Minulle myönnettiin työkyvyttömyyyseläke!!! Millainen prosessi sinun eläkkeen myöntäminen oli?
Ensimmäisen kerran jouduin psyykkisten ongelmien takia sairaslomalle vuonna 2015 sitä jatkui vuoden ja vuonna 2016 lähtien olen ollut kuntoutustuella. Olen ollut kahdesti työkokeilussa jotka on epäonnistuneet ahdistuksen ja epäluuloisten ajatusten takia. Psykiatrian erikoissairaanhoito päättyi keväällä 2020 jossa sanottin etten tule pääsemään työkyvyttömyyseläkkeelle, korkeintaan osatyökykyeläkkeelle. Haettiin vain jatkoa kuntoutustukeen mutta ei eläkettä. Hoito siirrettiin tuolloin kunnalliselle puolelle jossa olen ollut nyt psykiatrian puolen hoidossa siitä asti. Kunnalisen puolen hoitajani oli sitä mieltä että saatan hyvinkin päästä eläkkeelle. Sanoi vielä että olisi ihme jos en pääsisi. Viime viikon keksiviikkona oli lääkärin aika ja haettiin eläkettä. Hoitaja vielä tsemppasi ja sanoi että lääkäri joka minua haastattelee on erikoistunut lausuntojen tekemiseen. Oli erikoistuva lääkäri. Katsoi muistilistasta mitä pitää kysyä ja minulla oli suuret epäilyt että näinköhän onnistuu eläkkeelle pääsy. Lääkäri yhtyi hoitajan näkemykseen että työkyvytönhän minä olen. Sain maanantaina lääkärin kirjoittaman todistuksen kopion itselleni ja sitä lukiessa ajattelin, että on ihme jos sillä lausunnolla eläke lohkeaa.
Tänä aamuna viiden jälkeen tuli omapostiin vakuutusyhtiön kirje ja olin varma että ei voi olla hyvä uutinen kun hakemus jätetty vasta viikko sitten keksiviikkona ja käsittelyaika 3kk. Yllätys oli suuri kun päätös oli myönteinen. Siirryn työkyvyttömyyseläkkeelle kesäkuun alusta alkaen.
Ei enää ikinä tappelua työkkärin kanssa. Ei hakemus rumbaa ja hätäilyä niiden kanssa. Saan olla vain kunnes jään vanhuuseläkkeelle. Olo on kuin lottovoittajalla. Voisiko paremmin enää ollakkaan? Oletko sinä kenties eläkkellä? Millainen prosessi se sinulla oli että pääsit eläkkeelle?
Elämää kannattaa elää eikä valittaa joka asiasta
Kommentit (295)
Vierailija kirjoitti:
Helppo. Sairaalasta autettiin saamaan se ja Kela antoi heti myönteisen päätöksen. Olin 23-vuotias, kun jouduin eläkkeelle.
Sairasta! 23-vuotiaana!
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä niin hieno maa! Ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin mennä sekaisin päästään ja ilmainen elatus loppuiäksi. Muualla suljettaisiin varmaan johonkin laitokseen homehtumaan tai kadulle.
Harmi vaan, että me lujempaa tekoa olevat saamme tehdä niska limassa töitä elättääksemme nämä epäonnistuneet yksilöt ja kuolemme ylityöllistettyinä tai saappaat jalassa samalla, kun nämä paistattavat päivää.
Suututtaa omasta puolesta tuollainen leijuminen, mutta ymmärrän onnen, kun vihdoin voittaa järjestelmän - muiden kustannuksella.
Eli mielestäsi sairastuneet voisi heittää kadulle? Ja sairaat vain paistattelevat päivää?
Tuo on jännä miten itse työelämässä vielä ollessani (ja täysin terveenä) ajattelin, että jos jäisin vaikka työttömäksi niin lenkkeilisin ja tekisin sitä ja tätä asiaa. Ikävä kyllä, kun sairaus iski niin ei pysty sellaiseen.
Terveyttä arvostaa vasta kun sen oikeasti menettää.
En kyllä ymmärrä minkälainen ihminen on kateellinen sairauksista.
Savuton kirjoitti:
ja en minä aio jäädä laakereilleni lepämään. Osallistun vointini mukaan vapaaehtoistyöhön. Vaalien aikaan olen keräämässä rahaa äänestyspaikoilla ja sitä ennen menen istuttamaan sankarihaudoille kukkia. Tarkkailen koko ajan löytyisikö päiviin täytettä joka ei liiaksi väsytä
Just. Töissä ei jaksa käydä edes osa-aikaisesti mutta sitten etsit täytettä päiviin.
Minulla eläkkeelle pääsy vaati aika paljon ja monta vuotta.
Vuodesta 2006 olen ollut masennuksen takia kuntoutustuella ja sitä aina jatkettiin vuoden-kahden välein. Meni n. viisi vuotta kunnes paranin parempi vointiseksi minua tuupattiin kuntoutukseen, jota jaksoin kuukaudesta kolmeen ja olin taas uupunut, maassa ja vaikeasti masentunut. Parin vuoden päästä, kun taas toivuin paremmaksi seurasi uusi kuntoutus, mitä seurasi taas romahdus.
Viimeisin kuntoutuskokeilu oli viime syksynä, yllättäen romahdin, masennus oli ja on pahempana kuin muutamiin viime vuosiin, vaivoin olen saanut itseni hillittyä oman henkeni viemiseltä. Vihdoin viime joulukuussa tapasin psykiatrin joka oli perehtynyt papereihin ja tuumasi että eihän tässä ole mitään järkeä. 14-vuotta kuntoutustuella, kuntoutus yrityksiä vaikka kuinka, kolme vuotta kelan psykoterapiaa käytynä ja taas ollaan tässä tilanteessa.
Laittoi kelaan suosituksen eläkkeeseen, 9 viikkoa odotusta ja viimein eläkepäätös. Enää ei tarvitse jännittää vuoden-kahden välein vieläkö saa jatkoa kuntoutustukeen.
Onneksi minä en maksa enää Suomeen veroja, lopppuu kaikenmaailman laiskureiden elättäminen. Työelämää ei ole jaksettu edes aloittaa kun alkaa jo väsyttää. Toiset painaa selkä vääränä että jotkut toiset saa leijailla kotona ja puuhastella kaikkea mukavaa, kunhan se ei ole työtä mihin pitää aamulla herätä. Saattekin kuolla nälkään mun puolestani saatana. Menkää töihin. Hävetkää laiskat plösöt.
Vierailija kirjoitti:
Savuton kirjoitti:
ja en minä aio jäädä laakereilleni lepämään. Osallistun vointini mukaan vapaaehtoistyöhön. Vaalien aikaan olen keräämässä rahaa äänestyspaikoilla ja sitä ennen menen istuttamaan sankarihaudoille kukkia. Tarkkailen koko ajan löytyisikö päiviin täytettä joka ei liiaksi väsytä
Just. Töissä ei jaksa käydä edes osa-aikaisesti mutta sitten etsit täytettä päiviin.
No esim osa-aikatyön ja vapaaehtoistyön ero yleensä on, että jos aamulla onkin huonompi päivä sairauden suhteen, voi jättää menemättä vap eht töihin mutta ei palkkatöihin, jossa olo vain huononisi. Myös palkkatöissä on jaksettava niin paljon kukn pomo vaatii, vaikka se huonontaisi oloa, vap eht töissä voi vaikka käydä liimaamassa yhden julisteen seinään ja mennä sitten lepäämään.
Kadehditteko te eräät muuten myös esim syöpäsairaita tai AlS-potilaita (jotka saa istua jopa esim pyörätuilissa koko päivän ja joku saattaa ruokkiakin, mahdatte vihertyä kateudesta!) vai ihan vaan haluaisitteko itsellenne esim vakavan masennuksen tai skitsofrenian vai mikä teitä mielenterveysongelmissa niin kadehdituttaa? Täytyy sanoa, että joka junaan meitä kyllä on, itse kadehdin esim lottovoittajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Savuton kirjoitti:
ja en minä aio jäädä laakereilleni lepämään. Osallistun vointini mukaan vapaaehtoistyöhön. Vaalien aikaan olen keräämässä rahaa äänestyspaikoilla ja sitä ennen menen istuttamaan sankarihaudoille kukkia. Tarkkailen koko ajan löytyisikö päiviin täytettä joka ei liiaksi väsytä
Just. Töissä ei jaksa käydä edes osa-aikaisesti mutta sitten etsit täytettä päiviin.
No esim osa-aikatyön ja vapaaehtoistyön ero yleensä on, että jos aamulla onkin huonompi päivä sairauden suhteen, voi jättää menemättä vap eht töihin mutta ei palkkatöihin, jossa olo vain huononisi. Myös palkkatöissä on jaksettava niin paljon kukn pomo vaatii, vaikka se huonontaisi oloa, vap eht töissä voi vaikka käydä liimaamassa yhden julisteen seinään ja mennä sitten lepäämään.
Kadehditteko te eräät muuten myös esim syöpäsairaita tai AlS-potilaita (jotka saa istua jopa esim pyörätuilissa koko päivän ja joku saattaa ruokkiakin, mahdatte vihertyä kateudesta!) vai ihan vaan haluaisitteko itsellenne esim vakavan masennuksen tai skitsofrenian vai mikä teitä mielenterveysongelmissa niin kadehdituttaa? Täytyy sanoa, että joka junaan meitä kyllä on, itse kadehdin esim lottovoittajia.
Sinua ei vaivaa kuin krooninen lorvikatarri. Ja kehtaat vielä kehuskella asialla. Sinulla ei ole pyörätuolia eikä muuta hengenvaarallista sairautta, ihan turha vedota sellaisiin. Sinä voit hyvin mennä töihin tekemään vähän rahaa liian suuren ilmaiseksi saadun eläkkeen päälle. Heräät aamulla ja menet tekemään jotain hyödyllistä nuori ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä niin hieno maa! Ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin mennä sekaisin päästään ja ilmainen elatus loppuiäksi. Muualla suljettaisiin varmaan johonkin laitokseen homehtumaan tai kadulle.
Harmi vaan, että me lujempaa tekoa olevat saamme tehdä niska limassa töitä elättääksemme nämä epäonnistuneet yksilöt ja kuolemme ylityöllistettyinä tai saappaat jalassa samalla, kun nämä paistattavat päivää.
Suututtaa omasta puolesta tuollainen leijuminen, mutta ymmärrän onnen, kun vihdoin voittaa järjestelmän - muiden kustannuksella.
Suomi olisi todella vaarallinen maa asua, jos kaikki mielenterveys ongelmaiset vaan sysättäisi kadulle pärjäämään itsekseen. Ilman rahaa ja ilman lääkitystä. Siinä olisi sinunkin kotisi jatkuvasti vaarassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Savuton kirjoitti:
ja en minä aio jäädä laakereilleni lepämään. Osallistun vointini mukaan vapaaehtoistyöhön. Vaalien aikaan olen keräämässä rahaa äänestyspaikoilla ja sitä ennen menen istuttamaan sankarihaudoille kukkia. Tarkkailen koko ajan löytyisikö päiviin täytettä joka ei liiaksi väsytä
Just. Töissä ei jaksa käydä edes osa-aikaisesti mutta sitten etsit täytettä päiviin.
No esim osa-aikatyön ja vapaaehtoistyön ero yleensä on, että jos aamulla onkin huonompi päivä sairauden suhteen, voi jättää menemättä vap eht töihin mutta ei palkkatöihin, jossa olo vain huononisi. Myös palkkatöissä on jaksettava niin paljon kukn pomo vaatii, vaikka se huonontaisi oloa, vap eht töissä voi vaikka käydä liimaamassa yhden julisteen seinään ja mennä sitten lepäämään.
Kadehditteko te eräät muuten myös esim syöpäsairaita tai AlS-potilaita (jotka saa istua jopa esim pyörätuilissa koko päivän ja joku saattaa ruokkiakin, mahdatte vihertyä kateudesta!) vai ihan vaan haluaisitteko itsellenne esim vakavan masennuksen tai skitsofrenian vai mikä teitä mielenterveysongelmissa niin kadehdituttaa? Täytyy sanoa, että joka junaan meitä kyllä on, itse kadehdin esim lottovoittajia.
Sinua ei vaivaa kuin krooninen lorvikatarri. Ja kehtaat vielä kehuskella asialla. Sinulla ei ole pyörätuolia eikä muuta hengenvaarallista sairautta, ihan turha vedota sellaisiin. Sinä voit hyvin mennä töihin tekemään vähän rahaa liian suuren ilmaiseksi saadun eläkkeen päälle. Heräät aamulla ja menet tekemään jotain hyödyllistä nuori ihminen.
(en ole ap btw), Nuori ja nuori, olen kohta 40 v, ollut mielisairaalassa psykoosioireiden takia 4 krt ja kukahan minut edes palkkaisi kun työkunto on joku max 3 h päivässä 3 pv viikossa. Enkä ole siis itse eläkkeellä, mutta koska osakuntoisia ei palkata niin työkkärituella elän. Mutta sillehän ei voi mitään, jos olet sen verran tollukka ettet tiedä mielensairauksista mitään, se ei ole minun ongelmani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Savuton kirjoitti:
ja en minä aio jäädä laakereilleni lepämään. Osallistun vointini mukaan vapaaehtoistyöhön. Vaalien aikaan olen keräämässä rahaa äänestyspaikoilla ja sitä ennen menen istuttamaan sankarihaudoille kukkia. Tarkkailen koko ajan löytyisikö päiviin täytettä joka ei liiaksi väsytä
Just. Töissä ei jaksa käydä edes osa-aikaisesti mutta sitten etsit täytettä päiviin.
No esim osa-aikatyön ja vapaaehtoistyön ero yleensä on, että jos aamulla onkin huonompi päivä sairauden suhteen, voi jättää menemättä vap eht töihin mutta ei palkkatöihin, jossa olo vain huononisi. Myös palkkatöissä on jaksettava niin paljon kukn pomo vaatii, vaikka se huonontaisi oloa, vap eht töissä voi vaikka käydä liimaamassa yhden julisteen seinään ja mennä sitten lepäämään.
Kadehditteko te eräät muuten myös esim syöpäsairaita tai AlS-potilaita (jotka saa istua jopa esim pyörätuilissa koko päivän ja joku saattaa ruokkiakin, mahdatte vihertyä kateudesta!) vai ihan vaan haluaisitteko itsellenne esim vakavan masennuksen tai skitsofrenian vai mikä teitä mielenterveysongelmissa niin kadehdituttaa? Täytyy sanoa, että joka junaan meitä kyllä on, itse kadehdin esim lottovoittajia.
Sinua ei vaivaa kuin krooninen lorvikatarri. Ja kehtaat vielä kehuskella asialla. Sinulla ei ole pyörätuolia eikä muuta hengenvaarallista sairautta, ihan turha vedota sellaisiin. Sinä voit hyvin mennä töihin tekemään vähän rahaa liian suuren ilmaiseksi saadun eläkkeen päälle. Heräät aamulla ja menet tekemään jotain hyödyllistä nuori ihminen.
Ihminen voi olla vakavasti sairas, vaikka hänellä ei olekaan pyörätuolia tai muuta apuvälinettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä niin hieno maa! Ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin mennä sekaisin päästään ja ilmainen elatus loppuiäksi. Muualla suljettaisiin varmaan johonkin laitokseen homehtumaan tai kadulle.
Harmi vaan, että me lujempaa tekoa olevat saamme tehdä niska limassa töitä elättääksemme nämä epäonnistuneet yksilöt ja kuolemme ylityöllistettyinä tai saappaat jalassa samalla, kun nämä paistattavat päivää.
Suututtaa omasta puolesta tuollainen leijuminen, mutta ymmärrän onnen, kun vihdoin voittaa järjestelmän - muiden kustannuksella.
Suomi olisi todella vaarallinen maa asua, jos kaikki mielenterveys ongelmaiset vaan sysättäisi kadulle pärjäämään itsekseen. Ilman rahaa ja ilman lääkitystä. Siinä olisi sinunkin kotisi jatkuvasti vaarassa.
Niissä maissa, joissa ei ole näin hyvää sosiaaliturvaa, ihmiset menevät töihin ja pysyvät siellä niin kauan kuin mahdollista. Niissä maissa pitääkin olla oikeasti sairas, että maksetaan eläkettä. Oikeasti pyörätuolissa tai vammainen, ei vain siitä ilosta että eipä nyt huvitakaan mennä aamulla töihin. Niissä maissa työllisyysaste on varsin korkea ja sosiaalimenot kohdallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Savuton kirjoitti:
ja en minä aio jäädä laakereilleni lepämään. Osallistun vointini mukaan vapaaehtoistyöhön. Vaalien aikaan olen keräämässä rahaa äänestyspaikoilla ja sitä ennen menen istuttamaan sankarihaudoille kukkia. Tarkkailen koko ajan löytyisikö päiviin täytettä joka ei liiaksi väsytä
Just. Töissä ei jaksa käydä edes osa-aikaisesti mutta sitten etsit täytettä päiviin.
No esim osa-aikatyön ja vapaaehtoistyön ero yleensä on, että jos aamulla onkin huonompi päivä sairauden suhteen, voi jättää menemättä vap eht töihin mutta ei palkkatöihin, jossa olo vain huononisi. Myös palkkatöissä on jaksettava niin paljon kukn pomo vaatii, vaikka se huonontaisi oloa, vap eht töissä voi vaikka käydä liimaamassa yhden julisteen seinään ja mennä sitten lepäämään.
Kadehditteko te eräät muuten myös esim syöpäsairaita tai AlS-potilaita (jotka saa istua jopa esim pyörätuilissa koko päivän ja joku saattaa ruokkiakin, mahdatte vihertyä kateudesta!) vai ihan vaan haluaisitteko itsellenne esim vakavan masennuksen tai skitsofrenian vai mikä teitä mielenterveysongelmissa niin kadehdituttaa? Täytyy sanoa, että joka junaan meitä kyllä on, itse kadehdin esim lottovoittajia.
Sinua ei vaivaa kuin krooninen lorvikatarri. Ja kehtaat vielä kehuskella asialla. Sinulla ei ole pyörätuolia eikä muuta hengenvaarallista sairautta, ihan turha vedota sellaisiin. Sinä voit hyvin mennä töihin tekemään vähän rahaa liian suuren ilmaiseksi saadun eläkkeen päälle. Heräät aamulla ja menet tekemään jotain hyödyllistä nuori ihminen.
(en ole ap btw), Nuori ja nuori, olen kohta 40 v, ollut mielisairaalassa psykoosioireiden takia 4 krt ja kukahan minut edes palkkaisi kun työkunto on joku max 3 h päivässä 3 pv viikossa. Enkä ole siis itse eläkkeellä, mutta koska osakuntoisia ei palkata niin työkkärituella elän. Mutta sillehän ei voi mitään, jos olet sen verran tollukka ettet tiedä mielensairauksista mitään, se ei ole minun ongelmani.
Tottakai elät, Suomessa työkkäritukia voi saada palkan verran vetoamalla väsymykseen. Kukas nyt enää sitten viitsii töihin mennä? Mistä tiedät mikä sinun todellinen työkuntosi on? Jos lääkitys on kohdillaan, hyvin voi tehdä puoli päivää jotain hommaa. 3-4 tuntia on puoli päivää, 3 x viikossa tarkoittaa osa-aikatyötä. Mutta...miksikäs et ole hakenut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä niin hieno maa! Ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin mennä sekaisin päästään ja ilmainen elatus loppuiäksi. Muualla suljettaisiin varmaan johonkin laitokseen homehtumaan tai kadulle.
Harmi vaan, että me lujempaa tekoa olevat saamme tehdä niska limassa töitä elättääksemme nämä epäonnistuneet yksilöt ja kuolemme ylityöllistettyinä tai saappaat jalassa samalla, kun nämä paistattavat päivää.
Suututtaa omasta puolesta tuollainen leijuminen, mutta ymmärrän onnen, kun vihdoin voittaa järjestelmän - muiden kustannuksella.
Suomi olisi todella vaarallinen maa asua, jos kaikki mielenterveys ongelmaiset vaan sysättäisi kadulle pärjäämään itsekseen. Ilman rahaa ja ilman lääkitystä. Siinä olisi sinunkin kotisi jatkuvasti vaarassa.
Niissä maissa, joissa ei ole näin hyvää sosiaaliturvaa, ihmiset menevät töihin ja pysyvät siellä niin kauan kuin mahdollista. Niissä maissa pitääkin olla oikeasti sairas, että maksetaan eläkettä. Oikeasti pyörätuolissa tai vammainen, ei vain siitä ilosta että eipä nyt huvitakaan mennä aamulla töihin. Niissä maissa työllisyysaste on varsin korkea ja sosiaalimenot kohdallaan.
Voi naiivia hupsua, maissa jossa huono sos turva on äärettömän paljon enemmän rikoksia ja esim lapset ei todellakaan mene yksin kouluun. Ryöstömurhat, kidnappaukset, et voi autoa pysäyttää ilman että joku on tulossa sitä ryöstämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Savuton kirjoitti:
ja en minä aio jäädä laakereilleni lepämään. Osallistun vointini mukaan vapaaehtoistyöhön. Vaalien aikaan olen keräämässä rahaa äänestyspaikoilla ja sitä ennen menen istuttamaan sankarihaudoille kukkia. Tarkkailen koko ajan löytyisikö päiviin täytettä joka ei liiaksi väsytä
Just. Töissä ei jaksa käydä edes osa-aikaisesti mutta sitten etsit täytettä päiviin.
No esim osa-aikatyön ja vapaaehtoistyön ero yleensä on, että jos aamulla onkin huonompi päivä sairauden suhteen, voi jättää menemättä vap eht töihin mutta ei palkkatöihin, jossa olo vain huononisi. Myös palkkatöissä on jaksettava niin paljon kukn pomo vaatii, vaikka se huonontaisi oloa, vap eht töissä voi vaikka käydä liimaamassa yhden julisteen seinään ja mennä sitten lepäämään.
Kadehditteko te eräät muuten myös esim syöpäsairaita tai AlS-potilaita (jotka saa istua jopa esim pyörätuilissa koko päivän ja joku saattaa ruokkiakin, mahdatte vihertyä kateudesta!) vai ihan vaan haluaisitteko itsellenne esim vakavan masennuksen tai skitsofrenian vai mikä teitä mielenterveysongelmissa niin kadehdituttaa? Täytyy sanoa, että joka junaan meitä kyllä on, itse kadehdin esim lottovoittajia.
Sinua ei vaivaa kuin krooninen lorvikatarri. Ja kehtaat vielä kehuskella asialla. Sinulla ei ole pyörätuolia eikä muuta hengenvaarallista sairautta, ihan turha vedota sellaisiin. Sinä voit hyvin mennä töihin tekemään vähän rahaa liian suuren ilmaiseksi saadun eläkkeen päälle. Heräät aamulla ja menet tekemään jotain hyödyllistä nuori ihminen.
(en ole ap btw), Nuori ja nuori, olen kohta 40 v, ollut mielisairaalassa psykoosioireiden takia 4 krt ja kukahan minut edes palkkaisi kun työkunto on joku max 3 h päivässä 3 pv viikossa. Enkä ole siis itse eläkkeellä, mutta koska osakuntoisia ei palkata niin työkkärituella elän. Mutta sillehän ei voi mitään, jos olet sen verran tollukka ettet tiedä mielensairauksista mitään, se ei ole minun ongelmani.
Tottakai elät, Suomessa työkkäritukia voi saada palkan verran vetoamalla väsymykseen. Kukas nyt enää sitten viitsii töihin mennä? Mistä tiedät mikä sinun todellinen työkuntosi on? Jos lääkitys on kohdillaan, hyvin voi tehdä puoli päivää jotain hommaa. 3-4 tuntia on puoli päivää, 3 x viikossa tarkoittaa osa-aikatyötä. Mutta...miksikäs et ole hakenut?
Tiedän siitä että olen ollut työkokeiluissa. 6 h päivässä 3 pv viikossa on liikaa (menee yöunet, tulee vainoharhaisia ajatuksia, ääniä ja, ahdistusta) joten arvelen että 3 h olisi sopiva. Tottakai töitä on tukia varten haettavakin mutta luuletko että on paljonkin halukkaita palkanmaksajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo. Sairaalasta autettiin saamaan se ja Kela antoi heti myönteisen päätöksen. Olin 23-vuotias, kun jouduin eläkkeelle.
Sairasta! 23-vuotiaana!
Mistä sinä kyseisen henkilön terveyden tiedät? Suomessa ei pääse eläkkeelle ilman syytä.
Täytin 18-v niin jäin t y ö k yvyttömyys eläkkeelle ja elinikäisen invapaikan käyttöoikeden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä yhtään ymmärrä mikä kohta tuossa on se syy iloon- syrjäytyä normaalielämästä laskemaan pennosia eläkeläisen statuksella. Valaiskaa mua ihmeessä
terv. kuusikymppinen parhaissa työvuosissaanMt ongelmainen on joka tapauksessa syrjäytynyt normaalielämästä aina, vaikka kävisikin töissä. Siksi töitä on vaikeaa edes saada ja jos saakin, siellä on vaikeaa pärjätä. Ei työnantajatkaan halua palkata henkilöä joka flippailee välillä, tai on vahvalla lääkityksellä.
Jep. Olen ollut samassa työpaikassa lähes 20 vuotta ja siellä on ollut muutamia, joilla mielenterveys on pettänyt. Se ei ole ollut mitenkään kivaa työkavereille, eikä myöskään työnantajalle. Jatkuvia sairaslomia, jolloin me muut joudutaan tekemään hänenkin työt.
"Ei enää pysty tähän työhön joten siirretään toiseen työhön." Sitten ei pysty siihenkään työhön ja yksikin oli ihan tsombi lääkityksistään ja turpoi kymmeniä kiloja, tuskin enää edes ymmärsi mitä hänelle sanottiin, tai unohteli asioita jatkuvasti ja me muut jouduimme sitten jatkuvasti muistuttelemaan häntä. Ja hän suuttui kun muistuttelimme, mutta totuus oli että jos me jätimme muistuttamatta, hän unohti. Oli siis ihan pihalla kuin lumiukko. Ihan omissa maailmoissaan.
Ihmisten pitäisi ymmärtää, että nämä mielenterveysongelmat vaikuttavat kokonaisvaltaisesti. Ei se ole vain sitä että "mul on paha olla". Se on sitä ettei pää ja kroppa enää toimi normaalisti. Ja sellainen on työelämässä pelkkä taakka. Tehköön jotain vapaaehtoistöitä sitten. Kyllähän esimerkiksi ruokajonot toimivat pitkälti kelkasta pudonneiden vapaaehtoistyöntekijöiden voimin. On maailmassa paljon muitakin töitä kuin palkkatöitä. Joillekin ne hommat sopivat paremmin.
Ei kukaan varmaan halua sellaista yhteiskuntaa, että epävakaat ihmiset jätetään vaan kadulle oman onnensa nojaan? Siinä olisi meillä kaikilla työssäkäyvillä autonrenkaat puhkottu ja kodit ryöstetty jatkuvalla syötöllä.
Vierailija kirjoitti:
Sinua ei vaivaa kuin krooninen lorvikatarri. Ja kehtaat vielä kehuskella asialla. Sinulla ei ole pyörätuolia eikä muuta hengenvaarallista sairautta, ihan turha vedota sellaisiin. Sinä voit hyvin mennä töihin tekemään vähän rahaa liian suuren ilmaiseksi saadun eläkkeen päälle. Heräät aamulla ja menet tekemään jotain hyödyllistä nuori ihminen.
Vaikka olenkin sitä mieltä, että eläkkeen sijaan pitäisi panostaa kuntoutukseen niin esimerkiksi masennus ON hengenvaarallinen sairaus. Se on niin vaarallinen, että Suomessa nuorten yleisin kuolinsyy on itsemurha. Ja tiedätkös mitä. Sun kaltaiset ihmiset on yleensä niitä, jotka muita sairastuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä niin hieno maa! Ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin mennä sekaisin päästään ja ilmainen elatus loppuiäksi. Muualla suljettaisiin varmaan johonkin laitokseen homehtumaan tai kadulle.
Harmi vaan, että me lujempaa tekoa olevat saamme tehdä niska limassa töitä elättääksemme nämä epäonnistuneet yksilöt ja kuolemme ylityöllistettyinä tai saappaat jalassa samalla, kun nämä paistattavat päivää.
Suututtaa omasta puolesta tuollainen leijuminen, mutta ymmärrän onnen, kun vihdoin voittaa järjestelmän - muiden kustannuksella.
Suomi olisi todella vaarallinen maa asua, jos kaikki mielenterveys ongelmaiset vaan sysättäisi kadulle pärjäämään itsekseen. Ilman rahaa ja ilman lääkitystä. Siinä olisi sinunkin kotisi jatkuvasti vaarassa.
Niissä maissa, joissa ei ole näin hyvää sosiaaliturvaa, ihmiset menevät töihin ja pysyvät siellä niin kauan kuin mahdollista. Niissä maissa pitääkin olla oikeasti sairas, että maksetaan eläkettä. Oikeasti pyörätuolissa tai vammainen, ei vain siitä ilosta että eipä nyt huvitakaan mennä aamulla töihin. Niissä maissa työllisyysaste on varsin korkea ja sosiaalimenot kohdallaan.
Niissä maissa on myös rikollisuutta huomattavasti enemmän kuin meillä.
Minä voisin kyllä lähteäkin laitokseen, ainakin ruokaa saisi pöytään, ja voisi olla jotain sosiaalisia kontaktejakin.
On tullut kyllä mietittyä, että mitä sitten kun en enää selviä tämänkään vertaa, kroppa on jo nyt yhtä paskana kuin pääkin. Eikä tällä reilulla 800€ eläkeellä kovin kiva ole kituuttaa, jos siis pystyisi sitä ruokaa hakemaan ja laittamaan.
Mitähän se laitoshoito sinulle maksaisi, jos sellaista olisi?