Oletko varma, ettei hän ole narsistinen eikä erityisherkkä? Ei erityisherkkä yleensä hae kohin herkästi konfikteja, vaan pikemminkin välttelee niitä. Jos hän on ns. ”drama queen”, niin on todellakin todennäköisemmin narsistinen kuin erityisherkkä.
Ei hän hakenutkaan konflikteja. En usko että oli narsistinen. Kaikki puheet vaikuttivat juuri samanlaiselta erityisherkkyyden oireilulta, kuin mitä tässäkin ketjussa on monesti tullut esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä olla vaikeaa elämä erityisherkällä, mutta vielä enemmän sillä joka yrittää elää sellaisen kanssa, niinkuin itse. Jatkuvia riitoja joka pikkujutusta, kun se mieli pahoittuu niin herkästi. Siinämäärin, että menee jo naurettavuuksiin asti. Siitä tulee ikäänkuin toinen luonto, että jahas mistäs tälläkertaa olen loukannut.
Oletko varma, ettei hän ole narsistinen eikä erityisherkkä? Ei erityisherkkä yleensä hae kohin herkästi konfikteja, vaan pikemminkin välttelee niitä. Jos hän on ns. ”drama queen”, niin on todellakin todennäköisemmin narsistinen kuin erityisherkkä.
Moni "narsisti" on äärimmäisen herkkä ottamaan itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä olla vaikeaa elämä erityisherkällä, mutta vielä enemmän sillä joka yrittää elää sellaisen kanssa, niinkuin itse. Jatkuvia riitoja joka pikkujutusta, kun se mieli pahoittuu niin herkästi. Siinämäärin, että menee jo naurettavuuksiin asti. Siitä tulee ikäänkuin toinen luonto, että jahas mistäs tälläkertaa olen loukannut.
Oletko varma, ettei hän ole narsistinen eikä erityisherkkä? Ei erityisherkkä yleensä hae kohin herkästi konfikteja, vaan pikemminkin välttelee niitä. Jos hän on ns. ”drama queen”, niin on todellakin todennäköisemmin narsistinen kuin erityisherkkä.
Moni "narsisti" on äärimmäisen herkkä ottamaan itseensä.
Luulen että kyse oli kuitenkin erityisherkkyydestä, ei narsismista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että tunnistat oman erityisyytesi. Hyväksy se ja opi toimimaan se huomioiden niin, ettet kuormitu liikaa.
Sen kun tietäisi miten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä olla vaikeaa elämä erityisherkällä, mutta vielä enemmän sillä joka yrittää elää sellaisen kanssa, niinkuin itse. Jatkuvia riitoja joka pikkujutusta, kun se mieli pahoittuu niin herkästi. Siinämäärin, että menee jo naurettavuuksiin asti. Siitä tulee ikäänkuin toinen luonto, että jahas mistäs tälläkertaa olen loukannut.
Oletko varma, ettei hän ole narsistinen eikä erityisherkkä? Ei erityisherkkä yleensä hae kohin herkästi konfikteja, vaan pikemminkin välttelee niitä. Jos hän on ns. ”drama queen”, niintodellakin todennäköisemmin narsistinen kuin erityisherkkä.
Esim. kaltoinkohdeltujen ihmisten käytöksessä saattaa olla myös toksisuutta, mikä voi selittää myös tätä ilmiötä.
Eri
Hänellä oli kyllä ollut aika rankka elämä. Mutta miten siinä voi odottaa mitään hyvää parisuhdetta, jos kohtelee kumppaniaan sen takia toksisesti. Kuin ei välillä arvostaisi ollenkaan.
Minun ystäväni on erityisherkkä, mutta on pakko alkaa rajoittaa näkemistä. Hän loukkaantuu ja ahdistuu joka toisesta asiasta. Hän on vegaani ja luonnonsuojelija. Molemmat hienoja asioita sinänsä, mutta tapaamiset menee sellaiseksi, että hän vahtii ettei kukaan syö turhaan kulutuksensa yli, koska se on luonnonvarojen haaskausta, tai heitä sipulinvarsia roskiin jne.
Toinen juttu on se hänen suurenneltu ulkopuolisuuden tunne. Kaveriporukka suunnitteli reissuun lähtöä. No tämä erityisherkkä ei lennä (toisaalta hän ei käy myöskään töissä, joten ei olisi rahaakaan reissata ellei joku maksa) ja alkoi luetella asioita, jota reissaamisessa on väärin. No pari kaveria toteutti suunnitelmat, josta tämä herkkä suuttui kun oli jätetty ulkopuoliseksi, eikä häntä kutsuttu mukaan.
Hän myös odottaa että maksamme hänen puolestaan asioita ja järjestämme yökyläilyjä ym hänen lapsilleen, koska hän on erityistapaus... Kieltämättä tässä kun ite nipin napin ruuhkavuosissa ja pätkätöiden keskellä selviää järjissään, niin ei enää ihan tuota jaksaisi.
Itse olen huomannut, että tarvitsen rutiineja ja on ollut pakko opetella sanomaan ei. Myös se, että ystävät tietävät, että välillä tarvitsen omaa tilaa enemmän. Itkuherkkyys on itselleni ihan arkipäivää, mutta heitän siitä itse vitsiä ja niin tekevät kaverinikin. Kun hyväksyy itsensä ja on ihmissuhteita, joissa niin tehdään myös, ei tunnu olevan mitään ongelmaa. Itse olen onnekas, ja samat kaverit olleet ihan muksusta/varhaisteini-iästä asti. Nyt olen lähemmäs 30v. Vakaa elämä on tuonut itselle rauhaa.
Kärsin jossain kohtaa masennuksesta ja voimakkaasta ahdistuksesta, mikä yhdistettynä erityisherkkyyteen oli aika kamala kombo. Sittemmin olen todennut, että on pakko pitää itsestään huolta, jotta tasapaino säilyy. Kun mielenterveys on muuten tasapainossa, erityisherkkyys on itselleni vain ominaisuus, ei mikään minua määrittävä taakka.
Jos arki yleisesti on vaikeaa, hanki ihmeessä alkuun keskusteluapua, jonka kanssa purkaa koko vyyhtiä ja suunnitella elämää. Siitä on varmasti apua pidemmän päälle :) tsemppiä, muista olla itsellesi armollinen ja rakastava, se on hyväksymisessä tärkeää. Täydellistä ihmistä ei ole, mutta voit rakastaa itseäsi ainutlaatuisena sinuna!
En ole lukenut ketjua enää muutaman ensimmäisen sivun jälkeen kun vaikutti menevän riitelyksi ja sensitiivisten pilkkaamiseksi, mutta nyt kun näin tämän ketjun taas tuossa etusivulla, päätin tulla katsomaan viimeistä sivua, että mikä meininki täällä tällä hetkellä on.
Näköjään tuossa nyt toistuu useammassa viestissä kirjoittajien kokemukset siitä, miten herkästi sensitiiviset loukkaantuvat ja täytyy sanoa, etten itse loukkaannu kovin helposti enkä riitele oikeastaan ikinä kenenkään kanssa.
Palautettakin otan mielelläni vastaan, ja usein itse pyydän sitä sillä haluan tietää voinko parantaa jotain jne.
Nk. erityisherkkyyteni ovat hermostollisia ja aiheuttavat itselleni vaikeuksia luovia erilaisissa ympäristöissä - ei sitä etten kestäisi palautetta tai eri mieltä olemista (päinvastoin, rakastan asiakeskeisiä väittelyitä).
Onko erityisherkkien henkilökohtaiset kokemukset jääneet näiden muiden mielipiteiden jalkoihin ketjussa?
Joka tapauksessa kiitos kaikille jotka ovat jakaneet kokemuksiaan ja vaikka itselläni on jäänyt liki koko ketju lukematta, niin toivottavasti ketjusta on ollut vertaistukea monelle! :)
-ap
Kiitokset ap asian tuomisesta esille. Ikävä, että keskusteluun tuli niin paljon kommentoijia, jotka eivät selvästikään hahmota, mitä erityisherkkyys on.
Olen huomannut, että asiaan perehtymättömät usein sekoittavat erityisherkkyyden itsekeskeisyyteen ja keskesnkasvuiseen draamailuun ja kiukutteluun. Todellisuus on hyvin kaukana näistä. Erityisherkät harvoin haluavat ylimääräistä huomiota ja suorastaan kavahtavat draamaa ja konflikteja.
Rauhallista kesää kaikille erityisherkille.
Selasin hyppien tätä viestiketjua ja ihan se näytti ja "kuulosti" juuri niin kirjavalta kuin lähes kaikki he joiden parissa nämä 50 vuotta on tullut kahlattua. Olen käynyt nuo surut, loukkaantumiset, yksin jäämiset herkkiksenä rankasti läpi. Mutta elämä kovettaa. Jossain kohtaa n. 35 vuotiaana ahdistuksen keskellä vaan päätin, ettei noilla/kellään ole enää oikeutta loukata mua, ei arvottaa tai myrkyttää mun elämää, eikä hyväksikäyttää hyväntahtoisuuttani. Meille herkille se on vaan liian raskasta. Karistin epätoivoiset ystävyysyritelmät jne. pois elämästäni ja aloin tehdä niitä asioita joissa viihdyin. Kohta huomasin, etten tarvitse toisia elääkseni omannäköistä elämää. Kuulostaa itsekkäältä, mutta niinhän ne muutkin... Enkä enää edes niin paljon kaivannut toisia ihmisiä. Miksi kaivata sellaista joka aina satuttaa? Me ei voida kuitenkaan maailman kaikkia taakkoja kantaa. Siinä omienkin virheiden määrä väheni. Kukapa ei niitä tekisi. Tätä kautta ja ihanan äitini, jonka kanssa vietän edelleen paljon aikaa sain ilon elämääni. Ehkä se rauha, ilo ja seesteisyys minussa on nyt tehnyt sen (ja toisten ihmisen elämänkokemus), että työelämästä olen löytänyt pari ihmistä, joita voin melkein sanoa ystävikseni, pienellä varauksella. Liian lähelle en heitäkään elämääni päästä, jotta ei taas sattuisi. Ja kyllä he hämmästelevät tätä ihmisten ja tilanteiden lukutaitoani, vaikkakin olen huomannut, että ei kaikkea siitäkään kannata toisille jakaa tai saan bimpon maineen. Ja ymmärrän hyvin, ettevät he pysty kokemaan samoin kun kaltaiseni. Hyväksymisestä on siis kyse molemmin puolin, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Paljon on myös auttanut, kun olen itse selittänyt heille, että tiedän, olen tälläinen. Reagoin nopeesti ja vahvastikin joskus, mutta älkää sitä pelästykö, koska yhtä nopeaa on tyyntyminenkin, jos ei hiileen enempää puhalleta. Työelämä on ollut rikkonaista juurikin siitä syystä, että itse olen halunnut pois, mutta aina on uusia tullut ja monilta aloilta. Nyt toivon, ettei enää tarvitsisi vaihtaa, koska tämä ikä... Mä toivon, että löydät uskalluksen elää oman näköistäsi onnellista elämää hieman nuorempana kuin minä ja se yksi ihminenkin edes ajoittain rinnalle riittää. Laumasieluja meistä herkkiksistä vähemmän löytyy, mutta elämänviisautta sitäkin enemmän. Et todellakaan siis ole yksin ja voi kuinka hauskaa olisi jakaa kokemuksia toisen kaltaisen kanssa. Siitä muuten syntyis aikamoista komediaa :) Kannattaa muuten oppia nauraan tilanteille ja itselleen, koska me herkkikset ollaan aika hupaisia näissä tunnekuohuissamme ja jos toisilla on hauskaa meidän kustannuksella, niin se vasta hauskaa onkin. Kyllä me se kestetään! Oppivatpa/uskatavat ottamaan itensäkin keposemmin. Kaikkea hyvää sulle ystävä rakas!