Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, jos rakastaa, mutta ei ole hyvä olla yhdessä?
20.04.2021 |
Olen 43-vuotias eronnut nainen. Olen nyt ollut yhdessä "uuden" mieheni kanssa melkein kaksi vuotta. Tapasimme ihan sattumalta, eikä kummallakaan varsinaisesti ollut haku päällä, mies teki aloitteen ja itsekin ihastuin ja myös rakastuin häneen hyvin nopeasti. Hän on hauska, kohtelias, ystävällinen ja mielestäni oikein komeakin. Meillä on myös paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja harrastuksia. Mies on minua 10 vuotta vanhempi ja on ollut yksin useita vuosia ennen kuin me tapasimme.
Olen mielestäni ihan nätti, hoikka, tyttömäinen ja urheilullinen (jos sillä nyt on väliä asiani suhteen).
Rakastan miestäni syvästi ja tunnen, että myös hän rakastaa minua. Hän myös kertoo sanoin rakastavansa (ja tarvitsevansa) minua. Hän on monissa asioissa todella huomaavainen ja kiltti minua kohtaan ja puhuu paljon yhteisestä tulevaisuudesta.
Asumme osittain yhdessä miehen luona, osan ajasta asun omassa asunnossani. Olen etätöissä (mies ei, hänellä on aika stressaava työ jossa on oltava fyysisesti läsnä), joten tällä hetkellä kodinhoito ja ruoanlaitto on lähinnä minun vastuullani, mikä on minulle ihan ok ja teen kotityöt mielelläni, jotta meille jää enemmän aikaa olla yhdessä ja mieheni saa levätä töiden jälkeen. Niinä päivinä, kun olemme erillämme, mieheni tulee lähes joka päivä tapaamaan minua iltaisin.
Seksiä meillä on lähes joka päivä, ja mieheni myös haluaa pitää minua "sylissään" nukkuessamme. Hänellä on ollut aiemmin erektiovaikeuksia, mutta ne ovat korjaantuneet meidän suhteemme myötä, kun rohkaisin häntä käymään lääkärissä asian suhteen. Haluan miestäni paljon ja myös kerron ja näytän sen hänelle. Meille molemmille myös toisen nautinto on tärkeää ja mieheni varmistaa joka kerta, että minä olen myös nauttinut ja saanut orgasmin.
Olemme suurimman osan ajasta todella tiiviisti yhdessä, mutta meillä on molemmilla myös omia ystäviä ja menoja, ja olen rohkaissut miestäni pitämään hauskaa (niin paljon kuin se on korona-aikana mahdollista) ystäviensä kanssa. Teen itse samoin ja se on mieheni mielestä todella ok. Muiden kanssa ollessa saatamme laittaa välillä viestiä tai soitella, mutta muuten annamme kyllä toisillemme tilaa.
(jatkuu...)
Kommentit (111)
Toki näihin kirjoituksiin aina muutellaan vähän faktoja mutta niin että asetelma pysyy samana. Ap on oikeasti vähän alle 40 ja mies ehkä 45. Koiraa ei todellisuudessa ole. Ja niin edelleen. Näin tunnistaminen mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetapas ap jo tältä päivältä tuo kirjoittamis maniasi.
Useita aloituksia olet tänäänkin palstalle tuputtanut, sieltä käsittämättömästä mielikuvituksestasi.
Rauhoitu nyt. Kipaise ulos lenkille, raikkaaseen keväiseen iltapäivään, se virkistää mieltäsi ja lepuuttaa tuota kiivasta kirjoittamis intoasi.
Lueskele välillä palstalta muiden tekstejä ja kommentoi niitä. Äläkä koko ajan itse yritä väsätä noita outoja ja tietyllä tavalla aina samanlaisia provo aloituksiasi.
Tällaisia mielikuvitustarinoita lukiessa sitä aina miettii, että mikä ihmeköhön tässäkin oli motiivina, kun varsinaista trollaustakaan tämä ei mielestäni oikein ole.
Mutta onhan se nyt päivänselvää, että kukaan ei tänne näin tarkkoja kuvauksia omasta elämästään ja varsinkaan seurustelukumppanistaan kirjoita. Jos tämä oikeasti olisi totta, niin tuostahan nyt ei sen kumppanin olisi vaikea itseään tunnistaa, eikä kyllä monen muunkaan. Jos tuo mies siis olisi oikeasti olemassa, ja tämän avauksen näkisi, niin satavarmasti siitä herneen nenään vetäisi.
Minä olen ollut puolikuntoisena sairauslomalaisena niin pitkään, että olen ehtinyt saada tästä palstasta aika hyvän käsityksen. Olen havainnut seuraavaa:
- Tällä palstalla liikkuu ihmisiä, jotka etsivät kirjoitelmiinsa ja ehkä kirjoihinsakin aiheita ja juonenkäänteitä; moni viihdemaailman konkarikin on kertonut "vauvapalstan" olevan inspiraation aarreaitta. Yksi hyvä keino saada uusia ideoita on syöttää tänne riittävän provosoiva tarina, ja pian on sivukaupalla luettavaa.
- Vanhastaan tiedetään, että IS:n toimittajat aloittavat ketjuja, joista saavat yhdeltä istumalta ja erittäin vähällä vaivalla aihetta useampaankin "artikkeliin".
- Palstalla on vauhdittajia, jotka palkkansa eteen luovat aamulla provosoivia aloituksia ja iltapäivällä alkavat toistaa niitä. Yksi tämän aamun aloituksista oli kysymys siitä, millaisia tekopyhiä juttuja on olemassa. Minä kommentoin, että pettäjän käräyttäminen on yksi kaksinaamaisuuden kulmakivistä tällä pastalla. En ole viettänyt palstalla koko päivää, mutta silti olen nähnyt peräti viisi eri aloitusta täsmälleen samasta asiasta samoin sanakääntein. Aamun aiheet siis kierrätetään niin järjestelmällisesti, että on kysymys järjestäytyneestä toiminnasta.
- Järjestäytynyttä on ketjujen sabotoiminenkin. Minä jouduin äskettäin valtavan vyörytyksen kohteeksi: poistatin omasta ketjustani yli kuusikymmentä tekstimassaa, joilla yritettiin saada ketju tukkoon. Minä olin sitkeämpi poistattelija, ja sain kaikki huutelut katoamaan iltayhteentoista mennessä. Tänä aamuna palstan auetessa joku alkoi suoltaa valituksia siitä, että palstalla on annettu banneja. En tiedä, saiko minun vainoajani bannit, eikä osannut kiertää sitä, mutta tänään tuo monta keskustelua tärvellyt vainooja on ollut poissa.
- Kommentteja ja ketjuja on helppo poistaa. Palstan taso on usein hyvin heikko sen vuoksi, että ei vain kannata nähdä kirjoittamisen vaivaa.
- Jotkut käyttävät palstaa tavallaan päiväkirjanaan, toiset haluavat vain jutella. Se on keskustelupalstojen tarkoituskin.
Onko miehesi neitsyt horoskoopiltaan?
Selittäisi paljon..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetapas ap jo tältä päivältä tuo kirjoittamis maniasi.
Useita aloituksia olet tänäänkin palstalle tuputtanut, sieltä käsittämättömästä mielikuvituksestasi.
Rauhoitu nyt. Kipaise ulos lenkille, raikkaaseen keväiseen iltapäivään, se virkistää mieltäsi ja lepuuttaa tuota kiivasta kirjoittamis intoasi.
Lueskele välillä palstalta muiden tekstejä ja kommentoi niitä. Äläkä koko ajan itse yritä väsätä noita outoja ja tietyllä tavalla aina samanlaisia provo aloituksiasi.
Tällaisia mielikuvitustarinoita lukiessa sitä aina miettii, että mikä ihmeköhön tässäkin oli motiivina, kun varsinaista trollaustakaan tämä ei mielestäni oikein ole.
Mutta onhan se nyt päivänselvää, että kukaan ei tänne näin tarkkoja kuvauksia omasta elämästään ja varsinkaan seurustelukumppanistaan kirjoita. Jos tämä oikeasti olisi totta, niin tuostahan nyt ei sen kumppanin olisi vaikea itseään tunnistaa, eikä kyllä monen muunkaan. Jos tuo mies siis olisi oikeasti olemassa, ja tämän avauksen näkisi, niin satavarmasti siitä herneen nenään vetäisi.
Viisikymppinen, nalkuttava mies, jolla on erektiovaikeuksia: montakohan näitä on Suomessa - kymmeniätuhansia?
En vielä ihan aapeen jutun perusteella lähtisi henkilöllisyyttä veikkaamaan.
No jo olisin ap:n mies, niin satavarmasti tunnistaisin itseni tuosta kuvauksesta. Olihan siellä nyt paljon muutakin, kuin erektiovaikeudet ja ikä.
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi neitsyt horoskoopiltaan?
Selittäisi paljon..
Siis pullahtiko hän muutaman senttimetrin paksuisen kudosmassan sisäpuolelta sen ulkopuolelle juuri tiettyyn aikaan, mikä sitten muovasi hänen luonteensa loppuiäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP tässä. Olin ulkona kävelemässä ja miettimässä kommenttejanne. Mies ei missään nimessä ole mulkvisti, vaikka siis kritisoikin minua. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja harva (rakkaus)tarina on mustavalkoinen. Mies tekee myös paljon minun eteeni, pitää huolta ja näyttää rakkautensa monin tavoin.
Siksi tilanne onkin niin vaikea.
Joku kyseli miehen edellisestä liitosta - se oli pitkä ja päättyi tyypilliseen eroon kasvamiseen ja jatkuvaan riitelyyn, en ole edes halunnut kysellä tarkempia yksityiskohtia enkä niitä tässä kertoisi muutenkaan.
Mies ja exänsä lähettävät toisilleen yhä mm. jouluterveiset ja syntymäpäiväonnittelut, joten ei ero ole niin kipeä ollut, että vihaisivat toisiaan tms.
Itsellänikin on ero takana, aikalailla samoista syistä kuin miehelläkin. Olin päättänyt tehdä kaikkeni uuden suhteen eteen, jos joskus löytäisin jonkun uuden. Näin olen tehnytkin ja olen yrittänyt olla mahdollisimman hyvä puoliso miehelleni kaikin puolin, pitää huolta, helliä, rakastaa ja ymmärtää.
AP
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Olin ulkona kävelemässä ja miettimässä kommenttejanne. Mies ei missään nimessä ole mulkvisti, vaikka siis kritisoikin minua. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja harva (rakkaus)tarina on mustavalkoinen. Mies tekee myös paljon minun eteeni, pitää huolta ja näyttää rakkautensa monin tavoin.
Siksi tilanne onkin niin vaikea.
Joku kyseli miehen edellisestä liitosta - se oli pitkä ja päättyi tyypilliseen eroon kasvamiseen ja jatkuvaan riitelyyn, en ole edes halunnut kysellä tarkempia yksityiskohtia enkä niitä tässä kertoisi muutenkaan.
Mies ja exänsä lähettävät toisilleen yhä mm. jouluterveiset ja syntymäpäiväonnittelut, joten ei ero ole niin kipeä ollut, että vihaisivat toisiaan tms.
Itsellänikin on ero takana, aikalailla samoista syistä kuin miehelläkin. Olin päättänyt tehdä kaikkeni uuden suhteen eteen, jos joskus löytäisin jonkun uuden. Näin olen tehnytkin ja olen yrittänyt olla mahdollisimman hyvä puoliso miehelleni kaikin puolin, pitää huolta, helliä, rakastaa ja ymmärtää.
AP
Muista ja sano miehellesi noi sun viimeisey lauseet ja odota häneltä sitä samaa tai jos hän pysyyy kompensoimaan jollain tavalla oman itsekkyytensä niin pidä kiinni sitten, mutta yleensä punainen lippu on se, jos tuntee jatkuvasti olonsa huonoksi ja huonoa oloa kestää kauan, se ei ole normaalia, mutta ihmiset kestää mitä kummallisimpia asioita. Teillä ei ole lapsia, joten sivulliset ei tilanteesta välttämättä kärsi, mutta muista myös oma arvosi ja se että millaisen suhteen sinä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetapas ap jo tältä päivältä tuo kirjoittamis maniasi.
Useita aloituksia olet tänäänkin palstalle tuputtanut, sieltä käsittämättömästä mielikuvituksestasi.
Rauhoitu nyt. Kipaise ulos lenkille, raikkaaseen keväiseen iltapäivään, se virkistää mieltäsi ja lepuuttaa tuota kiivasta kirjoittamis intoasi.
Lueskele välillä palstalta muiden tekstejä ja kommentoi niitä. Äläkä koko ajan itse yritä väsätä noita outoja ja tietyllä tavalla aina samanlaisia provo aloituksiasi.
Tällaisia mielikuvitustarinoita lukiessa sitä aina miettii, että mikä ihmeköhön tässäkin oli motiivina, kun varsinaista trollaustakaan tämä ei mielestäni oikein ole.
Mutta onhan se nyt päivänselvää, että kukaan ei tänne näin tarkkoja kuvauksia omasta elämästään ja varsinkaan seurustelukumppanistaan kirjoita. Jos tämä oikeasti olisi totta, niin tuostahan nyt ei sen kumppanin olisi vaikea itseään tunnistaa, eikä kyllä monen muunkaan. Jos tuo mies siis olisi oikeasti olemassa, ja tämän avauksen näkisi, niin satavarmasti siitä herneen nenään vetäisi.
Viisikymppinen, nalkuttava mies, jolla on erektiovaikeuksia: montakohan näitä on Suomessa - kymmeniätuhansia?
En vielä ihan aapeen jutun perusteella lähtisi henkilöllisyyttä veikkaamaan.
No jo olisin ap:n mies, niin satavarmasti tunnistaisin itseni tuosta kuvauksesta. Olihan siellä nyt paljon muutakin, kuin erektiovaikeudet ja ikä.
Niin tunnistinkin. Rouva voi tulla hakemaan hammasharjansa ja tamppoonipakettinsa. Muuten tänne ei ole enää mitään asiaa. Minun erektio-ongelmani ja työstressini ei kuulu mihinkään vauvapalstalle.
"Hänen mielestään kaikista asioista pitää voida sanoa ja puhua." (Lainaus Ap:n tekstistä)
Tällä kumppani perustelee että hänellä on oikeus arvostella ja huomautella. Mutta sama oikeus ei koske ap:ta, hänen puheeksi ottamansa asiat sivuutetaan ja mitätöidään, ikään kuin pitäisi olla vähemmän herkkä kuin on.
Tämä koko tilanne muistuttaa entistä parisuhdettani. Lopulta oikein toivoin että puolisoni olisi vaikka pettänyt, että olisi ollut joku konkreettinen syy erota, koska hänkin oli ns. hyvä mies. Sai vaan vähä vähältä itseluottamukseni murenemaan, niin että rakentelen sitä uudestaan vielä 5 vuotta eron jälkeen.
Kuuntele ap itseäsi. Jos on paha olla, toimit luultavasti jollain lailla itseäsi tai arvomaailmaasi vastaan. Sinun hyvinvointi pitäisi olla ykkösenä jotta pysyt voimissasi, eikä siitä pitäisi loputtomiin joustaa esimerkiksi sen mukaan millainen työpäivä tai vointi kumppanilla on.
Kaikkea hyvää Ap. Päivittäinen tapaaminen tai seksin harrastaminen ei liene välttämätöntä, jotta jää aikaa ja tilaa kuulla itseä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa tutulta. En vaan nyt pysty kommentoimaan pitkästi. Mutta lyhyesti: et ole tässä asiassa liian herkkänahkainen! Mielestäni koko ongelman ydin on juuri se, että ottaessasi sinua häiritsevän asian puheeksi miehesi ei ota sitä todesta vaan torjuu sen väittämällä sinua herkkänahkaiseksi. Hänen mielestään hänen tapansa kritisoida on ok ja sinun mielipahasi ei ole oikeutettua. Hän ei taida osata asettua toisen ihmisen asemaan? Eikä kunnioita sinun näkemystäsi. On aivan sama, olisiko vastaavanlainen kritiikki hänelle itselleen ok, mutta sinä et siitä pidä, ja se hänen kuuluisi ymmärtää ja huomioida. Arvelen, että paras apu tässä voisi tulla ulkopuoliselta ja objektiiviselta ammattilaiselta, kuten pariterapeutilta.
Ei minusta kyllä kovin hyvältä suhteelta vaikuta.
Onneksi ette asu yhdessä!
Jatkossa lähde heti arvostelun taas alkaessa omaan kotiisi ja sano ettet tuollaista halua kuunnella.
Toista lähtöjä joka kerran ja perustele asia.
Ehkäpä miehen silmät avautuvat käytöksensä tuhoisuudelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luin koko aloituksesi ihan jo siitä syystä että minulla on sama tilanne miehen kanssa. Olemme keski-ikänen pariskunta ja neljä vuotta yhdessä. Olen kumminkin omasta mielestä sen verran vanha, että en kysy täältä neuvoja vaan teen sen päätöksen ihan itse. En kestä miehen mitätöintiä ja kritisointia joka asiasta, vaikkakin hän osaa olla myös hyvinkin rakastettava. Mutta....jos parisuhteessa pitää miettiä koko ajan sitä että, mitä voin puhua tai tehdä ettei toinen ala huutamaan ja haukkumaan ja aliarvioimaan, niin silloin se parisuhde ei ole hyvä, vaikkakin muuten olisi "niin ihanaa". Ja hän osaa hakea ne riidat ihan tyhjästä. En aio jatkaa tätä suhdetta tämän pitemmälle, olen todella kyllästynyt. Tsemppiä sinulle ap, teet sitten minkä päätöksen hyvänsä. Muista että, kysymys on sinun elämästäsi ja siitä millaiseksi sen haluat, toista ei voi muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä missään nimessä keskustele miehesi kanssa näistä asioista,vaan kysy täältä apua parisuhteeseen:D
Olemme kyllä keskustelleet asiasta, mieheni mielestä olen siis turhan herkkä, eikä hän tarkoita kritiikillään mitään ja hänen mielestään otan sen turhan raskaasti. Sen takia halusin kysyä ulkopuolisten mielipidettä asiaan.
AP
Varmin merkki siitä, että toisessa on kontrollin tarpeeseen ja hallitsemiseen liittyviä piirteitä on se, että kun asiasta keskustelee hänen kanssaan ja kertoo, miten pahalta asia tuntuu, tämä vähättelee, lyttää tai ei välitä kertojan tunteista.
Tämän pitäisi aina olla parisuhteessa merkki siitä, että kannattaa lähteä. Ihan aina! Sillä ei ole merkitystä, miten pientä lyttääminen on, vaan että toisella tulee olla halu korjata omaa negatiivista käytöstä, jos se tuntuu toisesta pahalle.
Molempien puolisoiden kyky oman käyttäytymisen objektiiviseen arvioimiseen ja pyrkimys toisen hyvään on ehdoton vaatimus hyvälle ja kestävälle parisuhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuva huono olo on merkki huonosta suhteesta. Hyvässä suhteessa, jos on huono olo, siitä sanotaan toiselle, toinen kuuntelee ja huomioi, ja yhdessä keskustelemalla päästään perille siitä, mistä huono olo juontaa.
Joskus itsellä on väärinkäsitys, joskus itsellä on työstressi. Joskus kumppanilla on ikäviä toimintatapoja. Jos hän tunnistaa ne ja ymmärtää miltä ne toisesta tuntuvat, niitä voi aivan hyvin kehittää parempaan suuntaan.
Esim jos kumppanilla on fiksaatio miten vessat pestään, hän pesee ne, ja ymmärtää että hänellä on siinä joku outo juttu, mutta koska hän itse sen tekee, se hänelle sallittakoon. Tähän tapaan.
Ap:n suhde ei ole hyvä eikä rakastava. Ap voi rakastaa paljonkin, mutta mikään määrä rakkautta ei tee huonosta suhteesta hyvää, kun se ilmenee vain toiselta puolelta. Vaikka olisi molemmiltakin puolilta, mutta jos se ei mene kunnioittaviin tekoihin asti, se on yhtä tyhjän kanssa.
Kontrollointi, väheksyntä, manipulointi ja gaslighting ("olet yliherkkä") myrkyttävät suhteen, vaikka siinä olisi mitä muita "ihania" elementtejä.
Hetket voi yksittäin olla "ihania", suhde voi silti kokonaisuutena olla huono.
Yrität olla hyvä puoliso, mutta osittain väärällä tavalla. Hellyys, välittäminen ja huolenpito ovat hyviä asioita. Se, että annat miehen painaa sinua lokaan on vahingollista sinua itseäsi kohtaan eikä se kuulu rakastavaan suhteeseen millään lailla. Huonoa käytöstä ei tarvitse ymmärtää eikä keksiä perusteluita missä tilanteissa se olisi muka hyväksyttävää.
Olen itse ollut samassa tilanteessa, kuten näköjään moni muukin tässä ketjussa. Aivan liian pitkälle annoin tilanteen mennä. Kiltteyttäni ajattelin että minun pitäisi muuttua, toimia toisin, mies nyt kärsii minun vuokseni. Kunnes eräänä päivänä mies sanoi, että katso nyt itseäsi peilistä miten v-mäisen näköinen olet. Katsoin, ja näin ahdistuneen ja tuskaisen katseeni. Tajusin että olisin tarvinnut kunnon halauksen, lohdutusta, huolenpitoa ja arvostusta ainaisen sättimisen sijaan. Tajusin myös että tuolta mieheltä en tule sitä saamaan, mutta minä voin itse alkaa arvostamaan itseäni.
Raskas taakka putosi harteilta, kun oivalsin että ei minun tarvitse tuota miestä miellyttää, kun ei hänkään välitä minun tunteistani tai hyvinvoinnistani. Vaikka yhdessä vielä ollaankin niin enää en anna miehen puheiden painaa ja hänkin on sen huomannut että turha mäkättää.
Olin varmaan läheisriippuvainen ja menettämisen pelko oli kova. Se loppui siihen paikkaan kun tajusin että eipä tuossa paljon menetä, nalkuttavassa miehessä joka tekee oloni huonoksi.
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa:
Itselläni on kuitenkin lisääntyvässä määrin ahdistava ja surullinen olo. Tuntuu, etten osaa enää kokonaan rentoutua mieheni seurassa, koska teen aina jotain väärin. Mies on hyvin suorapuheinen ja tuntuu, että hän kritisoi minua jatkuvasti pikkuasioista; sellaisista, joiden itse antaisin mennä ohi yhdentekevinä enkä haluaisi turhaan tuottaa toiselle niistä pahaa mieltä, kun niillä ei oikeasti ole yhtään mitään väliä. Esimerkkinä voisivat olla vaikka se, miten ripustan pyykit, miten petaan sängyn, jos joskus jään "turhaan" jälkeen lenkillä koiran kanssa, kävelen liian läheltä jotain ihmistä (koronan takia) tai jos joskus olen myöhässä (hän on lähes AINA myöhässä enkä ole kertaakaan valittanut siitä hänelle vaan otan sen jo huumorilla) jne jne.
Asiathan eivät todellakaan ole isoja, mutta minua satuttaakin se, että hän kokee asiakseen kritisoida minua niistä, vaikka tietää, että se ei tunnu minusta hyvältä.
Itse annan kritiikin mennä välillä ohi, mutta joskus menen näissä tilanteissa lukkoon ja loukkaannun siitä, koska tuntuu, että hän huomaa vain pienimmätkin puutteeni eikä oikeasti arvosta minua, ja että koko olemukseni vain ärsyttää häntä. Hän ei myöskään juuri koskaan kiitä minua tai erityisemmin huomioi mitään mitä teen hänen hyväkseen, vaikka olen (tai yritän olla) aina todella huomaavainen ja hellä häntä kohtaan. Olemme puhuneet tästä asiasta, mutta mieheni mielestä olen turhan herkkänahkainen, ja vatvon asioita päässäni liikaa. Hänen mielestään kaikista asioista pitää voida sanoa ja puhua. Olen toki samaa mieltä, mutta minusta jatkuva kritiikki on loppujen lopuksi haitallista, syö suhdetta, ja tekee vain toiselle pahan olon. Mielestäni rakkaalle ihmiselle pitää sallia se, että hän voi tehdä virheitä ilman jatkuvaa huomauttelua - päinvastoin niille pitäisi viitata kintaalla ja jättää ne huomiotta.
Välillä oikeasti tuntuu, etten uskalla tai halua enää tehdä mitään, kun teen kaiken kuitenkin väärin.
Mitään muita riitoja isommista asioista meillä ei koskaan ole ollut, vaikka suhteemme alussa mies oli joskus mustasukkainen, mutta selvitimme ne tilanteet puhumalla, ja asia on nykyään aika lailla unohtunut.Mitä ajatuksia asia teissä herättää? Olenko liian herkkänahkainen? Miksi mieheni kokee, että hänen pitää huomauttaa minua jokaisesta virheestäni? Entä miten pääsisin näiden asioiden yli loukkaantumatta? Onko suhteellamme tulevaisuutta?
jaha.itsekin joskus rakastin miestä joka huomautteli eli piilov-li vähän joka asiasta.pääsin eroon ilman suurempia tuhoja.nyt hyvä
Kiitos jo etukäteen ajatuksistanne!
Kuin omasta kynästäni. Aina tunsin sanovani just ne väärät sanat, olevani väärällä tuulella, liian sitä ja liian vähän tätä. Mies teki stressaavaa työtä, ei halunnut tuoda työasioita kotiin. En siis koskaan tiennyt, mikä häntä vaivasi tai painoi, mutta tunsin nahoissani kyllä. 10 vuotta olimme yhdessä, ja tilanne paheni koko ajan. Kyse oli vallanhalusta ja kontrolloinnista, joka söi lopulta kaiken rakkauden ja sielunkumppanuuden, jota olin kokenut. Jos mies ei ymmärrä sinun näkökulmaasi eikä voi tarkastella omaa käytöstään, erotkaa. Se ei tule muuttumaan paremmaksi itsestään, vaan mies tulee kohtelemaan sinua aina vaan alentavammilla tavoilla. Lopulta hän näkee sinut omana omaisuutenaan, ja pienikin lipsahdus (tiskikone täyttämättä, hölmö vitsi juhlissa, väärä ilme) saa hänet raivostumaan ja saat kuulla kunniasi. Mieheni ei arastellut ripittää minua julkisilla paikoilla, kuten ravintolassa, ruokakaupassa, kyläillessä tai kadulla kävellessä muiden kuullen.
En ymmärrä miksi pitää jäädä miehen kanssa joka koko ajan piilov**tuilee. Se vasta on läheisriippuvaa. Vaihtamalla paranee, ja yksinkin on parempi kuin huonossa suhteessa. Parisuhteen ei kuulu olla tuollaista. Ja on oma kokemus, puhun kokemuksesta.
N55
Vierailija kirjoitti:
kukaan ei jaksa lukea tollasta romaania.
eli ymmärrän miestäsi, lukematta koko juttua
Ap , edellisen lauseen kirjoittaja on miehesi : D D Mitä jos alkaisit "jäkättään" miehellesi samalla tavalla , tiedän , ei oo fiksua mutta mikä estää kokeilemasta. Tilanne ei muutu jos mies ei näe käytöksessään mitään väärää. Tsemppiä!
Viisikymppinen, nalkuttava mies, jolla on erektiovaikeuksia: montakohan näitä on Suomessa - kymmeniätuhansia?
En vielä ihan aapeen jutun perusteella lähtisi henkilöllisyyttä veikkaamaan.