Lue keskustelun säännöt.
Moni naiseton mies haluaisi saada parisuhteen, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että lähtisivät sieltä pikkupitäjästä kaupunkiin.
17.04.2021 |
Tässä yksi syy, etten enää deittaile maalaisten kanssa.
Kommentit (337)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.TÄMÄ!
Jossain Helsingissä asuminen on niin kallista että yksinasuvat elävät koirankopeissa. Maalla samalla ihmisellä olisi 150 neliöinen omakotitalo.
Mä taas en maalta kaupunkiin muuttaneena ymmärrä ollenkaan miten ne 150 m2 tuo käytännössä lisäarvoa elämään suhteessa vaikka 42m2 kaksioon. Vanhemmallani on yli 100m2 okt maalla (asuu yksin) ja kämpässä on monta huonetta aina minimilämmöillä, kun ei niitä käytä mihinkään ja sähkölasku on silti valtava (mitä sitten pienennetään puulämmityksellä -> vapaa-aikaan kuuluu jatkuva puusavotta). Itselläni taas on siihen verrattuna pieni, mutta varsin riittävän kokoinen asunto, jossa kulut ovat pienet ja siivoukseen ei kulu hirveästi aikaa. En tässä perheen kanssa asuisi, mutta en yksin asuvana ole koskaan kaivannut lisää tilaa.
Pystyt harrastamaan asunnossasi?
Voit ruveta vaikka maalaamaan taulua ilman että työtila vie tilaa muulta välttämättömältä tilalta?
Voit urheilla kotonasi? Vaikka hankkia kuntopyörän ja juoksumaton, ehkä painot ja tangon?
Voit hoitaa kaiken viihdykkeesi kotona(vaikka nyt Korona aikana tai vaikka kanateenissa)?
No en ole koskaan ajatellut harrastaa maalaamista. Jos alkaisin harrastamaan, menisin varmaan jonnekin taidekursille, missä olisi telineet, maalit ja kankaat valmiisti. En koe, että harrastamiseni kärsisi tilanpuutteesta. Urheilua en harrastaisi kotona sisällä muutenkaan. Miksi ihmeessä haluaisin hankkia jonkun juoksumaton (levytangosta puhumattakaan) nurkkaan? Juoksen ulkona ja käyn salilla ja uimassa. Sali, uimahalli ja lenkkipolut lähellä, ei tarvi pyyhkiä pölyjä kuntopyörästä tai juoksumatosta kun salilla on siihen henkilökuntaa. Salimaksun maksan helposti sähkölaskun säästöillä ja saan paljon paremmat laitteet käyttööni. Korona-ajan voin kyllä katsella youtubesta jumppavideoita ja raivata telkkarin eteen tilaa.
150 m2 okt:ssä harrastamiseni kärsisi kaikesta siitä lumenpukkaamisesta, puusavotasta, siivoamisesta ja nurmikonleikkuusta ja pikku remppahommista, jotka veisivät ison osan vapaa-ajastani ja energiastani. Jos olisin joskus vanhempieni kanssa vielä asuessani ehdottanut juoksumaton hankkimista, vanhempani olisivat räjähtäneet nauramaan ja käskeneet ulos pukkaamaan nurmikkoa. "Siinä on sinulle juoksemista tarpeeksi. Vai että juoksumatto, anna mun kaikki kestää. Onhan tuolla metsää niin pitkälle kun jaksaa juosta".
Sali ja uimahalli eivät ole mitään vaihtoehtoja. Siellä ei saa olla rauhassa ja varsinin uimahalliin ei edes pääse koska haluaan. Lisäksi sinne pitää aina erikseen lähteä. Johon menee turhaan aikaan.
Kaupungeissa ei ole paikkoja missä lenkkeillä rauhassa.
Mulla on 10min kävely uimahalliin. Se on auki aamukuudesta iltayhdeksään. En ole kokenut, että haluaisin öisin uida. Lenkkeilen mielelläni kaupungissa. Reittejä voi varioidan loputtomasti. Helsingissä voin lähteä vaikka Kaivariin meren rannalle tai keskuspuistoon metsään. Mukavaa lenkkialuetta on myös vaikkapa Puu-Käpylässä.
Miten menet sinne lenkille kaivariin tai keskuspuistoon? Autolla vai julkisilla?
Minusta lenkki on sitä että sinne mennään lenkkeilemään. En näe mitään järkeä siinä että joutuu autolla menemään lenkille!
Sivusta huutelen että eikös sitten maalla ja pikkukaupungeissa toisaalta joudu menemään autolla asioille, mm. isompiin kauppoihin kun julkinen liikenne on heikompaa?
Siellä maalla on yleensä vain yksi tie sinne kotitalolle ja lenkki on aina sitä samaa tietä pitkin. Ensin yhteen suuntaan, sitten takaisin. Ei ole minun juttuni sellainen tylsyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hulluja saa ehdotella. Mutta kaikkeen hullutuksiin ei kannata suostua.
Nainen joka odottaa miehen eläneen vain heidän ensikohtaamistaan odotellen, odottaa miehen muuttavan naisen luo, hylkäävän kaiken mitä taakse jää uhrauksena naisen kanssa yhteen pääsemiseksi.
Ja vastineeksi? Saa kuulla omaa riittämättömyyttään maalaisena. Saa kuulla miten hänen tulee tottua kaupungin kotkotuksiin ja kiireen hälinään. On astunut suuren askeleen elämässään komromissina, jottei naisen vain tarvitsisi muuttaa mitään omassa elämässään.
Tällainen sävyhän näistä ketjun kommenteista kajastaa läpi. Ja sitten luetaan ketjuja kun miehellä ei ole mitää omaa tekemistä vaan se on ns. perässävedettävä. No ei olekaan, koska ne kaikki piti jättää taakseen. Talo, autot, moottoripyörä, kaverit ja hyväpalkkainen vakinainen työ.
Kai nyt aikuinen mies osaa itse päättää mitä elämällään tekee. Jos haluaa pysyä siellä missä on, niin sitten pysyy. Sitä vaan en ymmärrä, että miksi miehen pitää jättää auto ja moottoripyörä pois muuttokuormasta?
Koska kaupungissa ei ole niihin varaa. Rahat menee asuntoon eikä niille ole tallia.
Ei tietenkään ole varaa jos on pieni palkka ja huono ammatti. Täällä onneksi uskaltaa maksaa vähän isompaakin lainaa jos sellaisen saa, sillä asunnon (ja etenkin auton tallipaikan) saa helposti myytyä voitolla myös muutaman vuosikymmenen päästä (toisin kuin Tohmajärvellä). Lapsetkin tykkäävät kun perintö ei ole mikään lahoava, arvoton tönö jota ei saa myytyä ja josta pitää kuitenkin maksaa perintövero.
Tämäkin ketju meni ihme riitelemiseksi ja vastakkainasetteluksi. Kumminkin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.TÄMÄ!
Jossain Helsingissä asuminen on niin kallista että yksinasuvat elävät koirankopeissa. Maalla samalla ihmisellä olisi 150 neliöinen omakotitalo.
Mä taas en maalta kaupunkiin muuttaneena ymmärrä ollenkaan miten ne 150 m2 tuo käytännössä lisäarvoa elämään suhteessa vaikka 42m2 kaksioon. Vanhemmallani on yli 100m2 okt maalla (asuu yksin) ja kämpässä on monta huonetta aina minimilämmöillä, kun ei niitä käytä mihinkään ja sähkölasku on silti valtava (mitä sitten pienennetään puulämmityksellä -> vapaa-aikaan kuuluu jatkuva puusavotta). Itselläni taas on siihen verrattuna pieni, mutta varsin riittävän kokoinen asunto, jossa kulut ovat pienet ja siivoukseen ei kulu hirveästi aikaa. En tässä perheen kanssa asuisi, mutta en yksin asuvana ole koskaan kaivannut lisää tilaa.
Pystyt harrastamaan asunnossasi?
Voit ruveta vaikka maalaamaan taulua ilman että työtila vie tilaa muulta välttämättömältä tilalta?
Voit urheilla kotonasi? Vaikka hankkia kuntopyörän ja juoksumaton, ehkä painot ja tangon?
Voit hoitaa kaiken viihdykkeesi kotona(vaikka nyt Korona aikana tai vaikka kanateenissa)?
No en ole koskaan ajatellut harrastaa maalaamista. Jos alkaisin harrastamaan, menisin varmaan jonnekin taidekursille, missä olisi telineet, maalit ja kankaat valmiisti. En koe, että harrastamiseni kärsisi tilanpuutteesta. Urheilua en harrastaisi kotona sisällä muutenkaan. Miksi ihmeessä haluaisin hankkia jonkun juoksumaton (levytangosta puhumattakaan) nurkkaan? Juoksen ulkona ja käyn salilla ja uimassa. Sali, uimahalli ja lenkkipolut lähellä, ei tarvi pyyhkiä pölyjä kuntopyörästä tai juoksumatosta kun salilla on siihen henkilökuntaa. Salimaksun maksan helposti sähkölaskun säästöillä ja saan paljon paremmat laitteet käyttööni. Korona-ajan voin kyllä katsella youtubesta jumppavideoita ja raivata telkkarin eteen tilaa.
150 m2 okt:ssä harrastamiseni kärsisi kaikesta siitä lumenpukkaamisesta, puusavotasta, siivoamisesta ja nurmikonleikkuusta ja pikku remppahommista, jotka veisivät ison osan vapaa-ajastani ja energiastani. Jos olisin joskus vanhempieni kanssa vielä asuessani ehdottanut juoksumaton hankkimista, vanhempani olisivat räjähtäneet nauramaan ja käskeneet ulos pukkaamaan nurmikkoa. "Siinä on sinulle juoksemista tarpeeksi. Vai että juoksumatto, anna mun kaikki kestää. Onhan tuolla metsää niin pitkälle kun jaksaa juosta".
Sali ja uimahalli eivät ole mitään vaihtoehtoja. Siellä ei saa olla rauhassa ja varsinin uimahalliin ei edes pääse koska haluaan. Lisäksi sinne pitää aina erikseen lähteä. Johon menee turhaan aikaan.
Kaupungeissa ei ole paikkoja missä lenkkeillä rauhassa.
Mulla on 10min kävely uimahalliin. Se on auki aamukuudesta iltayhdeksään. En ole kokenut, että haluaisin öisin uida. Lenkkeilen mielelläni kaupungissa. Reittejä voi varioidan loputtomasti. Helsingissä voin lähteä vaikka Kaivariin meren rannalle tai keskuspuistoon metsään. Mukavaa lenkkialuetta on myös vaikkapa Puu-Käpylässä.
Miten menet sinne lenkille kaivariin tai keskuspuistoon? Autolla vai julkisilla?
Minusta lenkki on sitä että sinne mennään lenkkeilemään. En näe mitään järkeä siinä että joutuu autolla menemään lenkille!
Sivusta huutelen että eikös sitten maalla ja pikkukaupungeissa toisaalta joudu menemään autolla asioille, mm. isompiin kauppoihin kun julkinen liikenne on heikompaa?
Autoilla ne näyttää kaupassa käyvän Helsingissäkin, vaikka Triplaan pääsee julkisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on aika perverssiä, että aikuiset ihmiset jäävät pyörimään lapsuudenmaisemiin koko iäkseen. Eikö siivet todellakaan kanna kauemmaksi?
Kuka täällä sitten rouan tuottaisi, jos kaikki asuisivat kaupungissa? Ostettaisiinko kaikki ulkomailta isolla rahalla?
Aika monet maanviljelijät käy kaupungissa opiskelemassa itselleen tutkinnon. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa voi opiskella maataloustieteitä. Kyllä se 4-6v "maailmalla" tekisi teille jyväjemmareillekin hyvää, niin ei tarvitsisi suhtautua muihin niin epäluuloisesti ja vihamielisesti.
Tilastojen mukaan maanviljelijät ovat yksi korkeimmin koulutettuja ammattiryhmiä, jos jätetään tilastoista pois ne ammatit, joissa korkeakoulututkinto on edellytyksenä toiminnalle (lääkärit, juristit jne.). Eipä taida olla enää montakaan alle 40v ikäistä viljelijää, jolla ei olisi AMK-tutkintoa.
Ja peltojen tuottavuuden kehittäminen yhdistettynä hiilensidonnan tutkimuksen ja ympäristövaikutusten minimoimisteemojen keskellä on koko ajan kehittyvää tiedettä, joten luulen, että nuo "Kuka sitten ruoan tuottaa jos kaikki lähtee kaupunkiin?" -tyypit ei itse ole mitään maanviljelijöitä. Tai ainakaan kovin hyviä maanviljelijöitä.
Meinaatko, että vilja ja liha kasvatetaan tulevaisuudessa jossain kaupunkien sisällä?
Ei, mutta se tutkimus, jolla sitä toimintaa kehitetään tuottavammaksi tulee pitkälti yliopistoista ja muista valtion tutkimuslaitoksissa. Suomi on nääs aika hankala paikka kasvattaa ruokaa kun ollaan täällä pohjoisessa. Siksi jyväjemmarin kannattaa käydä lukemassa itsensä maataloustieteiden maisteriksi, sillä se antaa hyvät valmiudet ollaa menestynyt jyväjemmari myös 40 vuoden kuluttua. Oppii nääs ymmärtämään isoa kuvaa paremmin kun hallistee vaikka maaperätieteitä, kasvitiedettä sekä peltoympäristöjen patologiaa ja entomologiaa, sekä tietysti teknologiaa. Ja vaikka ympäristömuutosta, niin osaa ehkä hahmottaa niitä tulevaisuuden haasteita ruoantuotannossa. Itse en ole jyväjemmari, mutta huomaan silti kuinka valtavasti maatalous on minun elämäni aikana kehittynyt. Kyllä siinä koulutus auttaa.
Itse asiassa Suomi ei ole ruuantuotannon kannalta hankala paikka lainkaan, meillä vain pitää hyväksyä se, että sato ei ole yhtä suuri kuin eteläisessä Euroopassa tai edes Ruotsissa. Oikeat lajikkeet tuottavat kuitenkin varsin mukavasti ennen kaikkea laadukasta ruokaa, koska meillä ei ole samanlaista raskasmetallikuormitusta kuin on teollistuneemmissa osissa Eurooppaa.
Tärkeintä on tällä hetkellä olla lähtemättä mukaan siihen ajatukseen, että pärjäämme vallan hyvin ilman omaa ruuantuotantoa ja voimme ryhtyä EU:n ilmastotavoitteiden mukaiseksi valtiolliseksi hiilinieluksi, joka mahdollistaa muiden maiden teollisen ruuantuotannon myös suomalaisten tarpeisiin.
Yritätkö sä nyt vaittää, että tytkimuksella ei ole hirveästi sijaa maataloudessa vai? Kaikki oli hienosti jo 1700-luvulla, eikä tiede ole antanut mitään? Ilman tutkimusta nykyinen sato olisi Suomessa aika pientä. Ja tekniikat kehittyy koko ajan (koska niitä kehtietään koko ajan). Niitä uusia viljeltäviä kasveja ja lajikkeita löydetään ja kehitetään nimenomaan tutkimuksen avulla. Sadot kasvavat oikeanlaisella lannoituksella ja sato paranee oikeanlaisella maaperän hoidolla. Siihen liittyy todella paljon eri tekijöitä ja niitä opiskellaan koulussa, että maanviljelijät ymmärtävät sen kokonaisuuden mikä kasvuun ja tuottavuuteen vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on aika perverssiä, että aikuiset ihmiset jäävät pyörimään lapsuudenmaisemiin koko iäkseen. Eikö siivet todellakaan kanna kauemmaksi?
Kuka täällä sitten rouan tuottaisi, jos kaikki asuisivat kaupungissa? Ostettaisiinko kaikki ulkomailta isolla rahalla?
Aika monet maanviljelijät käy kaupungissa opiskelemassa itselleen tutkinnon. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa voi opiskella maataloustieteitä. Kyllä se 4-6v "maailmalla" tekisi teille jyväjemmareillekin hyvää, niin ei tarvitsisi suhtautua muihin niin epäluuloisesti ja vihamielisesti.
Tilastojen mukaan maanviljelijät ovat yksi korkeimmin koulutettuja ammattiryhmiä, jos jätetään tilastoista pois ne ammatit, joissa korkeakoulututkinto on edellytyksenä toiminnalle (lääkärit, juristit jne.). Eipä taida olla enää montakaan alle 40v ikäistä viljelijää, jolla ei olisi AMK-tutkintoa.
Ja peltojen tuottavuuden kehittäminen yhdistettynä hiilensidonnan tutkimuksen ja ympäristövaikutusten minimoimisteemojen keskellä on koko ajan kehittyvää tiedettä, joten luulen, että nuo "Kuka sitten ruoan tuottaa jos kaikki lähtee kaupunkiin?" -tyypit ei itse ole mitään maanviljelijöitä. Tai ainakaan kovin hyviä maanviljelijöitä.
Tuo hiilensidontahanke on lähinnä matemaattinen mallinnus, jolla pyritään lähinnä siihen, että kaupungissa ei tarvitse miettiä hiilensidontaa tai vaikka hulevesiä, kun saadaan valtakunnantasolla laskelmat maatalouden avulla kuntoon. Sinänsä on varsin hyvä nyt esilletullut ajatus siitä, että välillä ei viljellä ravintoa ja maa saa levätä ollen samalla hiilinieluna, mutta valitettavasti maailmanlaajuisesti asia on lähinnä kosmeettinen.
Kyllä sillä missä kunnossa suomen rannikkovedet Itämeressä sekä tietysti järvet ovat vaikuttaa ihan konkreettisesti nimenomaan suomalaisten elämään. Jos suomalainen maatalous rehevöittää vesistöjä, niin se rehevöittää niitä nimenomaan täällä eikä Kiinassa.
Esimerkiksi Porvoonjoki on käytännössä lahtelaisten viemäri jo ympäristölupatietojenkin pohjalta. Maatalouden päästöt eivät ole vuosikymmenissä muuttuneet, mikä on outoa, koska rannoilta on lähes kaikki karjatilat jo lopettaneet toimintansa. Tosin tätä asiaa ei ole edes selvitetty, on tyydytty pitämään maatalouden päästöjä vakiona, jotta Lahden vaikutus ei näyttäisi pahalta. Hiilensidontahankkeella ei olla tutkimassa ravinnevirtaumia vaan sitä, miten peltokasveja voidaan käyttää hiilensidontaan.
Kannattaa muuten muistaa, että vaikka jokienvarsilla ei viljeltäisi lainkaan tai ei olisi koskaan viljelty, niin maaperästä liukenee silti fosfaatteja veteen.
Koska maatalous on iso teollisuuden haara, niin tietenkin siinä pitää huomioida myös ne vaikutukset mitä sillä on ympäristölle, vaikka se ei vaikuta suoraan pellolta saatavan ruoan määrään. Maatalouden päästöjä on vaikea vähentää, sillä hajakuormitusta nyt vaan on. Siksi pitää tutkia esim kosteikkojen ja imeytyskentien vaikutusta. Nykyisin esimerkiksi käytetään niitä suojakaistaleita peltojen ja vesistöjen välissä ja se on auttanut jonkin verran. Mutta ei tähän voida vielä lopettaa, vaan tutkimus jatkuu ja jatkuu, sillä olosuhteet muuttuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.TÄMÄ!
Jossain Helsingissä asuminen on niin kallista että yksinasuvat elävät koirankopeissa. Maalla samalla ihmisellä olisi 150 neliöinen omakotitalo.
Mä taas en maalta kaupunkiin muuttaneena ymmärrä ollenkaan miten ne 150 m2 tuo käytännössä lisäarvoa elämään suhteessa vaikka 42m2 kaksioon. Vanhemmallani on yli 100m2 okt maalla (asuu yksin) ja kämpässä on monta huonetta aina minimilämmöillä, kun ei niitä käytä mihinkään ja sähkölasku on silti valtava (mitä sitten pienennetään puulämmityksellä -> vapaa-aikaan kuuluu jatkuva puusavotta). Itselläni taas on siihen verrattuna pieni, mutta varsin riittävän kokoinen asunto, jossa kulut ovat pienet ja siivoukseen ei kulu hirveästi aikaa. En tässä perheen kanssa asuisi, mutta en yksin asuvana ole koskaan kaivannut lisää tilaa.
Pystyt harrastamaan asunnossasi?
Voit ruveta vaikka maalaamaan taulua ilman että työtila vie tilaa muulta välttämättömältä tilalta?
Voit urheilla kotonasi? Vaikka hankkia kuntopyörän ja juoksumaton, ehkä painot ja tangon?
Voit hoitaa kaiken viihdykkeesi kotona(vaikka nyt Korona aikana tai vaikka kanateenissa)?
No en ole koskaan ajatellut harrastaa maalaamista. Jos alkaisin harrastamaan, menisin varmaan jonnekin taidekursille, missä olisi telineet, maalit ja kankaat valmiisti. En koe, että harrastamiseni kärsisi tilanpuutteesta. Urheilua en harrastaisi kotona sisällä muutenkaan. Miksi ihmeessä haluaisin hankkia jonkun juoksumaton (levytangosta puhumattakaan) nurkkaan? Juoksen ulkona ja käyn salilla ja uimassa. Sali, uimahalli ja lenkkipolut lähellä, ei tarvi pyyhkiä pölyjä kuntopyörästä tai juoksumatosta kun salilla on siihen henkilökuntaa. Salimaksun maksan helposti sähkölaskun säästöillä ja saan paljon paremmat laitteet käyttööni. Korona-ajan voin kyllä katsella youtubesta jumppavideoita ja raivata telkkarin eteen tilaa.
150 m2 okt:ssä harrastamiseni kärsisi kaikesta siitä lumenpukkaamisesta, puusavotasta, siivoamisesta ja nurmikonleikkuusta ja pikku remppahommista, jotka veisivät ison osan vapaa-ajastani ja energiastani. Jos olisin joskus vanhempieni kanssa vielä asuessani ehdottanut juoksumaton hankkimista, vanhempani olisivat räjähtäneet nauramaan ja käskeneet ulos pukkaamaan nurmikkoa. "Siinä on sinulle juoksemista tarpeeksi. Vai että juoksumatto, anna mun kaikki kestää. Onhan tuolla metsää niin pitkälle kun jaksaa juosta".
Sali ja uimahalli eivät ole mitään vaihtoehtoja. Siellä ei saa olla rauhassa ja varsinin uimahalliin ei edes pääse koska haluaan. Lisäksi sinne pitää aina erikseen lähteä. Johon menee turhaan aikaan.
Kaupungeissa ei ole paikkoja missä lenkkeillä rauhassa.
Mulla on 10min kävely uimahalliin. Se on auki aamukuudesta iltayhdeksään. En ole kokenut, että haluaisin öisin uida. Lenkkeilen mielelläni kaupungissa. Reittejä voi varioidan loputtomasti. Helsingissä voin lähteä vaikka Kaivariin meren rannalle tai keskuspuistoon metsään. Mukavaa lenkkialuetta on myös vaikkapa Puu-Käpylässä.
Miten menet sinne lenkille kaivariin tai keskuspuistoon? Autolla vai julkisilla?
Minusta lenkki on sitä että sinne mennään lenkkeilemään. En näe mitään järkeä siinä että joutuu autolla menemään lenkille!
Sivusta huutelen että eikös sitten maalla ja pikkukaupungeissa toisaalta joudu menemään autolla asioille, mm. isompiin kauppoihin kun julkinen liikenne on heikompaa?
Siellä maalla on yleensä vain yksi tie sinne kotitalolle ja lenkki on aina sitä samaa tietä pitkin. Ensin yhteen suuntaan, sitten takaisin. Ei ole minun juttuni sellainen tylsyys.
Sehän siinä onkin, että on vain se yksi paikka.
Kai se hiljaisuus ja tyyneys on sitten se juttu.
Olen kyllä itse sitä mieltä, että kuuntelen mieluummin naapurien askelääniä kuin vastaan jollekin uteliaalle naapurille, mitä meille kuuluu, niin se voi juoruta siitä akkansa kanssa. Maaseudulla kaikki tuntee kaikki, ja sekin voi olla omalla tavallaan ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.Joo, seuraa elämisen tason alennus jos muuttaa kaupunkiin. Neukkukaksio ei välttämättä kiinnosta jos on tottunut väljempiin oloihin. Naistakin saa kun lähtee ulkomaille ja välittömän seksuaalisen tarpeen saa helposti hoidettua netin ihmeellisen maailman kautta. On ihan hyvä, että nykyään ei enää ole maaseudullakaan sellaisia odotuksia, että miesten pitäisi hankkia vaimo ja mennä naimisiin. Sinkkuna on hyvä elää maaseudullakin.
Me kaupunkilaisnaiset ei olla erityisen kiinnostuneita köyhistä miehistä. Jos miehen varallisuus on varallisuutta vain bönden kontekstissa, niin antaa olla.
Montakos teitä siellä kaupungin vuokrayksiössä oikein majailee?
Tällä hetkellä minä ja tytär ja aviomies. Neliöitä on 90 ja omistamme asuntomme. On vielä sijoitusasuntokin, jonka olen itse maksanut ennen tätä nykyistä parisuhdetta. Sillä sijoituskaksionkin hinnalla saisi n. 10 rivarikaksiota maalta.
Rivarikolmioita myynnissä maaseudulla 20k, saa tingata.
Mun kaksion hinta-arvio on 230 000.
Sanoisin että kohtuuttoman kallis, mutta jos myytte niin hyvä pesämuna OK-talolle vaikka sipoosta tms..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.Tämähän se.
Esimerkiksi minä olen alle keskituloinen. Koska en muuttanut kaupunkiin, sain asua mukavassa rivariyksiössä ja rahaa jä käsirahan säästämiseen. Harrastuksia oli enemmän täällä. Nyt minulla on rivarikaksio järven rannalla, siisti auto, tarpeelliset harrastusvälineet ja säästöjä pahan päivän varalla.
Kaupungissa asuneet ei-huipputuloiset naiset ovat persaukisia. Mitään ei ole säästössä. Moni olisi kuin olisikin valmis muuttamaan tänne pikkukaupunkiin nyt kun kaverit ovat perheellistyneet ja ne kahvilat on kahlattu läpi. Mutta jostain syystä se tietty elämänvaihe on vietettävä kaupungissa, koska muutkin.
Nyt en kuitenkaan ole itse valmis tuosta vain ottamaan tuhlaajatyttöä joka haluaa perheen asap ja kiinnostuu kun saa tietää että minulla on asiat ok.
Olisiko sille naiselle ollut töitä just teidän kunnassa? Kaikissa kunnissa ei ole samoja töitä mitä Helsingissä tai Jyväskylässä. Esimerkiksi mun vanhempien kunta tarjoaa tällä hetkellä määräaikaista opettajan virkaa, osa-aikaista siivoojan duunia ja näemmä yhtä sossun pestiä. Tiedän ton kunnan siivousalueista, joissa moni kokeneempikin on lopettanut, koska palkka tuntuu naurettavalta verrattuna vastuualueen kokoon/vaativuuteen.
Mistä ihmeestä on syntynyt käsitys, että työpaikan pitää olla omassa pitäjässä. Minä ainakin menen mielelläni naapurikuntaan töihin.
No ei sekään välttämättä riitä.
Jos nainen on vaikka HR-päällikkö ja siellä lähikunnissa esim. 50 kilometrin säteellä on vain pieniä yrityksiä ja yksinyrittäjiä, niin eipä siellä ole työtä tuolla tittelillä. Pitäiskö yrittää HR:ää hoitamaan vaikka johonkin isän ja kahden pojan metsäurakointiyritykseen?
Ei kai "HR-päällikkö" ole mikään eläkevirka, ainakaan yksityisellä sektorilla? Kai ko. henkilö muihinkin töihin kykenee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on aika perverssiä, että aikuiset ihmiset jäävät pyörimään lapsuudenmaisemiin koko iäkseen. Eikö siivet todellakaan kanna kauemmaksi?
Kuka täällä sitten rouan tuottaisi, jos kaikki asuisivat kaupungissa? Ostettaisiinko kaikki ulkomailta isolla rahalla?
Aika monet maanviljelijät käy kaupungissa opiskelemassa itselleen tutkinnon. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa voi opiskella maataloustieteitä. Kyllä se 4-6v "maailmalla" tekisi teille jyväjemmareillekin hyvää, niin ei tarvitsisi suhtautua muihin niin epäluuloisesti ja vihamielisesti.
Tilastojen mukaan maanviljelijät ovat yksi korkeimmin koulutettuja ammattiryhmiä, jos jätetään tilastoista pois ne ammatit, joissa korkeakoulututkinto on edellytyksenä toiminnalle (lääkärit, juristit jne.). Eipä taida olla enää montakaan alle 40v ikäistä viljelijää, jolla ei olisi AMK-tutkintoa.
Ja peltojen tuottavuuden kehittäminen yhdistettynä hiilensidonnan tutkimuksen ja ympäristövaikutusten minimoimisteemojen keskellä on koko ajan kehittyvää tiedettä, joten luulen, että nuo "Kuka sitten ruoan tuottaa jos kaikki lähtee kaupunkiin?" -tyypit ei itse ole mitään maanviljelijöitä. Tai ainakaan kovin hyviä maanviljelijöitä.
Meinaatko, että vilja ja liha kasvatetaan tulevaisuudessa jossain kaupunkien sisällä?
Ei, mutta se tutkimus, jolla sitä toimintaa kehitetään tuottavammaksi tulee pitkälti yliopistoista ja muista valtion tutkimuslaitoksissa. Suomi on nääs aika hankala paikka kasvattaa ruokaa kun ollaan täällä pohjoisessa. Siksi jyväjemmarin kannattaa käydä lukemassa itsensä maataloustieteiden maisteriksi, sillä se antaa hyvät valmiudet ollaa menestynyt jyväjemmari myös 40 vuoden kuluttua. Oppii nääs ymmärtämään isoa kuvaa paremmin kun hallistee vaikka maaperätieteitä, kasvitiedettä sekä peltoympäristöjen patologiaa ja entomologiaa, sekä tietysti teknologiaa. Ja vaikka ympäristömuutosta, niin osaa ehkä hahmottaa niitä tulevaisuuden haasteita ruoantuotannossa. Itse en ole jyväjemmari, mutta huomaan silti kuinka valtavasti maatalous on minun elämäni aikana kehittynyt. Kyllä siinä koulutus auttaa.
Itse asiassa Suomi ei ole ruuantuotannon kannalta hankala paikka lainkaan, meillä vain pitää hyväksyä se, että sato ei ole yhtä suuri kuin eteläisessä Euroopassa tai edes Ruotsissa. Oikeat lajikkeet tuottavat kuitenkin varsin mukavasti ennen kaikkea laadukasta ruokaa, koska meillä ei ole samanlaista raskasmetallikuormitusta kuin on teollistuneemmissa osissa Eurooppaa.
Tärkeintä on tällä hetkellä olla lähtemättä mukaan siihen ajatukseen, että pärjäämme vallan hyvin ilman omaa ruuantuotantoa ja voimme ryhtyä EU:n ilmastotavoitteiden mukaiseksi valtiolliseksi hiilinieluksi, joka mahdollistaa muiden maiden teollisen ruuantuotannon myös suomalaisten tarpeisiin.
Ja millä perusteella sä väität, että Suomi ei ole hankala paikka ruoantuotannon kannalta? Lyhyt kasvukausi, kylmä ja vähän valoa, epävakaat sääolosuhteet ja sateinen kesä voi tuhota koko sadon, takatalvet voi pilata paljon, luontaisesti hapan ja aika vähäravinteinen maaperä. Ainoa syy miksi me täällä onnistutaan nyt kasvattamaan muuta kuin tyyyliin naurista on se, että lajikkeita on jalostettu selviämään täällä ja ollaan opeteltu lannoittamaan ja hoitamaan maaperää niin, että viljely onnistuu. Siten ollaan päästy edes nykyisen tasoiseen tuotantoon ja iso osa maasta on vieläkin aika kelvotonta kunnolliseen kasvinviljelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.TÄMÄ!
Jossain Helsingissä asuminen on niin kallista että yksinasuvat elävät koirankopeissa. Maalla samalla ihmisellä olisi 150 neliöinen omakotitalo.
Mä taas en maalta kaupunkiin muuttaneena ymmärrä ollenkaan miten ne 150 m2 tuo käytännössä lisäarvoa elämään suhteessa vaikka 42m2 kaksioon. Vanhemmallani on yli 100m2 okt maalla (asuu yksin) ja kämpässä on monta huonetta aina minimilämmöillä, kun ei niitä käytä mihinkään ja sähkölasku on silti valtava (mitä sitten pienennetään puulämmityksellä -> vapaa-aikaan kuuluu jatkuva puusavotta). Itselläni taas on siihen verrattuna pieni, mutta varsin riittävän kokoinen asunto, jossa kulut ovat pienet ja siivoukseen ei kulu hirveästi aikaa. En tässä perheen kanssa asuisi, mutta en yksin asuvana ole koskaan kaivannut lisää tilaa.
Pystyt harrastamaan asunnossasi?
Voit ruveta vaikka maalaamaan taulua ilman että työtila vie tilaa muulta välttämättömältä tilalta?
Voit urheilla kotonasi? Vaikka hankkia kuntopyörän ja juoksumaton, ehkä painot ja tangon?
Voit hoitaa kaiken viihdykkeesi kotona(vaikka nyt Korona aikana tai vaikka kanateenissa)?
No en ole koskaan ajatellut harrastaa maalaamista. Jos alkaisin harrastamaan, menisin varmaan jonnekin taidekursille, missä olisi telineet, maalit ja kankaat valmiisti. En koe, että harrastamiseni kärsisi tilanpuutteesta. Urheilua en harrastaisi kotona sisällä muutenkaan. Miksi ihmeessä haluaisin hankkia jonkun juoksumaton (levytangosta puhumattakaan) nurkkaan? Juoksen ulkona ja käyn salilla ja uimassa. Sali, uimahalli ja lenkkipolut lähellä, ei tarvi pyyhkiä pölyjä kuntopyörästä tai juoksumatosta kun salilla on siihen henkilökuntaa. Salimaksun maksan helposti sähkölaskun säästöillä ja saan paljon paremmat laitteet käyttööni. Korona-ajan voin kyllä katsella youtubesta jumppavideoita ja raivata telkkarin eteen tilaa.
150 m2 okt:ssä harrastamiseni kärsisi kaikesta siitä lumenpukkaamisesta, puusavotasta, siivoamisesta ja nurmikonleikkuusta ja pikku remppahommista, jotka veisivät ison osan vapaa-ajastani ja energiastani. Jos olisin joskus vanhempieni kanssa vielä asuessani ehdottanut juoksumaton hankkimista, vanhempani olisivat räjähtäneet nauramaan ja käskeneet ulos pukkaamaan nurmikkoa. "Siinä on sinulle juoksemista tarpeeksi. Vai että juoksumatto, anna mun kaikki kestää. Onhan tuolla metsää niin pitkälle kun jaksaa juosta".
Sali ja uimahalli eivät ole mitään vaihtoehtoja. Siellä ei saa olla rauhassa ja varsinin uimahalliin ei edes pääse koska haluaan. Lisäksi sinne pitää aina erikseen lähteä. Johon menee turhaan aikaan.
Kaupungeissa ei ole paikkoja missä lenkkeillä rauhassa.
Mulla on 10min kävely uimahalliin. Se on auki aamukuudesta iltayhdeksään. En ole kokenut, että haluaisin öisin uida. Lenkkeilen mielelläni kaupungissa. Reittejä voi varioidan loputtomasti. Helsingissä voin lähteä vaikka Kaivariin meren rannalle tai keskuspuistoon metsään. Mukavaa lenkkialuetta on myös vaikkapa Puu-Käpylässä.
Miten menet sinne lenkille kaivariin tai keskuspuistoon? Autolla vai julkisilla?
Minusta lenkki on sitä että sinne mennään lenkkeilemään. En näe mitään järkeä siinä että joutuu autolla menemään lenkille!
Sivusta huutelen että eikös sitten maalla ja pikkukaupungeissa toisaalta joudu menemään autolla asioille, mm. isompiin kauppoihin kun julkinen liikenne on heikompaa?
Autoilla ne näyttää kaupassa käyvän Helsingissäkin, vaikka Triplaan pääsee julkisilla.
Osa käy, osa ei. Itsellä ei ole autoa ja liikun julkisilla ja pyörällä ja kävellen:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.Tämähän se.
Esimerkiksi minä olen alle keskituloinen. Koska en muuttanut kaupunkiin, sain asua mukavassa rivariyksiössä ja rahaa jä käsirahan säästämiseen. Harrastuksia oli enemmän täällä. Nyt minulla on rivarikaksio järven rannalla, siisti auto, tarpeelliset harrastusvälineet ja säästöjä pahan päivän varalla.
Kaupungissa asuneet ei-huipputuloiset naiset ovat persaukisia. Mitään ei ole säästössä. Moni olisi kuin olisikin valmis muuttamaan tänne pikkukaupunkiin nyt kun kaverit ovat perheellistyneet ja ne kahvilat on kahlattu läpi. Mutta jostain syystä se tietty elämänvaihe on vietettävä kaupungissa, koska muutkin.
Nyt en kuitenkaan ole itse valmis tuosta vain ottamaan tuhlaajatyttöä joka haluaa perheen asap ja kiinnostuu kun saa tietää että minulla on asiat ok.
Olisiko sille naiselle ollut töitä just teidän kunnassa? Kaikissa kunnissa ei ole samoja töitä mitä Helsingissä tai Jyväskylässä. Esimerkiksi mun vanhempien kunta tarjoaa tällä hetkellä määräaikaista opettajan virkaa, osa-aikaista siivoojan duunia ja näemmä yhtä sossun pestiä. Tiedän ton kunnan siivousalueista, joissa moni kokeneempikin on lopettanut, koska palkka tuntuu naurettavalta verrattuna vastuualueen kokoon/vaativuuteen.
Mistä ihmeestä on syntynyt käsitys, että työpaikan pitää olla omassa pitäjässä. Minä ainakin menen mielelläni naapurikuntaan töihin.
Minä taas en. En halua ajaa talvella monen kymmenen kilometrin työmatkaa huonosti hoidetuilla teillä ties millä lumipyryllä tai tappoliukkailla vaikka oma auto minulla onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesihminenn kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äiti oli vuosia kotiäitinä vain miehensä tulojen varassa ja siitä hän sai kuulla mieheltä niin paljon, että ei halunnut minulle samaa. Äiti suorastaan jankutti, että naisella pitää olla koulutus, ammatti ja omat rahat eikä ikinä saa joutua tilanteeseen, jossa omia tuloja ei ole. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun tilipäivänä näkee rahat omalla henkilökohtaisella tilillä. Sellaista miestä ei olekaan, että hänen vuokseen luopuisin työstäni ja muuttaisin työttömäksi miehen luo.
Sitten jos tasa-arvo joskus oikeasti toteutuu, niin pääsemme tuosta todella vanhakantaisesta ajattelusta eroon, jossa miehen rahat ovat yhteisiä, mutta naisen tienaamat rahat vain naisen käytössä.
Äläpä höpöliini lue omiasi. Tietenkin palkat tulevat kummankin omille tileille, josta kumpikin siirtää taloustilille sovitun summan. Meillä yhteiset kulut jaetaan eurolleen tasan, koska pidän niistä kirjaa. Minä teen päätökset, mitkä menot kuuluvat yhteisiin eli sinne ei laiteta saunalajoja tai vastaavia.
Jos taloustilanne on äärimmäisen tiukka, niin ymmärrän tarpeen pitää tarkkaan kirjaa menoista, mutta yleisesti pitäisin liian rasittavana laskea kaikkia eurolleen, tai että "minä teen päätökset" yhteisistä menoista, olipa se minä kumpi tahansa. Yhdessä ollaan, mutta hieman rennompi meininki raha-asioissa, vaikkei tuhlailleen eletäkään, eikä mitään saunakaljoja tms. osteta, kun emme juo alkoholia. Terveisin eräs aviomies
Teen budjetin ja pidän kirjaa menoista, koska se on mielenkiintoista. Älä tee noin yksinkertaisia päätelmiä.
Pahoittelen, jos käsitin väärin. Itse tein noin ensimmäisenä opiskeluvuonna, jolloin syitä olivat ehkä mielenkiinnon lisäksi ehdottomasti myös tarve pitää pientä budjettia ja säästää rahaa ulkomaan opintoja varten. Mutta entäs tuo "minä teen päätökset"? Kuulosti vähän siltä, että miehesi on ns. tossun alla, mutta ehkä sekään ei pidä paikkaansa? Terveisin aiempi kommentoija
Niin, minä päätän mitkä kulut kuuluvat yhteisiin menoihin ja mitkä henkilökohtaisiin. Mitä kummallista siinä on? Esimerkiksi omien autojen menot ovat henkilökohtaisia, mutta autolla tehdyt yhteiset reissut ovat yhteisiä menoja. Minun läppäri on henkilökohtainen meno vaikka mieskin sitä käyttää.
Onhan se nyt oudon tuntuista että sinä yksin sen päätät .
Eri
Minulla on pienemmät tulot, mutta menot maksetaan puoliksi. Tästähän on usein täälläkin kirjoitettu, että elintason määrää pienempituloinen, kun tuloissa on eroa.
Oletko tosissasi? Miksi puoliksi, vaikka miehellä on parempi rahatilanne? Mitä tapahtuu miehen ylimääräisille rahoille? En ymmärrä pariskuntia, joissa toinen voi olla köyhempi ja toinen rikkaampi. Ja sanon tämän itse paremmin tienaavana puoliskona. Avioliitto on mielestäni yhteinen elämänmittaiseksi tarkoitettu liitto, jossa ollaan yhtä rikkaita tai yhtä köyhiä.
Ero ei ole niin iso, että siitä kannattaa stressata. Ja kuten aiemmin kirjoitin, minulle se oma raha on se juttu. Mies voi huoletta rahoittaa kallista harrastustaan, se ei ole minulta pois. Miehellä ei myöskään ole mitään sanomista teenpä omilla rahoillani mitä tahansa. Elintasohan on minun mukaani mitoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.Tämähän se.
Esimerkiksi minä olen alle keskituloinen. Koska en muuttanut kaupunkiin, sain asua mukavassa rivariyksiössä ja rahaa jä käsirahan säästämiseen. Harrastuksia oli enemmän täällä. Nyt minulla on rivarikaksio järven rannalla, siisti auto, tarpeelliset harrastusvälineet ja säästöjä pahan päivän varalla.
Kaupungissa asuneet ei-huipputuloiset naiset ovat persaukisia. Mitään ei ole säästössä. Moni olisi kuin olisikin valmis muuttamaan tänne pikkukaupunkiin nyt kun kaverit ovat perheellistyneet ja ne kahvilat on kahlattu läpi. Mutta jostain syystä se tietty elämänvaihe on vietettävä kaupungissa, koska muutkin.
Nyt en kuitenkaan ole itse valmis tuosta vain ottamaan tuhlaajatyttöä joka haluaa perheen asap ja kiinnostuu kun saa tietää että minulla on asiat ok.
Olisiko sille naiselle ollut töitä just teidän kunnassa? Kaikissa kunnissa ei ole samoja töitä mitä Helsingissä tai Jyväskylässä. Esimerkiksi mun vanhempien kunta tarjoaa tällä hetkellä määräaikaista opettajan virkaa, osa-aikaista siivoojan duunia ja näemmä yhtä sossun pestiä. Tiedän ton kunnan siivousalueista, joissa moni kokeneempikin on lopettanut, koska palkka tuntuu naurettavalta verrattuna vastuualueen kokoon/vaativuuteen.
Mistä ihmeestä on syntynyt käsitys, että työpaikan pitää olla omassa pitäjässä. Minä ainakin menen mielelläni naapurikuntaan töihin.
No ei sekään välttämättä riitä.
Jos nainen on vaikka HR-päällikkö ja siellä lähikunnissa esim. 50 kilometrin säteellä on vain pieniä yrityksiä ja yksinyrittäjiä, niin eipä siellä ole työtä tuolla tittelillä. Pitäiskö yrittää HR:ää hoitamaan vaikka johonkin isän ja kahden pojan metsäurakointiyritykseen?
Ei kai "HR-päällikkö" ole mikään eläkevirka, ainakaan yksityisellä sektorilla? Kai ko. henkilö muihinkin töihin kykenee?
No joo, mutta mihin muuhun, jota voisi maaseudulla tehdä?
Viereisen kylän Lidliin kassaksi? Siivoojaksi kunnan alueelle? Palkka putoaisi kyllä tehokkaasti.
Ei tule mitään oikeasti samanarvoista työtä mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on aika perverssiä, että aikuiset ihmiset jäävät pyörimään lapsuudenmaisemiin koko iäkseen. Eikö siivet todellakaan kanna kauemmaksi?
Kuka täällä sitten rouan tuottaisi, jos kaikki asuisivat kaupungissa? Ostettaisiinko kaikki ulkomailta isolla rahalla?
Aika monet maanviljelijät käy kaupungissa opiskelemassa itselleen tutkinnon. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa voi opiskella maataloustieteitä. Kyllä se 4-6v "maailmalla" tekisi teille jyväjemmareillekin hyvää, niin ei tarvitsisi suhtautua muihin niin epäluuloisesti ja vihamielisesti.
Tilastojen mukaan maanviljelijät ovat yksi korkeimmin koulutettuja ammattiryhmiä, jos jätetään tilastoista pois ne ammatit, joissa korkeakoulututkinto on edellytyksenä toiminnalle (lääkärit, juristit jne.). Eipä taida olla enää montakaan alle 40v ikäistä viljelijää, jolla ei olisi AMK-tutkintoa.
Ja peltojen tuottavuuden kehittäminen yhdistettynä hiilensidonnan tutkimuksen ja ympäristövaikutusten minimoimisteemojen keskellä on koko ajan kehittyvää tiedettä, joten luulen, että nuo "Kuka sitten ruoan tuottaa jos kaikki lähtee kaupunkiin?" -tyypit ei itse ole mitään maanviljelijöitä. Tai ainakaan kovin hyviä maanviljelijöitä.
Tuo hiilensidontahanke on lähinnä matemaattinen mallinnus, jolla pyritään lähinnä siihen, että kaupungissa ei tarvitse miettiä hiilensidontaa tai vaikka hulevesiä, kun saadaan valtakunnantasolla laskelmat maatalouden avulla kuntoon. Sinänsä on varsin hyvä nyt esilletullut ajatus siitä, että välillä ei viljellä ravintoa ja maa saa levätä ollen samalla hiilinieluna, mutta valitettavasti maailmanlaajuisesti asia on lähinnä kosmeettinen.
Kyllä sillä missä kunnossa suomen rannikkovedet Itämeressä sekä tietysti järvet ovat vaikuttaa ihan konkreettisesti nimenomaan suomalaisten elämään. Jos suomalainen maatalous rehevöittää vesistöjä, niin se rehevöittää niitä nimenomaan täällä eikä Kiinassa.
Esimerkiksi Porvoonjoki on käytännössä lahtelaisten viemäri jo ympäristölupatietojenkin pohjalta. Maatalouden päästöt eivät ole vuosikymmenissä muuttuneet, mikä on outoa, koska rannoilta on lähes kaikki karjatilat jo lopettaneet toimintansa. Tosin tätä asiaa ei ole edes selvitetty, on tyydytty pitämään maatalouden päästöjä vakiona, jotta Lahden vaikutus ei näyttäisi pahalta. Hiilensidontahankkeella ei olla tutkimassa ravinnevirtaumia vaan sitä, miten peltokasveja voidaan käyttää hiilensidontaan.
Kannattaa muuten muistaa, että vaikka jokienvarsilla ei viljeltäisi lainkaan tai ei olisi koskaan viljelty, niin maaperästä liukenee silti fosfaatteja veteen.
Ja ihan vaan tiedoksi, että on vähentynyt:
"Maataloudesta tuleva fosforikuormitus jatkoi kasvuaan aina 1990-luvulle asti. Sittemmin kuormitus kääntyi laskuun. Nykyisin fosforikuormitus on vähentynyt 1990-luvun lopun tasosta noin 20 %. Vähennys on suurin Merenkurkun ja Perämeren valuma-alueella (28 %).
Sitä vastoin mereen päätyvä typpikuormitus kasvoi vielä 2000-luvullakin erityisesti Perämereen laskevista joista. Nousun oletetaan johtuvan peltoalan ja kotieläintuotannon kasvusta sekä lisääntyneestä lannan levityksestä. Vasta vuosina 2007–2012 typpikuormitus hieman vähentyi."
https://itameri.fi/fi-FI/Luonto_ja_sen_muutos/Itameren_tila/Rehevoitymi…
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä miehen on kehua naista, vaikkapa lämmitetystä eines ruoasta. Nainen kokee olevansa tarpeellinen, jättävänsä jäljen maailmanhistoriaan.
Nainen jäträä aina jälkensä maailmanhistoriaan luomalla kaikki ihmiset. Toki mieskin on alkuunpanossa mukana mutta kuten aina mies tekee niin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.Tämähän se.
Esimerkiksi minä olen alle keskituloinen. Koska en muuttanut kaupunkiin, sain asua mukavassa rivariyksiössä ja rahaa jä käsirahan säästämiseen. Harrastuksia oli enemmän täällä. Nyt minulla on rivarikaksio järven rannalla, siisti auto, tarpeelliset harrastusvälineet ja säästöjä pahan päivän varalla.
Kaupungissa asuneet ei-huipputuloiset naiset ovat persaukisia. Mitään ei ole säästössä. Moni olisi kuin olisikin valmis muuttamaan tänne pikkukaupunkiin nyt kun kaverit ovat perheellistyneet ja ne kahvilat on kahlattu läpi. Mutta jostain syystä se tietty elämänvaihe on vietettävä kaupungissa, koska muutkin.
Nyt en kuitenkaan ole itse valmis tuosta vain ottamaan tuhlaajatyttöä joka haluaa perheen asap ja kiinnostuu kun saa tietää että minulla on asiat ok.
Olisiko sille naiselle ollut töitä just teidän kunnassa? Kaikissa kunnissa ei ole samoja töitä mitä Helsingissä tai Jyväskylässä. Esimerkiksi mun vanhempien kunta tarjoaa tällä hetkellä määräaikaista opettajan virkaa, osa-aikaista siivoojan duunia ja näemmä yhtä sossun pestiä. Tiedän ton kunnan siivousalueista, joissa moni kokeneempikin on lopettanut, koska palkka tuntuu naurettavalta verrattuna vastuualueen kokoon/vaativuuteen.
Mistä ihmeestä on syntynyt käsitys, että työpaikan pitää olla omassa pitäjässä. Minä ainakin menen mielelläni naapurikuntaan töihin.
No ei sekään välttämättä riitä.
Jos nainen on vaikka HR-päällikkö ja siellä lähikunnissa esim. 50 kilometrin säteellä on vain pieniä yrityksiä ja yksinyrittäjiä, niin eipä siellä ole työtä tuolla tittelillä. Pitäiskö yrittää HR:ää hoitamaan vaikka johonkin isän ja kahden pojan metsäurakointiyritykseen?
Ei kai "HR-päällikkö" ole mikään eläkevirka, ainakaan yksityisellä sektorilla? Kai ko. henkilö muihinkin töihin kykenee?
Ei millään sektorilla ole enää mitään "eläkevirkoja". Mutta jos on erikoistunut tiettyyn alaan, niin pitäisi erikseen opetella uusi ala, että voisi pärjätä maaseudulla.
Lähtisitkö itse hyvästä virasta pois uuden puolison perässä, silläkin riskillä että joudut olemaan pitkään työttömänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupunkilaistunut nainen, mitä oikeasti osaat tehdä, jos asut kerrostalossa? Eihän siellä tarvi tehdä mitään muuta kuin mitättömiä kotitaloustöitä, jotka hoituvat kaiken muun ohessa vasemmalla kädellä. Tuommoisessa ympäristössä oikea mies turhautuu toimettomuuteen.
Osaan kieliä, käytän erilaisia tietojärjestelmiä, hoidan lasta, käyn salilla, osaan tehdä peruskotiruokaa...
Mitä sitten pitäisi osata?
Kaupungissa miehillä niin kuin naisillakin on harrastuksia, joissa voi purkaa energiaa ja keksiä mielekästä tekemistä. Ei istuta koko päivää kotona peukaloita pyörittelemässä.
Harrastus on turha jos silloin ei tee jotain mistä on hyötyä.
Missä Helsingissä teet metalli tai puutöitä jos ne eivät kuulu omaan työhösi?
Missä voi tehdä omia projekteja?
Ja tämä taitaa ollakin maalaismiesten ja kaupunkilaisten suurin ero.
MInusta harrastusten kautta nimenomaan haetaan elämään jotain uusia taitoja tai elämyksiä. Ei aineellisten tavaroiden tekeminen ole ainoa tapa elää.
Miksi oletat, että maalla harrastus on tavaroiden tekemistä? Uusia taitoja ja elämyksiä saa vaikka opettelemalla sijoittamista, joka todella on asia, josta on hyötyä. Maalla valokuvataan, opiskellaan nettiluennoilla, käydään äijäjoogassa ja pelataan padelia. Mistään niistä ei synny tavaroita, mutta sitähän kaupunkilaisen on hankala käsittää. Heille maaseutu on lauma ihmisiä, joiden pihaan voi koska tahansa ajaa kysymään, missä teillä on vessa.
Millä tavalla valokuvaaminen tai padel on hyödyllistä? Ainakin aiemmin joku maalainen julisti, että harrastus on turha jos siinä ei tee jotain hyödyllistä. Ja siksi pitää harrastaa puu- tai metallitöitä. Projekteja. Valokuvaaminen kuulostaa noiden rinnalla juuri sellaiselta kaupunkilaisten typerältä nössöharrastukselta, jolla ei saavuta mitään järkevää.
Ei harrastuksen tarvitse olla "järkevää", eikä kaikesta tarvitse tehdä itselleen uraa.
Harrastuksen tarkoitus on viihdyttää, tuottaa elämyksiä ja rentouttaa. Tarjota vastapainoa arjen työlle ja rutiineille.
Puu- ja metallityöt ovat minusta osa sitä arjen puuhaa, jota en laskisi ollenkaan harrastukseksi, jos kaikki työt tulevat johonkin arkikäyttöön. Voi kai niidenkin parissa rentoutua, mutta mitä elämyksiä siitä saa, että teinpäs aidanseipään?
Mikäs aivopieru tämä nyt oli?
Minusta taas harrastukset ovat juurikin tekemistä, luomista, jne. Eivät passiivisia elämyksiä ja kokemuksia.
Oi, kaksi maalaista tappelee siitä, mikä on "oikea harrastus"! Minusta taas vaikuttaa todella tylsämieliseltä, jos kaikessa pitää saavuttaa jotain käsinkosketeltavaa että se olisi nautinnollista.
Minä asun Tampereen keskustassa.
Tosin olen kyllä kotoisin maaseudulta ja tiedän ne mahdollisuudet mitä siellä on. Siellä voi harrastaa noita puutöitä, pyöräillä ja kävellä, marjastaa ja sienestää ja tehdä hilloa/mehua. Kesällä voi veneillä ja kalastaa, uida järvessä.
Talvella voi hiihtää, pilkkiä ja ajella mönkijällä.
Jos haluaa tehdä oikeasti jotain uutta, pitää muuttaa kaupunkiin asumaan.
Terkut sinne keskustaan, asuin siellä 20 vuotta, ihan mukavaa aikaa. Itse tarvitsen vanhemmiten tilaa ympärilleni ja koiralle. Mielestäni on mukavaa harrastaa puutarhanhoitoa omassa pihassa, Tampereella kuitenkin vielä kohtuuhintaan.
Terveisiä vaan täältä kaupungista! Täälläkin voi kasvattaa kukkia ja vihanneksia sisällä sekä ulkona. Osalla on talvea varten varattuna tehokkaat lämpölamput ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.Joo, seuraa elämisen tason alennus jos muuttaa kaupunkiin. Neukkukaksio ei välttämättä kiinnosta jos on tottunut väljempiin oloihin. Naistakin saa kun lähtee ulkomaille ja välittömän seksuaalisen tarpeen saa helposti hoidettua netin ihmeellisen maailman kautta. On ihan hyvä, että nykyään ei enää ole maaseudullakaan sellaisia odotuksia, että miesten pitäisi hankkia vaimo ja mennä naimisiin. Sinkkuna on hyvä elää maaseudullakin.
Me kaupunkilaisnaiset ei olla erityisen kiinnostuneita köyhistä miehistä. Jos miehen varallisuus on varallisuutta vain bönden kontekstissa, niin antaa olla.
Tulihan se sieltä lopulta. Pillua saa rahalla, onhan sille kansanomainen nimikin, mutta jääköön nyt sanomatta.
Täällä paukutellaan henkseleitä jonkun maalaiskylän okt:n takia, vaikka se okt maksaisi vähemmän kuin paikka autohallissa Helsingissä. Ja sitten joku vielä leijuu jollain rivarikaksiolla, vaikka niitä kaupungin "koirankoppeja" dissataan. Jos maalle muuttaisin, niin sitten saisi luvan olla okt isolla rantatontilla ja uusi vielä. Mikään vähempi ei kyllä saa mitään "wow" fiilistä aikaiseksi.
Onnittelut ketjun idioottimaisimmasta kirjoituksesta.
En todellakaan hankkinut rantatonttia tehdäkseni vaikutusta sinuun tai kehenkään muunkaan kaupunkilaiseen. Minua ei kiinnosta yhtään mitä betonikuutiossa liikenten melun keskellä asuva kaupunkilainen ajattelee kämpästäni, koska minulle kaupungissa asuminen ei tuota mitään lisäarvoa.
Pointtihan oli niin yksinkertainen kuin voi olla: samalla rahalla maalta saa enemmän.
Minulle vastaavan kaupunkiasunnon arvo olisi sama kuin tämänkin. Siksi en maksaisi siitä vähintäänkin viisinkertaista rahasummaa, vaikka minulla olisi sen verran rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.TÄMÄ!
Jossain Helsingissä asuminen on niin kallista että yksinasuvat elävät koirankopeissa. Maalla samalla ihmisellä olisi 150 neliöinen omakotitalo.
Mä taas en maalta kaupunkiin muuttaneena ymmärrä ollenkaan miten ne 150 m2 tuo käytännössä lisäarvoa elämään suhteessa vaikka 42m2 kaksioon. Vanhemmallani on yli 100m2 okt maalla (asuu yksin) ja kämpässä on monta huonetta aina minimilämmöillä, kun ei niitä käytä mihinkään ja sähkölasku on silti valtava (mitä sitten pienennetään puulämmityksellä -> vapaa-aikaan kuuluu jatkuva puusavotta). Itselläni taas on siihen verrattuna pieni, mutta varsin riittävän kokoinen asunto, jossa kulut ovat pienet ja siivoukseen ei kulu hirveästi aikaa. En tässä perheen kanssa asuisi, mutta en yksin asuvana ole koskaan kaivannut lisää tilaa.
Pystyt harrastamaan asunnossasi?
Voit ruveta vaikka maalaamaan taulua ilman että työtila vie tilaa muulta välttämättömältä tilalta?
Voit urheilla kotonasi? Vaikka hankkia kuntopyörän ja juoksumaton, ehkä painot ja tangon?
Voit hoitaa kaiken viihdykkeesi kotona(vaikka nyt Korona aikana tai vaikka kanateenissa)?
No en ole koskaan ajatellut harrastaa maalaamista. Jos alkaisin harrastamaan, menisin varmaan jonnekin taidekursille, missä olisi telineet, maalit ja kankaat valmiisti. En koe, että harrastamiseni kärsisi tilanpuutteesta. Urheilua en harrastaisi kotona sisällä muutenkaan. Miksi ihmeessä haluaisin hankkia jonkun juoksumaton (levytangosta puhumattakaan) nurkkaan? Juoksen ulkona ja käyn salilla ja uimassa. Sali, uimahalli ja lenkkipolut lähellä, ei tarvi pyyhkiä pölyjä kuntopyörästä tai juoksumatosta kun salilla on siihen henkilökuntaa. Salimaksun maksan helposti sähkölaskun säästöillä ja saan paljon paremmat laitteet käyttööni. Korona-ajan voin kyllä katsella youtubesta jumppavideoita ja raivata telkkarin eteen tilaa.
150 m2 okt:ssä harrastamiseni kärsisi kaikesta siitä lumenpukkaamisesta, puusavotasta, siivoamisesta ja nurmikonleikkuusta ja pikku remppahommista, jotka veisivät ison osan vapaa-ajastani ja energiastani. Jos olisin joskus vanhempieni kanssa vielä asuessani ehdottanut juoksumaton hankkimista, vanhempani olisivat räjähtäneet nauramaan ja käskeneet ulos pukkaamaan nurmikkoa. "Siinä on sinulle juoksemista tarpeeksi. Vai että juoksumatto, anna mun kaikki kestää. Onhan tuolla metsää niin pitkälle kun jaksaa juosta".
Sali ja uimahalli eivät ole mitään vaihtoehtoja. Siellä ei saa olla rauhassa ja varsinin uimahalliin ei edes pääse koska haluaan. Lisäksi sinne pitää aina erikseen lähteä. Johon menee turhaan aikaan.
Kaupungeissa ei ole paikkoja missä lenkkeillä rauhassa.
Mulla on 10min kävely uimahalliin. Se on auki aamukuudesta iltayhdeksään. En ole kokenut, että haluaisin öisin uida. Lenkkeilen mielelläni kaupungissa. Reittejä voi varioidan loputtomasti. Helsingissä voin lähteä vaikka Kaivariin meren rannalle tai keskuspuistoon metsään. Mukavaa lenkkialuetta on myös vaikkapa Puu-Käpylässä.
Miten menet sinne lenkille kaivariin tai keskuspuistoon? Autolla vai julkisilla?
Minusta lenkki on sitä että sinne mennään lenkkeilemään. En näe mitään järkeä siinä että joutuu autolla menemään lenkille!
Sivusta huutelen että eikös sitten maalla ja pikkukaupungeissa toisaalta joudu menemään autolla asioille, mm. isompiin kauppoihin kun julkinen liikenne on heikompaa?
Ei joudu.
Reilun kilometrin säteellä on:
- ostoskeskus (ei yhtä iso kuin pk-seudulla, mikä on hyvä asia)
- Biltema, Bauhaus ja muita vastaavia liikkeitä
- joitain erikoisliikkeitä, sisustusliike ym
- motelli
- kaksi hyvää isomman ketjun kuntosalia, urheilukenttä, palloiluhalli, luistelurata, lenkkirata/hiihtorata
- pari ravintolaa ja kahvilaa, ja baaria/yökerhoa toki
- leffateatteri
- veneranta
Lähimpään isompaan kaupunkiin on alle 50km. Bussipysäkille matkaa kotiovelta on 200 metriä. Matka-ajasta suurin osa menee kaupungin ruuhkissa, joita eivät vältä kaupunkilaisetkaan elleivät asu ihan keskustassa. Maantieosuus täältä kaupungin laidalle menee nopsaan.
Esimerkiksi Porvoonjoki on käytännössä lahtelaisten viemäri jo ympäristölupatietojenkin pohjalta. Maatalouden päästöt eivät ole vuosikymmenissä muuttuneet, mikä on outoa, koska rannoilta on lähes kaikki karjatilat jo lopettaneet toimintansa. Tosin tätä asiaa ei ole edes selvitetty, on tyydytty pitämään maatalouden päästöjä vakiona, jotta Lahden vaikutus ei näyttäisi pahalta. Hiilensidontahankkeella ei olla tutkimassa ravinnevirtaumia vaan sitä, miten peltokasveja voidaan käyttää hiilensidontaan.
Kannattaa muuten muistaa, että vaikka jokienvarsilla ei viljeltäisi lainkaan tai ei olisi koskaan viljelty, niin maaperästä liukenee silti fosfaatteja veteen.