mies suuttui kun en lainannut rahaa

Vierailija kirjoitti:

Noniin mies sitten saapui kotiin. Sovittiin jo viesteissä että puhutaan vasta kun olen käynyt ulkona ystäväni kanssa ja näin tapahtui. Sain sieltä lisää vahvistusta ja lähdin itseasiassa aika kepein mielin kotiin takaisin.

Puhuimme sitten miehen kanssa ja pysyin tiukkana. Ilmoitin että selitykset ei auta ja ajattelen tässä molempien hyvinvointia. Niin kauan kun hän ei hoida itseään kuntoon peliongelman kanssa on meidän turha jatkaa tätä rämpimistä. Hän meni aivan täysin tolaltaan ja lähti ahdistuskohtauksen vallassa pois kotoa.

Olo on kyllä tosi huono nyt, vaihtelee kauheasta ahdistuksesta helpotukseen. On paha olo kun murskasin toisen noin totaalisesti. Mutta tämä on molempien parhaaksi... Saa nähdä millä mielellä on kun tulee kotiin, toivottavasti ei yritä pyörtää päätöstä koska nyt on kyllä voimat aivan täysin loppu.

- AP

Tämä menee nyt valitettavasti käsikirjoituksen mukaan. Olet loppu, koska et saa mitään lepoa hänen manipuloinnista, koska päästit hänet luoksesi takaisin asumaan. Hän uuvuttaa sinut tulevina päivinä vuoroin kinumalla ja vuoroin syyllistämällä.

Lopulta olet niin puhki että helpoimmalta tuntuu antaa periksi.

Vähän aikaa hän on mukava ja uskot että oli hyvä ratkaisu. Kunnes.

Se kunnes tulee varmasti.

Laita tämän ketjun linkki itsellesi talteen, tai kopioi tekstit vaikka omalle koneellesi jonnekin, tai tee niistä sähköpostin luonnos jota et lähetä minnekään.

Kun löydät sen ensi vuonna tai sitä seuraavana tai vaikka viiden vuoden päästä, näet onko hän käynyt terapiassa. Jos ei, tässä ketjussa on paljon hyviä neuvoja päästä silloin pois.

Voimia ap. Sillä välin perehdy läheisriippuvuuteen. Meitä on paljon valitettavasti.

Millä rahalla se ryyppäsi 2 päivää? Vai käsitinkö jotenkin väärin..

"toivottavasti ei yritä pyörtää päätöstä". Tottakai hän yrittää! Hänhän ei tulevana viikkona/kuukautena mitään muuta tule yrittämäänkään!

Panepa merkille, kumpaan hän tulee panostamaan kaiken energiansa. Siihen terapiaan menoon vai sinun mielesi muuttamiseen...

Nyt kun olet sopivassa mielentilassa kannattaa oikeasti repäistä ja vaihtaa se kämppä ja salata osoite, jopa vaihtaa puh.nro. Muuten se kiero katuvainen saa sut jäämään tähän näytökseen kunnes olet liian poikki lähteäkseen.

Jos haluat asettaa hänelle jotain ehtoja, aseta ensimmäiseksi ehdoksi, että etsii oman asunnon.

Hänen vanhempansahan auttavat häntä.

Jos hän on tosissaan, sen ei pitäisi olla ongelma. Hän on ilmeisesti nyt valmis tekemään mitä tahansa? No, hommaa ensi alkuun oman asunnon ja alkaa elää omilla rahoilla.

Olet varmaan samaa mieltä meidän kanssa, että se on se mitä häneltä haluat, että seisoo omilla jaloillaan eikä sinun reppuselässä.

Jos hän mielestään pystyy uuteen elämään, tuon ei pitäisi olla mahdotonta. Saa osoittaa olevansa muuttunut mies.

Jos siihen ei ole valmis niin mitään muutakaan muutosta tuskin on luvassa.

Surkea olo on osa eroprosessia. Se vie aikansa, mutta jokainen päivä on himpun verran edellistä helpompi. Ihanaa, että sulla on ystäviä, jotka tukee. Joku aiemmin sanoikin, että itke nyt ne sun itkut. Tosin et murskannut miestä. Hänkin suree. Älä sä yritä olla hänelle tukena, olet tässä tilanteessa siihen ihan vihoviimeinen ihminen. Kyllä kaikki muuttuu vielä paremmaksi!

Sulla ei ole velvoitetta maksaa toisen ihmisen kotteron korjauskuluja tai elämistä, etenkään jos olet iitse työelämässä ,kuljet julkisilla tai muulla tavalla duuniin. Peliongelmaiselle ei pidä antaa rahaa, että voi syytää ne edelleen addiktionsa ylläpitoon. Et ole elatusvelvollinen tai vanhempi toiselle aikuiselle, jolla elämänhallinta hukassa ja sen myötä siirtää vastuun itsensä ulkopuolelle.  Olet sen verran nuori, että löydät paremmankin ihmisen vierellesi. Hommaa oma vuokrakämppä ja siirry vähin äänin sinne. Pistä samalla puhelin- ja osoitetiedot salaisiksi, ettei tämä lapsimies tule märisemään ovelle. Ota oma elämäsi haltuun, äläkä anna tuollaisen manipuloijan hallita sinun elämääsi. Tietyillä ihmistyypeillä on kyky löytää uusia hyväksikäytettäviä, pelasta itsesi, sinun velvoitteesi ei ole olla toisen kynnysmatto.

Upeasti toimittu, Ap! Saat olla itsestäsi tosi ylpeä! Halaa ja kiitä itseäsi, vahva nainen.

Mieti, miksi ja mistä tunnet syyllisyyttä. Mistä se syyllisyys ja häpeä kumpuaa?

Sillä pitäisi olla joku syy, joku paha mitä olet tehnyt, joku mihin juuri sinä olet syyllinen.

Onko sinun syytäsi ettei hänellä ole rahaa? Oletko vienyt ne häneltä? Oletko kieltänyt menemästä töihin?

Onko sinun syytä että teillä on nyt tämä riita. Sinäkö varastit häneltä rahaa? Vaadit häneltä rahaa, ja suutuit hänelle kun ei antanut?

Jaa ei. Mutta varmaan tämä ero on sitten sinun syytäsi. Hän on yrittänyt sinua elättää ja auttaa, ja sinä olet vain ollut hänelle inhottava, lyönyt ja huutanut ja pettänyt ja sitten jättänyt.

Jaa ei?

No mitä sellaista sinä olet tehnyt että sinun pitää tuntea syyllisyyttä?

Vai onko niin että sille ei löydy mitään oikeaa syytä, se on joku tunne joka on kuin painajainen jota vastaan sinun pitää kamppailla. Jos on joku tunne joka on järjenvastainen ja sinulle vahingoksi, opettele nyt ensimmäisenä tunnistamaan se, että tässä se nyt taas on, ja minun ei pidä käyttää tätä tunnetta ohjaamaan minun päätöksiäni.

Jos ap jatkaa suhdetta, luotan siihen, että viimeistään parin vuoden päästä hän on täällä neuvomassa muita vastaavassa tilanteessa olevia. Aihe koskettaa monia, koska on omakohtaista kokemusta kuinka vaikeaa näistä suhteista on erota ja eron jälkeen vaan hämmästelee, mitä kaikkea tuli suhteessa nieltyä. Ero on silti kivulias, koska suhteeseen liittyy myös hyviä muistoja, toteutumattomia unelmia, kipeitä kokemuksia henkisestä väkivallasta, hyväksikäytöstä, ehkä tunnesuhteita myös toisen sukulaisiin jne. Pettymys on valtava ja siihen liittyy usein syvää henkistä hätää.

Tsemppiä ja voimia ap! Ole rakastava ja välittävä itseäsi kohtaan. Lue läheisriippuvuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Jos ap jatkaa suhdetta, luotan siihen, että viimeistään parin vuoden päästä hän on täällä neuvomassa muita vastaavassa tilanteessa olevia. Aihe koskettaa monia, koska on omakohtaista kokemusta kuinka vaikeaa näistä suhteista on erota ja eron jälkeen vaan hämmästelee, mitä kaikkea tuli suhteessa nieltyä. Ero on silti kivulias, koska suhteeseen liittyy myös hyviä muistoja, toteutumattomia unelmia, kipeitä kokemuksia henkisestä väkivallasta, hyväksikäytöstä, ehkä tunnesuhteita myös toisen sukulaisiin jne. Pettymys on valtava ja siihen liittyy usein syvää henkistä hätää.

Tsemppiä ja voimia ap! Ole rakastava ja välittävä itseäsi kohtaan. Lue läheisriippuvuudesta.

Ihana ihminen, ihana viesti. Tuo kuvaa sitä niin hyvin. Olen aikanaan selvinnyt samasta.

Vaikeinta oli luopua niistä unelmista. Yhteistä elämää oli suunnitellut ja kaikkea siihen liittyvää unelmoinut monta vuotta. Oli hirveä surutyö luopua siitä kaikesta. Ja luopua yhteisistä ystävistä ja hänen sukulaisista ja yhteisestä kodista. Olihan se kamalaa.

Silti en tekisi mitään toisin. En olisi niitä unelmia saanut myöskään jäämällä siihen suhteeseen, ne unelmat kuolivat yksi toisensa jälkeen sen suhteen aikana.

Sen sijaan olen sen jälkeen saanut toteuttaa muita ihania tai hienoja unelmia, joita olisin jäänyt vaille. Ensiksi vaikka hieno kesäloma sukulaisten kanssa, joiden kanssa eksä ei tullut toimeen, ja johon rahat hän olisi tuhlannut. Toiseksi harrastus jolle hän oli liian mustasukkainen. Kolmanneksi työ jolle ei olisi ollut aikaa eikä energiaa, koska hän vaati niitä niin paljon eikä antanut juurikaan.

Sekä uusi parisuhde helpon ja rakastavan ja luotettavan ja minua tukevan miehen kanssa.

-yksi selvinnyt

Vierailija kirjoitti:

Pelottaa, että mies kokoajan miettii että miten itsekäs olen —-

Itsekäs tässä et ole sinä vaan mies, joka olettaa sinun maksavan hänen kulujaan. Miehen ajattelut eivät tosiasioita miksikään muuta, joten sinun ei tarvitse välittää siitä.

Lopeta pelkääminen. Jos mies sitten lähtee, tiedät, että hän oli kanssasi vain hyötyäkseen eikä rakkaudesta. Saatat päästä ilman vaivannäköä lokista eroon.

AP, toivon todella että lähdet tästä suhteesta. Suosittelen myös terapiaa, koska vaikuttaa siltä että sinulla on todella huono itsetunto. On vaarallista seurustella jos on huono itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

Upeasti toimittu, Ap! Saat olla itsestäsi tosi ylpeä! Halaa ja kiitä itseäsi, vahva nainen.

Tsempit myös täältä ja hyvää yötä ap.

Ap tsemppiä päivään.

Todennäköisesti hyödyt tuosta autosta paljon enemmän kuin "kerran viikossa kauppaan". Ne vaan unohtuu kätevästi aina kun mietitään mitä itse saa.

Mutta jos mies on jo ennestään velkaa, niin älä lainaa senttiäkään. Kysyt miten aikoo edellisen velan maksaa sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti hyödyt tuosta autosta paljon enemmän kuin "kerran viikossa kauppaan". Ne vaan unohtuu kätevästi aina kun mietitään mitä itse saa.

Mutta jos mies on jo ennestään velkaa, niin älä lainaa senttiäkään. Kysyt miten aikoo edellisen velan maksaa sinulle.

Muuhun keskusteluun sen kommentoimatta, niin auton kulujen ollessa molempien vastuulla, tulee myös molempien voida päättää yhdessä siitä, tarvitaanko koko autoa ylipäätään ja jos tarvitaan, niin riittäisikö halvempi auto.

Meillä minulla on auto, jota tarvitsen töihin. Mies ei autoa tarvitse, kulkee julkisilla. Koska auto on minun tarpeitani varten, niin maksan auton kulut itse. Jos mies tarvitsee autokyytiä, niin toki sen annan.

Kun minun miesystäväni vaihtoi autoa, hän antoi sen vanhan minulle. Siis ihan vain teki luovarit. Hän sanoi että hänellä on parempi mieli että voi auttaa minua, ja minulla on helpompaa ja pääsen töihin. Hän olisi saanut siitä pari tonnia jos olisi myynyt ulkopuoliselle, mutta mieluummin antoi minulle. Ei suostunut ottamaan mitään hinta, vaikka yritin puhua että maksan edes jotain.

Semmoisen miehen ap sinäkin ansaitsisit. Sinä olet auttava ja muista huolehtiva, ihan vain reilua, että myös sinun miesystävä auttaisi ja huolehtisi sinusta takaisin. Ihan tavalliset kunnon miehet ovat sellaisia, ei tarvitse etsiä mitään prinssiäkään.

Ja niin kauan kuin olet kiinni tuossa iilimadossa, se estää sinua kohtaamasta tavallisia kunnon ihmisiä.

En ole aiemmin kirjoittanut tähän ketjuun, mutta olen lukenut sen kokonaan.

Olen samaa mieltä muiden kanssa siitä, että parisuhteessa vaikuttaa olevan haasteita, joiden vuoksi ap:n kannattaa punnita vakavasti suhteen jatkoa.

Ajattelen kuitenkin, että jokainen tekee itse päätöksen erosta. Toivon, että kukaan ei eroa siksi, että keskustelupalstalla tämä ajatus iskostetaan muutamassa vuorokaudessa tiukasti aloittajan mieleen. Uskon, että läheisriippuvainen on muita alttiimpi muiden vaikutteille (kuten myös minä läheisriippuvaisena olen). Sitä tärkeämpää on työstää omia tunteitaan, ajatuksiaan ja käsityksiään. Eropäätöksen tekeminen salamannopeasti keskustelupalstan tukemana on riski. Onko päätös tällöin täysin oma?

Sanon tämän nyt sillä uhallakin, että jään mielipiteeni kanssa vähemmistöön.

Eli on helppo neuvoa sivusta eroamaan välittömästi. Ap kuitenkin itse joutuu sen tekemään: elämään ne tunteet ja toimet läpi, irtautumaan, kestämään puolisonkin tunteet ja teot, riitelemään, jakamaan, suremaan, aloittamaan uudestaan.

Joten sen täytyy olla 100% oma tietoinen päätös. Kiitos ja anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

En ole aiemmin kirjoittanut tähän ketjuun, mutta olen lukenut sen kokonaan.

Olen samaa mieltä muiden kanssa siitä, että parisuhteessa vaikuttaa olevan haasteita, joiden vuoksi ap:n kannattaa punnita vakavasti suhteen jatkoa.

Ajattelen kuitenkin, että jokainen tekee itse päätöksen erosta. Toivon, että kukaan ei eroa siksi, että keskustelupalstalla tämä ajatus iskostetaan muutamassa vuorokaudessa tiukasti aloittajan mieleen. Uskon, että läheisriippuvainen on muita alttiimpi muiden vaikutteille (kuten myös minä läheisriippuvaisena olen). Sitä tärkeämpää on työstää omia tunteitaan, ajatuksiaan ja käsityksiään. Eropäätöksen tekeminen salamannopeasti keskustelupalstan tukemana on riski. Onko päätös tällöin täysin oma?

Sanon tämän nyt sillä uhallakin, että jään mielipiteeni kanssa vähemmistöön.

Eli on helppo neuvoa sivusta eroamaan välittömästi. Ap kuitenkin itse joutuu sen tekemään: elämään ne tunteet ja toimet läpi, irtautumaan, kestämään puolisonkin tunteet ja teot, riitelemään, jakamaan, suremaan, aloittamaan uudestaan.

Joten sen täytyy olla 100% oma tietoinen päätös. Kiitos ja anteeksi.

Olet varmasti oikeassa. Minäkin kävin täällä toistuvasti useana vuotena tekemässä aloituksen miehestäni, josta en halunnut uskoa että on alkoholisti. Hän oli hyvässä työssä joten ei tullut mieleenikään.

Minulle laitettiin aina Jssap, enkä rekisteröinyt niitä. Eivät ne saaneet minua tekemään päätöstä. Läheisriippuva vaatii järkyttävät voimat että pääset irti.

Ne keskustelut ja muiden neuvot jäivät kuitenkin mietityttämään, ja aloin netistä tutkia asiaa, sekä alkoholismia että läheisriippuvuutta. En tiennyt olevani läheisriippuva, enkä tiennyt että niin monet meidän ongelmat oli tyypillisiä alkoholiriippuvuuden aiheuttamia.

Todellinen prosessi alkoi livenä, kun yhden uuden harrastuksen myötä sain muutaman uuden ystävän, jotka ei olleet mieleeni ystäviä. Heidän kanssa juteltiin kaikesta, ja aloin ymmärtää, että heillä oli minusta ihan eri käsitys kuin miehelläni. Mieheni oli niin kauan väheksynyt ja syyllistänyt minua, että oma kuva itsestäni oli jo vääristynyt, ja minulla oli hyvin huono itsetunto ja syyllinen olo.

Niin ensimmäistä kertaa oikeasti aloin kyseenalaistaa meidän parisuhdekuviota. Ja tämä sitten johti eroon ja että yhtenä viikonloppuna riuhtaisin itseni irti juuri tässä ketjussa neuvotuilla keinoilla.

Toivon että jos ap ei ole vielä kypsä tekemään päätöstä, tämä keskustelu kuitenkin jää häntä mietityttämään. Ja kun hän seuraavan kerran aloituksessaan saa samanlaisia kommentteja, hän alkaa ajatella että niissä voi olla jotain totuuden juurta, ja alkaa tutkia asiaa.

Ja kun joku päivä tulee se kirkkauden ja raivon hetki jolloin hän tietää, että hänellä on vain yksi tie, niin hänellä on faktat silloin jotka tukevat hänen päätöstään.