Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Löytyisikö palstatsemppajia masentuneelle ulkoilun aloittamiseen?
En saa itseäni ovesta ulos millään, en jaksa aina pukea edes ulkovaatteita ja paniikkihäiriö iskee joskus, kun on jo saanut vaatteet päälle mutta ovesta ulos lähteminen tuntuu mahdottomalta. Masennus, ahdistus ja paniikkihäiriöt sekä nivelrikko ovat siis diagnooseja. Tilanne on pahentunut nyt koronan aikana, koska olen myös riskiryhmäläinen muista syistä ja ollut käytännössä täysin eristyksissä yli vuoden.
En tarvitse "otat vain itseäsi niskasta kiinni"-viestejä, tulee vain pahempi mieli. Olisi kivaa, jos esim. samoista asioista kärsinyt olisi keksinyt jonkin toimivan keinon.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ulkoiluttaa naapurin/tutun koiraa? Olis pakko käyttää tessua pissillä😊
Riippuu tietysti koirasta, mutta se voi vaatia liian kovaa vauhtia taluttajan kuntoon nähden (ap:llä oli nivelrikko)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ulkoiluttaa naapurin/tutun koiraa? Olis pakko käyttää tessua pissillä😊
Riippuu tietysti koirasta, mutta se voi vaatia liian kovaa vauhtia taluttajan kuntoon nähden (ap:llä oli nivelrikko)
Riippuu nyt vähän minkäasteinen nivelrikko. Koirallakin voi olla nivelrikko...
Itse huolehdin siitä, että eteisen hattuhyllyllä on aina vaatekerta ulkoilua varten valmiina. Sukkia ja hiuspompulaa myöten, Ja kaikki kivasti sävy sävyyn, mikä tuo iloa.
Kun inspiraatio liikkumiseen iskee, tavaroita ei tarvise lähteä etsimään mistään, vaan kaikki on siinä eteisessä jo valmiissa pinossa. Sekuntiakaan ei kulu etsimiseen. Vaatteet voi vaihtaa tosi nopeasti, ja sitten vain ulos koska seisoo jo valmiiksi oven vieressä.
Ennen meni aikaa etsimiseen ja inspiraatio ehti mennä ohi...
Olis kiva kuulla, onko Ap jo päässyt ulkoilun makuun.
Lähdön pitää olla mahdollisimman helppoa. Pidä lenkkivaatteet eteisessä tietyssä paikassa, josta saat ne helposti päälle. Pelkän pyjamankin päälle voi vetää ulkovaatteet ja painua pihalle, jos vaatteidenvaihto vaikeuttaa lähtöä.
Onko sinulla perhe? Minä saatan joka aamu lähitöitä tekevän puolisoni bussipysäkille kilometrin päähän. Sitten kävelen takaisin kotiin. Tänään räntäsäänä jätin kyllä väliin, koska ei tarvitse sentään pakkomielteisesti ulkoilla. Toisen saattamisesta on tullut niin helppo ulkoilurutiini, että lähden viikonloppunakin yksin aamulla ulos.
Minullakin on ahdistuneisuushäiriö. Ulkoilu helpottaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt voi bongailla ihmisten parvekekukkia ja pihakukkia.
Minulla samoja kokemuksia, mutta toisaalta minun on vaan joka päivä pakko päästä ulos tai ahdistus pahenee. Lisäksi ilman ulkoilua tulee liian levoton olo. Asiaan auttaa sen, että asun maaseudulla missä harvoin tulee ketään vastaan. Kaupungissa en varmaan pääsisi ulos niin helposti ja tulisi ikävä olo jos paljon ihmisiä liikkeellä. Koirani kuoleman jälkeen ulkoilusta tullut silti vaikeampaa. Sen kanssa olin aina paljon ulkona ja tein ainakin kaksi melko pitkää lenkkiä ja muutenkin tuli vielä pihassa oltua. Nyt ei ole enää sellaista pakollista syytä lähteä ulos. Lisäksi koirani kanssa keskityin ulkoiluun paremmin ja meni ajatuksen koiraani ja ei ahdistanut niin paljon. Koira toi turvaa ja ei tarvinnut yksin kävellä. Tosin tällä tarkoitan lähinnä sellaista henkistä turvaa eli en sentään ajattele kenenkään täällä kimppuuni kuitenkaan käyvän. Se päivä aina pelottaa jos en saisikaan enää lähdettyä ulos, kun huomaan jo parin päivän "huonon" liikkumisen vaikuttavan mielialaan. Kaupungissa asuminen taitaa olla minulle tulevaisuudessakin liian vaikeaa, vaikka syitä muuttoon olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen toimittamaan pakollisia asioita kävellen, etteivät aivot edes tajua vastustaa liikuntasuoritusta. Esim. Kävelee ruokakauppaan ja vaikka siihen toiseksi tai kolmanneksi lähimpään. Ymmärrän kyllä, että paniikkihäiriö tekee myös pakollisten asioiden toimittamisesta välillä helvettiä - viimeksi tänään meinasin panikoida kaupan kassalla, kun pakkasin ostoksiani ja koronarajoituksista huolimatta joku vieras mies vahingossa koski minuun.
Omalla kohdallani myös lippis auttaa, kun lyhyenä ihmisenä ei ole pakko kohdata ihmisten katseita.
Mulla auttoi se, että kuljeskelin luontopoluilla missä ei juuri muita ihmisiä tullut vastaan. Mutta kiitos koronan, sielläkin tulee nykyään puoli Suomea vastaan. Eli lukittauduin taas sisälle. Voi kun saisi asua jossain niin syrjässä ettei muihin ihmisiin juuri törmää.
Olen juuri äskettäin saanut polkupyörän. En tiedä kehtaanko sen kanssa kulkea kun kaikki varmaan katsoo, mikä ihrakasa siellä naama punaisena polkee. Mutta aion ainakin yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen yrittänyt motivoida itseäni lähtemään ulos ottamalla aina jonkun tietyn kohteen, jossa käyn. Joskus kyseessä voi olla ihan vaan kauppareissu, mutta sitten kävelen sinne jotain uutta reittiä vähän pitemmän kautta. Jos ei ole tarvetta käydä kaupassa, niin sitten joku sopivalla etäisyydellä oleva paikka, johon voi vähäksi aikaa pysähtyä ihailemaan maisemia. Se voi olla meren tai järven ranta tai joku sopivan kokoinen mäennyppylä tms. Joku missä voi vaan katsella ympärilleen ja mietiskellä hetken. Sitten taas jotain sopivaa reittiä takaisin. Puhelimen kartta helpottaa näissä paljon, kun ei voi eksyä ihan niin helposti. Itse täällä pk-seudulla saatan kävellä ensin johonkin paikkaan ja jos ei huvitakaan enää kävellä takaisin, niin etsin lähimmän kaupunkipyöräaseman ja pyöräilen takaisin kotiin. Näin tein viimeksi eilen.
Tuossa listaa joistakin (tässä jo mainituista):
-Pyöräily (jos omistaa pyörän)
-Kävely (hitaasti tai nopeasti)
-Puiston penkillä istuminen (voi ottaa kotoa vaikka keksejä tms. tai banaanin, vettä mukaan)
-Valokuvaus (luonnon, rakennusten, maisemien, eläinten..)
-Koirien bongaus
-Lintujen bongaus (varis, pulu usein löytyy tms.)
-Olisin sanonut muuten roskien keruu, mutta voi olla liian rankkaa tai tylsää masentuneelle.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile semisupine-asentoa jos se auttaisi rentoutumaan
Omalla kohdallani tärkeintä on se, että lähden sinne ulos heti, kun vähänkään siltä tuntuu. Kuten muutkin tässä ketjussa ovat neuvoneet, niin kannattaa pitää ulkoilukamppeet valmiina koko ajan. Aloitin kävelyn noin kilometristä, enkä aluksi ajatellut matkoja, mutta kyllä ne siitä pitenivät pikkuhiljaa. Latasin SportsTrackerin puhelimeen, se on ihan hauska, mutta en suosittele heti alkuun mitään " mittareita". Mulla on kans masennus ja paniikkihäiriö . Välillä huimaa ihan hitokseen lenkillä, mutta jatkan vain taapertamista ja aattelen, että pahinta mitä tässä voi tapahtua on se, että kaadun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä mitään tsemppiä saa, pelkkää haukkumista kun ei ole muiden ihmisten kriteerien mukainen.
Aloittamisesta ei kannata tehdä sen suurempaa numeroa, ihan sama menetkö ulkoilemaan tänään tai ylihuomenna. Oleellisinta on se että ymmärrät ulkoilun/liikunnan olevan olennainen osa elämääsi etkä koskaan lopeta sitä, sen enempää kuin lopettaisit syömistä tai hengittämistä.
Masennusta nyt on niin monella että turha sellaisia on murehtia ja miettiä ja toisia kuormittaa. Sellaista se elämä on, on murhetta ja masennusta ja lopuksi tulee kuolema. Mutta ei se tarkoita sitä etteikö voisi suurimman osan elämästään elää hyvin ja nauttia siitä.
Muista aina että kuolet ja sitten kaikki on ohi, menetät aivan kaiken mitä sinulla on. Huonokin elämä on paljon kuolemaa parempaa
En ole koskaan ollut sillä tavalla masentunut, että en pääsisi ylös tai ulos, enkä ole koskaan kärsinyt paniikkikohtauksista. Mutta tosi paha masennus mulla on ollut ja vieläkin kärsin toisinaan itsetuhoisista ajatuksista ja sosiaalisesta ahdistuksesta. Ulkoilu luonnossa pitää minut edes jotenkin järjissäni. Metsässä harvemmin törmää kehenkään, ja keskittämällä kaikki aistit siihen mitä näkee, kuulee ja haistaa, voi hämätä keskittymistä pois kamalista ajatuksista. Metsä rauhoittaa ja kävely myös helpottaa aivotoimintaa, saattaa jopa löytyä ratkaisuja asioihin. Nivelrikkoisen olisi tärkeää pitää lihaskunto hyvänä, jotta lihakset pystyvät tukemaan vaurioituneita niveliä. Lisää haasteita vähän kerrallaan, niin ehkä ulkoilusta joskus tulee palkinto eikä väkinäinen pakko. Jos muut ihmiset häiritsee, ulkoile myöhään illalla tai aikaisin aamulla.
Niin ja palleahengitys on nopea tapa rauhoittaa hermostoa. Ota hyvä ryhti, aktivoi pallea sisäänhengityksessä, päästä ilma ulos ja pidennä uloshengitystä.
Voisiko sellainen toimia että mietit valmiiksi ”aikataulun”, aloita vaikka 1 minuutti ulkona, sitten 2 jne? Tsemppiä❤️
Pyörällä on helpompaa kun pääsee nopeasti pois ahdistavista tilanteista tai ahdistavien ihmisten luota.
Alue: Aihe vapaa
Mikä ulosmenossa ahdistaa? Itseäni ahdistaa muut ihmiset ja siksi käyn, näin keväällä kun aurinko nousee jo aikaisin, ihan kukonpierasun aikaan ulkona. Silloin on kaunista ja rauhallista ja itselläkin paras olo.
Suosittelen myös hankkimaan sellaiset vaatteet joissa tuntee olonsa hyväksi. Ja jos esim linja-autolla kulkeminen ei ahdista niin kannattaa kulkea välillä muihin maisemiin lenkille, minua ainakin piristää. Toki joitakin taas ahdistaa vieraat paikat.