Lue keskustelun säännöt.
Onko tosiaan ok, että terapiassa kerrotaan muiden salaisuuksia ja luottamuksellisia asioita myös?
Pettynyt
15.04.2021 |
Eli oma mieheni käy terapiassa, etäaikana hän pitää sen kotona ja olen yleensä kuunnellut musiikkia toisessa huoneessa, jotta hän saa rauhan käsitellä omia asioitaan.
Tänään kuitenkin tein koulutöitä ilman kuulokkeita ja kuulin, kuinka hän keskusteli terapeutille minusta omalla nimelläni kaikenlaista aina ex kumppaneiden määrästä minun henkilökohtaisiin syvimpiin salaisuuksiini ja pelkoihini. Tarkoituksena ilmeisesti auttaa minua myöhemmin näissä asioissa.
Koen oloni jollain lailla petetyksi, että asiat jotka olen hänelle todella luottamuksella kertonut, ovat menneet eteenpäin minulle tuntemattomalle henkilölle, jonka asiakas en itse ole. Mieheni sanoi, että terapiassa on tarkoituskin kertoa aivan kaikki joka itseä vaivaa jolloin hän vain teki oikein ja näin ollen hän ei ole rikkonut luottamusta meidän välillämme. Onko se tosiaan näin ja minun ei vain olisi kuullut kuulla, että yksityisasioistani puhutaan?
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Tästä syystä en mene enää terapeuteille. Ne ei kysy kertaakaan mikä se oma ongelma on mihin minä haluaisin apua. Miksi tunnen niinkuin tunne. Tunnelma on lähinnä niinkuin naapurin kerrotalokyttääjä tenttaisi elämästäni sitten ne vielä kirjataan koneelle että muutkin niitä pääsee lukemaan ja parhaassa tapauksessa joku hakkeri ne levittää koko maailmalle. Jos haluan että elämästäni kirjoitetaan tarina teen sen ihan itse.
Hyvä terapeutti ei aloita/jatka tenttaamalla. Hän odottaa rauhassa, että potilas tekee aloitteen. "kirjataan koneelle, että muutkin pääsevät lukemaan.."; käsittämätöntä soopaa. Että terapeutti jotain kirjaisi siksi, että muutkin niitä lukisivat, on jo tosi sairas ajattelumalli. Terapeutti kirjaa vain aivan pakolliset. Ja jos luulet, että terapeutti kirjoittaa juuri sinusta kirjaa, olet todella rankemman hoidon tarpeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei huolta, terapiassa ei käsitellä sinua, vaan miehen sinuun liittyviä ajatuksia ja tunteita. Kiinnostuksen kohteena ei ole objektiivinen todellisuus, vaan miehen kertomusten kautta rakentuva maailma ja sen merkitys miehelle. Terapeutti ei siis oleta tietävänsä sinusta yhtään mitään.
En ole ehtinyt lukea keskustelua, mutta avaus nosti mieleeni oman kokemukseni nuorempana. Aloin seurustella pojan kanssa, joka aika alkuvaiheessa kertoi minulle oman traumansa. En luonnollisesti kertonut sitä eteen päin kenellekään emmekä mekään siitä juurikaan keskustelleet.
Alkoi sitten ilmetä, että hänellä oli luonnehäiriö ja suhde oli vaikea. Yritin ymmärtää häntä ja ajattelin, että hänen kokemuksensa vaikuttaa häneen ja hän tasaantuu, kun saa sen käsiteltyä. Ei saanut ja paheni vaan. Oltiin vuosia yhdessä, kunnes annoin itselleni luvan, että olen kaikkeni yrittänyt eikä tämä tule muuttumaan koskaan paremmaksi, saan jättää hänet.
Olen itsekin kokenut trauman ja olisi kyllä jälkikäteen ajateltuna ollut parasta, etten olisi suojellut häntä niin tehokkaasti vaan avautunut asiasta jollekin oikealle taholle ja saanut asianmukaista näkökulmaa asioihin. Nyt ne piti opetella kantapään kautta osumia ottaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa ei todellakaan puida puolison suhteita! Asiallinen terapeutti pakottaa potilaan tähän hetkeen ja potilaan _omaan_ elämään. Juoruileminen ei ole terapiaa. Potilas puhuu omista asioistaan, miltä hänestä tuntuu, omista peloistaan ym. - ei kenenkään muun. Ohimennen voi jotain mainita, ei muuten, ei ainakaan sillä tavoin, että siitä voi puoliso loukkaantua. Loukkaantuminen osoittaa, ettei terapia ole ollut asiallista. Terapeutti vaihtoon. Tuolla menolla potilas ei kohene ja ala järjestää _omia asioitaan_.
Mulla on sitten todella hyvä terapeutti. Saan vapaasti puida puolisoni menneisyyttä ja suhteita, jos ne aiheuttavat mulle ikävää. Mä saan vapaasti juoruta, että mun äidillä on paniikkihäiriö, että mitenkä mä voisin häntä auttaa. Mä saan puhua lasteni peloista, mieheni mielestäni oudoista tuntemuksista, siskoni aiheettoman vaikeasta onnettomuus-pelosta. Ei niistä kukaan loukkaannu, kun eivät tiedä tietenkään. Ja mä luulen, että mun kummitätinikin käy terapiassa, kun se suree ihme juttuja. "Ei saa puhua niin, että puoliso voi loukkaantua". Höpö höpö. Sehän olis vallan kauheata, kun täytyis sanojaan vahdata, ettei vaan aviomies loukkaannu. Mun terapeutin sallivuus on kohentanut huimasti kaikkea elämässäni ja siinä ohesssa mun hyvinvointi heijastuu läheisiinikin.
Potilaan ei kuulu kertoa muiden asioista terapeutilleen auttamismielessä! Läheisenne hakeutuvat itse hoitoon jos sitä kaipaavat. On epäeettistä toimia tuolla tavalla välikätenä läheisen tietämättä. Sinä olet hoitosuhteessa terapeuttiisi, äitisi, sisaresi, lapsesi ja miehesi eivät!
Olisi lähinnä outoa, jos terapiassa käyvä edelleen selittäisi läheiselleen mun terapeutin mielestä sun pitäisi...
Lisäksi terapiassa käyvä toki kertoo asiat omasta näkökulmastaan, perheessä asiat voivat näyttää ihan erilaiselta jonkun muun näkökulmasta.Voi sentään. Terapeutti ei milloinkaan sano, että "sano läheisellesi, että hänen pitää...". Hän käsittelee asioita tietysti asiakkaan näkökulmasta, auttaa näkemään perheen näkökulmia, pohtimaan asioita eri puolilta. Tottakai terapeutti tietää, että potilas puhuu asioista omista näkökulmistaan. Väännetään oikein rautalangasta: jos vaikka äitini olisi aikoinaan hylännyt minut, en voi puhua äitini näkökulmasta; todennäköisesti äitini ei ole omasta mielestään hylännyt. Terapiassa sitten terapeutti ulkopuolisena ja ammattilaisena ei mene kummankaan puolelle, vaan yhdessä pohditaan syitä, miksi olen saanut hylkäyskokemuksen ja miten pääsen siitä yli. Terapeutti ei vähättele potilaan kokemuksia eikä myöskään tuomitse ketään. Kysyin taannoin terapeutiltani, miten hän voi (tekee myös sitä) auttaa karmeintakin rikollista, etteikö oma moraali tulisi vastaan. Hän sanoi, että psykiatrina hänen tehtävänsä on nimenomaan auttaa rikollisen mielenterveyttä, ei toimia tuomarina. Laillistetut terapeutit käyvät pakollisena läpi myös oman terapiansa, että kykenevät siten näkemään prosessin molemmat puolet.
Psykiatri on lääkäri. En oikein jaksa uskoa että sinulla on psykiatri terapeuttina.
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Ap teki väärin kun salakuunteli terapiasessiota.
Mä oon ite ravannu terapiassa ja kelan kuntoutuspsykoterapiassa ei todellakaan kirjotettu yhtään mitään omakantaan. Nyt oon julkisella puolella ja sielläkään ei kirjoteta omakantaan muuta kuin millainen psyykkinen vointi on sillä hetkellä.
Tämähän on käsittääkseni muuttumassa, ellei jo muuttunut. Tulevaisuudessa omakantaan pitäisi tehdä kirjaukset suunnilleen jokaisesta käynnistä, tästä ovat monet terapeutit jo olleet huolissaan, miten asiakkaat uskaltavat avautua terapeutille, kun on ollut tietomurtoja ja omakantaankin on liittynyt väärinkäytöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei huolta, terapiassa ei käsitellä sinua, vaan miehen sinuun liittyviä ajatuksia ja tunteita. Kiinnostuksen kohteena ei ole objektiivinen todellisuus, vaan miehen kertomusten kautta rakentuva maailma ja sen merkitys miehelle. Terapeutti ei siis oleta tietävänsä sinusta yhtään mitään.
Tästä syystä ukko pitäisikin laittaa mäkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en luota vaitiolovelvollisuuksiin enkä noihin järjestelmiin. Omakannasta tutut hoitajat voivat todella helposti käydä lueskelemassa läpi kaikki kertomukset. Olisin tuollaisesta tilanteesta todella järkyttynyt ja tuntisin itseni petetyksi. Miehesi olisi pitänyt kysyä sinulta, että onko ok, että käsittelen sinun traumojasi yksityiskohtaisesti terapiassani.
Miehen pitäisi kysyä päsmäri-vaimoltaan, mitä hän saa omassa terapiassaan puhua???!! Ei todellakaan pitäisi. Hänellä on justiinsa oikeus puhua, mitä tärkeäksi kokee. Itselleni ei tullut mieleenkään mieheltäni tiedustella, saanko terapiassani käsitellä sinunkin traumojasi, koska ne koskettavat minuakin. Kerran kerroin miehelleni, että koko session ajan vatvoin sun tiettyjä ongelmiasi. Hän vastasi, että hyvä, kun puhuit jollekin toisellekin välillä. Lisäsi vielä, ettei häneltä minun tartte lupaa pyytää, mitä siellä puhun. ----Omakannasta eivät missään tapauksessa "tutut hoitajat" voi käydä joutessaan lueskelemassa ihmisten kertomuksia, elleivät he ole osallisia ko. hoitoon. Laki kieltää sen ankarasti. Vai oletko itse hoitaja, joka on syyllistynyt tuohon rikokseen? ----Jatkan vielä, kiukuttaa niin: ei yhdenkään tarvitse keneltäkään kysyä, mitä terapiassaan saa puhua!!!!
Kerrotko vielä miten koko nimen ja eksien nimien kertominen auttaa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en luota vaitiolovelvollisuuksiin enkä noihin järjestelmiin. Omakannasta tutut hoitajat voivat todella helposti käydä lueskelemassa läpi kaikki kertomukset. Olisin tuollaisesta tilanteesta todella järkyttynyt ja tuntisin itseni petetyksi. Miehesi olisi pitänyt kysyä sinulta, että onko ok, että käsittelen sinun traumojasi yksityiskohtaisesti terapiassani.
Jos Omakannasta tutut hoitajat voisivat "todella helposti" käydä lueskelemassa terveystietoja, niin luulisin, että herkullisempaa heille olisi lukea esim gyne-käynneistä: ...Keski-ikäinen, ylipainoinen, vaihdevuosista kärsivä haluaa liukuvoidetta, kun seksi ei muuten suju...."
Hammaslääkärinkin teksti voisi olla hyvin mielenkiintoista luettavaa. Mutta OMAKANNASTA EI kukaan! hoitoon osallistumaton pääse lukemaan yhtään mitään. Jos joku käy, siitä jää Omakantaan merkintä, ja lukijalle käy huonosti, sen jälkeen hän lukeekin vain paikallis-lehteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen rikkeensä on tasan yhtä suuri kuin sinunkin, kun kerrot asiasta Suomen suosituimmalla keskustelupalstalla.
Minä ihmeen rikkeen mies on tehnyt keskustellessaan luottamuksellisesti terapeuttinsa kanssa? Vaimohan tässä on rikkonut terapiasalaisuuden uteliaisuudessaan.
En tarkoittanut noin. Tarkoitin, että jos mies puhuu terapeutille (jolla on vaitiolovelvollisuus), kyse on yhtä suuresta rikkestä kuin vauvapalstalle anonyyminä kirjoittaminen. Eli ei yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en luota vaitiolovelvollisuuksiin enkä noihin järjestelmiin. Omakannasta tutut hoitajat voivat todella helposti käydä lueskelemassa läpi kaikki kertomukset. Olisin tuollaisesta tilanteesta todella järkyttynyt ja tuntisin itseni petetyksi. Miehesi olisi pitänyt kysyä sinulta, että onko ok, että käsittelen sinun traumojasi yksityiskohtaisesti terapiassani.
Miehen pitäisi kysyä päsmäri-vaimoltaan, mitä hän saa omassa terapiassaan puhua???!! Ei todellakaan pitäisi. Hänellä on justiinsa oikeus puhua, mitä tärkeäksi kokee. Itselleni ei tullut mieleenkään mieheltäni tiedustella, saanko terapiassani käsitellä sinunkin traumojasi, koska ne koskettavat minuakin. Kerran kerroin miehelleni, että koko session ajan vatvoin sun tiettyjä ongelmiasi. Hän vastasi, että hyvä, kun puhuit jollekin toisellekin välillä. Lisäsi vielä, ettei häneltä minun tartte lupaa pyytää, mitä siellä puhun. ----Omakannasta eivät missään tapauksessa "tutut hoitajat" voi käydä joutessaan lueskelemassa ihmisten kertomuksia, elleivät he ole osallisia ko. hoitoon. Laki kieltää sen ankarasti. Vai oletko itse hoitaja, joka on syyllistynyt tuohon rikokseen? ----Jatkan vielä, kiukuttaa niin: ei yhdenkään tarvitse keneltäkään kysyä, mitä terapiassaan saa puhua!!!!
Kerrotko vielä miten koko nimen ja eksien nimien kertominen auttaa ?
Terapeuttia ei kiinnosta vähääkään, puhuuko potilas nimillä tai kiertää nimet: eksä A, vaimo/mies 2, toiseksi vanhin lapsi. Yleensä potilas käyttää nimiä asioiden sekaantumisen välttämiseksi. Mutta ne nimet eivät todellakaan kiinnosta terapeuttia eikä hän kirjaa nimillä mitään tietenkään. Eiväthän muutkaan sote-ammattilaiset nimiä kirjaa. Sehän olisi aivan päätöntä: "Markku kävi vastaanotollani neulottamassa haavaansa, jonka hänen vaimonsa Kaarina oli huitaissut virkkuukoukulla".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en luota vaitiolovelvollisuuksiin enkä noihin järjestelmiin. Omakannasta tutut hoitajat voivat todella helposti käydä lueskelemassa läpi kaikki kertomukset. Olisin tuollaisesta tilanteesta todella järkyttynyt ja tuntisin itseni petetyksi. Miehesi olisi pitänyt kysyä sinulta, että onko ok, että käsittelen sinun traumojasi yksityiskohtaisesti terapiassani.
Jos Omakannasta tutut hoitajat voisivat "todella helposti" käydä lueskelemassa terveystietoja, niin luulisin, että herkullisempaa heille olisi lukea esim gyne-käynneistä: ...Keski-ikäinen, ylipainoinen, vaihdevuosista kärsivä haluaa liukuvoidetta, kun seksi ei muuten suju...."
Hammaslääkärinkin teksti voisi olla hyvin mielenkiintoista luettavaa. Mutta OMAKANNASTA EI kukaan! hoitoon osallistumaton pääse lukemaan yhtään mitään. Jos joku käy, siitä jää Omakantaan merkintä, ja lukijalle käy huonosti, sen jälkeen hän lukeekin vain paikallis-lehteä.
Siis miksi ihmeessä ketään kiinnostaisi jotkut gynekäynnit? :D Kyllä minusta on selvää, että psyykeen ja henk.koht. elämän ongelmat ovat kelle tahansa "juoruakalle" paljon herkullisempaa tavaraa, kuin jotkut papa-testien tulokset. Sori ohis. Ja joo, ei pitäisi päästä lukemaan, mutta kyllähän näitä tapauksia on ollut mediassakin esillä useita, sen jälkeen kun omakanta tuli käyttöön. Ei todellakaan ole mikään idioottivarma järjestelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Ap teki väärin kun salakuunteli terapiasessiota.
Mä oon ite ravannu terapiassa ja kelan kuntoutuspsykoterapiassa ei todellakaan kirjotettu yhtään mitään omakantaan. Nyt oon julkisella puolella ja sielläkään ei kirjoteta omakantaan muuta kuin millainen psyykkinen vointi on sillä hetkellä.
Tämähän on käsittääkseni muuttumassa, ellei jo muuttunut. Tulevaisuudessa omakantaan pitäisi tehdä kirjaukset suunnilleen jokaisesta käynnistä, tästä ovat monet terapeutit jo olleet huolissaan, miten asiakkaat uskaltavat avautua terapeutille, kun on ollut tietomurtoja ja omakantaankin on liittynyt väärinkäytöksiä.
Käyntikirjaukset kenties tulevaisuudessa voidaan vaatia, mutta mitään "juurta-jaksain"-tarinaa ei vaadita. Ja jos käy yksityisellä, hän ei välttämättä ole velvollinen kirjaamaan yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt terapiassa muutamaan otteeseen, ja exästä kerroin kyllä asioita, mutta ne koskivat sen hetkistä tilannetta, eli avioeroamme. Olisi vähän vaikea käydä eroterapiassa jos ei saisi puhua siitä erosta :p
Sen sijaan jos nyt menisin terapiaan, niin ei se kyllä koskisi nykyistä parisuhdettamme, enkä todellakaan kertoisi vaimoni yksityisasioita, tai muita asioita joita hän on minulle luottamuksella kertonut eteenpäin yhtään kenellekään. Kumppanisihan on päästään seonnut jos hän kertoo sinun exkumppaneittesi nimiä myöten terapeutille.
Yleensä terapiassa tosiaan käydään sen takia, että on mielenterveysongelmia. Jos kumppaniin liittyvät asiat vaivaavat mieltä, totta kai niistä puhutaan terapiassa.
Mielestäni on täysin ymmärrettävää käsitellä eroa ja ymmärtäisin myös riitojen käsittelyn esim. mitä olen sanonut hänelle riidassa tmv mikä toiminnassani häntä häiritsee/ahdistaa. Kyse oli kuitenkin nyt minulle aroista ja luottamuksellisista asioista, joista kerroin pelkästään hänelle ja oletin, että ne eivät menisi eteenpäin. Häntä ei häiritse ex-kumppanini, mutta jostain syystä hän selitti hyvin yksityiskohtaisesti kaikki asiani (ala jossa olen töissä, missä ja mitä opiskelen jne). En koe näitä relevanteiksi tiedoiksi hänen omien ongelmiensa ratkonnan kannalta.
Ja sinä katsoit hyvinkin relevantiksi oikein höristellä salakuunteluasi. Todella luottamuksen arvoinen aviovaimo oletkin. Mieti vähän, miten törkeästi teit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa ei todellakaan puida puolison suhteita! Asiallinen terapeutti pakottaa potilaan tähän hetkeen ja potilaan _omaan_ elämään. Juoruileminen ei ole terapiaa. Potilas puhuu omista asioistaan, miltä hänestä tuntuu, omista peloistaan ym. - ei kenenkään muun. Ohimennen voi jotain mainita, ei muuten, ei ainakaan sillä tavoin, että siitä voi puoliso loukkaantua. Loukkaantuminen osoittaa, ettei terapia ole ollut asiallista. Terapeutti vaihtoon. Tuolla menolla potilas ei kohene ja ala järjestää _omia asioitaan_.
Mulla on sitten todella hyvä terapeutti. Saan vapaasti puida puolisoni menneisyyttä ja suhteita, jos ne aiheuttavat mulle ikävää. Mä saan vapaasti juoruta, että mun äidillä on paniikkihäiriö, että mitenkä mä voisin häntä auttaa. Mä saan puhua lasteni peloista, mieheni mielestäni oudoista tuntemuksista, siskoni aiheettoman vaikeasta onnettomuus-pelosta. Ei niistä kukaan loukkaannu, kun eivät tiedä tietenkään. Ja mä luulen, että mun kummitätinikin käy terapiassa, kun se suree ihme juttuja. "Ei saa puhua niin, että puoliso voi loukkaantua". Höpö höpö. Sehän olis vallan kauheata, kun täytyis sanojaan vahdata, ettei vaan aviomies loukkaannu. Mun terapeutin sallivuus on kohentanut huimasti kaikkea elämässäni ja siinä ohesssa mun hyvinvointi heijastuu läheisiinikin.
Potilaan ei kuulu kertoa muiden asioista terapeutilleen auttamismielessä! Läheisenne hakeutuvat itse hoitoon jos sitä kaipaavat. On epäeettistä toimia tuolla tavalla välikätenä läheisen tietämättä. Sinä olet hoitosuhteessa terapeuttiisi, äitisi, sisaresi, lapsesi ja miehesi eivät!
Olisi lähinnä outoa, jos terapiassa käyvä edelleen selittäisi läheiselleen mun terapeutin mielestä sun pitäisi...
Lisäksi terapiassa käyvä toki kertoo asiat omasta näkökulmastaan, perheessä asiat voivat näyttää ihan erilaiselta jonkun muun näkökulmasta.Voi sentään. Terapeutti ei milloinkaan sano, että "sano läheisellesi, että hänen pitää...". Hän käsittelee asioita tietysti asiakkaan näkökulmasta, auttaa näkemään perheen näkökulmia, pohtimaan asioita eri puolilta. Tottakai terapeutti tietää, että potilas puhuu asioista omista näkökulmistaan. Väännetään oikein rautalangasta: jos vaikka äitini olisi aikoinaan hylännyt minut, en voi puhua äitini näkökulmasta; todennäköisesti äitini ei ole omasta mielestään hylännyt. Terapiassa sitten terapeutti ulkopuolisena ja ammattilaisena ei mene kummankaan puolelle, vaan yhdessä pohditaan syitä, miksi olen saanut hylkäyskokemuksen ja miten pääsen siitä yli. Terapeutti ei vähättele potilaan kokemuksia eikä myöskään tuomitse ketään. Kysyin taannoin terapeutiltani, miten hän voi (tekee myös sitä) auttaa karmeintakin rikollista, etteikö oma moraali tulisi vastaan. Hän sanoi, että psykiatrina hänen tehtävänsä on nimenomaan auttaa rikollisen mielenterveyttä, ei toimia tuomarina. Laillistetut terapeutit käyvät pakollisena läpi myös oman terapiansa, että kykenevät siten näkemään prosessin molemmat puolet.
Psykiatri on lääkäri. En oikein jaksa uskoa että sinulla on psykiatri terapeuttina.
Minun terapeuttini ON psykiatri, jolla on myös terapeutin koulutus. Siksi hän onkin todella taitava työssään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ap:lla on todellakin oikeus olla loukkaantunut. Jokaisella pitäisi olla oikeus itse päättää, kenen vaitiolovelvollisuuden piiriin haluaa astella. Maailmassa on muutakin kuin tämä terapioitava ja hänen hyvinvointinsa. Esimerkiksi vaikka oman puolison oikeus säilyttää syvimmät salaisuutensa. Ja asia on tosiaan täysin eri, jos kyseessä olisi joku, josta terapiassa välittyisi vain tieto siitä, että hän on terapioitavan puoliso/ystävä/tmv.
AP.llä ei ole oikeutta olla loukkaantunut. Hän itse vapaaehtoisesti kuunteli asioita, jotka eivät olleet tarkoitettukaan hänen kuultavakseen.
On oikeus olla loukkaantunut, koska mies petti luottamuksen. Tuo logiikka on vähän kuin "itsepä alkoi tutkia puhelinta ja siksi havaitsi, että mies pettää". On tietenkin väärin kuunnella terapiasessiota, mutta tulipahan totuus julki.
Kyllä on heikoilla puolisoiden luottamus toisiinsa, jos tutkivat toistensa puhelimia. Puhelinsalaisuuskin on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa ei todellakaan puida puolison suhteita! Asiallinen terapeutti pakottaa potilaan tähän hetkeen ja potilaan _omaan_ elämään. Juoruileminen ei ole terapiaa. Potilas puhuu omista asioistaan, miltä hänestä tuntuu, omista peloistaan ym. - ei kenenkään muun. Ohimennen voi jotain mainita, ei muuten, ei ainakaan sillä tavoin, että siitä voi puoliso loukkaantua. Loukkaantuminen osoittaa, ettei terapia ole ollut asiallista. Terapeutti vaihtoon. Tuolla menolla potilas ei kohene ja ala järjestää _omia asioitaan_.
Mulla on sitten todella hyvä terapeutti. Saan vapaasti puida puolisoni menneisyyttä ja suhteita, jos ne aiheuttavat mulle ikävää. Mä saan vapaasti juoruta, että mun äidillä on paniikkihäiriö, että mitenkä mä voisin häntä auttaa. Mä saan puhua lasteni peloista, mieheni mielestäni oudoista tuntemuksista, siskoni aiheettoman vaikeasta onnettomuus-pelosta. Ei niistä kukaan loukkaannu, kun eivät tiedä tietenkään. Ja mä luulen, että mun kummitätinikin käy terapiassa, kun se suree ihme juttuja. "Ei saa puhua niin, että puoliso voi loukkaantua". Höpö höpö. Sehän olis vallan kauheata, kun täytyis sanojaan vahdata, ettei vaan aviomies loukkaannu. Mun terapeutin sallivuus on kohentanut huimasti kaikkea elämässäni ja siinä ohesssa mun hyvinvointi heijastuu läheisiinikin.
Voi lol!Eikö sulla ole omaa elämää. Varmaan menee yhteiskunnan piikkiin tuollainen pölpöttely. Minä maksan oman terapiani, enkä käytä sekuntiakaan toisten ihmisten asioista juoruilemiseen!
Puhut siellä siis vain tiukasti itsestäsi? Ongelmasi ovat kehittyneet ilman ketään ja mitään?
Kyllä. Minun ongelmani ovat minun ongelmiani, ihan minusta riippuvaisia, vääristä ajatusmalleista, oman hermoston herkkyydestä, geeneistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä nyt on ongelma tasan se, että sinä olet kuullut mitä hän puhui. Tottakai tuntuu kauhealta kuulla kun toiset keskustelevat sinun asioistasi sinun kuultesi, etkä voi edes itse osallistua keskusteluun.
Tämä EI kuitenkaan tarkoita, että miehesi olisi tehnyt väärin sinänsä kertoessaan terapeutille, mutta olen kyllä häkeltynyt että uskalsi/kehtasi puhua noista niin että sinä saatat kuulla. Koska se sitten taas ON sosiaalisesti sopimatonta, että ihmisen asioista puhutaan hänen selkänsä takana ja hän joutuu kuulemaan sen.
Kyllä teki väärin. Mieheen ei voi luottaa. Ap:n ei kannata kertoa mitään miehelleen minkä ei halua leviävän kaikkien tietoon.
Herranen aika, mies ei tehnyt mitään, ei niin mitään väärää. Vaimo ei saa - eikä kukaan muukaan - korvat höröllä kuunnella. "leviävän kaikkien tietoon"? Kenen kaikkien? Ellei sitten vaimo itse juoruile kyseisestä asiasta.
Miksi naisesta tehdään taas syyllinen, kun mies puhunut naisen asiat jollekin vieraalle tädille, joka kirjaa ne ylös. Ne asiat jotka mainittiin, olivat miehen tilanteeseen vaikuttamattomia suureksi osaksi, eli ei kuulu edes asiaan. Mies voisi puhua oleellisia, ei epäoleellisia, hänen pitäisi tunnistaa ne.
Ei tässä olla nimenomaan naisesta tekemässä syyllistä, voisi asia olla toisinkin päin. Mistä me täällä tiedämme, mikä on tässä tapauksessa AP:n miehelle oleellista kerrottavaa? Tuskin hän terapeutilleen aikansa ratoksi vaimostaan puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa ei todellakaan puida puolison suhteita! Asiallinen terapeutti pakottaa potilaan tähän hetkeen ja potilaan _omaan_ elämään. Juoruileminen ei ole terapiaa. Potilas puhuu omista asioistaan, miltä hänestä tuntuu, omista peloistaan ym. - ei kenenkään muun. Ohimennen voi jotain mainita, ei muuten, ei ainakaan sillä tavoin, että siitä voi puoliso loukkaantua. Loukkaantuminen osoittaa, ettei terapia ole ollut asiallista. Terapeutti vaihtoon. Tuolla menolla potilas ei kohene ja ala järjestää _omia asioitaan_.
Mulla on sitten todella hyvä terapeutti. Saan vapaasti puida puolisoni menneisyyttä ja suhteita, jos ne aiheuttavat mulle ikävää. Mä saan vapaasti juoruta, että mun äidillä on paniikkihäiriö, että mitenkä mä voisin häntä auttaa. Mä saan puhua lasteni peloista, mieheni mielestäni oudoista tuntemuksista, siskoni aiheettoman vaikeasta onnettomuus-pelosta. Ei niistä kukaan loukkaannu, kun eivät tiedä tietenkään. Ja mä luulen, että mun kummitätinikin käy terapiassa, kun se suree ihme juttuja. "Ei saa puhua niin, että puoliso voi loukkaantua". Höpö höpö. Sehän olis vallan kauheata, kun täytyis sanojaan vahdata, ettei vaan aviomies loukkaannu. Mun terapeutin sallivuus on kohentanut huimasti kaikkea elämässäni ja siinä ohesssa mun hyvinvointi heijastuu läheisiinikin.
Voi lol!Eikö sulla ole omaa elämää. Varmaan menee yhteiskunnan piikkiin tuollainen pölpöttely. Minä maksan oman terapiani, enkä käytä sekuntiakaan toisten ihmisten asioista juoruilemiseen!
Puhut siellä siis vain tiukasti itsestäsi? Ongelmasi ovat kehittyneet ilman ketään ja mitään?
Kyllä. Minun ongelmani ovat minun ongelmiani, ihan minusta riippuvaisia, vääristä ajatusmalleista, oman hermoston herkkyydestä, geeneistä.
Mistä kumpuavat väärät ajatusmallit? Kasvatuksesta, kotoa...Ellet sitten ole todella sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt terapiassa muutamaan otteeseen, ja exästä kerroin kyllä asioita, mutta ne koskivat sen hetkistä tilannetta, eli avioeroamme. Olisi vähän vaikea käydä eroterapiassa jos ei saisi puhua siitä erosta :p
Sen sijaan jos nyt menisin terapiaan, niin ei se kyllä koskisi nykyistä parisuhdettamme, enkä todellakaan kertoisi vaimoni yksityisasioita, tai muita asioita joita hän on minulle luottamuksella kertonut eteenpäin yhtään kenellekään. Kumppanisihan on päästään seonnut jos hän kertoo sinun exkumppaneittesi nimiä myöten terapeutille.
Yleensä terapiassa tosiaan käydään sen takia, että on mielenterveysongelmia. Jos kumppaniin liittyvät asiat vaivaavat mieltä, totta kai niistä puhutaan terapiassa.
Ap:n miestä vaivaa ap:n ex kumppanit ja ap:n omat ongelmat? Ja käy näiden ongelmien takia terapiassa. Luulisi siellä terapiassa liittyvän omia ongelmia ihan jonoksi asti. Vai jääkö omat käsittelemättä, kun voi keskittyä toisen asioihin? Outo terapia.
Tottakai aviopuolison ongelmat vaivaavat toista osapuolta. Avioliitossa, kuten muissakin ihmissuhteissa ongelmat kietoutuvat useinkin juuri ihmisuhteisiin. Ei täällä kukaan voi sanoa, mikä ja miksi saa terapiassa käydä.
Vastaamon tietomurto on valitettava mutta erittäin harvinainen, enkä usko, että taviksia kauaa jaksaa kiinnostaa naapurin mielenterveysongelmat. On tietysti niitäkin, jotka kyyläävät kaiken mahdollisen. Kaikki terapeutit eivät miellytä kaikkia, siksi sitä oikeaa etsitäänkin. Terapeutteja sitoo ehdottomasti sama eettinen vaitiolovelvollisuus kuin lääkäreitäkin.