Miksi ystäväni pilailee kustannuksellani?

Kiusaajat täällä huutelee psykoosi puheista

Tai muuten vaan pumpulissa kasvaneet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla kateutta. Kokee itsensä huonommaksi kuin sinä, sinussa on asioita, joita on kateellinen ja alentamalla sinua ei harmita niin paljon ne asiat mistä on kateellinen.

Miettisin kyllä, että haluanko olla tommosen kaveri, joka tekee niin.

Hän ei ole koskaan kertonut olevansa mistään kateellinen muuten kuin vitsillä. Hän haukkui minua tyhmäksi, kun juttelimme viimeksi, ja siis jopa huoritteli, huusi ja uhkaili minua sekä kertoi häpeävänsä, että edes tuntee niin alhaisen ja nolon ihmisen kuin mä olen.

Hän on vuosien varrella naureskellut ja pilkannut esim. opiskelualaani ja työtäni sekä muita kavereitani jopa siinä määrin, että aloin ottaa niihin muihin vähän etäisyyttä, kun jostain käsittämättömästä syystä uskoin häntä. Itse hän siis ei ole opiskellut mitään tai ollut koskaan edes töissä, mutta arvostelee kärkkäästi muiden opiskeluita, töitä tai älykkyyttä jne.

Kun pääsin opiskelemaan eräälle vaikeapääsyiselle alalle, hän sanoi, että mulla kävi vain hyvä tuuri ja se oli sattumaa sekä koetti ehdottaa, että luopuisin opkskelupaikastani, sillä "ethän sä kuitenkaan jaksa tehdä sen alan töitä".

Hän on itse luontaisesti älykäs kieliin liittyvissä asioissa, sosiaalisesti hyvin taitava ja hauskaa seuraa, mutta sen vastapainona melkeinpä lapsellisen omahyväinen ja pitää itseään parempana maallikkopohjalta joillain erikoisaloilla kuin esim. samalta alalta tohtorintutkinnon suorittanutta. Hän myös halveksii ihmisiä, jotka hankkivat lapsia ja arvostelee heidän kasvatusmetodejaan sekä keksii muille ihmisille herkästi erilaisia diagnooseja.

T. Ap

Miksi ap, roikut tuollaisessa ihmisessä ja kutsut häntä ystäväksi?

Vaikka olisi kuinka aikuinen ystävän mentys tuo surutyön, ja nuo ovat taitavia antamaan just senveraan kivuuksia itsestään että suhde jatkuisi, Se on hyvä tiedostaa juuri. On todella kiva sitten jos huomaa että pahastust jne. Kannattaa vaan olla erossa. Sure rauhassa läpi tuo suhde vaan juuri näin puhumalla. Sitten se hellittää.  Tottakai hyvältä tuntuva ystävä pääsikin ihosi alle, ei se ole häpeä, niin vaan käy. Mutta tulevaisuuteen voitkin vaikuttaa juuri sinä :) tsot tsot vaan rajaa tuolle.

Hän kuulostaa häiriintyneeltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon nyt suoraan, että jos olet tuollaisen käytöksen jälkeen vielä hänen "ystävänsä" olet itsekin todella tyhmä ja ehkä ansaitset hänen kaltaisen ystävän. Sanon tämän näin epäkohteliaasti vain siksi, että ymmärtäisit itsekin ettei tuossa ole kyse ystävyydestä alkuunkaan paremminkin vihamiehestäsi.

Näin. Tosin tyhmäksi en sinua sanoisi, naiiviksi ja heikkoitsetuntoiseksi pikemmin. Mutta olet avautunut tästä samasta asiasta täällä jo vaikka kuinka monta kertaa aiemmin ja aina saanut samanlaisia vastauksia kuin tässä ketjussakin. Miten voi olla, ettet vieläkään ymmärrä, ettei ystäväsi ole ystäväsi lainkaan vaan kiusaaja, joka haluaa tuhota sinut?

Sitä on jotenkin todella vaikeaa uskoa, kun se olisi jotenkin todella surullinen asia myöntää itselleen. Olen myös kuvitellut olevani jotenkin vahva itsekin. Mutta en esim. uskaltanut koskaan kertoa esim. seurustelukumppanini koko nimeä hänelle siksi, koska kyseinen kaverini saattaisi keksiä melkein mitä valhetta ym. vain; jos haluaisi saada eron aikaiseksi.

Mutta sitä harmittelen, kun mietin niitä muita hänen lumoissaan olevia ihmisiä. Monet heistä "toteuttavat" tämän ystäväni ihanteita esim. parisuhdeasioissa ja perhettä ei ole heistä juuri kenelläkään, sillä tämä kaverini ei pidä lapsista tai ihmisistä, jotka hankkivat lapsia (tuossa on vain yksi esimerkki).

Se kaverini on todella taitava manipuloimaan ihmisiä ympärillään. Sen muun porukan pitäisi olla käytännössä kaikesta samaa mieltä hänen kanssaan ja ihailla hänen tekosiaan.

Ymmärrän, että on todella vaikea myöntää itselleen sitä, että ystävänä pitämäsi ihminen on ihan kaikkea muuta. Voisin kuvitella, että vielä vaikeampaa siitä tekee se, että muut samaan porukkaan kuuluvat ovat hänen talutusnuorassaan eivätkä itse näe tilanteessa mitään outoa tai hälyttävää. Sinä voit onnitella itseäsi siitä, että olet ensimmäinen, joka alkaa havahtua siihen, miten sairas ihminen onkaan kyseessä. Ehkä hauska ja karismaattinen silloin, kun haluaa...ja kykenee. Pahasti persoonallisuushäiriöisen ihmisen miellyttävyys on aina feikattua ja lyhytkestoista. Tällaisella ihmisellä menee lähes kaikki energia ja kapasiteetti oman häpeän ja tyhjyyden peittelyyn ja kompensointiin. Se näkyy sitten muun muassa tuollaisena lapsellisena kiusaamisena ja naurunalaiseksi tekemisenä.

Pyydän anteeksi sitä, että vastasin sinulle kärsimättömästi ja tiuskahtaen. Muistan vain, että olet avannut tästä samasta asiasta jo useita ketjuja tänne aiemmin ja itsekin olen sinulle joskus sellaiseen vastannut. Heijastin sinuun omaa epätoivoani ja tilanteeseen turhautumistani, mikä purkautui nyt vähän lapsellisella tavalla. Äyskiminen ja päivittely harvoin ratkaisee yhtään mitään. Itsekin piilonarsistin pyörittämästä kaveripiiristä vuosikausien epäröinnin jälkeen "paenneena" minun pitäisi kyllä olla paremmin selvillä siitä, mitä kaikkia psykologisia esteitä ja solmuja tällaiseen tilanteeseen monesti liittyy.

Kiitoksia vastauksestasi ❤ Itse asiassa tuon kysymyksesi myötä mietin itsekin, miksi minun om vaikeaa aidosti myöntää, että hän on kohdellut mua väärin. Se tuntuu todella lohduttomalta, jos tajuaa olleensa huijattuna ne kaikki vuodet.

Olisi helpompaa uskotella itselleen, että "on se ihan hyvä tyyppi, mutta sillä oli vain joku hairahdus ja siksi oli inhottava minulle". Monesti näin onkin, mutta tämän ihmisen kohdalla aikaa on kulunut todella kauan ja niitä inhottavia tilanteita on kertynyt oikeasti paljon.

Ja kun tajuaa ne kaikki muutkin, jotka ovat edelleen sen hänen kuuma-kylmä-kuuma -käytöksen lumouksessa, niin harmittaa heidänkin puolestaan. On joskus helpompi itsekin elää tietyssä illuusiossa kuin repiä itsensä siitä irti.

Ollaan siis tunnettu ihan lapsesta asti ja osittain kasvettu yhdessä. Vasta pari vuotta sitten aloin tajuta erinäisissä tilanteissa, että tämä ystäväksi luulemani valehtelee ja manipuloi erilaisissa tilanteissa jatkuvasti.

Luulin tuntevani hänet hyvin, mutta sitten tajusinkin, että hän on oileasti sabotoinut elämääni tahallisesti tärkeimmissä elämäni kiinnekohdissa (esim. vaikutti harmistuneelta, kun menin naimisiin tai kihloihin ja yriti kammeta eroamaan sekä koetti saada mut ajattelemaan, että ihan vain tuurilla pääsin opiskelemaan ja pitäisi luopua opiskelupaikasta jne.).

Jonkun satunnaisemman ihmisen kommentit ottaisin ihan huomattavasti kevyemmin, mutta hänellä on ollut sormensa pelissä melkein koko elämäni ajan ja kaveripiirikin on pitkälti yhteinen.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon nyt suoraan, että jos olet tuollaisen käytöksen jälkeen vielä hänen "ystävänsä" olet itsekin todella tyhmä ja ehkä ansaitset hänen kaltaisen ystävän. Sanon tämän näin epäkohteliaasti vain siksi, että ymmärtäisit itsekin ettei tuossa ole kyse ystävyydestä alkuunkaan paremminkin vihamiehestäsi.

Näin. Tosin tyhmäksi en sinua sanoisi, naiiviksi ja heikkoitsetuntoiseksi pikemmin. Mutta olet avautunut tästä samasta asiasta täällä jo vaikka kuinka monta kertaa aiemmin ja aina saanut samanlaisia vastauksia kuin tässä ketjussakin. Miten voi olla, ettet vieläkään ymmärrä, ettei ystäväsi ole ystäväsi lainkaan vaan kiusaaja, joka haluaa tuhota sinut?

Sitä on jotenkin todella vaikeaa uskoa, kun se olisi jotenkin todella surullinen asia myöntää itselleen. Olen myös kuvitellut olevani jotenkin vahva itsekin. Mutta en esim. uskaltanut koskaan kertoa esim. seurustelukumppanini koko nimeä hänelle siksi, koska kyseinen kaverini saattaisi keksiä melkein mitä valhetta ym. vain; jos haluaisi saada eron aikaiseksi.

Mutta sitä harmittelen, kun mietin niitä muita hänen lumoissaan olevia ihmisiä. Monet heistä "toteuttavat" tämän ystäväni ihanteita esim. parisuhdeasioissa ja perhettä ei ole heistä juuri kenelläkään, sillä tämä kaverini ei pidä lapsista tai ihmisistä, jotka hankkivat lapsia (tuossa on vain yksi esimerkki).

Se kaverini on todella taitava manipuloimaan ihmisiä ympärillään. Sen muun porukan pitäisi olla käytännössä kaikesta samaa mieltä hänen kanssaan ja ihailla hänen tekosiaan.

Ymmärrän, että on todella vaikea myöntää itselleen sitä, että ystävänä pitämäsi ihminen on ihan kaikkea muuta. Voisin kuvitella, että vielä vaikeampaa siitä tekee se, että muut samaan porukkaan kuuluvat ovat hänen talutusnuorassaan eivätkä itse näe tilanteessa mitään outoa tai hälyttävää. Sinä voit onnitella itseäsi siitä, että olet ensimmäinen, joka alkaa havahtua siihen, miten sairas ihminen onkaan kyseessä. Ehkä hauska ja karismaattinen silloin, kun haluaa...ja kykenee. Pahasti persoonallisuushäiriöisen ihmisen miellyttävyys on aina feikattua ja lyhytkestoista. Tällaisella ihmisellä menee lähes kaikki energia ja kapasiteetti oman häpeän ja tyhjyyden peittelyyn ja kompensointiin. Se näkyy sitten muun muassa tuollaisena lapsellisena kiusaamisena ja naurunalaiseksi tekemisenä.

Pyydän anteeksi sitä, että vastasin sinulle kärsimättömästi ja tiuskahtaen. Muistan vain, että olet avannut tästä samasta asiasta jo useita ketjuja tänne aiemmin ja itsekin olen sinulle joskus sellaiseen vastannut. Heijastin sinuun omaa epätoivoani ja tilanteeseen turhautumistani, mikä purkautui nyt vähän lapsellisella tavalla. Äyskiminen ja päivittely harvoin ratkaisee yhtään mitään. Itsekin piilonarsistin pyörittämästä kaveripiiristä vuosikausien epäröinnin jälkeen "paenneena" minun pitäisi kyllä olla paremmin selvillä siitä, mitä kaikkia psykologisia esteitä ja solmuja tällaiseen tilanteeseen monesti liittyy.

Kiitoksia vastauksestasi ❤ Itse asiassa tuon kysymyksesi myötä mietin itsekin, miksi minun om vaikeaa aidosti myöntää, että hän on kohdellut mua väärin. Se tuntuu todella lohduttomalta, jos tajuaa olleensa huijattuna ne kaikki vuodet.

Olisi helpompaa uskotella itselleen, että "on se ihan hyvä tyyppi, mutta sillä oli vain joku hairahdus ja siksi oli inhottava minulle". Monesti näin onkin, mutta tämän ihmisen kohdalla aikaa on kulunut todella kauan ja niitä inhottavia tilanteita on kertynyt oikeasti paljon.

Ja kun tajuaa ne kaikki muutkin, jotka ovat edelleen sen hänen kuuma-kylmä-kuuma -käytöksen lumouksessa, niin harmittaa heidänkin puolestaan. On joskus helpompi itsekin elää tietyssä illuusiossa kuin repiä itsensä siitä irti.

Juuri noin tuon kokeekin ja siksi on vaikeaa myöntää että olikin itseasiassa vahingoittavassa suhteessa johonkuhun. Mutta kun vaan kestää sen tiedon ja päättää sitten että parempaa kohti menet niin helpottaapi. Moni on kokenut saman ja todella raskasta se on.

Jos hän muuten ihmettelee välimatkaasi niin esim näin vastaisin:

-Tässä on nyt paljon kaikenlaista mitä menossa niin haluat aikaa ottaa ihan niihin.

Sano vielä jotain mahdollisimma tylsää rutiinia hänelle.  (älä paljasta vahingossakaan mitään jännää ) koska muuten saa vaan intoa yrittää onkia ja tuhota.

Tämä muuten toimii. Niille ihmisille jotka sabotoivat esitä koko elämäsi kuin harmaana tapettina. Mutta tee ihan mitä kaikkea kivaa keksitkin oikeasti.

Tuo on hienoa että pääsit opiskelemaan, jippii! Lapsuuden ystävät ei aina olekaan niitä rakentavimpia, koska niihin porukoihin ajaudutaan usein aika tahdonvastaisestikin välillä: kuka nyt sattuu luokassa olemaan, kuka asuu naapurissa. Ne voivat toki olla elinikäisiä mutta tuurilla on osuutta asiassa ja  paljon.

Sinä kerrot asioita aidosti ja välittävästi ja uusiakin ystäviä saat varmasti juurikin noin.

Mielestäni tuollainen kiusaaja ansaitsisi ghostatuksi tulemisen. Annat vaan koko tyypin olla ja elät kun häntä ei olisikaan. Etsiköön uusia uhreja itsetuntonsa pönkittämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Teepä samoin hänelle ja katso mitä tapahtuu :)

Älä lähde tähän! Kunnioita itseäsi ja etsi parempaa seuraa. Ikä ei kerro älykkyyttä, sillä itse olin samankaltaisessa tilanteessa työpaikallani.

Oli n. 30v ja pari ”työkaveria” samanikäisiä alkoivat yhtäkkiä matkia ilmeitäni, kävelytyyliäni ym. Tätä jatkui erään kevään ajan ja kiusaaminen huipentui siihen, että nämä kaksi suorastaan yllättivät itsensä rysän päältä:

Eräällä kahvitauolla olimme koko työporukka samassa taukotilassa. Oli puhetta työporukan retkipäivän järjestämisestä.

Tämä parivaljakko naureskeli jälleen kerran keskenään ja yhtäkkiä toinen heistä, ilmeisen innoissaan ja tajuamatta tilannetta, pomppasi ylös ja hihkui:

” Joo ja sitten Mirkku kyykistyy ja sammuttaa nuotion kusemalla sen sammuksiin”.

Muut istuivat suu auki, itse myös, miettien, että mitä just tapahtui?

Lähdin taukotilasta omaan työpisteeseeni. Myöhemmin muutama työkaveri kyseli minulta, mistä on kyse ja kerroin tuollaisen kiusaamisen jatkuneen kevään ajan.

Asia eteni johdon tietoon, ja nämä kaksi siirrettiin muihin yksiköihin.

Niin, samat kiusaajat ne pyörii aikuisinakin työpaikoilla. Ole sinä fiksumpi, älä mene kostokierteen mukana samaan härdelliin.

Kavereita tulee, ”kavereita” menee. Löydät varmasti heitä, jotka ovat ihmisiä ihmiselle, ystäviä ilman ketunhäntää kainalossa!

Tsemppiä ja aurinkoista kevättä🌞

Ap on selvästi sellainen liian kiltti ihminen. Hän kuvittelee, että hänen täytyy kestää toisen ihmisen huono käytös. Hänessä on vika. Hän ei ole paremman arvoinen.Tällaiselle tyypille voi olla vaikea ymmärtää, että ei ole itsekästä pitää huolta itsensä hyvinvoinnista.

Mä sinuna jäädyttäisin tämän suhteen. Jos et halua ottaa asiaa puheeksi ja ajautua avoimeen konfliktiin, jätä se vain taaksesi. Älä soita, älä ota yhteyttä, älä tapaa. Jos hän ottaa sinuun yhteyttä, älä vastaa.

Jos hän olisi oikea ystävä, hän iloitsisi sinun kanssasi niistä jyvistä asioista joita sinulla on elämässäsi. Hän tukisi ja kannustaisi sinua. Ehkä hän kokee epäonnistuneensa niissä asioissa joissa sinä olet onnistunut ja ylentää itseään nolaamalla sinua.

Jatka elämääsi ilman häntä. Mieluummin yksin, kuin kiusattuna.

Vierailija kirjoitti:

Ap on selvästi sellainen liian kiltti ihminen. Hän kuvittelee, että hänen täytyy kestää toisen ihmisen huono käytös. Hänessä on vika. Hän ei ole paremman arvoinen.Tällaiselle tyypille voi olla vaikea ymmärtää, että ei ole itsekästä pitää huolta itsensä hyvinvoinnista.

Kilttinä ihmisenä on liian usein sairaiden kynsissä. On opeteltava laittamaan rajat muiden kohdistamalle huonolle kohtelulle. Kilttinä ihmisenä se on vaikeaa, koska empaattisuus ja anteeksiantavuus ovat niin päällimmäisiä piirteitä.

Itse olen kilttinä joutunut läpikäymään monen, ehkä liian monen, myllyn läpi. Mutta nyt vihdoin olen saavuttanut sen pisteen, että uskallan olla erimieltä ja asettaa rajani juuri siihen mihin itsestäni hyvältä tuntuu. Sanon mielipiteeni rauhallisesti, mutta jämäkästi. Toiminta ja teot ovat tasapainossa; pidän näkökulmani, loukkaamatta ketään, mutta seisomalla sanojeni takana.

Liika kiltteys on riski sille, että kiltteyttä käytetään hyväksi.

T. Aina liian kiltti.

Ja ikää oli...? 11 v, 13 v?

Minulla on myös tällainen ilkeilevä "ystävä". Olen ilmeikäs ja en ole kovin kuvauksellinen ja olen kärsinyt ikäni aikamoisista ulkonäkökomplekseista, vaikka olen nätti ja kroppani on kaunis. Nykyään olen aika sinut itseni kanssa ja olen oppinut pitämään piirteistäni, mutta valokuvissa oleminen on minulle edelleen vaikea paikka, ja ystäväni tietää tämän varsin hyvin.

Silti hän nappailee minusta salakuvia mahdollisimman epäimartelevista kuvakulmista ja laittelee niitä "huumorimielessä" esimerkiksi syntymäpäivänäni Facebook-seinälleni. Eräillä festareilla hän makasi maassa ja otti minusta kamalan kaksoisleukakuvan, jossa ilmeenikin on ihan kamala kun selitän samalla siinä jotain. Tämän kuvan ystäväni lähetti meidän festariryhmään Whatsapissa, jossa oli n. 30 ihmistä joista osaa en edes tunne. Tuntui tosi pahalta.

Nykyään pidän etäisyyttä tähän ihmiseen, en vaan jaksa tuollaista. Ei tulisi ikinä mieleenkään käyttäytyä tuolla tavalla ketään kohtaan, kuten hän minua kohtaan käyttäytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KiusaajaIhmiset kiusaavat, vähättelevät, heidän pitää olla aina parempia ( kilpailua) missä iässä tahansa, vaikka 80 vuotiaana

Joo, hänelle on tärkeintä olla se paras ja älykkäin ja fiksuin ja nokkelin. Eikä se minua edes haittaa. Kokekoon siten. Mutta en halua sen vuoksi tulla itse kiusatuksi ja nolatuksi.

T. Ap

Tuntee alemmuutta, ehkä ei halua myöntää sitä edes itselleen, sen takia yrittää alentaa muita. "Olen fiksumpi kuin ketään koulutettu." jne.

Vähennä hänen seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvä narsisti, ei oikea ystävä tuollaista tee.

Narsisti on aina oikea vastaus.

Kaikki ei tietenkään ole 100% narsisteja, mutta narsistinen käytös on erittäin yleistä. Teot ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on selvästi sellainen liian kiltti ihminen. Hän kuvittelee, että hänen täytyy kestää toisen ihmisen huono käytös. Hänessä on vika. Hän ei ole paremman arvoinen.Tällaiselle tyypille voi olla vaikea ymmärtää, että ei ole itsekästä pitää huolta itsensä hyvinvoinnista.

Kilttinä ihmisenä on liian usein sairaiden kynsissä. On opeteltava laittamaan rajat muiden kohdistamalle huonolle kohtelulle. Kilttinä ihmisenä se on vaikeaa, koska empaattisuus ja anteeksiantavuus ovat niin päällimmäisiä piirteitä.

Itse olen kilttinä joutunut läpikäymään monen, ehkä liian monen, myllyn läpi. Mutta nyt vihdoin olen saavuttanut sen pisteen, että uskallan olla erimieltä ja asettaa rajani juuri siihen mihin itsestäni hyvältä tuntuu. Sanon mielipiteeni rauhallisesti, mutta jämäkästi. Toiminta ja teot ovat tasapainossa; pidän näkökulmani, loukkaamatta ketään, mutta seisomalla sanojeni takana.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan siis tunnettu ihan lapsesta asti ja osittain kasvettu yhdessä. Vasta pari vuotta sitten aloin tajuta erinäisissä tilanteissa, että tämä ystäväksi luulemani valehtelee ja manipuloi erilaisissa tilanteissa jatkuvasti.

Luulin tuntevani hänet hyvin, mutta sitten tajusinkin, että hän on oileasti sabotoinut elämääni tahallisesti tärkeimmissä elämäni kiinnekohdissa (esim. vaikutti harmistuneelta, kun menin naimisiin tai kihloihin ja yriti kammeta eroamaan sekä koetti saada mut ajattelemaan, että ihan vain tuurilla pääsin opiskelemaan ja pitäisi luopua opiskelupaikasta jne.).

Jonkun satunnaisemman ihmisen kommentit ottaisin ihan huomattavasti kevyemmin, mutta hänellä on ollut sormensa pelissä melkein koko elämäni ajan ja kaveripiirikin on pitkälti yhteinen.

T. Ap

Vaarallisin on se joka on lähimpänä! Juuri se tekee hänestä vaarallisen että on läheinen. Ota etäisyyttä.

Älä vastaa. Älä kerro hänelle tulevista suunnitelmista. Ala hitaasti kaartaa hänestä poispäin, lopullisesti eri suuntiin.