Mitä käytännössä tarkoittavat ne työttömien haastattelut?
Joita pitäisi siis jatkossa olla kahden viikon välein. Mitä ihmeen haastateltavaa siinä on, että joku on työtön ja joko etsii töitä tai teeskentelee etsivänsä töitä? Kuulostaa taas joltain täysin turhalta juoksuttamiselta, olis sitten te-toimistossa tai puhelimessa hoidettava asia.
Kommentit (136)
Olen 50-vuotias, minulla on pitkä työura takana, nyt työtön, en omasta halusta. En ole koskaan saanut mitään järkevää apua työvoimatoimistosta. Olen löytänyt työt aina itse. Nyt etsin työtä, ei se helppoa ole mutta yritän kuitenkin.
Samanlaisia ne on kuin nytkin 3kk välein tehtävät soitot. Nyt vaan panostetaan siihen että heti alussa yritetään auttaa kaikki kynnelle kykenevät töihin koska työnantajalle yli 3kk työttömänä ollut alkaa haista kuin vanha kala. Puolet työttömäksi jäävistä normaalisti työllistyy 3kk sisään, lopuistakin puolet 6kk sisään. Nyt yritetään tehostaa sitä että entistä useampi työllistyisi entistä nopeammin. Jos vain suinkin mahdollista.
Tärkeintä on palkata 1000 uutta virkailijaa.
Suomi nousuun!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen käytiin kahden viikon välein. Sitten tuli lama ja työttömien määrä moninkertaistui, joten käyntiä vähennettiin. Sitten tuli netti ja käyntejä vähennettiin taas.
Minusta silloin 80-luvulla oli kiva käydä työkkärissä. Mutta se olikin silloin työnvälitys ja sain pari hyvää paikkaa sitä kautta.
Tää kuulostaa tosi mielenkiintoiselta! Itse vasta synnyin 80-luvulla, joten en tiedä yhtään, millaista oli olla työtön tuolloin. Jos näet vielä tän mun viestin, niin olisi huippua, jos viitsit kertoa vähän, millaista siellä 80-luvun työkkärissä oli. Ja ehkä että miten ihan konkreettisesti se on muuttunut vuosien saatossa. Olisi oikeasti sivistävä aikamatka mulle ja varmasti monelle palstalaiselle. :)
(En ole äskeinen vastaaja.) Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna -90. Hetken lomailtuani päätin hakea kesätöitä. Menin työvoimatoimistoon. Siellä kysyttiin, missä asun. Sain heti vapaan kesätyöpaikan (paperien kääntelyä toimistossa) 2km:n päässä kotoani Helsingissä, ei keskustassa. Digitalisaatio on tehnyt selvää 90%:sta teiniaikojeni kesätöitä. Niitä (tylsiä) paperihommia ei vaan enää ole. Vastaavalla tavalla on kadonnut kasapäin työpaikkoja. Katso youtubesta video ’Humans need not apply’. Siinä kerrotaan, mihin ollaan menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saadaan muutamalle turhakkeelle virka kun pitää näitä haastatella.
Se siinä varmaan on ainoa hyöty. Mutta mitä niissä haastatteluissa sitten olisi tarkoitus puhua?
Etenee suunnilleen näin:
Haastattelija: No, mitenkäs työnhaku edistyy
Työtön: Samalla tavalla kuin kaksi viikko sittenkin
Haastattelija: Selvä juttu. Kiitos heihei.
Ehei, ne menevät suunnilleen näin:
Mitä työpaikkoja olet kuukauden aikana hakenut ja millä tavalla? Näytätkö tekemäsi hakemukset, kiitos (katsoo asiakkaan puhelimesta näytönkuvia haetuista työpaikoista).
Millaista apua koet tarvitsevasi työnhaussa? Tehdään yhdessä hakemus haluamaasi työpaikkaan, mikä se olisi (asiakkaalla on ollut välitehtävänä etsiä itseä kiinnostava työpaikka).
Tehdään yhdessä hakemusta, mietitään sanamuotoja, tarvittaessa tehdään videohakemus. Mietitään, kannattaako soittaa työnantajalle jo ennen hakua ja kysyä tarkennusta, etsitään tietoa palkkatoivomuksesta. Käytetään myös muita työpaikkasivustoja kuin te-palvelut.fi.
Etsitään yhdessä muita sopivia työpaikkoja 1,5 h matkan etäisyydeltä, ei siis ainoastaan kotikorttelista. Etsitään ratkaisua siihen, että monessa kiinnostavassa työpaikassa tarvitaan englannin kielen taitoa, miten sitä voisi hankkia. Käydään läpi nettikurssien mahdollisuus ja ilta- sekä etälukiot. Kirjataan suunnitelmaan, että voi opiskella max 5 op/kk.
Katsotaan välitehtävät seuraavaksi 2 viikoksi eli haku 2 työpaikkaan, osallistuminen rekrymessuille ja työhyvinvointiwebinaariin sekä oman alan työnhakuryhmään.
Just tällaista ammattitaidotonta ohjeusta en ainakaan itse tarvitse. Minulla on kaksi korkeakoulututkintoja, joten en todellakaan jaksa etsiä mitään iltalukioita työkkärin virkailijan kanssa, ja mun aloilla (kummallakaan ) ei ole mitään rekry-messuilla. Ja mitä, jos ne työhakemukset eivät ole sähköpostissa? Joihinkin haetaan netissä olevalla hakulomakkeella.
Ja en ole esim. itse mikään elämäntapatyötön. Omalla alallani työllistyn pätkittäin - joka vuosi minulla on ollut useampi kuukausi töitä, pois lukien viime vuosi, jonka korona sotki. Olisi todella turhauttavaa alkaa etsiskellä työkkärihenkilön kanssa jotain suorittavia töitä, koska muunlaiseen työhönhän ei heillä riitä ymmärrys.
Itse otan mieluummin karenssin ja haen rahani toimeentulotuen muodossa kuin osallistun tuollaiseen pelleilyyn.
Vierailija kirjoitti:
Samanlaisia ne on kuin nytkin 3kk välein tehtävät soitot. Nyt vaan panostetaan siihen että heti alussa yritetään auttaa kaikki kynnelle kykenevät töihin koska työnantajalle yli 3kk työttömänä ollut alkaa haista kuin vanha kala. Puolet työttömäksi jäävistä normaalisti työllistyy 3kk sisään, lopuistakin puolet 6kk sisään. Nyt yritetään tehostaa sitä että entistä useampi työllistyisi entistä nopeammin. Jos vain suinkin mahdollista.
Olen ollut nyt 5 kk työttömänä, vielä ei ole soitettu. Tosin minulla on oman alan töitä tiedossa kesäkuusta alkaen, mitä tosin en ole vielä kertonut työkkäriin.
Mihin kaikki voidaan työllistää noin nopeasti? Yhtäkkiä töitä siis riittääkin kaikille, vai?
Hyvä näin. Motivoi vähän työnhakuun. Töitä kyllä löytyy, sen voin taata. Se ammattisuojakin kestää vain pari kuukautta tietääkseni jonka jälkeen on vähän niinku pakko etsiä töitä aivan kaikkialta, hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saadaan muutamalle turhakkeelle virka kun pitää näitä haastatella.
Se siinä varmaan on ainoa hyöty. Mutta mitä niissä haastatteluissa sitten olisi tarkoitus puhua?
Etenee suunnilleen näin:
Haastattelija: No, mitenkäs työnhaku edistyy
Työtön: Samalla tavalla kuin kaksi viikko sittenkin
Haastattelija: Selvä juttu. Kiitos heihei.
Ehei, ne menevät suunnilleen näin:
Mitä työpaikkoja olet kuukauden aikana hakenut ja millä tavalla? Näytätkö tekemäsi hakemukset, kiitos (katsoo asiakkaan puhelimesta näytönkuvia haetuista työpaikoista).
Millaista apua koet tarvitsevasi työnhaussa? Tehdään yhdessä hakemus haluamaasi työpaikkaan, mikä se olisi (asiakkaalla on ollut välitehtävänä etsiä itseä kiinnostava työpaikka).
Tehdään yhdessä hakemusta, mietitään sanamuotoja, tarvittaessa tehdään videohakemus. Mietitään, kannattaako soittaa työnantajalle jo ennen hakua ja kysyä tarkennusta, etsitään tietoa palkkatoivomuksesta. Käytetään myös muita työpaikkasivustoja kuin te-palvelut.fi.
Etsitään yhdessä muita sopivia työpaikkoja 1,5 h matkan etäisyydeltä, ei siis ainoastaan kotikorttelista. Etsitään ratkaisua siihen, että monessa kiinnostavassa työpaikassa tarvitaan englannin kielen taitoa, miten sitä voisi hankkia. Käydään läpi nettikurssien mahdollisuus ja ilta- sekä etälukiot. Kirjataan suunnitelmaan, että voi opiskella max 5 op/kk.
Katsotaan välitehtävät seuraavaksi 2 viikoksi eli haku 2 työpaikkaan, osallistuminen rekrymessuille ja työhyvinvointiwebinaariin sekä oman alan työnhakuryhmään.
Haluaisinpa nähdä kun haastattelija yrittää neuvoa minua oman alani työnhaussa. Tällä alalla kun ei haeta ja tehdä vaikutusta millään pöhinäpuheella ja työkkärin työnhaun kliseillä. Voisi oikeastaan olla ihan viihdyttävääkin - tai sitten ei. Oikeastaan voisi olla todella ärsyttävää kun joku kenties merkonomin paperit omaava yrittää neuvoa minua siinä, mitä asioita oman alani työhakemukseen "kannattaa" kirjoittaa.
Se tässä hommassa aika pahasti tökkiikin, kun työkkärin ymmärrys kaikista muista paitsi suorittavista töistä on aika huono - monesta alasta työkkärissä ei ole kuin hatara aavistus. Miten siellä voidaan muka neuvoa silloin?
Eli sama kun ne työnhakukurssit paitsi kädestä pitäen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saadaan muutamalle turhakkeelle virka kun pitää näitä haastatella.
Se siinä varmaan on ainoa hyöty. Mutta mitä niissä haastatteluissa sitten olisi tarkoitus puhua?
Etenee suunnilleen näin:
Haastattelija: No, mitenkäs työnhaku edistyy
Työtön: Samalla tavalla kuin kaksi viikko sittenkin
Haastattelija: Selvä juttu. Kiitos heihei.
Ehei, ne menevät suunnilleen näin:
Mitä työpaikkoja olet kuukauden aikana hakenut ja millä tavalla? Näytätkö tekemäsi hakemukset, kiitos (katsoo asiakkaan puhelimesta näytönkuvia haetuista työpaikoista).
Millaista apua koet tarvitsevasi työnhaussa? Tehdään yhdessä hakemus haluamaasi työpaikkaan, mikä se olisi (asiakkaalla on ollut välitehtävänä etsiä itseä kiinnostava työpaikka).
Tehdään yhdessä hakemusta, mietitään sanamuotoja, tarvittaessa tehdään videohakemus. Mietitään, kannattaako soittaa työnantajalle jo ennen hakua ja kysyä tarkennusta, etsitään tietoa palkkatoivomuksesta. Käytetään myös muita työpaikkasivustoja kuin te-palvelut.fi.
Etsitään yhdessä muita sopivia työpaikkoja 1,5 h matkan etäisyydeltä, ei siis ainoastaan kotikorttelista. Etsitään ratkaisua siihen, että monessa kiinnostavassa työpaikassa tarvitaan englannin kielen taitoa, miten sitä voisi hankkia. Käydään läpi nettikurssien mahdollisuus ja ilta- sekä etälukiot. Kirjataan suunnitelmaan, että voi opiskella max 5 op/kk.
Katsotaan välitehtävät seuraavaksi 2 viikoksi eli haku 2 työpaikkaan, osallistuminen rekrymessuille ja työhyvinvointiwebinaariin sekä oman alan työnhakuryhmään.
Miten tästä riittää juttua joka toinen viikko? Luulisi, että yhdellä käynnillä tulisi tuollaiset jo selväksi. Vai etsitäänkö joka toinen viikkoa aina uutta kielikurssia iltalukiosta? Mietin tuotakin, että kirjoitetaan haastattelijan kanssa hakemus - ainakin itsellä voi mennä hakemuksen tekoon hyvinkin 1-2 PÄIVÄÄ - se ei suinkaan olisi puolen tunnin tapaamisen aikana tehty. Entisestään kuulostaa siltä, että työkkärillä on tuossa ajatuksena vaan joku mäkkärityön haku, koska mihinkään vähänkään vaativampaan asiantuntijatason työhönhän ei tuosta noin vaan sutaista hakemusta jonkun virkalijan kanssa sanamuotoja pohtien. Mitä se virkailija osaa edes ehdottaa? "Laita sittenkin sekä ja-sanan tilalle, ja pitäiskö sun käyttää sittenkin eri fonttia?" Koska aika monen alan työhakemuksiinhan hän ei tosiaan osaisi sanoa yhtään mitään rakentavaa.
Vierailija kirjoitti:
Valtio voisi perustaa yrityksiä jossa työttömille olisi töitä. Sitten kaikilla olisi töitä.
No eikö noita ole jo pilvin pimein, kaikki sata miljoonaa virastoa kaikki niiden biljoona työntekijää. Suomi on julkisena työllistäjänä maailman parhaita. Niin kun kai Kreikkakin oli ennen konkurssiaan.
Eiköhän ne pikku hiljaa kuivu kokoon omaan mahdottomuuteensa kuten nämä 3 kk välein soittohommatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saadaan muutamalle turhakkeelle virka kun pitää näitä haastatella.
Se siinä varmaan on ainoa hyöty. Mutta mitä niissä haastatteluissa sitten olisi tarkoitus puhua?
Etenee suunnilleen näin:
Haastattelija: No, mitenkäs työnhaku edistyy
Työtön: Samalla tavalla kuin kaksi viikko sittenkin
Haastattelija: Selvä juttu. Kiitos heihei.
Ehei, ne menevät suunnilleen näin:
Mitä työpaikkoja olet kuukauden aikana hakenut ja millä tavalla? Näytätkö tekemäsi hakemukset, kiitos (katsoo asiakkaan puhelimesta näytönkuvia haetuista työpaikoista).
Millaista apua koet tarvitsevasi työnhaussa? Tehdään yhdessä hakemus haluamaasi työpaikkaan, mikä se olisi (asiakkaalla on ollut välitehtävänä etsiä itseä kiinnostava työpaikka).
Tehdään yhdessä hakemusta, mietitään sanamuotoja, tarvittaessa tehdään videohakemus. Mietitään, kannattaako soittaa työnantajalle jo ennen hakua ja kysyä tarkennusta, etsitään tietoa palkkatoivomuksesta. Käytetään myös muita työpaikkasivustoja kuin te-palvelut.fi.
Etsitään yhdessä muita sopivia työpaikkoja 1,5 h matkan etäisyydeltä, ei siis ainoastaan kotikorttelista. Etsitään ratkaisua siihen, että monessa kiinnostavassa työpaikassa tarvitaan englannin kielen taitoa, miten sitä voisi hankkia. Käydään läpi nettikurssien mahdollisuus ja ilta- sekä etälukiot. Kirjataan suunnitelmaan, että voi opiskella max 5 op/kk.
Katsotaan välitehtävät seuraavaksi 2 viikoksi eli haku 2 työpaikkaan, osallistuminen rekrymessuille ja työhyvinvointiwebinaariin sekä oman alan työnhakuryhmään.
Just tällaista ammattitaidotonta ohjeusta en ainakaan itse tarvitse. Minulla on kaksi korkeakoulututkintoja, joten en todellakaan jaksa etsiä mitään iltalukioita työkkärin virkailijan kanssa, ja mun aloilla (kummallakaan ) ei ole mitään rekry-messuilla. Ja mitä, jos ne työhakemukset eivät ole sähköpostissa? Joihinkin haetaan netissä olevalla hakulomakkeella.
Ja en ole esim. itse mikään elämäntapatyötön. Omalla alallani työllistyn pätkittäin - joka vuosi minulla on ollut useampi kuukausi töitä, pois lukien viime vuosi, jonka korona sotki. Olisi todella turhauttavaa alkaa etsiskellä työkkärihenkilön kanssa jotain suorittavia töitä, koska muunlaiseen työhönhän ei heillä riitä ymmärrys.
Itse otan mieluummin karenssin ja haen rahani toimeentulotuen muodossa kuin osallistun tuollaiseen pelleilyyn.
Nähtävästi edes kaksi korkeakoulututkintoa ei auta sinua ymmärtämään sitä, että tuo oli vain esimerkki. Sinun kanssasi keskustellaan esim. asenneongelmastasi - koetko olevasi niin valtavan hyvä, että odotat kotona kutsua työhön. Jos työhakemus ei ole sähköpostissa, sinulla on kuvakaappaus netin hakulomakkeesta ja vastaanottoilmoituksesta (mietin hetken, osaatko edes käyttää sitä puhelinta vai onko sinulla pelkästään yli-iso ego).
Et ole elämäntapatyötön, sinulla on osaaminen kunnossa, silti et työllisty. Tulevaisuudessa kanssasi keskustellaan siitä, miksi muut kaltaisesi ovat töissä, sinä vain pätkissä. Etsitään syytä siihen, että juuri sinä et pysty osoittamaan työnantajille olevasi palkkaamisen arvoinen, miksi et kykene vakuuttamaan työnantajia tuloksentekokyvystäsi.
TE-toimistossa kohtaat korkeakoulun käyneen henkilön, jonka tarkoituksena on auttaa sinua. Todennäköisesti kuulut siihen osaan työttömiä, joka segmentoidaan "omien asenteiden vuoksi heikosti työllistyväksi". Silti sinuakin pitää auttaa, vaikka se apu ei riitä, jos et itse muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtio voisi perustaa yrityksiä jossa työttömille olisi töitä. Sitten kaikilla olisi töitä.
No eikö noita ole jo pilvin pimein, kaikki sata miljoonaa virastoa kaikki niiden biljoona työntekijää. Suomi on julkisena työllistäjänä maailman parhaita. Niin kun kai Kreikkakin oli ennen konkurssiaan.
Tämä johtuu siitä, että meillä sekä päivähoito, koulutus että terveydenhoito ovat pääosin julkisia palveluja. Sallitaan maksulliset peruskoulut ja kas, julkisen sektorin työpaikat vähenevät roimasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saadaan muutamalle turhakkeelle virka kun pitää näitä haastatella.
Se siinä varmaan on ainoa hyöty. Mutta mitä niissä haastatteluissa sitten olisi tarkoitus puhua?
Etenee suunnilleen näin:
Haastattelija: No, mitenkäs työnhaku edistyy
Työtön: Samalla tavalla kuin kaksi viikko sittenkin
Haastattelija: Selvä juttu. Kiitos heihei.
Ehei, ne menevät suunnilleen näin:
Mitä työpaikkoja olet kuukauden aikana hakenut ja millä tavalla? Näytätkö tekemäsi hakemukset, kiitos (katsoo asiakkaan puhelimesta näytönkuvia haetuista työpaikoista).
Millaista apua koet tarvitsevasi työnhaussa? Tehdään yhdessä hakemus haluamaasi työpaikkaan, mikä se olisi (asiakkaalla on ollut välitehtävänä etsiä itseä kiinnostava työpaikka).
Tehdään yhdessä hakemusta, mietitään sanamuotoja, tarvittaessa tehdään videohakemus. Mietitään, kannattaako soittaa työnantajalle jo ennen hakua ja kysyä tarkennusta, etsitään tietoa palkkatoivomuksesta. Käytetään myös muita työpaikkasivustoja kuin te-palvelut.fi.
Etsitään yhdessä muita sopivia työpaikkoja 1,5 h matkan etäisyydeltä, ei siis ainoastaan kotikorttelista. Etsitään ratkaisua siihen, että monessa kiinnostavassa työpaikassa tarvitaan englannin kielen taitoa, miten sitä voisi hankkia. Käydään läpi nettikurssien mahdollisuus ja ilta- sekä etälukiot. Kirjataan suunnitelmaan, että voi opiskella max 5 op/kk.
Katsotaan välitehtävät seuraavaksi 2 viikoksi eli haku 2 työpaikkaan, osallistuminen rekrymessuille ja työhyvinvointiwebinaariin sekä oman alan työnhakuryhmään.
Miten tästä riittää juttua joka toinen viikko? Luulisi, että yhdellä käynnillä tulisi tuollaiset jo selväksi. Vai etsitäänkö joka toinen viikkoa aina uutta kielikurssia iltalukiosta? Mietin tuotakin, että kirjoitetaan haastattelijan kanssa hakemus - ainakin itsellä voi mennä hakemuksen tekoon hyvinkin 1-2 PÄIVÄÄ - se ei suinkaan olisi puolen tunnin tapaamisen aikana tehty. Entisestään kuulostaa siltä, että työkkärillä on tuossa ajatuksena vaan joku mäkkärityön haku, koska mihinkään vähänkään vaativampaan asiantuntijatason työhönhän ei tuosta noin vaan sutaista hakemusta jonkun virkalijan kanssa sanamuotoja pohtien. Mitä se virkailija osaa edes ehdottaa? "Laita sittenkin sekä ja-sanan tilalle, ja pitäiskö sun käyttää sittenkin eri fonttia?" Koska aika monen alan työhakemuksiinhan hän ei tosiaan osaisi sanoa yhtään mitään rakentavaa.
Oletko miettinyt, miksi teet sitä hakemusta pari päivää? Oletko koskaan ajatellut, että tämä olisi nopeampaa, jos joku auttaisi? Ja huomasitko: tehtäväsi olisi ollut itse miettiä, mikä se työpaikka on, joten todennäköisesti olisit jo saanut aikaan jonkinlaisen hakemuksenpohjan, jota sitten parannellaan.
Kyllä asiantuntija osaisi sanoa aika monen alan työhakemuksiin paljonkin rakentavaa. Jos haetaan palvelumuotoilijaa, niin ei kannata hakemuksensa alussa kertoa olevansa kaksi korkeakoulututkintoa suorittanut tradenomi, joka pitää numeroista. Moni kertoo hakemuksessaan ensisijaisesti epäolennaisia asioita ja esimerkiksi vaativat asiantuntijatehtävät ovat sellaisia, joissa varsinaista hakemusta tärkeämpi on se verkosto, jonka tuo mukanaan.
Mutta arvostele kaikessa rauhassa sitä, että tehdään työttömien toiveiden mukaan eli ryhdytään tosissaan auttamaan työnhaussa. Onhan se paha paikka, kun on jo vuosia tehnyt monten päivän ajan yksittäisiä työhakemuksia ja sitten saa kuulla, että haastatteluun päästäkseen pitää vastata siihen hakemukseen, ei kertoa omaa elämäntarinaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saadaan muutamalle turhakkeelle virka kun pitää näitä haastatella.
Se siinä varmaan on ainoa hyöty. Mutta mitä niissä haastatteluissa sitten olisi tarkoitus puhua?
Etenee suunnilleen näin:
Haastattelija: No, mitenkäs työnhaku edistyy
Työtön: Samalla tavalla kuin kaksi viikko sittenkin
Haastattelija: Selvä juttu. Kiitos heihei.
Ehei, ne menevät suunnilleen näin:
Mitä työpaikkoja olet kuukauden aikana hakenut ja millä tavalla? Näytätkö tekemäsi hakemukset, kiitos (katsoo asiakkaan puhelimesta näytönkuvia haetuista työpaikoista).
Millaista apua koet tarvitsevasi työnhaussa? Tehdään yhdessä hakemus haluamaasi työpaikkaan, mikä se olisi (asiakkaalla on ollut välitehtävänä etsiä itseä kiinnostava työpaikka).
Tehdään yhdessä hakemusta, mietitään sanamuotoja, tarvittaessa tehdään videohakemus. Mietitään, kannattaako soittaa työnantajalle jo ennen hakua ja kysyä tarkennusta, etsitään tietoa palkkatoivomuksesta. Käytetään myös muita työpaikkasivustoja kuin te-palvelut.fi.
Etsitään yhdessä muita sopivia työpaikkoja 1,5 h matkan etäisyydeltä, ei siis ainoastaan kotikorttelista. Etsitään ratkaisua siihen, että monessa kiinnostavassa työpaikassa tarvitaan englannin kielen taitoa, miten sitä voisi hankkia. Käydään läpi nettikurssien mahdollisuus ja ilta- sekä etälukiot. Kirjataan suunnitelmaan, että voi opiskella max 5 op/kk.
Katsotaan välitehtävät seuraavaksi 2 viikoksi eli haku 2 työpaikkaan, osallistuminen rekrymessuille ja työhyvinvointiwebinaariin sekä oman alan työnhakuryhmään.
Haluaisinpa nähdä kun haastattelija yrittää neuvoa minua oman alani työnhaussa. Tällä alalla kun ei haeta ja tehdä vaikutusta millään pöhinäpuheella ja työkkärin työnhaun kliseillä. Voisi oikeastaan olla ihan viihdyttävääkin - tai sitten ei. Oikeastaan voisi olla todella ärsyttävää kun joku kenties merkonomin paperit omaava yrittää neuvoa minua siinä, mitä asioita oman alani työhakemukseen "kannattaa" kirjoittaa.
Se tässä hommassa aika pahasti tökkiikin, kun työkkärin ymmärrys kaikista muista paitsi suorittavista töistä on aika huono - monesta alasta työkkärissä ei ole kuin hatara aavistus. Miten siellä voidaan muka neuvoa silloin?
Miten niillä voi olla ymmärrystä vain suorittavista töistä, kun ne on käytännöss kaikki suorittaneet korkeakoulututkinnon?
Toki noissa haastatteluissa katsotaan, kuka tarvitsee pupukurssia eli kenelle riittää se henkilökohtainen neuvonta, kuka tarvitsee kaltaistensa työttömien ryhmän tukea. Sinä saisit jo toisella tapaamisella määräyksen mennä ryhmävalmennukseen miettimään, millaisella asenteella työllistyy parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen käytiin kahden viikon välein. Sitten tuli lama ja työttömien määrä moninkertaistui, joten käyntiä vähennettiin. Sitten tuli netti ja käyntejä vähennettiin taas.
Minusta silloin 80-luvulla oli kiva käydä työkkärissä. Mutta se olikin silloin työnvälitys ja sain pari hyvää paikkaa sitä kautta.
Tää kuulostaa tosi mielenkiintoiselta! Itse vasta synnyin 80-luvulla, joten en tiedä yhtään, millaista oli olla työtön tuolloin. Jos näet vielä tän mun viestin, niin olisi huippua, jos viitsit kertoa vähän, millaista siellä 80-luvun työkkärissä oli. Ja ehkä että miten ihan konkreettisesti se on muuttunut vuosien saatossa. Olisi oikeasti sivistävä aikamatka mulle ja varmasti monelle palstalaiselle. :)
Minäpä tulen tähän kertomaan. Olin vuonna 1986 lähdössä Länsi-Saksaan kieliharjoitteluun, mutta paria päivää ennen lähtöäni oven alta työnnettiin telex-viesti, jossa Heidelbergin yliopisto kertoi osallistumiseni peruuntuvan ylibuukkausten vuoksi. Siitä sitten työkkäriin kysymään, olisiko töitä tarjolla. Oltiin yliopistokaupungissa, joten kesätyöt oli viety aika tarkasti, mutta työkkärintäti näytti kolmea paikkaa: kahvila-apulaisen paikka, Sokoksen korumyyjän paikka ja tehdassiivojan paikka. Kahvila oli bensa-asemalla 13 kilometrin päässä, enkä halunnut ajaa rekkojen seassa polkupyörällä (ei ollut pyöräteitä). Korumyyjän paikka kuulosti kamalalta, joten otin sitten siivoojan urakkatyön. Kaksi kuukautta aamuneljästä puoleenpäivään. Kaupunki oli viileä ja kaunis, kun ajelin töihin aamukasteen läpi. Oi niitä aikoja. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen käytiin kahden viikon välein. Sitten tuli lama ja työttömien määrä moninkertaistui, joten käyntiä vähennettiin. Sitten tuli netti ja käyntejä vähennettiin taas.
Minusta silloin 80-luvulla oli kiva käydä työkkärissä. Mutta se olikin silloin työnvälitys ja sain pari hyvää paikkaa sitä kautta.
Tää kuulostaa tosi mielenkiintoiselta! Itse vasta synnyin 80-luvulla, joten en tiedä yhtään, millaista oli olla työtön tuolloin. Jos näet vielä tän mun viestin, niin olisi huippua, jos viitsit kertoa vähän, millaista siellä 80-luvun työkkärissä oli. Ja ehkä että miten ihan konkreettisesti se on muuttunut vuosien saatossa. Olisi oikeasti sivistävä aikamatka mulle ja varmasti monelle palstalaiselle. :)
80-luvulla uusittiin työnhaku työkkärissä kuukauden välein ja pystyi uusimaan myös puhelimitse. Muutaman minuutin juttu. Kysyttiin yleensä vain onko muutoksia ja siinä se. Uusi uusimisaika annettiin taas kuukauden päähän.
Myös paljolti riippui työkkärintädistä, (harvemmin oli setiä), saitko mieluisen työhönosoituksen. Riippui paljolti työnhakijan pärstäkertoimesta. Jos siitä ei tykätty, sait vain huonoja työilmoituksia tai työhönosoituksia, tai ei ollenkaan.
Itse olin töissä tuohon aikaan työkkärissä. Veemäisimmät pysyivät siellä töissä. Muut hakeutuivat muualle töihin heti kun mahdollista.
Miten prepaid työttömät sitten hakemuksiensa kanssa kun monella konetta edes kotona.