Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkät/sensitiiviset, kuinka kestätte elämää?
Itselläni ei onnistu oikein mikään ja tälläkin hetkellä tilanne se, että en itketyn ja valvotun yön jälkeen (syyt itkuun liittyy juurikin siihen, etten ole normaali enkä siksi ole ikinä kuulunut joukkoon vaikka haluaisin olla vain yksi muista ja samanlainen kuin muutkin) kestä oikein mitään ääniä, saan sätkyjä jos en saa olla rauhassa jne.
Olen aika nuori vielä ja varmaan monet konstit käyttämättä, mutta löytyykö täältä muita sensitiivisiä jotka olisivat oppineet toimimaan yhteiskunnassa näistä aika rasittavista piirteistä huolimatta?
Ja helpottaako tällaiset piirteet iän myötä, vai paheneeko? Tai pysyy samana?
Olisi niin ihanaa olla kuten muut, ns. normaali.
On hyvin raskasta ja yksinäistä olla tällainen.
Kommentit (899)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä erityisherkkiä on yhtäkkiä alkanut putkahtelemaan tuttavapiirissäkin viime vuosina. Olen varmaan ikävä ihminen, mutta en tahdo oikein jaksaa näitä erityisherkkiä. Mitään ei voi tehdä, kun uupuu erityisherkkänä. Erityisherkkänä heitä pitää kohdella silkkihanskoin, eikä töitäkään saa vaatia tehtäväksi. Erityisherkkien kanssa pitäisi pohtia heidän erityisherkkyyttään koko ajan. Ja sitten se syyllistäminen, kun me tavikset ollaan niin kovia ja ei ymmärretä erityisherkkiä. Mutta kun hommat pitää saada toimimaan, me tavikset ollaankin tärkeitä, kun meidän pitää hoitaa ne, kun erityisherkkä ei pysty.
Ymmärrän aistiyliherkkyydet ja autismit yms. mielenterveysongelmatkin. Mutta nämä itse diagnostisoituneet erityisherkät alkaa tulla jo korvista ulos.
En tiedä miten olen vaivaksi kenellekään kun kerro ongelmistani kenellekään, varsinkaan töissä. Pidän suuni kiinni ja lähden kun en kestä enempää, yritettyäni tarpeeksi kauan. Sitten unettomuus ja yleinen väsymys vievät ja on pakko pistää peli poikki. En ole syyllistänyt ketään enkä ole nähnyt syyllistämistä paljoa tässä ketjussakaan. Jos otat sen syyllistämisenä, että joku sanoo ettei sovi tähän maailmaan ja kamppailee peruselämän kanssa, olet aika erikoinen henkilö. Tuossahan nimenomaan kärsii vain se henkilö itse.
Tämä ketju on lähinnä lohduksi meille, joista elämä tuntuu liialta toisinaan ja erilaiset ärsykkeet stimuloivat yli tarpeen. Hienoa että sinulla menee hyvin. Miksi sitten tulet ketjuun jossa kysytään nimenomaan 'vääränlaisilta' ihmisiltä miten he kestävät elämää? Sinähän tässä syyllistät ihmisiä siitä että he ovat sellaisia kuin ovat ja yrität muuttaa ketjun puheenaihetta
Jos kärsit unettomuudesta ja olet siksi herkillä, ei se tarkoita, että olisit erityisherkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tässäkin ketjussa kirjoittavista vaikuttaa niin itseensä käpertyneeltä ja reagoi niin aggressiivisesti (aivan lapselliset haista paska -ym. kommentit) mielestään epämiellyttäviin kommentteihin, että alan epäillä ennemminkin jotain persoonallisuushäiriötä, ahdistusta tai mielenterveyden häiriötä ennemminkin kuin erityisherkkyyttä.
Sinä olet trolli ja sinulla on antisosiaalinen persoonallisuushäiriö jossa on narsistisia ja psykopaattisia piirteitä. Suomeksi sanottuna olet k u spää.
Ansaitsit haistattelun.
Hän ei ansaitse sitä yhtään sen enempää kuin erityisherkkä ihminenkään. Älä ruoki hänen käsitystään siitä, millainen erityisherkkä ihminen on. Epämiellyttävä hän on, tarvitseeko sinun kilpailla hänen kanssaan siitä kumpi on huonokäytöksisempi ja ilkeämpi? Se ei ole erityisherkkyyttä, se on vain huonoa käytöstä.
Hän lähti sitä hakemaan, hän haluaa oppia tällä tavalla että kuulee takaisin samaa paskaa. Eri kieli eri ihmisille.
Ansaitsi haistattelun.
Minulle ei kannata yrittää hyvesignalointi-ideologian mukaista moraalia. Se vaihe meni jo, jos sinä olet siinä, OK. Mutta ei kiitos tänne.
Vierailija kirjoitti:
Voin nyt hyvin, kun ei tartte olla kenenkään kanssa tekemisissä. Olen erityisherkkä aistimaan tunnetiloja, alkoi jo n. 3-vuotiaana ihmettelynä ihmisten kaksinaismoraalista ja ilkeydestä, asuimme silloin Koskelan Sairaskodissa henkilökunnan asunnoissa.
Myöhemmin olen törmännyt samoihin ongelmiin naisvaltaisilla aloilla, naiset ovat myös huumorintajuttomia
usein, olen löytänyt myös valtavirrasta poikkeavista ihmisistä.
Vaikuttaa siltä, että olet vain ennakkoluuloinen ja pahantahtoinen naisia kohtaan, et erityisherkkä. Sanoiko joku nainen sinulle jotain pahaa lapsena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tässäkin ketjussa kirjoittavista vaikuttaa niin itseensä käpertyneeltä ja reagoi niin aggressiivisesti (aivan lapselliset haista paska -ym. kommentit) mielestään epämiellyttäviin kommentteihin, että alan epäillä ennemminkin jotain persoonallisuushäiriötä, ahdistusta tai mielenterveyden häiriötä ennemminkin kuin erityisherkkyyttä.
Sinä olet trolli ja sinulla on antisosiaalinen persoonallisuushäiriö jossa on narsistisia ja psykopaattisia piirteitä. Suomeksi sanottuna olet k u spää.
Ansaitsit haistattelun.
Hän ei ansaitse sitä yhtään sen enempää kuin erityisherkkä ihminenkään. Älä ruoki hänen käsitystään siitä, millainen erityisherkkä ihminen on. Epämiellyttävä hän on, tarvitseeko sinun kilpailla hänen kanssaan siitä kumpi on huonokäytöksisempi ja ilkeämpi? Se ei ole erityisherkkyyttä, se on vain huonoa käytöstä.
Hän lähti sitä hakemaan, hän haluaa oppia tällä tavalla että kuulee takaisin samaa paskaa. Eri kieli eri ihmisille.
Ansaitsi haistattelun.
Minulle ei kannata yrittää hyvesignalointi-ideologian mukaista moraalia. Se vaihe meni jo, jos sinä olet siinä, OK. Mutta ei kiitos tänne.
Perseeseen ammuttu erityissensitiivi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä erityisherkkiä on yhtäkkiä alkanut putkahtelemaan tuttavapiirissäkin viime vuosina. Olen varmaan ikävä ihminen, mutta en tahdo oikein jaksaa näitä erityisherkkiä. Mitään ei voi tehdä, kun uupuu erityisherkkänä. Erityisherkkänä heitä pitää kohdella silkkihanskoin, eikä töitäkään saa vaatia tehtäväksi. Erityisherkkien kanssa pitäisi pohtia heidän erityisherkkyyttään koko ajan. Ja sitten se syyllistäminen, kun me tavikset ollaan niin kovia ja ei ymmärretä erityisherkkiä. Mutta kun hommat pitää saada toimimaan, me tavikset ollaankin tärkeitä, kun meidän pitää hoitaa ne, kun erityisherkkä ei pysty.
Ymmärrän aistiyliherkkyydet ja autismit yms. mielenterveysongelmatkin. Mutta nämä itse diagnostisoituneet erityisherkät alkaa tulla jo korvista ulos.
Eivät he välttämättä edes ole erityisherkkiä. Voivat olla esimerkiksi jostain persoonallisuuden häiriöstä kärsiviä tai muuten epäkypsiä henkilöitä. Tai ovat erityisherkkiä mutta k-päisiä sellaisia. Erityisherkkyys ei itsessään tee ihmisestä empaattista enkeliä. Erityisherkkyytensä kanssa hukassa oleva voi olla itsekeskeisyydessään ja ailahtelevuudessaan sietämätön tyyppi. Yhtä lailla näitä sietämättömiä tyyppejä löytyy myös ns. taviksista ja usko pois, kyllä taviskin keksii jonkin tekosyyn temppuiluilleen, jos haluaa olla veemäinen. Esimerkiksi asiaton ja ilkeä ihminen, joka väittää olevansa vain "suorapuheinen ja rehellinen", lienee varsinainen työyhteisöjen arkkityyppi
Taviksillakin on unettomuutta ja huolia ja väsymystä. Mutta erityisherkkä ei voi tätä ymmärtää, kun hän ahdistuu, kun imee toisten tunnetiloja. Erityisherkän on lähdettävä pois, jos taviksella on huolia ja väsynyt. Kun erityisherkkää alkaa niin väsyttämään toisten tunnetilat. Vain erityisherkän unettomuus ja väsymys on erityistä. Taviksilla se on ilkeää suorapuheisuutta ja kovuutta ja he ovat energiasyöppöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä erityisherkkiä on yhtäkkiä alkanut putkahtelemaan tuttavapiirissäkin viime vuosina. Olen varmaan ikävä ihminen, mutta en tahdo oikein jaksaa näitä erityisherkkiä. Mitään ei voi tehdä, kun uupuu erityisherkkänä. Erityisherkkänä heitä pitää kohdella silkkihanskoin, eikä töitäkään saa vaatia tehtäväksi. Erityisherkkien kanssa pitäisi pohtia heidän erityisherkkyyttään koko ajan. Ja sitten se syyllistäminen, kun me tavikset ollaan niin kovia ja ei ymmärretä erityisherkkiä. Mutta kun hommat pitää saada toimimaan, me tavikset ollaankin tärkeitä, kun meidän pitää hoitaa ne, kun erityisherkkä ei pysty.
Ymmärrän aistiyliherkkyydet ja autismit yms. mielenterveysongelmatkin. Mutta nämä itse diagnostisoituneet erityisherkät alkaa tulla jo korvista ulos.
En tiedä miten olen vaivaksi kenellekään kun kerro ongelmistani kenellekään, varsinkaan töissä. Pidän suuni kiinni ja lähden kun en kestä enempää, yritettyäni tarpeeksi kauan. Sitten unettomuus ja yleinen väsymys vievät ja on pakko pistää peli poikki. En ole syyllistänyt ketään enkä ole nähnyt syyllistämistä paljoa tässä ketjussakaan. Jos otat sen syyllistämisenä, että joku sanoo ettei sovi tähän maailmaan ja kamppailee peruselämän kanssa, olet aika erikoinen henkilö. Tuossahan nimenomaan kärsii vain se henkilö itse.
Tämä ketju on lähinnä lohduksi meille, joista elämä tuntuu liialta toisinaan ja erilaiset ärsykkeet stimuloivat yli tarpeen. Hienoa että sinulla menee hyvin. Miksi sitten tulet ketjuun jossa kysytään nimenomaan 'vääränlaisilta' ihmisiltä miten he kestävät elämää? Sinähän tässä syyllistät ihmisiä siitä että he ovat sellaisia kuin ovat ja yrität muuttaa ketjun puheenaihetta
Jos kärsit unettomuudesta ja olet siksi herkillä, ei se tarkoita, että olisit erityisherkkä.
Tuo on vain yksi osa sitä, kuten sanoin en yleensä ikinä kerro siitä.
Tunnistan yhtä lailla tuon että vääränlaista materiaalia olevia vaatteita ei voi käyttää ja monia muita erityisherkkyyteen liittyviä piirteitä. Samaistuin moniin viesteihin täällä. En ole unettomuuden vuoksi herkillä, vaan unettomuus tulee nimenomaan tuon herkkyyden vuoksi. Esim liian kuormittava työ- en saa nukuttua koskaa olen 'valmiudessa' koko ajan ja mietin sitä työtä ja miten pärjään liikaa. Mietin sellaisia vaikken olisi kyseisessä työssä- se työ tai kuormitus vain moninkertaistaa sen sekä pahentaa jo olemassa olevia juttuja ja sitä yritin kertoa. Vaikken kärsisi unettomuudesta väsyttävät tietynlaiset tilanteet ja asiat edelleen, pärjään vain silloin hiukan paremmin niiden kanssa. En yritä olla erikoinen sillä, että myönnän ainoan kerran 'ääneen' elämässäni olevani erityisherkkä, koska täällä on monet kertoneet samankaltaisista kokemuksista ja tunsin etten ole yksin. Nyt en kai kommentoi enempää koska muuten mietin ja kadun tänne kirjoittamista vielä enemmän kuin jo nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tässäkin ketjussa kirjoittavista vaikuttaa niin itseensä käpertyneeltä ja reagoi niin aggressiivisesti (aivan lapselliset haista paska -ym. kommentit) mielestään epämiellyttäviin kommentteihin, että alan epäillä ennemminkin jotain persoonallisuushäiriötä, ahdistusta tai mielenterveyden häiriötä ennemminkin kuin erityisherkkyyttä.
Sinä olet trolli ja sinulla on antisosiaalinen persoonallisuushäiriö jossa on narsistisia ja psykopaattisia piirteitä. Suomeksi sanottuna olet k u spää.
Ansaitsit haistattelun.
Hän ei ansaitse sitä yhtään sen enempää kuin erityisherkkä ihminenkään. Älä ruoki hänen käsitystään siitä, millainen erityisherkkä ihminen on. Epämiellyttävä hän on, tarvitseeko sinun kilpailla hänen kanssaan siitä kumpi on huonokäytöksisempi ja ilkeämpi? Se ei ole erityisherkkyyttä, se on vain huonoa käytöstä.
Hän lähti sitä hakemaan, hän haluaa oppia tällä tavalla että kuulee takaisin samaa paskaa. Eri kieli eri ihmisille.
Ansaitsi haistattelun.
Minulle ei kannata yrittää hyvesignalointi-ideologian mukaista moraalia. Se vaihe meni jo, jos sinä olet siinä, OK. Mutta ei kiitos tänne.
Perseeseen ammuttu erityissensitiivi.
Noh hehhe, ei välttämättä. Ehkä tai ehkä ei. Olen ihan cool täällä, en koe vihaa. Nälkä päällä.
Edellisellä sivulla oli hyvä pidempi teksti jossa kyseenalaistettiin diagnosoimiskulttuuri. Hienoja tekstejä provoheittojen seassa. Se teksti myös erittäin mietitty, jossa käsiteltiin ihmisten erilaisuuden kirjoa.
Olisi mukavaa jos herkät saisivat jakaa tuntemuksiaan ilman että kiksejä hakevat trollit tulevat siihen kyttäämään. "Onko tämä keskustelufoorumi" , kaikki argumentit trollin ohjekirjasta nähty.
Nyt ruokaa, pysykää lämpiminä te jotka olette ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tämä aika erityisesti tuon pahisviruksen takia ollut psyykkisesti kuormittavaa aikaa, se on enemmän kuin silloin jos puhutaan että jokin asia on haasteellista. Itse olen turvautunut rukoukseen, linja Jeesukselle on aina auki, numero ei ole milloinkaan varattu, eikä tarvitse sanella viestiä vastaajaan. Rukoilen paitsi itseni niin myös läheisteni, ystävieni ja tuttavieni puolesta ja välillä koko maailmankin puolesta. Olen pyrkinyt lukemaan päivittäin ääneen Psalmin 91, se todella lohduttaa ja antaa toivoa tämän maailman myrskyjen keskellä. Voin sitä todella suositella, jos tai kun ahdistaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä erityisherkkiä on yhtäkkiä alkanut putkahtelemaan tuttavapiirissäkin viime vuosina. Olen varmaan ikävä ihminen, mutta en tahdo oikein jaksaa näitä erityisherkkiä. Mitään ei voi tehdä, kun uupuu erityisherkkänä. Erityisherkkänä heitä pitää kohdella silkkihanskoin, eikä töitäkään saa vaatia tehtäväksi. Erityisherkkien kanssa pitäisi pohtia heidän erityisherkkyyttään koko ajan. Ja sitten se syyllistäminen, kun me tavikset ollaan niin kovia ja ei ymmärretä erityisherkkiä. Mutta kun hommat pitää saada toimimaan, me tavikset ollaankin tärkeitä, kun meidän pitää hoitaa ne, kun erityisherkkä ei pysty.
Ymmärrän aistiyliherkkyydet ja autismit yms. mielenterveysongelmatkin. Mutta nämä itse diagnostisoituneet erityisherkät alkaa tulla jo korvista ulos.
En tiedä miten olen vaivaksi kenellekään kun kerro ongelmistani kenellekään, varsinkaan töissä. Pidän suuni kiinni ja lähden kun en kestä enempää, yritettyäni tarpeeksi kauan. Sitten unettomuus ja yleinen väsymys vievät ja on pakko pistää peli poikki. En ole syyllistänyt ketään enkä ole nähnyt syyllistämistä paljoa tässä ketjussakaan. Jos otat sen syyllistämisenä, että joku sanoo ettei sovi tähän maailmaan ja kamppailee peruselämän kanssa, olet aika erikoinen henkilö. Tuossahan nimenomaan kärsii vain se henkilö itse.
Tämä ketju on lähinnä lohduksi meille, joista elämä tuntuu liialta toisinaan ja erilaiset ärsykkeet stimuloivat yli tarpeen. Hienoa että sinulla menee hyvin. Miksi sitten tulet ketjuun jossa kysytään nimenomaan 'vääränlaisilta' ihmisiltä miten he kestävät elämää? Sinähän tässä syyllistät ihmisiä siitä että he ovat sellaisia kuin ovat ja yrität muuttaa ketjun puheenaihetta
Jos kärsit unettomuudesta ja olet siksi herkillä, ei se tarkoita, että olisit erityisherkkä.
Tuo on vain yksi osa sitä, kuten sanoin en yleensä ikinä kerro siitä.
Tunnistan yhtä lailla tuon että vääränlaista materiaalia olevia vaatteita ei voi käyttää ja monia muita erityisherkkyyteen liittyviä piirteitä. Samaistuin moniin viesteihin täällä. En ole unettomuuden vuoksi herkillä, vaan unettomuus tulee nimenomaan tuon herkkyyden vuoksi. Esim liian kuormittava työ- en saa nukuttua koskaa olen 'valmiudessa' koko ajan ja mietin sitä työtä ja miten pärjään liikaa. Mietin sellaisia vaikken olisi kyseisessä työssä- se työ tai kuormitus vain moninkertaistaa sen sekä pahentaa jo olemassa olevia juttuja ja sitä yritin kertoa. Vaikken kärsisi unettomuudesta väsyttävät tietynlaiset tilanteet ja asiat edelleen, pärjään vain silloin hiukan paremmin niiden kanssa. En yritä olla erikoinen sillä, että myönnän ainoan kerran 'ääneen' elämässäni olevani erityisherkkä, koska täällä on monet kertoneet samankaltaisista kokemuksista ja tunsin etten ole yksin. Nyt en kai kommentoi enempää koska muuten mietin ja kadun tänne kirjoittamista vielä enemmän kuin jo nyt.
Minäkään en pidä monista materiaaleista, mutta en tee siitä numeroa. En sitten käytä niitä vaatteita, joista en pidä. Jos olisi pakko, olisi vain siedettävä hammasta purren. Minäkin stressaannun töistä, minunkin uneni laatu kärsii jos on kiire tai paha olla. Minuakin kuormittavat arjen erilaiset tilanteet.
Kutsun sitä inhimillisyydeksi. En erityisherkkyydeksi. Ymmärrän, että suurilta osin olemme kaikki yllättävän samanlaisia. Joku voi sietää kuormituksia paremmin kuin joku toinen, joku on oppinut sietämään jotain hyvin, mutta ei muita. Joku on kovan koulun kautta hyvinkin sietokykyinen ja vahva.
Se on elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajat, rajat ja rajat. Opette tuntemaan omat rajasi ja pyri noudattamaan niitä, vaikka joku loukkaantuisi.
Jos tiedät että et jaksa nähdä kaveria tai sukulaista, älä suostu vierailuihin. Tai tee selväksi, että käyt kahvilla, mutta et jää pidemmäksi aikaa. Ja sovella tätä mahdollisuuksien mukaan kaikkeen elämässä.
Toki aina ei voi itse päättää, mutta tee niin kaikessa missä voi. Erityisherkkä ihminen tarkkailee helposti muiden mielialoja, ja saattaa yrittää miellyttää liikaa, joten tämä voi olla vaikeaa aluksi, mutta usko pois, se kannattaa.
Jotkut voi toki "ratsastaa" tuolla "erityishekkyydllään", ja käyttää sitä termiä väärin, perustella jaksamattomuutta sillä ym.. mutta useimpien uskon kyllä olevan ihan puhtaat jauhot pussissa.
Itse olen tajunnut, miten voin valjastaa herkkyyteni "oikein", miten saan arjen sujumaan paremmin kuin ennen, kuuntelemalla itseäni, syömällä terveellisemmin ym. En esimerkiksi pakota itseäni sosiaaliseen tilanteeseen, jos olen ylikierroksilla, en täytä kalenteriani liikaa, otan ns aikalisän itseni kanssa, jos mahdollista. Näin uskon myös palvelevani muita, enkä kuormita niin paljon vaikka puolisoani tai muuta lähipiiriäni. Ylikierroksilla helposti reagoin vahvemmin kuin on tarkoitus, vaikka muuten sosiaalisesti taitava ja pitkäjänteinen olenkin. Kaikki tekemiseni eivät tietenkään erityisherkkyyteen liity, mutta kyllä herkkyyskirjat ovat auttaneet ymmärtämään monia omia toimintatapoja ja ajatuskulkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hyväksyä omat rajoitteet ja olla aina rehellinen itselleen ja omalle jaksamiselle. Sun ei tarvitse osallistua miellyttääksesi muita. Töissä jaksaa, kun vapaalla saa olla rauhassa ja ilman ketään. Itselläni on vain muutama ystävä, koska en kestä teeskentelyä enkä jaksa kiinnostua kuka sanoi mitä sanoi keskusteluista. Näiden aitojen ystävien ja puolison kanssa on hyvä olla, koska voi olla vaikka hiljaa ilman mitään ongelmaa.
Töissä jaksaminen on vaikeampaa, kun stressiä ja kiirettä tuputetaan joka suunnasta. Kannattaa tässäkin hyväksyä omat rajat ja tehdä vain minimi mitä vaaditaan ja jättää kaikki muu ulkopuolelle. Esimerkiksi opiskeluissa jätän heti väliin kurssit (jos ei pakollisia) missä ryhmätöitä tai keskusteluja. Töissä vastaan vain sähköposteihin joihin on pakko vastata, muita en edes avaa. Tällä tavalla säästän omaa energiaani, jottei vapaa-aika kulu nukkuessa.
Nyt seuraa tämän ketjun mullistavin ajatus;
Ei ole erityisherkkiä.
On olemassa herkkyys (tai herkkyyksiä lukemattomille erilaisille ärsykkeille). Se ei ole sinänsä negatiivinen tai positiivinen, mutta voi aiheuttaa negatiivisiä ilmenemismuotoja (esimerkkejä: kutina fyysisestä ärsykkeestä, kuormittuminen liiallisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, unettomuus kiireestä töissä).
Osa ihmisistä on saavuttanut jonkinlaisen tasapainon, ja kykenee hallitsemaan normaalielämänsä ärsykkeitä, osaa paremmin, osaa huonommin, osaa todella hyvin ja osaa huonosti. Näistä ihmisistä osa on myös yhteydessä herkkyyteen tietoisesti, ja vaikka he hallitsevat ärsykkeitä, he myös kuulostelevat niitä herkällä korvalla hyödyntäen niitä.
Osa taas on saavuttanut todella hyvän tason useimpien ärsykkeiden hallitsemisessa. Heitä on aika vähän. Osa taas on ärsykkeiden armoilla hyvinkin monella eri alueella, eivätkä he vielä ole oppineet hallitsemaan niitä. Heille voi olla iso ahaa-elämys huomata, että niitä voi hallita, ja näistä ahaa-elämyksen kokeneista osa voi muuttaa ne hyvinkin suureksi voimavaraksi.
Sitten voi tietenkin olla myös niitä, jotka ovat täysin herkkyyden ulkopuolella, heillä ei ole kosketusta herkkyyteen, eivätkä reagoi ärsykkeisiin, esimerkiksi jotkut mielen sairaudet tai persoonallisuushäiriöt voisivat olla tässä marginaalissa. Heitä on paljon vähemmän kuitenkin, kuin mitä kyökkidiagnooseina jaellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hyväksyä omat rajoitteet ja olla aina rehellinen itselleen ja omalle jaksamiselle. Sun ei tarvitse osallistua miellyttääksesi muita. Töissä jaksaa, kun vapaalla saa olla rauhassa ja ilman ketään. Itselläni on vain muutama ystävä, koska en kestä teeskentelyä enkä jaksa kiinnostua kuka sanoi mitä sanoi keskusteluista. Näiden aitojen ystävien ja puolison kanssa on hyvä olla, koska voi olla vaikka hiljaa ilman mitään ongelmaa.
Töissä jaksaminen on vaikeampaa, kun stressiä ja kiirettä tuputetaan joka suunnasta. Kannattaa tässäkin hyväksyä omat rajat ja tehdä vain minimi mitä vaaditaan ja jättää kaikki muu ulkopuolelle. Esimerkiksi opiskeluissa jätän heti väliin kurssit (jos ei pakollisia) missä ryhmätöitä tai keskusteluja. Töissä vastaan vain sähköposteihin joihin on pakko vastata, muita en edes avaa. Tällä tavalla säästän omaa energiaani, jottei vapaa-aika kulu nukkuessa.
Nämä on sitten ihania. Toiset joutuu sitten tekemään erityisherkän työt
Vierailija kirjoitti:
Nyt seuraa tämän ketjun mullistavin ajatus;
Ei ole erityisherkkiä.
On olemassa herkkyys (tai herkkyyksiä lukemattomille erilaisille ärsykkeille). Se ei ole sinänsä negatiivinen tai positiivinen, mutta voi aiheuttaa negatiivisiä ilmenemismuotoja (esimerkkejä: kutina fyysisestä ärsykkeestä, kuormittuminen liiallisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, unettomuus kiireestä töissä).
Osa ihmisistä on saavuttanut jonkinlaisen tasapainon, ja kykenee hallitsemaan normaalielämänsä ärsykkeitä, osaa paremmin, osaa huonommin, osaa todella hyvin ja osaa huonosti. Näistä ihmisistä osa on myös yhteydessä herkkyyteen tietoisesti, ja vaikka he hallitsevat ärsykkeitä, he myös kuulostelevat niitä herkällä korvalla hyödyntäen niitä.
Osa taas on saavuttanut todella hyvän tason useimpien ärsykkeiden hallitsemisessa. Heitä on aika vähän. Osa taas on ärsykkeiden armoilla hyvinkin monella eri alueella, eivätkä he vielä ole oppineet hallitsemaan niitä. Heille voi olla iso ahaa-elämys huomata, että niitä voi hallita, ja näistä ahaa-elämyksen kokeneista osa voi muuttaa ne hyvinkin suureksi voimavaraksi.
Sitten voi tietenkin olla myös niitä, jotka ovat täysin herkkyyden ulkopuolella, heillä ei ole kosketusta herkkyyteen, eivätkä reagoi ärsykkeisiin, esimerkiksi jotkut mielen sairaudet tai persoonallisuushäiriöt voisivat olla tässä marginaalissa. Heitä on paljon vähemmän kuitenkin, kuin mitä kyökkidiagnooseina jaellaan.
Unohtui tuosta ilmenemismuotojen kohdasta, että voi siis olla myös pisitiivisia ilmenemismuotoja, jos kykenee kääntämään sen negatiivisen ”varoituksen” sellaiseksi, että siitä seuraakin hybää. Vrt. huono ilmapiiri töissä —> ihminen reagoi stressillä, mutta muuttaa sen mahdollisuudeksi ja tekee jotain, jolla huono ilmapiiri muuttuu paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Nyt seuraa tämän ketjun mullistavin ajatus;
Ei ole erityisherkkiä.
On olemassa herkkyys (tai herkkyyksiä lukemattomille erilaisille ärsykkeille). Se ei ole sinänsä negatiivinen tai positiivinen, mutta voi aiheuttaa negatiivisiä ilmenemismuotoja (esimerkkejä: kutina fyysisestä ärsykkeestä, kuormittuminen liiallisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, unettomuus kiireestä töissä).
Osa ihmisistä on saavuttanut jonkinlaisen tasapainon, ja kykenee hallitsemaan normaalielämänsä ärsykkeitä, osaa paremmin, osaa huonommin, osaa todella hyvin ja osaa huonosti. Näistä ihmisistä osa on myös yhteydessä herkkyyteen tietoisesti, ja vaikka he hallitsevat ärsykkeitä, he myös kuulostelevat niitä herkällä korvalla hyödyntäen niitä.
Osa taas on saavuttanut todella hyvän tason useimpien ärsykkeiden hallitsemisessa. Heitä on aika vähän. Osa taas on ärsykkeiden armoilla hyvinkin monella eri alueella, eivätkä he vielä ole oppineet hallitsemaan niitä. Heille voi olla iso ahaa-elämys huomata, että niitä voi hallita, ja näistä ahaa-elämyksen kokeneista osa voi muuttaa ne hyvinkin suureksi voimavaraksi.
Sitten voi tietenkin olla myös niitä, jotka ovat täysin herkkyyden ulkopuolella, heillä ei ole kosketusta herkkyyteen, eivätkä reagoi ärsykkeisiin, esimerkiksi jotkut mielen sairaudet tai persoonallisuushäiriöt voisivat olla tässä marginaalissa. Heitä on paljon vähemmän kuitenkin, kuin mitä kyökkidiagnooseina jaellaan.
Komppaan tätä. Itselläni oli vahvasti ns erityisherkän piirteitä, kunnes tunteidenhallintaan (itkuherkkyys, loukkaantumisherkkyys, tunteiden eläminen todellakin täysillä ym vahvojen tunteiden liittäminen muistoihin liiankin kanssa ym) liittyen vihdoin hain psykologista ja psykiatrista apua. Minulla diagnosoitiinkin epävakaa persoonallisuushäiriö, ja oireilen ns herkkyyden kautta - elän kaiken tunteella ja olen ns yliempaattinen siihen pisteeseen että tunteellisuuteni ei ole mitään muuta kuin itsekkyyttä ja ns tilan viemistä. Tunteidenhallintaan voi ja pitää opetella piiloutumatta erityisten piirteiden taakse. Joillekin meistä se on todella vaikeaa eikä juurisyy johdu itsestä, mutta olemme aina kaikki itse vastuussa niistä reaktioistamme ja käytöksestämme, vaikka sille saattaisikin löytyä ymmärrettävämpi syy kuten mielenterveyden diagnoosi.
Vierailija kirjoitti:
Nyt seuraa tämän ketjun mullistavin ajatus;
Ei ole erityisherkkiä.
On olemassa herkkyys (tai herkkyyksiä lukemattomille erilaisille ärsykkeille). Se ei ole sinänsä negatiivinen tai positiivinen, mutta voi aiheuttaa negatiivisiä ilmenemismuotoja (esimerkkejä: kutina fyysisestä ärsykkeestä, kuormittuminen liiallisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, unettomuus kiireestä töissä).
Osa ihmisistä on saavuttanut jonkinlaisen tasapainon, ja kykenee hallitsemaan normaalielämänsä ärsykkeitä, osaa paremmin, osaa huonommin, osaa todella hyvin ja osaa huonosti. Näistä ihmisistä osa on myös yhteydessä herkkyyteen tietoisesti, ja vaikka he hallitsevat ärsykkeitä, he myös kuulostelevat niitä herkällä korvalla hyödyntäen niitä.
Osa taas on saavuttanut todella hyvän tason useimpien ärsykkeiden hallitsemisessa. Heitä on aika vähän. Osa taas on ärsykkeiden armoilla hyvinkin monella eri alueella, eivätkä he vielä ole oppineet hallitsemaan niitä. Heille voi olla iso ahaa-elämys huomata, että niitä voi hallita, ja näistä ahaa-elämyksen kokeneista osa voi muuttaa ne hyvinkin suureksi voimavaraksi.
Sitten voi tietenkin olla myös niitä, jotka ovat täysin herkkyyden ulkopuolella, heillä ei ole kosketusta herkkyyteen, eivätkä reagoi ärsykkeisiin, esimerkiksi jotkut mielen sairaudet tai persoonallisuushäiriöt voisivat olla tässä marginaalissa. Heitä on paljon vähemmän kuitenkin, kuin mitä kyökkidiagnooseina jaellaan.
Ja siis suurin ryhmä on tuo ensimmäinen: ne, jotka ovat oppineet elämänsä aikana, usein jo lapsena, jotakuinkin hallitsemaan yleisimpiä ärsykkeitä. Ainakin sellaisella tasolla, ettei herkkyys vaivaa arjessa. Näistä ihmisistä sitten toiset kuulostelevat ärsykkeitä tietoisemmin kuin toiset.
Mulla on ollut aina vahvana se "miellyttämisen" halu jo pienestä asti, eli sanoin "kyllä" asioihin vaikken olisi niitä halunnut tehdä, mitä sit monet käytti myöhemmin törkeästikin hyväksi. Vanhemmiten teini-iässä kun terapian kautta opin että on ok sanoa ei, niin tuli kauheita olotiloja/paniikkihäiriöitä kun luulin että suututaan heti. Toinen piirre mikä mulla on ton kautta ollut, on ollu että koen tunteet todella vahvoina, myös ne negatiiviset. Nykyään kyllä osaan sanoa jo ei enkä usein tunne pahaa oloa siitä, tosin jos toinen alkaa ilkeilemään niin silloin saattaa tulla noita paniikkihäiriön tyylisiä oireita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tässäkin ketjussa kirjoittavista vaikuttaa niin itseensä käpertyneeltä ja reagoi niin aggressiivisesti (aivan lapselliset haista paska -ym. kommentit) mielestään epämiellyttäviin kommentteihin, että alan epäillä ennemminkin jotain persoonallisuushäiriötä, ahdistusta tai mielenterveyden häiriötä ennemminkin kuin erityisherkkyyttä.
Sinä olet trolli ja sinulla on antisosiaalinen persoonallisuushäiriö jossa on narsistisia ja psykopaattisia piirteitä. Suomeksi sanottuna olet k u spää.
Ansaitsit haistattelun.
Hän ei ansaitse sitä yhtään sen enempää kuin erityisherkkä ihminenkään. Älä ruoki hänen käsitystään siitä, millainen erityisherkkä ihminen on. Epämiellyttävä hän on, tarvitseeko sinun kilpailla hänen kanssaan siitä kumpi on huonokäytöksisempi ja ilkeämpi? Se ei ole erityisherkkyyttä, se on vain huonoa käytöstä.
Hän lähti sitä hakemaan, hän haluaa oppia tällä tavalla että kuulee takaisin samaa paskaa. Eri kieli eri ihmisille.
Ansaitsi haistattelun.
Minulle ei kannata yrittää hyvesignalointi-ideologian mukaista moraalia. Se vaihe meni jo, jos sinä olet siinä, OK. Mutta ei kiitos tänne.
Joo, niitä vaiheita on niin eri ikävaiheissa, mulla meni päinvastaisessa järjestyksessä noi.
Hyvesignalointi-idea kyllästyttää, joku tuputtaa sitä nykyään kaikkeen tarkoituksena lopettaa keskustelu. Mulla ei ole sosiaalista statusta jota pitäisi vahvistaa. Näen vaivaa sen verran, että kirjoitan jotain, enkä vaivaudu haistattelemaan ja nimittelemään. En kuvittele, että kukaan mielipidettään muuttaisi, ei ole tarvetta olla opettavinaan mitään kellekään riehumalla, mutta ajatukseni sanon.
Epäkohteliaisuus on tympeää, eikä haistattelu ole keskustelua. Kuka siitä mitään oppisi? Logiikkaa se on eikä moraalia.
Jos on tarkoitus voittaa väittely, niin voisi olla muitakin argumentteja kuin hyvesignalointi ja haistattelu.
En tiedä miten olen vaivaksi kenellekään kun kerro ongelmistani kenellekään, varsinkaan töissä. Pidän suuni kiinni ja lähden kun en kestä enempää, yritettyäni tarpeeksi kauan. Sitten unettomuus ja yleinen väsymys vievät ja on pakko pistää peli poikki. En ole syyllistänyt ketään enkä ole nähnyt syyllistämistä paljoa tässä ketjussakaan. Jos otat sen syyllistämisenä, että joku sanoo ettei sovi tähän maailmaan ja kamppailee peruselämän kanssa, olet aika erikoinen henkilö. Tuossahan nimenomaan kärsii vain se henkilö itse.
Tämä ketju on lähinnä lohduksi meille, joista elämä tuntuu liialta toisinaan ja erilaiset ärsykkeet stimuloivat yli tarpeen. Hienoa että sinulla menee hyvin. Miksi sitten tulet ketjuun jossa kysytään nimenomaan 'vääränlaisilta' ihmisiltä miten he kestävät elämää? Sinähän tässä syyllistät ihmisiä siitä että he ovat sellaisia kuin ovat ja yrität muuttaa ketjun puheenaihetta