Rauha rivoilta eleiltä

Kiitos tästä aloituksesta! Luin jutun ja se herätti vähän ristiriitaisia tunteita.

Ristiriitaisia siksi, että itse olen sillä tavalla kieroutunut nainen, että aika usein nautin siitä, kun joku tuijottaa, jää katsomaan perään, kommentoi ulkonäköä (positiivisesti...mistään oksettava lehmä -tyyppisistä kommenteista tuskin pitäisin mutta niitä ei kyllä ole ikinä onneksi tullut) tai jopa koskee. Samaan aikaan olen sitä mieltä, että sellainen käytös on aina väärin ja myönnän, että itsellenikin on tullut vastaan tilanteita jotka ovat olleet uhkaavia ja pelottavia ja jolloin huomio, josta normaalisti nautin, on tuntunut pahalta. Eli ristiriitaista.

Tunnistin monia tilanteita naisten kommenteista. Isommat, huutelevat miesjoukot on pelottavia. Samoin tilanteet, joissa joku lähtee illalla seuraamaan, etenkin jos itselläni on korkokengät ja tiedän, etten pääse helposti pakoon. Sen sijaan esimerkiksi baarissa tulevista kosketuksista nautin ja on ihanaa, kun huomaan miehen syövän minua silmillään. Se tuntuu turvalliselta, kun ympärillä on muita ihmisiä. Joskus joku mies on lähtenyt baarista seuraamaan ja siinä kohtaa se ei enää tunnu turvalliselta ja nautinnolliselta.

Ja edelleen, olen omista mieltymyksistäni huolimatta sitä mieltä, että kaikki se mistä itse nautin on ylätasolla yksiselitteisesti väärin, koska suurin osa sellaisen käytöksen kohteista kokee sen epämiellyttävänä toisin kuin minä. Tunnen tämän ristiriidan takia välillä kovaakin syyllisyyttä omasta mieltymyksestäni, koska oma käytökseni tilanteissa joissa minua kosketellaan ilman lupaa tai rintojani tuijotetaan varmastikin kannustaa miehiä jatkamaan toimintaansa.

Esimerkiksi työpaikallani kokisin varmasti kaikki kommentit ja katseet, kosketuksista puhumattakaan epämiellyttävinä. Seksistisiin vitseihin on varmaan kaikki naiset joutuneet tottumaan. Suoraan minuun yksilönä kohdistuvia kommentteja ja vitsejä en ole joutunut kuuntelemaan, mutta pahalta on tuntuneet naisiin ylipäänsä kohdistuneet kommentit. Koen vahvasti nimenomaan niin, että minä yksilönä voisin ottaa kommentit vastaan (ja koska olen outo ja kieroutunut niin varmaan  saattaisin pitääkin siitä), mutta naiset yhteen niputtavat ja naisia kokonaisuuten vähättelevät kommentit menee ihon alle.

Nyt kun ikää on tullut lisää, katseita ja kosketuksia tulee paljon vähemmän kuin ennen. Tavallaan se on surullista omien mieltymysteni valossa, mutta ainakin tunnen syyllisyyttä vähemmän.

n37

Nuo naisia ahdistivat anti-feministit ovat häpeäksi kaikille miehille.

Kyllä miehenä harmittaa kun huomaa että kävelytiellä kävelevä nainen on selkeästi varautunut minun takiani.

Jos lukee erään puolueen kannattajafoorumia, niin ei jää epäselväksi mikä ryhmä niitä naisia vihaa ja ahdistelee. Se ei ole vähentymässä, vaan nämä anti-feministit vaan voimaantuvat kun kimpassa solvaavat naisia.

Olen ns. vanhan kansan mies, joka hiuksenhienosti myöhästyi 60-luvun lopun seksuaalisesta vallankumouksesta. Minun kai pitäisi sitten asenteiltani olla oikein perusteellisen patriarkaalinen ja naisvihamielinen. Patriarkaatin syyksihän tuossa artikkelissa miesten törkeä käytös pannaan. Kuitenkin se kasvatus, jonka minä sain, painotti kohteliaisuutta, huomaavaisuutta ja erityisesti naisen huomioonottamista. Naisten ja tyttöjen läsnäollessa piti käyttäytyä erityisen hyvin, ilman lupaa koskettaminen tai koskettaminen yleensäkään - paitsi esimerkiksi kättelyn muodossa (halauskulttuuria ei vielä ollut) - ei tullut kysymykseenkään. Sosiaalinen tilanne, kuten esimerkiksi tanssi oli sitten asia erikseen.

Ensimmäisissä työpaikoissani vanhemmat esimiehet rouvittelivat ja neidittelivät työpaikan naisia aina lähettityttöön saakka, ja edellyttivät miesalaisiltaan samaa. Miehiä ne esimiehetkin tietysti olivat, ja viehättävä nainen varmaan sai mielikuvituksen liikkeelle, mutta itsehillintä oli

Kun nykyään puhutaan suostumuksen tärkeydestä romanttisissa tai eroottisissa kohtaamisissa, niin tuona kaukaisena aikana se oli itsestäänselvyys. Itse asiassa naiselta oikeastaan odotettiin usein tiettyä hienovaraista aloitteellisuutta. Hänen edellytettiin vihjaavan jotenkin, ettei lähempi tutustuminen ole vastenmielistä, ja miehen piti tulkita vihjeet oikein. Se oli aika hienovaraista peliä silloin.

Mutta törkeät miehet olivat varmaan olemassa tuolloinkin.

Itsekin olen 70- luvun teinejä. Vaikka seksi vapautui oli herrasmiesmäinen käytös ja naisen kunnioittaminen itsestään selvää. Seksissäkin panostettiin ilman muuta naisen tyydyttämiseen ja se oli tietysti kunnia asia.

Sitä nyt ihmettelen, että mihin miesten käytöstavat on kadonneet, mihin naisten arvostelu ja kohtelu tasa-arvoisesti. Onko kotikasvatus kadonnut??

Siis naisten arvostus..

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä aloituksesta! Luin jutun ja se herätti vähän ristiriitaisia tunteita.

Ristiriitaisia siksi, että itse olen sillä tavalla kieroutunut nainen, että aika usein nautin siitä, kun joku tuijottaa, jää katsomaan perään, kommentoi ulkonäköä (positiivisesti...mistään oksettava lehmä -tyyppisistä kommenteista tuskin pitäisin mutta niitä ei kyllä ole ikinä onneksi tullut) tai jopa koskee. Samaan aikaan olen sitä mieltä, että sellainen käytös on aina väärin ja myönnän, että itsellenikin on tullut vastaan tilanteita jotka ovat olleet uhkaavia ja pelottavia ja jolloin huomio, josta normaalisti nautin, on tuntunut pahalta. Eli ristiriitaista.

Tunnistin monia tilanteita naisten kommenteista. Isommat, huutelevat miesjoukot on pelottavia. Samoin tilanteet, joissa joku lähtee illalla seuraamaan, etenkin jos itselläni on korkokengät ja tiedän, etten pääse helposti pakoon. Sen sijaan esimerkiksi baarissa tulevista kosketuksista nautin ja on ihanaa, kun huomaan miehen syövän minua silmillään. Se tuntuu turvalliselta, kun ympärillä on muita ihmisiä. Joskus joku mies on lähtenyt baarista seuraamaan ja siinä kohtaa se ei enää tunnu turvalliselta ja nautinnolliselta.

Ja edelleen, olen omista mieltymyksistäni huolimatta sitä mieltä, että kaikki se mistä itse nautin on ylätasolla yksiselitteisesti väärin, koska suurin osa sellaisen käytöksen kohteista kokee sen epämiellyttävänä toisin kuin minä. Tunnen tämän ristiriidan takia välillä kovaakin syyllisyyttä omasta mieltymyksestäni, koska oma käytökseni tilanteissa joissa minua kosketellaan ilman lupaa tai rintojani tuijotetaan varmastikin kannustaa miehiä jatkamaan toimintaansa.

Esimerkiksi työpaikallani kokisin varmasti kaikki kommentit ja katseet, kosketuksista puhumattakaan epämiellyttävinä. Seksistisiin vitseihin on varmaan kaikki naiset joutuneet tottumaan. Suoraan minuun yksilönä kohdistuvia kommentteja ja vitsejä en ole joutunut kuuntelemaan, mutta pahalta on tuntuneet naisiin ylipäänsä kohdistuneet kommentit. Koen vahvasti nimenomaan niin, että minä yksilönä voisin ottaa kommentit vastaan (ja koska olen outo ja kieroutunut niin varmaan  saattaisin pitääkin siitä), mutta naiset yhteen niputtavat ja naisia kokonaisuuten vähättelevät kommentit menee ihon alle.

Nyt kun ikää on tullut lisää, katseita ja kosketuksia tulee paljon vähemmän kuin ennen. Tavallaan se on surullista omien mieltymysteni valossa, mutta ainakin tunnen syyllisyyttä vähemmän.

n37

Olisiko niin, että sellaiset tilanteet, joissa nainen itsekin on jollakin tavalla flirttiin virittynyt, luovat ilmapiirin, jossa suorasukaisetkaan eroottisen huomion osoitukset eivät häiritse - ainakaan niin paljon kuin tullessaan puskista tai puun takaa?

Häirintä kuitenkin tapahtuu usein täysin arkisissa yhteyksissä, työmatkoilla, kadun tungoksessa, asiakaspalvelutilanteissa jne, joissa itsekukin odottaa oman yksityisyytensä ja omien rajojensa kunnioittamista.

Varsinaiset uhkaavat ja aggressiiviset miehet tai miesjoukot ovat tietysti sitten vielä asia erikseen. Kysehän on selkeästi rikollisesta toiminnasta.

Miehenä voin sanoa, että muutaman kerran työtilanteessa minua on naisten taholta seksuaalisesti häiritty. Törkein tapaus oli se, jossa minulle ehdotettiin melko suoraan seksiä vastapalvelukseksi, jos olisin jatkanut erään alaiseni määräaikaista työsuhdetta. Hän lensi ulos työhuoneestani aika välittömästi.

Mutta ainoa kerta, jolloin minua on seksuaalisesti ahdisteltu ollessani yksin ja syrjäisellä liikuntareitillä, tapahtui lapsuudessani, ja ahdistelijana oli miespuolinen pedofiili. Tilanne jätti pitkäaikaisen kauhun ja ahdistuksen ja sai minut karttamaan tuota paikkaa. Pahinta oli nähdä vanhempien neuvottomuus ja hämmennys kerrottuani heille tapauksesta. Tuollaiselle ilmiölle ei vielä 60-luvun alussa ollut nimeä.

Mitä tulee härskeihin vitseihin, niin niitä jouduin kyllä nuorukaisena kuulemaan työpaikkojen vanhemmilta naisilta. Heistä oli kai mukava saada nuori poika punastumaan. Mahtaisiko nykyään onnistua?

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen 70- luvun teinejä. Vaikka seksi vapautui oli herrasmiesmäinen käytös ja naisen kunnioittaminen itsestään selvää. Seksissäkin panostettiin ilman muuta naisen tyydyttämiseen ja se oli tietysti kunnia asia.

Sitä nyt ihmettelen, että mihin miesten käytöstavat on kadonneet, mihin naisten arvostelu ja kohtelu tasa-arvoisesti. Onko kotikasvatus kadonnut??

Tilanne on pahentunut suomessa netin myötä. Naisia ”kohdellaan” todella huonosti eräillä palstoilla ja nuoret ja vanhemmatkin miehet kuvittelevat että se on ihan ok. Sitten kun saadaan pari kaljaa niin aletaan käyttäytymään livenä yhtä huonosti.

Osa naisista pelkää kaikkia miehiä vaikka vain osa on anti-feministejä naisvihaajia. Mätämunat pilaa meidän kaikkien miesten maineen.

Tälläkin palstalla esim. minua on sanottu pesukoneeksi, messuhalliksi ja ties miksi. Tuntemattomat miehet siis,jotka eivät tiedä minusta yhtään mitään! Ja näitä yleistyksiä sitten,Vanhemmat vaimot ovat lähes aina rämemajavia ja siiderivalait...ällöttävää.

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä aloituksesta! Luin jutun ja se herätti vähän ristiriitaisia tunteita.

Ristiriitaisia siksi, että itse olen sillä tavalla kieroutunut nainen, että aika usein nautin siitä, kun joku tuijottaa, jää katsomaan perään, kommentoi ulkonäköä (positiivisesti...mistään oksettava lehmä -tyyppisistä kommenteista tuskin pitäisin mutta niitä ei kyllä ole ikinä onneksi tullut) tai jopa koskee. Samaan aikaan olen sitä mieltä, että sellainen käytös on aina väärin ja myönnän, että itsellenikin on tullut vastaan tilanteita jotka ovat olleet uhkaavia ja pelottavia ja jolloin huomio, josta normaalisti nautin, on tuntunut pahalta. Eli ristiriitaista.

Tunnistin monia tilanteita naisten kommenteista. Isommat, huutelevat miesjoukot on pelottavia. Samoin tilanteet, joissa joku lähtee illalla seuraamaan, etenkin jos itselläni on korkokengät ja tiedän, etten pääse helposti pakoon. Sen sijaan esimerkiksi baarissa tulevista kosketuksista nautin ja on ihanaa, kun huomaan miehen syövän minua silmillään. Se tuntuu turvalliselta, kun ympärillä on muita ihmisiä. Joskus joku mies on lähtenyt baarista seuraamaan ja siinä kohtaa se ei enää tunnu turvalliselta ja nautinnolliselta.

Ja edelleen, olen omista mieltymyksistäni huolimatta sitä mieltä, että kaikki se mistä itse nautin on ylätasolla yksiselitteisesti väärin, koska suurin osa sellaisen käytöksen kohteista kokee sen epämiellyttävänä toisin kuin minä. Tunnen tämän ristiriidan takia välillä kovaakin syyllisyyttä omasta mieltymyksestäni, koska oma käytökseni tilanteissa joissa minua kosketellaan ilman lupaa tai rintojani tuijotetaan varmastikin kannustaa miehiä jatkamaan toimintaansa.

Esimerkiksi työpaikallani kokisin varmasti kaikki kommentit ja katseet, kosketuksista puhumattakaan epämiellyttävinä. Seksistisiin vitseihin on varmaan kaikki naiset joutuneet tottumaan. Suoraan minuun yksilönä kohdistuvia kommentteja ja vitsejä en ole joutunut kuuntelemaan, mutta pahalta on tuntuneet naisiin ylipäänsä kohdistuneet kommentit. Koen vahvasti nimenomaan niin, että minä yksilönä voisin ottaa kommentit vastaan (ja koska olen outo ja kieroutunut niin varmaan  saattaisin pitääkin siitä), mutta naiset yhteen niputtavat ja naisia kokonaisuuten vähättelevät kommentit menee ihon alle.

Nyt kun ikää on tullut lisää, katseita ja kosketuksia tulee paljon vähemmän kuin ennen. Tavallaan se on surullista omien mieltymysteni valossa, mutta ainakin tunnen syyllisyyttä vähemmän.

n37

Olisiko niin, että sellaiset tilanteet, joissa nainen itsekin on jollakin tavalla flirttiin virittynyt, luovat ilmapiirin, jossa suorasukaisetkaan eroottisen huomion osoitukset eivät häiritse - ainakaan niin paljon kuin tullessaan puskista tai puun takaa?

Häirintä kuitenkin tapahtuu usein täysin arkisissa yhteyksissä, työmatkoilla, kadun tungoksessa, asiakaspalvelutilanteissa jne, joissa itsekukin odottaa oman yksityisyytensä ja omien rajojensa kunnioittamista.

Varsinaiset uhkaavat ja aggressiiviset miehet tai miesjoukot ovat tietysti sitten vielä asia erikseen. Kysehän on selkeästi rikollisesta toiminnasta.

Miehenä voin sanoa, että muutaman kerran työtilanteessa minua on naisten taholta seksuaalisesti häiritty. Törkein tapaus oli se, jossa minulle ehdotettiin melko suoraan seksiä vastapalvelukseksi, jos olisin jatkanut erään alaiseni määräaikaista työsuhdetta. Hän lensi ulos työhuoneestani aika välittömästi.

Mutta ainoa kerta, jolloin minua on seksuaalisesti ahdisteltu ollessani yksin ja syrjäisellä liikuntareitillä, tapahtui lapsuudessani, ja ahdistelijana oli miespuolinen pedofiili. Tilanne jätti pitkäaikaisen kauhun ja ahdistuksen ja sai minut karttamaan tuota paikkaa. Pahinta oli nähdä vanhempien neuvottomuus ja hämmennys kerrottuani heille tapauksesta. Tuollaiselle ilmiölle ei vielä 60-luvun alussa ollut nimeä.

Mitä tulee härskeihin vitseihin, niin niitä jouduin kyllä nuorukaisena kuulemaan työpaikkojen vanhemmilta naisilta. Heistä oli kai mukava saada nuori poika punastumaan. Mahtaisiko nykyään onnistua?

Varmasti naisten yleensä ja minunkin reagointiin vaikuttaa se, millaisella fiiliksellä itse on liikkeellä. Kavereideni kanssa käymien keskustelujen pohjalta tiedän kuitenkin, että oma reaktioni tilanteisiin on poikkeava. Minä pidän huomiosta ihan kadullakin, mieluiten päiväsaikaan ja ei-päihtyneiltä. Koko kroppa alkaa hyrrätä, kun huomaan että joku katselee vaikka junassa. En muista yhtäkään tilannetta, jossa sellainen olisi tuntunut epämukavalta. Kaverit taas joutuu hakemalla hakemaan kertoja, kun sellainen olisi tuntunut mukavalta, baarikähminnöistä puhumattakaan.

Omissa työpaikoissani onneksi vain yhdessä on ollut minkäänlaisia ongelmia epäsopivien juttujen kanssa. Olen assistentti ja nykyisessä työyksikössäni on lisäkseni vain yksi nainen, mutta tunnelma on huomattavasti tasavertaisempi ja naisia ylipäänsä ja myös minua ja työtehtäviäni arvostavampi kuin edellisessä paikassa. Siellä oli naisia enemmistö ja tuntui siltä, että pari naista erityisesti jotka halusivat olla "hyviä jätkiä" lietsoivat seksistisiä juttuja ja epäsoveliaita kommentteja.