Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkät/sensitiiviset, kuinka kestätte elämää?
Itselläni ei onnistu oikein mikään ja tälläkin hetkellä tilanne se, että en itketyn ja valvotun yön jälkeen (syyt itkuun liittyy juurikin siihen, etten ole normaali enkä siksi ole ikinä kuulunut joukkoon vaikka haluaisin olla vain yksi muista ja samanlainen kuin muutkin) kestä oikein mitään ääniä, saan sätkyjä jos en saa olla rauhassa jne.
Olen aika nuori vielä ja varmaan monet konstit käyttämättä, mutta löytyykö täältä muita sensitiivisiä jotka olisivat oppineet toimimaan yhteiskunnassa näistä aika rasittavista piirteistä huolimatta?
Ja helpottaako tällaiset piirteet iän myötä, vai paheneeko? Tai pysyy samana?
Olisi niin ihanaa olla kuten muut, ns. normaali.
On hyvin raskasta ja yksinäistä olla tällainen.
Kommentit (899)
Minä olen niin huolissani näistä psykiatrian erilaisista luokitteluista, etten osaa edes sanoa miten. Eivätkö ihmiset ymmärrä, millaisen vallan he antavat ITSEENSÄ hyväksymällä kaikenlaiset luokittelut. Joku TOINEN saa sanoa, mikä erilaista ja mikä samanlaista, mikä ok, mikä tavallista, mikä normaalia ja mikä ei. Jos miettii näitä herkkyyksiä niin, eivätkö ne ole ihan vaan ominaisuuksia ja kaiken lisäksi eittäin tärkeitä ja hyviä ominaisuuksia. Tuskin se on ihmisille hirvittävän hyväksi esimerkiksi, että melun määrä lisääntyy tai että peukaloimme niin rajusti kaikkea niin itsessämme kuin ympäristössämme. Lähes kaikella mitä on, on jokin tehtävä. Kova kuumekin voi olla pahasta ja siksi lääkitsemme sitä, toisaalta se pysäyttää meidät kiireiltämme samaan tapaan kuin vatsahaava pysäyttää työnarkomaanin. Nuo ominaisuudet voivat olla äärimmäisen tärkeä viesti omalta itseltämme ja ehkä jopa sellainen, jota kaikkien kannattaisi kuunnella,vaikka jotkut olisivat edellä kävijöitä. Asian voi nähdä siis näinkin. Mutta lääketiede tekee niistä poikkeavuuden ja miksi ei tekisi. Näillä ominaisuuksilla voi tehdä rahaa myymällä kaikenlaista ja samalla ei tarvitse puuttuua yhteiskunnan ongelmakohtiin, kun tehdään niistä yksilön ominaisuuksia. Hetken se voi olla helpotus yksilölle, kun saa vastauksen siihen, miksi ei tahdo jaksaa asioita ja ennen kaikkea tulee hyväksytyksi ja tunnustetuksi. Sinut ostetaan hyväksynnällä sellaisten ihmisten taholta, jotka eivät sitä hyväksyntää omista. Samalla luovut oikeudesta määritellä itse itsesi ja oikeudesta sanoa, että nyt tässä yhteiskunnassa ei ole kaikki hyvin ja minulla on paha olla siksi. Se, miksi minä olen tästä huolissani, ei ole se, että haluaisin puuttua jokaisen omiin valintoihin, vaan se mitä pelkään häämöttävän edessäpäin. Mihin toisten valta määritellä kenet tahansa voi johtaa. Historiassa toisille ihmisille tehtyjä pahoja tekoja on selitetty nimenomaan kohteitten henkisillä tai fyysisillä ym. ominaisuuksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä37729 kirjoitti:
Pakko kyllä tuolle psykologille ja muille "epäilijöille" todeta, että useimmat erityisherkäksi itsensä kokevat eivät todellakaan ole vaikeita tai muita huonosti kohtelevia ihmisiä! Päinvastoin. He ovat pääosin tunnollisia, kunnollisia ja korostetun empaattisia! Kävin itse monta vuotta erityisherkkien tapaamisissa, joten tunnen heitä paljon ja olen lukenut nuo Aronin kirjat.
Olen itsekin erityisherkkä ja käynyt lähes puolet iästäni terapiassa (psykologi) ja monista juurikin "outouksistani" hän totesi minun olevan herkkä, ei mitekään "viallinen". Uskon, että jos minulla jokin psykologinen sairaus olisi ollut, se olisi tullut ilmi. Joku vuosi sitten kävin herkästi kohavan pulssin vuoksi kardiologilla ja hän ei löytänyt muuta "vikaa" kuin herkän hermoston...
Mullakin kohoaa pulssi herkästi, enkä voi harrastaa mitään "riehumis"lajia, koska tulen siitä huonovointiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin huolissani näistä psykiatrian erilaisista luokitteluista, etten osaa edes sanoa miten. Eivätkö ihmiset ymmärrä, millaisen vallan he antavat ITSEENSÄ hyväksymällä kaikenlaiset luokittelut. Joku TOINEN saa sanoa, mikä erilaista ja mikä samanlaista, mikä ok, mikä tavallista, mikä normaalia ja mikä ei. Jos miettii näitä herkkyyksiä niin, eivätkö ne ole ihan vaan ominaisuuksia ja kaiken lisäksi eittäin tärkeitä ja hyviä ominaisuuksia. Tuskin se on ihmisille hirvittävän hyväksi esimerkiksi, että melun määrä lisääntyy tai että peukaloimme niin rajusti kaikkea niin itsessämme kuin ympäristössämme. Lähes kaikella mitä on, on jokin tehtävä. Kova kuumekin voi olla pahasta ja siksi lääkitsemme sitä, toisaalta se pysäyttää meidät kiireiltämme samaan tapaan kuin vatsahaava pysäyttää työnarkomaanin. Nuo ominaisuudet voivat olla äärimmäisen tärkeä viesti omalta itseltämme ja ehkä jopa sellainen, jota kaikkien kannattaisi kuunnella,vaikka jotkut olisivat edellä kävijöitä. Asian voi nähdä siis näinkin. Mutta lääketiede tekee niistä poikkeavuuden ja miksi ei tekisi. Näillä ominaisuuksilla voi tehdä rahaa myymällä kaikenlaista ja samalla ei tarvitse puuttuua yhteiskunnan ongelmakohtiin, kun tehdään niistä yksilön ominaisuuksia. Hetken se voi olla helpotus yksilölle, kun saa vastauksen siihen, miksi ei tahdo jaksaa asioita ja ennen kaikkea tulee hyväksytyksi ja tunnustetuksi. Sinut ostetaan hyväksynnällä sellaisten ihmisten taholta, jotka eivät sitä hyväksyntää omista. Samalla luovut oikeudesta määritellä itse itsesi ja oikeudesta sanoa, että nyt tässä yhteiskunnassa ei ole kaikki hyvin ja minulla on paha olla siksi. Se, miksi minä olen tästä huolissani, ei ole se, että haluaisin puuttua jokaisen omiin valintoihin, vaan se mitä pelkään häämöttävän edessäpäin. Mihin toisten valta määritellä kenet tahansa voi johtaa. Historiassa toisille ihmisille tehtyjä pahoja tekoja on selitetty nimenomaan kohteitten henkisillä tai fyysisillä ym. ominaisuuksilla.
Muuten olen kanssasi samaa mieltä mutta erityisherkkyys ei ole psykiatrinen eikä myöskään neuropsykiatrinen diagnoosi. Se on synnynnäinen ominaisuus, joka on hyvä oppia tunnistamaan itsessään, jotta elämästä voisi luoda mahdollisimman mielekkään ja omiin tarpeisiin sopivan. Erityisherkkyys ei määrittele ketään yksistään vaan eritysherkissäkin on erilaisia persoonallisuuksia. Elämyshakuisia, vilkkaita, rauhallisia, tunteellisia, pohdiskelijoita, asiakeskeisiä, järjestelmällisiä. Kaikenlaisia.
Ehkä joku draamakuningatar/kuningas tai diiva luonteiset erityiherkät voivat käyttäytyä tuolla tavalla, kuten tämän palstan "psykologi" kuvailee. Minä ainakin kuten myös Ap ja monet muut ovat täällä kommentoineetkin, että haluamme paremminkin pysyä poissa ihmisten ilmoilta (oireiden vuoksi) ja koska olemme usein myös empaatikkoja luonteeltamme, eli ystävällisiä ihmisiä, on paremminkin vaarana että joudumme toisten "kynnysmatoksi". Koska meidän on vaikea sanoa "ei".
En pysty aiheeseen vastata,ei kokemusta siihen. Mutta ikä lisänä kerron oman kokemukseni,miksi väistän akresivisia ihmisiä : Jotka huutavat ,kuin huudon voimalla nostavat omaa voimaako?Esim! Olen omille menoille menossa .Asun siis vuokralla Heka-itä. Kerrostalossa. Pääsin ulko-ovesta ulos,joitan päiviä sitten pihapiirimme.Pihan viereinen talo .Siellä vanha rouvaa kiroaa ja huutaa täyttä kurkua,koira mukana. Pihalla roskiksen vieressä oli roskat maassa.Kiroilu huuhto,ihmisten syytely ! Menin ohi niin pian kuin teki pahaa.Ihminen itse ei halinnut ääntä,sanoja raivossaan päästäesään ne suustaan ulos ympäristöön.Ei sitä todelisuutta: Roskiksiin menee,rotat,lokit,oravat,varikset etsien ravintoa!Ovat vain saanet jonkun vainun.Näin etsiessä hajua.Nokalla linnut heitää pihalle ne roskat siihen maahan,Oletetavasti rotat ja oravat etu tasuilaan ? En tie? Aluellamme niitä kaikia on runsaasti kuitenkin! Eli aina ei ole ihmisen syy,vastaava tilanteet! Toiseksi mitä ihmettä ihminen voitaa: Kiroilu,raivo,uhoominen?Sytäminen ihmiset,esim.tilanne,kun vältämäittä näin ei ole?Joka kertta jos tahtomatta joudun tilanne jossa ihminen raivoaa,huutaa: Menen pankikki tavalaan! Väistän koko tilanne,alta mahdolisiman pian pois! Mikä saa ihmiset raivoamaan pihat tai kadut? Huomioimatta ympäristöään. Joka kerta voin pahoin ,jos ulkopuolisena ohitan raivoavan ihmisen:Pihappiri jossa asun tai kuljeskellesani ulkona ,paljon ulkoilessani yksin.Onneksi piha ei silloin ollut lapsia ,olisivat saaneet shokin, vanhan naisen suunaton raivo ja kiroilu roskista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tia.A, 68v. kirjoitti:
En pysty aiheeseen vastata,ei kokemusta siihen. Mutta ikä lisänä kerron oman kokemukseni,miksi väistän akresivisia ihmisiä : Jotka huutavat ,kuin huudon voimalla nostavat omaa voimaako?Esim! Olen omille menoille menossa .Asun siis vuokralla Heka-itä. Kerrostalossa. Pääsin ulko-ovesta ulos,joitan päiviä sitten pihapiirimme.Pihan viereinen talo .Siellä vanha rouvaa kiroaa ja huutaa täyttä kurkua,koira mukana. Pihalla roskiksen vieressä oli roskat maassa.Kiroilu huuhto,ihmisten syytely ! Menin ohi niin pian kuin teki pahaa.Ihminen itse ei halinnut ääntä,sanoja raivossaan päästäesään ne suustaan ulos ympäristöön.Ei sitä todelisuutta: Roskiksiin menee,rotat,lokit,oravat,varikset etsien ravintoa!Ovat vain saanet jonkun vainun.Näin etsiessä hajua.Nokalla linnut heitää pihalle ne roskat siihen maahan,Oletetavasti rotat ja oravat etu tasuilaan ? En tie? Aluellamme niitä kaikia on runsaasti kuitenkin! Eli aina ei ole ihmisen syy,vastaava tilanteet! Toiseksi mitä ihmettä ihminen voitaa: Kiroilu,raivo,uhoominen?Sytäminen ihmiset,esim.tilanne,kun vältämäittä näin ei ole?Joka kertta jos tahtomatta joudun tilanne jossa ihminen raivoaa,huutaa: Menen pankikki tavalaan! Väistän koko tilanne,alta mahdolisiman pian pois! Mikä saa ihmiset raivoamaan pihat tai kadut? Huomioimatta ympäristöään. Joka kerta voin pahoin ,jos ulkopuolisena ohitan raivoavan ihmisen:Pihappiri jossa asun tai kuljeskellesani ulkona ,paljon ulkoilessani yksin.Onneksi piha ei silloin ollut lapsia ,olisivat saaneet shokin, vanhan naisen suunaton raivo ja kiroilu roskista.
Malliesimerkki erityisherkästä.
Minä en usko koko erityisherkkä-käsitteeseen, vaikka parilta taholta olen kuullut, että olen erityisherkkä. Jotkut tuntuvat oikein korostavan erityisherkkyyttään ja heittäytyvät tämän käsitteen taakse, jolla voi selitellä omaa toimintaansa. On myös trendikästä olla erityisherkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin samaistua niin moniin viesteihin tässä ketjussa. En ole itse menestynyt työelämässä, kaikki kokeilut ovat päättyneet romahtamiseen. Muiden ihmisten tunteet vaikuttavat minuun ihan liikaa, stressaantuneet työkaverit ovat purkaneet minuun omaa pahaa oloaan ja sitä en kestä lainkaan. Tuntuu että jotta voisin työskennellä työyhteisössä, tarvitsisin ympärilleni ihmisiä jotka kohtelisivat minua kuin silkkihansikkain, mutta se ei ole mitenkään realistista, enkä sitä siis odotakaan. Toinen vaihtoehto olisi työ jota voisin tehdä yksin kotona, mutta en tiedä mikä olisi sellainen työ ja minulla on ikääkin sen verran että alkaa olla jo myöhäistä uudelleen kouluttautua jos oikeasti sen työpaikankin vielä haluaa saada...
Pakenin nuorena päihteisiin. Eihän sekään auta. Vanhemmiten olen yksinkertaisesti eristäytynyt. Ja tapaan vain kaltaisiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko koko erityisherkkä-käsitteeseen, vaikka parilta taholta olen kuullut, että olen erityisherkkä. Jotkut tuntuvat oikein korostavan erityisherkkyyttään ja heittäytyvät tämän käsitteen taakse, jolla voi selitellä omaa toimintaansa. On myös trendikästä olla erityisherkkä.
Tämä!
En mitenkään vaan hiljalleen ja selkeästi olen murentunut palasiksi ja olen pelkkä rikkinäinen kävelevä ihmisen näköinen romuläjä ja haaveilen kuo l emasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä erityisherkkiä on yhtäkkiä alkanut putkahtelemaan tuttavapiirissäkin viime vuosina. Olen varmaan ikävä ihminen, mutta en tahdo oikein jaksaa näitä erityisherkkiä. Mitään ei voi tehdä, kun uupuu erityisherkkänä. Erityisherkkänä heitä pitää kohdella silkkihanskoin, eikä töitäkään saa vaatia tehtäväksi. Erityisherkkien kanssa pitäisi pohtia heidän erityisherkkyyttään koko ajan. Ja sitten se syyllistäminen, kun me tavikset ollaan niin kovia ja ei ymmärretä erityisherkkiä. Mutta kun hommat pitää saada toimimaan, me tavikset ollaankin tärkeitä, kun meidän pitää hoitaa ne, kun erityisherkkä ei pysty.
Ymmärrän aistiyliherkkyydet ja autismit yms. mielenterveysongelmatkin. Mutta nämä itse diagnostisoituneet erityisherkät alkaa tulla jo korvista ulos.
Etsi omat rajat ja elä niiden mukaan. Ei ne muutkaan sua ymmärrä niin ei suinkaan tarvitse niitå ymmärtää. Älä selittele vaan toimi niin kuin on parhaaksi sulle. Itse päätin olla osallistumatta yli 5 henkilön tapahtumiin. Voin auttaa juhlien järjestelyssä tai siivouksessa mutta en osallistu itse juhlaan. Se viikon kestävä väsymys ei ole sen yhden illan arvoinen. Ne jotka oikeasti välittää kyllä ymmärtää. Kumpa olisin nuorena tajunnut tän ja oikeasti laittanut oman hyvinvoinnin muiden edelle. Olis monet itkut jääny itkemättä kun oikeasti olis jääny kotiin eikä altistanu itseensä toisten mieliks. Koulukin olis ollu huomattavasti helpompaa jos viikonloput olis käyttäny lepäämiseen eikä kissanristiäisissä juoksemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tia.A, 68v. kirjoitti:
En pysty aiheeseen vastata,ei kokemusta siihen. Mutta ikä lisänä kerron oman kokemukseni,miksi väistän akresivisia ihmisiä : Jotka huutavat ,kuin huudon voimalla nostavat omaa voimaako?Esim! Olen omille menoille menossa .Asun siis vuokralla Heka-itä. Kerrostalossa. Pääsin ulko-ovesta ulos,joitan päiviä sitten pihapiirimme.Pihan viereinen talo .Siellä vanha rouvaa kiroaa ja huutaa täyttä kurkua,koira mukana. Pihalla roskiksen vieressä oli roskat maassa.Kiroilu huuhto,ihmisten syytely ! Menin ohi niin pian kuin teki pahaa.Ihminen itse ei halinnut ääntä,sanoja raivossaan päästäesään ne suustaan ulos ympäristöön.Ei sitä todelisuutta: Roskiksiin menee,rotat,lokit,oravat,varikset etsien ravintoa!Ovat vain saanet jonkun vainun.Näin etsiessä hajua.Nokalla linnut heitää pihalle ne roskat siihen maahan,Oletetavasti rotat ja oravat etu tasuilaan ? En tie? Aluellamme niitä kaikia on runsaasti kuitenkin! Eli aina ei ole ihmisen syy,vastaava tilanteet! Toiseksi mitä ihmettä ihminen voitaa: Kiroilu,raivo,uhoominen?Sytäminen ihmiset,esim.tilanne,kun vältämäittä näin ei ole?Joka kertta jos tahtomatta joudun tilanne jossa ihminen raivoaa,huutaa: Menen pankikki tavalaan! Väistän koko tilanne,alta mahdolisiman pian pois! Mikä saa ihmiset raivoamaan pihat tai kadut? Huomioimatta ympäristöään. Joka kerta voin pahoin ,jos ulkopuolisena ohitan raivoavan ihmisen:Pihappiri jossa asun tai kuljeskellesani ulkona ,paljon ulkoilessani yksin.Onneksi piha ei silloin ollut lapsia ,olisivat saaneet shokin, vanhan naisen suunaton raivo ja kiroilu roskista.
Malliesimerkki erityisherkästä.
Voi olla että joku muukin diagnoosi löytyy.
Kuinka selvitään? Sinnittelemällä talvisodan hengessä kuten kaikista muistakin vaikeista asioista selvitään. Elämä ei ole aina helppoa ja mukavaa, vaikeitakin asioita pitää pystyä tekemään.
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään vaan hiljalleen ja selkeästi olen murentunut palasiksi ja olen pelkkä rikkinäinen kävelevä ihmisen näköinen romuläjä ja haaveilen kuo l emasta.
Oletko harkinnut, että sinulla saattaa olla jokin muukin ongelma kuin erityisherkkyys?
Vierailija kirjoitti:
Näitä erityisherkkiä on yhtäkkiä alkanut putkahtelemaan tuttavapiirissäkin viime vuosina. Olen varmaan ikävä ihminen, mutta en tahdo oikein jaksaa näitä erityisherkkiä. Mitään ei voi tehdä, kun uupuu erityisherkkänä. Erityisherkkänä heitä pitää kohdella silkkihanskoin, eikä töitäkään saa vaatia tehtäväksi. Erityisherkkien kanssa pitäisi pohtia heidän erityisherkkyyttään koko ajan. Ja sitten se syyllistäminen, kun me tavikset ollaan niin kovia ja ei ymmärretä erityisherkkiä. Mutta kun hommat pitää saada toimimaan, me tavikset ollaankin tärkeitä, kun meidän pitää hoitaa ne, kun erityisherkkä ei pysty.
Ymmärrän aistiyliherkkyydet ja autismit yms. mielenterveysongelmatkin. Mutta nämä itse diagnostisoituneet erityisherkät alkaa tulla jo korvista ulos.
Eivät he välttämättä edes ole erityisherkkiä. Voivat olla esimerkiksi jostain persoonallisuuden häiriöstä kärsiviä tai muuten epäkypsiä henkilöitä. Tai ovat erityisherkkiä mutta k-päisiä sellaisia. Erityisherkkyys ei itsessään tee ihmisestä empaattista enkeliä. Erityisherkkyytensä kanssa hukassa oleva voi olla itsekeskeisyydessään ja ailahtelevuudessaan sietämätön tyyppi. Yhtä lailla näitä sietämättömiä tyyppejä löytyy myös ns. taviksista ja usko pois, kyllä taviskin keksii jonkin tekosyyn temppuiluilleen, jos haluaa olla veemäinen. Esimerkiksi asiaton ja ilkeä ihminen, joka väittää olevansa vain "suorapuheinen ja rehellinen", lienee varsinainen työyhteisöjen arkkityyppi
Älkää kirjoittako noin kovia asioita, menen rikki!
Voin nyt hyvin, kun ei tartte olla kenenkään kanssa tekemisissä. Olen erityisherkkä aistimaan tunnetiloja, alkoi jo n. 3-vuotiaana ihmettelynä ihmisten kaksinaismoraalista ja ilkeydestä, asuimme silloin Koskelan Sairaskodissa henkilökunnan asunnoissa.
Myöhemmin olen törmännyt samoihin ongelmiin naisvaltaisilla aloilla, naiset ovat myös huumorintajuttomia
usein, olen löytänyt myös valtavirrasta poikkeavista ihmisistä.
Oletteko ikinä miettineet että hyväksyisitte sen kiukun ja surun ja raivon vaan, ja sen kanssa elämisen?