Löytyisikö palstatsemppajia masentuneelle ulkoilun aloittamiseen?

No, lähdetäänpä ulos ;) Koska haen kirjastoon?

Tiedän tunteen/olon kun ei saa mitään aikaiseksi.. Itse kärsin vielä joka kevät uupumuksesta/masennuksesta, tuntuu että mikään ilma ei ole hyvä, aurinkoinen ilma masentaa ja synkällä/sateisella ilmalla tulee migreeni..

Itse menen fiiliksen mukaan enkä pakota itseäni mihinkään. Olin lomautettuna viime vuonna tähän aikaan ja hölkkäsin 3krt/vko, nyt en ole saanut edes aloitettua koko hommaa :( Hankin sentään kuntopyörän millä poljen 2-3krt/vko, eli teen edes jotain vaikka ulos en menisikään.

Mulla oli hetki sitten niin kovaa ahdistusta että lähdin kävelemään kun oli niin tukala olo. Ajattelin että joko tapan itseni tai sitten lähden kävelemään. Ahdistusta on kyllä vieläkin ja haluaisin kuolla, mutta yritän kävellä nyt säännöllisesti jos se auttaisi. Olispa joku kanssani.

Tiedän, että on helppo sanoa, mutta ulkoilu auttaa mielialaan. Jälkeenpäin on tyytväinen, kun tuli lähdettyä. Eli onpas minusta edes tähän!

Tiedän tämän myös kokemuksesta.

Mulla ei ole paniikkihäiriötä, mutta jotenkin ihmiset ahdistaa. Siksi mä käyn lenkillä heti aamusta, syön vaan puuron ensin. Sitten menen lenkille, ja aikaisin aamulla (välillä 6 - 7.30) on aika hiljaista. Toisaalta jos jonkun muun näkee, niin ne on hyväntuulisia kohtaamisia: sanotaan huomenta ja hymyillään.

Jos olen nukkunut huonosti, enkä herää ajoissa, en välttämättä saa mentyä lenkille koko päivänä. Talvella toki on helpompaa kun tulee aikaisin pimeä, silloin saatan uskaltaa mennä illemmallakin kävelemään.

Voisiko tuo aikaisin aamulla meneminen auttaa? Toki riippuu siitä miten saat unta. Pohdin sitä, että toki tuo liikunta auttaisi nukkumiseen myös. Siksi ehkä itse laittaisin herätyskellon soimaan ja menisin lenkille aamusta, ja vaikka sitten sen jälkeen takaisin nukkumaan.

Tämä liittyy fyysiseen vaivaan, mutta selkäkivuista kärsivällä tutullani oli periaate, että hän tekee joka päivä sen minkä pystyy - ei enempää, muttei vähempääkään. Itse tykkään tuosta ajattelutavasta. Se jättää tilaa päivittäisille olotilan vaihtelulle, mutta pitää kuitenkin liikkeessä, liikaa kuormittamatta. Toki masentuneisuudessa "kikkojen" löytäminen on mutkikkaampaa ja mielen reitit ehkä vähän toisenlaiset. 

Aloita varovasti, istu vaikka penkillä.

Suurin vaikeus on ulos lähteminen. Yritä jotenkin pakottaa itsesi ovesta ulos. Sen jälkeen on paljon helpompaa. Yritä tehdä siitä rutiini. Aina samaan aikaan, ei poikkeuksia.

Hommaa älykello, joka mittaa askelia. Minulla se on tuonut hyvää kannustusta. Kun huomaan, että 10t askeleesta puuttuu pari tuhatta, niin paljon herkemmin lähden ulos tekemään sen pienen lenkin. Pienikin lenkki on aina plussaa.

Miten ihana ketju! Täällä myös masennusta ja paniikkihäiriötä - pahimmat hetket selätettynä kiitos terapian. Mutta tunnistan tilanteen tosi hyvin!

Itsellä matalin kynnys on juoda kupillinen kahvia parvekkeella tai oleilla avonaisen ikkunan ääressä. Saa edes sitä raitista ilmaa, vaikkei saisi itseään ulos.

Ajattelen kaikkea ulkona olemista plussana: kävelymatka roskiksille, kauppaan tai kirjastoon on ulkoilua! :) Käyn mielelläni ulkona vasta illalla - ihmiset ja "näkyvästi" olo ahdistavat aika paljon ja illalla on usein myös todella rauhallista.

Teen kävelyreissuja läheisille omakotitaloalueille, ns. talobongausta. Ihailen taloja, pihoja, jouluvaloja. Lämpimillä keleillä teen pidempiä lenkkejä syrjemmässä, joen vartta pitkin. Joskus katselen netistä myynnissä olevia taloja ja sitten suuntaan kävelyreissuni kivalta näyttävien talojen mukaan. Tulee helposti näin myös löydettyä uusia reittejä ja laajennettua omaa "kartastoa". :)

Ja lähinnä se, että saisi joka päivä raitista ilmaa. Oli se sitten minuutti ikkunan ääressä, roskien vienti taikka kävelylenkki kirjastoon tai uusille taloalueille.

Hei ap!

Itse olen kamppaillut masennuksen kanssa kohta vuoden. Korona vaikutti aika paljon omaan elämääni mm. lomautuksen takia mutta pikkuhiljaa asiat menevät oikeaan suuntaan.

Itse tykkään kuunnella äänikirjoja lenkille lähtiessä. Rakastan ruotsalaisia rikosdekkareita ja välillä pitää jatkaa kävelyä jos kirja meinaa jäädä jännään kohtaan :D

Musiikkia on myös kiva kuunnella. Jotain suht rauhallista ja rentouttavaa. Välillä on kiva istahtaa penkille ja katsella puita ja lintuja ja vain rauhoittua siihen hetkeen.

Kesällä on kiva kerätä matkan varrelta kukkakimppu kotiin. Joskus kävelin pitkälle metsään kun halusin etsiä uusia lajikkeita.

Ostin itselleni aktiivisuusrannekkeen. On kiva asettaa itselleen tavoitteita, esim. tänään kävelen 10 000 askelta. Siitä tulee niin hyvä mieli kun on päässyt tavoitteeseensa ja seuraavana päivänä haluaa kävellä vielä enemmän.

Välillä on hyviä päiviä, välillä huonoja. Juuri pari päivää sitten minulla oli niin masentunut ja väsynyt olo koko päivän. Mietin jaksanko mennä pienelle happihyppelylle, en jaksanut. Istuin koko päivän kotona ja katselin elokuvia. Itselleen ei saa olla liian ankara.

Ihanaa kesän odotusta ja annan sinulle etähalin että sinua ei ahdistaisi mennä kävelylle. Mikään ei ole ikuista ❤