Onko tosiaan ok, että terapiassa kerrotaan muiden salaisuuksia ja luottamuksellisia asioita myös?

Ei se terapeutti sinusta ja sinun elämästäsi ole kiinnostunut. Miehesi on hänen asiakkaansa ja tietenkin hän saa puhua mitä haluaa. Terapeutti on vaitiolovelvollinen ja, jos miehelläsi on tarve puhua, on terapeutti siihen kaikken turvallisin vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai niistä puhutaan. Mutta ei hätää. Terapeutilla on vaitiolovelvollisuus ja sen kirjoittamat muistiinpanot on salaisia. ne näkyy korkeintaan sinun miehesi Omakannassa. Ellei sitten joku hakkeri iske ja levitä niitä.

Ikinä ei muiden nimiä kirjata ym.

Vierailija kirjoitti:

Ne nauhoitetaan ja liitetään mielisairausraporttiin joka lähetetään työnantajalle. Uhrin on mennyt vahingossa muuallekin ja sitten on levinny kuvien kanssa somessa.

Justiinsa joo...taidat olla töystollo tai trolli.

Hänen rikkeensä on tasan yhtä suuri kuin sinunkin, kun kerrot asiasta Suomen suosituimmalla keskustelupalstalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrä nyt, että sinä et voi miehesi puolesta päättää, mikä on terapian kannalta olennaista.

Sinä olet tehnyt mielestäni paljon törkeämmän rikkomuksen jäädessäsi kuuntelemaan terapiasessiota.

Mielestäni tässä ei ole tarve moralisoida, sillä ymmärtääkseni AP ei hae syyllistä teloituskomppanian eteen. Parisuhteessa kunnollistenkin ihmisten tulee usein tehtyä asioita, jotka ideaalisessa maailmassa ovat "törkeitä", kuten lompakon tutkiminen, puhelimen viestien selailu, keskusteluiden salakuuntelu, sähköpostien luku, jne. Useimmiten nämä teot jäävätkin piiloon, eikä kumppani niitä koskaan saa selville. Sitten kun sieltä paljastuu jotakin tärkeää tai törkeää, tämä tutkija joko leimataan konnaksi tai sankariksi.

Hypoteettinen esimerkki:

1. Kumppanin sähköpostista löytyy ketju lapsiin kohdistuvaa haureutta tekoaikoineen ja yhteystietoineen. AP ilmoittaa poliisille ja on sankari.

2. Kumppanin sähköpostista löytyy viestiketju, jossa hän kertoo terapeutilleen kokemistaan traumoista mainiten myös AP:n (joskaan ei trauman lähteenä). AP ilmoittaa kumppanille että se oli siten tässä. AP tuomitaan ja teilataan netissä.

Nyt, molemmissa tapauksissa hypoteettinen AP teki saman teon, mutta yhteisön reagointi on aivan erilainen riippuen lopputuloksesta. Moraalin kannalta katsoen, AP:n teko oli kuitenkin sama.

Tämä sanottu, en ota tässä postauksessa kantaa AP:n teon tuomittavuuteen, mutta muistutan ihmisiä siitä että täydellisen joustamaton suhtautuminen ja mustavalkoinen ajattelu ihmissuhteen asioihin tappaa suhteen aina. Ihmiset jotka "jättää sian" heti sen jälkeen kun se oli ottanut yhdet perskännit tai unohtanut vuosipäivän, päätyvät jättämään monta, monta kertaa.

Nimenomaan en hae ketään teloituskomppanian eteen. Siksi koko otsikkokin on kysymysmuodossa, koska halusin vastauksia sille, että onko tämä täysin normaalikäytäntö ja jotain joka pitäisi vain hyväksyä, ja jos on niin miten sen voi hyväksyä, kun se tuntuu itsestä pahalta ja vieraalta. Mies on käynyt jo vuosia aikaisemmin terapiassa ja hänelle avoimuus on täten normaalia. Minä en ole käynyt terapiassa ja vierastan ajatusta siitä, että minun asiani kuuluisivat miehen terapian kannalta olennaisiksi keskustelunaiheiksi. Olisin toki voinut olla sanomatta asiasta miehelleni ja kirjoittamatta nettiin tästä, mutta haluaisin ennemminkin löytää vastauksia ja ymmärtää laajemmin tätä asiaa, kuin vain hautoa yksin omaa pahaa mieltäni.

Se, mitä sinun olisi pitänyt tehdä, on pitää kuulokkeet päässäsi tai lähteä vaikka kävelylle.

Vierailija kirjoitti:

Hänen rikkeensä on tasan yhtä suuri kuin sinunkin, kun kerrot asiasta Suomen suosituimmalla keskustelupalstalla. 

Minä ihmeen rikkeen mies on tehnyt keskustellessaan luottamuksellisesti terapeuttinsa kanssa? Vaimohan tässä on rikkonut terapiasalaisuuden uteliaisuudessaan.

Terapiassa on tarkoitus kertoa itsestä, ei muiden asioista. Ja itsestäkin vain jos uskaltaa luottaa terapeuttiin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP. Ymmärrän tunteesi. On inhimillistä että koet miehesi pettäneen luottamuksesi, koska hän kertoi teidän välisiä luottamuksellisia asioita kolmannelle osapuolelle. Tuntisin itsekin samalla tavalla. Koska en ole itse osapuolena tässä asiassa, pystyn katsomaan asiaa etäältä, kiihkottomasti ja puolueettomasti.

Näen tilanteen näin: Miehesi kertoo psykiatrille - jolla on vaitiolovelvollisuus edesvastuun uhalla - asioita, jotka vaivaavat hänen mieltään ja haluaa parantua. Psykiatri on tässä tapauksessa esine - tai väline - jonka avulla miehesi pyrkii toimimaan yhteiskunnassa ja ihmissuhteissansa paremmin. Sinun pitäisi tässä tapauksessa unohtaa, että psykiatri on elävä ihminen ja ajatella psykiatria sen prosessin välineenä, jolla miehesi alkaa voida paremmin.

Yksinkertaistettuna voidaan ajatella näin:

1. Jos haluat että miehesi paranee ja voi toimia ihmissuhteissa ja elämässä paremmin, et aseta rajoja ja esteitä paranemiselle. Tällöin joudut kantamaan sen tiedon, että miehesi on kertonut luottamuksellisia asioita taholle, joka ei niitä koskaan eteenpäin kerro.

2. Jos haluat että estät miestäsi kertomasta asioita A, B ja C psykiatrille, vaikka ne kuuluvat olennaisesti hänen mielensä ongelmakohtiin, asetat ehtoja ja esteitä miehesi paranemiselle. Toisin sanoen voisit kertoa miehellesi että: "Saat parantua, jos et kerro asioista A, B ja C. Jos se ei ole mahdollista, on parempi ettet parannu."

Viimeisin kohta on vähän julmasti sinua kohden sanottu, mutta se on asian ytimessä. Parantumiselle ei voi asettaa ehtoja, jotka eivät muita vahingoita. Huomaa, että ehtoja voit asettaa siinä tapauksessa, jos miehesi haluaa kertoa samat asiat Seiskalle tai Hymylle. Tällöin kyse ei ole parantumisesta, vaan taloudellisen hyödyn tavoittelusta tyyliin "Thomas Markle tilittää kaiken".

Nyt sinun pitää pohtia ja miettiä tarkasti, haluatko mennä vaihtoehdolla 1 vai 2. Kun olet selvittänyt sen itsellesi, tiedät mitä tehdä miehesi ja suhteesi kanssa jatkossa. Tsemppiä!

Kiitos pitkällisestä vastauksestasi, siinä oli paljon hyviä pointteja. Olen pyöritellyt tätä päässäni ja vaikka itsekin ajattelen, että olisi helpottavaa käydä terapiassa ja päästää ns. kaikki ulos, niin en itse laskisi siihen kumppanini omia salaisuuksia tai ystävieni salaisuuksia, ainakaan heidän omilla nimillään.

Lisäksi en estä miestäni kertomasta asioita, jotka häntä vaivaavat, mutta kuten joku aiempi kommentoija sanoi hyvin "puhuu aidasta eikä seipäästä".  Minusta on myös epäreilua nimenomaan sanoa, että minun henkilökohtaisista asioistani eteenpäin kertominen olisi 'parantumisen' esteenä. Siinä ei ole mitään järkeä, silloin joka ikinen maailman ihminen tarvitsisi terapiaa, koska tietää jonkun muun salaisuuksista joita ei saa kertoa eteenpäin.

Asiat olisi lisäksi hyvin voinut esittää yleisellä tavalla, ilman että antaa todella henkilökohtaisia mietteitäni ja ajatuksiani ruodittavaksi eteenpäin sekä kertoo sanantarkasti sanomiani lauseita.Tämä on se asia joka minua eniten vaivaa, koska koen oman yksityisyyteni menneen rikki. Olen ajatellut kumppanini ns. vaitiolovelvollisena minun asioistani.

En tahtoisi, että edes vaitiolovelvollinen ammattilainen tietää niistä, varsinkin kun hän ei ole minun terapeuttini enkä minä saa mitään 'apua' noihin ongelmiini. En myöskään tiennyt, että on ok kertoa terapeutille myös muiden salaisista asioista sen takia että hän nyt vaan on terapeutti. Valitettavasti ihmiset ovat kuitenkin myös pelkästään ihmisiä ja Vastaamon keissi osoitti sen, että mitä tahansa voi tapahtua.

Jos miehesi saa apua ongelmiisa, siitä hyödyt sinäkin.

Vierailija kirjoitti:

Terapiassa on tarkoitus kertoa itsestä, ei muiden asioista. Ja itsestäkin vain jos uskaltaa luottaa terapeuttiin!

perhe-elämä kuuluu "itsen" tärkeimpiin asioihin. Ja jos ei voi luottaa terapeuttin, täytyy pikaisesti vaihtaa siihen, johon voi luottaa. Mistä ihmeestä istunnossa sitten keskusteltaisiin, jos ei ihmissuhteista eikä itsestä? Mitä järkeä sellaisessa terapiassa on?

Ap, niin kuin sanoit terapian tarkoituksena on auttaa sitä ihmistä joka on terapiassa eli tässä tapauksessa miestäsi. Jos miestä häiritsee esimerkiksi sinun kumppaniesi määrä hänellä on täysi oikeus puhua siitä terapiassa. Terapia on luottamuksellista ja sinä olet tässä toiminut salakuuntelijana.

Onhan se ikävää että muista voi puhua asioita jotka kirjoitetaan ylös, ja sieltä sitten ne voikin kivasti vuotaa kaikkien nähtäviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroin terapeutilleni siitä, kuinka ystäväni petti aviomiestään. Kerroin myös toisen ystävän lapsen sairaudesta. Miksi? Koska molemmat ystäväni tukeutuivat elämäntilanteissaan minuun, ja olettivat että kuuntelen loputtomasti, ymmärrän ja autan. Siinä vaiheessa, kun puhelimeni oli yöllä täyttynyt viesteistä joissa toinen pohti, miten salata seuraava tapaaminen ja miten minä voisin toimia alibina, oli minulle aika raskasta. 

Ei kiinnostanut siitä tilanteessa enää yhtään, että puhun toisten henkilökohtaisista asioista jollekin, jolla on vaitiolovelvollisuus kuitenkin. Tarkoitus oli parantaa MINUN oloani. 

Mutta tiesikö terapeuttisi näiden henkilöiden koko nimet, ammatit, opinnot, oli tavannut heidät hlökohtaisesti jne? Ymmärrän pointin, että on raskasta kuunnella muiden ongelmia, mutta minusta voisi myös omaa kumppaniaan ja tämän salaisuuksia suojella. Tai edes kysyä etukäteen, miten voisi kertoa asioista, loukkaamatta minun yksityisyyttäni.

Etunimet ja ammatit kyllä (ovat sellaisissa töissä että valtaväestö voisi pitää moraaliaan korkeampanakin). Edelleen kyse oli kuitenkin minusta. 

No etunimistä ja ammateista ei selviä oikein mitään. Anna autonkuljettajia voisi olla 100 suomessa. Ehkä minua eniten häiritsee se, miten yksityiskohtaisesti hän kertoi minun asioistani nimellä, niin että me olemme tavanneet, ilman että itse saan osallistua keskusteluun ja päättää sitä mitä kerrotaan. En koe, että haluaisin enää ns. jakaa miehelleni syvimpiä ajatuksiani, koska nyt tiedän, että ne eivät jää vain meidän kahden välillemme. Olisi myös eri asia, jos kävisin itse terapiassa, saisin neuvoja omiin ongelmiini ja maksaisin siitä. Nyt tästä ei jää itselleni käteen kuin petetty fiilis ja luottamusongelmat. JA ymmärrän, että terapeuteilla on vaitiolovelvollisuus, mutta tuntuu silti pahalta, koska en olisi itse kertonut noita asioita kenellekään muulle.

Ymmärrän mitä tarkoitat. Miehesi olisi voinut halutessaan puhua asioista hieman yleisemmin, eikä toistaa sanatarkasti esim keskustelujanne aiheista joiden hän on varmasti tiennyt olevan sinulle vaikeita jakaa ja tietää takuulla ettet itse kertoisi terapeutille niistä. Kyllä tuosta voi hyvin tulla sellainen olo että rajan yli on astuttu, olkoonkin että se kolmas henkilö jolle tieto meni on vaitiolovelvollinen. Silti sinä et itse saanut päättää nyt jaetaanko nuo asiat kolmannen osapuolen kanssa, päätös tehtiin sinulta kysymättä. Ja kyllä miehesi olisi pitänyt ymmärtää kotona terapiasessiota tehdessä että saatat vahingossa kuulla mistä he keskustelevat. Mies olisi voinut mennä vaikka autoonsa puhumaan, tai kysyä että sopiiko että poistut session ajaksi. Nuo salakuuntelusyytökset ovat katteettomia.

Valitettavasti siinä on aina riskinsä kun kertoo toiselle ihmiselle jotain jonka ei halua koskaan tulevan kenenkään muun tietoon. On olemassa harvinaisia ihmisiä jotka vaikenevat kuin muuri ja heihin todella voi luottaa. Sitten on ihmisiä jotka uskoutuvat sinunkin asioista jollekin toiselle luotetulle henkilölle, ja sitten on totaalisia hölösuita jotka kertovat koko kylälle, mutta heidät yleensä jo tiedetään. Oma neuvoni on että on asioita joista ei kannata avautua kenellekään vaan pitää omanan tietonaan. Miehesi ei mahdollisesti ole ihan niin lojaali kuin kuvittelit hänen olevan, tai hänellä on vaan huono arvostelukyky. Saattaa olla että mitään uusia salaisuuksia hänelle ei kannata uskoa enää. Ei sinun tarvitse miehelle sitä päätöstä suureen ääneen julistaa, pidä vaan tästä lähtien kipeämmät jutut omana tietonasi.

Tämä tiivisti nyt ajatukseni aiheeseen liittyen. Ehkä olisi sitten ollut parempi elää niin, etten tiedä mitä minusta puhutaan terapiassa. Tällä hetkellä se vain tuntuu siltä, että minua on loukattu ja minulle kipeitä asioita jaettu ilman lupaani eteenpäin. Jatkossa täytyy tosiaan miettiä kaksi kertaa mitä kerron miehelleni ja mitä en, sillä oletuksella että asiat menevät eteenpäin vasten tahtoani.

Olisit sitten ollut kuuntelematta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapiassa on tarkoitus kertoa itsestä, ei muiden asioista. Ja itsestäkin vain jos uskaltaa luottaa terapeuttiin!

perhe-elämä kuuluu "itsen" tärkeimpiin asioihin. Ja jos ei voi luottaa terapeuttin, täytyy pikaisesti vaihtaa siihen, johon voi luottaa. Mistä ihmeestä istunnossa sitten keskusteltaisiin, jos ei ihmissuhteista eikä itsestä? Mitä järkeä sellaisessa terapiassa on?

Joo, ihmisen oma elämä ja omat asiat tapahtuvat yleensä vuorovaikutuksessa muihin, eikä niistä voi puhua jos ketään muuta henkilöä ei saa mainita. Nimiäkin voi joutua käyttämään, jos henkilöitä liittyy asiaan paljon.

Vierailija kirjoitti:

Olen käyttänyt omaa terapiaani aikanaan todella paljon muista ihmisistä puhumiseen, myös kumppaneistani ja heidän eksistäänkin joskus maininnut, mutta en kyllä ymmärrä miten asiaa edistävää olisi puhua heistä nimillä ja kertoa heidän yksityisiä asioitaan tuolla tavalla terapeutille. Enhän edes voi tietää tunteeko terapeutti vaikka heitä itse.

Terapeutti voi tuntea vaikka puoli sukuasi, mutta hän on  alansa ammattilainen, eikä keskity pikkuserkkusi rahankäyttöön, mikäli se ei liity potilaaseen. Olisihan se merkillistä, kun terapeutille ei voisi puhua esim. henkilöstä, joka on aiheuttanut esim. traumaa; peläten, että terapeutti tuntee hänet. Koko sote-henkilöstöllä on tiukka vaitiolovelvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrä nyt, että sinä et voi miehesi puolesta päättää, mikä on terapian kannalta olennaista.

Sinä olet tehnyt mielestäni paljon törkeämmän rikkomuksen jäädessäsi kuuntelemaan terapiasessiota.

Mielestäni tässä ei ole tarve moralisoida, sillä ymmärtääkseni AP ei hae syyllistä teloituskomppanian eteen. Parisuhteessa kunnollistenkin ihmisten tulee usein tehtyä asioita, jotka ideaalisessa maailmassa ovat "törkeitä", kuten lompakon tutkiminen, puhelimen viestien selailu, keskusteluiden salakuuntelu, sähköpostien luku, jne. Useimmiten nämä teot jäävätkin piiloon, eikä kumppani niitä koskaan saa selville. Sitten kun sieltä paljastuu jotakin tärkeää tai törkeää, tämä tutkija joko leimataan konnaksi tai sankariksi.

Hypoteettinen esimerkki:

1. Kumppanin sähköpostista löytyy ketju lapsiin kohdistuvaa haureutta tekoaikoineen ja yhteystietoineen. AP ilmoittaa poliisille ja on sankari.

2. Kumppanin sähköpostista löytyy viestiketju, jossa hän kertoo terapeutilleen kokemistaan traumoista mainiten myös AP:n (joskaan ei trauman lähteenä). AP ilmoittaa kumppanille että se oli siten tässä. AP tuomitaan ja teilataan netissä.

Nyt, molemmissa tapauksissa hypoteettinen AP teki saman teon, mutta yhteisön reagointi on aivan erilainen riippuen lopputuloksesta. Moraalin kannalta katsoen, AP:n teko oli kuitenkin sama.

Tämä sanottu, en ota tässä postauksessa kantaa AP:n teon tuomittavuuteen, mutta muistutan ihmisiä siitä että täydellisen joustamaton suhtautuminen ja mustavalkoinen ajattelu ihmissuhteen asioihin tappaa suhteen aina. Ihmiset jotka "jättää sian" heti sen jälkeen kun se oli ottanut yhdet perskännit tai unohtanut vuosipäivän, päätyvät jättämään monta, monta kertaa.

Kuka on niin epäluotettava, että lukee kumppaninsa sähköposti-ketjuja?

Vierailija kirjoitti:

Terapeutti varmasti hahmottaa että mies ei ole kovin taitava pitämään ja tunnistamaan rajoja. Ei terapian tarkoitus ole puida muita ihmisiä tunnistettavasti. Ymmärrän pahastumisesi.

Terapia on aina kahden ihmisen välinen asia. Perhe- tai pariterapiat ovat eri juttu. olen itse käynyt pitkän terapian, jossa kävimme läpi työnantajiani, lapsiani, jopa äitiäni. Keskustelut eivät suinkaan olleet kaikkien em. hehkutusta, vaan raivoa ja pahaa mieltä. Jopa syvää rakkautta on käsitelty. En ymmärrä lainkaan AP:n pahastumista. Jos salakuuntelee, voi kuulla itsestään hyvinkin epämiellyttäviä seikkoja. Siksi istunnot ovat aina suojattuja ulkopuolisten korvilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroin terapeutilleni siitä, kuinka ystäväni petti aviomiestään. Kerroin myös toisen ystävän lapsen sairaudesta. Miksi? Koska molemmat ystäväni tukeutuivat elämäntilanteissaan minuun, ja olettivat että kuuntelen loputtomasti, ymmärrän ja autan. Siinä vaiheessa, kun puhelimeni oli yöllä täyttynyt viesteistä joissa toinen pohti, miten salata seuraava tapaaminen ja miten minä voisin toimia alibina, oli minulle aika raskasta. 

Ei kiinnostanut siitä tilanteessa enää yhtään, että puhun toisten henkilökohtaisista asioista jollekin, jolla on vaitiolovelvollisuus kuitenkin. Tarkoitus oli parantaa MINUN oloani. 

Mutta tiesikö terapeuttisi näiden henkilöiden koko nimet, ammatit, opinnot, oli tavannut heidät hlökohtaisesti jne? Ymmärrän pointin, että on raskasta kuunnella muiden ongelmia, mutta minusta voisi myös omaa kumppaniaan ja tämän salaisuuksia suojella. Tai edes kysyä etukäteen, miten voisi kertoa asioista, loukkaamatta minun yksityisyyttäni.

Etunimet ja ammatit kyllä (ovat sellaisissa töissä että valtaväestö voisi pitää moraaliaan korkeampanakin). Edelleen kyse oli kuitenkin minusta. 

No etunimistä ja ammateista ei selviä oikein mitään. Anna autonkuljettajia voisi olla 100 suomessa. Ehkä minua eniten häiritsee se, miten yksityiskohtaisesti hän kertoi minun asioistani nimellä, niin että me olemme tavanneet, ilman että itse saan osallistua keskusteluun ja päättää sitä mitä kerrotaan. En koe, että haluaisin enää ns. jakaa miehelleni syvimpiä ajatuksiani, koska nyt tiedän, että ne eivät jää vain meidän kahden välillemme. Olisi myös eri asia, jos kävisin itse terapiassa, saisin neuvoja omiin ongelmiini ja maksaisin siitä. Nyt tästä ei jää itselleni käteen kuin petetty fiilis ja luottamusongelmat. JA ymmärrän, että terapeuteilla on vaitiolovelvollisuus, mutta tuntuu silti pahalta, koska en olisi itse kertonut noita asioita kenellekään muulle.

Ymmärrän mitä tarkoitat. Miehesi olisi voinut halutessaan puhua asioista hieman yleisemmin, eikä toistaa sanatarkasti esim keskustelujanne aiheista joiden hän on varmasti tiennyt olevan sinulle vaikeita jakaa ja tietää takuulla ettet itse kertoisi terapeutille niistä. Kyllä tuosta voi hyvin tulla sellainen olo että rajan yli on astuttu, olkoonkin että se kolmas henkilö jolle tieto meni on vaitiolovelvollinen. Silti sinä et itse saanut päättää nyt jaetaanko nuo asiat kolmannen osapuolen kanssa, päätös tehtiin sinulta kysymättä. Ja kyllä miehesi olisi pitänyt ymmärtää kotona terapiasessiota tehdessä että saatat vahingossa kuulla mistä he keskustelevat. Mies olisi voinut mennä vaikka autoonsa puhumaan, tai kysyä että sopiiko että poistut session ajaksi. Nuo salakuuntelusyytökset ovat katteettomia.

Valitettavasti siinä on aina riskinsä kun kertoo toiselle ihmiselle jotain jonka ei halua koskaan tulevan kenenkään muun tietoon. On olemassa harvinaisia ihmisiä jotka vaikenevat kuin muuri ja heihin todella voi luottaa. Sitten on ihmisiä jotka uskoutuvat sinunkin asioista jollekin toiselle luotetulle henkilölle, ja sitten on totaalisia hölösuita jotka kertovat koko kylälle, mutta heidät yleensä jo tiedetään. Oma neuvoni on että on asioita joista ei kannata avautua kenellekään vaan pitää omanan tietonaan. Miehesi ei mahdollisesti ole ihan niin lojaali kuin kuvittelit hänen olevan, tai hänellä on vaan huono arvostelukyky. Saattaa olla että mitään uusia salaisuuksia hänelle ei kannata uskoa enää. Ei sinun tarvitse miehelle sitä päätöstä suureen ääneen julistaa, pidä vaan tästä lähtien kipeämmät jutut omana tietonasi.

Tämä tiivisti nyt ajatukseni aiheeseen liittyen. Ehkä olisi sitten ollut parempi elää niin, etten tiedä mitä minusta puhutaan terapiassa. Tällä hetkellä se vain tuntuu siltä, että minua on loukattu ja minulle kipeitä asioita jaettu ilman lupaani eteenpäin. Jatkossa täytyy tosiaan miettiä kaksi kertaa mitä kerron miehelleni ja mitä en, sillä oletuksella että asiat menevät eteenpäin vasten tahtoani.

Luuletko, että sinä olet miehesi terapiassa syytettyjen penkillä? Mitä tarkoitat oletuksellasi, että SINUN asiasi menevät eteenpäin? Mihin eteenpäin? Kenelle?

Vierailija kirjoitti:

Jos hän on vatkannut sinun asioitasi yksityiskohtaisesti, niin on väärin ja lisäksi vähän omituista, sillä sinä et ole terapiassa, vaan hän. Jos iso osa ajasta menee sun asioiden pyörittelyyn, niin mitä siitä on hänelle apua? Yrittääkö esittää terapeutille, että sinä olet se ongelma, että hänellä ei ole muuta ongelmaa kuin se että sun asiat on niin huonosti. Omaan korvaan kuulostaa tosi erikoiselta. Vois kyllä olla sillä terapeutillakin vähän pelisilmää että ohjais keskustelun takaisin oman asiakkaansa asioihin. Jos antaa vatkata sun asioita, niin tukeeko sillä käytöksellä miehesi ajatusta siitä, että hänessä ei ole mitään vialla?

Oletko kysynyt miksi hän kokee että sinun asioistasi on puhuttava niin tarkkaan?

Kenties tässä tapauksessa vaimo on se vatvottavin asia. Eikä vaimo voi kysyä, miksi minusta puhut terapeutillesi. Sehän on täysin miehesi asia. Sinun ei pitäisi edes tietää mitään, mistä mies puhuu. Nyt et kuitenkaan vähääkään kunnioittanut miehesi terapiasuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutti varmasti hahmottaa että mies ei ole kovin taitava pitämään ja tunnistamaan rajoja. Ei terapian tarkoitus ole puida muita ihmisiä tunnistettavasti. Ymmärrän pahastumisesi.

Ap on sylkenyt omat ahdistuksensa miehelleen ja käyttänyt tätä terapeuttina. Nyt kun mies voi huonosti pitäisi olla omat rajat. Just joo mitä sontaa.

Luulen, että parisuhteessa molemmat 'sylkevät' ahdistuksiaan kumppanin päälle välillä. Se on myös ihan normaalia. Mieheni teki sitä jatkuvasti ja siksi itse ns. pakotin hänet terapiaan kun en jaksanut enkä henkisesti pystynyt enää kuuntelemaan. Omalla kohdallani olen siitä huono, että patoan asioita/pohdiskelen niitä mielummin itse kuin jaan. Pointti oli, että olin sitten kerrankin avautunut itselleni herkästä aiheesta, josta en ole puhunut koskaan kenellekään tällä planeetalla aiemmin. Kun sitten kuulin, kuinka näitä asioita käsitellään nimelläni mieheni kautta, pahastuin.

Ei sinun olisi pitänyt kuullakaan. Vain törppö salakuuntelee kenenkään terapioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni terapeutti tekee muistiinpanot pelkästään käsin, joten nettiin ne eivät voi vuotaa + käyttävät salattua ohjelmaa keskusteluihinsa.

Ymmärrän tuon ensimmäisen kommentoijan hyväksikäyttötapauksen, koska siinä tekijä on toiminut laittomasti ja väärin. Kuitenkin kyse oli minun yksityisasioistani ja ahdistuksen aiheistani, enkä pidä siitä, että niistä puhutaan eteenpäin oli vaitiolovelvollisuus eli ei, en minä terapeuttia tunne ollenkaan. 

Valitettavasti sulta ei kysellä, että mistä sinä haluat, että miehesi saa puhua. Ja toivottavasti jatkossa olet niin fiksu ihminen, ettet enää salaa kuuntele toisten terapiaistuntoja. 

Eikö sun miehesi tästä suuttunut edes?

Mieheni sanoi, etten olisi saanut kuunnella. Itse kuitenkin ahdistuin todella paljon kun kuulin yksityisasioistani puhuttavan ja itkin hänelle sitä, että miten hän voi kertoa eteenpäin asioita joista olen vannottanut häntä, että ei saa puhua kenellekään ja joista en itsekään ole vielä valmis puhumaan kenellekään muulle.

Mielestäni olisi eri asia, jos hän olisi kertonut asioista yleisellä tasolla (hän puhui tasan sanantarkkaan lauseita joita olen sanonut) ja syvimmistä peloista mitä minulla on ja käsitteli minun asioitani siinä. 

Et tietenkään olisi saanut kuunnella. Nyt sitten parkumisellasi aiheutan miehellesi lisää kipua. Pitäisikö hänen nyt lohduttaa sinua? Hankkiudu itse myös terapiaan, olet sen tarpeessa.