Opettajat! Mikä oppilaalta tullut solvaus on mennyt eniten ihon alle? Ja meneekö ne muilla...?
Itselläni hirveä viikko takana yläkoululaisten kanssa ja mietin ensimmäistä kertaa pitkän urani aikana alanvaihtoa... Tällä hetkellä kyseessä ulkonäkööön viittaavia kommentteja. Näin henkilökohtaista v*ttuilua ei monessa duunissa kyllä kohtaa.. Tunne julkisesta nöyryytyksestä on läsnä melkein joka päivä. Tarvitseeko sitä kestää? Nuorempana jaksoi ja jutut meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta ehkä ne on alkaneet patoutua, koska kohta alkaa olla mitta täynnä.
Kommentit (242)
Vierailija kirjoitti:
Jälki-istuntoa vaan joka kerta ja viestiä kotiin mitä mussukat puuhaa. Ei saa alistua työpaikalla kiusaamiseen!
Omat kävivät vasta yläasteen ja siellä ei uskottu jälki-istuntoihin. Jos oli perseillyt, niin piti soittaa kotiin rehtorin silmän alla ja selittää tekemisensä. Se kuulemma oli kovin rangaistus, mitä koulu pystyi asettemaan nuorelle ja se toimii...
Meillä ei onneksi nuoret osallistunut suunsoittoon ja haukkumisiin. Lähinnä soitot tuli, kun on poistuttu koulunalueelta kauppaan, joka on siinä tien toisella puolella.
Voimia opettaijlle. Eihän tuollaista tarvitsis kenenkään sietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksette ota linjaa, että jokaisesta haistattelusta seuraa kasvatuskeskustelu, johon osallistuu myös huoltaja?
Koska silloin ei ehtisi mitään muuta tehdä.
Miksei ehtisi? Eihän tuohon mene kuin 15-30min per aukoja. Harvan kanssa joutuu useamman kerran keskustelemaan.
Oletko sinä opettaja?
Tärkeämmistäkin opiskelijaa koskevista asioista saa keskustella joka kuukausi... Vanhemmat ei ehkä välitä ja teini ei tajua omaa parastaan.
Että se siitä "yksi keskustelu riittää..."
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on tämä kummallinen perinne, että opettajille voidaan aukoa päätä miten sattuu. Ei tulisi kuuloonkaan monessa muussa maassa. Hyviä käytöstapoja opetetaan ja arvostetaan paljon enemmän muualla. Suomessa eletään tässä suhteessa kuin pellossa ja jotenkin vain alistutaan siihen, että tuollaisia ne teinit on.
Ei tuo kauhean pitkä perinne ole...
Ei tietenkään, kun olen ikuinen Jumalolento,
en kärsi traumaa, joten ei ole aihetta kostaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun itse olin koulussa, opettajille keksittiin ikäviä liikanimiä jotka liittyivät usein ulkonäköön, opetustyyliin tai puhetapaan. Ne nimitykset sitten levisivät oppilaiden keskuudessa ja puhuttiin aina liikanimellä kenen tunneille mennään. Yleensä näitä ei tietysti opettajalle itselleen sanottu, mutta joskus joku hölmömpi saattoi kiivastuspäissään sanoakin. Kyse ei siis ollut mistään ongelmanuorten oireilusta, vaan ihan tavallisten yläaste-ikäisten nuorten typerästä tavasta. Varmaan tuota on edelleenkin. Tämä on jäänyt itseä vähän vaivaamaan näin aikuisena.
Sama täällä. Olin ns. kiltti tyttö ja samoin kaverinikin olivat mutta kyllä meilläkin vaan oli tapana käyttää ja keksiä outoja ja jopa vähän loukkaavia lempinimiä opettajista. Silloin se oli mielestämme vain viatonta inside-hupia mutta nyt aikuisena olen potenut huonoa omaatuntoa asiasta.
Toisaalta käytöksemme kuvasti sitä, miten normalisoitua kiusaaminen ja naurunalaiseksi tekeminen tuolloin itse asiassa olikaan. Kukaan ei oikein ollut immuuni sellaiselle käytökselle ja myös opettajissa oli sellaisia, jotka pilkkasivat ja matkivat oppilaita opettajainhuoneessa kollegoidensa kesken. Nykyään tuntuu olevan kovin muotia valittaa siitä, kuinka huumori ja hassuttelu ei enää ole sallittua ja kuinka ihmiset eivät enää osaa nauraa itselleen. Minusta se on vain terve ja helpottava suuntaus, että enää ei pidetä hyväksyttävänä kenellekään nauramista kansallisuuden, sukupuolen tai muun ominaisuuden perusteella tai sen, että otetaan jokin piirre ja paisutellaan sitä niin naurettavuuksiin, että henkilöstä itsestään tulee sen myötä pelkkä vitsi. Toki sitä vielä esiintyy mutta asenteet sitä kohtaan ovat selvästi kielteisempiä kuin vielä 15-20 vuotta sitten.
"Jonkun pitäis suakin lyödä!" Näin totesi seiskaluokkalainen tyttö. Mitään en ollut hänelle sanonut enkä tehnyt, satuin vain olemaan paikalla, ja lapsi purki vihansa minuun. Pitkään tuntui inhottavalta. Onneksi tyttö vaihtoi koulua.
Vierailija kirjoitti:
"Jonkun pitäis suakin lyödä!" Näin totesi seiskaluokkalainen tyttö. Mitään en ollut hänelle sanonut enkä tehnyt, satuin vain olemaan paikalla, ja lapsi purki vihansa minuun. Pitkään tuntui inhottavalta. Onneksi tyttö vaihtoi koulua.
Tämän on selvästi joku aikuinen vihapäissään tälle tytölle sanonut.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä niillä jotka käyttäytyvät huonosti on paljon omia ongelmia omassa elämässään. Nuori voi olla häirikkö ja kiusaaja myös omalle ryhmälleen niin kuin kyseinen tyttö oli, hän yritti kyykyttää "kavereitaan" . Otti heikompia kavereikseen ja pomotti niitä, yritti teettää tehtävänsä heillä jne. Kun en tätä sallinut niin tuli läskiksi haukkuminen. Opettajan pitää olla haukkumisen yläpuolella ja jättää ne omaan arvoonsa, pistää sanomiset ö-mappiin. Toki kirjataan wilmaan ja tarvittaessa kurinpitomenettely.
Ikävämpää on tulla työkaverin kiusaamaksi, tästä on valitettavasti kokemusta.
Helpompi sanoa kuin tehdä. Jotta kiitos vain.
Vierailija kirjoitti:
Miksette ota linjaa, että jokaisesta haistattelusta seuraa kasvatuskeskustelu, johon osallistuu myös huoltaja?
Täytyisi istua kasvatuskeskustelussa joka päivä. Siellä huoltaja sitten tulisi silmille kuinka hänen nuppunsa saa sanoa mitä vain ja vika on opettajissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksette ota linjaa, että jokaisesta haistattelusta seuraa kasvatuskeskustelu, johon osallistuu myös huoltaja?
1) Luuletko että ne huoltajat aina saa paikalle?
2) Mistä revit ajan moiseen?
3) Miten tuo oppilaan käytöstä muuttaisi yhtään miksikään?
No mikä sitä oppilaan käytöstä sitten saisi muuttumaan?
SE ON VANHEMPIEN TEHTÄVÄ KASVATTAA LAPSENSA!
Vanhemmat ei laita enää lapsiaan kuriin, niinpä lapset saa ihan väärän mallin siitä, miten muita tulee kohdella. Hyvä ettei oikeuteen viedä, kun noita kullan nuppuja ojentaa. Pahimmillaan vanhempi vain hymyilee vieressä lapsen huonolle käytökselle.
Voisko niille ylääkoululaisille mitenkään opettaa, että toisen arvostelu - opettajankaan - ei ole ok? Eikö kouluilla ole mitään linjaa tuollaisen huutelun suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Voitaisiinko lainsäädännöllä helpottaa potkujen antamista koulusta yli 10-vuotiaille oppilaille?
Joutuisivat oppilaat vähän miettimään omaa käytöstään, kun riskinä olisi siirto toiseen kouluun ja pitkät koulumatkat. Tai sitten vanhemmat joutuisivat hoitamaan opetuksen kotona itse -> vanhemmille motivaatiota kasvattaa lapsensa kunnioittamaan opettajia.
Jokin kuri kouluihin on saatava. En tahdo fyysistä kuritusta ja rangaistuksia, vaan ihan luonnollisia seuraamuksia. Jos on törkeä, niin ei toisten pidä sitä sietää. Ja opiskelurauhaa tarvitsevat toisetkin oppilaat.
Periaatteessa hyviä ehdotuksia, mutta ainakin meidän yläkoulussa oppilaat pyritään pitämään siellä mahdollisimman pitkään, vaikka olisi mitä ongelmia. Huoltajat eivät useimmiten pysty ottamaan vastuuta näiden nuorten koulutuksesta tai käytöksestä, valitettavasti, ja niin olisivat nuoret ihan heitteillä. Ei pahoja tapauksia voi toisenkaan koulun ristiksi sysätä. Systeemi ei toimi, siinä olen samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Voisko niille ylääkoululaisille mitenkään opettaa, että toisen arvostelu - opettajankaan - ei ole ok? Eikö kouluilla ole mitään linjaa tuollaisen huutelun suhteen?
😁 On opetettu eskarista saakka, hyvänen aika!
Vierailija kirjoitti:
En ole opettaja, mutta ettei kai oikeasti ota jotain teinien ulkonäkökommentteja itseenne? Teinit on usein tosi ilkeitä ja pinnallisia. Ei niiden mielipiteistä kannata välittää. Ei niiden mielestä hyvännäköisiä ole kuin jotkut instagram-mallit.
Kyllä teineiltä voi ja myös pitää odottaa kohteliasta toiset huomioivaa käytöstä. Nykykoulun ongelma on, että väärintekijöille ei pysty antamaan mitään rangaistusta muuta kuin joku kehityskeskustelu, jossa nuori vain naureskelee ja pyörittelee silmiään. Kun alakoulussakaan ei pystytä puuttumaan huonoon käytökseen niin huono käytös vain jatkuu yläasteella ja myös pahenee kun lapselle tulee ikää ja kykyä olla vielä entistäkin kamalampi.
Eivät mitkään yksittäiset kommentit ole jääneet mieleen. Mutta yläluokilla sijaistaminen oli aika hirveää. Koko ajan olivat keksimässä jotain jäynää ja yleistä pilkkaa ja ylenkatsetta riitti. Yksikin luokka luuli, että sijaistamani opettaja on minun pomoni. Opettajan tuoli saattoi tunnin alussa löytyä milloin mistäkin nurkasta ja kerran siivouskomerosta!
Pahalta tuntui kun sairauslomalta palattuani (olin ollut kuolemankielissä ja oppilaat asiasta tiesivät) oppilas tölväisi: "Miks sun piti parantua ja tulla takas!" Ihmisiä sitä opetkin ollaan ja ihon alle välillä menee, vaikka ammatillisesti yrittää suhtautua ja ajatella, että tuollaiset kommentit kertoo enemmän oppilaan pahasta olosta kuin minusta.
Toinen mikä harmittaa on oppilaiden kommentointi ominaispiirteestäni, jonka huomaa väkisinkin. Olen kyllä opettanut, ettei kommentointi ole kohteliasta ja selittänyt mistä piirre johtuu jne, että "salaperäisyyden verho" väistyisi. Omat oppilaat eivät kommentoi mutta random-oppilaat kyllä. Eipä tuo vakavaa ole, mutta alkaa ärsyttämään ivallinen asenne, yleensä kun tuo kommentointi liittyy tilanteisiin, joissa auktoriteettiani yritetään horjuttaa. Vrt. jos joku sanoisi pyörätuolissa istuvalle: "Vttuako tommonen vammainen invalidi mulle yrittää päteä!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole solvaus, mutta ahdistun aina kun korotan ääntäni oppilaille sen jälkeen kun mikään muu ei auta, ja sitten vastaus on: "MIKSI SÄ HUUDAT?". Ja sitten valitetaan vanhemmille että se opettaja aina huutaa ja huoltajat näpyttää Wilmaan, että lapsi on niin herkkä ettei siedä huutamista.
Oikeasti? Ovatko nykyvanhemmat oikeasti noin kädettömiä? Onneksi en ole koulussa töissä.
Kyllä tai jotain mielenvikaisia...
Mulla on kaveripariskunta, jotka varjelee lapsia traumoilta. Eiköhän me kaikki, mutta... Nämä ei kotona koskaan korota ääntään. Puhuvat sellaista hellusen hempeetä kieltä. Eivät näytä muutenkaan tunteitaan lasten aikana.
Edes hautajaisiin eivät ottaneet lapsia mukaan, etteivät vaan näe äidistä vääristynyttä kuvaa. Eli äiti saattoi itkeä hautajaisissa, eivät ole ennen hänen nähneet itkevän. Kyseessä oli lasten äidinäidin hautajaiset. Tämä rouva oli paljon lasten elämässä ja ykskaks puff. ei ole enää, se kuoli. Jos tämä ei traumasoi, niin mikä sitten?
Meillä meni melkein välit tuossa hautajaisepisodissa, kun mun mielestä lasten olisi pitänyt saada olla siellä mukana. Jättää hyvästit, mutta nuo vaan pelkäs kasvojensa menettämistä lastensa edessä.
Heillä keskustellaan tunteet läpi, niitä ei muuten ilmi tuoda. Hyvä, että edes noin. Heillähän ei myöskään iloita turhan paljon, kun sekin on turhan päivästä tunnetta tyhjästä. esim ääneen nauru on kielletty. Mua on kovasti tästä kritisoitu. Enkä ole edes hohottaja, vaan ihan tavallinen nauraja. ;) Tai niillä tekee mieli revetä tyhjänpäiväseen röhönauruun jatkuvasti. etenkin kun noita sääntöjä kuuntelee.
Nämä myös ilmoittelevat Wilman välityksellä opettajille viikottain, että mikä opetuksessa tai opettajassa meni pieleen. Etenkin nyt korona-aikana, kun ovat seuranneet etäopetuksia. Mies tallentaa kaiken (omat puhelunsa), myös lasten koulutunnit. Niistä ollaan saatu koosteita, kuinka opettaja teki tai sanoi väärin.
voimia vaan kaikille opettajille. höyrypäitä riittää ja niiden lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole solvaus, mutta ahdistun aina kun korotan ääntäni oppilaille sen jälkeen kun mikään muu ei auta, ja sitten vastaus on: "MIKSI SÄ HUUDAT?". Ja sitten valitetaan vanhemmille että se opettaja aina huutaa ja huoltajat näpyttää Wilmaan, että lapsi on niin herkkä ettei siedä huutamista.
Oikeasti? Ovatko nykyvanhemmat oikeasti noin kädettömiä? Onneksi en ole koulussa töissä.
Kyllä tai jotain mielenvikaisia...
Mulla on kaveripariskunta, jotka varjelee lapsia traumoilta. Eiköhän me kaikki, mutta... Nämä ei kotona koskaan korota ääntään. Puhuvat sellaista hellusen hempeetä kieltä. Eivät näytä muutenkaan tunteitaan lasten aikana.
Edes hautajaisiin eivät ottaneet lapsia mukaan, etteivät vaan näe äidistä vääristynyttä kuvaa. Eli äiti saattoi itkeä hautajaisissa, eivät ole ennen hänen nähneet itkevän. Kyseessä oli lasten äidinäidin hautajaiset. Tämä rouva oli paljon lasten elämässä ja ykskaks puff. ei ole enää, se kuoli. Jos tämä ei traumasoi, niin mikä sitten?
Meillä meni melkein välit tuossa hautajaisepisodissa, kun mun mielestä lasten olisi pitänyt saada olla siellä mukana. Jättää hyvästit, mutta nuo vaan pelkäs kasvojensa menettämistä lastensa edessä.
Heillä keskustellaan tunteet läpi, niitä ei muuten ilmi tuoda. Hyvä, että edes noin. Heillähän ei myöskään iloita turhan paljon, kun sekin on turhan päivästä tunnetta tyhjästä. esim ääneen nauru on kielletty. Mua on kovasti tästä kritisoitu. Enkä ole edes hohottaja, vaan ihan tavallinen nauraja. ;) Tai niillä tekee mieli revetä tyhjänpäiväseen röhönauruun jatkuvasti. etenkin kun noita sääntöjä kuuntelee.
Nämä myös ilmoittelevat Wilman välityksellä opettajille viikottain, että mikä opetuksessa tai opettajassa meni pieleen. Etenkin nyt korona-aikana, kun ovat seuranneet etäopetuksia. Mies tallentaa kaiken (omat puhelunsa), myös lasten koulutunnit. Niistä ollaan saatu koosteita, kuinka opettaja teki tai sanoi väärin.
voimia vaan kaikille opettajille. höyrypäitä riittää ja niiden lapsia.
Siis oikeasti? En tiennyt että voi olla näin kaistapää vanhempia. Miten energia riittää tuollaiseen tyhjänpäiväiseen... varmaan sukupolvelta toiseen ollut tällainen sama kasvatusmetodi ja kukaan ei tajua sitä katkaista.
Voisit keksiä valmiiksi joukon näpäytyksiä, jotka voi ottaa tarvittaessa nopeasti käyttöön.
Esim tähän läskipersekommenttiin tai vastaavaan:
”Eskaristako olet tänne karannut kun noin lapsellisesti kommentoit?”
”Oletko jotenkin heikkolahjainen?” Kysyt niin kauan kuin vastaa, jollei vastaa kysyt joltain toiselta) Jatkokommenttina ”no miksi sitten käyttäydyt kuin sellainen / No se selittää paljon ”
”Taas tuli muistutus että murrosikäisten aivot ovat vielä kehitysvaiheessa”
”Eikö sinua kukaan rakasta kun ei ole opetettu käyttäytymään ”
Jne.