Päätin jo teininä, että jos lapsia ei ole ennen 25 vuoden ikää niin niitä ei edes tule.

Mua ahdistaisi olla 18 vuotias itsenäistyvä nuori jonka äiti olisi jo kuuskymppinen.  Siksi en tykkää että lapsia tehdään nelikymppisenä. 

Oletteko kysyneet niiltä nuorilta itseltään, ahdistaako heitä iäkkäämmät vanhemmat? Mulla on kaverina useampikin iltatähti, jonka vanhemmat ovat tuon ikäisiä (ite 22v) eikä ketään oo kyllä vanhempien ikä ahdistanu, kaikille on äiti hyvin rakas ja läheinen. Ja ite puolestaan olin lapsena usein kateellinen näille kavereille, kun heidän vanhemmat oli rikkaampia ja oli varaa antaa lapsille vaikka mitä sellasta nitä en ite saanu.

Mulla on rajana 30 vuotta, sen jälkeen en enää harkitse. On tässä vielä muutama vuosi mutta tuskin löydän sopivaa miestä siihen mennessä. Itse asiassa en edes etsi.

Mä päätin kans aikoinaan et hankin lapseni alle 30-v mut niin se mieli/elämän tilanteet vaan muuttui. Esikoinen syntyi kun olin 27, keskimmäinen 30 ja kuopus 37. Yhtään en ole katunut ja olen edelleen täysin tyytyväinen että mulla on toi kuopus vielä kotona.

Jokainen tekee omat valintansa ja elää niiden kanssa. Onneksi voimme muuttaa päätöksiämme jos tuntuu että niin ei ole tarkoitettukkaan kun elämän tilanteet muuttuu.

Mulla oli 40 vuotta, ja silti meni aika täpärälle.

Mulla oli myös teininä tuo raja, että 25v kaikki lapset olisi hankittu. Eipä ollut mulla mitään tietoa tosielämän realiteeteista. Luojan kiitos en ryhtynyt liian nuorena äidiksi vain periaatteesta. Nyt olen 28v ja ensimmäistä kertaa raskaana. Koen olevani valmis äidiksi ja elämä hymyilee :)

Mun raja oli 30 vuotta. Itsellä oli iäkkäät vanhemmat, en halunnut samaa omille lapsille. Vanhemmat kuoli kun olin parikymppinen.

Minä päätin jo teininä, että teen lapset 3 kpl vasta, kun on hyvä ammatti ja vakituinen työ. Opinnot vei lukion jälkeen 13 v, näistä 7,5 v jo työelämässä eli valmistuin ensimmäiseen ammattiin 25 v ja toiseen saman alan korkeampaan tutkintoon 33 v. Vakituisen viran sain 33 v.

Saman miehen kanssa olen ollut 19 v lähtien. Tein ainokaiseni vasta 35 v. Yritys kesti 1,5 v. En ehtinyt tehdä lapsia enempää, kun piti vielä väitellä 37 v ja hankkia neljäskin tutkinto samalta alalta 42 v. Ei ehtinyt tulla vauvakuumetta kaiken kiireen keskellä. Vähän jäi harmittamaan, kun lapsiluvuksi jäi 1. Nyt 45 v vähän kuumeilee, mutta on liian myöhäistä.

Tuo on hyvä päätös. Maailmassa on tarpeeksi väkeä.

Hyviä tollaset periaatteet. Ei ihme, että ihmiset masentuu kun pitää kiinni jostain teininä päätetyistä asioista. Antakaa nyt elämän viedä!

Jaahas, mitä väliä? Sun päätös. Mä tein kaikki nelja lastani sua vanhempana ja nyt 55+ ikaisenä mulla on edelleen kaksi teiniä asumassa kotona. En koe vapauttani riisteyksi, vaikka se on vissiin sun suurin pointtisi.

Minä en teininä edes miettinyt tuollaisia asioita. Olin ja elin päivä kerrallaan ja olin onnellinen.

Kuulostaa jotenkin ihan hullun hommalta tuollainen ehdottomuus. Asiat eivät vain mene niin kuin itse haluaa, joten siksi tuollaiset aikataulutukset ovat typeryyttä. Ne estävät myös normaalin elämän ja tekevät ihmisestä hermoraunion jo ennen kuin hän on lähelläkään tavoitettaan. Epätoivoisuus näkyy kauas ja ehdottomuus kaikessa on rumaa. Jos asiat riippuisivat vain itsestä, niin ok, ihan sama, mutta jos siihen sotkee vielä toisen ihmisenkin, niin sitten mennään metsään ja lujaa.

Tuollainen ehdoton ihminen on varmasti asettanut kaikelle muullekin elämälleen tarkat raamit ja jos joku mies siihen eksyisi mukaan, niin hänellekin olisi taatusti selkeät sävelet miten pitää olla ja käyttäytyä, mitä pitää tienata, miten edetä päästäkseen käskyttäjän kanssa samaan ja kuinka pitää olla samaan tyytyväinen. Hyi, sairasta. Pohja kaikelle hyvälle olisi pois jo ennen kuin suhde on alkanut, koska toinen on päättänyt näin. Hän on tehnyt jo käsikirjoituksen valmiiksi ja päättänyt lasten nimetkin kymmenen vuotta ennen lasten syntymää. Yök yök yök.

Kyllä, teininä kannattaa tehdä kaikki elämänsä tärkeimmät päätökset, kun aivot ovat vasta puoliksi kehittyneet. Mitäs muita tärkeitä asioita päätit jo teininä?

Ap menee metsään jo siinä, kun ajattelee lapsista vapautumista ennen kuin yksikään on ilmeisesti edes syntynyt.

Itse olen 25 ja jos tässä parin kolmen vuoden aikana ensimmäisen tekisi.

Haarat kiinni ja römpötin sulki, hyvä päätös.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 25 ja jos tässä parin kolmen vuoden aikana ensimmäisen tekisi.

Lapsia ei sitten noin vain "tehdä". Tai jotkut tekee ja toisilla iskee realiteetit päin naamaa ja voi joutua yrittämään kymmenenkin vuotta.

Minun isäni lähenteli nelikymppisiä minut saadessaan ja menehtyi syöpään ollessani 21.

Olen katkera ja surullinen kun yhteinen aika jäi niin lyhyeksi. Olisi ollut niin paljon juteltavaa ja olisi ollut mukava tehdä isä ylpeäksi omilla saavutuksilla elämässäni.

Olen itsekin päättänyt että lapset pitää tehdä alle 30-vuotiaana, mutta nyt olen 28-vuotta ja lapsia pitäisi tehdä nyt heti. Ei eilämäntilanne vielä anna myöten. Mies on, mutta ei vielä taloa mihin mahtuisi pienten lasten kanssa. Työskennellään asian eteen.

Vierailija kirjoitti:

Minä päätin jo teininä, että teen lapset 3 kpl vasta, kun on hyvä ammatti ja vakituinen työ. Opinnot vei lukion jälkeen 13 v, näistä 7,5 v jo työelämässä eli valmistuin ensimmäiseen ammattiin 25 v ja toiseen saman alan korkeampaan tutkintoon 33 v. Vakituisen viran sain 33 v.

Saman miehen kanssa olen ollut 19 v lähtien. Tein ainokaiseni vasta 35 v. Yritys kesti 1,5 v. En ehtinyt tehdä lapsia enempää, kun piti vielä väitellä 37 v ja hankkia neljäskin tutkinto samalta alalta 42 v. Ei ehtinyt tulla vauvakuumetta kaiken kiireen keskellä. Vähän jäi harmittamaan, kun lapsiluvuksi jäi 1. Nyt 45 v vähän kuumeilee, mutta on liian myöhäistä.

Niinpä, itse ei voi vaikuttaa kaikkeen ja tehdä jääräpäisiä käsikirjoituksia elämälleen. Hyvä niin.

Äläs nyt, mun reilu parikymppinen lapsi totesi nauraen tuossa kun vietin synttäreitäni että silloin kun hän oli teini ja lapsi niin hänen mielestään olin yhtä vanha kuin muidenkin äidit, että nyt sen huomaa miten nuori vielä olen, ja että hirvittää melkein miten nuori olin silloin kun lapseni sain :D Sain esikoiseni 19-vuotiaana :D

Sitä vain että lapsen mielestä se vanhempi on vanha, oli minkä ikäinen tahansa :D