Onko tosiaan ok, että terapiassa kerrotaan muiden salaisuuksia ja luottamuksellisia asioita myös?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroin terapeutilleni siitä, kuinka ystäväni petti aviomiestään. Kerroin myös toisen ystävän lapsen sairaudesta. Miksi? Koska molemmat ystäväni tukeutuivat elämäntilanteissaan minuun, ja olettivat että kuuntelen loputtomasti, ymmärrän ja autan. Siinä vaiheessa, kun puhelimeni oli yöllä täyttynyt viesteistä joissa toinen pohti, miten salata seuraava tapaaminen ja miten minä voisin toimia alibina, oli minulle aika raskasta. 

Ei kiinnostanut siitä tilanteessa enää yhtään, että puhun toisten henkilökohtaisista asioista jollekin, jolla on vaitiolovelvollisuus kuitenkin. Tarkoitus oli parantaa MINUN oloani. 

Mutta tiesikö terapeuttisi näiden henkilöiden koko nimet, ammatit, opinnot, oli tavannut heidät hlökohtaisesti jne? Ymmärrän pointin, että on raskasta kuunnella muiden ongelmia, mutta minusta voisi myös omaa kumppaniaan ja tämän salaisuuksia suojella. Tai edes kysyä etukäteen, miten voisi kertoa asioista, loukkaamatta minun yksityisyyttäni.

Minun terapeuttini tietää nimet, ammatit, opinnot, kaiken. Hän tuntee jopa hyvin siskoni, joka myös on terapeutti. Ollessaan samassa seminaarissa tms., tervehtivät tietysti toisaan, mutta siskoni ei todellakaan tiedä, että kyseessä on minun terapeuttini. Minun terapeuttini ei sano hänelle: terveisä siskoltasi. Terapeutit ovat siinä mielessä täysin neutraaleja.

Tunnut olevan hyvin hankala ja rajoittunut, itsekäs persoona. Miehesi tilanne varmaan paranee kun eroatte.

Olisit elänyt siistimmin ajan ennen miestäsi niin ei tarvitsi hävetä kun menneisyytesi lentää kuin paska tuulettimeen

Vierailija kirjoitti:

Myöhemmin kaikki saa lukea miehesi kertomat jutut netistä. Onko kivaa?

Myöhemmin? Juurihan ap toisti ne asiat vauva-palstalla, vaikka ei tykkää että mies niistä avautuu terapeutilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä nyt on ongelma tasan se, että sinä olet kuullut mitä hän puhui. Tottakai tuntuu kauhealta kuulla kun toiset keskustelevat sinun asioistasi sinun kuultesi, etkä voi edes itse osallistua keskusteluun.

Tämä EI kuitenkaan tarkoita, että miehesi olisi tehnyt väärin sinänsä kertoessaan terapeutille, mutta olen kyllä häkeltynyt että uskalsi/kehtasi puhua noista niin että sinä saatat kuulla. Koska se sitten taas ON sosiaalisesti sopimatonta, että ihmisen asioista puhutaan hänen selkänsä takana ja hän joutuu kuulemaan sen.

Eli on ihan hyväksyttävää puhua toisesta selän takana, kunhan ei jää kiinni?

En itsekään katsoisi hyvällä, jos mies tai ystävä jakaisi henkilökohtaisia asioita minusta kolmannelle osapuolelle. Vaitiolovelvollisuus ei paljoa lohduta, jos kuunteleva osapuoli on tuttu tai mahdollisesti jollain tuttavalla on pääsy tietoihin (esim. terveydenhoitohenkilökunta ja väärinkäytökset).

Terapiassa saa/voi puhua kenen tahansa "selän takana", jos se vie terapiaa eteenpäin. Mitä pelkäät siinä, että esim. miehesi terapeutti on tuttavasi? Ammatilainenko hölöttäisi sinulle asiakkaastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrä nyt, että sinä et voi miehesi puolesta päättää, mikä on terapian kannalta olennaista.

Sinä olet tehnyt mielestäni paljon törkeämmän rikkomuksen jäädessäsi kuuntelemaan terapiasessiota.

Mielestäni tässä ei ole tarve moralisoida, sillä ymmärtääkseni AP ei hae syyllistä teloituskomppanian eteen. Parisuhteessa kunnollistenkin ihmisten tulee usein tehtyä asioita, jotka ideaalisessa maailmassa ovat "törkeitä", kuten lompakon tutkiminen, puhelimen viestien selailu, keskusteluiden salakuuntelu, sähköpostien luku, jne. Useimmiten nämä teot jäävätkin piiloon, eikä kumppani niitä koskaan saa selville. Sitten kun sieltä paljastuu jotakin tärkeää tai törkeää, tämä tutkija joko leimataan konnaksi tai sankariksi.

Hypoteettinen esimerkki:

1. Kumppanin sähköpostista löytyy ketju lapsiin kohdistuvaa haureutta tekoaikoineen ja yhteystietoineen. AP ilmoittaa poliisille ja on sankari.

2. Kumppanin sähköpostista löytyy viestiketju, jossa hän kertoo terapeutilleen kokemistaan traumoista mainiten myös AP:n (joskaan ei trauman lähteenä). AP ilmoittaa kumppanille että se oli siten tässä. AP tuomitaan ja teilataan netissä.

Nyt, molemmissa tapauksissa hypoteettinen AP teki saman teon, mutta yhteisön reagointi on aivan erilainen riippuen lopputuloksesta. Moraalin kannalta katsoen, AP:n teko oli kuitenkin sama.

Tämä sanottu, en ota tässä postauksessa kantaa AP:n teon tuomittavuuteen, mutta muistutan ihmisiä siitä että täydellisen joustamaton suhtautuminen ja mustavalkoinen ajattelu ihmissuhteen asioihin tappaa suhteen aina. Ihmiset jotka "jättää sian" heti sen jälkeen kun se oli ottanut yhdet perskännit tai unohtanut vuosipäivän, päätyvät jättämään monta, monta kertaa.

Nimenomaan en hae ketään teloituskomppanian eteen. Siksi koko otsikkokin on kysymysmuodossa, koska halusin vastauksia sille, että onko tämä täysin normaalikäytäntö ja jotain joka pitäisi vain hyväksyä, ja jos on niin miten sen voi hyväksyä, kun se tuntuu itsestä pahalta ja vieraalta. Mies on käynyt jo vuosia aikaisemmin terapiassa ja hänelle avoimuus on täten normaalia. Minä en ole käynyt terapiassa ja vierastan ajatusta siitä, että minun asiani kuuluisivat miehen terapian kannalta olennaisiksi keskustelunaiheiksi. Olisin toki voinut olla sanomatta asiasta miehelleni ja kirjoittamatta nettiin tästä, mutta haluaisin ennemminkin löytää vastauksia ja ymmärtää laajemmin tätä asiaa, kuin vain hautoa yksin omaa pahaa mieltäni.

Voit vierastaa ajatusta, että sinun asiasi olisivat tärkeitä miehesi terapiassa. Lukemastani päätellen sinun TEIDÄN asianne ovat hyvinkin tärkeitä keskustelunaheita.

Mun mielestä ap:lla on todellakin oikeus olla loukkaantunut. Jokaisella pitäisi olla oikeus itse päättää, kenen vaitiolovelvollisuuden piiriin haluaa astella. Maailmassa on muutakin kuin tämä terapioitava ja hänen hyvinvointinsa. Esimerkiksi vaikka oman puolison oikeus säilyttää syvimmät salaisuutensa. Ja asia on tosiaan täysin eri, jos kyseessä olisi joku, josta terapiassa välittyisi vain tieto siitä, että hän on terapioitavan puoliso/ystävä/tmv.

Vierailija kirjoitti:

Jos hän on vatkannut sinun asioitasi yksityiskohtaisesti, niin on väärin ja lisäksi vähän omituista, sillä sinä et ole terapiassa, vaan hän. Jos iso osa ajasta menee sun asioiden pyörittelyyn, niin mitä siitä on hänelle apua? Yrittääkö esittää terapeutille, että sinä olet se ongelma, että hänellä ei ole muuta ongelmaa kuin se että sun asiat on niin huonosti. Omaan korvaan kuulostaa tosi erikoiselta. Vois kyllä olla sillä terapeutillakin vähän pelisilmää että ohjais keskustelun takaisin oman asiakkaansa asioihin. Jos antaa vatkata sun asioita, niin tukeeko sillä käytöksellä miehesi ajatusta siitä, että hänessä ei ole mitään vialla?

Oletko kysynyt miksi hän kokee että sinun asioistasi on puhuttava niin tarkkaan?

Mä olen pitkän terapiani aikana jankannut avioliittomme karikoita tarkkaan, jopa tapaus kerrallaan. Olen jankannut poikamme kasvatuksesta. Olen jankannut pappani ylimielisyydestä, mummoni välinpitämättömyydestä. Todella jankannut syntyjä syviä myöten. Ja niinpä olen saanutkin hyviä eväitä asioiden käsittelyyn itsenäisesti. Terapeuttiani ei ole kiinnostanut lainkaan kyseiset henkilöt muuten kuin suhteessa minuun. Terapeutille kannattaa olla rehellinen, muuten siitä ei seuraa muuta kuin rahanmenoa.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ap:lla on todellakin oikeus olla loukkaantunut. Jokaisella pitäisi olla oikeus itse päättää, kenen vaitiolovelvollisuuden piiriin haluaa astella. Maailmassa on muutakin kuin tämä terapioitava ja hänen hyvinvointinsa. Esimerkiksi vaikka oman puolison oikeus säilyttää syvimmät salaisuutensa. Ja asia on tosiaan täysin eri, jos kyseessä olisi joku, josta terapiassa välittyisi vain tieto siitä, että hän on terapioitavan puoliso/ystävä/tmv.

AP.llä ei ole oikeutta olla loukkaantunut. Hän itse vapaaehtoisesti kuunteli asioita, jotka eivät olleet tarkoitettukaan hänen kuultavakseen.

Itse en luota vaitiolovelvollisuuksiin enkä noihin järjestelmiin. Omakannasta tutut hoitajat voivat todella helposti käydä lueskelemassa läpi kaikki kertomukset. Olisin tuollaisesta tilanteesta todella järkyttynyt ja tuntisin itseni petetyksi. Miehesi olisi pitänyt kysyä sinulta, että onko ok, että käsittelen sinun traumojasi yksityiskohtaisesti terapiassani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ap:lla on todellakin oikeus olla loukkaantunut. Jokaisella pitäisi olla oikeus itse päättää, kenen vaitiolovelvollisuuden piiriin haluaa astella. Maailmassa on muutakin kuin tämä terapioitava ja hänen hyvinvointinsa. Esimerkiksi vaikka oman puolison oikeus säilyttää syvimmät salaisuutensa. Ja asia on tosiaan täysin eri, jos kyseessä olisi joku, josta terapiassa välittyisi vain tieto siitä, että hän on terapioitavan puoliso/ystävä/tmv.

AP.llä ei ole oikeutta olla loukkaantunut. Hän itse vapaaehtoisesti kuunteli asioita, jotka eivät olleet tarkoitettukaan hänen kuultavakseen.

On oikeus olla loukkaantunut, koska mies petti luottamuksen. Tuo logiikka on vähän kuin "itsepä alkoi tutkia puhelinta ja siksi havaitsi, että mies pettää". On tietenkin väärin kuunnella terapiasessiota, mutta tulipahan totuus julki.

Vierailija kirjoitti:

Terapeutti varmasti hahmottaa että mies ei ole kovin taitava pitämään ja tunnistamaan rajoja. Ei terapian tarkoitus ole puida muita ihmisiä tunnistettavasti. Ymmärrän pahastumisesi.

Kauheata, jos terapeutti ilmoittaisi, että täällä ei sitten puida tunnistettavasti kenestäkään eikä mistään mitään. Säästäkö sitten keskustellaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ap:lla on todellakin oikeus olla loukkaantunut. Jokaisella pitäisi olla oikeus itse päättää, kenen vaitiolovelvollisuuden piiriin haluaa astella. Maailmassa on muutakin kuin tämä terapioitava ja hänen hyvinvointinsa. Esimerkiksi vaikka oman puolison oikeus säilyttää syvimmät salaisuutensa. Ja asia on tosiaan täysin eri, jos kyseessä olisi joku, josta terapiassa välittyisi vain tieto siitä, että hän on terapioitavan puoliso/ystävä/tmv.

AP.llä ei ole oikeutta olla loukkaantunut. Hän itse vapaaehtoisesti kuunteli asioita, jotka eivät olleet tarkoitettukaan hänen kuultavakseen.

On oikeus olla loukkaantunut, koska mies petti luottamuksen. Tuo logiikka on vähän kuin "itsepä alkoi tutkia puhelinta ja siksi havaitsi, että mies pettää". On tietenkin väärin kuunnella terapiasessiota, mutta tulipahan totuus julki.

Tuomitsen jyrkästi toisen puhelimen tutkimisen, toisen sähköpostin lukemisen, kirjesalaisuuden rikkomisen, toisen terapian salakuuntelun. Asiaa ei auta sekään, että tulipa totuus ilmi. Jotain mättää pahasti aviopuolisoiden välillä, jos täytyy näin toisiaan kytätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ap:lla on todellakin oikeus olla loukkaantunut. Jokaisella pitäisi olla oikeus itse päättää, kenen vaitiolovelvollisuuden piiriin haluaa astella. Maailmassa on muutakin kuin tämä terapioitava ja hänen hyvinvointinsa. Esimerkiksi vaikka oman puolison oikeus säilyttää syvimmät salaisuutensa. Ja asia on tosiaan täysin eri, jos kyseessä olisi joku, josta terapiassa välittyisi vain tieto siitä, että hän on terapioitavan puoliso/ystävä/tmv.

AP.llä ei ole oikeutta olla loukkaantunut. Hän itse vapaaehtoisesti kuunteli asioita, jotka eivät olleet tarkoitettukaan hänen kuultavakseen.

On oikeus olla loukkaantunut, koska mies petti luottamuksen. Tuo logiikka on vähän kuin "itsepä alkoi tutkia puhelinta ja siksi havaitsi, että mies pettää". On tietenkin väärin kuunnella terapiasessiota, mutta tulipahan totuus julki.

Tuomitsen jyrkästi toisen puhelimen tutkimisen, toisen sähköpostin lukemisen, kirjesalaisuuden rikkomisen, toisen terapian salakuuntelun. Asiaa ei auta sekään, että tulipa totuus ilmi. Jotain mättää pahasti aviopuolisoiden välillä, jos täytyy näin toisiaan kytätä.

Mutta (luottamuksen) pettäminen on ihan jees?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä nyt on ongelma tasan se, että sinä olet kuullut mitä hän puhui. Tottakai tuntuu kauhealta kuulla kun toiset keskustelevat sinun asioistasi sinun kuultesi, etkä voi edes itse osallistua keskusteluun.

Tämä EI kuitenkaan tarkoita, että miehesi olisi tehnyt väärin sinänsä kertoessaan terapeutille, mutta olen kyllä häkeltynyt että uskalsi/kehtasi puhua noista niin että sinä saatat kuulla. Koska se sitten taas ON sosiaalisesti sopimatonta, että ihmisen asioista puhutaan hänen selkänsä takana ja hän joutuu kuulemaan sen.

Miehen olisi tietysti pitänyt varmistaa, ettei utelias vaimo ole kuulolla. Vaimoa houkutti jäädä kuuntelemaan kun oma nimi mainittiin. On sosiaalisesti sopimatonta kuunnella oman aviopuolison terapiasessiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ap:lla on todellakin oikeus olla loukkaantunut. Jokaisella pitäisi olla oikeus itse päättää, kenen vaitiolovelvollisuuden piiriin haluaa astella. Maailmassa on muutakin kuin tämä terapioitava ja hänen hyvinvointinsa. Esimerkiksi vaikka oman puolison oikeus säilyttää syvimmät salaisuutensa. Ja asia on tosiaan täysin eri, jos kyseessä olisi joku, josta terapiassa välittyisi vain tieto siitä, että hän on terapioitavan puoliso/ystävä/tmv.

AP.llä ei ole oikeutta olla loukkaantunut. Hän itse vapaaehtoisesti kuunteli asioita, jotka eivät olleet tarkoitettukaan hänen kuultavakseen.

On oikeus olla loukkaantunut, koska mies petti luottamuksen. Tuo logiikka on vähän kuin "itsepä alkoi tutkia puhelinta ja siksi havaitsi, että mies pettää". On tietenkin väärin kuunnella terapiasessiota, mutta tulipahan totuus julki.

Tuomitsen jyrkästi toisen puhelimen tutkimisen, toisen sähköpostin lukemisen, kirjesalaisuuden rikkomisen, toisen terapian salakuuntelun. Asiaa ei auta sekään, että tulipa totuus ilmi. Jotain mättää pahasti aviopuolisoiden välillä, jos täytyy näin toisiaan kytätä.

Mutta (luottamuksen) pettäminen on ihan jees?

Luottamuksen pettäminen on erittäin tuomittavaa. Tässä keissisissä nainen petti rankasti miehensä luottamuksen kuuntelemalla terapiaa, joka ei mitenkään ollut hänen kuultavakseen tarkoitettu. Fiksu nainen olisi vähin äänin lähtenuyt vaikka vähän ulkoilemaan.

Terapiassa ei todellakaan puida puolison suhteita! Asiallinen terapeutti pakottaa potilaan tähän hetkeen ja potilaan _omaan_ elämään. Juoruileminen ei ole terapiaa. Potilas puhuu omista asioistaan, miltä hänestä tuntuu, omista peloistaan ym. - ei kenenkään muun. Ohimennen voi jotain mainita, ei muuten, ei ainakaan sillä tavoin, että siitä voi puoliso loukkaantua. Loukkaantuminen osoittaa, ettei terapia ole ollut asiallista. Terapeutti vaihtoon. Tuolla menolla potilas ei kohene ja ala järjestää _omia asioitaan_.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai niistä puhutaan. Mutta ei hätää. Terapeutilla on vaitiolovelvollisuus ja sen kirjoittamat muistiinpanot on salaisia. ne näkyy korkeintaan sinun miehesi Omakannassa. Ellei sitten joku hakkeri iske ja levitä niitä.

Ja omakannasta ne voi lukea kuka tahansa terveydenhuollon henkilökuntaan kuuluva.

Omakannasta ei kukaan kyseiseen hoitoon osallistumaton voi lukea mitään. Jos, niin saapi nopeasti potkut. Omakannasta näkee, kuka on tietoja mahdollisesti katsellut. jos siellä on asiaankuulumaton henkilö vilkuillut, niin välittömästi tietopyyntö ja tirkistelijälle tosiaan fudut. Omakantaan voi myös laittaa tietojenkatselu-kiellon.

No minulta on fysioterapeutti lukenut psykiatrian tietoja. Toki olin hoitosuhteessa fysioterapeuttiin  mutta mitään järkevää perustetta lukemiselle ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ap:lla on todellakin oikeus olla loukkaantunut. Jokaisella pitäisi olla oikeus itse päättää, kenen vaitiolovelvollisuuden piiriin haluaa astella. Maailmassa on muutakin kuin tämä terapioitava ja hänen hyvinvointinsa. Esimerkiksi vaikka oman puolison oikeus säilyttää syvimmät salaisuutensa. Ja asia on tosiaan täysin eri, jos kyseessä olisi joku, josta terapiassa välittyisi vain tieto siitä, että hän on terapioitavan puoliso/ystävä/tmv.

AP.llä ei ole oikeutta olla loukkaantunut. Hän itse vapaaehtoisesti kuunteli asioita, jotka eivät olleet tarkoitettukaan hänen kuultavakseen.

On oikeus olla loukkaantunut, koska mies petti luottamuksen. Tuo logiikka on vähän kuin "itsepä alkoi tutkia puhelinta ja siksi havaitsi, että mies pettää". On tietenkin väärin kuunnella terapiasessiota, mutta tulipahan totuus julki.

Tuomitsen jyrkästi toisen puhelimen tutkimisen, toisen sähköpostin lukemisen, kirjesalaisuuden rikkomisen, toisen terapian salakuuntelun. Asiaa ei auta sekään, että tulipa totuus ilmi. Jotain mättää pahasti aviopuolisoiden välillä, jos täytyy näin toisiaan kytätä.

Mutta (luottamuksen) pettäminen on ihan jees?

Jos vaimolle oli kynnyskysymys ettei asioita saa puida terapiassa, hänen olisi kannattanut ilmoittaa siitä vaikkapa seurustelun alkupuolella, kauan ennen yhteenmuuttoa. Jos oma kumppani kävisi terapiassa, olettaisin hänen puhuvan kaikesta, mikä häntä saattaakin vaivata. Vaikka sitten niistä minun epävarmuuksistani. Olen myös itse ollut terapiassa, ja kyllä siellä joutui läheisistä puhumaan välillä aika yksityiskohtaisesti, kun mietittiin esimerkiksi sitä, miksi joku läheinen toimii kuten toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt terapiassa muutamaan otteeseen, ja exästä kerroin kyllä asioita, mutta ne koskivat sen hetkistä tilannetta, eli avioeroamme. Olisi vähän vaikea käydä eroterapiassa jos ei saisi puhua siitä erosta :p

Sen sijaan jos nyt menisin terapiaan, niin ei se kyllä koskisi nykyistä parisuhdettamme, enkä todellakaan kertoisi vaimoni yksityisasioita, tai muita asioita joita hän on minulle luottamuksella kertonut eteenpäin yhtään kenellekään. Kumppanisihan on päästään seonnut jos hän kertoo sinun exkumppaneittesi nimiä myöten terapeutille.

Yleensä terapiassa tosiaan käydään sen takia, että on mielenterveysongelmia. Jos kumppaniin liittyvät asiat vaivaavat mieltä, totta kai niistä puhutaan terapiassa.

Ap:n miestä vaivaa ap:n ex kumppanit ja ap:n omat ongelmat? Ja käy näiden ongelmien takia terapiassa. Luulisi siellä terapiassa liittyvän omia ongelmia ihan jonoksi asti. Vai jääkö omat käsittelemättä, kun voi keskittyä toisen asioihin? Outo terapia.

Mikä vika on siinä, että AP:n miestä vaivaavat AP:n eksät ja AP:n ongelmat? Ne ilmeisesti ovat hänelle ongelmia, joiden vuoksi hän käy terapiassa. Onko jossain joku määrännyt, miksi joku saa/ei saa käydä terapiassa, jos kokee sen itselleen tarpeelliseksi. Minä kävin terapiassa, kun mieheni ongelmat nakersivat pahasti minuakin. Enkä käynyt todellakaan turhaan. Saimme helppiä molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ap:lla on todellakin oikeus olla loukkaantunut. Jokaisella pitäisi olla oikeus itse päättää, kenen vaitiolovelvollisuuden piiriin haluaa astella. Maailmassa on muutakin kuin tämä terapioitava ja hänen hyvinvointinsa. Esimerkiksi vaikka oman puolison oikeus säilyttää syvimmät salaisuutensa. Ja asia on tosiaan täysin eri, jos kyseessä olisi joku, josta terapiassa välittyisi vain tieto siitä, että hän on terapioitavan puoliso/ystävä/tmv.

AP.llä ei ole oikeutta olla loukkaantunut. Hän itse vapaaehtoisesti kuunteli asioita, jotka eivät olleet tarkoitettukaan hänen kuultavakseen.

On oikeus olla loukkaantunut, koska mies petti luottamuksen. Tuo logiikka on vähän kuin "itsepä alkoi tutkia puhelinta ja siksi havaitsi, että mies pettää". On tietenkin väärin kuunnella terapiasessiota, mutta tulipahan totuus julki.

Tuomitsen jyrkästi toisen puhelimen tutkimisen, toisen sähköpostin lukemisen, kirjesalaisuuden rikkomisen, toisen terapian salakuuntelun. Asiaa ei auta sekään, että tulipa totuus ilmi. Jotain mättää pahasti aviopuolisoiden välillä, jos täytyy näin toisiaan kytätä.

Mutta (luottamuksen) pettäminen on ihan jees?

Luottamuksen pettäminen on erittäin tuomittavaa. Tässä keissisissä nainen petti rankasti miehensä luottamuksen kuuntelemalla terapiaa, joka ei mitenkään ollut hänen kuultavakseen tarkoitettu. Fiksu nainen olisi vähin äänin lähtenuyt vaikka vähän ulkoilemaan.

Ja mies petti puolisonsa luottamuksen.