Lue keskustelun säännöt.
Onko tosiaan ok, että terapiassa kerrotaan muiden salaisuuksia ja luottamuksellisia asioita myös?
Pettynyt
15.04.2021 |
Eli oma mieheni käy terapiassa, etäaikana hän pitää sen kotona ja olen yleensä kuunnellut musiikkia toisessa huoneessa, jotta hän saa rauhan käsitellä omia asioitaan.
Tänään kuitenkin tein koulutöitä ilman kuulokkeita ja kuulin, kuinka hän keskusteli terapeutille minusta omalla nimelläni kaikenlaista aina ex kumppaneiden määrästä minun henkilökohtaisiin syvimpiin salaisuuksiini ja pelkoihini. Tarkoituksena ilmeisesti auttaa minua myöhemmin näissä asioissa.
Koen oloni jollain lailla petetyksi, että asiat jotka olen hänelle todella luottamuksella kertonut, ovat menneet eteenpäin minulle tuntemattomalle henkilölle, jonka asiakas en itse ole. Mieheni sanoi, että terapiassa on tarkoituskin kertoa aivan kaikki joka itseä vaivaa jolloin hän vain teki oikein ja näin ollen hän ei ole rikkonut luottamusta meidän välillämme. Onko se tosiaan näin ja minun ei vain olisi kuullut kuulla, että yksityisasioistani puhutaan?
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroin terapeutilleni siitä, kuinka ystäväni petti aviomiestään. Kerroin myös toisen ystävän lapsen sairaudesta. Miksi? Koska molemmat ystäväni tukeutuivat elämäntilanteissaan minuun, ja olettivat että kuuntelen loputtomasti, ymmärrän ja autan. Siinä vaiheessa, kun puhelimeni oli yöllä täyttynyt viesteistä joissa toinen pohti, miten salata seuraava tapaaminen ja miten minä voisin toimia alibina, oli minulle aika raskasta.
Ei kiinnostanut siitä tilanteessa enää yhtään, että puhun toisten henkilökohtaisista asioista jollekin, jolla on vaitiolovelvollisuus kuitenkin. Tarkoitus oli parantaa MINUN oloani.
Mutta tiesikö terapeuttisi näiden henkilöiden koko nimet, ammatit, opinnot, oli tavannut heidät hlökohtaisesti jne? Ymmärrän pointin, että on raskasta kuunnella muiden ongelmia, mutta minusta voisi myös omaa kumppaniaan ja tämän salaisuuksia suojella. Tai edes kysyä etukäteen, miten voisi kertoa asioista, loukkaamatta minun yksityisyyttäni.
Etunimet ja ammatit kyllä (ovat sellaisissa töissä että valtaväestö voisi pitää moraaliaan korkeampanakin). Edelleen kyse oli kuitenkin minusta.
No etunimistä ja ammateista ei selviä oikein mitään. Anna autonkuljettajia voisi olla 100 suomessa. Ehkä minua eniten häiritsee se, miten yksityiskohtaisesti hän kertoi minun asioistani nimellä, niin että me olemme tavanneet, ilman että itse saan osallistua keskusteluun ja päättää sitä mitä kerrotaan. En koe, että haluaisin enää ns. jakaa miehelleni syvimpiä ajatuksiani, koska nyt tiedän, että ne eivät jää vain meidän kahden välillemme. Olisi myös eri asia, jos kävisin itse terapiassa, saisin neuvoja omiin ongelmiini ja maksaisin siitä. Nyt tästä ei jää itselleni käteen kuin petetty fiilis ja luottamusongelmat. JA ymmärrän, että terapeuteilla on vaitiolovelvollisuus, mutta tuntuu silti pahalta, koska en olisi itse kertonut noita asioita kenellekään muulle.
Etko sinä nyt siis mitenkään ymmärrä, että sinulla ei ole oikeutta kuunnella kenenkään, ei edes miehesi hlökohtaista terapiaa? Miten et voi sellaista snaijata? Koeta nyt tajuta, että kuunnellessasi salaa, teit vakavan mokan. Eikö tämä nyt mitenkään uppoa päähäsi? SINÄ teit pahasti väärin. Mariset vain, kuinka vaikeaa oli kuunnella miehesi YKSITYIS-terapiaa. Totta kai se oli vaikeaa. Jaksat vaan jankuttaa, kuinka yksityisyytesi on murentunut. Miksi et myönnä tehneesi väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipäätänsä ihmetyttää, miksi verovaroin tuetaan tuollaisista asioista lässyttämistä. Kela-terapioita pitäisi lyhentää rajusti. Kognitiivinen manuaali käteen ja tiivis tietopaketti mielenterveyden häiriöistä harjoituksineen ja that's it.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin jos AP loukkaantui. En itsekään haluaisi juoruilevaa puolisoa tai ystäviä. Kumppanilla pitää olla sen verran hyvä tilannetaju ja kommunikointitaidot että kykenee keskustelemaan suoraan sen henkilön kanssa jota asia koskee. Ja jos on välttämättä tarve keskustella ulkopuolisen kanssa, sävyn olisi oltava sellainen ettei haittaisi vaikka henkilö josta puhutaan, olisi itsekin paikalla.
Sävy saa vapaasti olla millainen hyvänsä. Jos AP:n mies olisi halunnut vaimonsa paikalle, olisi hän niin tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa ei todellakaan puida puolison suhteita! Asiallinen terapeutti pakottaa potilaan tähän hetkeen ja potilaan _omaan_ elämään. Juoruileminen ei ole terapiaa. Potilas puhuu omista asioistaan, miltä hänestä tuntuu, omista peloistaan ym. - ei kenenkään muun. Ohimennen voi jotain mainita, ei muuten, ei ainakaan sillä tavoin, että siitä voi puoliso loukkaantua. Loukkaantuminen osoittaa, ettei terapia ole ollut asiallista. Terapeutti vaihtoon. Tuolla menolla potilas ei kohene ja ala järjestää _omia asioitaan_.
Mulla on sitten todella hyvä terapeutti. Saan vapaasti puida puolisoni menneisyyttä ja suhteita, jos ne aiheuttavat mulle ikävää. Mä saan vapaasti juoruta, että mun äidillä on paniikkihäiriö, että mitenkä mä voisin häntä auttaa. Mä saan puhua lasteni peloista, mieheni mielestäni oudoista tuntemuksista, siskoni aiheettoman vaikeasta onnettomuus-pelosta. Ei niistä kukaan loukkaannu, kun eivät tiedä tietenkään. Ja mä luulen, että mun kummitätinikin käy terapiassa, kun se suree ihme juttuja. "Ei saa puhua niin, että puoliso voi loukkaantua". Höpö höpö. Sehän olis vallan kauheata, kun täytyis sanojaan vahdata, ettei vaan aviomies loukkaannu. Mun terapeutin sallivuus on kohentanut huimasti kaikkea elämässäni ja siinä ohesssa mun hyvinvointi heijastuu läheisiinikin.
Voi lol!Eikö sulla ole omaa elämää. Varmaan menee yhteiskunnan piikkiin tuollainen pölpöttely. Minä maksan oman terapiani, enkä käytä sekuntiakaan toisten ihmisten asioista juoruilemiseen!
Puhut siellä siis vain tiukasti itsestäsi? Ongelmasi ovat kehittyneet ilman ketään ja mitään?
Kyllä. Minun ongelmani ovat minun ongelmiani, ihan minusta riippuvaisia, vääristä ajatusmalleista, oman hermoston herkkyydestä, geeneistä.
Mistä kumpuavat väärät ajatusmallit? Kasvatuksesta, kotoa...Ellet sitten ole todella sairas.
Kyllä ne *kumpuavat* ihan minun omasta päästäni! - Vai aletaan täällä haukkua nimettömiäkin omaisia! Röyhkeys huipussaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrä nyt, että sinä et voi miehesi puolesta päättää, mikä on terapian kannalta olennaista.
Sinä olet tehnyt mielestäni paljon törkeämmän rikkomuksen jäädessäsi kuuntelemaan terapiasessiota.
Ymmärrä sinä itse, että jos mies istuu terapiassa omassa kodissamme ja olen viereisessä huoneessa ja kuulen nimeni toistuvasti, haluan kuunnella. Minusta on epämiellyttävä ajatus, että vaan koska 'terapia' niin mies saa puhua minunkin asiani läpi. Asiat toki voivat olla terapian kannalta olennaisia, jos ne vaivaavat miehen mieltä, mutta niistä ei tarvitse puhua niin, että se rikkoo minun yksityisyyteni täysin. Ei terapia voi olla 'free pass' kertoa muiden salaisuudet ja kipukohdat eteenpäin oman hyvinvoinnin takia. Tällöin minun täytyy tehdä ratkaisu, joko annan mieheni kertoa kaiken tarapiassa jolloin itse en enää kerro hänelle asioitani eteenpäin, koska en halua hänen keskustelevan niistä terapeuttinsa kanssa, joka taas vie minulta sen tunteen että voin puhua miehelleni aivan kaikesta. Tai sitten eroan.
"Kun kuulen nimeni toistuvasti, haluan kuunnella...". Miehesi terapiassa sinä olet ilmeisesti oleellinen osa hänen ongelmiaan. Mutta sinä tiesit, että miehelläsi on meneillään YKSILÖterapia, ja halusit silti kuunnella, on luottamuksellisen terapiasuhteen rikkomista, käänsit miten päin asiaa tahansa. JOS olisit ajatellut vähääkään miestäsi, olisit ollut kuuntelematta, etkä siten olisi lapsellisesti loukkaantunut. Se, että "tulipa totuus ilmi", on sinulle ihan oikein. Korvat höristellen sorruit ala-arvoiseen kyttäämiseen. Kuulut ilmeisesti niihin naisiin, jotka selaavat kumppaninsa puhelimet, netit sun muut. Todennäköisesti oma epävarmuutesi on miehellesi iso ongelma. Tahdot hallita vaikka väkisin parisuhdettanne. Ei tuollaisessa liitossa voi toinen edes hengittää kunnolla. Jos kuuntelet salaa, joudut elämään sen tosiasian kanssa, että kenties sinusta puhutaan jotain, mitä et itse hyväksy. Terapeutti ohjaa kyllä rajat, jos mennään täysin asioiden ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapia ei toimi jos on kiellettyjä aiheita. Sen takia terapeutilla on vaitiolovelvollisuus.
Huuhaatahan koko terapia on, vaitiolovelvollisuus joutaisi poistaa, mutta ei tietenkään valheitakaaan saisi sallia. Nykymuodossa homma on lässytystä. -
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa ei todellakaan puida puolison suhteita! Asiallinen terapeutti pakottaa potilaan tähän hetkeen ja potilaan _omaan_ elämään. Juoruileminen ei ole terapiaa. Potilas puhuu omista asioistaan, miltä hänestä tuntuu, omista peloistaan ym. - ei kenenkään muun. Ohimennen voi jotain mainita, ei muuten, ei ainakaan sillä tavoin, että siitä voi puoliso loukkaantua. Loukkaantuminen osoittaa, ettei terapia ole ollut asiallista. Terapeutti vaihtoon. Tuolla menolla potilas ei kohene ja ala järjestää _omia asioitaan_.
Terapiassa puidaan todella paljon ihmissuhteita. Tottakai potilas puhuu omista asioistaan, mutta eikö oma puoliso kuulu näihin? Ei terapiasta tulisi yhtään mitään, jos potilaan pitäisi jatkuvasti miettiä, mistä sanoista joku läheinen loukkaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tottakai, harvan terapoita at asiat ovat muista irrallaan. Sääliksi käy miestäsi, kun hän luotti sinuun niin paljon ettei pyytänyt sua poistumaan ja sit sä salakuuntelet. Ei ihme, että sä nouset terapiassa esiin 😔
Vierailija kirjoitti:
Tottakai niistä puhutaan. Mutta ei hätää. Terapeutilla on vaitiolovelvollisuus ja sen kirjoittamat muistiinpanot on salaisia. ne näkyy korkeintaan sinun miehesi Omakannassa. Ellei sitten joku hakkeri iske ja levitä niitä.
Ei ne ole omakannassa, hakkeri saa sieltä korkeintaan rokotetiedot ja labratulokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän miehestäni kaiken ja hän minusta, joten nyt kun tein koulutöitä toisessa huoneessa en odottanut edes kuulevani mitään. Kun kuitenkin kuulin toistuvasti oman nimeni, luonnollisesti kiinnostuin. Seuraavaksi kuulin miten hän selittää todella yksityiskohtaisesti minun elämästäni asioita, joista olen kertonut pelkästään hänelle. Tämä tuntui minusta todella ikävältä, sillä haluaisin itse saada valita ketkä tietävät näitä asioita (nimellä varsinkin) minusta. Olisi eri asia jos en olisi esim. tavannut hänen terapeuttiaan (olin mukana ensimmäisellä kerralla) ja hän ei tietäisi nimeäni. Nyt koen oman yksityisyyteni menneen rikki, koska minä en ole asiakas ja minä en saa neuvoja noihin omiin asioihini.
Ei hän niistä puhuisi, jos ne ei häntä vaivaisi tai hänen ongelmaansa liittyisi. Mene itse terapiaan, jos ne nyt on niin synkkiä asioita, että edes terapeutille ei saa kertoa.
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia ei toimi jos on kiellettyjä aiheita. Sen takia terapeutilla on vaitiolovelvollisuus.
Huuhaatahan koko terapia on, vaitiolovelvollisuus joutaisi poistaa, mutta ei tietenkään valheitakaaan saisi sallia. Nykymuodossa homma on lässytystä. -
Suomessa on tällä hetkellä huutava pula terapeuteista ja se kertoo siitä, että terapiasta apua saavia on paljon. Terapian on, että terapeutti on objektiivinen ja kykenee siten toimimaan ihmisen sisäisten "sotkujen" selvittäjänä. Läheinen ei voi olla läheiselleen terapeutti, koska hän suhtautuu kuulemaansa subjektiivisesti ja "menee mukaan" potilaan ongelmiin. Vaitolovelvollisuus koskee kaikkia sote-ammattilaisia, myös esim. ravintoterapeutteja ja fysioterapeutteja, hammaslääkäreitä, lähihoitajia jne. Jos potilas valehtelee, sillä lienee hänelle jokin motiivi. Terapeutti ei ole tuomari. Potilas ei valalla joudu vannomaan, että kaikki, lapsuusmuistot ja muut ovat totta. Mutta terapeutti on koulutettu kuulemaan epäloogisuudet, ettei valehtelemalla potilas tee kuin hallaa itselleen. Sinä saat rauhassa olla sitä mieltä, että terapia on lässytystä. Mielipiteelläsi ei ole vähäisintäkään merkitystä niille, jotka terapiassa saavat avun. Ja MEITÄ avunsaajia on todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myöhemmin kaikki saa lukea miehesi kertomat jutut netistä. Onko kivaa?
Olisiko terapiakäytäntöjä syytä muuttaa niin, ettei henkilökohtaisia asioita kirjata ylös? Aika hurjaahan se hakkereiden ja tietotekniikan maailmassa on. On varmasti monia, jotka eivät tietosuojan takia menehoitamaan psyykettään tai muita arkaluonteisia asioita, tai puhu asioista, joista pitäisi puhua.
Jos mies on niin mimosamainen, että ei kestä arkaluontoisten salaisuuksiesi kuulemista ilman terapeutin tukea, ei hänelle kannata avautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sen väliä, mitä terapeutille kertoo?
Terapeutti on vaitiolovelvollinen.Tottahan terapaissa kaivetaan niitä asioita, jotka mielessä kaihertaa ja jotka ongelmia ovat.
Jokaisella miehellä on jotain vaikeita asiota naisten kanssa, sekä exän että nykyisen kumppanin / vaimon kanssa.
Miehen on helpompi puhua niistä täysin oudolle ihmiselle, kuin jollekin tutulle tai kaverilleen,
Viimeiseksi hän syvimmistä ongelmistaan suoraan vaimolleen puhuu.
Ja tätä voi jokaine vaimo mielessään miettiä, miksi mies ei juuri hänelle puhu niistä syvimmistä jutuistaan.
Pistää miettimän, että millainen se kumppanuus / aviosuhde loppujen lopuksi on.
Voi pistää miettimään myös sitä, mitä on itse tehnyt mahdollisesti väärin. Tai olisiko nainen itse voinut joissakin asioissa toimia toisin, kuin on toiminut.
Tämä on muuten saattaa olla aivan totta.
Kaikkein viimeisimmäksimies haluaa näyttää heikkountensa ja avuttomuutensa omalle vaimolleen ja lapsillileen.
Miehet ovat edelleen perheessä osin oman lapsuuselämänsä kasvatteja, jotka ovat tottuneet siihen, että isä on aina vahva.Isä ratkaisee onglelmat perheessä. Isä rakentaa mun kanssa legoilla, korjaa mun pyörän, vie mut harkkoihin olivatpa ne harkat sitten kitaransoittoa, jääkiekkoa, uintia, jalkapalloa tai mitä muuta tahansa. Isä korjaa mökillä kaiken, isä tietää, isä osaa.
Näin monet pojat ovat pitkään kasvaneet eli siis ottaneet mallin omaan miehisyyteensä omasta isästään. Ja kodistaan.
Näin he myös olettavat, että myös omassa perheessä heidän on aina oltava se, joka kestää ja jaksaa ja osaa ja joka on rauhallinen ja asioiden selvittäjä, tapahtuipa mitä tahansa.
Toisin kuin moni edes käsittää, miehet salaavat perheeltään monia asioita. Jos töissä on raskasta eivät he sitä suoraan kerro. Jos vaimo on nalkuttava toisinaan ja useinmiten vain ivaa ja haukkuu ja arvostelee miestään, mies ei nouse vaimoaan vastaan. Hän useinmiten pakenee riitoja joko sinne "kuuluisaan" autotalliin, tai salille tai lenkille, tai lähtee noin vain autolla ajelemaan, että mieli rauhoittuu.
Minä henkilökohtaisesti nostan hattua korkealle suomalaisille miehille. He hakevat aina jotain muuta purkautmistietä omille vaikeuksilleen, kuin oma vaimo tai oma perhe, Ikävä kyllä niitäkin miehiä on, joilla on alhaisempi ärsytyskynnys. kestävyys nalkutukselle ja perheen vaikeuksille. Tämä näkyy suomalaistn miesten kotiväkivalta tilastoissa.
Asiat eivät koskaan ole yksinkertaisia ja suoraviivaisia:Joskus aivan väärät kumppanit menevät yhteen vain pelkän hetken huuman takia ja lapsi tehdään. Ja niin edelleen.
Olkoonpa miten on, mutta perusjuttu on kuitenkin se, vielä näinäkin päivinä, että perheessä äiti ja se nainen, loppujen määrää kaiken perheen pääasiallisen elämän, sen aikataulut ja elämän järjestyksen,
Syitä siihen on monia mutta näin se vaan on. Monelle nuorelle perheenisälle on aivan selvää että vaimo määrää perheen elämän kulun, koska niinhän äitikin aina teki kotona.
Tiedostava lukija käsittää heti mikä on kommentini ydin.
Minulle tuli mieleen, että kun tämä oman avuttomuuden peittely on niin tärkeää, niin tässä tilanteessa (kun mahdollista, että kumppani kumminkin kuulee, ja terapiassakäynti "heikkouden" osoitus) voi olla, että tulee houkutus puhua vain vaimon ongelmista, että ei mulla muuta.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin jos AP loukkaantui. En itsekään haluaisi juoruilevaa puolisoa tai ystäviä. Kumppanilla pitää olla sen verran hyvä tilannetaju ja kommunikointitaidot että kykenee keskustelemaan suoraan sen henkilön kanssa jota asia koskee. Ja jos on välttämättä tarve keskustella ulkopuolisen kanssa, sävyn olisi oltava sellainen ettei haittaisi vaikka henkilö josta puhutaan, olisi itsekin paikalla.
AP:n miehellä on todella hyvä tilannetaju. Hän hakee apua ammattilaiselta, jonka kanssa ei tarvitse jokaista sanaansa sensuroida. Ei kukaan!!, ei yksikään, ei edes se terapeutti voi määrätä, että potilaan puheen sävyn täytyy olla ketään loukkaamaton. Pariterapiassakaan, johon hakeudutaan esim. avioeroa puidessa, ei välttämättä sanoja säästellä. AP:n mies ei todennäköisesti kykene parisuhteestaan puolisonsa kanssa keskustelemaan, vaimo kun ottaa itseensä ja loukkaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myöhemmin kaikki saa lukea miehesi kertomat jutut netistä. Onko kivaa?
Olisiko terapiakäytäntöjä syytä muuttaa niin, ettei henkilökohtaisia asioita kirjata ylös? Aika hurjaahan se hakkereiden ja tietotekniikan maailmassa on. On varmasti monia, jotka eivät tietosuojan takia menehoitamaan psyykettään tai muita arkaluonteisia asioita, tai puhu asioista, joista pitäisi puhua.
Psykiatrian puolella kirjataan, jos kirjataan, hyvin vaitonaisesti asioita. Olen käynyt terapiassa vuoden, eikä Omakantaan tai muuallekaan ole kirjattu yhtään mitään, ei edes hoitosuhdetta. Mulla on tosin yksityinen terapeutti. Julkisen ravintoterapeuttikaan ei ole minusta Omakantaan kirjannut mitään muuta kuin, että lähete on vastaanotettu. Sen sijaan yksityinen gyneni on kirjannut aivan kaiken Omakantaan, vaan eipä näytä kukaan käyneen niitä tsiikaamassa. Jokaisesta tietojen katselijasta jää Omakantaan tieto, ja jos ko. lukija ei liity mitenkään asiaan, hän syyllistyy erittäin vakavaan rikokseen, jonka seurauksena hän on vailla työtä. Ja kyllä, hurjaa on hakkereiden uhatessa. Se riski sisältyy nykyään kaikkeen ihmisen toimintaan digi-maailmassa. Mutta avun tarpeisen on pakko hyväksyä se riski.
Sielunhoitoterapiassa ,hengellinen ,ei tule kysymykseenkään että luottamuksellisia asioita levitellään mihinkään eteenpäin.
Yleinen tapa pitäisikin olla ihmisten välillä.
En ole lukenut kun muutamia kommentteja tässä aiheessa.
Se unohdetaan nykyään että terapia voi olla vain lyhytaikaisesti hyvä. Mutta pidempiaikainen vatkaaminen ei vie elämää eteenpäin. Kyse kuitenkin pseudotieteestä, pitkällä psykoterapialla ei ole tieteellisesti todennettuja hyötyjä. Päinvastoin on huomattu siitä olevan haittaa että jäädään menneeseen vatvomaan vuosiksi. Hyvä business.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on niin mimosamainen, että ei kestä arkaluontoisten salaisuuksiesi kuulemista ilman terapeutin tukea, ei hänelle kannata avautua.
Todennäköisesti mies kyllä kestää salaisuuksien kuuntelemisen, mutta ei voi keskustella niistä vaimonsa kanssa. Vaimo kun ottaa nokkiinsa ja suuttuu. AP:n kannattaa tosiaan olla salaisuuksistaan vaiti, jos arvelee niiden loukkaavan miestä.; ehkä silloin miehellä ei olisi tarvetta terapiaan. Tässä vaimo ulisee heikkoina hetkinään miehensä niskaan vaikeita asioita. Mies ehkä haluaisi auttaa, mutta ei tiedä miten. Siinä voi terapeutti sitten ulkopuolisena auttaa miestä pohtimaan, miten. Tai sitten mies tarvitsee terapiaa vain itsensä takia. Oli miten oli, hyvä kun saa apua.
Ymmärrän hyvin jos AP loukkaantui. En itsekään haluaisi juoruilevaa puolisoa tai ystäviä. Kumppanilla pitää olla sen verran hyvä tilannetaju ja kommunikointitaidot että kykenee keskustelemaan suoraan sen henkilön kanssa jota asia koskee. Ja jos on välttämättä tarve keskustella ulkopuolisen kanssa, sävyn olisi oltava sellainen ettei haittaisi vaikka henkilö josta puhutaan, olisi itsekin paikalla.