Minulle myönnettiin työkyvyttömyyyseläke!!! Millainen prosessi sinun eläkkeen myöntäminen oli?
Ensimmäisen kerran jouduin psyykkisten ongelmien takia sairaslomalle vuonna 2015 sitä jatkui vuoden ja vuonna 2016 lähtien olen ollut kuntoutustuella. Olen ollut kahdesti työkokeilussa jotka on epäonnistuneet ahdistuksen ja epäluuloisten ajatusten takia. Psykiatrian erikoissairaanhoito päättyi keväällä 2020 jossa sanottin etten tule pääsemään työkyvyttömyyseläkkeelle, korkeintaan osatyökykyeläkkeelle. Haettiin vain jatkoa kuntoutustukeen mutta ei eläkettä. Hoito siirrettiin tuolloin kunnalliselle puolelle jossa olen ollut nyt psykiatrian puolen hoidossa siitä asti. Kunnalisen puolen hoitajani oli sitä mieltä että saatan hyvinkin päästä eläkkeelle. Sanoi vielä että olisi ihme jos en pääsisi. Viime viikon keksiviikkona oli lääkärin aika ja haettiin eläkettä. Hoitaja vielä tsemppasi ja sanoi että lääkäri joka minua haastattelee on erikoistunut lausuntojen tekemiseen. Oli erikoistuva lääkäri. Katsoi muistilistasta mitä pitää kysyä ja minulla oli suuret epäilyt että näinköhän onnistuu eläkkeelle pääsy. Lääkäri yhtyi hoitajan näkemykseen että työkyvytönhän minä olen. Sain maanantaina lääkärin kirjoittaman todistuksen kopion itselleni ja sitä lukiessa ajattelin, että on ihme jos sillä lausunnolla eläke lohkeaa.
Tänä aamuna viiden jälkeen tuli omapostiin vakuutusyhtiön kirje ja olin varma että ei voi olla hyvä uutinen kun hakemus jätetty vasta viikko sitten keksiviikkona ja käsittelyaika 3kk. Yllätys oli suuri kun päätös oli myönteinen. Siirryn työkyvyttömyyseläkkeelle kesäkuun alusta alkaen.
Ei enää ikinä tappelua työkkärin kanssa. Ei hakemus rumbaa ja hätäilyä niiden kanssa. Saan olla vain kunnes jään vanhuuseläkkeelle. Olo on kuin lottovoittajalla. Voisiko paremmin enää ollakkaan? Oletko sinä kenties eläkkellä? Millainen prosessi se sinulla oli että pääsit eläkkeelle?
Elämää kannattaa elää eikä valittaa joka asiasta
Kommentit (295)
Tietääkö kukaan työkokeilusta, mikä on minimi tuntimäärä/päivä ja päiviä/viikko nyt kuntakokeiluaikana? Voiko noihin kestoihin itse vaikuttaa vai määrätäänkö yksipuolisesti kunnan taholta?
Kiitos etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä yhtään ymmärrä mikä kohta tuossa on se syy iloon- syrjäytyä normaalielämästä laskemaan pennosia eläkeläisen statuksella. Valaiskaa mua ihmeessä
terv. kuusikymppinen parhaissa työvuosissaanMt ongelmainen on joka tapauksessa syrjäytynyt normaalielämästä aina, vaikka kävisikin töissä. Siksi töitä on vaikeaa edes saada ja jos saakin, siellä on vaikeaa pärjätä. Ei työnantajatkaan halua palkata henkilöä joka flippailee välillä, tai on vahvalla lääkityksellä.
Jep. Olen ollut samassa työpaikassa lähes 20 vuotta ja siellä on ollut muutamia, joilla mielenterveys on pettänyt. Se ei ole ollut mitenkään kivaa työkavereille, eikä myöskään työnantajalle. Jatkuvia sairaslomia, jolloin me muut joudutaan tekemään hänenkin työt.
"Ei enää pysty tähän työhön joten siirretään toiseen työhön." Sitten ei pysty siihenkään työhön ja yksikin oli ihan tsombi lääkityksistään ja turpoi kymmeniä kiloja, tuskin enää edes ymmärsi mitä hänelle sanottiin, tai unohteli asioita jatkuvasti ja me muut jouduimme sitten jatkuvasti muistuttelemaan häntä. Ja hän suuttui kun muistuttelimme, mutta totuus oli että jos me jätimme muistuttamatta, hän unohti. Oli siis ihan pihalla kuin lumiukko. Ihan omissa maailmoissaan.
Ihmisten pitäisi ymmärtää, että nämä mielenterveysongelmat vaikuttavat kokonaisvaltaisesti. Ei se ole vain sitä että "mul on paha olla". Se on sitä ettei pää ja kroppa enää toimi normaalisti. Ja sellainen on työelämässä pelkkä taakka. Tehköön jotain vapaaehtoistöitä sitten. Kyllähän esimerkiksi ruokajonot toimivat pitkälti kelkasta pudonneiden vapaaehtoistyöntekijöiden voimin. On maailmassa paljon muitakin töitä kuin palkkatöitä. Joillekin ne hommat sopivat paremmin.
Ei kukaan varmaan halua sellaista yhteiskuntaa, että epävakaat ihmiset jätetään vaan kadulle oman onnensa nojaan? Siinä olisi meillä kaikilla työssäkäyvillä autonrenkaat puhkottu ja kodit ryöstetty jatkuvalla syötöllä.
Joo, ei joku yksittäinen surun tunne ole mikään mt ongelma. Esim koettakaapa juurikin tehdä töitä dynaamisesti ja pysyä kärryillä jossain presentaatiossa jos esim ette tunne olevanne lainkaan olemassa, mielenne on muuten täysin tyhjä mutta siellä on erilaisia hahmoja, joista osa haukkuu teitä koko ajan, epäilette että kaikki työkaverinne vihaavat teitä (okei, tämä on joskus varmaan tottakin...), ette ymmärrä mistä puhutaan koska teillä on kultakalan muisti, ja koko ajan on päällä jäätävä väsymys samaan aikaan kun olette niin ylivirittyneitä että ette saa öisin juuri lainkaan unta ja silloin kun saatte ovat ne sellaisia "zombit hyökkäävät ja syövät minut" - tyyppisiä. Niin että mitenkä Pirjo sanoit siitä viime kvartaalin tuloskehityksestä MIKSI PIRJO KATSOO MINUA NOIN. Saa kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä yhtään ymmärrä mikä kohta tuossa on se syy iloon- syrjäytyä normaalielämästä laskemaan pennosia eläkeläisen statuksella. Valaiskaa mua ihmeessä
terv. kuusikymppinen parhaissa työvuosissaanMt ongelmainen on joka tapauksessa syrjäytynyt normaalielämästä aina, vaikka kävisikin töissä. Siksi töitä on vaikeaa edes saada ja jos saakin, siellä on vaikeaa pärjätä. Ei työnantajatkaan halua palkata henkilöä joka flippailee välillä, tai on vahvalla lääkityksellä.
Jep. Olen ollut samassa työpaikassa lähes 20 vuotta ja siellä on ollut muutamia, joilla mielenterveys on pettänyt. Se ei ole ollut mitenkään kivaa työkavereille, eikä myöskään työnantajalle. Jatkuvia sairaslomia, jolloin me muut joudutaan tekemään hänenkin työt.
"Ei enää pysty tähän työhön joten siirretään toiseen työhön." Sitten ei pysty siihenkään työhön ja yksikin oli ihan tsombi lääkityksistään ja turpoi kymmeniä kiloja, tuskin enää edes ymmärsi mitä hänelle sanottiin, tai unohteli asioita jatkuvasti ja me muut jouduimme sitten jatkuvasti muistuttelemaan häntä. Ja hän suuttui kun muistuttelimme, mutta totuus oli että jos me jätimme muistuttamatta, hän unohti. Oli siis ihan pihalla kuin lumiukko. Ihan omissa maailmoissaan.
Ihmisten pitäisi ymmärtää, että nämä mielenterveysongelmat vaikuttavat kokonaisvaltaisesti. Ei se ole vain sitä että "mul on paha olla". Se on sitä ettei pää ja kroppa enää toimi normaalisti. Ja sellainen on työelämässä pelkkä taakka. Tehköön jotain vapaaehtoistöitä sitten. Kyllähän esimerkiksi ruokajonot toimivat pitkälti kelkasta pudonneiden vapaaehtoistyöntekijöiden voimin. On maailmassa paljon muitakin töitä kuin palkkatöitä. Joillekin ne hommat sopivat paremmin.
Ei kukaan varmaan halua sellaista yhteiskuntaa, että epävakaat ihmiset jätetään vaan kadulle oman onnensa nojaan? Siinä olisi meillä kaikilla työssäkäyvillä autonrenkaat puhkottu ja kodit ryöstetty jatkuvalla syötöllä.
Joo, ei joku yksittäinen surun tunne ole mikään mt ongelma. Esim koettakaapa juurikin tehdä töitä dynaamisesti ja pysyä kärryillä jossain presentaatiossa jos esim ette tunne olevanne lainkaan olemassa, mielenne on muuten täysin tyhjä mutta siellä on erilaisia hahmoja, joista osa haukkuu teitä koko ajan, epäilette että kaikki työkaverinne vihaavat teitä (okei, tämä on joskus varmaan tottakin...), ette ymmärrä mistä puhutaan koska teillä on kultakalan muisti, ja koko ajan on päällä jäätävä väsymys samaan aikaan kun olette niin ylivirittyneitä että ette saa öisin juuri lainkaan unta ja silloin kun saatte ovat ne sellaisia "zombit hyökkäävät ja syövät minut" - tyyppisiä. Niin että mitenkä Pirjo sanoit siitä viime kvartaalin tuloskehityksestä MIKSI PIRJO KATSOO MINUA NOIN. Saa kokeilla.
Ai niin unohdin yhden omalta kohdalta hankalan oireen, olen lähes koko ajan nikn täynnä raivoa että tekee mieli repiä sen Pirjon pää irti jos se vielä sanoo jotain. Eikä se epäluuloisuuskaan varsinaisesti edistä työsuhteita. Kumminkaan en nykyään vain katoa tunneiksi paikalta kuten joskus..
Minä käyn mt-ongelmaisena töissä. Mutta ymmärrän, että kaikki ei pysty. En kadehdi kenenkään eläkettä. Olen sairastanut psykoosin ja vieläkin 20 vuoden jälkeen, minulla on joitain oireita jäljellä. Stressinsietokyky on huono, ja olen aina väsynyt, koska joudun syömään vahvoja lääkkeitä. Onneksi minulla on helppo fyysinen työ, mutta en tiedä pystynkö tätäkään eläkeikään asti tekemään. Suvussa on paljon syöpää, että ehkä se korjaa minut ennen. Tsemppiä kaikille mt-ongelmaisille!
Onpa aikoihin eletty, jos työkyvyttömyyttä juhlitaan!
Tällaistako se nykyään on. Että suomalaisetkin juhlii lorvintaa.
Ikävää jos olette sairaita tai on huono sietokyky, mutta ei kai kukaan iloitse sairaudesta???
Vertailun vuoksi: Synt 1954, töihin 1976 (kun opiskelu päättynyt), työeläkkeelle 2017, 63 vuotiaana.
Ei poissaoloja, valitettavasti ei lapsia.
Eläke 1700 brutto, rahoitusala.
Hyvin elää, kun asunto-osake maksettu.
Mutta viisaampi olisin voinut olla, olisi pitänyt säästää työssäoloaikana.
Kaikenmaailman turhaan meni rahaa.
Se eläke, millä nimikkeellä se kullekin tulee, tulee vääjäämättä. Ellei kuole.
Vierailija kirjoitti:
Onpa aikoihin eletty, jos työkyvyttömyyttä juhlitaan!
Tällaistako se nykyään on. Että suomalaisetkin juhlii lorvintaa.
Ikävää jos olette sairaita tai on huono sietokyky, mutta ei kai kukaan iloitse sairaudesta???
Etkö osaa lukea? Kukaan ei iloitse sairaudestaan vaan siitä jos sen sairaudesta kärsimisen lisäksi tarvitse yhtä paljon stressata rahasta ja kyykyttämisestä jne.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minä en maksa enää Suomeen veroja, lopppuu kaikenmaailman laiskureiden elättäminen. Työelämää ei ole jaksettu edes aloittaa kun alkaa jo väsyttää. Toiset painaa selkä vääränä että jotkut toiset saa leijailla kotona ja puuhastella kaikkea mukavaa, kunhan se ei ole työtä mihin pitää aamulla herätä. Saattekin kuolla nälkään mun puolestani saatana. Menkää töihin. Hävetkää laiskat plösöt.
Kerro toki lisää itsestäsi. Et selvästikään ymmärrä mitään mielen sairauksista ja niihin liittyvästä kärsimyksestä. Lisäksi olet empatiakyvytön ja asetut "heikompiesi" yläpuolelle. Halveksit ja kategorisoit ja omaat selvästi kovat arvot. Pakostakin mietin oletko diagnoosia vailla oleva narsisti. Heiltä voi tuollaista käytöstä odottaa. Moni kaltaisesi luulee olevansa normaali ja tasapainoinen, vaikka asenteet ja puheet osoittavat että näin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Onpa aikoihin eletty, jos työkyvyttömyyttä juhlitaan!
Tällaistako se nykyään on. Että suomalaisetkin juhlii lorvintaa.
Ikävää jos olette sairaita tai on huono sietokyky, mutta ei kai kukaan iloitse sairaudesta???
Jos sinulta palaa talo ja kaikki omaisuus siinä mukana, niin kyllä sinäkin tunnet kiitollisuutta, kun pääset yöksi jonnekin lämpimään ja saat peiton lämmikkeeksi. Toinen vaihtoehto olisi kyhjöttää kylmissään kotikuusen oksien alla.
Näille ruumiillisesti terveille nuorille eläkeläisille pitäisi olla velvoitetyö. Ihmeesti alkaa toiminta kiinnostaa kun raha tulee ilmaiseksi tilille.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä niin haistattelua työntekijöille koko ketju. No Suomi onkin koko maailman sosiaalitoimisto. #tun laiskat.
Toki sairas voi joutua eläkkeelle, mutta ei se nyt niin hauskaa ole että pitää oikein tavoitella.
Ette ole tosi vaikeuksia nähneetkään.
Tukehtukaa pullaan.
Karma tulee opettamaan sinuakin kovalla kädellä ja kärsimyksen kautta. Opit empatiakykyä ja toivot että olisit ollut armollisempi ja ymmärtäväisempi. Tule sitten puhumaan kun olet polvillasi ja ymmärrät hävetä.
Mielenterveysongelmat aiheuttavat äärimmäistä kärsimystä, monien kohdalla johtavat jopa itsemurhaan asti. Sitä sinä et ylemmyydentunnossasi ja empatiakyvyttömyydessäsi tajua. Mutta vielä joskus tulet tajuamaan. Trust me.
Vierailija kirjoitti:
Näille ruumiillisesti terveille nuorille eläkeläisille pitäisi olla velvoitetyö. Ihmeesti alkaa toiminta kiinnostaa kun raha tulee ilmaiseksi tilille.
Toki jos on joku palkkatyö (ei mikään "velvoitetyö", miksi pitäisi syrjiä sairauden perusteella?) jossa voi tehdä oman jaksamisen mukaan töitä vaikka 1-3 h päivässä niin monellekin varmaan sopisi. Tämä vaan tulee kalliiksi työnantajalle koska pitää maksaa palkka ja palkan sivukulut. Toki jos kaikki työ muutetaan palkattomaksi velvoitetyöksi niin sitten ihan reilua (eli sinullakaan ei olisi työsopimusta, sairaspäivärahoja jne vaan se velvoitepalkka vain).
Vierailija kirjoitti:
Vuosia kestänyt hyväksikäyttö suojelijan taholta lapsuudessa, joukkor###kaus nuorena, väkivaltaisia suhteita.
Se keneen piti voida luottaa tekikin pahaa. Kiintymyssuhdehäiriö. Aina kun yritin vähän päästä sisimpääni, joku pahantahtoinen "rakas" halusi sen tuhota. Kaappasi mieleni, kehoni, kotinikin.
Kela kirjoitti eläkkeen jottei tarvi kuntouttaa. Lääkinnällisen terapian hakemus tuli hylättynä. Joka ikinen päivä on takaumia kehossa ja mielessä. Traumat vie ilon ja keskittymiskyvyn.
AP kuulostaa terveeltä ja työkykyiseltä lällättelyineen. En ymmärrä aloitusta.
Ethän sinä edes tiedä mitä kaikkea AP on kokenut. Hän kertoi vain saaneensa eläkkeen, ei koko elämäntarinaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä yhtään ymmärrä mikä kohta tuossa on se syy iloon- syrjäytyä normaalielämästä laskemaan pennosia eläkeläisen statuksella. Valaiskaa mua ihmeessä
terv. kuusikymppinen parhaissa työvuosissaanNo se että on sentään rahallinen turva, vaikka pieni onkin. Minä olen syrjäytynyt, mutta ei ole sitä rahallistakaan turvaa.
Ja mikä vika on syrjäytymisessä? Eläkkeen turvin olen päässyt muuttamaan kauas toksisista kpäistä ja se mahdollistaa myös sen että minun ei tarvitse olla tekemisissä kenenkään kanssa jos en tahdo. Ja yleensä en tahdo.
Ne kpäät maksavat sinunkin elämisesi. Olisit kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä meni ensimmäisestä lääkärikäynnistä 7,5 vuotta siihen, että sain toistaiseksi voimassa olevan tk-eläkkeen. Ensin oli pitkät pätkät saikkua, sitten hylätty kuntoutustuki kerran, sitten kahdessa n. 10kk - 1 vuosi pätkässä kuntoutustukea, sitten lopulta henkinen jaksaminen ei kestänyt sitä jatkuvaa stressiä hakemusten täyttämisestä yms, niin pyysin lääkäriä lausunnossa hakemaan toistaiseksi voimassa olevaa eläkettä. Hakemuksen jättämisestä meni n. 4 vrk kun postiluukusta tipahti työeläkekortti ja muutama päivä myöhemmin tuli päätös taannehtivasti tk-eläkkeestä. Olin toki viimeisillä voimillani töissä ja sitten lyhyessä ajassa myös pari kertaa irtisanottuna sittemmin sen 2008 alkaneen talouskriisin vuoksi. Olin 34 vuotias kun sain sitten sen eläkkeen.
Niin ja bruttona saan eläkettä tällä hetkellä n. 1680 €.
Miksi ihmeessä sekä tätä, että alkuperäistä viestiäni on alapeukutettu? Kadehtiiko joku tämmöistä elämää? Mun oireilu alkoi jo lapsuudessa, ei tämä mitään herkkua ole.
Vierailija kirjoitti:
Savuton kirjoitti:
ja en minä aio jäädä laakereilleni lepämään. Osallistun vointini mukaan vapaaehtoistyöhön. Vaalien aikaan olen keräämässä rahaa äänestyspaikoilla ja sitä ennen menen istuttamaan sankarihaudoille kukkia. Tarkkailen koko ajan löytyisikö päiviin täytettä joka ei liiaksi väsytä
Just. Töissä ei jaksa käydä edes osa-aikaisesti mutta sitten etsit täytettä päiviin.
Kumpi sun mielestä nyt on parempi? Tyytyä makaamaan sängyn pohjalla, vai yrittää hyödyttää yhteiskuntaa sillä tavalla kuin voi?
Pidä nyt mielessä kuitenkin, että hän ei a) pysty olemaan töissä ja b) kukaan ei halua palkata töihin. Ainoa, mikä muuttui: ei kyykytetä enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea eläkepäätöksestä! <3
Saanko kysyä, kuinka paljon nyt saat eläkettä (en tiedä oikeaa "termiä") kuukaudessa? Vaikuttaako siihen aiemmat palkkatulot ja siihen päälle kelalta jotain? Lähinnä haluaisin tiedustella, kuinka paljon se raha, mitä nyt saa kuukaudessa, niin on?
Eläkettä edeltävät 10 vuotta vaikuttavat eläkkeen määrään ja siihen onko oikeutettu ns tulevan ajan osuuteen. Tuleva aika tarkoittaa sitä aikaa, joka on eläköitymisesi ja vanhuuseläkeikäsi välinen aika. Jos olet ollut työssä ja saanut siitä tietyn summan palkkaa olet oikeutettu tähän tulevan ajan osuuteen (muistaakseni noin 14 000€ tarkastelujakson aikana). Eläkkeen määrään vaikuttaa se, minkä verran on saanut palkkaa ja se kuinka kauan on aikaa viralliseen eläkeikään. Työkyvyttömyyseläkettä myös nostetaan viiden vuoden päästä eläköitymisestä (kertakorotus) tietyin prosenttimäärin niillä, jotka ovat eläköityneet ennen, kuin täyttävät 50v. Nämä tiedot löytyvät netistä.
Keskimääräinen työkyvyttömyyseläke on noin 1080€ vuonna 2018 kertoo etk.fi-sivut. Jos työeläke jää pieneksi (alle 1300€) tätä täydennetään kansaneläkeellä. Nämäkin löytyvät netistä.
Koskeeko nuo viiden vuoden välein tapahtuvat korotukset vain heitä, joilla on ollut palkkatuloja ennen eläkkeelle jäämistä? Itse olen siis kuntoutustuella ja kamppailen sen ajatuksen kanssa, hakeako pysyvää eläkettä, kun kuntoutumista ei tapahdu. Työelämä jäi itsellä lyhyeksi, ja saan tämän vuoksi vain takuueläkettä.
Lisäksi kuinka teille, jotka olette päässeet eläkkeellä, on käynyt hoidon kanssa? Saatteko edelleen keskusteluapua vai joudutteko pärjäämään omillanne?
Vierailija kirjoitti:
Nuorena eläkkeelle? Mikäs siinä, jos todellakin tyytyy johonkin 1000 euroon/kk. Tuotakin kauheampaa omalla kohdallani olisi juuri se, että olisi ulkona kaikesta.
Ei työpaikkaa mihin mennä, sosiaaliset suhteet päivän aikana. Ikuinen kituuttaminen minimi rahoilla. Päivät toistavat itseään vuosikymmenet.. painajainen.
Alkuun voi ap:lla olla kivaa, katsotaan 15 vuoden kuluttua uudestaan
Mutta jos toivoa kuntoutumisesta ei ole, on joka tapauksessa ulkona kaikesta. Pysyvä eläke luo tällöin turvaa, kun ei tarvitse pelätä, myönnetäänkö kuntoutustukea. Ei kai kukaan ole onnellinen siitä, ettei sairauden vuoksi pysty töihin, vaan siitä että kun ei pysty töihin, toimeentulo on tulevaisuudessa turvattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena eläkkeelle? Mikäs siinä, jos todellakin tyytyy johonkin 1000 euroon/kk. Tuotakin kauheampaa omalla kohdallani olisi juuri se, että olisi ulkona kaikesta.
Ei työpaikkaa mihin mennä, sosiaaliset suhteet päivän aikana. Ikuinen kituuttaminen minimi rahoilla. Päivät toistavat itseään vuosikymmenet.. painajainen.
Alkuun voi ap:lla olla kivaa, katsotaan 15 vuoden kuluttua uudestaan
Mutta jos toivoa kuntoutumisesta ei ole, on joka tapauksessa ulkona kaikesta. Pysyvä eläke luo tällöin turvaa, kun ei tarvitse pelätä, myönnetäänkö kuntoutustukea. Ei kai kukaan ole onnellinen siitä, ettei sairauden vuoksi pysty töihin, vaan siitä että kun ei pysty töihin, toimeentulo on tulevaisuudessa turvattu.
Tätä on vaikea käsittää ennen kuin kokee. Minä sairastan vaikeasti, ja oli äärimmäisen helpottunut kun pääsin pienelle eläkkeelleni; kunhan saan olla rauhassa. Ei tässä kuulkaa mihinkään sosiaalisiin suhteisiin tai shoppailuun/kahvitteluun ole voimia, ei edes voimia ajatella sellaisia. Sen sijaan vetäisin itseni kiikkuun, jos joutuisin tässä kunnossa vielä todistelemaan jollekin etten ole työkykyinen. Suurimmaksi osaksi joudun jäämään päiviksi vuoteeseen, en oikein pysty syömään ja perustoimetkin ovat niin ja näin. Tähän minä myös näillä näkemin kuolen, ellei korona ystävällisesti korjaa ennen sitä. Joten joo, ihan hyvin tässä ”kitkutellaan”. Ei ole tulossa/tiedossa mitään parempaa tässä inkarnaatiossa, ja se on parempi niellä ja hyväksyä ajoissa.
Suomalaisten genetiikkahan on skitsofreeninen eli herkkyyttä löytyy perimässä. Moderni maailma ei sovi meidän shamanistisille geeneille.