Minulle myönnettiin työkyvyttömyyyseläke!!! Millainen prosessi sinun eläkkeen myöntäminen oli?
Ensimmäisen kerran jouduin psyykkisten ongelmien takia sairaslomalle vuonna 2015 sitä jatkui vuoden ja vuonna 2016 lähtien olen ollut kuntoutustuella. Olen ollut kahdesti työkokeilussa jotka on epäonnistuneet ahdistuksen ja epäluuloisten ajatusten takia. Psykiatrian erikoissairaanhoito päättyi keväällä 2020 jossa sanottin etten tule pääsemään työkyvyttömyyseläkkeelle, korkeintaan osatyökykyeläkkeelle. Haettiin vain jatkoa kuntoutustukeen mutta ei eläkettä. Hoito siirrettiin tuolloin kunnalliselle puolelle jossa olen ollut nyt psykiatrian puolen hoidossa siitä asti. Kunnalisen puolen hoitajani oli sitä mieltä että saatan hyvinkin päästä eläkkeelle. Sanoi vielä että olisi ihme jos en pääsisi. Viime viikon keksiviikkona oli lääkärin aika ja haettiin eläkettä. Hoitaja vielä tsemppasi ja sanoi että lääkäri joka minua haastattelee on erikoistunut lausuntojen tekemiseen. Oli erikoistuva lääkäri. Katsoi muistilistasta mitä pitää kysyä ja minulla oli suuret epäilyt että näinköhän onnistuu eläkkeelle pääsy. Lääkäri yhtyi hoitajan näkemykseen että työkyvytönhän minä olen. Sain maanantaina lääkärin kirjoittaman todistuksen kopion itselleni ja sitä lukiessa ajattelin, että on ihme jos sillä lausunnolla eläke lohkeaa.
Tänä aamuna viiden jälkeen tuli omapostiin vakuutusyhtiön kirje ja olin varma että ei voi olla hyvä uutinen kun hakemus jätetty vasta viikko sitten keksiviikkona ja käsittelyaika 3kk. Yllätys oli suuri kun päätös oli myönteinen. Siirryn työkyvyttömyyseläkkeelle kesäkuun alusta alkaen.
Ei enää ikinä tappelua työkkärin kanssa. Ei hakemus rumbaa ja hätäilyä niiden kanssa. Saan olla vain kunnes jään vanhuuseläkkeelle. Olo on kuin lottovoittajalla. Voisiko paremmin enää ollakkaan? Oletko sinä kenties eläkkellä? Millainen prosessi se sinulla oli että pääsit eläkkeelle?
Elämää kannattaa elää eikä valittaa joka asiasta
Kommentit (295)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä yhtään ymmärrä mikä kohta tuossa on se syy iloon- syrjäytyä normaalielämästä laskemaan pennosia eläkeläisen statuksella. Valaiskaa mua ihmeessä
terv. kuusikymppinen parhaissa työvuosissaanNo se että on sentään rahallinen turva, vaikka pieni onkin. Minä olen syrjäytynyt, mutta ei ole sitä rahallistakaan turvaa.
Ja mikä vika on syrjäytymisessä? Eläkkeen turvin olen päässyt muuttamaan kauas toksisista kpäistä ja se mahdollistaa myös sen että minun ei tarvitse olla tekemisissä kenenkään kanssa jos en tahdo. Ja yleensä en tahdo.
Ne kpäät maksavat sinunkin elämisesi. Olisit kiitollinen.
Se on totta, he ilmoitti oikein juonivansa minut hullujen huoneelle. Tekivät oikein joukolla töitä sen eteen että tekisi minut hulluksi ja sanoivat tappavansa. Nyt sitten maksavat. Mikä on oikein. Te muutkin maksatte kun annatte tukenne tuollaisille ihmislle. Kun kiusaat jotakuta niin siitä pitääkin maksaa. Olen hyvin kiitollinen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä niin haistattelua työntekijöille koko ketju. No Suomi onkin koko maailman sosiaalitoimisto. #tun laiskat.
Toki sairas voi joutua eläkkeelle, mutta ei se nyt niin hauskaa ole että pitää oikein tavoitella.
Ette ole tosi vaikeuksia nähneetkään.
Tukehtukaa pullaan.Karma tulee opettamaan sinuakin kovalla kädellä ja kärsimyksen kautta. Opit empatiakykyä ja toivot että olisit ollut armollisempi ja ymmärtäväisempi. Tule sitten puhumaan kun olet polvillasi ja ymmärrät hävetä.
Mielenterveysongelmat aiheuttavat äärimmäistä kärsimystä, monien kohdalla johtavat jopa itsemurhaan asti. Sitä sinä et ylemmyydentunnossasi ja empatiakyvyttömyydessäsi tajua. Mutta vielä joskus tulet tajuamaan. Trust me.
Miten sinuun voi luottaa? Onko sinulla harha, että tiedät, mitä kukakin tajuaa? Onko sinulla harha
Onnea ap. Nähtävästi päänuppiongelmat on varmin keino päästä sairauseläkkeelle.
Itsekin pohdin jos lähivuosina luovuttaisin työnhaussa ja kertoisin lääkärille viimeisessä työpaikassa olleista ongelmista, joita lääkäri varmaan pitää harhoina. Oli niin v-mäistä työporukkaa, ettei kukaan usko todeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä yhtään ymmärrä mikä kohta tuossa on se syy iloon- syrjäytyä normaalielämästä laskemaan pennosia eläkeläisen statuksella. Valaiskaa mua ihmeessä
terv. kuusikymppinen parhaissa työvuosissaanNo se että on sentään rahallinen turva, vaikka pieni onkin. Minä olen syrjäytynyt, mutta ei ole sitä rahallistakaan turvaa.
Ja mikä vika on syrjäytymisessä? Eläkkeen turvin olen päässyt muuttamaan kauas toksisista kpäistä ja se mahdollistaa myös sen että minun ei tarvitse olla tekemisissä kenenkään kanssa jos en tahdo. Ja yleensä en tahdo.
Ne kpäät maksavat sinunkin elämisesi. Olisit kiitollinen.
Se on totta, he ilmoitti oikein juonivansa minut hullujen huoneelle. Tekivät oikein joukolla töitä sen eteen että tekisi minut hulluksi ja sanoivat tappavansa. Nyt sitten maksavat. Mikä on oikein. Te muutkin maksatte kun annatte tukenne tuollaisille ihmislle. Kun kiusaat jotakuta niin siitä pitääkin maksaa. Olen hyvin kiitollinen :)
Psykiatrian laitospaikkoja on vähennetty koko 2000-luvun. "Piipaa-auto tulee ja hakee" on vain legenda. Oikeasti päivystyksestä käännytetään pois.
Ja oikeasti voi vaan itse lakata vastaamasta energiasyöppöjen kiusaajien yhteydenottoihin.
"Itsekin voi käden irrottaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä yhtään ymmärrä mikä kohta tuossa on se syy iloon- syrjäytyä normaalielämästä laskemaan pennosia eläkeläisen statuksella. Valaiskaa mua ihmeessä
terv. kuusikymppinen parhaissa työvuosissaanMt ongelmainen on joka tapauksessa syrjäytynyt normaalielämästä aina, vaikka kävisikin töissä. Siksi töitä on vaikeaa edes saada ja jos saakin, siellä on vaikeaa pärjätä. Ei työnantajatkaan halua palkata henkilöä joka flippailee välillä, tai on vahvalla lääkityksellä.
Jep. Olen ollut samassa työpaikassa lähes 20 vuotta ja siellä on ollut muutamia, joilla mielenterveys on pettänyt. Se ei ole ollut mitenkään kivaa työkavereille, eikä myöskään työnantajalle. Jatkuvia sairaslomia, jolloin me muut joudutaan tekemään hänenkin työt.
"Ei enää pysty tähän työhön joten siirretään toiseen työhön." Sitten ei pysty siihenkään työhön ja yksikin oli ihan tsombi lääkityksistään ja turpoi kymmeniä kiloja, tuskin enää edes ymmärsi mitä hänelle sanottiin, tai unohteli asioita jatkuvasti ja me muut jouduimme sitten jatkuvasti muistuttelemaan häntä. Ja hän suuttui kun muistuttelimme, mutta totuus oli että jos me jätimme muistuttamatta, hän unohti. Oli siis ihan pihalla kuin lumiukko. Ihan omissa maailmoissaan.
Ihmisten pitäisi ymmärtää, että nämä mielenterveysongelmat vaikuttavat kokonaisvaltaisesti. Ei se ole vain sitä että "mul on paha olla". Se on sitä ettei pää ja kroppa enää toimi normaalisti. Ja sellainen on työelämässä pelkkä taakka. Tehköön jotain vapaaehtoistöitä sitten. Kyllähän esimerkiksi ruokajonot toimivat pitkälti kelkasta pudonneiden vapaaehtoistyöntekijöiden voimin. On maailmassa paljon muitakin töitä kuin palkkatöitä. Joillekin ne hommat sopivat paremmin.
Ei kukaan varmaan halua sellaista yhteiskuntaa, että epävakaat ihmiset jätetään vaan kadulle oman onnensa nojaan? Siinä olisi meillä kaikilla työssäkäyvillä autonrenkaat puhkottu ja kodit ryöstetty jatkuvalla syötöllä.
Joo, ei joku yksittäinen surun tunne ole mikään mt ongelma. Esim koettakaapa juurikin tehdä töitä dynaamisesti ja pysyä kärryillä jossain presentaatiossa jos esim ette tunne olevanne lainkaan olemassa, mielenne on muuten täysin tyhjä mutta siellä on erilaisia hahmoja, joista osa haukkuu teitä koko ajan, epäilette että kaikki työkaverinne vihaavat teitä (okei, tämä on joskus varmaan tottakin...), ette ymmärrä mistä puhutaan koska teillä on kultakalan muisti, ja koko ajan on päällä jäätävä väsymys samaan aikaan kun olette niin ylivirittyneitä että ette saa öisin juuri lainkaan unta ja silloin kun saatte ovat ne sellaisia "zombit hyökkäävät ja syövät minut" - tyyppisiä. Niin että mitenkä Pirjo sanoit siitä viime kvartaalin tuloskehityksestä MIKSI PIRJO KATSOO MINUA NOIN. Saa kokeilla.
Jos henkilö on aivan sekaisin ja hullu, niin tottakai sellaisen on hyvä siirtyä johonkin aivan muualle kuin normaaliin työelämään. Mutta jotenkin veikkaan, että suurin osa nuorista mt-ongelmaisista ei ole sitä. He ovat jollain tapaa syrjäytyneitä, eivätkä usko heillä olevan mahdollisuuksia parempaan. He ehkä uskovat olevansa peruuttamattomasti surkeita tai vääränlaisia. Heidät pitäisi vain saada heille sopivilla tavoilla eteenpäin elämässä. Tuossa aiemmin joku kommentoi, että parani aina uudelleen ja uudelleen masennuksistaan, mutta joka kerta kuntoutuksen alettua hän masentui uudelleen. Siis wtf?? Hän selvästi siis oli kykenevä parantumaan. Todistetusti. Kuntoutus oli selkeästi vääränlaista ja on oltava joku toinen tapa saada hänestä aivan kelvollinen ihminen, joka pystyy jopa työntekoon. Tässä maailmassa vaan valitettavasti survotaan kaikki samaan muottiin ja vaaditaan kaikkien sopeutuvan samanlaiseen työelämään.
Olin ensin noin vuoden sairauslomalla. Sitten pari vuotta kuntoutustuella, josta ensimmäisellä yrityksellä työkyvyttömyyseläkkeelle. Todella suuri helpotus, ensimmäiset päivät meni itkuntuhruisessa epäuskossa.
Olin ensin noin vuoden sairauslomalla. Sitten pari vuotta kuntoutustuella, josta ensimmäisellä yrityksellä työkyvyttömyyseläkkeelle. Todella suuri helpotus, ensimmäiset päivät meni itkuntuhruisessa epäuskossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä yhtään ymmärrä mikä kohta tuossa on se syy iloon- syrjäytyä normaalielämästä laskemaan pennosia eläkeläisen statuksella. Valaiskaa mua ihmeessä
terv. kuusikymppinen parhaissa työvuosissaanMt ongelmainen on joka tapauksessa syrjäytynyt normaalielämästä aina, vaikka kävisikin töissä. Siksi töitä on vaikeaa edes saada ja jos saakin, siellä on vaikeaa pärjätä. Ei työnantajatkaan halua palkata henkilöä joka flippailee välillä, tai on vahvalla lääkityksellä.
Jep. Olen ollut samassa työpaikassa lähes 20 vuotta ja siellä on ollut muutamia, joilla mielenterveys on pettänyt. Se ei ole ollut mitenkään kivaa työkavereille, eikä myöskään työnantajalle. Jatkuvia sairaslomia, jolloin me muut joudutaan tekemään hänenkin työt.
"Ei enää pysty tähän työhön joten siirretään toiseen työhön." Sitten ei pysty siihenkään työhön ja yksikin oli ihan tsombi lääkityksistään ja turpoi kymmeniä kiloja, tuskin enää edes ymmärsi mitä hänelle sanottiin, tai unohteli asioita jatkuvasti ja me muut jouduimme sitten jatkuvasti muistuttelemaan häntä. Ja hän suuttui kun muistuttelimme, mutta totuus oli että jos me jätimme muistuttamatta, hän unohti. Oli siis ihan pihalla kuin lumiukko. Ihan omissa maailmoissaan.
Ihmisten pitäisi ymmärtää, että nämä mielenterveysongelmat vaikuttavat kokonaisvaltaisesti. Ei se ole vain sitä että "mul on paha olla". Se on sitä ettei pää ja kroppa enää toimi normaalisti. Ja sellainen on työelämässä pelkkä taakka. Tehköön jotain vapaaehtoistöitä sitten. Kyllähän esimerkiksi ruokajonot toimivat pitkälti kelkasta pudonneiden vapaaehtoistyöntekijöiden voimin. On maailmassa paljon muitakin töitä kuin palkkatöitä. Joillekin ne hommat sopivat paremmin.
Ei kukaan varmaan halua sellaista yhteiskuntaa, että epävakaat ihmiset jätetään vaan kadulle oman onnensa nojaan? Siinä olisi meillä kaikilla työssäkäyvillä autonrenkaat puhkottu ja kodit ryöstetty jatkuvalla syötöllä.
Joo, ei joku yksittäinen surun tunne ole mikään mt ongelma. Esim koettakaapa juurikin tehdä töitä dynaamisesti ja pysyä kärryillä jossain presentaatiossa jos esim ette tunne olevanne lainkaan olemassa, mielenne on muuten täysin tyhjä mutta siellä on erilaisia hahmoja, joista osa haukkuu teitä koko ajan, epäilette että kaikki työkaverinne vihaavat teitä (okei, tämä on joskus varmaan tottakin...), ette ymmärrä mistä puhutaan koska teillä on kultakalan muisti, ja koko ajan on päällä jäätävä väsymys samaan aikaan kun olette niin ylivirittyneitä että ette saa öisin juuri lainkaan unta ja silloin kun saatte ovat ne sellaisia "zombit hyökkäävät ja syövät minut" - tyyppisiä. Niin että mitenkä Pirjo sanoit siitä viime kvartaalin tuloskehityksestä MIKSI PIRJO KATSOO MINUA NOIN. Saa kokeilla.
Jos henkilö on aivan sekaisin ja hullu, niin tottakai sellaisen on hyvä siirtyä johonkin aivan muualle kuin normaaliin työelämään. Mutta jotenkin veikkaan, että suurin osa nuorista mt-ongelmaisista ei ole sitä. He ovat jollain tapaa syrjäytyneitä, eivätkä usko heillä olevan mahdollisuuksia parempaan. He ehkä uskovat olevansa peruuttamattomasti surkeita tai vääränlaisia. Heidät pitäisi vain saada heille sopivilla tavoilla eteenpäin elämässä. Tuossa aiemmin joku kommentoi, että parani aina uudelleen ja uudelleen masennuksistaan, mutta joka kerta kuntoutuksen alettua hän masentui uudelleen. Siis wtf?? Hän selvästi siis oli kykenevä parantumaan. Todistetusti. Kuntoutus oli selkeästi vääränlaista ja on oltava joku toinen tapa saada hänestä aivan kelvollinen ihminen, joka pystyy jopa työntekoon. Tässä maailmassa vaan valitettavasti survotaan kaikki samaan muottiin ja vaaditaan kaikkien sopeutuvan samanlaiseen työelämään.
Niin, tietysti jos työelämä on yhdenlaista niin kyllähän siihen voi olla työkyvytön kokonaan. Kyllä minullekin kävisi joku juurikin 1-3 h päivässä omalla tahdilla työt mutta kun semmoista ei ole niin olen työkyvytön 8 h pv 5 pv viikossa töihin taikka 5 h 3 pv viikossa (joka usein on yhtä kuin viikon työt kolmessa päivässä).
Vierailija kirjoitti:
No en tiedä pennosista. Itsellä jää joka kuukausi yli 1100 € käyttörahaa kun kaikki on maksettu. Ja tarkoitan todellakin että kaikki: vuokra, sähkö, vakuutukset, suoratoistopalvelut, puhelinlasku, netti ja keksikää lisää niin nekin. Kuinka monella työssäkävijällä jää sama summa käyttöön joka kuukausi kun on maksanut kaikki mainitsemani asiat? Olen 45 v ja ollut työkyvyttömyyseläkkeellä n. 5 vuotta. Tosin saan työeläkettä myös Ruotsista Kevan ja Kelan maksamien lisäksi. Ruotsin eläkkeeni karttuu rahastossa (Ruotsissa ne on rahastossa jonka itse saa valita) joka vuosi. Viime vuonna vähän yli 50000 kruunua. Veroprosenttini on 25.
Minäkin haluan eläkkeelle, jos noin paljon käteen jää elämiseen. Tässä on yli 20 vuotta työelämässä oltu ja asumiskulujen jälkeen ei jää aina edes tuotakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en tiedä pennosista. Itsellä jää joka kuukausi yli 1100 € käyttörahaa kun kaikki on maksettu. Ja tarkoitan todellakin että kaikki: vuokra, sähkö, vakuutukset, suoratoistopalvelut, puhelinlasku, netti ja keksikää lisää niin nekin. Kuinka monella työssäkävijällä jää sama summa käyttöön joka kuukausi kun on maksanut kaikki mainitsemani asiat? Olen 45 v ja ollut työkyvyttömyyseläkkeellä n. 5 vuotta. Tosin saan työeläkettä myös Ruotsista Kevan ja Kelan maksamien lisäksi. Ruotsin eläkkeeni karttuu rahastossa (Ruotsissa ne on rahastossa jonka itse saa valita) joka vuosi. Viime vuonna vähän yli 50000 kruunua. Veroprosenttini on 25.
Minäkin haluan eläkkeelle, jos noin paljon käteen jää elämiseen. Tässä on yli 20 vuotta työelämässä oltu ja asumiskulujen jälkeen ei jää aina edes tuotakaan.
No tee kuten tuo kirjoittaja ja mene Ruotsiin töihin x vuosiksi ja sairastu sitten vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Olin ensin noin vuoden sairauslomalla. Sitten pari vuotta kuntoutustuella, josta ensimmäisellä yrityksellä työkyvyttömyyseläkkeelle. Todella suuri helpotus, ensimmäiset päivät meni itkuntuhruisessa epäuskossa.
Minkä koet vaikuttaneen että sait eläkkeen noinkin nopeasti? Kolme vuotta on "lyhyt" aika, yleensä vakuutusyhtiöt ja kela roikuttavat ihmisiä epävarmuudessa pidempään. Tavallisimmin 5-10 vuotta. Siis ihan hyvällä kysyn, itsekin olen sairaseläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille ruumiillisesti terveille nuorille eläkeläisille pitäisi olla velvoitetyö. Ihmeesti alkaa toiminta kiinnostaa kun raha tulee ilmaiseksi tilille.
Toki jos on joku palkkatyö (ei mikään "velvoitetyö", miksi pitäisi syrjiä sairauden perusteella?) jossa voi tehdä oman jaksamisen mukaan töitä vaikka 1-3 h päivässä niin monellekin varmaan sopisi. Tämä vaan tulee kalliiksi työnantajalle koska pitää maksaa palkka ja palkan sivukulut. Toki jos kaikki työ muutetaan palkattomaksi velvoitetyöksi niin sitten ihan reilua (eli sinullakaan ei olisi työsopimusta, sairaspäivärahoja jne vaan se velvoitepalkka vain).
Nyt joutuu täysin työkykyiset joilla useampi lapsi tulemaan toimeen paljon vähemmällä vaikka kuinka töitä etsisi ja koulutus riittäisi. Lopulta pistetään samalla summalla tekemään velvoitetyötä kun muut saa isomman summan käteen tekemättä yhtään mitään. Se on eriarvoista.
Kuinkahan menee, olen kuullut että fyysinen sairaus on nuorella hankalampi. Lähipiirin nuori on nyt tilanteessa, ettei saa muita tuloja kuin asumistuen, tt-tukea ei voi hakea kun hänellä on säästöjä. Hänet todettiin työkyvyttömäksi, mutta samalla ettei psyykkisiä ongelmia ole. Itse asiassa on tavallaan, hänellä on asperger, mutta se on lievä, ne fyysiset sairaudet hankaloittavat enemmän. Sillä tasolla, että jo koulussa sai vapautuksia tai erivapauksia käytännön aineissa, koska ei pystynyt niissä suoriutumaan sairauksien vuoksi. Kaksi sairautta siis, no astma ei haittaa niin paljon, mutta toinen haittaa liikkumista ja välillä ei jaksa olla hereillä.
Tiedän kolme tapausta, jotka olivat nuoria ja niin kamalan kipeitä syystä ja toisesta. Ei sängystä ylös päässeet. Saivat eläkkeen ja siltä istumalta alkoi armoton työnteko, harrastaminen ja bisnes pyöriä.
Ihmeellustä tuo eläke kun se tekee terveeksi.
Miulle tuli eläkepäätös ihan yllätyksenä. En ollut ajatellut, ettenkö palaisi töihin mutta psykiatrini taisi olla toista mieltä ja laittoi hakemukseni eläkeyhtiöön minun tietämättä.
Siinä sitten ihmettelin saamaani paperia ja oli pakko ottaa se mukaan psykkakäynnille ja kysyä, mitä tämä oikein tarkoittaa.
Kynnys työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen oli todella korkea ja minusta tuntui, että siirryin sen myötä yhteiskunnan ulkorajoille.
Päätös oli kuitenkin oikea, ei minusta olisi työkykyistä tullut ja olen ymmärtänyt olla kiitollinen lääkärilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo. Sairaalasta autettiin saamaan se ja Kela antoi heti myönteisen päätöksen. Olin 23-vuotias, kun jouduin eläkkeelle.
Sairasta! 23-vuotiaana!
Mistä sinä kyseisen henkilön terveyden tiedät? Suomessa ei pääse eläkkeelle ilman syytä.
No kyllä pääsee jos parikymppisenä pääsee!
Kiinnostaisi tietää ne diagnoositkin, jos haluatte kertoa...
Itse en saa mitään apua mistään vaikka en kykene töihin kuin 2h per päivä, enkä todellakaa njoka päivä. Syyt fyysisiä, mutta ajattelin jos keksisi jotain päänsisäistä, kun tällä ei tule mitään apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille ruumiillisesti terveille nuorille eläkeläisille pitäisi olla velvoitetyö. Ihmeesti alkaa toiminta kiinnostaa kun raha tulee ilmaiseksi tilille.
Toki jos on joku palkkatyö (ei mikään "velvoitetyö", miksi pitäisi syrjiä sairauden perusteella?) jossa voi tehdä oman jaksamisen mukaan töitä vaikka 1-3 h päivässä niin monellekin varmaan sopisi. Tämä vaan tulee kalliiksi työnantajalle koska pitää maksaa palkka ja palkan sivukulut. Toki jos kaikki työ muutetaan palkattomaksi velvoitetyöksi niin sitten ihan reilua (eli sinullakaan ei olisi työsopimusta, sairaspäivärahoja jne vaan se velvoitepalkka vain).
Nyt joutuu täysin työkykyiset joilla useampi lapsi tulemaan toimeen paljon vähemmällä vaikka kuinka töitä etsisi ja koulutus riittäisi. Lopulta pistetään samalla summalla tekemään velvoitetyötä kun muut saa isomman summan käteen tekemättä yhtään mitään. Se on eriarvoista.
Tuolla logiikalla myös sairaslomalla, vanhempainvapaalla jne olevat pitäisi laittaa töihin sen sijaan että olisivat sairaslomalla tai äitiyslomalla- nimenomaan niistä töistä.
Olen ymmärtänyt että nykyisin on hyvin vaikeaa päästä eläkkeelle ennen eläkeikää. Aikaisemmin on ollut helpompi päästä eläkkeelle. Tosin eläke silloinkin on myönnetty toistaiseksi. Pysyvä työkyvyttömyys eläke on virheellinen termi sitä ei tulisi käyttää koska pysyvää on joku vanhan ajan termistö sitä ei ole ollut käytössä aikoihin missään tietääkseni. Ehkä joskus - 70 luvulla?
Suomessa on ollut myös vaihe jolloin eläkkeelle suorastaan ajettiin ihmisiä. Eräs tilitoimiston pitäjä kertoi näin.
Ei liity aiheeseen mitenkään. Ei sitten mitenkään.