Päätin jo teininä, että jos lapsia ei ole ennen 25 vuoden ikää niin niitä ei edes tule.
Nyt olen 28 ja juna meni jo. Siksi olisin halunnut nuorena lapsia kun niistä olisi myös "vapautunut" nuorena ja muutenkin muistan miten itse kun olin lapsi ja kaikki oli kateellisia sille kaverille jolla oli nuori äiti. Ja mitä nuorempana tekee lapset, niin ehitisi myös olemaan mukana niiden elämässä pitemmälle ja mahdollisten lastenlastenkin kanssa. En pidä ajatuksesta että tehdään lapsia yli 35 vuotiaana ja on jo yli 50 vuotias kun lapsi lentää pesästä.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas päätin jo yläasteella, etten halua lapsia, ja elin hyvää elämää sitoutumatta mihinkään. Sitten kuitenkin 27-vuotiaana tapasin elämäni miehen, jonka kanssa tuli tunne, että ihan tosissaan haluan olla koko elämäni tämän kanssa. Mieli muuttui myös siitä, mitä haluan siinä tilanteessa tehdä. Sain meidän esikoisen 31-vuotiaana, ja nyt päälle nelikymppisenä täällä haikeilen, kun lapset alkaa jo mennä omia menojaan, ja niistä pitää luopua. Mutta on sitäkin ihana katsella tällaiten sivuroolista.
Onneks sitä saa muuttaa mieltään, vaikka onkin parikymppisenä luullut tietävänsä täsmällisesti, mitä elämältään haluaa. ❤️
Alkuhuuma on biologinen prosessi, joka useimmilla saa aikaan lisääntymistarpeen. Pelkästään sitä varten se meihin on ohjelmoitu.
Muista hokea tuota itsellesi, jos joskus rakastut tai iskee vauvakuume, ettei sitten vaan käy joskus niin että päädyt parisuhteeseen ja hankit lapsia.
Mikä saa sinut käymään kiinni kommentin esittäjään silloin, kun puhutaan yleisesti ihmisistä joita me molemmat ilmeisesti olemme?
Muista hokea tuota itsellesi, jos joskus rakastut tai iskee vauvakuume, ettei sitten vaan käy joskus niin että päädyt parisuhteeseen ja hankit lapsia.