Moni naiseton mies haluaisi saada parisuhteen, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että lähtisivät sieltä pikkupitäjästä kaupunkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miehenä tullut yhä vahvemmin siihen tulokseen, että eiköhän unohdeta nää suominaiset kokonaan, jos heillä ei ole mitään muuta kuin valittamista. Löytyy niitä naisia muualtakin ja sellaisia, jotka ymmärtävät kuinka hyvin meillä täällä on asiat.

Juuri näin. Tarvitaan kehirysmaaoloista tuleva nainen, jotta tyytyy siihen elämään , jota suomalaisen maalaismiehen kanssa on tarjolla. Hyvä kommentti, joka osoittaa oikeiksi sen, että maalaismiehissä on paljon takapajuisuutta.

Miksi maalaismiesten ja muidenkin miesten pitäisi kuunnella tuota jatkuvaa solvaamista ja valittamista?

Jouduitko toteamaan olevasi juuri sellainen mies jota kuvattiin? Mies joka jakaa työt miesten ja naisten hommiin ja keskittyy itse vain omaan napaansa?

Johan oli taas kommentti. Mulle kelpaa oikein hyvin, että naiset ryhtyvät tekemään ns miesten töitä - suunnittelevat ja rakentavat talot, sillat, tietokoneet, älypuhelimet ja niihin ladattavat sovellukset, perustavat työllistäviä suuryrityksiä ja keksivät uusia innovaatioita. Ei ole mitään sitä vastaan. Itse voisin hoitaa kaikki kotiaskareet jos mahdollisella vaimollani olisi työ jolla tultaisiin toimeen. En ymmärrä tätä omaan napaansa tuijottamis-heittoasi. Parisuhteessa hoidetaan yhteistä taloutta, mutta ei siitä mitään tule jos nainen vain valittaa. En mä tällaisista naisista ole kiinnostunut.

Kuinka monta sovellusta, siltaa ja älypuhelinta sinä olet rakentanut? Vai leijuuko siellä joku laiska läskiperse muiden saavutuksilla?

Vai läskiperse, hohhoijaa. Annoinko itsestäni laiskan kuvan kommentissani?

Jos siltojen rakentaminen on miesten hommaa, niin aika kelvoton mieshän sinä olet, jos et itse ole saanut aikaiseksi yhtäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äiti oli vuosia kotiäitinä vain miehensä tulojen varassa ja siitä hän sai kuulla mieheltä niin paljon, että ei halunnut minulle samaa. Äiti suorastaan jankutti, että naisella pitää olla koulutus, ammatti ja omat rahat eikä ikinä saa joutua tilanteeseen, jossa omia tuloja ei ole. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun tilipäivänä näkee rahat omalla henkilökohtaisella tilillä. Sellaista miestä ei olekaan, että hänen vuokseen luopuisin työstäni ja muuttaisin työttömäksi miehen luo.

Sitten jos tasa-arvo joskus oikeasti toteutuu, niin pääsemme tuosta todella vanhakantaisesta ajattelusta eroon, jossa miehen rahat ovat yhteisiä, mutta naisen tienaamat rahat vain naisen käytössä.

Äläpä höpöliini lue omiasi. Tietenkin palkat tulevat kummankin omille tileille, josta kumpikin siirtää taloustilille sovitun summan. Meillä yhteiset kulut jaetaan eurolleen tasan, koska pidän niistä kirjaa. Minä teen päätökset, mitkä menot kuuluvat yhteisiin eli sinne ei laiteta saunalajoja tai vastaavia.

Jos taloustilanne on äärimmäisen tiukka, niin ymmärrän tarpeen pitää tarkkaan kirjaa menoista, mutta yleisesti pitäisin liian rasittavana laskea kaikkia eurolleen, tai että "minä teen päätökset" yhteisistä menoista, olipa se minä kumpi tahansa. Yhdessä ollaan, mutta hieman rennompi meininki raha-asioissa, vaikkei tuhlailleen eletäkään, eikä mitään saunakaljoja tms. osteta, kun emme juo alkoholia. Terveisin eräs aviomies

Teen budjetin ja pidän kirjaa menoista, koska se on mielenkiintoista. Älä tee noin yksinkertaisia päätelmiä.

Pahoittelen, jos käsitin väärin. Itse tein noin ensimmäisenä opiskeluvuonna, jolloin syitä olivat ehkä mielenkiinnon lisäksi ehdottomasti myös tarve pitää pientä budjettia ja säästää rahaa ulkomaan opintoja varten. Mutta entäs tuo "minä teen päätökset"? Kuulosti vähän siltä, että miehesi on ns. tossun alla, mutta ehkä sekään ei pidä paikkaansa? Terveisin aiempi kommentoija

Niin, minä päätän mitkä kulut kuuluvat yhteisiin menoihin ja mitkä henkilökohtaisiin. Mitä kummallista siinä on? Esimerkiksi omien autojen menot ovat henkilökohtaisia, mutta autolla tehdyt yhteiset reissut ovat yhteisiä menoja. Minun läppäri on henkilökohtainen meno vaikka mieskin sitä käyttää.

Onhan se nyt oudon tuntuista että sinä yksin sen päätät .

Eri

Asun helsingissä... Silti vielä yksin m32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupunkilaistunut nainen, mitä oikeasti osaat tehdä, jos asut kerrostalossa? Eihän siellä tarvi tehdä mitään muuta kuin mitättömiä kotitaloustöitä, jotka hoituvat kaiken muun ohessa vasemmalla kädellä. Tuommoisessa ympäristössä oikea mies turhautuu toimettomuuteen.

Osaan kieliä, käytän erilaisia tietojärjestelmiä, hoidan lasta, käyn salilla, osaan tehdä peruskotiruokaa...

Mitä sitten pitäisi osata? 

Kaupungissa miehillä niin kuin naisillakin on harrastuksia, joissa voi purkaa energiaa ja keksiä mielekästä tekemistä. Ei istuta koko päivää kotona peukaloita pyörittelemässä. 

Harrastus on turha jos silloin ei tee jotain mistä on hyötyä.

Missä Helsingissä teet metalli tai puutöitä jos ne eivät kuulu omaan työhösi?

Missä voi tehdä omia projekteja?

Ja tämä taitaa ollakin maalaismiesten ja kaupunkilaisten suurin ero.

MInusta harrastusten kautta nimenomaan haetaan elämään jotain uusia taitoja tai elämyksiä. Ei aineellisten tavaroiden tekeminen ole ainoa tapa elää. 

Miksi oletat, että maalla harrastus on tavaroiden tekemistä? Uusia taitoja ja elämyksiä saa vaikka opettelemalla sijoittamista, joka todella on asia, josta on hyötyä. Maalla valokuvataan, opiskellaan nettiluennoilla, käydään äijäjoogassa ja pelataan padelia. Mistään niistä ei synny tavaroita, mutta sitähän kaupunkilaisen on hankala käsittää. Heille maaseutu on lauma ihmisiä, joiden pihaan voi koska tahansa ajaa kysymään, missä teillä on vessa.

Miksi oletan? Vastasin sille ihmiselle, joka sanoi että harrastus on turha jos ei siitä synny jotain hyödyllistä tavaraa. Kukaan kaupunkilainen ei ajattele sillä tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Monikos nainen on nykypäivänä valmis jättämään työnsä, ystävänsä ja muun lähipiirinsä, harrastuksensa ja kenties myös omistusasuntonsa (tai ainakin mieleisen vuokra-asunnon) muuttaakseen miehen takia sinne maalle? Miehen pitäisi ilmeisesti kuitenkin olla aina valmis kaikkeen naisen takia.

Ihan hyvä pointti.

Ero on siinä, että mediassa ollaan hirveän huolestuneita nimenomaan miesten yksinäisyydestä ja sinkkuudesta. Yksinäisistä naisista puhutaan vähemmän. Ja täällä ei ole loputtomia uhriutuvia kilttinainen-ketjuja, joissa kysellään kiinnittikö miehet nuorena huomiota myös niihin ujompiin tyttöihin.

Jotenkin tuntuu ajatus olevan, että mies ansaitsee parisuhteen ja seksiä, ja naisten pitäisi jotenkin nyt antaa se heille. 

Vierailija kirjoitti:

Monikos nainen on nykypäivänä valmis jättämään työnsä, ystävänsä ja muun lähipiirinsä, harrastuksensa ja kenties myös omistusasuntonsa (tai ainakin mieleisen vuokra-asunnon) muuttaakseen miehen takia sinne maalle? Miehen pitäisi ilmeisesti kuitenkin olla aina valmis kaikkeen naisen takia.

Molemmat jäävät ilman. Miksi kuitenkin tullaan lehtiin kertomaan miten kunnan pitäisi kehittää jotain etteivät naiset lähtisi? Kunta pystyy jonkin verran kehittämään asuntoja samoin opiskelupaikkoja, mutta ei kykene takaamaan kaikille työpaikkoja. Etätyöt tuovat muutaman hassun naisen, vaan siihen se jääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äiti oli vuosia kotiäitinä vain miehensä tulojen varassa ja siitä hän sai kuulla mieheltä niin paljon, että ei halunnut minulle samaa. Äiti suorastaan jankutti, että naisella pitää olla koulutus, ammatti ja omat rahat eikä ikinä saa joutua tilanteeseen, jossa omia tuloja ei ole. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun tilipäivänä näkee rahat omalla henkilökohtaisella tilillä. Sellaista miestä ei olekaan, että hänen vuokseen luopuisin työstäni ja muuttaisin työttömäksi miehen luo.

Sitten jos tasa-arvo joskus oikeasti toteutuu, niin pääsemme tuosta todella vanhakantaisesta ajattelusta eroon, jossa miehen rahat ovat yhteisiä, mutta naisen tienaamat rahat vain naisen käytössä.

Äläpä höpöliini lue omiasi. Tietenkin palkat tulevat kummankin omille tileille, josta kumpikin siirtää taloustilille sovitun summan. Meillä yhteiset kulut jaetaan eurolleen tasan, koska pidän niistä kirjaa. Minä teen päätökset, mitkä menot kuuluvat yhteisiin eli sinne ei laiteta saunalajoja tai vastaavia.

Jos taloustilanne on äärimmäisen tiukka, niin ymmärrän tarpeen pitää tarkkaan kirjaa menoista, mutta yleisesti pitäisin liian rasittavana laskea kaikkia eurolleen, tai että "minä teen päätökset" yhteisistä menoista, olipa se minä kumpi tahansa. Yhdessä ollaan, mutta hieman rennompi meininki raha-asioissa, vaikkei tuhlailleen eletäkään, eikä mitään saunakaljoja tms. osteta, kun emme juo alkoholia. Terveisin eräs aviomies

Teen budjetin ja pidän kirjaa menoista, koska se on mielenkiintoista. Älä tee noin yksinkertaisia päätelmiä.

Pahoittelen, jos käsitin väärin. Itse tein noin ensimmäisenä opiskeluvuonna, jolloin syitä olivat ehkä mielenkiinnon lisäksi ehdottomasti myös tarve pitää pientä budjettia ja säästää rahaa ulkomaan opintoja varten. Mutta entäs tuo "minä teen päätökset"? Kuulosti vähän siltä, että miehesi on ns. tossun alla, mutta ehkä sekään ei pidä paikkaansa? Terveisin aiempi kommentoija

Niin, minä päätän mitkä kulut kuuluvat yhteisiin menoihin ja mitkä henkilökohtaisiin. Mitä kummallista siinä on? Esimerkiksi omien autojen menot ovat henkilökohtaisia, mutta autolla tehdyt yhteiset reissut ovat yhteisiä menoja. Minun läppäri on henkilökohtainen meno vaikka mieskin sitä käyttää.

Onhan se nyt oudon tuntuista että sinä yksin sen päätät .

Eri

Minulla on pienemmät tulot, mutta menot maksetaan puoliksi. Tästähän on usein täälläkin kirjoitettu, että elintason määrää pienempituloinen, kun tuloissa on eroa.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä haikailla.

Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.

Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.

Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.

Tämähän se.

Esimerkiksi minä olen alle keskituloinen. Koska en muuttanut kaupunkiin, sain asua mukavassa rivariyksiössä ja rahaa jä käsirahan säästämiseen. Harrastuksia oli enemmän täällä. Nyt minulla on rivarikaksio järven rannalla, siisti auto, tarpeelliset harrastusvälineet ja säästöjä pahan päivän varalla.

Kaupungissa asuneet ei-huipputuloiset naiset ovat persaukisia. Mitään ei ole säästössä. Moni olisi kuin olisikin valmis muuttamaan tänne pikkukaupunkiin nyt kun kaverit ovat perheellistyneet ja ne kahvilat on kahlattu läpi. Mutta jostain syystä se tietty elämänvaihe on vietettävä kaupungissa, koska muutkin.

Nyt en kuitenkaan ole itse valmis tuosta vain ottamaan tuhlaajatyttöä joka haluaa perheen asap ja kiinnostuu kun saa tietää että minulla on asiat ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupunkilaistunut nainen, mitä oikeasti osaat tehdä, jos asut kerrostalossa? Eihän siellä tarvi tehdä mitään muuta kuin mitättömiä kotitaloustöitä, jotka hoituvat kaiken muun ohessa vasemmalla kädellä. Tuommoisessa ympäristössä oikea mies turhautuu toimettomuuteen.

Osaan kieliä, käytän erilaisia tietojärjestelmiä, hoidan lasta, käyn salilla, osaan tehdä peruskotiruokaa...

Mitä sitten pitäisi osata? 

Kaupungissa miehillä niin kuin naisillakin on harrastuksia, joissa voi purkaa energiaa ja keksiä mielekästä tekemistä. Ei istuta koko päivää kotona peukaloita pyörittelemässä. 

Harrastus on turha jos silloin ei tee jotain mistä on hyötyä.

Missä Helsingissä teet metalli tai puutöitä jos ne eivät kuulu omaan työhösi?

Missä voi tehdä omia projekteja?

Ja tämä taitaa ollakin maalaismiesten ja kaupunkilaisten suurin ero.

MInusta harrastusten kautta nimenomaan haetaan elämään jotain uusia taitoja tai elämyksiä. Ei aineellisten tavaroiden tekeminen ole ainoa tapa elää. 

Miksi oletat, että maalla harrastus on tavaroiden tekemistä? Uusia taitoja ja elämyksiä saa vaikka opettelemalla sijoittamista, joka todella on asia, josta on hyötyä. Maalla valokuvataan, opiskellaan nettiluennoilla, käydään äijäjoogassa ja pelataan padelia. Mistään niistä ei synny tavaroita, mutta sitähän kaupunkilaisen on hankala käsittää. Heille maaseutu on lauma ihmisiä, joiden pihaan voi koska tahansa ajaa kysymään, missä teillä on vessa.

Millä tavalla valokuvaaminen tai padel on hyödyllistä? Ainakin aiemmin joku maalainen julisti, että harrastus on turha jos siinä ei tee jotain hyödyllistä. Ja siksi pitää harrastaa puu- tai metallitöitä. Projekteja. Valokuvaaminen kuulostaa noiden rinnalla juuri sellaiselta kaupunkilaisten typerältä nössöharrastukselta, jolla ei saavuta mitään järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä haikailla.

Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.

Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.

Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.

Tämähän se.

Esimerkiksi minä olen alle keskituloinen. Koska en muuttanut kaupunkiin, sain asua mukavassa rivariyksiössä ja rahaa jä käsirahan säästämiseen. Harrastuksia oli enemmän täällä. Nyt minulla on rivarikaksio järven rannalla, siisti auto, tarpeelliset harrastusvälineet ja säästöjä pahan päivän varalla.

Kaupungissa asuneet ei-huipputuloiset naiset ovat persaukisia. Mitään ei ole säästössä. Moni olisi kuin olisikin valmis muuttamaan tänne pikkukaupunkiin nyt kun kaverit ovat perheellistyneet ja ne kahvilat on kahlattu läpi. Mutta jostain syystä se tietty elämänvaihe on vietettävä kaupungissa, koska muutkin.

Nyt en kuitenkaan ole itse valmis tuosta vain ottamaan tuhlaajatyttöä joka haluaa perheen asap ja kiinnostuu kun saa tietää että minulla on asiat ok.

Ehkä kannattaisi ottaa nainen joka haluaa perheen, ellet halua jäädä ihan ilman perhettä. Kuulostaa nimittäin siltä, että olet aika kauan asunut yksin ja kerännyt varallisuutta. Jos olet nelikymppinen, alkaa olla kiire perheen kanssa, koska kovin nuoret naiset eivät ehkä enää kiinnostu sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä haikailla.

Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.

Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.

Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.

Tämähän se.

Esimerkiksi minä olen alle keskituloinen. Koska en muuttanut kaupunkiin, sain asua mukavassa rivariyksiössä ja rahaa jä käsirahan säästämiseen. Harrastuksia oli enemmän täällä. Nyt minulla on rivarikaksio järven rannalla, siisti auto, tarpeelliset harrastusvälineet ja säästöjä pahan päivän varalla.

Kaupungissa asuneet ei-huipputuloiset naiset ovat persaukisia. Mitään ei ole säästössä. Moni olisi kuin olisikin valmis muuttamaan tänne pikkukaupunkiin nyt kun kaverit ovat perheellistyneet ja ne kahvilat on kahlattu läpi. Mutta jostain syystä se tietty elämänvaihe on vietettävä kaupungissa, koska muutkin.

Nyt en kuitenkaan ole itse valmis tuosta vain ottamaan tuhlaajatyttöä joka haluaa perheen asap ja kiinnostuu kun saa tietää että minulla on asiat ok.

Kaikella rakkaudella, mutta se rivarinpätkä jossain maaseutukunnassa ei ole millään tavalla pois mahdollisuuksistani, jos päätän sellaista haluta. Ja ihan omilla rahoillani. Ne ei todellakaan ole kovin kalliita kun täältä Helsingistä sinnepäin katselee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä haikailla.

Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.

Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.

Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.

Tämähän se.

Esimerkiksi minä olen alle keskituloinen. Koska en muuttanut kaupunkiin, sain asua mukavassa rivariyksiössä ja rahaa jä käsirahan säästämiseen. Harrastuksia oli enemmän täällä. Nyt minulla on rivarikaksio järven rannalla, siisti auto, tarpeelliset harrastusvälineet ja säästöjä pahan päivän varalla.

Kaupungissa asuneet ei-huipputuloiset naiset ovat persaukisia. Mitään ei ole säästössä. Moni olisi kuin olisikin valmis muuttamaan tänne pikkukaupunkiin nyt kun kaverit ovat perheellistyneet ja ne kahvilat on kahlattu läpi. Mutta jostain syystä se tietty elämänvaihe on vietettävä kaupungissa, koska muutkin.

Nyt en kuitenkaan ole itse valmis tuosta vain ottamaan tuhlaajatyttöä joka haluaa perheen asap ja kiinnostuu kun saa tietää että minulla on asiat ok.

Olisiko sille naiselle ollut töitä just teidän kunnassa? Kaikissa kunnissa ei ole samoja töitä mitä Helsingissä tai Jyväskylässä. Esimerkiksi mun vanhempien kunta tarjoaa tällä hetkellä määräaikaista opettajan virkaa, osa-aikaista siivoojan duunia ja näemmä yhtä sossun pestiä. Tiedän ton kunnan siivousalueista, joissa moni kokeneempikin on lopettanut, koska palkka tuntuu naurettavalta verrattuna vastuualueen kokoon/vaativuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä haikailla.

Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.

Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.

Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.

Tämähän se.

Esimerkiksi minä olen alle keskituloinen. Koska en muuttanut kaupunkiin, sain asua mukavassa rivariyksiössä ja rahaa jä käsirahan säästämiseen. Harrastuksia oli enemmän täällä. Nyt minulla on rivarikaksio järven rannalla, siisti auto, tarpeelliset harrastusvälineet ja säästöjä pahan päivän varalla.

Kaupungissa asuneet ei-huipputuloiset naiset ovat persaukisia. Mitään ei ole säästössä. Moni olisi kuin olisikin valmis muuttamaan tänne pikkukaupunkiin nyt kun kaverit ovat perheellistyneet ja ne kahvilat on kahlattu läpi. Mutta jostain syystä se tietty elämänvaihe on vietettävä kaupungissa, koska muutkin.

Nyt en kuitenkaan ole itse valmis tuosta vain ottamaan tuhlaajatyttöä joka haluaa perheen asap ja kiinnostuu kun saa tietää että minulla on asiat ok.

Ehkä kannattaisi ottaa nainen joka haluaa perheen, ellet halua jäädä ihan ilman perhettä. Kuulostaa nimittäin siltä, että olet aika kauan asunut yksin ja kerännyt varallisuutta. Jos olet nelikymppinen, alkaa olla kiire perheen kanssa, koska kovin nuoret naiset eivät ehkä enää kiinnostu sinusta.

Pihi ja kiukutteleva mies ei ole isämateriaalia.

Ai että kaupunkiin pitäisi muuttaa, ei ikinä sellaista syytä ei ole olemassakaan mikä saisi ahtaaseen kaupunkiin muuttamaan, kaupungeissa ei ole mitään mitä tarvitsisin tai kaipaisin.

Onneksi vielä löytyy fiksuja naisia jotka viihtyy maaseudulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupunkilaistunut nainen, mitä oikeasti osaat tehdä, jos asut kerrostalossa? Eihän siellä tarvi tehdä mitään muuta kuin mitättömiä kotitaloustöitä, jotka hoituvat kaiken muun ohessa vasemmalla kädellä. Tuommoisessa ympäristössä oikea mies turhautuu toimettomuuteen.

Osaan kieliä, käytän erilaisia tietojärjestelmiä, hoidan lasta, käyn salilla, osaan tehdä peruskotiruokaa...

Mitä sitten pitäisi osata? 

Kaupungissa miehillä niin kuin naisillakin on harrastuksia, joissa voi purkaa energiaa ja keksiä mielekästä tekemistä. Ei istuta koko päivää kotona peukaloita pyörittelemässä. 

Harrastus on turha jos silloin ei tee jotain mistä on hyötyä.

Missä Helsingissä teet metalli tai puutöitä jos ne eivät kuulu omaan työhösi?

Missä voi tehdä omia projekteja?

Miksi haluaisin tehdä metalli- ja puutöitä? 

Mitä sinä itse teet, kun kyllästyt niiden puutöiden värkkäämiseen? Mitä maaseudulla ylipäätään voi tehdä, joka kasvattaisi omaa maailmankuvaa ja kehittäisi jotain muuta kun niitä samoja taitoja? 

Maaseudulla voi tehdä juuri samaa mitä sinä teet kaupungissakin.

Kädettömät naiset ja miehet harvemmin käsitöitä harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä haikailla.

Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.

Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.

Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.

Tämähän se.

Esimerkiksi minä olen alle keskituloinen. Koska en muuttanut kaupunkiin, sain asua mukavassa rivariyksiössä ja rahaa jä käsirahan säästämiseen. Harrastuksia oli enemmän täällä. Nyt minulla on rivarikaksio järven rannalla, siisti auto, tarpeelliset harrastusvälineet ja säästöjä pahan päivän varalla.

Kaupungissa asuneet ei-huipputuloiset naiset ovat persaukisia. Mitään ei ole säästössä. Moni olisi kuin olisikin valmis muuttamaan tänne pikkukaupunkiin nyt kun kaverit ovat perheellistyneet ja ne kahvilat on kahlattu läpi. Mutta jostain syystä se tietty elämänvaihe on vietettävä kaupungissa, koska muutkin.

Nyt en kuitenkaan ole itse valmis tuosta vain ottamaan tuhlaajatyttöä joka haluaa perheen asap ja kiinnostuu kun saa tietää että minulla on asiat ok.

Kaikella rakkaudella, mutta se rivarinpätkä jossain maaseutukunnassa ei ole millään tavalla pois mahdollisuuksistani, jos päätän sellaista haluta. Ja ihan omilla rahoillani. Ne ei todellakaan ole kovin kalliita kun täältä Helsingistä sinnepäin katselee.

Eikö tuossa juuri niin sanottukin?

Helsingistä rivarinpätkä merenrannalla ei olekaan ihan jokaisen ostettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupunkilaistunut nainen, mitä oikeasti osaat tehdä, jos asut kerrostalossa? Eihän siellä tarvi tehdä mitään muuta kuin mitättömiä kotitaloustöitä, jotka hoituvat kaiken muun ohessa vasemmalla kädellä. Tuommoisessa ympäristössä oikea mies turhautuu toimettomuuteen.

Osaan kieliä, käytän erilaisia tietojärjestelmiä, hoidan lasta, käyn salilla, osaan tehdä peruskotiruokaa...

Mitä sitten pitäisi osata? 

Kaupungissa miehillä niin kuin naisillakin on harrastuksia, joissa voi purkaa energiaa ja keksiä mielekästä tekemistä. Ei istuta koko päivää kotona peukaloita pyörittelemässä. 

Harrastus on turha jos silloin ei tee jotain mistä on hyötyä.

Missä Helsingissä teet metalli tai puutöitä jos ne eivät kuulu omaan työhösi?

Missä voi tehdä omia projekteja?

Ja tämä taitaa ollakin maalaismiesten ja kaupunkilaisten suurin ero.

MInusta harrastusten kautta nimenomaan haetaan elämään jotain uusia taitoja tai elämyksiä. Ei aineellisten tavaroiden tekeminen ole ainoa tapa elää. 

Miksi oletat, että maalla harrastus on tavaroiden tekemistä? Uusia taitoja ja elämyksiä saa vaikka opettelemalla sijoittamista, joka todella on asia, josta on hyötyä. Maalla valokuvataan, opiskellaan nettiluennoilla, käydään äijäjoogassa ja pelataan padelia. Mistään niistä ei synny tavaroita, mutta sitähän kaupunkilaisen on hankala käsittää. Heille maaseutu on lauma ihmisiä, joiden pihaan voi koska tahansa ajaa kysymään, missä teillä on vessa.

Millä tavalla valokuvaaminen tai padel on hyödyllistä? Ainakin aiemmin joku maalainen julisti, että harrastus on turha jos siinä ei tee jotain hyödyllistä. Ja siksi pitää harrastaa puu- tai metallitöitä. Projekteja. Valokuvaaminen kuulostaa noiden rinnalla juuri sellaiselta kaupunkilaisten typerältä nössöharrastukselta, jolla ei saavuta mitään järkevää.

Ei harrastuksen tarvitse olla "järkevää", eikä kaikesta tarvitse tehdä itselleen uraa.

Harrastuksen tarkoitus on viihdyttää, tuottaa elämyksiä ja rentouttaa. Tarjota vastapainoa arjen työlle ja rutiineille. 

Puu- ja metallityöt ovat minusta osa sitä arjen puuhaa, jota en laskisi ollenkaan harrastukseksi, jos kaikki työt tulevat johonkin arkikäyttöön. Voi kai niidenkin parissa rentoutua, mutta mitä elämyksiä siitä saa, että teinpäs aidanseipään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupunkilaistunut nainen, mitä oikeasti osaat tehdä, jos asut kerrostalossa? Eihän siellä tarvi tehdä mitään muuta kuin mitättömiä kotitaloustöitä, jotka hoituvat kaiken muun ohessa vasemmalla kädellä. Tuommoisessa ympäristössä oikea mies turhautuu toimettomuuteen.

Osaan kieliä, käytän erilaisia tietojärjestelmiä, hoidan lasta, käyn salilla, osaan tehdä peruskotiruokaa...

Mitä sitten pitäisi osata? 

Kaupungissa miehillä niin kuin naisillakin on harrastuksia, joissa voi purkaa energiaa ja keksiä mielekästä tekemistä. Ei istuta koko päivää kotona peukaloita pyörittelemässä. 

Harrastus on turha jos silloin ei tee jotain mistä on hyötyä.

Missä Helsingissä teet metalli tai puutöitä jos ne eivät kuulu omaan työhösi?

Missä voi tehdä omia projekteja?

Miksi haluaisin tehdä metalli- ja puutöitä? 

Mitä sinä itse teet, kun kyllästyt niiden puutöiden värkkäämiseen? Mitä maaseudulla ylipäätään voi tehdä, joka kasvattaisi omaa maailmankuvaa ja kehittäisi jotain muuta kun niitä samoja taitoja? 

Maaseudulla voi tehdä juuri samaa mitä sinä teet kaupungissakin.

Kädettömät naiset ja miehet harvemmin käsitöitä harrastaa.

No tykkään esim. käydä teatterissa.

Onko maaseudulla ylipäätään mitään sellaista, muuta kun joku kesäteatteri? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monikos nainen on nykypäivänä valmis jättämään työnsä, ystävänsä ja muun lähipiirinsä, harrastuksensa ja kenties myös omistusasuntonsa (tai ainakin mieleisen vuokra-asunnon) muuttaakseen miehen takia sinne maalle? Miehen pitäisi ilmeisesti kuitenkin olla aina valmis kaikkeen naisen takia.

Molemmat jäävät ilman. Miksi kuitenkin tullaan lehtiin kertomaan miten kunnan pitäisi kehittää jotain etteivät naiset lähtisi? Kunta pystyy jonkin verran kehittämään asuntoja samoin opiskelupaikkoja, mutta ei kykene takaamaan kaikille työpaikkoja. Etätyöt tuovat muutaman hassun naisen, vaan siihen se jääkin.

Kyllähän tässä selvästi se asetelma on, että naisen pitäisi luopua haaveistaan ja urastaan, että mies maaseudulta saisi vaimon ja lapsia. 

Lähes kaikki työt, joita maaseudulla on, ovat "miesten töitä". Ja niitä tekevät miehet eivät välttämättä katsoisi hyvällä, vaikka joku nainen innostuisikin ryhtymään metsuriksi tai raksalle. Ei maalaismiehet haluaisi sellaista naista emännäksi, kun se olisi liian miesmäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupunkilaistunut nainen, mitä oikeasti osaat tehdä, jos asut kerrostalossa? Eihän siellä tarvi tehdä mitään muuta kuin mitättömiä kotitaloustöitä, jotka hoituvat kaiken muun ohessa vasemmalla kädellä. Tuommoisessa ympäristössä oikea mies turhautuu toimettomuuteen.

Osaan kieliä, käytän erilaisia tietojärjestelmiä, hoidan lasta, käyn salilla, osaan tehdä peruskotiruokaa...

Mitä sitten pitäisi osata? 

Kaupungissa miehillä niin kuin naisillakin on harrastuksia, joissa voi purkaa energiaa ja keksiä mielekästä tekemistä. Ei istuta koko päivää kotona peukaloita pyörittelemässä. 

Harrastus on turha jos silloin ei tee jotain mistä on hyötyä.

Missä Helsingissä teet metalli tai puutöitä jos ne eivät kuulu omaan työhösi?

Missä voi tehdä omia projekteja?

Ja tämä taitaa ollakin maalaismiesten ja kaupunkilaisten suurin ero.

MInusta harrastusten kautta nimenomaan haetaan elämään jotain uusia taitoja tai elämyksiä. Ei aineellisten tavaroiden tekeminen ole ainoa tapa elää. 

Miksi oletat, että maalla harrastus on tavaroiden tekemistä? Uusia taitoja ja elämyksiä saa vaikka opettelemalla sijoittamista, joka todella on asia, josta on hyötyä. Maalla valokuvataan, opiskellaan nettiluennoilla, käydään äijäjoogassa ja pelataan padelia. Mistään niistä ei synny tavaroita, mutta sitähän kaupunkilaisen on hankala käsittää. Heille maaseutu on lauma ihmisiä, joiden pihaan voi koska tahansa ajaa kysymään, missä teillä on vessa.

Millä tavalla valokuvaaminen tai padel on hyödyllistä? Ainakin aiemmin joku maalainen julisti, että harrastus on turha jos siinä ei tee jotain hyödyllistä. Ja siksi pitää harrastaa puu- tai metallitöitä. Projekteja. Valokuvaaminen kuulostaa noiden rinnalla juuri sellaiselta kaupunkilaisten typerältä nössöharrastukselta, jolla ei saavuta mitään järkevää.

Ei harrastuksen tarvitse olla "järkevää", eikä kaikesta tarvitse tehdä itselleen uraa.

Harrastuksen tarkoitus on viihdyttää, tuottaa elämyksiä ja rentouttaa. Tarjota vastapainoa arjen työlle ja rutiineille. 

Puu- ja metallityöt ovat minusta osa sitä arjen puuhaa, jota en laskisi ollenkaan harrastukseksi, jos kaikki työt tulevat johonkin arkikäyttöön. Voi kai niidenkin parissa rentoutua, mutta mitä elämyksiä siitä saa, että teinpäs aidanseipään? 

Kyllä minä sen tiedän. Edelleen se oli tuo joku maalaisukko, joka on sitä mieltä, että harrastuksen tulee olla järkevä ja hyödyllinen. Ja se on oman kokemukseni mukaan aika yleinen mentaliteetti maaseudulla, ettei asioita tehdä ilosta ja huvin vuoksi, vaan sillä pitää olla joku tarkoitus. Juuri se "lenkillä/salilla käyminen on typerää kun samalla vaivalla voisi leikata nurmikon" -asenne. No minä nautin enemmän lenkkeilystä kuin nurmikonleikkuusta.