Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, jos rakastaa, mutta ei ole hyvä olla yhdessä?
20.04.2021 |
Olen 43-vuotias eronnut nainen. Olen nyt ollut yhdessä "uuden" mieheni kanssa melkein kaksi vuotta. Tapasimme ihan sattumalta, eikä kummallakaan varsinaisesti ollut haku päällä, mies teki aloitteen ja itsekin ihastuin ja myös rakastuin häneen hyvin nopeasti. Hän on hauska, kohtelias, ystävällinen ja mielestäni oikein komeakin. Meillä on myös paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja harrastuksia. Mies on minua 10 vuotta vanhempi ja on ollut yksin useita vuosia ennen kuin me tapasimme.
Olen mielestäni ihan nätti, hoikka, tyttömäinen ja urheilullinen (jos sillä nyt on väliä asiani suhteen).
Rakastan miestäni syvästi ja tunnen, että myös hän rakastaa minua. Hän myös kertoo sanoin rakastavansa (ja tarvitsevansa) minua. Hän on monissa asioissa todella huomaavainen ja kiltti minua kohtaan ja puhuu paljon yhteisestä tulevaisuudesta.
Asumme osittain yhdessä miehen luona, osan ajasta asun omassa asunnossani. Olen etätöissä (mies ei, hänellä on aika stressaava työ jossa on oltava fyysisesti läsnä), joten tällä hetkellä kodinhoito ja ruoanlaitto on lähinnä minun vastuullani, mikä on minulle ihan ok ja teen kotityöt mielelläni, jotta meille jää enemmän aikaa olla yhdessä ja mieheni saa levätä töiden jälkeen. Niinä päivinä, kun olemme erillämme, mieheni tulee lähes joka päivä tapaamaan minua iltaisin.
Seksiä meillä on lähes joka päivä, ja mieheni myös haluaa pitää minua "sylissään" nukkuessamme. Hänellä on ollut aiemmin erektiovaikeuksia, mutta ne ovat korjaantuneet meidän suhteemme myötä, kun rohkaisin häntä käymään lääkärissä asian suhteen. Haluan miestäni paljon ja myös kerron ja näytän sen hänelle. Meille molemmille myös toisen nautinto on tärkeää ja mieheni varmistaa joka kerta, että minä olen myös nauttinut ja saanut orgasmin.
Olemme suurimman osan ajasta todella tiiviisti yhdessä, mutta meillä on molemmilla myös omia ystäviä ja menoja, ja olen rohkaissut miestäni pitämään hauskaa (niin paljon kuin se on korona-aikana mahdollista) ystäviensä kanssa. Teen itse samoin ja se on mieheni mielestä todella ok. Muiden kanssa ollessa saatamme laittaa välillä viestiä tai soitella, mutta muuten annamme kyllä toisillemme tilaa.
(jatkuu...)
Kommentit (111)
AP nostaa vielä, kaipailisin ajatuksianne ja mielipiteitänne... Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kukaan ei jaksa lukea tollasta romaania.
eli ymmärrän miestäsi, lukematta koko juttua
Ensimmäinen ajatus on se, että mitä tapahtuisi teidän suhteellenne, jos sinäkin alkaisit nalkuttaa hänelle mitättömistä pikkuasioista samoin kuin hän tekee sinulle. Sietäisikö hän sitä tunnin vai viisi sekuntia?
Toinen ajatus on se, että ei auta "rakkaus", jos lakkaamatta vituttaa olla suhteessa.
Hänen ongelmansa on ilmeisesti vallanhalu, joka ilmenee kontrolloimalla. Hän ei näe sinua itsensä kanssa yhtä arvokkaana. Pelkäänpä, että sulla on naiselle tyypillinen kuvitelma, että kumpikin suhteessa arvostaa toista, mutta todellisuudessa vain toinen tekee niin. Olet heittäytymässä tossuksi, ja voin kertoa, että tossut astutaan linttaan.
En jaksanut lukea, mutta pyöräily on hyvä harrastus.
Vierailija kirjoitti:
kukaan ei jaksa lukea tollasta romaania.
eli ymmärrän miestäsi, lukematta koko juttua
Kiitos tästä, ehkä tosiaan vatvon asioita liikaa :o)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetapas ap jo tältä päivältä tuo kirjoittamis maniasi.
Useita aloituksia olet tänäänkin palstalle tuputtanut, sieltä käsittämättömästä mielikuvituksestasi.
Rauhoitu nyt. Kipaise ulos lenkille, raikkaaseen keväiseen iltapäivään, se virkistää mieltäsi ja lepuuttaa tuota kiivasta kirjoittamis intoasi.
Lueskele välillä palstalta muiden tekstejä ja kommentoi niitä. Äläkä koko ajan itse yritä väsätä noita outoja ja tietyllä tavalla aina samanlaisia provo aloituksiasi.
Hyvä mies, älä anna tuollaisen pilata suhdettanne. Ala sanoa noista ääneen ystävälliseen sävyyn niissä tilanteissa kun sinusta mies töksäyttää. Esim. ”voisitko ilmaista vähän kauniimmin”. Toki tiedän ettei se silloin helppoa ole (itse alan kettuilla jos koen että minulle sanotaan rumasti..), mutta mies ei taida itse tajuta tekevänsä mitään inhottavaa. Sama meillä, mies ei pidä siitä jos sanon hänelle keskustelussa vitsityyppisesti ”no haista paska” ja nauran perään. Tarkoitan sen vitsillä johonkin miehen heittoon (esim. vitsailee tyyliin ”mä makaan illan tänään sohvalla ja sä saat tehdä kaikki kotityöt”, johon totean ”no haista paska”), mutta mies ei pidä siitä, joten olen oppinut siitä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen ajatus on se, että mitä tapahtuisi teidän suhteellenne, jos sinäkin alkaisit nalkuttaa hänelle mitättömistä pikkuasioista samoin kuin hän tekee sinulle. Sietäisikö hän sitä tunnin vai viisi sekuntia?
Toinen ajatus on se, että ei auta "rakkaus", jos lakkaamatta vituttaa olla suhteessa.
Hänen ongelmansa on ilmeisesti vallanhalu, joka ilmenee kontrolloimalla. Hän ei näe sinua itsensä kanssa yhtä arvokkaana. Pelkäänpä, että sulla on naiselle tyypillinen kuvitelma, että kumpikin suhteessa arvostaa toista, mutta todellisuudessa vain toinen tekee niin. Olet heittäytymässä tossuksi, ja voin kertoa, että tossut astutaan linttaan.
Kiitos sinulle. Itsestänikin tuntuu, että hän jollain tasolla kokee minut itseään "huonommaksi" :o(
AP
Olin tuon tapaisessa suhteessa ja lähdin kun aloin sitten nalkuttamaan hänelle takaisin ja riifoista alkoi tulla isompia esim. viiniä juotuamme. Tuossa juuri huomasin persooniemme eron, mutta uskon exälläni ja tuolla miehelläsi olevan stressaava työ ja se on syy kiukutella sinulle, tai sitten vain mies on luonteeltaan tuollainen. Oletko puhunut asiasta hänelle? Jos et, niin sano ja jos et voi hyvin suhteessa niin lähde. Vaikka on klisheistä sanoa että on parempi olla yksin kuin lyttäävän ihmisen kanssa niin se on totta. Minullakin tulee välillä ikäväaaltoja exääni kohtaan ja olen aina välillä pohjattoman surullinen, että homma päättyi koska suhteessa oli niin paljon kaunista ja hyvääkin, mutta niinä päivinä kun en häntä kaipaa voin todella hyvin. Laske yhteen plussat ja miinukset ja mieti tarkkaan onko mies sinun arvoisesi. Jos pahaa mieltä aiheuttavia asioita on enemmän kuin asioita joidta sinulle tulee hyvä mieli niin on aika erota. Laskukaava on kuulemma se että yhtä huonoa juttua vastaan olisi oltava neljä hyvää, samoin päiviä, muuten aletaan olla ojassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä missään nimessä keskustele miehesi kanssa näistä asioista,vaan kysy täältä apua parisuhteeseen:D
Vierailija kirjoitti:
Hyvä mies, älä anna tuollaisen pilata suhdettanne. Ala sanoa noista ääneen ystävälliseen sävyyn niissä tilanteissa kun sinusta mies töksäyttää. Esim. ”voisitko ilmaista vähän kauniimmin”. Toki tiedän ettei se silloin helppoa ole (itse alan kettuilla jos koen että minulle sanotaan rumasti..), mutta mies ei taida itse tajuta tekevänsä mitään inhottavaa. Sama meillä, mies ei pidä siitä jos sanon hänelle keskustelussa vitsityyppisesti ”no haista paska” ja nauran perään. Tarkoitan sen vitsillä johonkin miehen heittoon (esim. vitsailee tyyliin ”mä makaan illan tänään sohvalla ja sä saat tehdä kaikki kotityöt”, johon totean ”no haista paska”), mutta mies ei pidä siitä, joten olen oppinut siitä pois.
Kiitos - itse tosiaan arvostan ja rakastan miestäni todella paljon. Välillä uskon, että hän kritisoi minua ajattelemattomuuttaan, joskus taas koen sen niin, että hän on jostain syystä (?miksi) pahalla tuulella, ja purkaa sen minuun. Se on kuitenkin alkanut syödä itsetuntoani ja olen usein hyvin surullinen asian takia. Toisaalta en kuitenkaan haluaisi olla mikään prinsessa, jolle ei voi puhua asioista ilman että vetää kaikesta heti herneen nenään...
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä missään nimessä keskustele miehesi kanssa näistä asioista,vaan kysy täältä apua parisuhteeseen:D
Olemme kyllä keskustelleet asiasta, mieheni mielestä olen siis turhan herkkä, eikä hän tarkoita kritiikillään mitään ja hänen mielestään otan sen turhan raskaasti. Sen takia halusin kysyä ulkopuolisten mielipidettä asiaan.
AP
Voi kauheeta. Minun eksäni oli tuollainen. Toisaalta hyvä mies, ajattelin, että hän rakastaa, mutta kritisoija. Lopputuloksena jähmetyin henkisesti, koska en voinut olla oma itseni. Eron jälkeen kaverini sanoivat, että muutuin samanlaiseksi kuin nuorena. Itse en sitä huomannut, eihän sammakko huomaa kuumentuvaa vettä, vaan kiehuu mukana.
Se, mitä eron jälkeen opin, on seuraava: rakkaus ei tuomitse, syyllistä, kritisoi eikä halveksi. Jos tätä parisuhteessa on, niin siinä ei ole tosirakkautta.
Kristisointi on osin valkankäyttöä. Se perustuu maailmankuvalle, että on voittajia ja häviäjiä. Jotta itse voi voittaa, pitää jonkun hävitä. Siksi se pitää osoittaa.
Kolmanneksi: tämä on niin sisäänrakennettua, ettei kritisoija muutu. No, ehkä saat hänet sulkemaan suunsa - mutta onko sillä merkitystä? Syvällä sisimmässään hän kuitenkin kritisoi sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mies vaativa myös itseään kohtaan? Onko hän neuroottinen myös muissa asioissa kuin sinuun liittyen? Onko miehen sisäinen ääni kriittinen?
Voit yrittää kuvailla, miltä sinusta tuntuu, kun hän kritisoi sinua. Kerro, että tämä on sinulle tärkeää ja asia painaa sinua.
Onko niin, että miehrn vanhemmat ovat olleet hänelle kovinkin tiukkoja lapsuudessa?
Alkuhuuma ohi ja arki koittanut. Kahdessa vuodessa ehtii kyllästyä, onko kyse siitä?
Mites miehen testotasot? Andropaussi eli miehen vaihdevuodet aiheuttavat monia oireita mm. kärttyisyyttä siitä ettei erektio onnistu enää kovin hyvin luonnollisesti ( vaan lääkityksen avulla?). Myös mieliala heittelee, onko miehellä unettomuutta? Stressiähän on kuten kertoit, joka em. oireiden ohella aiheuttaa mm. ärsytyskynnyksen laskemista pikkuadioiden suhteen.
Olisiko aika otta timeout? Asukaa omissa asunnoissanne, tapailkaa harvemmin. Lähes jokapäiväinen seksi voi olla yksi stressin aihe erektiovaikeuksista kärsivälle, voitteko puhua tästä?
Vierailija kirjoitti:
Olin tuon tapaisessa suhteessa ja lähdin kun aloin sitten nalkuttamaan hänelle takaisin ja riifoista alkoi tulla isompia esim. viiniä juotuamme. Tuossa juuri huomasin persooniemme eron, mutta uskon exälläni ja tuolla miehelläsi olevan stressaava työ ja se on syy kiukutella sinulle, tai sitten vain mies on luonteeltaan tuollainen. Oletko puhunut asiasta hänelle? Jos et, niin sano ja jos et voi hyvin suhteessa niin lähde. Vaikka on klisheistä sanoa että on parempi olla yksin kuin lyttäävän ihmisen kanssa niin se on totta. Minullakin tulee välillä ikäväaaltoja exääni kohtaan ja olen aina välillä pohjattoman surullinen, että homma päättyi koska suhteessa oli niin paljon kaunista ja hyvääkin, mutta niinä päivinä kun en häntä kaipaa voin todella hyvin. Laske yhteen plussat ja miinukset ja mieti tarkkaan onko mies sinun arvoisesi. Jos pahaa mieltä aiheuttavia asioita on enemmän kuin asioita joidta sinulle tulee hyvä mieli niin on aika erota. Laskukaava on kuulemma se että yhtä huonoa juttua vastaan olisi oltava neljä hyvää, samoin päiviä, muuten aletaan olla ojassa.
Miehelläni on tosiaan stressaava työ ja huomaan hänen huonotuulisuutensa liittyvän usein väsymykseen ja stressiin. Työasioista ei oikein voi aina kertoa kotona, mutta toivoisin, että hän tiedostaisi asian ja sanoisi vaikka, että on ollut rankka päivä ja siksi huonolla tuulella, silloin voisin yrittää piristää häntä tai ehdottaa, että lepäisi. Mies on myös hyvin vaativa itseään kohtaan ja kokee esimerkiksi levon usein laiskotteluna, joka pilaa koko päivän. Olen yrittänyt saada hänet ymmärtämään, kuinka tärkeää riittävä uni ja lepo ovat, mutta hän on hyvin jääräpäinen.
Jollain tavalla koen myös, että mies myös tarvitsee minua ja ehkä pelkää menettävänsä. Voisiko se olla syy hänen äreyteensä?
Kuuntele tunnettasi. Tunne voittaa aina järjen.
Ei meillä ole vaimon kanssa ollu mitään yhteistä. Oon mä siellä naimassa käynyt. Mut se ei oo mun vaimo. Se on työnjohtajan vaimo. Vähällä käytöllä mokomankin kippurakikkelin vaimo.
Kasva aikuiseksi ja opettele tuntemaan itsesi. Sitten voitte opetella elämään yhdessä.
AP jatkaa:
Itselläni on kuitenkin lisääntyvässä määrin ahdistava ja surullinen olo. Tuntuu, etten osaa enää kokonaan rentoutua mieheni seurassa, koska teen aina jotain väärin. Mies on hyvin suorapuheinen ja tuntuu, että hän kritisoi minua jatkuvasti pikkuasioista; sellaisista, joiden itse antaisin mennä ohi yhdentekevinä enkä haluaisi turhaan tuottaa toiselle niistä pahaa mieltä, kun niillä ei oikeasti ole yhtään mitään väliä. Esimerkkinä voisivat olla vaikka se, miten ripustan pyykit, miten petaan sängyn, jos joskus jään "turhaan" jälkeen lenkillä koiran kanssa, kävelen liian läheltä jotain ihmistä (koronan takia) tai jos joskus olen myöhässä (hän on lähes AINA myöhässä enkä ole kertaakaan valittanut siitä hänelle vaan otan sen jo huumorilla) jne jne.
Asiathan eivät todellakaan ole isoja, mutta minua satuttaakin se, että hän kokee asiakseen kritisoida minua niistä, vaikka tietää, että se ei tunnu minusta hyvältä.
Itse annan kritiikin mennä välillä ohi, mutta joskus menen näissä tilanteissa lukkoon ja loukkaannun siitä, koska tuntuu, että hän huomaa vain pienimmätkin puutteeni eikä oikeasti arvosta minua, ja että koko olemukseni vain ärsyttää häntä. Hän ei myöskään juuri koskaan kiitä minua tai erityisemmin huomioi mitään mitä teen hänen hyväkseen, vaikka olen (tai yritän olla) aina todella huomaavainen ja hellä häntä kohtaan. Olemme puhuneet tästä asiasta, mutta mieheni mielestä olen turhan herkkänahkainen, ja vatvon asioita päässäni liikaa. Hänen mielestään kaikista asioista pitää voida sanoa ja puhua. Olen toki samaa mieltä, mutta minusta jatkuva kritiikki on loppujen lopuksi haitallista, syö suhdetta, ja tekee vain toiselle pahan olon. Mielestäni rakkaalle ihmiselle pitää sallia se, että hän voi tehdä virheitä ilman jatkuvaa huomauttelua - päinvastoin niille pitäisi viitata kintaalla ja jättää ne huomiotta.
Välillä oikeasti tuntuu, etten uskalla tai halua enää tehdä mitään, kun teen kaiken kuitenkin väärin.
Mitään muita riitoja isommista asioista meillä ei koskaan ole ollut, vaikka suhteemme alussa mies oli joskus mustasukkainen, mutta selvitimme ne tilanteet puhumalla, ja asia on nykyään aika lailla unohtunut.
Mitä ajatuksia asia teissä herättää? Olenko liian herkkänahkainen? Miksi mieheni kokee, että hänen pitää huomauttaa minua jokaisesta virheestäni? Entä miten pääsisin näiden asioiden yli loukkaantumatta? Onko suhteellamme tulevaisuutta?
Kiitos jo etukäteen ajatuksistanne!