Lue keskustelun säännöt.
Onko tosiaan ok, että terapiassa kerrotaan muiden salaisuuksia ja luottamuksellisia asioita myös?
Pettynyt
15.04.2021 |
Eli oma mieheni käy terapiassa, etäaikana hän pitää sen kotona ja olen yleensä kuunnellut musiikkia toisessa huoneessa, jotta hän saa rauhan käsitellä omia asioitaan.
Tänään kuitenkin tein koulutöitä ilman kuulokkeita ja kuulin, kuinka hän keskusteli terapeutille minusta omalla nimelläni kaikenlaista aina ex kumppaneiden määrästä minun henkilökohtaisiin syvimpiin salaisuuksiini ja pelkoihini. Tarkoituksena ilmeisesti auttaa minua myöhemmin näissä asioissa.
Koen oloni jollain lailla petetyksi, että asiat jotka olen hänelle todella luottamuksella kertonut, ovat menneet eteenpäin minulle tuntemattomalle henkilölle, jonka asiakas en itse ole. Mieheni sanoi, että terapiassa on tarkoituskin kertoa aivan kaikki joka itseä vaivaa jolloin hän vain teki oikein ja näin ollen hän ei ole rikkonut luottamusta meidän välillämme. Onko se tosiaan näin ja minun ei vain olisi kuullut kuulla, että yksityisasioistani puhutaan?
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sen väliä, mitä terapeutille kertoo?
Terapeutti on vaitiolovelvollinen.Tottahan terapaissa kaivetaan niitä asioita, jotka mielessä kaihertaa ja jotka ongelmia ovat.
Jokaisella miehellä on jotain vaikeita asiota naisten kanssa, sekä exän että nykyisen kumppanin / vaimon kanssa.
Miehen on helpompi puhua niistä täysin oudolle ihmiselle, kuin jollekin tutulle tai kaverilleen,
Viimeiseksi hän syvimmistä ongelmistaan suoraan vaimolleen puhuu.
Ja tätä voi jokaine vaimo mielessään miettiä, miksi mies ei juuri hänelle puhu niistä syvimmistä jutuistaan.
Pistää miettimän, että millainen se kumppanuus / aviosuhde loppujen lopuksi on.
Voi pistää miettimään myös sitä, mitä on itse tehnyt mahdollisesti väärin. Tai olisiko nainen itse voinut joissakin asioissa toimia toisin, kuin on toiminut.
Tämä on muuten saattaa olla aivan totta.
Kaikkein viimeisimmäksimies haluaa näyttää heikkountensa ja avuttomuutensa omalle vaimolleen ja lapsillileen.
Miehet ovat edelleen perheessä osin oman lapsuuselämänsä kasvatteja, jotka ovat tottuneet siihen, että isä on aina vahva.Isä ratkaisee onglelmat perheessä. Isä rakentaa mun kanssa legoilla, korjaa mun pyörän, vie mut harkkoihin olivatpa ne harkat sitten kitaransoittoa, jääkiekkoa, uintia, jalkapalloa tai mitä muuta tahansa. Isä korjaa mökillä kaiken, isä tietää, isä osaa.
Näin monet pojat ovat pitkään kasvaneet eli siis ottaneet mallin omaan miehisyyteensä omasta isästään. Ja kodistaan.
Näin he myös olettavat, että myös omassa perheessä heidän on aina oltava se, joka kestää ja jaksaa ja osaa ja joka on rauhallinen ja asioiden selvittäjä, tapahtuipa mitä tahansa.
Toisin kuin moni edes käsittää, miehet salaavat perheeltään monia asioita. Jos töissä on raskasta eivät he sitä suoraan kerro. Jos vaimo on nalkuttava toisinaan ja useinmiten vain ivaa ja haukkuu ja arvostelee miestään, mies ei nouse vaimoaan vastaan. Hän useinmiten pakenee riitoja joko sinne "kuuluisaan" autotalliin, tai salille tai lenkille, tai lähtee noin vain autolla ajelemaan, että mieli rauhoittuu.
Minä henkilökohtaisesti nostan hattua korkealle suomalaisille miehille. He hakevat aina jotain muuta purkautmistietä omille vaikeuksilleen, kuin oma vaimo tai oma perhe, Ikävä kyllä niitäkin miehiä on, joilla on alhaisempi ärsytyskynnys. kestävyys nalkutukselle ja perheen vaikeuksille. Tämä näkyy suomalaistn miesten kotiväkivalta tilastoissa.
Asiat eivät koskaan ole yksinkertaisia ja suoraviivaisia:Joskus aivan väärät kumppanit menevät yhteen vain pelkän hetken huuman takia ja lapsi tehdään. Ja niin edelleen.
Olkoonpa miten on, mutta perusjuttu on kuitenkin se, vielä näinäkin päivinä, että perheessä äiti ja se nainen, loppujen määrää kaiken perheen pääasiallisen elämän, sen aikataulut ja elämän järjestyksen,
Syitä siihen on monia mutta näin se vaan on. Monelle nuorelle perheenisälle on aivan selvää että vaimo määrää perheen elämän kulun, koska niinhän äitikin aina teki kotona.
Tiedostava lukija käsittää heti mikä on kommentini ydin.
Minulle tuli mieleen, että kun tämä oman avuttomuuden peittely on niin tärkeää, niin tässä tilanteessa (kun mahdollista, että kumppani kumminkin kuulee, ja terapiassakäynti "heikkouden" osoitus) voi olla, että tulee houkutus puhua vain vaimon ongelmista, että ei mulla muuta.
Avun hakeminen ammattilaiselta apua tarvitessaan ei ole heikkouden, vaan viisauden osoitus, olipa kyseessä haava jalassa tai haavoittunut mieli. Terapeutti ei kuuntele, jos ilmenee, että sessio väärinkäytetään yhdentekevään juoruiluun. Laillistettu terapeutti kyllä erottaa, onko kyseessä todellinen ongelma, eikä vain alhainen houkutus jutustella ikäviä vaimosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se unohdetaan nykyään että terapia voi olla vain lyhytaikaisesti hyvä. Mutta pidempiaikainen vatkaaminen ei vie elämää eteenpäin. Kyse kuitenkin pseudotieteestä, pitkällä psykoterapialla ei ole tieteellisesti todennettuja hyötyjä. Päinvastoin on huomattu siitä olevan haittaa että jäädään menneeseen vatvomaan vuosiksi. Hyvä business.
On olemassa mielenterveyshäiriöitä, jotka vaativat vuosikausien, jopa kymmenien vuosien terapiaa. esim. nopeasti vaihtuvat mielialat, skitsotyyppiset häiriöt, anoreksiat, pakko-oireet, yleinen ahdistuneisuushäiriö jne. Onhan somaattisella puolellakin tiloja, jotka vaativat jatkuvaa lääkärin seurantaa:: diabetes, aineenvaihduntahäiriöt jms.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana tulevaisuudelle tämä asettaa sen, että jos ja kun miehelläni ilmeisesti on tyäsi oikeus ja valta käsitellä minunkin salaisuuteni ja synkimmät pelkoni terapiassa, niin en tahdo kertoa niitä enää hänelle. Minulla on kestänyt kauan luottaa asioitani eteenpäin ja koen jotain nyt menneen rikki väliltämme.
Sinä ja sinä ja sinä ja sinä. SINÄ olet oman yksilöterapian tarpeessa todellakin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä nyt on ongelma tasan se, että sinä olet kuullut mitä hän puhui. Tottakai tuntuu kauhealta kuulla kun toiset keskustelevat sinun asioistasi sinun kuultesi, etkä voi edes itse osallistua keskusteluun.
Tämä EI kuitenkaan tarkoita, että miehesi olisi tehnyt väärin sinänsä kertoessaan terapeutille, mutta olen kyllä häkeltynyt että uskalsi/kehtasi puhua noista niin että sinä saatat kuulla. Koska se sitten taas ON sosiaalisesti sopimatonta, että ihmisen asioista puhutaan hänen selkänsä takana ja hän joutuu kuulemaan sen.
Muakin ihmetyttää, että mies on luottanut ailahtelevaan vaimoonsa niin, että on arvellut tämän olevan tarpeeksi fiksu pitääkseen edes ne kuulokkeet korvillaan. Mutta että "vaimo joutuu kuuntelemaan..."; vaimohan ITSE halusi kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt terapiassa muutamaan otteeseen, ja exästä kerroin kyllä asioita, mutta ne koskivat sen hetkistä tilannetta, eli avioeroamme. Olisi vähän vaikea käydä eroterapiassa jos ei saisi puhua siitä erosta :p
Sen sijaan jos nyt menisin terapiaan, niin ei se kyllä koskisi nykyistä parisuhdettamme, enkä todellakaan kertoisi vaimoni yksityisasioita, tai muita asioita joita hän on minulle luottamuksella kertonut eteenpäin yhtään kenellekään. Kumppanisihan on päästään seonnut jos hän kertoo sinun exkumppaneittesi nimiä myöten terapeutille.
Niin siis sinäkin olet puhunut terapeutille exästä, koska ne koskivat sen hetkistä tilannettanne. AP:llä ja miehellään kenties juuri nyt sama tilanne. Jos sulle tulis nyksästä erotilanne, kertoisit tietysti taas hänestä. Eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sen väliä, mitä terapeutille kertoo?
Terapeutti on vaitiolovelvollinen.Tottahan terapaissa kaivetaan niitä asioita, jotka mielessä kaihertaa ja jotka ongelmia ovat.
Jokaisella miehellä on jotain vaikeita asiota naisten kanssa, sekä exän että nykyisen kumppanin / vaimon kanssa.
Miehen on helpompi puhua niistä täysin oudolle ihmiselle, kuin jollekin tutulle tai kaverilleen,
Viimeiseksi hän syvimmistä ongelmistaan suoraan vaimolleen puhuu.
Ja tätä voi jokaine vaimo mielessään miettiä, miksi mies ei juuri hänelle puhu niistä syvimmistä jutuistaan.
Pistää miettimän, että millaine se kumppanuus / aviosuhde loppujen lopuksi on.
Voi pistää miettimään myös sitä, mitä on itse tehnyt mahdollisesti väärin. Tai olisiko nainen itse voinut joissakin asioissa toimia toisin, kuin on toiminut.
Niin no, omalla kohdallani mies on terapiassa, koska minä en jaksanut enää kuunnella häntä ja hänen ongelmiaan. Patistelin häntä sinne ja siinä mielessä hän on poikkeuksellinen mies, että ei koe häpeää puhua vaikeista asioista/käydä terapiassa/puhuu kyllä avoimesti tunteistaan.
Tämä nyt sitten kostautui niin, että näköjään puhuu hyvin avoimesti ilman filtteriä myös minun asioista. Yritän ymmärtää sen niin, että terapeutti on tosiaan salassapitovelvollinen, mutta silti tunnen oloni jollain lailla petetyksi, koska en itse pystynyt valitsemaan miten ja kuinka omia salaisia asioitani käsitellään.
Voi sentään, olisit ajoissa sanonut miehellesi, ettei mitään sun asioista sitten saa terapeutille puhua. Olet myöhässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni terapeutti tekee muistiinpanot pelkästään käsin, joten nettiin ne eivät voi vuotaa + käyttävät salattua ohjelmaa keskusteluihinsa.
Ymmärrän tuon ensimmäisen kommentoijan hyväksikäyttötapauksen, koska siinä tekijä on toiminut laittomasti ja väärin. Kuitenkin kyse oli minun yksityisasioistani ja ahdistuksen aiheistani, enkä pidä siitä, että niistä puhutaan eteenpäin oli vaitiolovelvollisuus eli ei, en minä terapeuttia tunne ollenkaan.
Valitettavasti sulta ei kysellä, että mistä sinä haluat, että miehesi saa puhua. Ja toivottavasti jatkossa olet niin fiksu ihminen, ettet enää salaa kuuntele toisten terapiaistuntoja.
Eikö sun miehesi tästä suuttunut edes?
Mieheni sanoi, etten olisi saanut kuunnella. Itse kuitenkin ahdistuin todella paljon kun kuulin yksityisasioistani puhuttavan ja itkin hänelle sitä, että miten hän voi kertoa eteenpäin asioita joista olen vannottanut häntä, että ei saa puhua kenellekään ja joista en itsekään ole vielä valmis puhumaan kenellekään muulle.
Mielestäni olisi eri asia, jos hän olisi kertonut asioista yleisellä tasolla (hän puhui tasan sanantarkkaan lauseita joita olen sanonut) ja syvimmistä peloista mitä minulla on ja käsitteli minun asioitani siinä.
En ehtinyt koko ketjua lukea, mutta olen pahoillani AP:n puolesta. Aviomiehellä ei ole oikeus kertoa terapeutilleen muusta, kuin mihin vaimo on antanut luvan! Minä valitsin itse miehelleni terapeutin, jotta pystyin varmistamaan, ettei ko. henkilö tunne minua/ystäviäni. Kirjasimme mieheni kanssa paperille asiat, joista hän saa jutella terapeutilleen. Olen toki toisessa huoneessa, mutta ovi on aina auki. Niin ja tietysti mieheni tietää, että minä seuraan terapia-session kulkua. Terapia ei tosin ole muuta kuin lisännyt mieheni ahdistusta, että minun täytynee valita mahdollisesti toinen terapeutti. Luotettavaa ja minua miellyttävää uutta terapeuttia vaan on aika vaikea löytää; muutaman tiedän, mutta he eivät ota uusia asiakkaita. Eipä sinulla AP, ole tosiaankaan luottamista mieheesi. Sinuna ottaisin em. syistä avioeron, se on tietty raskas prosessi kaiken omaisuudenkin tasan jakamisen kannalta. Mutta näen, ettei sinun tapauksessasi oikein ole muuta vaihtoehtoa. Petturinkaan kanssa ei tietenkään kukaan liittoa jatka.
Kuinka sinä olet mennyt kuuntelemaan toisen terapiakäytniä? Täysin moraalitonta.
Ja kyllä, terapia on se paikka, missä voi kertoa ihan mitä tahansa ja on täysin normaalia ja ok kertoa myös muiden asioista, jos kokee sen parhaaksi.
Älä ikinä koskaan kuuntele toisen terapiaistuntoa, se on todella alhaista ja väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni terapeutti tekee muistiinpanot pelkästään käsin, joten nettiin ne eivät voi vuotaa + käyttävät salattua ohjelmaa keskusteluihinsa.
Ymmärrän tuon ensimmäisen kommentoijan hyväksikäyttötapauksen, koska siinä tekijä on toiminut laittomasti ja väärin. Kuitenkin kyse oli minun yksityisasioistani ja ahdistuksen aiheistani, enkä pidä siitä, että niistä puhutaan eteenpäin oli vaitiolovelvollisuus eli ei, en minä terapeuttia tunne ollenkaan.
Valitettavasti sulta ei kysellä, että mistä sinä haluat, että miehesi saa puhua. Ja toivottavasti jatkossa olet niin fiksu ihminen, ettet enää salaa kuuntele toisten terapiaistuntoja.
Eikö sun miehesi tästä suuttunut edes?
Mieheni sanoi, etten olisi saanut kuunnella. Itse kuitenkin ahdistuin todella paljon kun kuulin yksityisasioistani puhuttavan ja itkin hänelle sitä, että miten hän voi kertoa eteenpäin asioita joista olen vannottanut häntä, että ei saa puhua kenellekään ja joista en itsekään ole vielä valmis puhumaan kenellekään muulle.
Mielestäni olisi eri asia, jos hän olisi kertonut asioista yleisellä tasolla (hän puhui tasan sanantarkkaan lauseita joita olen sanonut) ja syvimmistä peloista mitä minulla on ja käsitteli minun asioitani siinä.
En ehtinyt koko ketjua lukea, mutta olen pahoillani AP:n puolesta. Aviomiehellä ei ole oikeus kertoa terapeutilleen muusta, kuin mihin vaimo on antanut luvan! Minä valitsin itse miehelleni terapeutin, jotta pystyin varmistamaan, ettei ko. henkilö tunne minua/ystäviäni. Kirjasimme mieheni kanssa paperille asiat, joista hän saa jutella terapeutilleen. Olen toki toisessa huoneessa, mutta ovi on aina auki. Niin ja tietysti mieheni tietää, että minä seuraan terapia-session kulkua. Terapia ei tosin ole muuta kuin lisännyt mieheni ahdistusta, että minun täytynee valita mahdollisesti toinen terapeutti. Luotettavaa ja minua miellyttävää uutta terapeuttia vaan on aika vaikea löytää; muutaman tiedän, mutta he eivät ota uusia asiakkaita. Eipä sinulla AP, ole tosiaankaan luottamista mieheesi. Sinuna ottaisin em. syistä avioeron, se on tietty raskas prosessi kaiken omaisuudenkin tasan jakamisen kannalta. Mutta näen, ettei sinun tapauksessasi oikein ole muuta vaihtoehtoa. Petturinkaan kanssa ei tietenkään kukaan liittoa jatka.
Olet tässä kyllä täysin väärässä ja ylikontrolloiva. Terapia on se paikka, missä saa puhua ihan mitä tahansa. Terapeutilla on täysi vaitiolovelvollisuus. Sellainen terapikäynti, jossa on lukot päällä, että mistä voi puhua, on huono ja toimimaton.
Ja kenenkään terapiaistuntoa ei kertakaikkiaan saa mennä kuuntelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni terapeutti tekee muistiinpanot pelkästään käsin, joten nettiin ne eivät voi vuotaa + käyttävät salattua ohjelmaa keskusteluihinsa.
Ymmärrän tuon ensimmäisen kommentoijan hyväksikäyttötapauksen, koska siinä tekijä on toiminut laittomasti ja väärin. Kuitenkin kyse oli minun yksityisasioistani ja ahdistuksen aiheistani, enkä pidä siitä, että niistä puhutaan eteenpäin oli vaitiolovelvollisuus eli ei, en minä terapeuttia tunne ollenkaan.
Valitettavasti sulta ei kysellä, että mistä sinä haluat, että miehesi saa puhua. Ja toivottavasti jatkossa olet niin fiksu ihminen, ettet enää salaa kuuntele toisten terapiaistuntoja.
Eikö sun miehesi tästä suuttunut edes?
Mieheni sanoi, etten olisi saanut kuunnella. Itse kuitenkin ahdistuin todella paljon kun kuulin yksityisasioistani puhuttavan ja itkin hänelle sitä, että miten hän voi kertoa eteenpäin asioita joista olen vannottanut häntä, että ei saa puhua kenellekään ja joista en itsekään ole vielä valmis puhumaan kenellekään muulle.
Mielestäni olisi eri asia, jos hän olisi kertonut asioista yleisellä tasolla (hän puhui tasan sanantarkkaan lauseita joita olen sanonut) ja syvimmistä peloista mitä minulla on ja käsitteli minun asioitani siinä.
Voi sinua. Olet kuitenkin väärässä. Et olisi missään tapauksessa saanut kuunnella. Terapeutille saa kertoa aivan kaiken ja kysyä neuvoa. Ei terapia toimi muuten. Sinun oma uteliaisuutesi oli sen sijaan todella väärin. Loukkasit sillä miestäsi syvästi. En itse antaisi tulta välttättä sinulle koskaan anteeksi. Kuinka saatoit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten hyvin terapeutteihin uppoaa terapiassa kävijöiden tarinat? Äitini syytti isääni ihan kaikesta, hän ei kuitenkaan itsekään ollut mitenkään viaton. Sitten kotona riehui miten terapeuttikin oli sanonut sitä ja tätä. Kysyin ädiltäni haluaisiko hän minut kertomaan oman näkökulmani asiaan. Ei yllättäen halunnut 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni terapeutti tekee muistiinpanot pelkästään käsin, joten nettiin ne eivät voi vuotaa + käyttävät salattua ohjelmaa keskusteluihinsa.
Ymmärrän tuon ensimmäisen kommentoijan hyväksikäyttötapauksen, koska siinä tekijä on toiminut laittomasti ja väärin. Kuitenkin kyse oli minun yksityisasioistani ja ahdistuksen aiheistani, enkä pidä siitä, että niistä puhutaan eteenpäin oli vaitiolovelvollisuus eli ei, en minä terapeuttia tunne ollenkaan.
Valitettavasti sulta ei kysellä, että mistä sinä haluat, että miehesi saa puhua. Ja toivottavasti jatkossa olet niin fiksu ihminen, ettet enää salaa kuuntele toisten terapiaistuntoja.
Eikö sun miehesi tästä suuttunut edes?
Mieheni sanoi, etten olisi saanut kuunnella. Itse kuitenkin ahdistuin todella paljon kun kuulin yksityisasioistani puhuttavan ja itkin hänelle sitä, että miten hän voi kertoa eteenpäin asioita joista olen vannottanut häntä, että ei saa puhua kenellekään ja joista en itsekään ole vielä valmis puhumaan kenellekään muulle.
Mielestäni olisi eri asia, jos hän olisi kertonut asioista yleisellä tasolla (hän puhui tasan sanantarkkaan lauseita joita olen sanonut) ja syvimmistä peloista mitä minulla on ja käsitteli minun asioitani siinä.
En ehtinyt koko ketjua lukea, mutta olen pahoillani AP:n puolesta. Aviomiehellä ei ole oikeus kertoa terapeutilleen muusta, kuin mihin vaimo on antanut luvan! Minä valitsin itse miehelleni terapeutin, jotta pystyin varmistamaan, ettei ko. henkilö tunne minua/ystäviäni. Kirjasimme mieheni kanssa paperille asiat, joista hän saa jutella terapeutilleen. Olen toki toisessa huoneessa, mutta ovi on aina auki. Niin ja tietysti mieheni tietää, että minä seuraan terapia-session kulkua. Terapia ei tosin ole muuta kuin lisännyt mieheni ahdistusta, että minun täytynee valita mahdollisesti toinen terapeutti. Luotettavaa ja minua miellyttävää uutta terapeuttia vaan on aika vaikea löytää; muutaman tiedän, mutta he eivät ota uusia asiakkaita. Eipä sinulla AP, ole tosiaankaan luottamista mieheesi. Sinuna ottaisin em. syistä avioeron, se on tietty raskas prosessi kaiken omaisuudenkin tasan jakamisen kannalta. Mutta näen, ettei sinun tapauksessasi oikein ole muuta vaihtoehtoa. Petturinkaan kanssa ei tietenkään kukaan liittoa jatka.
Olet tässä kyllä täysin väärässä ja ylikontrolloiva. Terapia on se paikka, missä saa puhua ihan mitä tahansa. Terapeutilla on täysi vaitiolovelvollisuus. Sellainen terapikäynti, jossa on lukot päällä, että mistä voi puhua, on huono ja toimimaton.
Ja kenenkään terapiaistuntoa ei kertakaikkiaan saa mennä kuuntelemaan.
Yllämainittu kommenttini kannattaa lukea huomaten, että käänsin "mielipiteeni" täysin nurinpäin; että AP havahtuisi toimintansa tumittavuuteen ja kertakaikkisen toivottamaan asenteeseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten hyvin terapeutteihin uppoaa terapiassa kävijöiden tarinat? Äitini syytti isääni ihan kaikesta, hän ei kuitenkaan itsekään ollut mitenkään viaton. Sitten kotona riehui miten terapeuttikin oli sanonut sitä ja tätä. Kysyin ädiltäni haluaisiko hän minut kertomaan oman näkökulmani asiaan. Ei yllättäen halunnut 😊
Terapeutti on alansa ammattilainen ja osaa tavoittaa "totuuden" puhujan rivien välistä. Äitisihän on käyttänyt keppihevosenaan: ::"kun kerran terapeuttikin sanoi, että..." Todennäköisesti öitisi terapeutti ei ole sanonut asioita, joita äitisi kotona huutaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrä nyt, että sinä et voi miehesi puolesta päättää, mikä on terapian kannalta olennaista.
Sinä olet tehnyt mielestäni paljon törkeämmän rikkomuksen jäädessäsi kuuntelemaan terapiasessiota.
Ymmärrä sinä itse, että jos mies istuu terapiassa omassa kodissamme ja olen viereisessä huoneessa ja kuulen nimeni toistuvasti, haluan kuunnella. Minusta on epämiellyttävä ajatus, että vaan koska 'terapia' niin mies saa puhua minunkin asiani läpi. Asiat toki voivat olla terapian kannalta olennaisia, jos ne vaivaavat miehen mieltä, mutta niistä ei tarvitse puhua niin, että se rikkoo minun yksityisyyteni täysin. Ei terapia voi olla 'free pass' kertoa muiden salaisuudet ja kipukohdat eteenpäin oman hyvinvoinnin takia. Tällöin minun täytyy tehdä ratkaisu, joko annan mieheni kertoa kaiken tarapiassa jolloin itse en enää kerro hänelle asioitani eteenpäin, koska en halua hänen keskustelevan niistä terapeuttinsa kanssa, joka taas vie minulta sen tunteen että voin puhua miehelleni aivan kaikesta. Tai sitten eroan.
"Kun kuulen nimeni toistuvasti, haluan kuunnella...". Miehesi terapiassa sinä olet ilmeisesti oleellinen osa hänen ongelmiaan. Mutta sinä tiesit, että miehelläsi on meneillään YKSILÖterapia, ja halusit silti kuunnella, on luottamuksellisen terapiasuhteen rikkomista, käänsit miten päin asiaa tahansa. JOS olisit ajatellut vähääkään miestäsi, olisit ollut kuuntelematta, etkä siten olisi lapsellisesti loukkaantunut. Se, että "tulipa totuus ilmi", on sinulle ihan oikein. Korvat höristellen sorruit ala-arvoiseen kyttäämiseen. Kuulut ilmeisesti niihin naisiin, jotka selaavat kumppaninsa puhelimet, netit sun muut. Todennäköisesti oma epävarmuutesi on miehellesi iso ongelma. Tahdot hallita vaikka väkisin parisuhdettanne. Ei tuollaisessa liitossa voi toinen edes hengittää kunnolla. Jos kuuntelet salaa, joudut elämään sen tosiasian kanssa, että kenties sinusta puhutaan jotain, mitä et itse hyväksy. Terapeutti ohjaa kyllä rajat, jos mennään täysin asioiden ulkopuolelle.
Aikamoiset päätelmät on tässä vedetty KOKO suhteesta, yhden ei kovin avaavan postauksen takia. Olin itse vuosia ns miehen terapeutti auttaen häntä hänen ongelmissaan, joten olen todellakin vain iloinen että hänellä on oma luotettava terapeutti.
Yleensä lähden kodista pois etäterapian ajaksi kävelylle tai sitten tosiaan kuuntelen musiikkia toisessa huoneessa, koska tiedän jo kaikki hänen ongelmansa. Avioliittomme on hyvä ja rakastava, mutta hän kärsii eräästä mielenterveyden häiriöstä, joka vaikeuttaa elämäämme. Kuten olen jo sanonut, en koe oikeutetuksi missään sitä, että kuuntelisin terapiaa. Ja jonkun ylemmän esimerkki jostain sairaasta kyttääjästä joka valitsee terapeutit yms oli vaan loukkaava, koska tässä oli oma yksittäistapaukseni, enkä ole mikään kontrolloiva eukko joka hönkii niskaan.
En silti koe lapselliseksi loukkaantumistani, sillä en ollut tiennyt, että terapiassa voidaan kertoa kumppanin salaisia asioita myöskin. Nytpähän ainakin tiedän sen.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä nyt on ongelma tasan se, että sinä olet kuullut mitä hän puhui. Tottakai tuntuu kauhealta kuulla kun toiset keskustelevat sinun asioistasi sinun kuultesi, etkä voi edes itse osallistua keskusteluun.
Tämä EI kuitenkaan tarkoita, että miehesi olisi tehnyt väärin sinänsä kertoessaan terapeutille, mutta olen kyllä häkeltynyt että uskalsi/kehtasi puhua noista niin että sinä saatat kuulla. Koska se sitten taas ON sosiaalisesti sopimatonta, että ihmisen asioista puhutaan hänen selkänsä takana ja hän joutuu kuulemaan sen.
Muakin ihmetyttää, että mies on luottanut ailahtelevaan vaimoonsa niin, että on arvellut tämän olevan tarpeeksi fiksu pitääkseen edes ne kuulokkeet korvillaan. Mutta että "vaimo joutuu kuuntelemaan..."; vaimohan ITSE halusi kuunnella.
Haluaisin tavata sen stoalaisen ihmisen, joka oman nimensä toistuvasti kuullessaan pystyy mielenlujasti vain olemaan kuuntelematta. Ihmiset ovat luonnostaan todella uteliaita.
Vierailija kirjoitti:
Terapia ei toimi jos on kiellettyjä aiheita. Sen takia terapeutilla on vaitiolovelvollisuus.
Eli jos olen vaikka katolinen pappi ja minua mietityttää ripittäytyjien kertomat asiat, niin nekin täytyy kertoa terapeutille, tai muuten terapia ei toimi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni terapeutti tekee muistiinpanot pelkästään käsin, joten nettiin ne eivät voi vuotaa + käyttävät salattua ohjelmaa keskusteluihinsa.
Ymmärrän tuon ensimmäisen kommentoijan hyväksikäyttötapauksen, koska siinä tekijä on toiminut laittomasti ja väärin. Kuitenkin kyse oli minun yksityisasioistani ja ahdistuksen aiheistani, enkä pidä siitä, että niistä puhutaan eteenpäin oli vaitiolovelvollisuus eli ei, en minä terapeuttia tunne ollenkaan.
Valitettavasti sulta ei kysellä, että mistä sinä haluat, että miehesi saa puhua. Ja toivottavasti jatkossa olet niin fiksu ihminen, ettet enää salaa kuuntele toisten terapiaistuntoja.
Eikö sun miehesi tästä suuttunut edes?
Mieheni sanoi, etten olisi saanut kuunnella. Itse kuitenkin ahdistuin todella paljon kun kuulin yksityisasioistani puhuttavan ja itkin hänelle sitä, että miten hän voi kertoa eteenpäin asioita joista olen vannottanut häntä, että ei saa puhua kenellekään ja joista en itsekään ole vielä valmis puhumaan kenellekään muulle.
Mielestäni olisi eri asia, jos hän olisi kertonut asioista yleisellä tasolla (hän puhui tasan sanantarkkaan lauseita joita olen sanonut) ja syvimmistä peloista mitä minulla on ja käsitteli minun asioitani siinä.
En ehtinyt koko ketjua lukea, mutta olen pahoillani AP:n puolesta. Aviomiehellä ei ole oikeus kertoa terapeutilleen muusta, kuin mihin vaimo on antanut luvan! Minä valitsin itse miehelleni terapeutin, jotta pystyin varmistamaan, ettei ko. henkilö tunne minua/ystäviäni. Kirjasimme mieheni kanssa paperille asiat, joista hän saa jutella terapeutilleen. Olen toki toisessa huoneessa, mutta ovi on aina auki. Niin ja tietysti mieheni tietää, että minä seuraan terapia-session kulkua. Terapia ei tosin ole muuta kuin lisännyt mieheni ahdistusta, että minun täytynee valita mahdollisesti toinen terapeutti. Luotettavaa ja minua miellyttävää uutta terapeuttia vaan on aika vaikea löytää; muutaman tiedän, mutta he eivät ota uusia asiakkaita. Eipä sinulla AP, ole tosiaankaan luottamista mieheesi. Sinuna ottaisin em. syistä avioeron, se on tietty raskas prosessi kaiken omaisuudenkin tasan jakamisen kannalta. Mutta näen, ettei sinun tapauksessasi oikein ole muuta vaihtoehtoa. Petturinkaan kanssa ei tietenkään kukaan liittoa jatka.
🤣😂🤣
Monessa kultturissa terapian virkaa hoitavat tavallaan rippi-isät. Heille voi kertoa syrjähyppynsä, pelkonsa sun muut. Nämä rippi-isät ovat vaitolovelvollisia. Toimii Suomessakin: jos sulla on tarve avautua papille, ei saa pappikaan kailottaa kuulemaansa kylillä. Hyvä ystäväkin osaa pitää salaisuudet, tosin häntä ei laki siihen velvoita. Hyvällä ystävällä on kuitenkin moraali kunnossa eikä hänkään juoruile eteenpäin. Hyvä ystävyys ei kuitenkaan voi olla objektiivinen terapiasuhde.