Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Löytyisikö palstatsemppajia masentuneelle ulkoilun aloittamiseen?
En saa itseäni ovesta ulos millään, en jaksa aina pukea edes ulkovaatteita ja paniikkihäiriö iskee joskus, kun on jo saanut vaatteet päälle mutta ovesta ulos lähteminen tuntuu mahdottomalta. Masennus, ahdistus ja paniikkihäiriöt sekä nivelrikko ovat siis diagnooseja. Tilanne on pahentunut nyt koronan aikana, koska olen myös riskiryhmäläinen muista syistä ja ollut käytännössä täysin eristyksissä yli vuoden.
En tarvitse "otat vain itseäsi niskasta kiinni"-viestejä, tulee vain pahempi mieli. Olisi kivaa, jos esim. samoista asioista kärsinyt olisi keksinyt jonkin toimivan keinon.
Kommentit (90)
Öttiäisten bongailu on kanssa kivaa. Mä näin tänään ensimmäisen pörrösen mehiläisen ja kauniita perhosia. Tsemppiä Ap ja ota vaikka pieni askel kerrallaan, kyllä sä pärjäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu, olisiko ulkoilun tarkoituksena enemmänkin se ”raitis ilma”, vai itse liikunta.
Mikäli tarkoitus on vain saada keho liikkeelle (ettei koko päivä mene esim. sängyssä maaten), niin itse aikanaan ratkaisin ongelman tekemällä päivälenkkini sisällä. Esim. puhelimen askelmittarit ym. urheilusovellukset laskevat kyllä askeleet, vaikka kävelisi vain paikallaan.
Niinä päivinä, kun ei jaksa edes päällysvaatteita pukea, nousen sängystä sellaisenaan askeltamaan keskelle olohuoneen lattiaa. Siinä samalla voi katsoa tv:tä, tai vaikka kuunnella musiikkia puhelimelta, sitä kun pitää pitää kädessä kuitenkin. (En tiedä laskevatko urheilukellot paikallaan otetut askeleet.)
Ensimmäisillä kerroilla tuo tuntui kyllä puuduttavan tylsältä, mutta nykyään 45min (5000 askelta) menee ihan huomaamatta. Eikä tarvitse edes poistua kotoa! 🌼
Taidan kirjoittaa listan näistä vinkeistä, koska se mitä näen konkreettisesti paperilla, on itselleni helpompi toteuttaa. Voisin vaikka raksia tehdyn asian, niin saattaisi kannustaa jatkuvuuteen.
Ihanaa huomata, että ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä löytyy ihan tältäkin palstalta!
Ap
Ihana ketju!
AP, samaistuin todella ja varmasti moni muukin. Olen itsekin ollut riskiryhmäläisenä eristyksissä yksin yli vuoden ja perussairaus jarruttaa liikkumista, plus siihen päälle paniikkihäiriö. On vaatinut hirveää ponnistelua päästä ulos edes joskus.
Yritän huijata itseni pihalle, edes seisoskelemaan hetkeksi. Tai viemään roskat. Sitten saatan "innostua" kiertämään kerrontalon ympäri ja joskus sitten pääsen vähän pidemmällekin.
Välillä tuntuu typerältä kehua itseään siitä, että on saanut käveltyä kilometrin hissuksiin, mutta yritän aina ajatella, että jokainen yksittäinen askel on parempi kuin ei mitään.
Ennen sairastumisia remusin pitkin metsiä, mutta asiat muuttuu. Pitää yritää rakentaa hyvää siitä, mitä nyt on. Tsemppiä ihan kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Taidan kirjoittaa listan näistä vinkeistä, koska se mitä näen konkreettisesti paperilla, on itselleni helpompi toteuttaa. Voisin vaikka raksia tehdyn asian, niin saattaisi kannustaa jatkuvuuteen.
Ihanaa huomata, että ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä löytyy ihan tältäkin palstalta!
Ap
Hyvä sinä. Tule sitten kertomaan tänne, miten edistyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihana ketju!
AP, samaistuin todella ja varmasti moni muukin. Olen itsekin ollut riskiryhmäläisenä eristyksissä yksin yli vuoden ja perussairaus jarruttaa liikkumista, plus siihen päälle paniikkihäiriö. On vaatinut hirveää ponnistelua päästä ulos edes joskus.
Yritän huijata itseni pihalle, edes seisoskelemaan hetkeksi. Tai viemään roskat. Sitten saatan "innostua" kiertämään kerrontalon ympäri ja joskus sitten pääsen vähän pidemmällekin.
Välillä tuntuu typerältä kehua itseään siitä, että on saanut käveltyä kilometrin hissuksiin, mutta yritän aina ajatella, että jokainen yksittäinen askel on parempi kuin ei mitään.
Ennen sairastumisia remusin pitkin metsiä, mutta asiat muuttuu. Pitää yritää rakentaa hyvää siitä, mitä nyt on. Tsemppiä ihan kaikille!
Asiat voivat muuttua taas paremmaksikin ja tuokin on nyt hienoa, että saat itsesi ulos. Raitis ilma tekee hyvää ihmiselle.
Minulla paniikkioireet ovat aina pahemmat kaupunkiympäristössä ja kerrostalojen lähellä. Mitä luonnonläheisempi talo, matalammat talot ja pienemmät kadut, sitä rauhallisempi olen.
Vierailija kirjoitti:
Ihana ketju!
AP, samaistuin todella ja varmasti moni muukin. Olen itsekin ollut riskiryhmäläisenä eristyksissä yksin yli vuoden ja perussairaus jarruttaa liikkumista, plus siihen päälle paniikkihäiriö. On vaatinut hirveää ponnistelua päästä ulos edes joskus.
Yritän huijata itseni pihalle, edes seisoskelemaan hetkeksi. Tai viemään roskat. Sitten saatan "innostua" kiertämään kerrontalon ympäri ja joskus sitten pääsen vähän pidemmällekin.
Välillä tuntuu typerältä kehua itseään siitä, että on saanut käveltyä kilometrin hissuksiin, mutta yritän aina ajatella, että jokainen yksittäinen askel on parempi kuin ei mitään.
Ennen sairastumisia remusin pitkin metsiä, mutta asiat muuttuu. Pitää yritää rakentaa hyvää siitä, mitä nyt on. Tsemppiä ihan kaikille!
Itseensä saa ja pitääkin kehua. Se tuntuu hyvältä ja hymyilyttää. Tsemppiä sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla toimii toi jo pariin kertaan mainittu "vie roskat". Puen siis lenkkikamat päälle ja lähden viemään sitä roskista. Jos suunnittelen vaikka kolmen kilometrin lenkkiä niin jo pelkkä ajatus saattaa olla liian uuvuttava. Aina en onnistu lähtemään edes sinne roskikselle ja silloin yritän olla sättimättä itseäni, se ei haittaa. Ilta-aika on paras ulkoiluun, jos haluaa olla rauhassa, suurin osa porukasta tykkää ulkoilla valoisalla, itse pysyttelen silloin sisätiloissa. Tsemppiä ulkoiluhin <3 Muista kehua itseäsi onnistumisista!
Voi että! Tekisi mieli tulla teidän kaikkien ulkoiluseuraksi! <3
En osaa auttaa muuten kuin että yrittäkää pitää mielessä miten mukavalta tuntuu jälkeen päin kun sai yhden etapin tehtyä! Ja ulkoilu kuitenkin auttaa myös mieltä voimaan paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös masentunut, ahdistaa,unettomuutta ym. Pakotan itseni joka päivä pikku lenkille ,siitä tulee joku rytmi myös päivään. Tsemppiä sulle ap ja myös kaikille muillekin joilla näitä samoja huolia,koetetaan jaksaa, me kaikki olemme kuitenkin itse kukin ainutlaatuisia.
Mene metsään, joitakin Hgin alueita lukuun ottamatta pitäisi onnistua lähes missä vaan Suomessa. Metsä vähentää stressiä ja ahdistusta tutkitusti. Jos mahdollista ja on kuivaa, makaa maassa ja katsele taivasta. Asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja turha huoli vähenee.
Joka päivä ulos sillä perusteella että esim. 400 m / 10 min tms riittää ja siitä voi sitten jatkaa jos on hyvä fiilis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi, miten mukava ketju. Hyviä vinkkejä 🥰
Aloittaminen voi tuntua hankalalta, mutta kun pääsee alkuun, lähteminen kannustaa jatkamaan.
Luonnossa liikkuminen on tärkeää.
Vaikka venyttelyä kalliolla tai laiturilla.
Tsemppiä 💛 ⚘🥀🌱
Pidä rima alhaalla.
Eka ulos ja sitten lasket vaikka 20 askelta ja takas. Seuraavana päivänä 25 jne.
Ite pahimpina aikoina kävin paljon "uimassa" mikä tarkotti, että istuin puoli tuntia siellä altaassa ja katsoin kun muut ui, ja se oli just mitä tarvitsin. Löytyskö jostain läheltä joku kiva istumapaikka, missä voisit vaan hengitellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en tykkää tästä neuvosta: Opettele sietämään epämukavaa oloa. Se neuvo vaan on oikeastaan ainoa mahdollisuus silloin kun on pakko tehdä jotain (esitelmä tms. ja on jännittäjä). Se epämukava olo päättyy sitten eitelmän jälkeen. Mitään epämukavaa oloa poistavaa taikakeinoa kun ei välttämättä löydy.
Tässä lähtökulmana on miettiä omalta kohdaltaan jaksaminen, miellekkyys, terveellisyys (mielelle ja ruumiille) ja tarkoituksenmukaisuus. Alkutilannehan on se, että jos et tätä itse tee, ei sitä tee kukaan muukaan sinun puolesta. Pieni päämäärä aluksi, vaikka korttelin ympäri ja laajentaa lenkkiä jaksamisen ja innostumisen mukaan.
Kokeile mennä ulos sateella kun pääset piiloutumaan sateenvarjon alle. Toimii mulla.
Jo vaikka tältä istuimelta lähtisin jos ois kaveri .Kävin aamulla pienen pyörälenkin.
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Jo vaikka tältä istuimelta lähtisin jos ois kaveri .Kävin aamulla pienen pyörälenkin.
Missä päin olet? Missä voitais tavata?
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Jo vaikka tältä istuimelta lähtisin jos ois kaveri .Kävin aamulla pienen pyörälenkin.
Missä päin olet? Missä voitais tavata?
Ruotsissa.Missä itse? Veljeni on myös ulkoilukaveria vailla ,Asuu Turussa.
Alue: Aihe vapaa
Suosittelen kans hyvin matalaa kynnystä, kunhan saat aikaiseksi pukea vaatteet päälle ja kävellä ulkona pienen hetken, ja toistat sen joka päivä, kynnys laskee kuin itsestään ja alat nauttia siitä auringonpaisteesta, tuulenvireestä ja liikkumisesta enemmän. Ei kannata asettaa mitään muita tavoitteita, kuin että käyt ulkona.
Ja yrität keskittyä vaikka siihen mitä ympärillä näkyy ja kuuluu, siitä voi tulla aika meditatiivistakin; itse kylläkin tykkään kuunnella musiikkia, paitsi kun menen metsään, otan kuulokkeet pois päästä vähäksi aikaa ja kuuntelen lintujen laulua. :)