Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkät/sensitiiviset, kuinka kestätte elämää?
Itselläni ei onnistu oikein mikään ja tälläkin hetkellä tilanne se, että en itketyn ja valvotun yön jälkeen (syyt itkuun liittyy juurikin siihen, etten ole normaali enkä siksi ole ikinä kuulunut joukkoon vaikka haluaisin olla vain yksi muista ja samanlainen kuin muutkin) kestä oikein mitään ääniä, saan sätkyjä jos en saa olla rauhassa jne.
Olen aika nuori vielä ja varmaan monet konstit käyttämättä, mutta löytyykö täältä muita sensitiivisiä jotka olisivat oppineet toimimaan yhteiskunnassa näistä aika rasittavista piirteistä huolimatta?
Ja helpottaako tällaiset piirteet iän myötä, vai paheneeko? Tai pysyy samana?
Olisi niin ihanaa olla kuten muut, ns. normaali.
On hyvin raskasta ja yksinäistä olla tällainen.
Kommentit (899)
Itselläni on auttanut aika. Vasta nyt nelikymppisenä hyväksyn itseni tällaisena kuin olen, enkä yritä olla kuin muut.
Nuorempana koin esim suurta syyllisyyttä/huonommuuden tunnetta siitä etten henkisesti jaksanut tehdä 30h/vko työtä kun muut ihmiset tekee 40h. Nyt hyväksyn sen että kykenen töihin 25h/vko, enkä vertaile itseäni muihin. Ajan kanssa olen oppinut myös ottamaan sellaiset eväät töihin ettei tarvi mennä taukohuoneeseen hälinään ja kahvin hajuun, käyttämään vastamelukuulokkeita kaupungilla jne.
Neuvoni onkin: yritä tehdä elämästäsi itsellesi sopiva äläkä vertaile itseäsi muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkityksen avulla selviän.. Ja tiukkaa tekee välillä senkin kanssa😔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on rankkaa välillä kaikille. Apua on saatavilla niille jotka sitä pyytävät. Joskus siitä pitää vähän taistella. Erityisherkkyys ei ole diagnoosi, se on vain kokemus. Kaikki ovat kuitenkin omalla laillaan herkkiä ja kaikkia pitäisi kohdella kauniisti, ei vain heitä jotka kokevat itsensä erityisherkiksi. Oma erityisherkkyys ei myöskään ole hyvä syy kohdella toisia huonosti tai vaatia toisilta jotain erityiskohtelua. Psykologina koen erityisherkkyystermin käytön raskaaksi ja tarpeettomaksi.
Haistapa kuule pitkä paska.
Olen se alkuperäisen viestin kirjoittanut psykologi. Olen pahoillani että viestini loukkasi noin pahasti. Kommenttini ei koskenut esim erityisesti ap:ta, vaan omaa havaintoa siitä että joskus sosiaalisesti hyvin hankalat ja vaativat ihmiset joilla tosiasiassa on esim persoonallisuushäiriö voivat itse kokea olevansa erityisherkkiä ja perustelevat sillä huonoa käytöstä läheisiä kohtaan. Tämä ei ole ok. Toinen juttu on se että jos ihminen sanoo olevansa erityisherkkä, on aika epäselvää mitä hän tarkoittaa. Paljon parempi on että ihminen kuvaa oireitaan ja mikä on hänelle vaikeaa, jotta niitä voidaan tarkastella ja ratkoa.
On myös synnynnäistä erityisherkkyyttä, joka on älyttömän rasittavaa. Perheeni ei todellakaan ole lapsena hypännyt toteuttelemaan erityisherkkiä toiveitani, joten se ei ole opittua. Ym. Vaatteet ovat aina tehneet kipeää, en ole nukkunut hyvin edes lapsena vaan oven alta tuleva valo, tv.n hiljainen ääni ym on pitänyt valveilla. Suurimmat tappelut vanhempien kanssa on käyty 60- 70-luvulla, kun keinokuidut olivat muodissa ja ne tuntuivat aivan kauheilta päällä(en tietenkään lapsena ymmärtänyt, mistä tämä johtuu), joten riisuuduin heti kun silmä vältti. Minua on testattu näiden hankaluuksien vuoksi ja äo:ni on hyvin korkea Olen menestynyt kaikissa opinnoissani loistavasti, samoin töissä, jos olen saanut niihin oman rauhan. Kommenttisi ja asenteesi erityisherkkyyttä kohtaan oli mielestäni yhtä matalalla tasolla, kuin tuo paskan haistatteluni. Olen läpikäynyt myös pitkän psykoterapian, jonka aikana hyväksyin, että tämä on yksi ominaisuuksistani. Onneksi terapeuttini oli asiallinen ihminen ja ymmärsi mistä on kyse. Ihmisten aistiherkkyydessä on eroja ja tämän myöntäminrn helpottaa erityisherkkiä ja auttaa meitä suunnittelemasn ympäristömme itselle sopivaksi. Tuntui se sinusta työssäsi raskaalta tai ei.
Puhumme kuin eri kieliä. Tottakai kokemasi aistiherkkyydet ovat todellisia ja tunnustettuja, jopa yleisiä! Ja varmasti aiheuttavat paljon subjektiivista haittaa. Mutta erityisherkkyystermin alle ihmiset niputtavat vaikka sun mitä, mitä psykologina on hankala tavoittaa. -Se sama psykologi
Vierailija kirjoitti:
Yksi vinkki.. Etsi itsellesi työ/ura jossa et kuormitu liikaa. Jos olet herkkä ja tunnollinen, niinkuin minä olen, ripauksella boheemia pohdintaa, minä sovellun parhaiten yhteiskunnalliseksi tutkijaksi. Ihmettelemään ja analysoimaan maailmanmenoa ja tekemään suosituksia ihmisille. Miten ihanaa! Pääsen käyttämään herkästi signaaleja poimivaa päätäni.
Vaikka olen herkkä, kaipaan ajoittain päästä puhumaan aiheestani. Rauhoittavia vaan esillä oloon. Jännitys ei ole häpeällistä ja esiintymiseenkin tottuu.
Jos koet vaikeuksia keskittymisessä ja herkkyyttä, aloitat asioita etkä vie loppuun, suosittelisin hakeutumaan keskittymishäiriötutkimuksiin. Reilusti adhd, add alidiagnosoitu aikuisväestöllä. Sekään ei ole häpeällistä. Monia auttaa lääkitys.
Suosittelen herkän etsimään sopivan työn, sellaisen mikä ei kuormita liikaa ja etenkin työyhteisö jossa ei ole liikaa virtsapäitä. Äkkiä tulee mielen seuraavia ammatteja:
- ei liikaa aistiärsykkeitä: kirjasto, arkistointi, sanelutyö, eli purkaa lääkärien saneluita, taiteelliset työt, graafiset työt
- auttamistyö järjestöissä, monet herkät ovat myös empaattisia ja saavat auttamisesta tarpeen täyttymistä. Paljon on esr ja stea rahoitteisia hankkeita.
- asiantuntijatyöt: tutkimus, laboratorio
Kiitos tästä. Tunnollinen ja herkkä, joka on polttanut itsensä liian monta kertaa loppuu niin työn kuin huonon työilmapiirin takia. Tutkijaksi haluaisin, vaikuttaa itselleni sopivalta työltä mikä ei rasita, mutta pääseekö siihen tai sanelutyöhön ilman yliopistokoulutusta?
Mutta erityisherkkyystermin alle ihmiset niputtavat vaikka sun mitä, mitä psykologina on hankala tavoittaa. -Se sama psykologi[/quote]
Ongelma onkin tämä ;
Monilla on taas paljon ennakkoluuloja erityisherkkyyttä kohtaan.
Yksi syy on varmasti se, että kun ihmiset jotka eivät tällaista ominaisuutta itse koe / joudu sen kanssa elämään eivät mitenkään voikaan sitä ymmärtää.
Tästä syystä on helppo mitätöidä, syytellä yms.
niitä, jotka kertovat ominaisuudestaan.
Tai sitten on tosiaan kohdattu joku, joka on vastapuolen kokemuksena ollut hankala tms.
Kaikki erityisherkät eivät myöskään ole samanlaisia, eiväthän kaikki ujot, rohkeatkaan tms. ole.
Ei saisi tätäkään "ihmisryhmää" laittaa
mihinkään liian ahtaaseen muottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisherkkyys on sinänsä ihan se ja sama enkä huutele kaupungilla vihaavani sitä. Mutta jos nyt tässä tarkemmin miettii, niin kyllähän se lievästi ärtymystä herättää ja kerron miksi. Siinä ärsyttävää on sellainen taipumus, jossa ihminen selittelee negatiivista käytöstään tai luonnevikojaan jollain huuhaa-diagnoosilla. Normaalit ihmiset kun pyrkivät voittamaan omat rajoitteensa, ja jos toimivat muiden elämää rajoittavasti, he yleensä ottavat vastuun vioistaan itse, piiloutumatta minkään kohtalon määräämän ominaisuuden taakse. Erityisherkkyys taas on monelle tietämälleni sensutiiviselle sitä, että muita voi komennella, vaatia muita varomaan ylenmäärin käytöstään ja nostattaa itseään jalustalle, kun itse ”ei vaan voi itselleen ja ominaisuuksillee mitään”, kunnon niin hauras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on rankkaa välillä kaikille. Apua on saatavilla niille jotka sitä pyytävät. Joskus siitä pitää vähän taistella. Erityisherkkyys ei ole diagnoosi, se on vain kokemus. Kaikki ovat kuitenkin omalla laillaan herkkiä ja kaikkia pitäisi kohdella kauniisti, ei vain heitä jotka kokevat itsensä erityisherkiksi. Oma erityisherkkyys ei myöskään ole hyvä syy kohdella toisia huonosti tai vaatia toisilta jotain erityiskohtelua. Psykologina koen erityisherkkyystermin käytön raskaaksi ja tarpeettomaksi.
Jos useimmilla iho kuivuu ja helpotusta saa rasvaamalla, mutta atooppisella se voi kuivua niin, että pitää sairaalaan mennä rasvattavaksi niin sanotko hänelle, että pitää vain oppia elämään sen kuivuuden kanssa? Niin, et sano. Miksi sitten erityisherkän joka on henkisesti vereslihalla pitää oppia kovettamaan itseään?
Minä yritin yli kolme vuosikymmentä ja jäljellä on vain viha ja masennus. Aina kiusattiin/hyökättiin joka paikassa, yritin parhaani, vietiin itsetunnon rippeetkin. Sanottiin, että ole jämäkkä. Kun yritin olla jämäkkä välitettiin, että olen liian aggressiivinen. Kai ymmärrät, että jos herkkää tökkii liikaa siitä saa esiin juurikin sen aggressiivisen hullun? Sitäkö haluat?
Katso vaikka Joaquin Phoenixin Jokeria, siinä on joku joka yritti toimia muiden lailla ja pieleen meni jokaikinen kerta kunnes kuppi meni kunnolla nurin.
Jokeri on psyko- tai sosiopaatti. Ei erityisherkkä. Niin on kyllä moni tänne kirjoittaneistakin vihastaan ja aggressiivisuudestaan päätellen🙄
Miten sitten itseäsi ja omaa luonnettasi kuvailisit? Olet varmasti itseesi ja omaan maailmankuvaasi hyvin ihastunut. Minä en ole. Osaan kuitenkin hillitä itseni niin hyvin, että et huomaisi minun pitävän Sinua outona. Huomaisit ehkä sen, että olen asiallinen, mutta väistelen seuraasi. Varmasti parempi molemmille. 😊
En ole se, jolle vastasitAha, aika outo vastaus. Mitä se minua kiinnostaa,millaisena minua pidät. Ja sivullisena sen halusit ilmoittaa. Ok hönö.
Olisin voinut kirjoittaa sinulle noin, mutta minua ei huvittanut. Sinä olet varmasti monen mielestä yhtä outo kuin minä sinun mielestäsi. Sivullinen tässä ketjussa olet sinä, en minä, jos tarkkoja ollaan. 🙈
Miksi sitten huomioit minua koko ajan😉 Jos olen trolli, paras keino olisi jättää minut huomiotta.
Olen niin empaattinen, etten halua jättää outojakaan tyyppejä huomiotta. Trolli on peikko, ja peikko on monesti väärin ymmärretty metsäläinen. Joku tarvehan sullakin on osallistua tähän keskusteluun? Äläkä nyt taas pahastu, kun sinuun kiinnitettiin huomiota. Olet keskustelupalstalla.
Jaa, minäpäs luulen että sinun perimmäinen motiivisi ei ollut empatia. Mutta nyt yrität valehdella jälkikäteen. Yök mitä hyvesignalointia. Alhaista.
Ei toimi, en ole erityisherkkä tuollaisen suhteen. Sori.
En minä mitään yrittänytkään toimittaa, kerroin vilpittömän mielipiteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini on erityisherkkä ja lapsuuteni oli yhtä h..... Mitään negatiivisia tunteita ei sallittu, koska hän ei jaksanut niitä. Kavereita ei juuri koskaan saanut kutsua kylään, koska hän kuormittui niistä. Tunteet läikkyi yli niin ilo, suru kuin vihakin. Itsestä tuntui että piti olla se aikuinen ja varoa kaikkea ettei äiti mene rikki.
Paras asia, mitä erityisherkkä voi tehdä, on pysyä pois parisuhteesta ja olla tekemättä lapsia. Häneen sitoutuva ihminen tai hänestä riippuvainen lapsi joutuu aina väistämättä kärsimään.
ADHD-lääkitys auttoi tähän herkkyyteen, ja nyt pystyn tekemään töitä osa-aikaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on erityisherkkä ja lapsuuteni oli yhtä h..... Mitään negatiivisia tunteita ei sallittu, koska hän ei jaksanut niitä. Kavereita ei juuri koskaan saanut kutsua kylään, koska hän kuormittui niistä. Tunteet läikkyi yli niin ilo, suru kuin vihakin. Itsestä tuntui että piti olla se aikuinen ja varoa kaikkea ettei äiti mene rikki.
Paras asia, mitä erityisherkkä voi tehdä, on pysyä pois parisuhteesta ja olla tekemättä lapsia. Häneen sitoutuva ihminen tai hänestä riippuvainen lapsi joutuu aina väistämättä kärsimään.
Tuo on turhan dramaattisesti ja karkeasti ilmaistu. En usko, että tunnet niin montaa erityisherkän puolisoa tai lasta, että voisit yleistää väitteesi totuudeksi. Viestissäsi on silti totuuden siemen siinä mielessä, että erityisherkän kannattaa harkita muita ihmisiä tarkemmin pariutumista ja etenkin lastenhankintaa. Olen itse erityisherkkä ja kuormitun pahiten epätasapainoisista ja riitaisista ihmissuhteista, joten en suhtaudu parisuhteisiin tai edes pelkkään deittailuun kevyesti. Keskustelutaitoisia, hyväitsetuntoisia ja rauhallisia miehiä vaikuttaa olevan melko vaikeaa löytää, joskaan en usko, että se olisi mahdotonta. Omat tunne- ja ihmissuhdetaitoni ovat myös olleet varsin huonot, joten olen halunnut keskittyä niiden parantamiseen sekä sisäisen turvan ja varmuuden vahvistamiseen. Erityisherkkä, jos kuka ei näitä voi ulkoistaa kenenkään toisen ihmisen vastuulle.
Moni eritysherkkä on sanonut tajunneensa erityisherkkyytensä vasta lasten syntymän jälkeen lapsiperhe-arjen osoittautuessa ylenpalttisen kuormittavaksi. Mielestäni on hyvä, että aiheesta puhutaan nykyään enemmän, jotta itsensä erityisherkiksi tunnistavilla olisi mahdollisuus tehdä paremmin itselleen sopivia elämänvalintoja. Itse en lapsia halua hankkia, koen pienten lasten seuran kuormittavana ja stressaavana enkä jaksaisi panostaa riittävästi lapsen kasvattamiseen. Muutenkin olen iän myötä huomannut elintärkeäksi sen, että ihmissuhteita on rajattava joskus reippaamminkin ja pidettävä huolta siitä, etten tee mitään sosiaalisen painostuksen takia.
Haluan vain tuoda esiin, että erityisherkkyys tai mikään muu ei oikeuta kohtelemaan ihmisiä huonosti. Koska kyseessä ei ole dg, kuka vain voi käyttää termiä.
Mitä tulee ihmissuhteisiin ja vanhemmuuteen, erityisherkkyys ei todellakaan ole niille este. Erityisherkkyys tuo haasteineen myös paljon lahjoja. Kyvyn ymmärtää toisia, empatisoida ja välittää muista. Itse olen aina ”havainnut” muista ihmisistä asioita pinnan alta ja äitini kertoikin minulle aikuisena, että lapsena tiesin aina, miksi joku valehtelee ja mainitsin asian, joka osoittautui todeksi. Minulla on ns. Bullshit radar ja näen ihmisistä heti, jos he eivät ole aitoja tai mitä he oikeasti tarkoittavat. Tämä kyky auttaa minua ymmärtämään ihmisyyttä syvällisesti. Ja on yksi syy sille, miksi vältän tietynlaisten ihmisten seuraa ja miksi ne suuret väkijoukot kuormittavat - aistin ihmisistä niin paljon ja tunnen heidän tunteensa kirjaimellisesti nahoissani. Lapsena minua siksi sattuikin nimenomaan se aikuisten tekopyhyys ja valehtelu, enkä ymmärtänyt, miksi he tekivät niin. Minulta ikään kuin puuttui ”iho” toisten ihmisten ja itseni väliltä ja kaikki muiden tunteet tulivat läpi humisten.
Täällä sellaisille, joita oman lapsen erityisherkkyys ahdistaa, niin sanoisin että hankkikaa lisää tietoa aiheesta. Ja omalla kohdallani aika ja vanheneminen ovat auttaneet. Nykyään osaan suojata itseäni paremmin ja olen luonut tuon ”kerroksen” itseni ja maailman välille.
Olen myös luova ihminen ja mielikuvituksellani ei ole rajoja. Voin keksiä novellinaiheen ja kirjoittaa sen yhdessä päivässä puhtaaksi tms. Myös työssäni olen saanut kiitosta erityisesti ideoistani ja luovuudestani. Olen myös hyvin organisoitunut ja usein organisoin projektit myös koko tiimin osalta, kun muilla ei ole niin paljon kiinnostusta siihen. Eli sanoisin, että myös työssäni panostani arvostetaan.
Olen myös äärimmäisen herkkä kommunikoija ja koska kuten ylhäällä mainitsin, minulla on luontainen ymmärrys toisista ihmisistä, niin osaan vuorovaikuttaa juuri tavoilla, jotka sopivat heille. Keskityn tuloksiin, haluan tehdä yhteistyöstä mahdollisimman sujuvaa mutta samalla olen keskusteluissa monesti se ”organisoija” ja fasilitaattori, ystävällisellä tavalla kuitenkin. Jos joku käyttää rumaa kieltä ja haukkuvat muita ihmisryhmiä, mainitsen asiasta, koska mielestäni se on oikein. En tee sitä ilkeästi tms. Tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa. Ajattelen aina muita, kokonaiskuvaa ja tehokkuutta.
Halusin vain tuoda nämä asiat esiin, kun monella tuntuu olevan negatiivisia assosiaatioita erityisherkkyydestä. Itse olen valjastanut piirteistäni myös vahvuuksiani ja niin suosittelen muitakin tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on rankkaa välillä kaikille. Apua on saatavilla niille jotka sitä pyytävät. Joskus siitä pitää vähän taistella. Erityisherkkyys ei ole diagnoosi, se on vain kokemus. Kaikki ovat kuitenkin omalla laillaan herkkiä ja kaikkia pitäisi kohdella kauniisti, ei vain heitä jotka kokevat itsensä erityisherkiksi. Oma erityisherkkyys ei myöskään ole hyvä syy kohdella toisia huonosti tai vaatia toisilta jotain erityiskohtelua. Psykologina koen erityisherkkyystermin käytön raskaaksi ja tarpeettomaksi.
En usko että olet psykologi. Tai sitten olet surkea sellainen. Syyllistät ja keksit asioita omasta päästäsi. Kuinka tyyppi joka elää erakkona voi edes kiusata, kohdella huonosti muita???Keneltä hän pyytää erityiskohtelua?
Miten psykoloogina on aikaa olla täällä ja vastailla sivuilla?Syykö ne jotka tarvitsevat psykoloogiaa julkinen sektori eivät saa aikaa,kun täällä kirjoitelevat?Pitäisi jo opiskelussa tietää ei tällä kirjotella aihe,jossa henkilöstä ei tiedä mitään oikeasti.
valopimeydessä kirjoitti:
Haluan vain tuoda esiin, että erityisherkkyys tai mikään muu ei oikeuta kohtelemaan ihmisiä huonosti. Koska kyseessä ei ole dg, kuka vain voi käyttää termiä.
Mitä tulee ihmissuhteisiin ja vanhemmuuteen, erityisherkkyys ei todellakaan ole niille este. Erityisherkkyys tuo haasteineen myös paljon lahjoja. Kyvyn ymmärtää toisia, empatisoida ja välittää muista. Itse olen aina ”havainnut” muista ihmisistä asioita pinnan alta ja äitini kertoikin minulle aikuisena, että lapsena tiesin aina, miksi joku valehtelee ja mainitsin asian, joka osoittautui todeksi. Minulla on ns. Bullshit radar ja näen ihmisistä heti, jos he eivät ole aitoja tai mitä he oikeasti tarkoittavat. Tämä kyky auttaa minua ymmärtämään ihmisyyttä syvällisesti. Ja on yksi syy sille, miksi vältän tietynlaisten ihmisten seuraa ja miksi ne suuret väkijoukot kuormittavat - aistin ihmisistä niin paljon ja tunnen heidän tunteensa kirjaimellisesti nahoissani. Lapsena minua siksi sattuikin nimenomaan se aikuisten tekopyhyys ja valehtelu, enkä ymmärtänyt, miksi he tekivät niin. Minulta ikään kuin puuttui ”iho” toisten ihmisten ja itseni väliltä ja kaikki muiden tunteet tulivat läpi humisten.
Täällä sellaisille, joita oman lapsen erityisherkkyys ahdistaa, niin sanoisin että hankkikaa lisää tietoa aiheesta. Ja omalla kohdallani aika ja vanheneminen ovat auttaneet. Nykyään osaan suojata itseäni paremmin ja olen luonut tuon ”kerroksen” itseni ja maailman välille.
Olen myös luova ihminen ja mielikuvituksellani ei ole rajoja. Voin keksiä novellinaiheen ja kirjoittaa sen yhdessä päivässä puhtaaksi tms. Myös työssäni olen saanut kiitosta erityisesti ideoistani ja luovuudestani. Olen myös hyvin organisoitunut ja usein organisoin projektit myös koko tiimin osalta, kun muilla ei ole niin paljon kiinnostusta siihen. Eli sanoisin, että myös työssäni panostani arvostetaan.
Olen myös äärimmäisen herkkä kommunikoija ja koska kuten ylhäällä mainitsin, minulla on luontainen ymmärrys toisista ihmisistä, niin osaan vuorovaikuttaa juuri tavoilla, jotka sopivat heille. Keskityn tuloksiin, haluan tehdä yhteistyöstä mahdollisimman sujuvaa mutta samalla olen keskusteluissa monesti se ”organisoija” ja fasilitaattori, ystävällisellä tavalla kuitenkin. Jos joku käyttää rumaa kieltä ja haukkuvat muita ihmisryhmiä, mainitsen asiasta, koska mielestäni se on oikein. En tee sitä ilkeästi tms. Tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa. Ajattelen aina muita, kokonaiskuvaa ja tehokkuutta.
Halusin vain tuoda nämä asiat esiin, kun monella tuntuu olevan negatiivisia assosiaatioita erityisherkkyydestä. Itse olen valjastanut piirteistäni myös vahvuuksiani ja niin suosittelen muitakin tekemään.
Jaahas. Voin kertoa, että minäkin tunnistan ihmisten tunnetiloja, olen hyvä lukemaan kehonkieltä, olen harvinaisen luova ja innovatiivinen, vuorovaikutan, organisoin... Ja kaikkea tätä teen aivan itsestään selvästi koska se kuuluu työhöni, jossa olen hyvä ja saavutan tuloksia. En luokittele itseäni erityisherkäksi. Pointtini on: Ei tarvitse olla erityisherkkä, jotta voi olla erityisen herkkä tai tai taitava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysymällä erossa ihmisistä. Se on ainoa vaihtoehto. Onneksi pystyn töissä sentään käymään, vain koska työni on melko epäsosiaalista.
Näe erityisherkkyyden vahvuudet ( jokaisella kai vähän erilaiset). Itse olen mielestäni hienotunteinen ja empaattinen, en ikinä töksäyttelisi mitään kamalia, ylittäisi toisen rajoja utelemalla tai puuttumalla. Toisten huomioiminen on tärkeää minulle.
Erityisherkät on myös upeita keskustelukumppaneita, he havainnoivat asioita ja ihmisiä tarkasti ja ajattelevat asioita monelta kantilta. Usein myös mielikuvituksekkaita ja taiteellisia.
Elaine Aaron ei tosiaan anna erityisherkälle lupaa vetäytyä kaikesta vaan antaa vinkkejä miten jaksaa esim.juhlissa. Ķäyttäytyy tietyn " roolin" mukaan pidettyen kevyissä puheenaiheissa. Itse käyn aina juhlien jälkeen ihan kierroksilla.
Ammatinvalinnasta on ketjussa ollut paljon hyvää juttua. Itse teen puolet työstä ihmisten kanssa ja puolet yksinäistä työskentelyä. Yhäkin jään jumittamaan niiden ihmiskontaktien juttuihin liian pitkäksi aikaa ja kuormitun henkisesti. Kokoaikainen asiakastyöskentely voisi olla liikaa.
Onko ammattivalittaja erityisherkkä?
Nyt huomaan, oon eristäytynyt.Ihmiset kontaktit luo järkytyksen.Nyt sairastunut fyysisesti.Kaikkeen liittyy ongelma en jaksa selvitellä niitä.Päivä kerrallaan eteen päin..Järkyttävää mutta näin meen eteen päin.Ihmiset on ilkeitä.
Apricot kirjoitti:
Nyt huomaan, oon eristäytynyt.Ihmiset kontaktit luo järkytyksen.Nyt sairastunut fyysisesti.Kaikkeen liittyy ongelma en jaksa selvitellä niitä.Päivä kerrallaan eteen päin..Järkyttävää mutta näin meen eteen päin.Ihmiset on ilkeitä.
Oletko sensitiivinen?
Pakko kyllä tuolle psykologille ja muille "epäilijöille" todeta, että useimmat erityisherkäksi itsensä kokevat eivät todellakaan ole vaikeita tai muita huonosti kohtelevia ihmisiä! Päinvastoin. He ovat pääosin tunnollisia, kunnollisia ja korostetun empaattisia! Kävin itse monta vuotta erityisherkkien tapaamisissa, joten tunnen heitä paljon ja olen lukenut nuo Aronin kirjat.
Olen itsekin erityisherkkä ja käynyt lähes puolet iästäni terapiassa (psykologi) ja monista juurikin "outouksistani" hän totesi minun olevan herkkä, ei mitekään "viallinen". Uskon, että jos minulla jokin psykologinen sairaus olisi ollut, se olisi tullut ilmi. Joku vuosi sitten kävin herkästi kohavan pulssin vuoksi kardiologilla ja hän ei löytänyt muuta "vikaa" kuin herkän hermoston...
Äitini on erityisherkkä ja lapsuuteni oli yhtä h..... Mitään negatiivisia tunteita ei sallittu, koska hän ei jaksanut niitä. Kavereita ei juuri koskaan saanut kutsua kylään, koska hän kuormittui niistä. Tunteet läikkyi yli niin ilo, suru kuin vihakin. Itsestä tuntui että piti olla se aikuinen ja varoa kaikkea ettei äiti mene rikki.