Suomessa on valtavat määrät yksinäisiä miehiä
Poliisit-sarjassa eräs poliisi totesi, että kyllä Suomessa on valtavasti yksinäisiä miehiä. Miten saisi miehet ja naiset pariutumaan paremmin keskenään? Ovatko odotukset liian suuret ja kompromisseja ei pystytä tekemään ollenkaan?
Kommentit (810)
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miehestä ja tilanteesta, mutta tuntuu että maaseudulla on niitä peräkammarin poikia, jotka ovat jääneet hoitamaan kotitilaa vanhempien eläkkeelle jäämisen jälkeen. Mutta kun sieltä kylältä kaikki tytöt ovat lähteneet kaupunkeihin opiskelemaan ja jääneet sinne, niin ei ole enää hirveästi vaihtoehtoja. Sen takiahan näitä Maajussille morsian-ohjelmiakin on.
Ehkä yksinäisille pitäisi olla oma Tinder, jossa olisi muita yhtä yksinäisiä.
Heillä on ongelmana vanhoilliset suhdemallit (mies perheen pää) ja viina. Ei sellaisten kanssa voi pariutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä näteimpiä naisia ei riitä kaikille puolisoiksi, joten miesten pitäisi hyväksyä että jos haluaa seurustella, pitää alentaa kauneusvaatimuksia.
Liian moni odottelee prinsessaa, jota ei koskaan tule. Joku arkisemman näköinen nainen voisi olla hyvä kumppani, jos uskaltaisi kokeilla vaan.
miehillä on oikeus asettaa kriteerejä naiselle. miksi tyytyä naiseen, joka ei viehätä? ei naisetkaa tyydy tavalliseen mieheen. joten painuppa siitä muualle u l i s e m a a n miesten "liian korkeista" kriteereistä.
Ei parisuhteessa olla ulkonäön kanssa! Se sisäinen ihminen, luonteensa ja persoonansa, on henkilö, ihminen, johon luodaan suhde.
Jos pelkkä ulkonuoto ratkaisee, kyse ei ole parisuhteesta, vaan omien seksuaalisten fantasioiden toteuttamisesta toisen kehoa käyttäen. Hyh.
Ikävä kyllä miehille ei ole paljoa väliä mikä pirttihirmu nainen on kunhan sitä voi esitellä kavereille.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma tulee siinä kun 45v 150kg painava ukkeli, jolla ei ole harrastuksia, ei työtä, ei mielenkiinnonkohteita, ei elämää, saakkaan sitä 20v fittnessinstakissaa jolla on vilkas sosiaalinen elämä. Sama pätee myös naisiin. Ei se unelmien leffatähti tule hakemaan sohvalta sipsiä mässyttämästä.
Tehkää itsestänne kiinnostavia!
Pariutuminen ei vain toimi noin. Ainakin omassa kaveripiirissä om useampi sinkkumies, jotka viettävät kuvailemasi tyylistä elämää ja osa tienaakin hyvin. Se ei vain ole tehnyt heistä kovin haluttuja naisten silmissä. Itse taas olen aika passiivinen tapaus ja olen keskittynyt lähinnä taiteisiin sekä huumehihiin ja kiinnostuneita naisia on niin satusti yli tarpeen. Joku muu siis tehnee miehestä kiinnostavan kuin hölmö hössötys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama alfauros parittelee kaikkien naaraiden kanssa. Mikä laji?
Ömmm kaikki eläinlajit? Vahvin, parhaimman näköinen ja kiinnostavin pärjää. Lajista vähän riippuen mitä se tarkoittaa.
Ei nyt sentään! Ainakaan joutsenten pariutumista tuo ei kuvaa yhtään.
Joutsenuros kosiskelee esim. tanssilla. Jotkut lintukoiraat myös houkuttelevat laululla tai tekemällä hienon pesän valmiiksi. Eläimet eivät ainakaan tyydy koskaan keskivertoon.
Pyh. Pointti tuossa oli, että esim. joutsen on pariuskollinen lintu. Viettää koko elämänsä sen oman, nuorena löydetyn kumppaninsa kanssa.
On näitä yksiavioisia eläimiä muitakin. Eihän silloin voi käydä niin, että alfauros makaa kaikki naaraat, tai edes ne "parhaimman näköiset". 😁
Etkö tiennyt?
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisiä on sekä miehiä että naisia, myös ystäviä kaipaavia.
Mikä siinä on että yksinäiselle ei kelpaa toinen yksinäinen? Pitäisi saada sekä puolisoksi että ystäväksi juuri se yksilö jolla on paljon vientiä eli on tosi suosittu?
Eikö voi jossain yksinäisten faceryhmässä katsoa että kuka siellä olevista toisista yksinäisistä olisi kiva ihminen ja tutustua häneen?
Jos itse on yksinäisyyteen taipuvainen, eli ei niin suosittu ja säkenöivä karismaattinen persoona, niin miksi se jolla on jo paljon ystäviä ja puolisoita tyrkyllä valitsisi sen yksinäisyyteen taipuvaisen henkilön? Mikä tässä yksinäisessä, luultavasti hiljaisessa, vaatimattomassa, ärsyttävässä tai suorastaan omituisessa ihmisessä vetoaisi tähän henkilöön joka on suosittu kaikkien kaveri? Seura valitsee kaltaisensa.
Kahdestä introvertistä tulee sosiaalisten tilanteiden jännittäjä ja aspergeri. Sen takia on hyvä, että toinen vanhemmista on ulospäinsuuntautunut ja taitava lukemaan ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä meitä yksinäisiä naisiakin on. Miehille ei vaan kelpaa, kun ei ole fitness-mallin näköinen. Enkä ole ylipainoinen enkä ruma, vaan tavallisen näköinen.
Millä tavalla olet etsinyt herraseuraa? Aika harva nainen on mikään fitness-malli, mutta useimmilla flaksi käy.[/quote
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta kommentoin silti. Miehet eivät halua mitään muuta kuin seksiä. Jos ei sitä ei ole heti tiedossa, niin eipä tule toista tapaamistakaan. Mä haluan ensin tutustua ihmiseen/mieheen ja sitten vasta seksiä, jos miellyttää. Näin se vaan on!
Vierailija kirjoitti:
Ketjuun tulee näitä perinteisiä naisten "en ainakaan ikinä ottaisi miestä enää".
OK, vaikka se olisikin totta, sinulla on kuitenin rutkasti kokemusta miehistä. Se on ihan eri asia kuin ne miehet joista tässä kai ensisijassa puhutaan, eli ne jotka eivät ole ikinä päässeet edes kokeilemaan suhdetta naisten kanssa. Tuskin nekään kaikki miehet parisuhdeihmisiksi paljastuisivat, mutta kun ei ole kokeillut, niin ei voi tietää. Siksi tilanne on heille niin sietämätön.
Kokeilemaan suhdetta? Eli eivät koskaan ole rakastuneet ihmiseen, joka olisi rakastunut heihin. Siten meidän neurotyypillisten parisuhteet syntyvät. Eivät niin, että kokeilemme suhdetta.
Ja jotta löytyy ihminen, johon rakastua, pitää tavata ihmisiä. Nimenomaan niitä suunnilleen omanikäisiä vastakkaisen sukupuolen edustajia (jos heterosuhteista puhutaan)-
Nämä keskustelut vellovat aina samoissa iänikuisissa fraaseissa ja vastakkaisen sukupuolen panettelussa ja kuitenkin useimpien vasten tahtoaan sinkkuna olevien kohdalla kyse on siitä, että he eivät edes kohtaa niitä vastakkaisen sukupuolen edustajia. "Töissä ja harrastuksissa on vain miehiä/naisia", "ei ole muuta vaihtoehtoa kuin Tinder tai nettideittailu ja se ei toimi" - kun tuo on kerran tiedossa, niin miksi jankuttaa samaa asiaa ja odottaa, että tekemällä samoin kuin ennenkin yhtäkkiä saisikin erilaisen tuloksen?
Kesä tulee, pandemia helpottaa, liikkuminen vapautuu; jos ei sen vertaa ole valmis tekemään, että lähtee ihmisten pariin ja tutustuu ihmisiin, niin silloin on ihan turha valittaa yksinäisyyttä.
Lähes 90% lintulajeista on yksiavioisia. Nisäkkäistä mm. susi ja majava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä näteimpiä naisia ei riitä kaikille puolisoiksi, joten miesten pitäisi hyväksyä että jos haluaa seurustella, pitää alentaa kauneusvaatimuksia.
Liian moni odottelee prinsessaa, jota ei koskaan tule. Joku arkisemman näköinen nainen voisi olla hyvä kumppani, jos uskaltaisi kokeilla vaan.
miehillä on oikeus asettaa kriteerejä naiselle. miksi tyytyä naiseen, joka ei viehätä? ei naisetkaa tyydy tavalliseen mieheen. joten painuppa siitä muualle u l i s e m a a n miesten "liian korkeista" kriteereistä.
Ei parisuhteessa olla ulkonäön kanssa! Se sisäinen ihminen, luonteensa ja persoonansa, on henkilö, ihminen, johon luodaan suhde.
Jos pelkkä ulkonuoto ratkaisee, kyse ei ole parisuhteesta, vaan omien seksuaalisten fantasioiden toteuttamisesta toisen kehoa käyttäen. Hyh.
Ulkomaalaiset miehet pärjää tuossa vaikka edes yhteistä kieltä ei ole. Potaskaa sanon minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjuun tulee näitä perinteisiä naisten "en ainakaan ikinä ottaisi miestä enää".
OK, vaikka se olisikin totta, sinulla on kuitenin rutkasti kokemusta miehistä. Se on ihan eri asia kuin ne miehet joista tässä kai ensisijassa puhutaan, eli ne jotka eivät ole ikinä päässeet edes kokeilemaan suhdetta naisten kanssa. Tuskin nekään kaikki miehet parisuhdeihmisiksi paljastuisivat, mutta kun ei ole kokeillut, niin ei voi tietää. Siksi tilanne on heille niin sietämätön.
Kokeilemaan suhdetta? Eli eivät koskaan ole rakastuneet ihmiseen, joka olisi rakastunut heihin. Siten meidän neurotyypillisten parisuhteet syntyvät. Eivät niin, että kokeilemme suhdetta.
Ja jotta löytyy ihminen, johon rakastua, pitää tavata ihmisiä. Nimenomaan niitä suunnilleen omanikäisiä vastakkaisen sukupuolen edustajia (jos heterosuhteista puhutaan)-
Nämä keskustelut vellovat aina samoissa iänikuisissa fraaseissa ja vastakkaisen sukupuolen panettelussa ja kuitenkin useimpien vasten tahtoaan sinkkuna olevien kohdalla kyse on siitä, että he eivät edes kohtaa niitä vastakkaisen sukupuolen edustajia. "Töissä ja harrastuksissa on vain miehiä/naisia", "ei ole muuta vaihtoehtoa kuin Tinder tai nettideittailu ja se ei toimi" - kun tuo on kerran tiedossa, niin miksi jankuttaa samaa asiaa ja odottaa, että tekemällä samoin kuin ennenkin yhtäkkiä saisikin erilaisen tuloksen?
Kesä tulee, pandemia helpottaa, liikkuminen vapautuu; jos ei sen vertaa ole valmis tekemään, että lähtee ihmisten pariin ja tutustuu ihmisiin, niin silloin on ihan turha valittaa yksinäisyyttä.
Ei suomalaiset tutustu toiseen ihmiseen tuosta vain, alkamalla juttelemaan. Siis selvin päin, ei baarissa.
En todellakaan keksi mitään paikkaa, missä minä, keski-ikäinen nainen voisin tutustua sinkkumieheen luonnollisesti. En juo enkä käy karaokessa tms, joten kaikki "perinteiset" iskupaikat jäävät pois. En myöskään etsi seksiseuraa.
Kesällä voi nähdä vaikka puistossa ja uimarannalla yksin istuvia miehiä, mutta ovatko he sinkkuja? Ja olisiko meillä mitään yhteistä, vaikka olisivatkin? Aikamoista hakuammuntaa. Naisen aloite on myös monelle miehelle joko kutsu seksiin tai ehdoton hälytysmerkki. Vielä vuonna 2021. 🙄
Miehiä deittailleena suurin ongelma on ollut mammanpoikuus. Voi olla myös isin poika, mutta harvemmin. Mies on 20+, jopa 30+, ja pesettää pyykkinsä äidillään. Äiti käy pesemässä ikkunat kahdesti vuodessa kun sillä on se kärsser, eikä mies tajua näistä asioista mitään. Äiti valitsee matot ja verhot ja hoitaa niiden sijoituksen huusholliin. Äiti päättää huonekalujen paikat, mies nostelee kun hän sanoo, missä mikäkin mööpeli on paras. Äidin kanssa käydään kaupassa, äiti laittaa koriin terveellisiä ruokia ja kertoo, mitä pitää ostaa ja mitä ei. Äiti hankkii kalsarit ja muistuttaa lakanoiden vaihdosta. Pahin äiti pesi poikansa p askakuorrutteisen vessan säännöllisesti, voi luoja. Mies sanoi mulle, että älä sitten rupee mitään hinkkaamaan, äiti tulee ylihuomenna.
Yhden kanssa ehdin kihlavaiheeseen, ja mietin ääneen pitäisikö olla kihlajaiskuva. No mies pohti asiaa äitinsä kanssa ja kertoi missä paikassa kuva otetaan, se oli äidin haluama paikka. Kertoi myös äidin odottavan kovasti lapsenlapsia ja kyllä se nyt innostuu, äiti on hauska kun se innostuu. Yööök. Nää äidit ovat myös kohdelleet mua kuin roskaa, jotain hupakkoa, joka ei mistään mitään tiedä. Miehen juoksevat vanhempiensa asioilla kun nämä sormia napsauttavat. Napanuorat ovat suomalaisilla miehillä tiukasti kiinni, ei kukaan järkevä nainen lähde tuollaiseen. Ihan samalla tavalla se äiti tunkee yhteiseenkin kotiin, ja mies seisoo tumput suorina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä näteimpiä naisia ei riitä kaikille puolisoiksi, joten miesten pitäisi hyväksyä että jos haluaa seurustella, pitää alentaa kauneusvaatimuksia.
Liian moni odottelee prinsessaa, jota ei koskaan tule. Joku arkisemman näköinen nainen voisi olla hyvä kumppani, jos uskaltaisi kokeilla vaan.
miehillä on oikeus asettaa kriteerejä naiselle. miksi tyytyä naiseen, joka ei viehätä? ei naisetkaa tyydy tavalliseen mieheen. joten painuppa siitä muualle u l i s e m a a n miesten "liian korkeista" kriteereistä.
Ei parisuhteessa olla ulkonäön kanssa! Se sisäinen ihminen, luonteensa ja persoonansa, on henkilö, ihminen, johon luodaan suhde.
Jos pelkkä ulkonuoto ratkaisee, kyse ei ole parisuhteesta, vaan omien seksuaalisten fantasioiden toteuttamisesta toisen kehoa käyttäen. Hyh.Ulkomaalaiset miehet pärjää tuossa vaikka edes yhteistä kieltä ei ole. Potaskaa sanon minä.
Puhummeko edelleen parisuhteesta, ei panosuhteesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä näteimpiä naisia ei riitä kaikille puolisoiksi, joten miesten pitäisi hyväksyä että jos haluaa seurustella, pitää alentaa kauneusvaatimuksia.
Liian moni odottelee prinsessaa, jota ei koskaan tule. Joku arkisemman näköinen nainen voisi olla hyvä kumppani, jos uskaltaisi kokeilla vaan.
miehillä on oikeus asettaa kriteerejä naiselle. miksi tyytyä naiseen, joka ei viehätä? ei naisetkaa tyydy tavalliseen mieheen. joten painuppa siitä muualle u l i s e m a a n miesten "liian korkeista" kriteereistä.
Jokainen suomalainen nainen on siis naimisissa kuuluisan näyttelijän tai laulajan kanssa?
Mietis uudelleen ja mars Prismaan :)
-eri
Prismassa et näe muuta kuin evidenssin kollektiivisesta tyytymisestä siihen mitä saa, sen sijaan mitä haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjuun tulee näitä perinteisiä naisten "en ainakaan ikinä ottaisi miestä enää".
OK, vaikka se olisikin totta, sinulla on kuitenin rutkasti kokemusta miehistä. Se on ihan eri asia kuin ne miehet joista tässä kai ensisijassa puhutaan, eli ne jotka eivät ole ikinä päässeet edes kokeilemaan suhdetta naisten kanssa. Tuskin nekään kaikki miehet parisuhdeihmisiksi paljastuisivat, mutta kun ei ole kokeillut, niin ei voi tietää. Siksi tilanne on heille niin sietämätön.
Kokeilemaan suhdetta? Eli eivät koskaan ole rakastuneet ihmiseen, joka olisi rakastunut heihin. Siten meidän neurotyypillisten parisuhteet syntyvät. Eivät niin, että kokeilemme suhdetta.
Ja jotta löytyy ihminen, johon rakastua, pitää tavata ihmisiä. Nimenomaan niitä suunnilleen omanikäisiä vastakkaisen sukupuolen edustajia (jos heterosuhteista puhutaan)-
Nämä keskustelut vellovat aina samoissa iänikuisissa fraaseissa ja vastakkaisen sukupuolen panettelussa ja kuitenkin useimpien vasten tahtoaan sinkkuna olevien kohdalla kyse on siitä, että he eivät edes kohtaa niitä vastakkaisen sukupuolen edustajia. "Töissä ja harrastuksissa on vain miehiä/naisia", "ei ole muuta vaihtoehtoa kuin Tinder tai nettideittailu ja se ei toimi" - kun tuo on kerran tiedossa, niin miksi jankuttaa samaa asiaa ja odottaa, että tekemällä samoin kuin ennenkin yhtäkkiä saisikin erilaisen tuloksen?
Kesä tulee, pandemia helpottaa, liikkuminen vapautuu; jos ei sen vertaa ole valmis tekemään, että lähtee ihmisten pariin ja tutustuu ihmisiin, niin silloin on ihan turha valittaa yksinäisyyttä.
Ei suomalaiset tutustu toiseen ihmiseen tuosta vain, alkamalla juttelemaan. Siis selvin päin, ei baarissa.
En todellakaan keksi mitään paikkaa, missä minä, keski-ikäinen nainen voisin tutustua sinkkumieheen luonnollisesti. En juo enkä käy karaokessa tms, joten kaikki "perinteiset" iskupaikat jäävät pois. En myöskään etsi seksiseuraa.
Kesällä voi nähdä vaikka puistossa ja uimarannalla yksin istuvia miehiä, mutta ovatko he sinkkuja? Ja olisiko meillä mitään yhteistä, vaikka olisivatkin? Aikamoista hakuammuntaa. Naisen aloite on myös monelle miehelle joko kutsu seksiin tai ehdoton hälytysmerkki. Vielä vuonna 2021. 🙄
Koska sinä et juo etkä käy karaokessa tms, niin suomalaiset eivät tutustu toiseen ihmiseen tuosta vain? Jännä juttu, että itse olen tutustunut miehiin ihan livetilanteissa; Subwayn jonossa, hotellin aulabaarissa työmatkalla, bussimatkalla.. Eli jutellut niin, että on esittäydytty toisillemme. Koska olen parisuhteessa, niin juttelua pitemmälle en ole mennytkään, mutta jos olisin ollut sinkku niin tottakai olisin tunnustellut myös toisen osapuolen parisuhdetilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Kesä tulee, pandemia helpottaa, liikkuminen vapautuu; jos ei sen vertaa ole valmis tekemään, että lähtee ihmisten pariin ja tutustuu ihmisiin, niin silloin on ihan turha valittaa yksinäisyyttä.
Tässä on vaan se mutta, että jotkut miehet ovat ihan todella sokeita sille, millainen nainen kannattaa ottaa kohteeksi kun menee tuttavuutta tekemään. Periaatehan harmittavan usein on että valitaan se kaikkein eniten omaa silmää miellyttävä (=kaunis, hoikka jne.) nainen, vaikka omat vahvuudet ovat jossain aivan muualla kuin ulkonäössä. Kuka tahansa ulkopuolinen heti näkee että miehellä ei ole mitään tsäänssiä.
Ja sitten itketään taas kun naiset eivät anna mahdollisuutta edes tutustua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä näteimpiä naisia ei riitä kaikille puolisoiksi, joten miesten pitäisi hyväksyä että jos haluaa seurustella, pitää alentaa kauneusvaatimuksia.
Liian moni odottelee prinsessaa, jota ei koskaan tule. Joku arkisemman näköinen nainen voisi olla hyvä kumppani, jos uskaltaisi kokeilla vaan.
miehillä on oikeus asettaa kriteerejä naiselle. miksi tyytyä naiseen, joka ei viehätä? ei naisetkaa tyydy tavalliseen mieheen. joten painuppa siitä muualle u l i s e m a a n miesten "liian korkeista" kriteereistä.
Jokainen suomalainen nainen on siis naimisissa kuuluisan näyttelijän tai laulajan kanssa?
Mietis uudelleen ja mars Prismaan :)
-eri
Prismassa et näe muuta kuin evidenssin kollektiivisesta tyytymisestä siihen mitä saa, sen sijaan mitä haluaisi.
Oletko koskaan rakastunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisiä on sekä miehiä että naisia, myös ystäviä kaipaavia.
Mikä siinä on että yksinäiselle ei kelpaa toinen yksinäinen? Pitäisi saada sekä puolisoksi että ystäväksi juuri se yksilö jolla on paljon vientiä eli on tosi suosittu?
Eikö voi jossain yksinäisten faceryhmässä katsoa että kuka siellä olevista toisista yksinäisistä olisi kiva ihminen ja tutustua häneen?
Jos itse on yksinäisyyteen taipuvainen, eli ei niin suosittu ja säkenöivä karismaattinen persoona, niin miksi se jolla on jo paljon ystäviä ja puolisoita tyrkyllä valitsisi sen yksinäisyyteen taipuvaisen henkilön? Mikä tässä yksinäisessä, luultavasti hiljaisessa, vaatimattomassa, ärsyttävässä tai suorastaan omituisessa ihmisessä vetoaisi tähän henkilöön joka on suosittu kaikkien kaveri? Seura valitsee kaltaisensa.
Kahdestä introvertistä tulee sosiaalisten tilanteiden jännittäjä ja aspergeri. Sen takia on hyvä, että toinen vanhemmista on ulospäinsuuntautunut ja taitava lukemaan ihmisiä.
Introvertit voivat olla hyvinkin taitavia sosiaalisesti ja hauska ihminen eikä mikään jännittäjä. Hän ei vain jaksa olla sosiaalinen koko ajan, vaan tarvitsee omaa aikaa enemmän kuin ekstrovertti.
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteeton, vaikka en haluaisi olla. Minulle paras tapa olisi olla yhdessä, mutta asua erikseen. Toki toisen luona käydään ja yövytäänkin, mutta hynttyyt pidetään erillään. Ei siis koskaan avoliittoa, vaikka avioliitto eli suhteen virallistaminen ei olisi poissuljettu.
Samoin. Haluan naimisiin, en avoliittoon.
Vierailija kirjoitti:
Miehiä deittailleena suurin ongelma on ollut mammanpoikuus. Voi olla myös isin poika, mutta harvemmin. Mies on 20+, jopa 30+, ja pesettää pyykkinsä äidillään. Äiti käy pesemässä ikkunat kahdesti vuodessa kun sillä on se kärsser, eikä mies tajua näistä asioista mitään. Äiti valitsee matot ja verhot ja hoitaa niiden sijoituksen huusholliin. Äiti päättää huonekalujen paikat, mies nostelee kun hän sanoo, missä mikäkin mööpeli on paras. Äidin kanssa käydään kaupassa, äiti laittaa koriin terveellisiä ruokia ja kertoo, mitä pitää ostaa ja mitä ei. Äiti hankkii kalsarit ja muistuttaa lakanoiden vaihdosta. Pahin äiti pesi poikansa p askakuorrutteisen vessan säännöllisesti, voi luoja. Mies sanoi mulle, että älä sitten rupee mitään hinkkaamaan, äiti tulee ylihuomenna.
Yhden kanssa ehdin kihlavaiheeseen, ja mietin ääneen pitäisikö olla kihlajaiskuva. No mies pohti asiaa äitinsä kanssa ja kertoi missä paikassa kuva otetaan, se oli äidin haluama paikka. Kertoi myös äidin odottavan kovasti lapsenlapsia ja kyllä se nyt innostuu, äiti on hauska kun se innostuu. Yööök. Nää äidit ovat myös kohdelleet mua kuin roskaa, jotain hupakkoa, joka ei mistään mitään tiedä. Miehen juoksevat vanhempiensa asioilla kun nämä sormia napsauttavat. Napanuorat ovat suomalaisilla miehillä tiukasti kiinni, ei kukaan järkevä nainen lähde tuollaiseen. Ihan samalla tavalla se äiti tunkee yhteiseenkin kotiin, ja mies seisoo tumput suorina.
Jaa? Tapailin juuri ennen koronaa naista, jolle oli ongelma se etten ollut varsinaisesti väleissä vanhempieni kanssa vaan liian yksinäinen susi.
Ei parisuhteessa olla ulkonäön kanssa! Se sisäinen ihminen, luonteensa ja persoonansa, on henkilö, ihminen, johon luodaan suhde.
Jos pelkkä ulkonuoto ratkaisee, kyse ei ole parisuhteesta, vaan omien seksuaalisten fantasioiden toteuttamisesta toisen kehoa käyttäen. Hyh.