Lue keskustelun säännöt.
Mitä sisältöä elämään ehdottaisin kuusikymppiselle äidille? Itkee kurjuutta ja yksinäisyyttä
Valittaa niin kauheasti sitä aina puhelimessa että miksei tulla useammin käymään, on niin kurjaa, on niin yksinäistä jne. Oli koko ikänsä kotiäiti, mutta nyt kun kaikki lapset on jo reippaasti aikuisia ja elävät omaa elämää ja äidillä ei olekaan enää mitään. Ei työtä, ei harrastuksia, ainoa mitä tekee on kävelyllä käyminen. Mitä tekemistä voisi tuollaiselle saada että saisi sisältöä elämään? Jotain sosiaalista mielellään ja mikä täyttäisi päivät.
Kommentit (565)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas: missä isä?
Ovat eronneet.
No en ihmettele...
Tinderiin sitten vaan.
50+Match. Ai niin mutta ne netin salat pitää ensin opettaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäinen ihminen voisi lähteä vaikka vuoristovaellukselle.
Vierailija kirjoitti:
Näin kuusikymppisenä olisin aika alennettu ja nöyryytetty, jos jälkikasvu alkaisi keksimään minulle harrastuksia. Kuusikymppinenkin osaa itse päättää tekemisensä.
Tämä! Olen saman iläinen, teen kahta työtä ja mökkeilen, matkustan,luen, tanssin, hoidan puutarhaa ja lapsenlasta. Mieleenkään ei tulis vaatia jälkikasvua viihdyttämään!
Nuori poikaystävä piristää kummasti...
Vierailija kirjoitti:
Hän on aikuinen ihminen eikä vielä pitkään aikaan mikään vanhus. Äiti keksii ihan itse tekemistä. Voi luoja, tuon ikäiset jopa vielä opiskelevat, etsivät uusia työpaikkoja yms.
Juuri tätä olin tulossa sanomaan. Aikuinen oikeustoimikelpoinen ihminen on hyvä ja keksii ihan itse itselleen viihdettä ja elämänsisältöä.
Eri asia tietysti jos vaikuttaa masentuneelta. Sitten hänet toimitetaan lääkäriin.
Epäilen tätä kyllä provoksi, 60-vuotias on syntynyt 60-luvun puolella. Erittäin epätodennäköistä että olisi jäänyt kotiäidiksi, kun minun äitini boomer-sukupolvessakaan ei jääty. Joku oli ehkä kotona kun lapset olivat pieniä mutta sitten menivät töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sille kuusikymppiselle äidille ei voi suoraan sanoa, että ei kiinnosta käydä hänen luonaan, eikä hänen seuraa kaivata, koska on OMA ELÄMÄ. Sano hänelle vielä, että hankkisi hänkin OMAN ELÄMÄN, koska nyt joutaa, kun on antanut teille oman elämän. Sano hänelle, että hän on tehtävänsä suorittanut, ja hänen pitää jättää teidät nyt rauhaan, eikä häiritä millään tavoin. Uskon, että hän arvostaisi tällaista rehellisyyttä ja se saattaisi jopa herättää hänet toimintaan.
No sinun äitisi ei ainakaan empatiaa ole kyennyt opettamaan!
Vierailija kirjoitti:
Joo joo, tiedetään kyllä että normaali kuuskymppinen on vielä töissä ja osaa itse viihdyttää itseään. Äitini vaan ei ole juurikaan enää kiinnostunut töihin menosta, kokee kai itse olevansa jo niin vanha. Eikä tosiaan osaa itse viihdyttää itseään eikä keksiä harrastuksia, kun elämän ainoa sisältö on aina ollut me lapset. Nyt kun me lapsetkin kaivataan jo etäisyyttä ja omaa tilaa niin ei se ole nyt vaihtoehto että aletaan juosta sen pillin mukaan kylässä joka viikonloppu.
Äitisi siis joutuu nyt vähän keskimääräistä vanhempana itsenäistymään ja keksimään kuka on, ilman muita ihmisiä.
Älä missään tapauksessa edes yritä auttaa. Olen vakavissani. Tämä on luultavasti äitisi viimeinen tilaisuus henkiseen kasvuun ja itsenäiseen elämään, joten teet hänelle karhunpalveluksen jos nyt autat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskotteko tuon aloituksen? Kenellä Suomessa on varaa olla kotona kuusikymppiseksi?? Lapsethan ovat muuttaneet jo aikaa sitten! Teoreettinen aloitus.
Oman äitini tilanne oli toinen kuin tässä teoreettisessa esimerkissä: hän itki sitä, että oli joutunut lähtemään töihin kun olimme aivan pieniä, ja koko myöhemmin jääneensä jotain todella tärkeää vaille, kun sain omia lapsia ja hän näki, miten lähellä äiti voi olla lapsiaa, imettää jne. Hän koki myös syyllisyyttä meidän lasten takia.
Kyllä minä uskon. Onhan noita esim lestadiolaisperheiden äitejä, joilla voi olla yli kymmenen lasta. Ei siinä ole yleensä ehtinyt työelämään lähteä, ja jos ei ole koulutustakaan niin on vaikeakin lähteä.
Aika marginaalinen porukka.l lestantit. Tuskin ap:n äiti on sellainen, niillähän on sisältöä kokouksista yms. Suomalainen nainen jos kolme vuotta jaksaa olla kotona äitinä omille lapsilleen niin hyvä.
Kolme vuotta on PITKÄ aika olla kotona! Muissa maissa kotona ollaan hyvä jos pari kuukautta!
Suomessa lapsia kotihoidetaan pisimpään maailmassa.
Ap kertoo äitinsä olevan kuuskymppinen, ja täällä vauhkotaan siitä, miten ei käy ansiotyössä. Pöh. Kuuskymppinen (60-69-vuotias) voi jo hyvin olla eläkkeellä. Ei hänen tarvi enää aloittaa uutta työuraa. Äiti voi saada leskeneläkettä. Ap:n äidillä voi myös olla sairauksia ja kremppoja, joista ette tiedä mitään. Sanon tämän, kun omissa polvissani on nivelrikkoa, enkä enää pysty esim. juoksemaan tai edes vaelluksiin rinkka selässä.
Kevyttä kävelyä vain, vaikka muuten olenkin hyväkuntoinen. Ehkä on myös (lievää) masennusta, mistä syystä nyt ei ole aika ryhtyä vapaaehtoisena kuuntelemaan muiden murheita. Puhun taas kokemuksesta.
Sain käsityksen, että puolisoa ei ole. Sekin vaikuttaa paljon olemiseen. On aivan erilaista elää ja puuhailla jonkun kanssa kuin ollut yksin päivät päästään.
Ymmärrän, että äidin tilanne "toimettomana yksinjääneenä" on kärjistynyt koronan takia.
Olen pitkälti samassa asemassa. Erona on, ettei roiku lapsissani. En ole koskaan elänyt lapsilleni, en ole sen tyyppinen ihminen. En ole ollut kotiäitinä. Mutta kun ei ole kumppania, eikä sopivan yksilön tapaaminen ole todennäköistä, elämä tuntuu usein aika ankealta. Osaan kyllä käydä yksin ulkoilemassa ja aiemmin matkustin paljon. Mutta se ainainen yksinolo kyllä syö sisältäpäin.
Ja joo, ei ole juuri hyvänpäiväntuttuja parempia kavereitakaan, kun olen muuttanut usein. Yksinolo voittaa ärsyttävien ihmisten seuran, aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin 60 kirjoitti:
Ei tarvitse kuulla tuollaista valitusta, laiskuutta se vaan on jos on terveys ja talous kunnossa.
Voi opiskella, ryhtyä tukihenkilöksi jollekin, tehdä vapaaehtoistyötä jossain järjestössä, mennä vanhuksille seuraksi tai lukemaan heille, ja jos tykkää eläimistä voi ottaa hoitoon tai ulkoiluttaa jonkun koiraa, ja jos rahasta on tiukkaa niin sitten johonkin työhön muutamaksi tunniksi päivässä (lastenhoitoa, kauppaan tms.)
Vanhus lukee vanhukselle? Mitä hittoa just luin? :D
Ei 60 v ole vielä vanhus. Ja miksei vanhus voisi lukea vanhukselle? Minun mummoni 80 v lukee joka päivä kirjaa ukilleni, joka ei pysty enää lukemaan huonontuneen näön vuoksi. Mistä hitosta näitä kommentteja tulee?
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Minun rakas äiti oli samanlainen.Tunsi suurta yksinäisyyttä tuossa iässä.Kuoli 62 vuotiaana, Aivan liian nuorena.
Iso kirkko oli typötäys ihmisiä. Ihan niin että suretti .Kukkamäärät olisi riittänyt Rovaniemen kirkolta Ounasvaaraan asti.
Missä oli kukkakimput kun äiti eli? Missä oli vieraat ? Mistä on kysymys ? Tultiinko hautajaisiin kukkien kanssa vain huonon omantunnon takia ?
Ruikuti ruikuti. Yksikään sellainen ihminen ei jää yksinäiseksi, jolla on jotain annettavaa muille. Ainoat yksinäiseksi jäävät ovat juuri näitä riippoja ja takertujia, joilla on suunnattomat sosiaaliset tarpeet, mutta eivät anna vastineeksi toisille yhtään mitään henkisesti. Paitsi ehkä hysteeristä kiintymystä, joka sekin antaa enemmän sille kiintyneelle itselleen kuin kohteelle.
Jos jalat ja pää toimii, yksinäisyys on ihan oma vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin 60 kirjoitti:
Ei tarvitse kuulla tuollaista valitusta, laiskuutta se vaan on jos on terveys ja talous kunnossa.
Voi opiskella, ryhtyä tukihenkilöksi jollekin, tehdä vapaaehtoistyötä jossain järjestössä, mennä vanhuksille seuraksi tai lukemaan heille, ja jos tykkää eläimistä voi ottaa hoitoon tai ulkoiluttaa jonkun koiraa, ja jos rahasta on tiukkaa niin sitten johonkin työhön muutamaksi tunniksi päivässä (lastenhoitoa, kauppaan tms.)
Vanhus lukee vanhukselle? Mitä hittoa just luin? :D
Ei 60 v ole vielä vanhus. Ja miksei vanhus voisi lukea vanhukselle? Minun mummoni 80 v lukee joka päivä kirjaa ukilleni, joka ei pysty enää lukemaan huonontuneen näön vuoksi. Mistä hitosta näitä kommentteja tulee?
Näitä kommentteja tulee keskenkasvuisilta ääliöiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä löydy sympatiaa, jos on ollut koko ikänsä kotiäitinä.
Eikö? Miksei?
Hän on itse vuoteensa pedannut. Jos olisi työ, hän olisi siellä ja nauttisi elämästään. Sen sijaan hän on ollut koko elämänsä kotiäitinä ja vieläpä yrittää elää lastensa kautta edelleen.
Eivät työssäkäyvät aina välttämättä nauti elämästään.Moni käy töissä,koska on pakko.Jos on valinnut kotiäitiyden,yleensä pitää siitä.Muuten olen sitä mieltä,että ihmisen pitää itse keksiä itselleen mukavaa tekemistä,ei se ole muiden tehtävä,mutta on kiva jos pidetään yhteyttä puolin ja toisin jos se ilahduttaa molempia osapuolia.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskotteko tosiaan aloittajaa? KUKA pystyy elämään miehen palkalla koko ikänsä? Ei Suomessa! Emme elä amerikkalaisessa kotirouvakulttuurissa, niin kuin nuoret feministit haluavat uskoa. Ne kun ei kestä suomalaista tasa-arvoista yhteiskuntaa, pitää maalailla piruja seinille, että voisi valittaa. Naine 64, v kotiäitinä 10 vuotta neljän lapsen kanssa, silti jäi työuraa pidettäväksi. ennen ja jälkeen.
Niin, hassua että kotiäitiydestä puhutaan kuin se veisi koko elämän ja urahaaveet, vaikka se yleensä on vain pieni aikasiivu naisen elämästä..
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä löydy sympatiaa, jos on ollut koko ikänsä kotiäitinä.
No kyllä se kotiäidin työ on ollut varmasti raskaampaa kuin sinun kevyt toimistohomma jossa kävelet joka päivä valmiiseen pöytään lounaalle. Terv. molemmat kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskotteko tuon aloituksen? Kenellä Suomessa on varaa olla kotona kuusikymppiseksi?? Lapsethan ovat muuttaneet jo aikaa sitten! Teoreettinen aloitus.
Oman äitini tilanne oli toinen kuin tässä teoreettisessa esimerkissä: hän itki sitä, että oli joutunut lähtemään töihin kun olimme aivan pieniä, ja koko myöhemmin jääneensä jotain todella tärkeää vaille, kun sain omia lapsia ja hän näki, miten lähellä äiti voi olla lapsiaa, imettää jne. Hän koki myös syyllisyyttä meidän lasten takia.
Kyllä minä uskon. Onhan noita esim lestadiolaisperheiden äitejä, joilla voi olla yli kymmenen lasta. Ei siinä ole yleensä ehtinyt työelämään lähteä, ja jos ei ole koulutustakaan niin on vaikeakin lähteä.
Aika marginaalinen porukka.l lestantit. Tuskin ap:n äiti on sellainen, niillähän on sisältöä kokouksista yms. Suomalainen nainen jos kolme vuotta jaksaa olla kotona äitinä omille lapsilleen niin hyvä.
Niin nythän kaikki kokoontumiset , myös uskonnolliset, ovat olleet pitkän aikaa tauolla. Ja ei lestadiolaisuus ole suinkaan mikään marginaalinen ryhmä, kun mennään esim Oulun ympäristöön Pohjois-Pohjanmaalle.
Luulen AP:n äidin olevan masentunut. Siihen kannataa hakea apua.
Itse en kuusikymppisenä tunnista ollenkaan itseäni kuvauksesta (enkä siitä, mitä kommentoija on täällä on kirjoittanut). Olen ollut kotiäiti ja myöhemmin kotirouva, en siis ole ollut työelämässä. Minulla ei ole lapsenlapsia enkä niitä erityisesti kaipaakaan. Enkä tasan tarkkaan elä lasteni kautta vaikka meillä onkin kivaa yhdessä, myös heidän puolisoidensa kanssa, silloin kun kaikille sopii! En ole koskaan ehtinyt töihin, kun elämässä on ollut niin paljon kaikkea muuta mielenkiintoista tehtävää, joita työ olisi rajoittanut.
On täällä ihan hyviäkin ehdotuksia harrastuksista ollut. Itse ottaisin koiran, jos en matkustaisi niin paljon, en yksinkertaisesti raaskisi jättää koiraa hoitoon tai laittaa lentokoneen ruumaan.
Minulla on asunto Aurinkorannikolla, tosin sen hankkiessani kriteerinä oli nimenomaan kaukana Fuengirolasta, en halua muiden suomalaisten joukkoon, siitä saa tarpeeksi Suomessa. Opettelin espanjan kielen ja pelaan golfia -aina pääsee pelaamaan jonkun kanssa! Olen pelannut niin egyptiläisen herrasmiehen kanssa kuin nuoren saksalaismiehen kanssa, jne. Sanna ja korona ovat yrittäneet estää matkustelua, mutta minun kohdallani se ei ole onnistunut. Terveisiä Espanjasta!
Kudon kyllä sukkiakin 😃. Ja opiskelen muita kieliä. Kotimaassa ollessani olen tehnyt SPR:n ystäväpalvelussa vapaehtoistyötä - lukenut niille vanhuksille ja ulkoiluttanut heitä.
Luen paljon kirjoja eri kielillä, katselen leffoja, lenkkeilen ja kuntoilen. Cardiofitness-tasoni on testin mukaan erinomainen vaikka minulla on AF!
Joten AP, kehoita äitiäsi ensin käymään lääkärissä.
Vierailija kirjoitti:
Multa ei heru sympatiaa äitisi kaltaisille ihmisille. Jokainen on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Hän voi etsiä töitä, harrastaa tai kouluttautua. Aikaa on eikä ilmeisesti nälkäkään vaivaa, niin maailma on auki, s44tana. Sen sijaan hän kaataa oman pahan olonsa aikuisten lastensa niskaan eikä tee itse omalle ikävystymiselleen mitään.
Tyypillinen boomer.
"Tyypillinen boomer" ei ole boomer, kun 60 -luvulla syntynyt.
Tilatkaa äidille joku maksullinen seuralainen. Eikös vanhuksille saa nykyään jotain kaveripalvelujakin ostettua.