mies suuttui kun en lainannut rahaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole aiemmin kirjoittanut tähän ketjuun, mutta olen lukenut sen kokonaan.

Olen samaa mieltä muiden kanssa siitä, että parisuhteessa vaikuttaa olevan haasteita, joiden vuoksi ap:n kannattaa punnita vakavasti suhteen jatkoa.

Ajattelen kuitenkin, että jokainen tekee itse päätöksen erosta. Toivon, että kukaan ei eroa siksi, että keskustelupalstalla tämä ajatus iskostetaan muutamassa vuorokaudessa tiukasti aloittajan mieleen. Uskon, että läheisriippuvainen on muita alttiimpi muiden vaikutteille (kuten myös minä läheisriippuvaisena olen). Sitä tärkeämpää on työstää omia tunteitaan, ajatuksiaan ja käsityksiään. Eropäätöksen tekeminen salamannopeasti keskustelupalstan tukemana on riski. Onko päätös tällöin täysin oma?

Sanon tämän nyt sillä uhallakin, että jään mielipiteeni kanssa vähemmistöön.

Eli on helppo neuvoa sivusta eroamaan välittömästi. Ap kuitenkin itse joutuu sen tekemään: elämään ne tunteet ja toimet läpi, irtautumaan, kestämään puolisonkin tunteet ja teot, riitelemään, jakamaan, suremaan, aloittamaan uudestaan.

Joten sen täytyy olla 100% oma tietoinen päätös. Kiitos ja anteeksi.

Olet varmasti oikeassa. Minäkin kävin täällä toistuvasti useana vuotena tekemässä aloituksen miehestäni, josta en halunnut uskoa että on alkoholisti. Hän oli hyvässä työssä joten ei tullut mieleenikään.

Minulle laitettiin aina Jssap, enkä rekisteröinyt niitä. Eivät ne saaneet minua tekemään päätöstä. Läheisriippuva vaatii järkyttävät voimat että pääset irti.

Ne keskustelut ja muiden neuvot jäivät kuitenkin mietityttämään, ja aloin netistä tutkia asiaa, sekä alkoholismia että läheisriippuvuutta. En tiennyt olevani läheisriippuva, enkä tiennyt että niin monet meidän ongelmat oli tyypillisiä alkoholiriippuvuuden aiheuttamia.

Todellinen prosessi alkoi livenä, kun yhden uuden harrastuksen myötä sain muutaman uuden ystävän, jotka ei olleet mieleeni ystäviä. Heidän kanssa juteltiin kaikesta, ja aloin ymmärtää, että heillä oli minusta ihan eri käsitys kuin miehelläni. Mieheni oli niin kauan väheksynyt ja syyllistänyt minua, että oma kuva itsestäni oli jo vääristynyt, ja minulla oli hyvin huono itsetunto ja syyllinen olo.

Niin ensimmäistä kertaa oikeasti aloin kyseenalaistaa meidän parisuhdekuviota. Ja tämä sitten johti eroon ja että yhtenä viikonloppuna riuhtaisin itseni irti juuri tässä ketjussa neuvotuilla keinoilla.

Toivon että jos ap ei ole vielä kypsä tekemään päätöstä, tämä keskustelu kuitenkin jää häntä mietityttämään. Ja kun hän seuraavan kerran aloituksessaan saa samanlaisia kommentteja, hän alkaa ajatella että niissä voi olla jotain totuuden juurta, ja alkaa tutkia asiaa.

Ja kun joku päivä tulee se kirkkauden ja raivon hetki jolloin hän tietää, että hänellä on vain yksi tie, niin hänellä on faktat silloin jotka tukevat hänen päätöstään.

Niinpä, vaikka vauvapalsta on kovin parjattu, voi täältä saada sopivia vinkkejä itselleen. Ja vaikka ei tarvitsekaan mitään apua elämässään, näiden keskustelujen lukeminen on antoisaa, monesti myös viihdyttävää.

Tämä keskustelu on ollut tärkeä ja mielenkiintoinen, ja ihmeen vähän häiriköity.

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa hän kertoi mistä korjaamolta kysyi tarjouksen mutta en tiedä kestääkö henkinen kantti soittaa sinne jos selviää aidosti valheeksi. 

Äsken yhteiseltä ruokatililtämme lähti kymppi tupakkaan mitä sieltä ei todellakaan ole sovittu ostettavaksi. Itseasiassa hän on ollut kuukausitolkulla polttamatta, viime aikoina tosin alkanut hitusen tuoksua sekä auto että mies. Olen joka kerta kysynyt että onko hän aloittanut tupakoinnin uudelleen ja että toki pettynyt varmaan olisin mutta omapa olisi sekin asiansa. Ja JOKA KERTA hän on sanonut että ei ole aloittanut sekä keksinyt syitä miksi haisee rööki. 

Laitoin viestin että tämä päivä aikaa palauttaa ruokatilin rahat jotka tupakkaan on menneet. En ole vähään aikaan ollut näin pettynyt ja raivoissani, oikein korvissa suhisee! Selkeästi on nyt jotain isompaa meneillään kun saanut palkan viikko sitten ja jo nyt "varastaa" rahaa ruokatililtä. Hän ei ole vielä tulevan kuun rahoja sinne edes siirtänyt eli hiluja oli mutta mitenhän aikoi seuraavat viikot itseään elättää jos nyt on jo rahat loppu. Selkeästi pelaa taas. Mies selitteli röökiaskin ostoa sillä, että sopi työkaverin kanssa että hän tuo tupakka-askin ja sitten työkaveri ostaa lounaan. Mitä H*lvettiä? Miksei hän voinut vain itse ostaa lounastaan? Luulee oikeasti että tuollaiset selitykset menee läpi. Nyt syyllistää sitten minua että "pilaa sitten tämäkin sopu" ja sanoo että mennään häkätesteihin niin todistaa ettei ole polttanut. Ei jeesus. 

Tilanteessa on siis selkeästi jotain pahempaa menossa, en tiedä onko voimia edes saada tietää että mitä. 

- AP

Sinuna en pitäisi noin epäluotettavan ihmisen kanssa minkäänlaista yhteistä tiliä ja hankkisin jääkaappiin lukolliset laatikot itse ostamilleni ruuille. Mies ostakoon omansa omasta pussistaan.

Kannattaisi erota. Yhteiselämään kuuluu luottamus. Varmasti on tosi raastavaa elää tuollaista elämää. Olet nuori ja ansaiset parempaa. Ole rohkea ja lähde! Onnea tulevaisuuteen !!

Laitatko päivitystä AP?

Miten menee ap?

Minäkin nostann, kiinnostaa.

Minä luulen (pelkään), että ap jatkaa samaan malliin ja miehensä on taas onnistunut lupaamaan parantaa tapansa.

Ap on varmasti suostunut jo yrittämään vielä kerran. Nostan tämän vielä kerran tällä linkillä.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/11/09/rahapelit-ajoivat-itsemurhaan-…

Huhu, ap?

Vierailija kirjoitti:

En ole aiemmin kirjoittanut tähän ketjuun, mutta olen lukenut sen kokonaan.

Olen samaa mieltä muiden kanssa siitä, että parisuhteessa vaikuttaa olevan haasteita, joiden vuoksi ap:n kannattaa punnita vakavasti suhteen jatkoa.

Ajattelen kuitenkin, että jokainen tekee itse päätöksen erosta. Toivon, että kukaan ei eroa siksi, että keskustelupalstalla tämä ajatus iskostetaan muutamassa vuorokaudessa tiukasti aloittajan mieleen. Uskon, että läheisriippuvainen on muita alttiimpi muiden vaikutteille (kuten myös minä läheisriippuvaisena olen). Sitä tärkeämpää on työstää omia tunteitaan, ajatuksiaan ja käsityksiään. Eropäätöksen tekeminen salamannopeasti keskustelupalstan tukemana on riski. Onko päätös tällöin täysin oma?

Sanon tämän nyt sillä uhallakin, että jään mielipiteeni kanssa vähemmistöön.

Eli on helppo neuvoa sivusta eroamaan välittömästi. Ap kuitenkin itse joutuu sen tekemään: elämään ne tunteet ja toimet läpi, irtautumaan, kestämään puolisonkin tunteet ja teot, riitelemään, jakamaan, suremaan, aloittamaan uudestaan.

Joten sen täytyy olla 100% oma tietoinen päätös. Kiitos ja anteeksi.

Minä olen eri mieltä. Kokemukseni mukaan läheisriippuvaiselle on ulkopuolelta lähes mahdotonta takoa järkeä päähän, yleensä ennemmin suuttuvat jos kehotetaan eroamaan väkivaltaisesta riippuvuuksista kärsivästä miehestään. Jatkavat vaan itsepäisesti, oppivat ehkä joskus, tai sitten saavat jossain vaiheessa tarpeekseen ja lähtevät. Joillakin kestää jopa 30 vuotta ennenkuin tulee mitta täyteen.

Valitettavasti tässä on taitanut käydä juuri näin ja nyt ap ei enää uskalla tulla palstalle kertomaan sitä.

Jatkan vielä, että läheisriippuvainen keksii ennemmin vaikka miljoona tekosyytä miksi suhteeseen kannattaa jäädä kuin ottaa eron. Ap:lla on sentään ollut jo aiemmin järkeä lähteä ja erota suhteesta, mutta epäonnekseen ei ollut vielä saanut aivan tarpeekseen, ja suostui palaamaan takaisin kun uskoi miehen lirkutteluita.

Peliriippuvaisen mielestä kaikki hänen rahansa ovat hänen omiaan, ja myös vaimon rahat ovat hänen omiaan. Tarkistamalla vaimolta paljonko tällä on tilillä, hän laskee kuinka paljon hän voi itse tuhlata omiin peleihinsä, juomiseen ym. Alkoholiongelmaakin tuolla miehellä on, kuten peliriippuvaisilla usein, ja väkivaltakin on jo tullut kuvioihin, kun täytyy varautua pahoihin tilanteisiin lataamalla vanhan puhelimen akku jotta voi soittaa tarvittaessa häkeen. Se on hälyttävä merkki!

Ihmisellä on oma tahto, jota saa toteuttaa, joko onnekseen tai epäonnekseen, ainakin niin kauan kunnes joutuu holhouksen alaiseksi. Olen nähnyt miten tuollainen peliriippuvuus johtaa fyysiseen väkivaltaan, vaimosta tulee nyrkkeilysäkki, joka elättää siivellä elävän miehen, ja koko perheen.

Parisuhdeväkivallasta ja yleensäkin väkivallasta tulee liian pienet tuomiot Suomessa. Jos väkivaltainen puoliso joutuisi vankilaan pitemmäksi aikaa, pääsisi läheisriippuvainen irtautumaan tilanteesta, saamaan apua ja rohkenisi erota. Mutta usein näissä on tuomiona vain sakkoja ja korkeintaan ehdollista pari kuukautta.

Ehkä ei kuitenaan kannattaisi lähteä liikaa jossittelemaan mitä ap on tai ei ole tehnyt.

Toivottavasti voit (tilanteeseen nähden) hyvin ap.

Palattiin yhteen ja annoin rahatkin. Rakastan sitä niin paljon eikä mulla ole voimaa lähteä :(

Ap

Toivottavasti mies nyt muuttuu

-AP

Jaahas, joku rölli tuli provoilemaan. Yllättävää.

Vierailija kirjoitti:

Palattiin yhteen ja annoin rahatkin. Rakastan sitä niin paljon eikä mulla ole voimaa lähteä :(

Ap

Tämä on inhimillistä AP. Vaikka ratkaisu onkin väärä niin ymmärrän sinua.

Jos lainaat, niin se on jatkuva kierre. Miehesi on itse sössinyt raha-asiansa eikä ilmeisesti ole oppinut elämään suu säkkiä myöten vieläkään. Sinä pääset jalan töihin ja kauppaan voi polkaista vaikka pyörällä. Kerro kultsille, että jos ei itsellä ole vara korjata autoa, niin olkoot ilman. Kerro perään, että koska hän ei ymmärrä rahan päälle, niin ne olkoot erillään siihen saakka kunnes ymmärtää. Pahoin pelkään tosin, ettei se päivä tule koskaan. 

Nyt leuka ylös ja ole ylpeä siitä, että sinä osaat hoitaa raha-asiasi kunnialla. Älä lankea mihinkään syyllistämisiin ja tekosyihin. 

Joku oli tosiaan tuolla minua esittänyt ja sanonut että' palattiin yhteen joka ei pidä paikkaansa. Pahoittelut, etten ole jaksanut tulla tänne esimerkiksi eilen mitään kertoilemaan! Oli tunteet aivan järkyttävän pinnassa ja piti selviytyä töistä ja muutamasta muusta tärkeästä jutusta. Kun yritin ajatella tätä asiaa enemmän, herkistyin niin kovasti ettei toiminnasta tullut mitään. 

Tilanne eteni miehen lähdön jälkeen niin, että soittelin äidille ja kerroin asiasta muutamalle muullekkin läheiselle. Mies tuli sitten kotiin ja oli saanut tunteita vähän rauhoiteltua. Oli itsekin lopulta sitä mieltä ainakin puheen tasolla että parempi tämä loppujen lopuksi varmaan on näin. Tuskimpa hänelläkään on tässä mukavaa ollut aina, tai en jaksa uskoa että toistuvan pettymyksen tuottaminen toisellekkaan helppoa on. 

Olo on ollut itkuinen ja jotenkin tuo miehen hyvä suhtautuminen on tehnyt tästä vielä vaikeampaa. Tiedän että en voi pyörtää päätöstä vaikka tuntuisi miten pahalta ja itsensä syyllistäminen on ollut tässä teemana. Tuntuu pahalta etten enää halua antaa uutta mahdollisuutta ja mitä jos se olisi juuri tämä kerta kun asiat selviytyy jne. Ja että minun oman pahan olon takia heitän näin pitkän suhteen roskakoriin, satutan miestä jne. Vaikka onhan hän satuttanut minuakin vaikka miten paljon. Hassua miten pystyy kääntämään päässään omasta itsestä huolehtimisen tälläiseksi syyllisyydeksi :) 

Nytkin alkaa itkettää ihan hulluna kun koitan kirjoittaa tätä mutta: mies on siis saanut kaksi asuntotarjousta ja näillä näkymin pystyy muuttamaan pois vappuna. Olo on aivan käsittämättömän hirveä ja tunteet heittelee tuskasta varovaiseen toiveikkuuteen. Tuntuu uskomattomalta että hain täältä palstalta apua vaan tiukkana olemiseen rahojeni suhteen ja yhtäkkiä ei ole enää mitään parisuhdetta missä olla tiukkana. Miten voikin yksi keskustelupalsta ja tuntemattomien tuki saada elämän viikossa aivan päälaelleen!! Aivan täysin käsittämätön juttu. Minulla on selkeästi paljon tekemistä itseni kanssa, varsinkin etten joudu enää tälläisiin tilanteisiin jossa minusta koitetaan hyötyä. Tämän eron ottaminen kaikessa kipeydessää on kuitenkin ensimmäinen merkki siitä, että kyllä se rakkaus omaa hyvinvointia kohtaan on alkanut kytemään. 

Niille ketkä tätä ketjua on lueskellut, ollut mukana tässä ihan hullunkurisessa matkassa ja antanut kullanarvoisia neuvoja; olette uskomattomia ihmisiä! Ette voi käsittää miten paljon pieni, muutaman minuutin kirjoittelu tuntemattomalle ihmiselle on elämää mullistanut. Olette enkeleitä kaikki. Pelastitte yhden naisen elämän. Toivottavasti joku joskus samassa tilanteessa painiva löytää tämän vaikka googlella ja saa samanlaista voimaa muuttaa asioita kuin minä. 

Tulen vielä kuittaamaan jos vaan muistan mitenkään kun mies on muuttanut pois, tai ei sitä tiedä jos jaksaisi joskus tänne tulla kommentoimaan miten elämä on mennyt eteenpäin. Olen kirjoitellut itselle päiväkirjan omaisesti jo jonkin aikaa blogia, siellä on kyllä aika rankkoja tekstejä pahimmista henkisistä väkivallan ajoista mutta en tiedä olisikohan kellään kiinnostusta lukea miten tässä iässä harjoitellaan sinkkuna olemista ja seurata tarinaani eteenpäin? Täytyy pohtia, tämä kirjoittaminen on ollut niin hullun voimaannuttavaa että tekisi mieli jatkaa sitä vaikka näitä höpinöitä ei kukaan lukisikaan enää :) 

Vielä kerran, KIITOS. Juuri sinulle joka luet tätä missä ikinä oletkaan. 

- AP