Lue keskustelun säännöt.
Onko tosiaan ok, että terapiassa kerrotaan muiden salaisuuksia ja luottamuksellisia asioita myös?
Pettynyt
15.04.2021 |
Eli oma mieheni käy terapiassa, etäaikana hän pitää sen kotona ja olen yleensä kuunnellut musiikkia toisessa huoneessa, jotta hän saa rauhan käsitellä omia asioitaan.
Tänään kuitenkin tein koulutöitä ilman kuulokkeita ja kuulin, kuinka hän keskusteli terapeutille minusta omalla nimelläni kaikenlaista aina ex kumppaneiden määrästä minun henkilökohtaisiin syvimpiin salaisuuksiini ja pelkoihini. Tarkoituksena ilmeisesti auttaa minua myöhemmin näissä asioissa.
Koen oloni jollain lailla petetyksi, että asiat jotka olen hänelle todella luottamuksella kertonut, ovat menneet eteenpäin minulle tuntemattomalle henkilölle, jonka asiakas en itse ole. Mieheni sanoi, että terapiassa on tarkoituskin kertoa aivan kaikki joka itseä vaivaa jolloin hän vain teki oikein ja näin ollen hän ei ole rikkonut luottamusta meidän välillämme. Onko se tosiaan näin ja minun ei vain olisi kuullut kuulla, että yksityisasioistani puhutaan?
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ap:lla on todellakin oikeus olla loukkaantunut. Jokaisella pitäisi olla oikeus itse päättää, kenen vaitiolovelvollisuuden piiriin haluaa astella. Maailmassa on muutakin kuin tämä terapioitava ja hänen hyvinvointinsa. Esimerkiksi vaikka oman puolison oikeus säilyttää syvimmät salaisuutensa. Ja asia on tosiaan täysin eri, jos kyseessä olisi joku, josta terapiassa välittyisi vain tieto siitä, että hän on terapioitavan puoliso/ystävä/tmv.
AP.llä ei ole oikeutta olla loukkaantunut. Hän itse vapaaehtoisesti kuunteli asioita, jotka eivät olleet tarkoitettukaan hänen kuultavakseen.
On oikeus olla loukkaantunut, koska mies petti luottamuksen. Tuo logiikka on vähän kuin "itsepä alkoi tutkia puhelinta ja siksi havaitsi, että mies pettää". On tietenkin väärin kuunnella terapiasessiota, mutta tulipahan totuus julki.
Tuomitsen jyrkästi toisen puhelimen tutkimisen, toisen sähköpostin lukemisen, kirjesalaisuuden rikkomisen, toisen terapian salakuuntelun. Asiaa ei auta sekään, että tulipa totuus ilmi. Jotain mättää pahasti aviopuolisoiden välillä, jos täytyy näin toisiaan kytätä.
Mutta (luottamuksen) pettäminen on ihan jees?
Luottamuksen pettäminen on erittäin tuomittavaa. Tässä keissisissä nainen petti rankasti miehensä luottamuksen kuuntelemalla terapiaa, joka ei mitenkään ollut hänen kuultavakseen tarkoitettu. Fiksu nainen olisi vähin äänin lähtenuyt vaikka vähän ulkoilemaan.
Ja mies petti puolisonsa luottamuksen.
Millä tavalla mies petti puolisonsa luottamuksen? Käymällä yksityisterapiassaan puhumassa häntä vaivaavista asioista. Jokaisella on oikeus yksityisyyteen. Kaikessa sote-toiminnassa kunnioitetaan salassapitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa ei todellakaan puida puolison suhteita! Asiallinen terapeutti pakottaa potilaan tähän hetkeen ja potilaan _omaan_ elämään. Juoruileminen ei ole terapiaa. Potilas puhuu omista asioistaan, miltä hänestä tuntuu, omista peloistaan ym. - ei kenenkään muun. Ohimennen voi jotain mainita, ei muuten, ei ainakaan sillä tavoin, että siitä voi puoliso loukkaantua. Loukkaantuminen osoittaa, ettei terapia ole ollut asiallista. Terapeutti vaihtoon. Tuolla menolla potilas ei kohene ja ala järjestää _omia asioitaan_.
Mulla on sitten todella hyvä terapeutti. Saan vapaasti puida puolisoni menneisyyttä ja suhteita, jos ne aiheuttavat mulle ikävää. Mä saan vapaasti juoruta, että mun äidillä on paniikkihäiriö, että mitenkä mä voisin häntä auttaa. Mä saan puhua lasteni peloista, mieheni mielestäni oudoista tuntemuksista, siskoni aiheettoman vaikeasta onnettomuus-pelosta. Ei niistä kukaan loukkaannu, kun eivät tiedä tietenkään. Ja mä luulen, että mun kummitätinikin käy terapiassa, kun se suree ihme juttuja. "Ei saa puhua niin, että puoliso voi loukkaantua". Höpö höpö. Sehän olis vallan kauheata, kun täytyis sanojaan vahdata, ettei vaan aviomies loukkaannu. Mun terapeutin sallivuus on kohentanut huimasti kaikkea elämässäni ja siinä ohesssa mun hyvinvointi heijastuu läheisiinikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai niistä puhutaan. Mutta ei hätää. Terapeutilla on vaitiolovelvollisuus ja sen kirjoittamat muistiinpanot on salaisia. ne näkyy korkeintaan sinun miehesi Omakannassa. Ellei sitten joku hakkeri iske ja levitä niitä.
Ja omakannasta ne voi lukea kuka tahansa terveydenhuollon henkilökuntaan kuuluva.
Omakannasta ei kukaan kyseiseen hoitoon osallistumaton voi lukea mitään. Jos, niin saapi nopeasti potkut. Omakannasta näkee, kuka on tietoja mahdollisesti katsellut. jos siellä on asiaankuulumaton henkilö vilkuillut, niin välittömästi tietopyyntö ja tirkistelijälle tosiaan fudut. Omakantaan voi myös laittaa tietojenkatselu-kiellon.
No minulta on fysioterapeutti lukenut psykiatrian tietoja. Toki olin hoitosuhteessa fysioterapeuttiin mutta mitään järkevää perustetta lukemiselle ei ollut.
Juu, saa tietysti lukea, jos sulla oli hoitosuhde fysioterapeuttiin samaan aikaan. Mullakin yleislekuri katsoo sisätaudin puolta, että mahdolliset lääkkeet sopivat yhteen. Mutta siis voimassa oleva hoitosuhde täytyy olla.
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa ei todellakaan puida puolison suhteita! Asiallinen terapeutti pakottaa potilaan tähän hetkeen ja potilaan _omaan_ elämään. Juoruileminen ei ole terapiaa. Potilas puhuu omista asioistaan, miltä hänestä tuntuu, omista peloistaan ym. - ei kenenkään muun. Ohimennen voi jotain mainita, ei muuten, ei ainakaan sillä tavoin, että siitä voi puoliso loukkaantua. Loukkaantuminen osoittaa, ettei terapia ole ollut asiallista. Terapeutti vaihtoon. Tuolla menolla potilas ei kohene ja ala järjestää _omia asioitaan_.
Asiallinen terapeutti ymmärtää, ettei asiakas elä yksin autiolla saarella. Hän ei pakota potilasta mihinkään vasten potilaan tahtoa. Puoskarit pakottavat potilaitaan, eivät pätevät, kokeneet terapeutit.
Tällainen terapiakulttuuri, jossa nimiä myöten voidaan kirjata ylös myös ulkopuolisten asioita, johtaa ennen pitkää suuriin ongelmiin. Vastaamo oli vasta alkua tässä suhteessa.
Terapia hajottaa läheisten keskinäisen luottamuksen samalla tavalla kuin perheen jäsenenä oleva narsisti, joka hallitsee perhesuhteita juoruilemalla toisten asioista muille ja pilaa näin kaikkien keskinäiset välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa ei todellakaan puida puolison suhteita! Asiallinen terapeutti pakottaa potilaan tähän hetkeen ja potilaan _omaan_ elämään. Juoruileminen ei ole terapiaa. Potilas puhuu omista asioistaan, miltä hänestä tuntuu, omista peloistaan ym. - ei kenenkään muun. Ohimennen voi jotain mainita, ei muuten, ei ainakaan sillä tavoin, että siitä voi puoliso loukkaantua. Loukkaantuminen osoittaa, ettei terapia ole ollut asiallista. Terapeutti vaihtoon. Tuolla menolla potilas ei kohene ja ala järjestää _omia asioitaan_.
Mulla on sitten todella hyvä terapeutti. Saan vapaasti puida puolisoni menneisyyttä ja suhteita, jos ne aiheuttavat mulle ikävää. Mä saan vapaasti juoruta, että mun äidillä on paniikkihäiriö, että mitenkä mä voisin häntä auttaa. Mä saan puhua lasteni peloista, mieheni mielestäni oudoista tuntemuksista, siskoni aiheettoman vaikeasta onnettomuus-pelosta. Ei niistä kukaan loukkaannu, kun eivät tiedä tietenkään. Ja mä luulen, että mun kummitätinikin käy terapiassa, kun se suree ihme juttuja. "Ei saa puhua niin, että puoliso voi loukkaantua". Höpö höpö. Sehän olis vallan kauheata, kun täytyis sanojaan vahdata, ettei vaan aviomies loukkaannu. Mun terapeutin sallivuus on kohentanut huimasti kaikkea elämässäni ja siinä ohesssa mun hyvinvointi heijastuu läheisiinikin.
Potilaan ei kuulu kertoa muiden asioista terapeutilleen auttamismielessä! Läheisenne hakeutuvat itse hoitoon jos sitä kaipaavat. On epäeettistä toimia tuolla tavalla välikätenä läheisen tietämättä. Sinä olet hoitosuhteessa terapeuttiisi, äitisi, sisaresi, lapsesi ja miehesi eivät!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai niistä puhutaan. Mutta ei hätää. Terapeutilla on vaitiolovelvollisuus ja sen kirjoittamat muistiinpanot on salaisia. ne näkyy korkeintaan sinun miehesi Omakannassa. Ellei sitten joku hakkeri iske ja levitä niitä.
Ja omakannasta ne voi lukea kuka tahansa terveydenhuollon henkilökuntaan kuuluva.
A. Vain ne saavat lukea joita hoidat
B. Niistäkin jotka hoitavat, vain tietyt ammattiryhmät pääsevät lukemaan koska
C. Psyk. tekstit ovat erityissuojattuja
D. Pitää olla perusteet miksi on tarpeellista lukea tekstin sisältöä
E. Kirjauksissa tuskin on tarkkoja yksityiskohtia muuta kuin potilaan voinnista. "potilasta vaivaa vaimon seksuaalihistoria ja kertoo kokeneensa mustasukkaisuutta ja ahdistusta ajatellessaan sitä. Kokee tämän haittaavan arjessa hieman"
Vastaamon keississä oli yhdessäkin tapauksessa kirjattu jopa asiakkaan exän rikostuomiot tunnistettavasti. Kaikki terapeutit eivät valitettavasti ole fiksuja, eikä heitä sido edes lääkärin etiikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa ei todellakaan puida puolison suhteita! Asiallinen terapeutti pakottaa potilaan tähän hetkeen ja potilaan _omaan_ elämään. Juoruileminen ei ole terapiaa. Potilas puhuu omista asioistaan, miltä hänestä tuntuu, omista peloistaan ym. - ei kenenkään muun. Ohimennen voi jotain mainita, ei muuten, ei ainakaan sillä tavoin, että siitä voi puoliso loukkaantua. Loukkaantuminen osoittaa, ettei terapia ole ollut asiallista. Terapeutti vaihtoon. Tuolla menolla potilas ei kohene ja ala järjestää _omia asioitaan_.
Mulla on sitten todella hyvä terapeutti. Saan vapaasti puida puolisoni menneisyyttä ja suhteita, jos ne aiheuttavat mulle ikävää. Mä saan vapaasti juoruta, että mun äidillä on paniikkihäiriö, että mitenkä mä voisin häntä auttaa. Mä saan puhua lasteni peloista, mieheni mielestäni oudoista tuntemuksista, siskoni aiheettoman vaikeasta onnettomuus-pelosta. Ei niistä kukaan loukkaannu, kun eivät tiedä tietenkään. Ja mä luulen, että mun kummitätinikin käy terapiassa, kun se suree ihme juttuja. "Ei saa puhua niin, että puoliso voi loukkaantua". Höpö höpö. Sehän olis vallan kauheata, kun täytyis sanojaan vahdata, ettei vaan aviomies loukkaannu. Mun terapeutin sallivuus on kohentanut huimasti kaikkea elämässäni ja siinä ohesssa mun hyvinvointi heijastuu läheisiinikin.
Voi lol!Eikö sulla ole omaa elämää. Varmaan menee yhteiskunnan piikkiin tuollainen pölpöttely. Minä maksan oman terapiani, enkä käytä sekuntiakaan toisten ihmisten asioista juoruilemiseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai niistä puhutaan. Mutta ei hätää. Terapeutilla on vaitiolovelvollisuus ja sen kirjoittamat muistiinpanot on salaisia. ne näkyy korkeintaan sinun miehesi Omakannassa. Ellei sitten joku hakkeri iske ja levitä niitä.
Ja omakannasta ne voi lukea kuka tahansa terveydenhuollon henkilökuntaan kuuluva.
A. Vain ne saavat lukea joita hoidat
B. Niistäkin jotka hoitavat, vain tietyt ammattiryhmät pääsevät lukemaan koska
C. Psyk. tekstit ovat erityissuojattuja
D. Pitää olla perusteet miksi on tarpeellista lukea tekstin sisältöä
E. Kirjauksissa tuskin on tarkkoja yksityiskohtia muuta kuin potilaan voinnista. "potilasta vaivaa vaimon seksuaalihistoria ja kertoo kokeneensa mustasukkaisuutta ja ahdistusta ajatellessaan sitä. Kokee tämän haittaavan arjessa hieman"Vastaamon keississä oli yhdessäkin tapauksessa kirjattu jopa asiakkaan exän rikostuomiot tunnistettavasti. Kaikki terapeutit eivät valitettavasti ole fiksuja, eikä heitä sido edes lääkärin etiikka.
Terapeutit ja lääkärit ovat kaksi eri asiaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa hyvin kummalliselta. Miehelläsi taitaa tosiaan olla lepakoita vintillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa ei todellakaan puida puolison suhteita! Asiallinen terapeutti pakottaa potilaan tähän hetkeen ja potilaan _omaan_ elämään. Juoruileminen ei ole terapiaa. Potilas puhuu omista asioistaan, miltä hänestä tuntuu, omista peloistaan ym. - ei kenenkään muun. Ohimennen voi jotain mainita, ei muuten, ei ainakaan sillä tavoin, että siitä voi puoliso loukkaantua. Loukkaantuminen osoittaa, ettei terapia ole ollut asiallista. Terapeutti vaihtoon. Tuolla menolla potilas ei kohene ja ala järjestää _omia asioitaan_.
Mulla on sitten todella hyvä terapeutti. Saan vapaasti puida puolisoni menneisyyttä ja suhteita, jos ne aiheuttavat mulle ikävää. Mä saan vapaasti juoruta, että mun äidillä on paniikkihäiriö, että mitenkä mä voisin häntä auttaa. Mä saan puhua lasteni peloista, mieheni mielestäni oudoista tuntemuksista, siskoni aiheettoman vaikeasta onnettomuus-pelosta. Ei niistä kukaan loukkaannu, kun eivät tiedä tietenkään. Ja mä luulen, että mun kummitätinikin käy terapiassa, kun se suree ihme juttuja. "Ei saa puhua niin, että puoliso voi loukkaantua". Höpö höpö. Sehän olis vallan kauheata, kun täytyis sanojaan vahdata, ettei vaan aviomies loukkaannu. Mun terapeutin sallivuus on kohentanut huimasti kaikkea elämässäni ja siinä ohesssa mun hyvinvointi heijastuu läheisiinikin.
Potilaan ei kuulu kertoa muiden asioista terapeutilleen auttamismielessä! Läheisenne hakeutuvat itse hoitoon jos sitä kaipaavat. On epäeettistä toimia tuolla tavalla välikätenä läheisen tietämättä. Sinä olet hoitosuhteessa terapeuttiisi, äitisi, sisaresi, lapsesi ja miehesi eivät!
Jos mun äiti on tehnyt jotain mulle traumaattista, niin tottakai käyn terapeutin kanssa sitä läpi. Näin painajaisia siskoni peloista, niitäkin käsiteltiin. Että kyllä he välillisesti ovat mukana hhoitosuhteessani tietämättään. Ihmisen tarve terapiaan aiheutuu aina suhteesta muihin ja maailmaan. Ihminen on lenkki pitkässä ketjussa. Terapia hoitosuhteena on aivan erilainen luonteeltaan kuin esim. hammaslekuri-hoitosuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa ei todellakaan puida puolison suhteita! Asiallinen terapeutti pakottaa potilaan tähän hetkeen ja potilaan _omaan_ elämään. Juoruileminen ei ole terapiaa. Potilas puhuu omista asioistaan, miltä hänestä tuntuu, omista peloistaan ym. - ei kenenkään muun. Ohimennen voi jotain mainita, ei muuten, ei ainakaan sillä tavoin, että siitä voi puoliso loukkaantua. Loukkaantuminen osoittaa, ettei terapia ole ollut asiallista. Terapeutti vaihtoon. Tuolla menolla potilas ei kohene ja ala järjestää _omia asioitaan_.
Mulla on sitten todella hyvä terapeutti. Saan vapaasti puida puolisoni menneisyyttä ja suhteita, jos ne aiheuttavat mulle ikävää. Mä saan vapaasti juoruta, että mun äidillä on paniikkihäiriö, että mitenkä mä voisin häntä auttaa. Mä saan puhua lasteni peloista, mieheni mielestäni oudoista tuntemuksista, siskoni aiheettoman vaikeasta onnettomuus-pelosta. Ei niistä kukaan loukkaannu, kun eivät tiedä tietenkään. Ja mä luulen, että mun kummitätinikin käy terapiassa, kun se suree ihme juttuja. "Ei saa puhua niin, että puoliso voi loukkaantua". Höpö höpö. Sehän olis vallan kauheata, kun täytyis sanojaan vahdata, ettei vaan aviomies loukkaannu. Mun terapeutin sallivuus on kohentanut huimasti kaikkea elämässäni ja siinä ohesssa mun hyvinvointi heijastuu läheisiinikin.
Voi lol!Eikö sulla ole omaa elämää. Varmaan menee yhteiskunnan piikkiin tuollainen pölpöttely. Minä maksan oman terapiani, enkä käytä sekuntiakaan toisten ihmisten asioista juoruilemiseen!
Puhut siellä siis vain tiukasti itsestäsi? Ongelmasi ovat kehittyneet ilman ketään ja mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa ei todellakaan puida puolison suhteita! Asiallinen terapeutti pakottaa potilaan tähän hetkeen ja potilaan _omaan_ elämään. Juoruileminen ei ole terapiaa. Potilas puhuu omista asioistaan, miltä hänestä tuntuu, omista peloistaan ym. - ei kenenkään muun. Ohimennen voi jotain mainita, ei muuten, ei ainakaan sillä tavoin, että siitä voi puoliso loukkaantua. Loukkaantuminen osoittaa, ettei terapia ole ollut asiallista. Terapeutti vaihtoon. Tuolla menolla potilas ei kohene ja ala järjestää _omia asioitaan_.
Mulla on sitten todella hyvä terapeutti. Saan vapaasti puida puolisoni menneisyyttä ja suhteita, jos ne aiheuttavat mulle ikävää. Mä saan vapaasti juoruta, että mun äidillä on paniikkihäiriö, että mitenkä mä voisin häntä auttaa. Mä saan puhua lasteni peloista, mieheni mielestäni oudoista tuntemuksista, siskoni aiheettoman vaikeasta onnettomuus-pelosta. Ei niistä kukaan loukkaannu, kun eivät tiedä tietenkään. Ja mä luulen, että mun kummitätinikin käy terapiassa, kun se suree ihme juttuja. "Ei saa puhua niin, että puoliso voi loukkaantua". Höpö höpö. Sehän olis vallan kauheata, kun täytyis sanojaan vahdata, ettei vaan aviomies loukkaannu. Mun terapeutin sallivuus on kohentanut huimasti kaikkea elämässäni ja siinä ohesssa mun hyvinvointi heijastuu läheisiinikin.
Potilaan ei kuulu kertoa muiden asioista terapeutilleen auttamismielessä! Läheisenne hakeutuvat itse hoitoon jos sitä kaipaavat. On epäeettistä toimia tuolla tavalla välikätenä läheisen tietämättä. Sinä olet hoitosuhteessa terapeuttiisi, äitisi, sisaresi, lapsesi ja miehesi eivät!
Höpö höpö.Enkä voi tietää vaikka joku heistä kävisi peräti samalla terapeutilla aukomassa solmujaan minuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa ei todellakaan puida puolison suhteita! Asiallinen terapeutti pakottaa potilaan tähän hetkeen ja potilaan _omaan_ elämään. Juoruileminen ei ole terapiaa. Potilas puhuu omista asioistaan, miltä hänestä tuntuu, omista peloistaan ym. - ei kenenkään muun. Ohimennen voi jotain mainita, ei muuten, ei ainakaan sillä tavoin, että siitä voi puoliso loukkaantua. Loukkaantuminen osoittaa, ettei terapia ole ollut asiallista. Terapeutti vaihtoon. Tuolla menolla potilas ei kohene ja ala järjestää _omia asioitaan_.
Mulla on sitten todella hyvä terapeutti. Saan vapaasti puida puolisoni menneisyyttä ja suhteita, jos ne aiheuttavat mulle ikävää. Mä saan vapaasti juoruta, että mun äidillä on paniikkihäiriö, että mitenkä mä voisin häntä auttaa. Mä saan puhua lasteni peloista, mieheni mielestäni oudoista tuntemuksista, siskoni aiheettoman vaikeasta onnettomuus-pelosta. Ei niistä kukaan loukkaannu, kun eivät tiedä tietenkään. Ja mä luulen, että mun kummitätinikin käy terapiassa, kun se suree ihme juttuja. "Ei saa puhua niin, että puoliso voi loukkaantua". Höpö höpö. Sehän olis vallan kauheata, kun täytyis sanojaan vahdata, ettei vaan aviomies loukkaannu. Mun terapeutin sallivuus on kohentanut huimasti kaikkea elämässäni ja siinä ohesssa mun hyvinvointi heijastuu läheisiinikin.
Voi lol!Eikö sulla ole omaa elämää. Varmaan menee yhteiskunnan piikkiin tuollainen pölpöttely. Minä maksan oman terapiani, enkä käytä sekuntiakaan toisten ihmisten asioista juoruilemiseen!
Yksikään terapeutti ei kauaa kuuntele asiaan täysin kuulumatonta JUORUILUA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa ei todellakaan puida puolison suhteita! Asiallinen terapeutti pakottaa potilaan tähän hetkeen ja potilaan _omaan_ elämään. Juoruileminen ei ole terapiaa. Potilas puhuu omista asioistaan, miltä hänestä tuntuu, omista peloistaan ym. - ei kenenkään muun. Ohimennen voi jotain mainita, ei muuten, ei ainakaan sillä tavoin, että siitä voi puoliso loukkaantua. Loukkaantuminen osoittaa, ettei terapia ole ollut asiallista. Terapeutti vaihtoon. Tuolla menolla potilas ei kohene ja ala järjestää _omia asioitaan_.
Mulla on sitten todella hyvä terapeutti. Saan vapaasti puida puolisoni menneisyyttä ja suhteita, jos ne aiheuttavat mulle ikävää. Mä saan vapaasti juoruta, että mun äidillä on paniikkihäiriö, että mitenkä mä voisin häntä auttaa. Mä saan puhua lasteni peloista, mieheni mielestäni oudoista tuntemuksista, siskoni aiheettoman vaikeasta onnettomuus-pelosta. Ei niistä kukaan loukkaannu, kun eivät tiedä tietenkään. Ja mä luulen, että mun kummitätinikin käy terapiassa, kun se suree ihme juttuja. "Ei saa puhua niin, että puoliso voi loukkaantua". Höpö höpö. Sehän olis vallan kauheata, kun täytyis sanojaan vahdata, ettei vaan aviomies loukkaannu. Mun terapeutin sallivuus on kohentanut huimasti kaikkea elämässäni ja siinä ohesssa mun hyvinvointi heijastuu läheisiinikin.
Potilaan ei kuulu kertoa muiden asioista terapeutilleen auttamismielessä! Läheisenne hakeutuvat itse hoitoon jos sitä kaipaavat. On epäeettistä toimia tuolla tavalla välikätenä läheisen tietämättä. Sinä olet hoitosuhteessa terapeuttiisi, äitisi, sisaresi, lapsesi ja miehesi eivät!
Olisi lähinnä outoa, jos terapiassa käyvä edelleen selittäisi läheiselleen mun terapeutin mielestä sun pitäisi...
Lisäksi terapiassa käyvä toki kertoo asiat omasta näkökulmastaan, perheessä asiat voivat näyttää ihan erilaiselta jonkun muun näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Myöhemmin kaikki saa lukea miehesi kertomat jutut netistä. Onko kivaa?
Kaikki saavat sitten lukea netistä? Sinähän nyt varsin älyttömiä puhut. Jos viittaat Vastaamon tietomurtoon, niin se on kyllä ainoa laatuaan. Ja vaikka AP:n miehen jutut nyt ryöstettäisiin, niin ketä kiinnostaisi? Sinua ja kaltaisiasi tietenkin. Mutta tietomurron pelossa ei sitten voi käydä gynelläkään, Kelassa, nettipankissa, koulujen Wilmassa eikä kai missään. Kirjoittamasi kirjekin voi päätyä kaupungin ämmäkerhon kaffepöytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa ei todellakaan puida puolison suhteita! Asiallinen terapeutti pakottaa potilaan tähän hetkeen ja potilaan _omaan_ elämään. Juoruileminen ei ole terapiaa. Potilas puhuu omista asioistaan, miltä hänestä tuntuu, omista peloistaan ym. - ei kenenkään muun. Ohimennen voi jotain mainita, ei muuten, ei ainakaan sillä tavoin, että siitä voi puoliso loukkaantua. Loukkaantuminen osoittaa, ettei terapia ole ollut asiallista. Terapeutti vaihtoon. Tuolla menolla potilas ei kohene ja ala järjestää _omia asioitaan_.
Mulla on sitten todella hyvä terapeutti. Saan vapaasti puida puolisoni menneisyyttä ja suhteita, jos ne aiheuttavat mulle ikävää. Mä saan vapaasti juoruta, että mun äidillä on paniikkihäiriö, että mitenkä mä voisin häntä auttaa. Mä saan puhua lasteni peloista, mieheni mielestäni oudoista tuntemuksista, siskoni aiheettoman vaikeasta onnettomuus-pelosta. Ei niistä kukaan loukkaannu, kun eivät tiedä tietenkään. Ja mä luulen, että mun kummitätinikin käy terapiassa, kun se suree ihme juttuja. "Ei saa puhua niin, että puoliso voi loukkaantua". Höpö höpö. Sehän olis vallan kauheata, kun täytyis sanojaan vahdata, ettei vaan aviomies loukkaannu. Mun terapeutin sallivuus on kohentanut huimasti kaikkea elämässäni ja siinä ohesssa mun hyvinvointi heijastuu läheisiinikin.
Voi lol!Eikö sulla ole omaa elämää. Varmaan menee yhteiskunnan piikkiin tuollainen pölpöttely. Minä maksan oman terapiani, enkä käytä sekuntiakaan toisten ihmisten asioista juoruilemiseen!
Puhut siellä siis vain tiukasti itsestäsi? Ongelmasi ovat kehittyneet ilman ketään ja mitään?
Todella taitavan terapeutin omaava jatkaa: minulla on oma täysi elämä, kiitos terapian. Minun elämääni kuuluvat ihmissuhteet, toiveet, työ- ja työkaverit, muut kaverit, lapset, aviomies jne. Ja koska elämäni on rikasta, mahtuu siihen myös kinkkisyyttä em. kuvioissa. Kelan terapiassa ei turhia pölpötellä/juoruilla; kaikki liikenevä aika käytetään ongelmien työstämiseen/ratkomiseen. En todellakaan ymmärrä, miten kykenet puhumaan VAIN itsestäsi terapiassa. Olet sitä mieltä, ettei ongelmiesi taustalla vaikuta mikään elämään kuuluva? Toisaalta kenties - en ole varma - narsistinen henkilö ei kykene näkemään tahkoamallakaan itseään tasavertaisena osana yhteiskuntaa.
Tästä syystä en mene enää terapeuteille. Ne ei kysy kertaakaan mikä se oma ongelma on mihin minä haluaisin apua. Miksi tunnen niinkuin tunne. Tunnelma on lähinnä niinkuin naapurin kerrotalokyttääjä tenttaisi elämästäni sitten ne vielä kirjataan koneelle että muutkin niitä pääsee lukemaan ja parhaassa tapauksessa joku hakkeri ne levittää koko maailmalle. Jos haluan että elämästäni kirjoitetaan tarina teen sen ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa ei todellakaan puida puolison suhteita! Asiallinen terapeutti pakottaa potilaan tähän hetkeen ja potilaan _omaan_ elämään. Juoruileminen ei ole terapiaa. Potilas puhuu omista asioistaan, miltä hänestä tuntuu, omista peloistaan ym. - ei kenenkään muun. Ohimennen voi jotain mainita, ei muuten, ei ainakaan sillä tavoin, että siitä voi puoliso loukkaantua. Loukkaantuminen osoittaa, ettei terapia ole ollut asiallista. Terapeutti vaihtoon. Tuolla menolla potilas ei kohene ja ala järjestää _omia asioitaan_.
Mulla on sitten todella hyvä terapeutti. Saan vapaasti puida puolisoni menneisyyttä ja suhteita, jos ne aiheuttavat mulle ikävää. Mä saan vapaasti juoruta, että mun äidillä on paniikkihäiriö, että mitenkä mä voisin häntä auttaa. Mä saan puhua lasteni peloista, mieheni mielestäni oudoista tuntemuksista, siskoni aiheettoman vaikeasta onnettomuus-pelosta. Ei niistä kukaan loukkaannu, kun eivät tiedä tietenkään. Ja mä luulen, että mun kummitätinikin käy terapiassa, kun se suree ihme juttuja. "Ei saa puhua niin, että puoliso voi loukkaantua". Höpö höpö. Sehän olis vallan kauheata, kun täytyis sanojaan vahdata, ettei vaan aviomies loukkaannu. Mun terapeutin sallivuus on kohentanut huimasti kaikkea elämässäni ja siinä ohesssa mun hyvinvointi heijastuu läheisiinikin.
Potilaan ei kuulu kertoa muiden asioista terapeutilleen auttamismielessä! Läheisenne hakeutuvat itse hoitoon jos sitä kaipaavat. On epäeettistä toimia tuolla tavalla välikätenä läheisen tietämättä. Sinä olet hoitosuhteessa terapeuttiisi, äitisi, sisaresi, lapsesi ja miehesi eivät!
Olisi lähinnä outoa, jos terapiassa käyvä edelleen selittäisi läheiselleen mun terapeutin mielestä sun pitäisi...
Lisäksi terapiassa käyvä toki kertoo asiat omasta näkökulmastaan, perheessä asiat voivat näyttää ihan erilaiselta jonkun muun näkökulmasta.
Voi sentään. Terapeutti ei milloinkaan sano, että "sano läheisellesi, että hänen pitää...". Hän käsittelee asioita tietysti asiakkaan näkökulmasta, auttaa näkemään perheen näkökulmia, pohtimaan asioita eri puolilta. Tottakai terapeutti tietää, että potilas puhuu asioista omista näkökulmistaan. Väännetään oikein rautalangasta: jos vaikka äitini olisi aikoinaan hylännyt minut, en voi puhua äitini näkökulmasta; todennäköisesti äitini ei ole omasta mielestään hylännyt. Terapiassa sitten terapeutti ulkopuolisena ja ammattilaisena ei mene kummankaan puolelle, vaan yhdessä pohditaan syitä, miksi olen saanut hylkäyskokemuksen ja miten pääsen siitä yli. Terapeutti ei vähättele potilaan kokemuksia eikä myöskään tuomitse ketään. Kysyin taannoin terapeutiltani, miten hän voi (tekee myös sitä) auttaa karmeintakin rikollista, etteikö oma moraali tulisi vastaan. Hän sanoi, että psykiatrina hänen tehtävänsä on nimenomaan auttaa rikollisen mielenterveyttä, ei toimia tuomarina. Laillistetut terapeutit käyvät pakollisena läpi myös oman terapiansa, että kykenevät siten näkemään prosessin molemmat puolet.
Miehen pitäisi kysyä päsmäri-vaimoltaan, mitä hän saa omassa terapiassaan puhua???!! Ei todellakaan pitäisi. Hänellä on justiinsa oikeus puhua, mitä tärkeäksi kokee. Itselleni ei tullut mieleenkään mieheltäni tiedustella, saanko terapiassani käsitellä sinunkin traumojasi, koska ne koskettavat minuakin. Kerran kerroin miehelleni, että koko session ajan vatvoin sun tiettyjä ongelmiasi. Hän vastasi, että hyvä, kun puhuit jollekin toisellekin välillä. Lisäsi vielä, ettei häneltä minun tartte lupaa pyytää, mitä siellä puhun. ----Omakannasta eivät missään tapauksessa "tutut hoitajat" voi käydä joutessaan lueskelemassa ihmisten kertomuksia, elleivät he ole osallisia ko. hoitoon. Laki kieltää sen ankarasti. Vai oletko itse hoitaja, joka on syyllistynyt tuohon rikokseen? ----Jatkan vielä, kiukuttaa niin: ei yhdenkään tarvitse keneltäkään kysyä, mitä terapiassaan saa puhua!!!!