mies suuttui kun en lainannut rahaa
Tilanne seuraava:
Vuosien parisuhde, asutaan yhdessä. Aiemmin yhteiset rahat --> väärinkäytösten ja ylivelkaantumisen takia nykyään omat. Mies käyttää kaiken rahansa, minä koitan säästää. Miehellä myös takana työttömyysjaksoja omasta halusta (tyytymättömyyttä työpaikkoihin joita vaihteli vuodenvaihteessa aika useasti), minä olen ollut säännöllisesti vakitöissä jo vuosia.
Miehellä on auto. Minun työni on kävelymatkan päässä ja en tarvitse autoa. Mies myöskin maksaa kaiken autoon liittyvän, minä maksan autopaikan ja enemmän muita laskuja = pääsen sitten kerran viikossa kauppaan kyydillä ja näin se menee aika tasan.
Auto on nyt ilmeisesti hajoamassa ja mies koittaa vihjailla ja manipuloida että maksaisin n. 900 euron korjauksen. Hän on aiemmin lainannut minulta tuhansia euroja eikä ole koskaan maksanut takaisin. Hänellä on ilmeisesti peliongelman kanssa edelleen vaikeuksia ja lainailee myös perheeltään rahaa (luulee etten tiedä). Nyt hän selkeästi heittäytyy marttyyriksi kun en tarjoudu maksamaan säästämistäni rahoista auton korjausta.
Tilanne ahdistaa minua. Olen selviytynyt itse vuosikausien velkakierteestä vastikään ja vaivalla säästänyt rahaa. Mies kysyi eilen paljon minulla on säästössä ja sanoin noin-summan eli hän tietää että minulla olisi varaa maksaa se auton korjaus (Tosin ei paljoa jäisi sitten säästöön).
Olenko hirveä ihminen jos en lainaa rahaa korjaukseen vaan mies joutuu itse ottamaan vastuun tilanteesta? Ei auto hänen takiaan hajonnut mutta jotenkin ajattelen että auton omistajana pitäisi myös tajuta varautua tälläisiin tilanteisiin säästämällä jne. Ihan super huono omatunto ja pelkään, että kohta olen tyhjentämässä rahastojani ja lainaamassa hänelle rahat - joita en 99% varmuudella tulisi koskaan näkemään.
Kommentit (422)
No, nyt ainakin tiedät, ettei mies rakastanut sinua oikeasti vaan halusi vain hyötyä. Saattaa olla joku toinen nainenkin, jonka luokse muuttaa. Nyt vaan vihan voimalla riuhtaiset itsesi irti, kyllä selviät ja löydät jonkun, joka arvostaa sinua!
Vierailija kirjoitti:
Joku oli tosiaan tuolla minua esittänyt ja sanonut että' palattiin yhteen joka ei pidä paikkaansa. Pahoittelut, etten ole jaksanut tulla tänne esimerkiksi eilen mitään kertoilemaan! Oli tunteet aivan järkyttävän pinnassa ja piti selviytyä töistä ja muutamasta muusta tärkeästä jutusta. Kun yritin ajatella tätä asiaa enemmän, herkistyin niin kovasti ettei toiminnasta tullut mitään.
Tilanne eteni miehen lähdön jälkeen niin, että soittelin äidille ja kerroin asiasta muutamalle muullekkin läheiselle. Mies tuli sitten kotiin ja oli saanut tunteita vähän rauhoiteltua. Oli itsekin lopulta sitä mieltä ainakin puheen tasolla että parempi tämä loppujen lopuksi varmaan on näin. Tuskimpa hänelläkään on tässä mukavaa ollut aina, tai en jaksa uskoa että toistuvan pettymyksen tuottaminen toisellekkaan helppoa on.
Olo on ollut itkuinen ja jotenkin tuo miehen hyvä suhtautuminen on tehnyt tästä vielä vaikeampaa. Tiedän että en voi pyörtää päätöstä vaikka tuntuisi miten pahalta ja itsensä syyllistäminen on ollut tässä teemana. Tuntuu pahalta etten enää halua antaa uutta mahdollisuutta ja mitä jos se olisi juuri tämä kerta kun asiat selviytyy jne. Ja että minun oman pahan olon takia heitän näin pitkän suhteen roskakoriin, satutan miestä jne. Vaikka onhan hän satuttanut minuakin vaikka miten paljon. Hassua miten pystyy kääntämään päässään omasta itsestä huolehtimisen tälläiseksi syyllisyydeksi :)
Nytkin alkaa itkettää ihan hulluna kun koitan kirjoittaa tätä mutta: mies on siis saanut kaksi asuntotarjousta ja näillä näkymin pystyy muuttamaan pois vappuna. Olo on aivan käsittämättömän hirveä ja tunteet heittelee tuskasta varovaiseen toiveikkuuteen. Tuntuu uskomattomalta että hain täältä palstalta apua vaan tiukkana olemiseen rahojeni suhteen ja yhtäkkiä ei ole enää mitään parisuhdetta missä olla tiukkana. Miten voikin yksi keskustelupalsta ja tuntemattomien tuki saada elämän viikossa aivan päälaelleen!! Aivan täysin käsittämätön juttu. Minulla on selkeästi paljon tekemistä itseni kanssa, varsinkin etten joudu enää tälläisiin tilanteisiin jossa minusta koitetaan hyötyä. Tämän eron ottaminen kaikessa kipeydessää on kuitenkin ensimmäinen merkki siitä, että kyllä se rakkaus omaa hyvinvointia kohtaan on alkanut kytemään.
Niille ketkä tätä ketjua on lueskellut, ollut mukana tässä ihan hullunkurisessa matkassa ja antanut kullanarvoisia neuvoja; olette uskomattomia ihmisiä! Ette voi käsittää miten paljon pieni, muutaman minuutin kirjoittelu tuntemattomalle ihmiselle on elämää mullistanut. Olette enkeleitä kaikki. Pelastitte yhden naisen elämän. Toivottavasti joku joskus samassa tilanteessa painiva löytää tämän vaikka googlella ja saa samanlaista voimaa muuttaa asioita kuin minä.
Tulen vielä kuittaamaan jos vaan muistan mitenkään kun mies on muuttanut pois, tai ei sitä tiedä jos jaksaisi joskus tänne tulla kommentoimaan miten elämä on mennyt eteenpäin. Olen kirjoitellut itselle päiväkirjan omaisesti jo jonkin aikaa blogia, siellä on kyllä aika rankkoja tekstejä pahimmista henkisistä väkivallan ajoista mutta en tiedä olisikohan kellään kiinnostusta lukea miten tässä iässä harjoitellaan sinkkuna olemista ja seurata tarinaani eteenpäin? Täytyy pohtia, tämä kirjoittaminen on ollut niin hullun voimaannuttavaa että tekisi mieli jatkaa sitä vaikka näitä höpinöitä ei kukaan lukisikaan enää :)
Vielä kerran, KIITOS. Juuri sinulle joka luet tätä missä ikinä oletkaan.
- AP
Laita linkki blogiin, sinnehän voi sit kans (ehkä) laittaa kommenttia sulle :)
Tosi paljon voimia ja tsemppiä! Tilanne rauhoittuu kun mies muuttaa pois ja ajatukset selkenee. Älä ole tekemisissä sen jälkeen. Miehellä alkaa mielistelyvaihe ja osaa käyttäytyä hurmaavasti, kun olet saanut omaa voimaa ja itsenäisyyttä. Se on se loputon kehä, mitä näissä suhteissa pyöritään. Käy vaikka terapeutille juttelemassa muutama kerta, jos kaipaat itsetunnon vahvistamiseen tukea. Pidä itsestäsi hyvää huolta :)
Ap, teit todennäköisesti yhden elämäsi tärkeimmistä ja parhaimmista päätöksistä. Nyt rakennat oman uuden elämäsi ja annat itsellesi aikaa toipua ja päästä surusta yli. Kesä tulee, nauti sinkkuudesta, nauti sen tuomasta rauhasta ja mahdollisuuksista. Löydä itsesi ja anna itsesi vahvistua. Uusi rakkaus tulee kun on sen aika.
Hienoa ap, että palasit vielä kertomaan kuulumiset tänne. Kaikkea hyvää sinulle, olet rohkea! Minä ainakin jaksaisin jatkossakin lukea lisää mitä sinulle kuuluu. Kirjoitat hyvää ja sujuvaa tekstiä, kyllä sitä jaksaa lukea ja ihan mielellään. Tästä ketjusta voi moni muukin samankaltaisessa elämäntilanteessa oleva saada kipinän muuttaa elämäänsä parempaan suuntaa.
Voimahalaukset ja aurinkoisia kevätpäiviä!
Teit ap elämäsi parhaan päätöksen. Se tekee kipeää, mutta jo kohta helpottaa. Kun mies muuttaa (hienoa että hän lähtee asunnosta), sinun on helpompi hengittää.
Kiitos, että tulit kertomaan miten menee. Kaikkea hyvää. Ero tuntuu hirveältä, mutta se tunne antaa kyllä periksi viimeistään reilun vuoden päästä.
Ja vinkkinä ei kannata nyt heti perään uutta miestä katselle, koeta parannella itsesi ensin ja mieti sitten rauhallisesti mitä mieheltä tarvitset. Ettet ota enää uutta samanlaista, meillä kun on taipumus toistaa omia virheitämme.
Luettavaa kohtalotoverille.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3876335/laheisriippuvuudesta-eroon
Voi Ap. Rohkean askelen otit itsesi hyvinvoinnin tiellä. Varmasti tulee vielä takapakkeja, epäilyksiä ja muita mutkia matkan varrella, mutta yritä säilyttää usko itseesi. Olet tärkeä ihminen ja riität juuri sellaisena kuin sinä olet. Ollaksesi rakkauden arvoinen sinun ei tarvitse maksaa siitä tai olla toiselle mieliksi itsesi kustannuksella. Muista rakastaa itseäsi ja pitää huolta omasta hyvinvoinnistasi. Tsemppiä jatkoon!
Tsemppiä ap! Ansaitset tasa-arvoisen, rakastavan parisuhteen.
Nämä asiat ovat varmasti eläneet mielesi pohjalla, se sai sinut kirjoittamaan tänne. Me läheisriippuvaiset ollaan tosi taitavia piilottamaan tunteita itseltämme, mutta jonkun reitin ne aina löytävät päästäkseen esiin.
Ota kaikki kunnia tilanteen muuttamisesta itsellesi. Aavistit, että tilanne miehen kanssa on taas syöksymässä pahempaan ja lähdit kaikin keinoin vahvistamaan omaa tilannettasi.
Ehdottomasti oikea ratkaisu! Kuuluisi filosofian tohtori, psykologi Phillip McGraw on sanonut että edeltävät vuodet ennustavat tulevien vuosien käytöksen. On siis turha takertua siihen alkuajan ihanuuteen, kun monta viimeisintä vuotta ovat olleet huonoja, annettuja lupauksia ei pidetä, ja näin tulisi jatkumaankin. Moni ihminen tekee 3-vuorotyötä, mutta pystyy silti järjestämään aikaa päästäkseen esim. AA-kerhoon tai muuhun riippuvaisten vertaiskerhoon; jos haluaa niin keinot löytyy, muu on vain tekosyytä.
Onneksi miehelle on pian asunto tarjolla ja pääset aloittamaan toipumisen. Viikko viikolta se helpottaa, ja samalla ratkaisun järkevyyden epäily vähenee ja lopulta häviää. Älä syyllistä itseäsi, olet mennyt up and beyond suhteen ja miehen takia, ja kaikki ihan turhaan. No ainakin hyvän oppiläksyn sait.
Hyvä Ap!
Ihan pienenä vinkkinä vaihda vielä tunnuslukuja ja päivitä asioita. Oma exä hankki ihan virallisen avioeron jälkeen mm puhelinliittymän minun nimelläni koska ei ollut omia luottotietoja. Aikaisemmin kertoi ihan pokkana väärentäneensä minun allekirjoituksen takaukseen auton ostoa varten, ties mitä muuta tehnyt.
Nykyisen miehen kanssa tulee 23 vuotta täyteen, erilliset rahat mutta tasataan maksuja sopivaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tosi paljon voimia ja tsemppiä! Tilanne rauhoittuu kun mies muuttaa pois ja ajatukset selkenee. Älä ole tekemisissä sen jälkeen. Miehellä alkaa mielistelyvaihe ja osaa käyttäytyä hurmaavasti, kun olet saanut omaa voimaa ja itsenäisyyttä. Se on se loputon kehä, mitä näissä suhteissa pyöritään. Käy vaikka terapeutille juttelemassa muutama kerta, jos kaipaat itsetunnon vahvistamiseen tukea. Pidä itsestäsi hyvää huolta :)
Muista tosiaan tämä!
Mies aivan varmasti tulee esittämään muuttuneensa. On hurmaava ja kohtelias. Ja ai vitsi miten helppo siihen olisi langeta. Toinen vaihtoehto on se, että nyt kun miehen pitäisi alkaa oikeasti tehdä töitä itsensä tai sinun eteen, niin eipä se huvitakaan, vaan hän tosiaan antaa vaan asioiden olla.
Mutta jos edes harkitset miehen ottamista takaisin elämääsi, niin laita siihen selkeitä merkkipaaluja. Esimerkiksi jokainen lainaamansa penni pitää olla takaisin maksettuna ennen kuin edes harkitset. Ja ei, se ei ole julmaa tai mitään, vaan mies osoittaisi edes jonkinlaista selkärankaa, jos hoitaisi velkansa sinulle.
Harvinainen AP, kertoi kuinka homma eteni. Olisi kiva kuulla sinusta vielä kun muutto toteutuu. Muista, hän ei ole maailman ainoa mies. Voit tutustua vielä kivoihin tyyppeihin. Olet oma rakas itsesi, myös sinkkuna.
Jäi mietityttämään, miten mies sai noin nopeasti kaksi asuntotarjousta, jos luottotiedot menneet?
En lainaisi, menee vain pelaamiseen
Vierailija kirjoitti:
Jäi mietityttämään, miten mies sai noin nopeasti kaksi asuntotarjousta, jos luottotiedot menneet?
Itseasiassa tätä mietin itsekin. Tosin on erittäin hyvä puhumaan ja vakituinen työpaikka kuitenkin löytyy että ehkä on sattunut mukavat vuokranantajat.
AP täällä hei! Viikko eropäätöksestä takana ja huhhuh. Mies on nyt ilmeisesti tämän viikon perjantaina muuttamassa veks tuosta minun asunnosta. Edelleen tunnelma on rauhallinen ja tuntuu ettei tavallaan "mikään ole muuttunut" eli jutellaan entiseen malliin, toki aiheina vilahtaa usein sitten huonekalujen hankinta ja muutto ylipäätään jne. Yhdessä ei tosin sitä vähääkään puuhailla mitä ennen mutta se olisikin ehkä hitusen omituista.
Alkushokkia lukuunottamatta on mennyt tosi hyvin ja ei ole itkettänyt lainkaan. Lähinnä suhtautunut rauhallisesti ja odottavasti tähän muutokseen ja innoissaan miettinyt omaa tulevaa vuotta. KUNNES TÄNÄÄN. Heti aamusta oli vähän tukala olo ja aloin sentimentaalisesti miettiä miten tämä oli viimeinen maanantai saman katon alla jne. Sovittiin äsken miehen kanssa, että ostan häneltä muutaman pienen jutun ja hän sitten pohdiskeli siinä että miten noitten huonekalujen kanssa kannattaisi tehdä kun rahaa ei ole juurikaan niitä ostella jne. Hän oli silti toiveikkaan oloinen ja sanoi että eiköhän jotain saa riivittyä kasaan. Tuntuu että sydän särkyy tuhanteen osaan ja minua ahdistaa niin paljon kun jään itse hyvillä mielin valmiiseen kotiin (toki viime kesän eron jälkeen minulla ei ollut edes sänkyä ja olen pala palalta ostanut tuonne kaiken itse) ja mies joutuu tyhjään kotiin jossa ei ole edes telkkaria. Minun takia. Minä päätin erota ja hajottaa tämän kaiken ja ajaa toisen pois.
Tiedän järjen äänellä että asiahan ei ole noin, en ole eroa pyörtämässä ja tämä on parhaaksi näin. Mies on itse valehtelemalla ja asioita tekemällä tämän tilanteen aiheuttanut enkä minä, vaikka eropäätöksen teinkin. Haluan vain kertoa rehellisesti että jättäjälläkin on tunteet, varsinkin kun on läheisriippuvaisuutta. Ei tämä ole helppoa ei sitten mitenkään päin vaikka niin erehdyin jopa tuossa viime viikolla kuvittelemaan kun ei itkettänyt edes. Nyt se ero alkaa oikeasti realisoitua ja kohta olen ihan yksin. Yksinolosta nautin mutta ehkä henkisellä tasolla tämä parisuhde vaatii vielä todella paljon käsittelemistä osaltani. Tuleepahan ikimuistoinen vappu, toivottavasti voisin onnistua kääntämään ajatuksen positiiviseksi vaikka tällä hetkellä tekisi mieli vain valahtaa tuohon lattialle parkumaan.
- AP
Hei ap, kierrätyskeskukset on pullollaan huonekaluja, astioita ja telkkareita. Mies löytää sieltä tarvitsemansa ihan pikkurahalla, joten siitä älä tunne huolta. Se ei ole sinun ongelma, jos mies kokee ansaitsevansa kaiken uutena.
Kiitos Ap, toivottavasti kirjoitat, miten jatkossakin menee. 💕
Tämä ketju on ollut tosi hyvä ja Ap olet saanut monta ihmistä tueksesi.