Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, jos rakastaa, mutta ei ole hyvä olla yhdessä?
20.04.2021 |
Olen 43-vuotias eronnut nainen. Olen nyt ollut yhdessä "uuden" mieheni kanssa melkein kaksi vuotta. Tapasimme ihan sattumalta, eikä kummallakaan varsinaisesti ollut haku päällä, mies teki aloitteen ja itsekin ihastuin ja myös rakastuin häneen hyvin nopeasti. Hän on hauska, kohtelias, ystävällinen ja mielestäni oikein komeakin. Meillä on myös paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja harrastuksia. Mies on minua 10 vuotta vanhempi ja on ollut yksin useita vuosia ennen kuin me tapasimme.
Olen mielestäni ihan nätti, hoikka, tyttömäinen ja urheilullinen (jos sillä nyt on väliä asiani suhteen).
Rakastan miestäni syvästi ja tunnen, että myös hän rakastaa minua. Hän myös kertoo sanoin rakastavansa (ja tarvitsevansa) minua. Hän on monissa asioissa todella huomaavainen ja kiltti minua kohtaan ja puhuu paljon yhteisestä tulevaisuudesta.
Asumme osittain yhdessä miehen luona, osan ajasta asun omassa asunnossani. Olen etätöissä (mies ei, hänellä on aika stressaava työ jossa on oltava fyysisesti läsnä), joten tällä hetkellä kodinhoito ja ruoanlaitto on lähinnä minun vastuullani, mikä on minulle ihan ok ja teen kotityöt mielelläni, jotta meille jää enemmän aikaa olla yhdessä ja mieheni saa levätä töiden jälkeen. Niinä päivinä, kun olemme erillämme, mieheni tulee lähes joka päivä tapaamaan minua iltaisin.
Seksiä meillä on lähes joka päivä, ja mieheni myös haluaa pitää minua "sylissään" nukkuessamme. Hänellä on ollut aiemmin erektiovaikeuksia, mutta ne ovat korjaantuneet meidän suhteemme myötä, kun rohkaisin häntä käymään lääkärissä asian suhteen. Haluan miestäni paljon ja myös kerron ja näytän sen hänelle. Meille molemmille myös toisen nautinto on tärkeää ja mieheni varmistaa joka kerta, että minä olen myös nauttinut ja saanut orgasmin.
Olemme suurimman osan ajasta todella tiiviisti yhdessä, mutta meillä on molemmilla myös omia ystäviä ja menoja, ja olen rohkaissut miestäni pitämään hauskaa (niin paljon kuin se on korona-aikana mahdollista) ystäviensä kanssa. Teen itse samoin ja se on mieheni mielestä todella ok. Muiden kanssa ollessa saatamme laittaa välillä viestiä tai soitella, mutta muuten annamme kyllä toisillemme tilaa.
(jatkuu...)
Kommentit (111)
Yritin jo viidesti vastata sun viestiin, mutta av ei päästä mun kommenttia läpi vaikka katkoisin mitä sanoja. Ei tällä palstalla pysty keskustelemaan normaalisti. Mun viestissä ei ollut mitään asiattomuuksia tai muutenkaan sanoja, jotka voisin kuvitella olevan s e n ssuurin kohteena. Luovutan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritin jo viidesti vastata sun viestiin, mutta av ei päästä mun kommenttia läpi vaikka katkoisin mitä sanoja. Ei tällä palstalla pysty keskustelemaan normaalisti. Mun viestissä ei ollut mitään asiattomuuksia tai muutenkaan sanoja, jotka voisin kuvitella olevan s e n ssuurin kohteena. Luovutan.
No voi itku :o( Olisin mielelläni lukenut mielipiteesi.
AP
Vierailija kirjoitti:
Itse en katselisi hetkeäkään mulkvistia, joka narisee että pyykit on ripustettu väärin tai sänky on pedattu väärin. Tuollainen tyhjänpäiväinen mariseminen on pelkästään kiusaamista.
kiitos. tämän minä halusinkin kirjallisena. vien heti näytille muutamalle naiselle. t:mies
Ihan melkein voisit olla eksäni nykyinen. Se on juuri tuota: mies on tavallaan ajoittain hurmaava ja karismaattinen, vaikkakin pääosan ajasta täysi peeläpi. Ja sitten sitä etsii itsestään syitä ja vikoja ja päättää taas kerran yrittää olla maailman paras kumppani. Mutta kun se ei auta. Ja eron mahdollisuuskin tuntuu pahalta kun sitä on jotenkin niin koukussa niihin miehen hyviin murusiin ja on outo tarve pitää hänestä huolta. Jopa siinä määrin, että tavallaan pelkään sinun olevan oikeasti eksäni nukyinen ja pian jättävän hänet - tuntisin kovaa surua ja huolta eksästäni vaikka hän on ajoittain edelleen minua kohtaan täysi m ulkvisti ja erostamme on vuosia. Pahoin pelkään ettei tuo tuosta tule muuksi muuttumaan. Mieti nyt järjellä itsekin: suhde tuhoaa itseluottamuksesi. Mikä ihmeen suhde se sellainen on.
Vierailija kirjoitti:
Oletko exäni nyxä? Onneksi olkoon, jos olet. Tuo on vasta alkusoittoa.
Mäkin mietin onko tää mies mun etäpanosuhde, kovin kiireinen ja vaativa työ, ehtii vain mökkiviikonloppuisin käymään ohimennen. Sanoo olevansa sinkku mutta väitän hänelle, että taitaa olla joku surkimus muijana jota huijaa kuten minuakin. What ever.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette loppujen lopuksi sovi toisillenne. Tuo on iso aatteellinen eroavaisuus jota ei voi korjata.
Sinä olet ns. Normaali ja mies on hermoheikko. Ei toimi .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan ollut samanlainen kuin tuo miehesi. Rakkautta on ollut, mutta suhde ei ole kestänyt kun nainen on kokenut ettei ole hyvä olla. Voi olla, että en itse ymmärrä sanovani asioita jotka loukkaavat tai tuntuvat arvostelulta, se ei ole kuitenkaan ollut tarkoitukseni. Päinvastoin, tarkoitan hyvää ja haluan auttaa, ratkoa naisen ongelmia. Enkä mielestäni puutu mihinkään pikkuasioihin, vaan sellaisiin jotka vaikuttavat naisen henkiseen ja fyysiseen jaksamiseen pitkällä aikavälillä ja sitä kautta mielestäni myös parisuhteeseen. Näin olen tehnyt silloin, jos olen huomannut ettei nainen pidä huolta itsestään, ei syö riittävästi tai valvoo yökaudet tekemässä jotain joka ei ole niin tähdellistä että sen takia kannattaisi elää muutaman tunnin yöunilla. Olen kantapään kautta lopulta oppinut, että naisen tekemisiin ei kannata puuttua, koska se nähdään pelkästään arvosteluna. Nainen ei halua ratkaisuja, vaan kuuntelijan joka sitten kuuntelee sitä että miten heikottaa ja väsyttää. Nainen sitten jaksaa tai ei jaksa ja suhde kestää tai ei kestä, niillä on mentävä.
Parisuhteessa tärkeintä on se, että hyväksyy kumppaninsa sellaisena kuin hän on. Hän kaipaa myötötuntoasi ja ymmärtämystä eikä halua olla ongelma jota ratkaiset tai jokin kehitysprojekti.
Kai sen voi nähdä noinkin vääristyneesti, vaikka tarkoitus oli pitää huolta toisen hyvinvoinnista ja tehdä hänen elämästään parempaa. Kai siellä taustalla oli joku pelko siitä, että jos nainen väsyy arkeen niin tuskin parisuhdekaan tule kestämään ja niinhän siinä sitten lopulta kävikin. Hän ilmoitti ettei jaksa nyt parisuhdetta. Onko ihmekään, kun ei pidä perusjaksamisesta huolta? Mutta opinpa läksyni, jatkossa en puutu mihinkään koska asiat menevät joka tapauksessa niin kuin ne menevät.
On vähän sama tilanne. Mihin ap päätyi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea ap:n tekstiä, joten kommentoin yleisellä tasolla. Hyvään parisuhteeseen ei KOSKAAN riitä pelkkä rakkaus, vaan lisäksi kummankin pitää pystyä kohtelemaan toista hyvin ja käyttäytymään ihmisiksi.
Niin, kun en tiedä. Aivan varmasti myös kaipaisin miestä todella paljon.
Tämä varmaan kuulostaa typerältä, mutta haluan myös pitää hänestä huolta, koska rakastan häntä, ja olisin huolissani, jos en tietäisi, miten hän voi.
AP