Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko olemassa enää mitään työtä, mitä saisi tehdä oikeasti YKSIN ja ITSENÄISESTI?
19.04.2021 |
Minulle ehdotettiin mm. siivousta ja hitsausta koska niitä muka saisi tehdä yksin, mutta totuus on että molemmissa se on ollut melkein kokonaan jotain parityötä missä täytyy jatkuvasti olla työparin kanssa ja puhua sen kanssa. Minulla kaikki energia valuu siihen pakkososiaalisuuteen, enkä kykene keskittymään itse työhön jolloin se tulee tehtyä huonosti.
Onko enää olemassa yhtään työllistävää ammattia jossa saisi oikeasti työskennellä yksin, ei parin kanssa?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjailija
Missä universumissa? Gösta Sundqvist oli varmaan ihan ainoita kirjoittamisella itsensä elättäviä, joka saattoi kieltäytyä 99 prosenttisesti promoamistilaisuuksista. Eikä hänkään täysin, vaikka olikin lahjakkuudeltaan ja asemaltaan ihan yksisarvinen. Peruskirjailijan työ vasta sosiaalista onkin. Promoamista, itsensä esille tuomista laajoille ihmismassoille.
Rappusiivoojana sain teininä kyllä olla ihan ylhäisen yksin. Edes jälkeä ei kukaan tarkistanut. Tai no, kai asukkaat olisi valittaneet, jos huomauttamista olisi ollut. Autoa ei tarvittu, pyörä riitti (välineet joka talossa erikseen).
Eikö joutunut huomentamaan asukkaita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Metsuri. Niitäkin on vielä ja tarvitaan yhä.
Prostituutti voisi olla hyvä. Eihän naidessa tarvitse puhua. Ja mitä olen näiden suomalaisten voimaantuja prostituuttien haastatteluja lukenut niin naama vitulla niillä tuntuu olevan muutenkin eli ei tarvitse olla edes miellyttävä millään tavoin.
Kaikki sisällöntuottaminen. Kääntäjä, taittaja, graafikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen pienessä metallialan tehtaassa töissä. Toki onhan täällä työkavereita, mutta itse työ on hyvin itsenäistä eikä ole pakko kenenkään kanssa kaveerata. Ennen kaikkea tämä ei ole asiakaspalvelutyötä, tärkeintä on vain tehdä hommat reippaasti, toimistossa myyjät hoitaa sen asiakkaiden kanssa jaarittelun. En tiedä mitään helpompaa rahaa kuin tämä. Palkka ei ole päätä huimaava, mutta kuitenkin sain saman palkan esimerkiksi istuessani kaupan kassalla pakkososiaalistettuna nukkena ihmisten valitusta kuunnellen. Nyt saan kuunnella vain musiikkia ja omia ajatuksiani.
Tämä on minulle taivas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjailija
Missä universumissa? Gösta Sundqvist oli varmaan ihan ainoita kirjoittamisella itsensä elättäviä, joka saattoi kieltäytyä 99 prosenttisesti promoamistilaisuuksista. Eikä hänkään täysin, vaikka olikin lahjakkuudeltaan ja asemaltaan ihan yksisarvinen. Peruskirjailijan työ vasta sosiaalista onkin. Promoamista, itsensä esille tuomista laajoille ihmismassoille.
Rappusiivoojana sain teininä kyllä olla ihan ylhäisen yksin. Edes jälkeä ei kukaan tarkistanut. Tai no, kai asukkaat olisi valittaneet, jos huomauttamista olisi ollut. Autoa ei tarvittu, pyörä riitti (välineet joka talossa erikseen).
Eikö joutunut huomentamaan asukkaita?
No ei usein, ehkä pari kertaa päivässä. Pienkerrostalot kyseessä. Mutta jos ne parit huomisetkin on liikaa, niin... - 41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjailija
Missä universumissa? Gösta Sundqvist oli varmaan ihan ainoita kirjoittamisella itsensä elättäviä, joka saattoi kieltäytyä 99 prosenttisesti promoamistilaisuuksista. Eikä hänkään täysin, vaikka olikin lahjakkuudeltaan ja asemaltaan ihan yksisarvinen. Peruskirjailijan työ vasta sosiaalista onkin. Promoamista, itsensä esille tuomista laajoille ihmismassoille.
Rappusiivoojana sain teininä kyllä olla ihan ylhäisen yksin. Edes jälkeä ei kukaan tarkistanut. Tai no, kai asukkaat olisi valittaneet, jos huomauttamista olisi ollut. Autoa ei tarvittu, pyörä riitti (välineet joka talossa erikseen).
Eikö joutunut huomentamaan asukkaita?
No ei usein, ehkä pari kertaa päivässä. Pienkerrostalot kyseessä. Mutta jos ne parit huomisetkin on liikaa, niin... - 41
Ovat! Kellään ei ole oikeutta vaatia minulta mitään.
Sama
Teen putsausta yksin aika isossa talossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koodari. Itse teen näitä hommia, saa tehdä paljon itsenäisesti ja uppoutua koodaamiseen omassa rauhassa. Nyt koronan aikana etenkin olen tehnyt suurimmaksi osaksi etätyötä, mikä sopii loistavasti minunkaltaiselle kotona viihtyjälle, joka ei liiemmin nauti olostaan ihmisten ilmoilla tai työkavereiden seurassa. Toki tämä on istumatyötä, mutta voi pitää helpommin jaloittelutaukoja kuin vaikka rekkaa ajaessa. Lisäksi suhteellisen hyvä palkka ja työtilanne, ja koodaamista voi opetella paljon myös itsenäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos muutama etäpalaveri ei haittaa niin oikeastaan mikä tahansa toimistotyö nykyisin.
En nyt haluaisi vaikuttaa krantulta, mutta kropalleni ei sovi toimisto/istumatyö. Menen ihan jumiin, alan lihomaan ja masennun jos en saa tehdä käsillä ja liikkua..
Osta maatila ja rupea viljelijäksi. Hoidat käsien työllä viljan viljelyn ja siihen päälle eläimiä niin on työtä talvellakin yllin kyllin.
Raha ei kyllä virtaa, mutta ei se siivoojan hommissakaan kummoinen ole.
Maatila on perittävä, ostamalla touhu ei voi kannattaa edes villissä teoriassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valkokauluspuolella on melkoinen määrä hommia, joita voi tehdä lähes täysin itsenäisesti. Max. 1 palaveri päivässä tms. Muuten pakerrusta omaan tahtiin ja aina välillä lyhyt puhelu työkavereille.
Vierailija kirjoitti:
Arkistonhoitaja
Ei arkistossa saa yksin töitä tehdä. Koko ajan joku on vaatimassa ja härkkimässä, eikä mihinkään saa keskittyä viittä minuuttia kauempaa. On siis vähän kuin pikkulasten kanssa olisi töissä.
Työ on kyllä lähes aina itsenäisesti hoidettavaa, silloinkin kun on työkavereita. Se on iso plussa.
T. Arkistonhoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pienessä metallialan tehtaassa töissä. Toki onhan täällä työkavereita, mutta itse työ on hyvin itsenäistä eikä ole pakko kenenkään kanssa kaveerata. Ennen kaikkea tämä ei ole asiakaspalvelutyötä, tärkeintä on vain tehdä hommat reippaasti, toimistossa myyjät hoitaa sen asiakkaiden kanssa jaarittelun. En tiedä mitään helpompaa rahaa kuin tämä. Palkka ei ole päätä huimaava, mutta kuitenkin sain saman palkan esimerkiksi istuessani kaupan kassalla pakkososiaalistettuna nukkena ihmisten valitusta kuunnellen. Nyt saan kuunnella vain musiikkia ja omia ajatuksiani.
Tämä on minulle taivas.
En ole ap, mutta kiinnostuin!!
Ehdottaisin ap:lle myös veturinkuljettajan, ratapihakonduktöörin tai niitä jo mainittuja metsähommia jossain muodossa.
Entä miten on joku hyönteismyrkytys tms. Ammatti kenen lähelle ihmiset ei edes tule kun hommat on käynnissä.
Sijoittaja. Voit tehdä sitä mistä vain, etkä takuulla joudu ihmisten kanssa tekemisiin. Jos olisit vuonna 2011 sijoittanut edes 10 euroa Bitcoiniin, ei tätä avausta olisi edes tarvinnut tehdä. Nyt vaan arvailemaan mikä niistä 7000 kryptovaluutasta on seuraava raketti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arkistonhoitaja
Ei arkistossa saa yksin töitä tehdä. Koko ajan joku on vaatimassa ja härkkimässä, eikä mihinkään saa keskittyä viittä minuuttia kauempaa. On siis vähän kuin pikkulasten kanssa olisi töissä.
Työ on kyllä lähes aina itsenäisesti hoidettavaa, silloinkin kun on työkavereita. Se on iso plussa.
T. Arkistonhoitaja
Ai, minä olen aina luullut, että arkistoa hoitamaan laitetaan juuri ne ihmiset, jotka eivät muiden kanssa tule toimeen. Ainakin omassa kotikaupungissa on näin.
Vierailija kirjoitti:
Metsäkoneenkuljettaja. Ainakin suurimman osan päivästä saa olla yksin metsässä.
Hakkuukonekuskina ok mutta ajokonekuskina ei kun siinä röykkyytyksessä menee selkä jota ap tuskin tahtoo kun nuokin on istumatyötä.
Vierailija kirjoitti:
No mä oon toimistotyössä ja mulla on toimistolla oma työhuone. Saan tehdä töitäni ihan rauhassa ja yksin, apua saan kyllä esimieheltä jos tarvin, mutta ei muuta. Jos on oma työhuone niin silloin saa olla aika rauhassa. Tai sit jos perustat yrityksen ihan yksin niin kyllä ihan yksin saat tehdä hommiasi. Se on vaan että kun tarpeeksi kauan tekee hommia yksin, niin oikeesti alkaa kaipaamaan seuraa siihen työntekoon. Kokemusta on. Yleensä hakeudun jossakin vaiheessa jonkun työkaverin seuraan ja kysyn voinko auttaa jossakin tai muuten vain menen juttelemaan, vaihtamaan ajatuksia. Joku raja sillä yksin tekemisen ihanuudellakin siis on.
Toimistotöissäkin on monessa paikassa "modernisoitu" omat huoneet tai sermit avokonttoreiksi, joissa ei ole mitään yksityisyyttä. Siitä huolimatta, että tutkimusten mukaan se aiheuttaa vain stressiä työntekijöille, näitä avokonttoreita vaan lisätään. Omallakin työpaikallani on tämä seinien purku menossa.
Vierailija kirjoitti:
Postinlajittelu. Ainakin saa nököttää omalla hyllyllään ja tehdä omaa suoritustaan, vaikka toinen hylly olisikin sijoitettu lähelle.
Mutta itse työ ei vaadi puhumista toisen kanssa. Pidän.
Olen joskus miettinyt postinlajittelua, mutta ainakaan täällä pk-seudulla ei tunnu olevan ikinä avoimia paikkoja tai jos on niin hakijoita on satoja, joten aika utopistista saada paikka jos ei ole mitään aikaisempaa kokemusta vastaavasta työstä.
Alue: Aihe vapaa
Missä universumissa? Gösta Sundqvist oli varmaan ihan ainoita kirjoittamisella itsensä elättäviä, joka saattoi kieltäytyä 99 prosenttisesti promoamistilaisuuksista. Eikä hänkään täysin, vaikka olikin lahjakkuudeltaan ja asemaltaan ihan yksisarvinen. Peruskirjailijan työ vasta sosiaalista onkin. Promoamista, itsensä esille tuomista laajoille ihmismassoille.
Rappusiivoojana sain teininä kyllä olla ihan ylhäisen yksin. Edes jälkeä ei kukaan tarkistanut. Tai no, kai asukkaat olisi valittaneet, jos huomauttamista olisi ollut. Autoa ei tarvittu, pyörä riitti (välineet joka talossa erikseen).